Punk?

[devilis6]

Punkkia vaikka kuinka.
Ja kaikki on ilmaista
http://www.devilis6.com

[Reima Mäkinen]

Punkkia vaikka kuinka.
Ja kaikki on ilmaista
http://www.devilis6.com

Tai sitten kommenttisi on vain harhaanjohtavaa mainontaa. Ainakaan minä en tuolta punkkia löytänyt, mutta punkki onkin kai tunnetusti katsojan ihon alla...

[VesaK]

Löytyipä tuolta Tampereen Lukulaarista ("mitäpä sieltä EI löytyisi", sano P.A.Manninenkin) sellainen lehti kuin ZIP # 2 vuodelta 1982, muistaakseni. Toimittajina Reima & Pete.
Sikäli punkkia, että sarjissivut oli sikinsokin järjestyksessä jännittävällä tavalla. Kun on päähenkilö ammuttu ilmeisen kuoliaaksi edellisen sivun viimeisessä ruudussa, on tämä reippaana pystyssä seuraavan sivun ekassa ruudussa toteamassa, että "tämä asia pitää selvittää perin juurin".
Muuten en ZIPiä punkiksi mieltänyt, asennetta nääs oli muutenkin. Pääkirjoituksessa todetaan, että "toisin kuin Sarjainfossa väitettiin, Sarjari ei ole fuusioitunut ZIP:iin, vaan talousvaikeuksien vuoksi ilmestymisensä lopettanut Sarjari on saanut nyt tilalleen ZIP:in."
Eräässä sarjassa nähdäänkin ZIPin komea toimitalo Tampereen äärimmäisessä keskustassa. Mutta Kapteeni Kuolion loitsut ovat vahvoja... kuinkas sitten käsi kävikään!

PS: Outi, Kallio/Mäkisen 22-PP -juttu on luettavissa albumista: "Pieniä tarinoita keskikokoisen ihmisen elämästä."

 

[Reima Mäkinen]

Ja sarja löytyy myös pistepirkkojen jostain fanilehdestä sekä suht tuoreesta 22-pistepirkkokirjasta (Like).

Zipon sivujen sekaisuuteen saattoi olla syynä joku isompikin taittomoka(vaikutti koko painokseen?),en ny jaksa tarkistaa. Mutta se toimitalo "rakennettiin" Hämpille Sokoksen viereen Kauppahallin talon paikalle. Kyseistä jugend-pytinkiä oltiin siihen aikaan kovasti purkamassa. Taloa sitten vallattiin ja sillee. Oltiin aktiivisia. Säästyihän se rakennus lopulta. Tämä sarjan detalji oli siiis myös ironinen "kannanotto".

Ruskaa pakkasella -albumissa samaisen talon rappukäytävässä puhutaan "henkeviä" . Punkit tapasivat käydä siellä lämmittelemässä (eletään siis aikaa ennen nuorisotiloja) koska ovi oli "remppa" ja lukko niin huono että lukittu uksi aukesi kunnon kiskaisulla.

O tempora, o mores.

[jussi mäkinen]

Raymond Pettibonin fanzinet loi olennaisen osan Amerikan punkestetiikasta. Niitä alkuperäisiä on tietty mahdoton saada käsiinsä, mutta Pettibon on nykyään taidemaailman lemmikki, joten kirjoja löytyy suunnilleen Taschenista alkaen. Ja me tavikset voidaan tyytyä ihailemaan tätä Sonic Youthin levynkantta: http://maoscheias.no.sapo.pt/sonic_youth_goo.jpg

Se on sitten eri keskustelu, onko Pettibon sarjakuvaa. Eiköhän se ole ennemminkin sarjakuvasta vaikuttunut kuvataidetta... tai alunperin se mitä Pettibon teki oli kai graph'zine (ei ainakaan fine artsia to start with). Tehtiinköhän sellaisia Suomessa ollenkaan? Ainakin USA:ssa ja Ranskassa niitä ilmestyi.

