Miten etenet kun sinulla on aihe

[jamido]

Elikkäs, kun kuvittelet keksineesi hyvänkin aiheen. Miten lähdet prosessoimaan asiaa eteenpäin? Joitain luonnoksia tietysti syyhyää päästä tekemään vaikka bussinpenkillä mutta mitä muuta... Käsikirjoitus? Miten ns. "oikea" sarjakuvapiirtäjä toimii?

[VesaK]

Monilla on aina mukanaan muistivihko tai vastaava, joihin he kirjaavat ideoitaan & kuulemiaan asioita.
Kun juttuja on tarpeeksi, ryhdytään kokoamaan toisiinsa sopivista palikoista käsikirjoitusta. Aivan aluksi on tärkeää päättää mitä on tekemässä, strippiä, kokosivua, novellia vai pitkää albumia.
Hahmot kannattaa kirjoittaa aluksi, jos kyse ei ole ihan yksittäisestä vitsisarjasta. Kun hahmo on valmis, se "kirjoittaa itse" omat repliikkinsä. Suunnittele hahmo mahdollisimman laajasti, vaikka mukaan tulisi elementtejä joita et aio sarjassa näyttää.
"Pitää Saarioisten pizzoista ja formuloiden katselusta... näkee usein unia junista...mielijuoma olut... ihastunut Johanna Tukiaiseen... kannattaa keskustaa... jne..."   

[Riekko]

Itse lähden pohdiskelemaan aiheen/teeman mukaisia henkilöhahmoja ja ympäristöä jossa he toimivat ja teen muistiinpanoja pieneen nahkakantiseen muistikirjaan.

Seuraavassa vaiheessa alan pistää paperille ylös tarinan käännekohtia ja muita tärkeitä tapahtumia. Teen tarinasta kohtausluettelon jota fiilaan ja höylään kunnes olen siihen tyytyväinen. Lopuksi kirjoitan tarinasta ensimmäisen version, jota sitten taas fiilaillaan ja höyläillään maailman tappiin.

[J.Vehnä]

Elikkäs, kun kuvittelet keksineesi hyvänkin aiheen.

Kun keksin "hyvän" aiheen, niin minä poika selostankin sen ovelasti puhelimeni nauhuriin. Aika ajoin sitten puran näitä nauhuriin selostamiani mahtavia ideoita...
On mulla toki myös muistikirja monesti(lähes aina) mukana. Sellainen kierreselkäinen, joltain messulta ilmaiseksi saatu. Mulla on niitä useita...

[Doc Lomapäivä]

Nooh, aihe ei riitä, vaan pitää olla hyviä kohtauksia. Tarina ei ole ongelma, se kirjoittuu automaattisesti kaavalla. Mutta kohtaukset on eri juttu, niitä pitää miettiä. Kohtauksen rakentaminen kaavalla on vähän falskia.

Sitten pitää olla hyvät hahmot, ja hahmojen sisäinen konflikti, ja konflikti muiden hahmojen kanssa. Nekin rakentuu aika hyvin kaavalla.

Teemaa pitää myös miettiä, eli puhutaankos jutussa mitään viisaita, opettaako se mitään, ja vastaako se ihmiselämän kysymyksiin. Huonoksi ei ole tutkia vastaavia tarinoita, ja etsiä niistä risteymäkohtia, joihin voi viitata ja käyttää taustalla visuaalisena teemana.

Helppoa kuin mikä 

[jamido]

Kohtauksia mä näen, omasta mielestäni hauskoja. Täytyy antaa asian muhia ja kirjata ylös.

[Korro]

Yleensä keksin pitkän juonen mikä sijoittuu esim lehtiin 1-5 tai 6 sitten mietin hahmoja.Karsin kliseet minimiin koska hahmot on tylsiä jos on esim 'isäni tapettiin nyt tapan mafian jne ' niin sitten vaan yritän hahmotelmien kautta alkaa piirtämään albumeita valmiiksi mut se on sitte njo vaativampi juttu..

[Doc Lomapäivä]

Alkuperäiseen kysymykseen pieni lisäys. Joskus kun mieleen pätkähtää hyvä kohtaus, kirjoitan sen ylös. Sitten voi mennä viikko, kuukausi tai vuosi, kun mieleen pätkähtää toinen kohtaus, joka sopii kuin nakutettu ensimmäisen kanssa. Voin jo alkaa kehitellä juonta, hahmotan mitä puuttuu ja odottelen uusia ideoita. Alkuperäinen kohtaus saattaa pudota kokonaan pois kun se ei sovi kokonaisuuteen (kill your darlings).

