Ja nyt kun eilen luin Setit ja partituurit, siihen meni aikaa melkein 8 minuuttia(!).
Arvostelu: Pari tarinoista sai hymähtämään ja naurahtamaan, mutta toisella lukukerralla kun tiesi tarinan, tarina menetti huvinsa, aj niistä tuli kertakäyttö huvia!?! ja vaikka könkköä ja perspektiivitöntä piirtämistä Suomessa paljon ihaillaan, en näe sitä erikoisen kauniina. Omaperäsiyyttähän sekin on ettei osata yhtään tyyliä hyvin ja pompitaan jokapuolelle.Etenkin ne kirjailut on karmeita!
Ei se että tekemiseen menee paljon aikaa tee sitä yhtään paremmaksi,tekijällä on varmaan ollut kivaa...?
Sarjakuva ei mielestäni ole vain kuvittettuja kuvia jonossa, kertovalla tekstillä, tai olihan se sitä joskus 40-luvulla Prinssi Rohkeaa piirrettäessä.
Valituksia,16 euroa ja kovat kannet, 8 minuuttia, ei ihan halpaa lystiä...Ovatko nämä albumitniin kallisarvoisia että niden täytyy säilyä ikuisesti kovissa kansissaan, niin ja Kirjastossahan ne säilyykin, onneksi saan palauttaa tämän taideteoksen.
Ja Hanneriikka, ei mitään henk. koht, en ole kade, onnea ja yritystä tuleviin koitoksiin.
Puolalaiset värit eivät kyllä säihky,eikä edes musta ole mustaa, vaan tummaa harmaata.
