Jodorowskyn ja Druilletin höpinät olivat dokkarin päähenkilön ohella tosiaan mielenkiintoista antia. Hyvä että avattiin laajemminkin niitä Metal Hurlantin alkuaikoja. Vanhoja hippejä tuntuvat olevan kaikki tyyni.

Giraudista tuli kuitenkin sellainen aika jalat maassa -kuva kun ei lähdetty enempää mestaria suitsuttamaan. Ja Mézières olisi tosiaan ansainnut edes tulla mainituksi, kun niin paljon puhuttiin scifistä ja leffoista.
Mitä toteutukseen tulee, hermoja raastava "musiikki" pakotti katsomaan osan ohjelmasta ilman ääntä ja osa animoinnista oli aika kliseistä. (Ennen helvetti jäätyy kuin ranskikset oppivat tekemään dokumentteja) Oli siinä tosin hyviäkin oivalluksia, kuten kameran kuljettaminen sarjakuvasivujen yli "vaakalentona". Paikoin tossa efektissä vaan taisi olla tarkennus pielessä.