Tykkäsin kyllä itse tästä, ehdottomasti menee seuraava osa hankintaan.
Toki tuli sellainen vaikutelma, että tässä esitellään päähenkilöt, ja vasta jatko-osissa päästään kunnolla vauhtiin.
Tietysti Wulfilla saattaa olla koelentäjätausta ja kokemusta kaksimoottorisista, mutta jotenkin outoa.
Ainakin siviili-ilmailutaustaan viittaa toinen takakannen kuvista, mutta ehkä siihen toiseen on monet lukijat kiinnittäneet kaiken huomion, joten tämä on saattanut mennä joiltain ohi...
Päähenkilön kesy pöllö toi jollain tavalla mieleen Enemy Acen susineen.
Itseäni ei mitkään historialliset epäjohdonmukaisuudet haitanneet tässä yhtään, mikä on outoa, sillä yleensä menee hermo aika vähäisestäkin tällä saralla. Ehkäpä en tunne ilmailua tarpeeksi, että jokin ärsyttäisi (ei ärsytä edes jälkikäteen, vaikka täällä on joitain seikkoja nostettu tietäjien toimesta esiin). Jos jotain pitää kuitenkin mussuttaa (eli kannan minäkin korteni kekoon), niin kahta tässä esiintynyttä kunniamerkkiä olisi ehkä ollut syytä kutsua ritariristeiksi tammenlehvin/miekoin, eikä rautaristeiksi tammenlehvin/miekoin, jos kerta koko nimeä ei haluttu käyttää (jossa taitaa esiintyä molemmat sanat).
Hauska vitsi oli se naispuolisen kk-ampujan nimi - Durakina. Durak tarkoittaa venäjäksi hölmöä! Oletan, että se oli tekijöiltä tietoista, toki voin olla väärässä.

Juonihan on täyttä korkkaria: pahojen natsien keskellä rimpuilee hyvä saksalainen, joka on tietysti natseja taitavampi lentäjä. Liittouneiden puolella taas maailman paras lentäjä kamppailee kateellisia maanmiehiään vastaan päästäkseen kostamaan natseille. Lopussa hyvä saksalainen jää sotavangiksi and there is much rejoicing.
Tosin korkkareista poiketen lienee aika todennäköistä, että päähenkilöiden välille kehitetään myös jonkinlainen eroottinen viritelmä. Toki tuo sotavangiksi jääminen/jättäytyminen toimii vain rehtien tommyjen kanssa - itärintamalla ei kai voi moista suositella. Loppuratkaisu 3. osassa on varmaankin sensuuntainen, että nämä molemmat totalitääristen järjestemiensä puristuksessa olevat päähenkilöt pakenevat yhdessä lentäen jonnekin Turkkiin tai tapaavat jotenkin sodan loputtua Pariisissa, jossa naisen setäkin asusteli...tai sitten ei! Jotenkin se tytär on huomioitava näissä kuvioissa myös, eli silmitön pako ei ehkä ole todennäköinen (olettaen, että tyttärelle ei käy köpelösti esim. pommituksissa).