Yhden levyni välistä löysin lapun, jolla olisi voinut tilata noita Pettibonin 'zinejä. Pettibonin työthän ovat levinneet myös Black Flagin levynkansien ja niiden pohjalta tehtyjen t-paitojen välityksellä.  Aikoinaanhan hänen kuvituksiaan käytettiin myös lukemattomissa keikkajulisteissa ja flyereissä. Myöhemmin hän on käsittääkseni valitellut, että hänen töitään käytettiin paljon luvatta, rajattuina ja kontekstistaan irrallaan.

Ramones-yhteyksistä tuttu John Holmstrom on muistaakseni myös tehnyt jonkinlaisia sarjakuvia.   

[Reima Mäkinen]

Myöhemmin hän on käsittääkseni valitellut, että hänen töitään käytettiin paljon luvatta, rajattuina ja kontekstistaan irrallaan. 

Käsittääkseni juuri näin punk-meiningeissä toimittiin. Eiks se ollu koko jutun juju 

[jussi mäkinen]

Käsittääkseni juuri näin punk-meiningeissä toimittiin. Eiks se ollu koko jutun juju 

Ei ehkä taitelijan mielestä. Tähän viittasin:

"The loss of SST's most popular bands and its reputation is one thing, but some relationships within Greg's own family have been permanently damaged since the Black Flag days, specifically that with his brother, artist Raymond Pettibon. Raymond's art was used for numerous flyers and SST albums between Black Flag's earliest days and 1985. Not only was Raymond never paid for this art, but also it was often used without his input. According to Raymond, bands would usually choose the most violent or offensive drawings. They didn't ask for Pettibon's opinion, nor was he commissioned for a specific job. What really bothered the artist, though, was the fact that SST and its bands treated the originals of his art with little respect. Pictures would be written on, cut up, whited out, and torn up, although Raymond pleaded with people to show some care with his work. He also wanted to be seen as an artist in his own right and not just the guy whose pictures were on some records. By the middle of the decade (reportedly over damage to the artwork on the Loose Nut album) tension between Raymond and Greg came to the breaking point and to this day, they do not speak."
http://homepages.nyu.edu/~cch223/usa/blackflag_main.html
 

[Reima Mäkinen]

Tuohan on jonkun muun tulkinta asiasta. Roju aikaisemmin väitti äijää taidepiirien lemmikiksi. Eli jos lainaamasi läppä on tosiaan taiteilijan omaa sanailua (tai tulkitsee sitä oikein), hän on paitsi (punk-näkökulmasta) vihattava takinkääntäjä, myös melkoisen tyhmä jätkä.
Eikös yksi punkin ideoista ollut hyökätä instituutioita vastaan (eikä pyrkiä sellaiseksi)? Tai oli ja oli. Eipähän nyt niillä Malcom X:n suojateillakaan välttämättä tässä suhteessa ollut aivan puhtaat jauhot pussissa. Tekstistä saa nyt kumminkin sen käsityksen että tyyppi kritisoi toimintaa joka teki hänestä herra taiteilijan? Näin voi käydä vain aikana ennen nettiä!

Kai kaikki järkevät tyypit käsittävät punkin pelkkänä markkinointitäginä? Ja sitten on muutama harhainen idealisti, joka kuvittelee että taustalla olisi ollut jotain muutakin kuin "punk-johtajien" yritys pyrkiä maineeseen ja mammonaan.
Kusetusta kaikki tyynni. 

[roju]

Eikös yksi punkin ideoista ollut hyökätä instituutioita vastaan (eikä pyrkiä sellaiseksi)?

Öööh, tässä välissä on kulahtanut reilut kaksikymmentä vuotta. En tiedä missä määrin Pettibon pyrki taidepiirien lemmikiksi tai instituutioksi. Suosio on käsittääkseni aika tuoretta ja ilmenee lähinnä isoina näyttelyinä ympäri maailmaa. Ja niistä näyttelyistä on saatavilla kataloogeja, mikä on kiva juttu ja tuo tekeleensä suuren vähävaraisenkin yleisön ulottuville. Aika monillahan new wavessa on taidetausta (Sonic Youth, Talking Heads) ja aika monet heistä suhtautuvat sekä taiteen että musiikin tekemiseen vapautuneesti. Jos joku ostaa levyn tai haluaa järjestää näyttelyn, niin mikäs siinä.

