Barry Lyndon on yksi upeimmista elokuvista kautta aikain. Lisäksi kyseessä on ajaton teos, joka voisi olla yhtä hyvin tehty tänä vuonna kuin 1975. Onnittelen elokuvavalinnasta.
Sen sijaan itse äimistelin seuraavaa: Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut: Blacktown
Olen hämilläni kuten ensimmäisenkin albumin kanssa. Miksi? Kyse on odotusarvoista. Kuten sanottua sarjan päänimittäjä on Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut, päähahmo on jänis ja muutkin hahmot ovat eläimiä. Mieleeni hiipii termi funny animals. Vaikka albumeissa onkin viljelty sanallista huumoria, ei se osu täysin odotuksiini, missä on hupi ja mätke? Lisäksi Blacktownissa kuolee henkilöitä, kaikesta ampumisesta huolimatta Lucky Luke ei koskaan saanut ketään tapetuksi. Siis eläinhahmot ampuvat toisiaan!? Vaikka päähahmot ovatkin eläimiä ei tämä taidakaan olla ihan pienten lasten sarjakuvaa.
Toinen kohta on sana seikkailu. Oletuksena mielessäni ovat Tintin seikkailut ja Asterix seikkailee, mutta ensimmäinen Jussi Jänis ei sisältänyt varsinaista seikkailua, toisessa albumissa sentään jo seikkaillaan. Mutta mutta, siinä missä Tintin seikkailut etenevät ajassa lineaarisesti ja Asterixkin pysyy omilla vuosillaan, on Jussi Jänis nyt villissä lännessä, ja selvästi sellaisessa ajassa jossa ensimmäisen albumin laskettelukeskuksia ei ole. Kylläpä nämä ovat ihmeellisiä seikkailuja, ensimmäisen albumin pohjalta rakentuneet odotukset tulivat alas korttitalon tapaan.
Nyt meillä on siis käsissämme lännenseikkailu. Aiemmista tuttavuuksista (Lucky Luke, Blueberry) poiketen on värimaailma ruskean harmaa, eli ei sieltä pirteimmästä päästä. Hahmogalleria taas on sieltä pirteämmästä päästä ja tilannehuumori rakentuu ihan Lucky Luken tapaan. Huumorin pääpaino on kuitenkin sanallisessa ilmaisussa, joka on usein kestävämpää kuin slapstick. Ammuskelua ja tappelua on taasen vastaavassa määrin kun Blueberry-albumissa. Tämähän on hyvä lännenseikkailu, genren mukaisesti ongelmia ratkotaan väkivallalla.
Henkilögallerian, piirrosasun ja sarjan nimen ristiriita itse kerrottujen tarinoiden kanssa on mielenkiintoinen. Tämä albumi olisi melkoista tuubaa jos kyseessä olisi Tex Willerin ihmeellinen seikkailu, mutta Jussi Jäniksen seikkailuna se on hyvä. Tämäkään ei ollut SE albumi joka olisi saanut minut ihastumaan täysin rinnoin tähän sarjaan, mutta en aio ostostani divariinkaan kantaa ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa suomennosta. Kenties tämä rakkaus kehittyy aikaa myöten kukkaansa.
On se hyvä, että näitä uudempiakin eurooppalaisia sarjakuvia tänne saatiin, muutoin olisin yhä kangistunut vanhoihin asemiini. Nyt kun luulen saaneeni kiinni sarjan perusteista niin seuraava albumi voi upota jo helpommin. Tai sitten oletukseni ovat taas pielessä ja joudun taas hämmästelemään.
Muutoin on ollut tehot aika lähellä nollia eli mitään ei ole taas saanut aikaiseksi. Kaiuttimista kuuluu Olavi Virran laulua.
Aihe: Ajankohtaisuuksia 16.4 (Luettu 11128 kertaa)