Ostin ensimmäiset ruotsinkieliset Frankat Akateemisesta.
Albumin 4 "Skeppsvraket" ostamista harkitsin pitkään, mutta jätin sen silloin
hankkimatta, mitä harmittelin syvästi jälkeen päin.
Tein muutaman päiväristeilyn Tukholmaan ja kiersin keskustan divareita.
Parissa vuodessa olin löytänyt seitsemästä ruotsiksi ilmestyneestä Frankasta muut paitsi tuota nelosta.
Se olikin tosi kysytty. Halukkaiden ostajien listalla oli 200 ennen minua.
Kun olin kiertänyt keskustan divareita turhaan 6 vuotta, päätin lähteä etsimään vähän
kauempaa. Kysyin eräässä divarissa omistajalta, joka sattui olemaan suomalainen,
olisiko hänellä antaa mitään vinkkiä. Hän neuvoi minut kadulle, jolla sijaitsee
monta vähän hämäräperäistä divaria. Kävin nämä divarit läpi - turhaan. Kadun päässä
oli metroasema, josta ajattelin lähteä takaisin laivalle. Metroasemalla maan alla
oli pieni kirjakauppa. Menin varmuuden vuoksi vilkaisemaan sieltäkin. Kirjakaupassa
oli myös pieni divariosasto, jossa oli n. 20 sarjisalbumia. Ja mikäs se sieltä
löytyikään: Aivan hyväkuntoinen Franka nelonen. Kirjakuppias ei varmaan tiennyt,
kuinka haluttu alppari oli, koska hinta oli vain 5 kruunua. Olin niin ilonen, että
kävelin takaisin vinkin antaneen divaripitäjän luo ja annoin 10 kruunun vihjepalkkion.
Ensimmäisessä albumissa "Rikosmuseo" on mahtava juoni. Franka rikosmuseon sihteerinä
saa selville laittoman asekaupan, jossa joku ostaa lentoveneen 10 miljoonalla
Oceaniquan droppololla; Jarko tekee naiviuttaan elokuvakässäriin korjaukset,
jotta rahapajan murto olisi realistinen ja Filip Factotum kertoo rahapajan murrosta,
jossa joku on käynyt painamassa 10 miljoonaa Oceaniquan droppoloa aidoilla painolaatoilla.
Tätä lukiessa tuli kiva fiilis, että tämän voi ratkaista itse.
Koska albumit 7 ja 8 ovat samaa tarinaa, on outoa, että Ruotsissa lopetettiin seiskaan.
Pitihän se tietää, miten tarina päättyy. Eipä siis muuta kuin Hollantiin etsimään jatko-osia.
Tapasin Pietarissa hollantilaisen miehen, jolle kerroin, että haluaisin
käydä Hollannissa. Hän antoi osoitteensa ja sanoi:"Tule käymään". Ei varmaan uskonut,
että tulisin oikeasti, koska oli niin yllättynyt, kun sitten tulin ja viivyin viikon.
Pidän hollantilaisten junttimeiningistä, joka tuo vähän mieleen australialaiset.
He ovat myös hyvin välittömiä, ainakin maalla. Toisilleen tuntemattomatkin ovat heti
kuin vanhoja kavereita keskenään.
Oletin, että vanhoja albumeita voisi löytää divareista, kuten täällä ja yritin löytää
divareita puhelinluettelosta. Toivotonta. Hollantilainen puhelinluettelo ei ole nimittäin
samanlainen kuin suomalainen, jossa on keltaiset sivut ja kaikki on yhdessä suuressa
aakkosjärjestyksessä alusta loppuun. Ehei. Ensin täytyy tietää kylä, johon soittaa.
Joka kylällä on oma nelinumeroinen numeronsa. Kyliä on tietenkin tuhansia.
Kylän nimen alla on listattu sen asukkaat ja heidän numeronsa, jossa on 5 lukua.