Tuskin Pettibon mikään Jeff Koons on.

Parhammillaan punk ei edelleenkään ole niinkuin Meksikon institutionaalinen vallankumouspuolue, vaan oikeasti potkii. Edelleen.

Asia jota en kaipaa takaisin on verissäpäin kiistely siitä, kuka on oikea ja kuka muotipunkkari ja myynyt itsensä. Dziisus kraist, eletään kuitenkin reaalimaailmassa, jossa itse kenenkin täytyy asua talossa ja syödä ruokaa.

[Outi]

Asia jota en kaipaa takaisin on verissäpäin kiistely siitä, kuka on oikea ja kuka muotipunkkari ja myynyt itsensä. Dziisus kraist, eletään kuitenkin reaalimaailmassa, jossa itse kenenkin täytyy asua talossa ja syödä ruokaa.

Viimeisessä Jaime Hernandezin kokoomassa Ghost of Hoppers Maggie miettii, ovatko he Hopeyn kanssa vielä punk/ fiksumpia kuin muut. "Totuudeksi" paljastuu ettei nuoruuden punk-gloorialla  voi loputtoman itsestäänselvästi ratsastaa ja pitää itseään parempina kuin muut. Maggielle punkkius tuntuu sarjassa "jonkinlaisena fiiliksenä vatsanpohjassa" vaikkei muita selkeitä elkeitä/tekoja ole vuosikymmeneen näkynytkään. (Nuoruuden Maggien & Hopeyn punk= poliisin vastustusta, graffiteja, punk-konsertteja, punk-vaatteita, ei opiskelua & vakinaista duunia, yhteiskunnan laitamilla köyhänä elämistä)

Omasta asenteestahan se lähtee mutta kyllä Hopeyn esimerkki on mielestäni opettajaurallaan vaikutusvaltaisempi ja "punkimpi" elämältään kuin talkkarikämpässään telkkaria tuijottava Maggie...Vaikka molemmat siis asuvat oikeassa talossa, tekevät oikeaa työtä ja syövät oikeaa ruokaa.

P.S: Ai niin, joo, ettei unohdu: Ja kysehän on sitten Jaimen haihatuksista. Sarjakuvahahmoilla ei oikeesti ole elämää...

[jussi mäkinen]

Tuohan on jonkun muun tulkinta asiasta. Roju aikaisemmin väitti äijää taidepiirien lemmikiksi. Eli jos lainaamasi läppä on tosiaan taiteilijan omaa sanailua (tai tulkitsee sitä oikein), hän on paitsi (punk-näkökulmasta) vihattava takinkääntäjä, myös melkoisen tyhmä jätkä.
Eikös yksi punkin ideoista ollut hyökätä instituutioita vastaan (eikä pyrkiä sellaiseksi)? Tai oli ja oli. Eipähän nyt niillä Malcom X:n suojateillakaan välttämättä tässä suhteessa ollut aivan puhtaat jauhot pussissa. Tekstistä saa nyt kumminkin sen käsityksen että tyyppi kritisoi toimintaa joka teki hänestä herra taiteilijan? Näin voi käydä vain aikana ennen nettiä!

En mielestäni väittänytkään perustavani käsitystäni Pettibonin omiin sanoihin. Toisaalta en pidä tuotakaan lähdettä aivan tuulesta temmattuna. Pettibon oli Black Flagin alkuperäinen basisti ja siinä on mielestäni punk-kredibiliteettiä aivan tarpeeksi. Eikä tuossa sitaatissa mielestäni myöskään kritisoida toimintaa, mikä teki hänestä taiteilijan. Ja mitä takinkääntämistä siinä on jos joku haluaa taiteilijaksi? Itse asiassa kaikki tuossa sitaatissa nimeltä mainitut olivat 80-luvulla (punk-näkökulmasta) vihattavia takinkääntäjiä, koska punk oli jo siinä vaiheessa institutionalisoitunut.

