Missä voisin parantaa?

[Lättä]

Eli itsekriittistä tekstiä tänne. Mitä sarjakuvan osa-aluetta et osaa täydellisesti tai ollenkaan?

-Voin itse aloittaa: viime aikoina on alkanut tökkiä sarjakuvan "puhtaus". Tällä tarkoitan, että vanhoja sarjiksiani lukee ilolla, niissä on sitä lapsen tekemisen iloa. Nyt sarjakuvani ovat ns. maineenhakuisia, likaisia, kylmiä.
-Tällaisiin sarjakuviin myöskin tyylini on sopimaton. Katson kadehtien esim. Guarnidon sun muitten taiteilijoitten kädenjälkeä, koetan jäljitellä sitä ja epäonnistun. Toisaalta ehkä oma tyylini syntyy juuri tällä tavalla.
-Ajan ja paikan (eli kohtausten vaihtuminen) ei toimi enää kovin hyvin. Käytän kapeita ruutuja (tilan säästämiseksi), jotka lukee nopeasti eikä paikan tai ajan vaihtumista havaitse helposti - varsinkin kun olen keksinyt olla käyttämättä tekstilaatikkoja aina kun mahdollista.

Noin, nyt helpotti. Sheuuuuraava tuota!

[Curtvile]

Rohkea avaus.
Nuoresta iästäsi huolimatta kypsää tekstiä, itsekriittisyys on hyvä asia.
Näen että Lätässä on runsasta potentiaalia, mahdollisuudet vaikka mihin ja se että kyseenalaistaa itsensä osoittaa että kasvun varaa on.
eri mieltä tosin tästä:

...alkanut tökkiä sarjakuvan "puhtaus". Tällä tarkoitan, että vanhoja sarjiksiani lukee ilolla, niissä on sitä lapsen tekemisen iloa. Nyt sarjakuvani ovat ns. maineenhakuisia, likaisia, kylmiä.

Likaisia ja kylmiä? rohkenen olla eri mieltä

no oma osuus
-piirrospuoli on kauttalinjan  yhtä loputonta suota. Viiva tärisee kuin Parkinsonin tautia sairastavalla linnanmäen vuoristoradassa mutta asennot ovat silti kankeita.
harjoitus auttanee mutta hyvää päivää sitä onkin sitten tehtävä
-naishahmot, piirrettynä ja käsikirjoitettuna, tuottavat harmaata karvoitusta
-juuttuminen ajoittain maneereihin. Pöytälaatikko tulee usein siirrettyä mappiin ö ilman välipysähdyksiä.
Kliseiden käyttö on ok,käsikirjoituksissakin, mutta omien kliseiden kierrätys on laiskuutta.

[Lättä]

Likaisia ja kylmiä? rohkenen olla eri mieltä

Näin tosiaan käy, kun yrittää säästää tilaa. Koetin sanoa asiani liian lyhyesti muuttamalla sen tuohon muotoon, mutta sanoin näemmä tyhmästi. Tarkoitan, että kässätessäni tai piirtäessäni en tunne samanlaista iloa. Koen yrittäväni tehdä jotain liian mahtavaa, jotain jonka tuhoan. Taiteilijan kärsimyspuoli alkaa siis tulla esiin minullakin. Ei ole enää niin hauskaa.

Ja kuten Curtvile sanoi 
naisia ei voi ikinä piirtää oikein. Aina on joku mollaamassa, usein jo piirtäjä itse.
Tiedän kyllä, että käsikirjoitat, vaan en muista, millaista jälkeä, Curtvile, piirrät. Onko jossain maistiaisia?

[Curtvile]

Valitettavasti on. mm kvaakissa

[vauvakolibri]

Tarinointi. Useimmiten epävarmuuteni vuoksi sorrun "mennään jonnekin - siellä on hirviö - tapetaan hirviö - loppu" kaavaan. En saa hahmojen persoonallisuuksia kunnolla esille tai mitään muutakaan. Ja tarinan haparoinnin vuoksi en välttämättä saa sitä edes piirrettyä loppuun. Ja koen alituista pelkoa että luisun puhuviin päihin joten vähennän dialogia aina vaan.

Hahmojen persoonallisuudet ja uusien hahmojen luominen. Päähenkilöitä kyllä riittää, joista osa käyttäytyy lähes samalla tavalla (pyrin korjaamaan tätä pitämällä liian samanlaiset hahmot eri sarjakuvissa) mutta tavallisten sivuhenkilöiden (eli sellaisten jotka kuitenkin on mukana enemmän kuin kaksi ruutua) tekeminen on jotenkin hankalaa. En osaa päästää hahmoista irti.

[Teräskäsine]

Hahmojen persoonallisuudet ja uusien hahmojen luominen. Päähenkilöitä kyllä riittää, joista osa käyttäytyy lähes samalla tavalla (pyrin korjaamaan tätä pitämällä liian samanlaiset hahmot eri sarjakuvissa) mutta tavallisten sivuhenkilöiden (eli sellaisten jotka kuitenkin on mukana enemmän kuin kaksi ruutua) tekeminen on jotenkin hankalaa. En osaa päästää hahmoista irti.

Minullakin on tuo ongelma, kun tärkeintä olisi tehdä aina hahmoista mahdollisimman eläviä, jos haluaa lukijan kiinnostuvan heistä. Persoonallisuudet voi tuoda tehokkaasti esille laittamalla kaksi erilaista hahmoa seikkailemaan yhdessä. On mahtavaa lukea sarjakuvaa, jonka hahmot ovat persoonallisia.

Omat ongelmat piirtäessäni on liika varjostaminen ja turhien yksityiskohtien tekeminen. Usein kuvasta tulee sotkuinen. Käsien piirtäminen eri kulmissa ja yleensä ihmiset vähänkin oudoissa  asennoissa tuottavat päänvaivaa. Mittasuhdeiden uskominen on myös välillä hankalaa.