Ikinä ei tiedä mistä ideoista rakentuu valmis tarina. Joku, jossa on vähän ideoita saattaa kehittyä valmiiksi, mutta toinen, jossa on vaikka mitä, jää ikuisesti kesken.

[JJ Naas]

VesaK:n esimerkin sanoin minulla on muistikirjat täynnä lyhyitä ideoita: kohtauksia, hahmoja, teemoja, dialoginpätkiä jne, ja kun joskus keksin aiheen ja onnistun kaivamaan muistikirjasta sen yhteydessä käytettäviä ideoita ja keksin että mitä jutussa suunnilleen tulisi tapahtua... sen jälkeen koetan keksiä hyvän lopetuksen ja vasta sitten aloituksen ja koetan järkätä keskivaiheen niin, että se kulkee luontevasti aloituksesta lopetukseen.

[M. K. Saarelainen]

Minulla tarinat muhivat pitkänkin aikaa alitajunnassa ennen kuin panen mitään paperille. Sitten kun tarinan perusajatus on selvillä kirjoitan siitä lyhyen synopsiksen, yleensä lyijykynällä tavalliselle A4 arkille. Sitten naputtelen siitä laajennetun version puhtaaksi tietokoneella. Tällöin tarinaa tulee pohdittua hieman tarkemmin ja kaikkein suurimmat epäloogisuudet saa karsittua pois. Tavallisesti tässä vaiheessa minä hautaan jutun arkistoon ja palaan siihen yleensä vasta pitemmän ajan kuluttua tai jos uusia ideoita tulee mieleen.

Saattaa kulua vuosikin, ennen kuin taas selaan arkistoa ja "löydän uudelleen" tarinan. Jos se edelleen tuntuu toimivan ja minulla on aikaa, puran, varsinkin pidemmän, tarinan kohtauksiksi, piirrän karkeat postimerkin kokoiset ruutujakoluonnokset, kirjoitan niiden viereen raakaversion kohtauksen/sivun repliikeistä ja suunnittelen hahmot. Sen jälkeen palaan synopsiksen pariin ja työstän sen lopulliseen muotoonsa ja kohtauksiin jaettuna. Kirjoitan myös repliikit puhtaaksi, mutta erilliseen tiedostoon. Haluan näet lukea sarjakuvan koko tekstillisen informaatiosisällön ilman ylimääräisiä kommentteja kuvakulmista yms., varmistuakseni siitä, että teksti on luontevaa ja sujuvaa.

En pahemmin pohdi hahmojeni pizza- yms. mieltymyksiä, sillä minä luon sarjakuviini hahmoja lähinnä vain kun tarina niitä vaatii. En siis kirjoita seikkailuja jollekin tietylle hahmolle, eli ns. sankarille, vaan hahmoni ovat olleet enimmäkseen kertakäyttöolioita. Sitä omaa "sankaria" kun ei ole vielä aivojeni poimuista eteeni tullut eikä vanhoissa hahmoissa ole potentiaalia.

[Ami]

Minulla on mielessäni tiettyjä elementtejä, joita tarinaan haluan, juoni sitten kirjoittuu ikään kuin itsestään elementit yhdistämällä. JOs teen paljon ristikkäisiä viittauksia, niitä pitää miettiä enemmän, jos taas tarina on suoraviivaisempi, kynnyskysymykseksi nousee rytmi eli jännitteet oikeisssa kohdissa.