Täällä Pettibon puhuu (kai omin sanoin) punkista, taiteesta ja hieman sarjakuvistakin (ei ole tämäkään viesti aivan off-topic):
http://www.believermag.com/issues/200412/?read=interview_pettibon

[Lönkka]

Ramones-yhteyksistä tuttu John Holmstrom on muistaakseni myös tehnyt jonkinlaisia sarjakuvia.   

Ainakin wanhoissa Heavy Metalleissa oli miehen sarjiksia uutispalstalla.

[propaganda]

Elukka Juntusen Punk-akatemia!?
Timo

No Juntunen on ollut mm. BASTARDS -yhtyeen hovikannentekijä..
muutoin vaikkapa  Eppu Normaali väsäs sarjakuvaa, kun oli vielä muka punk-yhtye. Jatkoi uraa pop-aikakautena. "Pop-sarjakuvaa" ??
Hieman "Ankkalinna-aiheista" BASTARDS: SIBERIAN HARDCORE T-paitaa on kiirus ostaa, jos sellaisen vielä omaksi halajaa..
Saksassahan tämäkin kansi alunperin julkaistiin kyseisen vinyylin kantena.

[propaganda]

Meneekö itsestäänselvyyksien puolelle mainita Kivi Larmola, jolla lienee jokunen punk-vuosien muistelo katalookissaan...tosin koska tämäkin menee kauan sitten luettujen osastoon, muistan lähinnä vain sivun mittaisen novellin - jonka ekassa ruudussa punkki kävelee pesäpallomailoilla aseistautuneiden tötterötukkien väijytykseen ja joka päättyy sanoihin "kuollut kuin Elvis".

No SEKUNDA Larmolahan piirteli jo pienen ikänsä. Jo silloin kun Sekundan Pete Walli (Kingston Wall) ei ollut vielä luuranko.. Albumien nimiä en ny juuri muista. [Dementia..?]
Taitaapa löytyä Propagandan lehdyköiden ohella Lasta EP yms. kansista. Lasta EP:llä Kivi vierailee sivuprojektissa Markkinointioperaatio myös biisillä "Ville ja mopo". En muista oliko Pete Walli rummuissa vai Toffo Krogius, yritin huutaa. [No taisipa Toffo Krogius (R.I.P. myös) piirtää sen sarjarikannen, kuin myös yhtenä varsinaisista punk-töhertäjistä omaan lehteensä. Oli näitä Kivin ikätoveri punk-juniorosastolta. Joutui tietenkin sarjakuvien vuoksi Lastenklinikan häirikköosastolle.] Koevedos Kivin kannesta..

[propaganda]

Ei sattunut silmään koko ketjussa mainitaa Suuresta Kurpitsasta! Pauli Kallio & Reija Nieminenhän olivat kovasti punk silloin joskus. Vanhat Kurpitsat ovat Paulin Suomipunkkimuisteloita pullollaan.

Virallisemmin punk-sarjakuvataiteilija oli Sir Jyce Laine.
Mutta toki pehmopuolelta löytyi Kallion Suuri Kurpitsa ja etenkin NALLEPOSTI, josta Sirkun isännöitsijänä löytyi NALLE VIROLAINEN, kun menin tilanteen tarkistamaan. Ruoskaa oltiin jo pikkuhiljaa kaivamassa kaapista ja nyttemmin pehmonallen tyyli on enemmälti kiteytynyt.
Pääosa punk-taiteilijoista tästä tietenkiin puuttuu, kun jää menemättä Hilse, Propaganda, Barabbas -lehtien kuten sadan muunkin pienlehden sfääreihin. Juntusen ohella on näkynyt vaikutus muutamissa lehdissä ja levy-yhtiöiden kautta levynkansissa jne...