Puhelimeen naputellaan siis kylän numero ja sitten asukkaan numero? Ei suinkaan!
Sitten otetaan esiin taskulaskinta muistuttava puhelinnumerolaskuri, johon syötetään
kylän ja asukkaan numerot ja saadaan tulokseksi 10-numeroinen puhelinnumero.
Helppoa eikö totta? Näin homma toimi ainakin 1993.
Pari Frankaa löysin ihan tavallisesta ruokakaupsta. Huomasin, että suuremmissa
kirjakaupoissa on hyllymetreittäin käytettyjä sarjakuvia ja halvalla.
Sitten osui kohdalle oikea kunnon sarjiskauppa, paras jossa olen käynyt: "Modern Papier"
Groningenissa. Sieltä sain kaikki puuttuvat Frankat ja paljon muutakin mielenkiintoista.
Kauppias kysyi, haluanko piirtäjän puhelinnumeron ja osoitteen, kun kerran olen Frankasta
kiinnostunut. Tottakai!
Eipä aikaakaan, kun olin Kuijpersin studiolla (lausutaan: Käyprs, tynnyrintekijä).
Tuolloin en vielä osannut hollantia, mutta Henk puhui hyvää enkkua. Tosi mukava mies
kuten oikeastaan kaikki tapaamani hollantilaiset. Hän antoi paljon teknisiä niksejä
piirtämiseen ja kerrontaan sekä opetti uuden piirrostekniikan, jota käytän edelleen.
Ostin häneltä Franka 10 "Gangsterifilmin" luksuspainoksen tekijäkappaleen, joka on
tuplapaksu ja sisältää 48 sivua taustatietoa ja oheismateriaalia. Tämän albumin
juoni on yksi parhaista. Franka yrittää pelastaa filmitähden ja kaverinsa. Autoilla
kaahataan ja kaikki tapahtuu yhden illan aikana. Muistuttaa jonkin verran Natashaa
ja metallimuistia.
Perheessä, jonka luona asuin oli 2 poikaa. Toinen heistä seurusteli Claudia-nimisen
tytön kanssa, jonka vanhemmat sattuivat kylään samaan aikaan. Claudian äiti tunsi
Ben Onkerhoutin, joka pitää De Slegte (=kurjat) nimistä kirjakauppaa Brysselissä
parin askeleen päässä Manneken Pissistä. Hän antoi mukaani kirjeen. Sain sarjiksista
hyvät alennukset.
Tuolta reissulta tarttui mukaan melkein metrin pino hollanninkielistä sarjakuvaa ja
sen avulla opettelin kieltä. Sarjakuva on kätevä tapa oppia kieltä, koska tekstin
yhteydessä on kuva, joka kertoo, mistä puhutaan. Lausumista olen opetellut lauluista
ja elokuvista. Nykyään ymmärrän albumin tekstistä n. 80% ilman sanakirjaa.
Hollannin kieli ei ole niin vaikeaa kuin voisi luulla. Se on sekoitus saksaa, englantia
ja ruotsia. Sanat voivat näyttää oudoilta, mutta kun tietää kirjainyhdistelmien
lausuntatavat, se helpottaa kummasti. Esim Beurskoers lausutaan Börskurs eli pörssikurssi.
Lisäksi pitää oppia kielen logiikka. Tyypillinen lause: Kun hollantilaisen mielestä
pullassa on liian vähän rusinoita, hän sanoo: "Je moet een fiets van ene rosijn naar
de andere". Suora käännös: Sinä täytyä yksi polkupyörä jostakin rusina johonkin se toinen.
eli: Tarvitset polkupyörää päästäksesi rusinalta toiselle. Kieliopista minulla ei ole
hajuakaan.
Kuijpersin kanssa olemme kirjeenvaihdossa ja soittelemme. Olen saanut häneltä näitä
Frankan luksuspainoksia ja toisinaan mukana on jokin juliste tai silkkipainotyö.
Aihe: Franka (Luettu 5739 kertaa)