Mitä strippeihin tulee, hyvät hahmot kirjoittaa niitä itsestään enemmän  kuin ehtii ja jaksaa piirtää. (Eri juttu sitten kuinka hyviä juttuja. )

[Tohtori]

 Itse en taida olla "oikea" sarjakuva piirtäjä, koska en laita juonta muistiin, enkä hahmoja tai mitään. Tiedän todella huono tapa, joten toivoisin, että siitä ei tulisi mainintaa. Päähäni iskostuu ensiksi tarinan tärkein kohtaus tai hyvin paljas juoniranka. Sitten tulee tuntien ja päivien varrella korjauksia ja uusia, parempia kohtauksia. Pyöritän lumipalloa, kunnes juonesta tulee kokonainen, ymmärrättekö? Kun ajattelen tarinaa, tuntuu, kuin se olisi iso kristallipallo, ja se on päätäni suurempi, vaikka se onpääni sisällä. Minua riemastuttaa ajatella tarinaa, ja silloin tiedän, että tarinaan ei voi lisätä enää mitään. Sitten menen paperin luo ja piirrän. Kuvakulmat ja muu pikkusälä saattaa vaihtua piirrustaessa, mutta se ei haittaa.
 Että tälläin minä pelaan. (Älkää välittäkö oudolta kuulostavilta kohdista, ne ovat vain yhden tai useamman ihmisen ajatuksia)

[G4N3SH4]

ensin teen karkean synopsiksen juonesta. duunissa kun on välillä luppoaikaa niin raapustelen käsin ruutupaperivihkoon ja sitten himassa vielä työstän tekstiä naputellessani sen koneelle.
jos jotain kuningasideoita kuvien suhteen tulee, niin mulla on duunissa (olen pakukuriiri joten tämä voi ulkopuolisista näyttää hieman huvittavalta) aina mukana myös luonnosteluvälineet: lyijäreitä, tusseja ja paperia (jos ei muuta paprua ole niin jotkut ei-niin-tärkeät duunipaperit saa kelvata )

en ole itse asiassa pahemmin pitkiä käsiksiä tehnyt, ja piirtämisessäkin on ollut todella pitkä tauko. Mut tässä ihan hiljattain sain sen luokan inspiraation että kaivoin taas välineet matkaan.

Nyt on synopsis valmis, sitä tietysti hinkkaan vielä julmetusti. Kuvaluonnoksiakin on jo hyvänlainen nippu. Seuraavaksi ajattelin napata digikameran matkaan ja mennä ottamaan kuvia rakennuksista ja kaduista jotka liittyvät tarinan miljööseen: vaikka stoorissa ei missään vaiheessa puhutakaan mistään oikeasta paikasta (tarina on jonkinasteista fantasiaa/psykedeelistä realismia ) niin aion kuitenkin fiiliksen vuoksi käyttää inspiraationa ihan oikeata paikkaa - nimittäin Helsingin Kalliota, siellä on tarpeeksi vanhoja rakennuksia ja muutenkin vähän nuhjuinen yleisilme mikä sopii tarinaan paremmin kuin hyvin.
Kunhan olen vielä muokannut tuota synopsista hiukan (ja sit vielä hiukan) niin seuraavaksi duunaan kuvakäsiksen: A4-kokoon luonnostelen ruutujaot ja kokeilen ehkä muutamiakin vaihtoehtoja, samalla näkee kuinka pitkä tarinasta tulee piirrettynä ja sitä voi ehkä vielä tiivistää jos on tarvis. Todennäköisesti on, koska dialogia helposti tulee väännettyä aivan tarpeettoman paljon...
Sitten kun lopullinen kuvakäsis on valmis, alan piirtää.

[Antti Vainio]

Sitten voi mennä viikko, kuukausi tai vuosi, kun mieleen pätkähtää toinen kohtaus, joka sopii kuin nakutettu ensimmäisen kanssa. Voin jo alkaa kehitellä juonta, hahmotan mitä puuttuu ja odottelen uusia ideoita. Alkuperäinen kohtaus saattaa pudota kokonaan pois kun se ei sovi kokonaisuuteen (kill your darlings).

Olet erikoinen. Jos päättää kirjoittaa tasaisesti sivun päivässä niin juttu etenee. Jos ei keksi kannattaa varastaa seuraavista lähteistä:Tintti, Asterix, Modesty Blaise tai viime hädässä Raamattu. Vain silloin saa jotain aikaan jos tekee  vähän usein eikä lepää sapattina jotka tuppaa venymään.

[Doc Lomapäivä]

Olet erikoinen.

Enkä ole. Jos on joka päivä n. 5 tarinaa kehittelillä (pöytälaatikossa 100), ei niistä kannata kirjoittaa kuin niitä jotka oikeasti kiinnostaa. Jos kirjoittaminen ei kiinnosta kirjoittajaa, niin miten se voisi kiinnostaa lukijaa?