Drawing Words & Writing Pictures

[keijoahlqvist]

Uusi sarjisoppikirja englanniksi ilmestyi viime kuussa, 282 sivua, mustavalkoinen plus lisäväri, vaakasuuntainen isompi-kuin-a4. Tekijät Jessica Abel ja Matt Madden.

Näyttää hyödylliseltä. Hinta 15,42 € Bookdepositoryssa.

[ezuli]

Kustantajan sivulla on parikymmentä näytesivua, käsittelee sivun leiskaa:
http://www.firstsecondbooks.com/drawingWords/drawingWordsGift65.html

[jahud]

Näyttää hyödylliseltä.

Abelin ja Maddenin kirja oli esimerkiksi McCloudin Making Comicsiin verrattuna enemmän suunnattu aloittelijalle. Kirja on loistava johdanto sarjakuvan tekemiseen, se on tyylikäs ja kannustava. McCloudia kuitenkin koukuttaa edelleen.

Nörde (ja narsisti) minussa muotoili julkisen mielipiteen näin.

[keijoahlqvist]

Kirja on luvattoman epäkäytännöllinen. Teksti on niin pientä ettei sitä lue nostamatta kirjaa lähemmäs silmiä. Silloin taas sen hankala muoto tuo ongelmia - se ei pysy sormissa ja on liian raskas. Tämä kaikki turhaan, sillä mariginaalit ovat valtavat.

Sivu ei yleensä mahdu tarkasteltavaksi dokumenttikameralla, jonka pikselileveys on 800. Hassua myös ettei kirjaa voi pitää auki koulumme auditorion eteennostettavalla pöydällä, sillä se ulottuu naapurin pöydälle. Näin teosta ei tule käytettyä opetuksessa vaikka siellä olisi yhtä sun toista tarpeellista esitettävää.

Sisältö on todella suunnattu aloittelijoille, joilla ei ole tarvetta kehittää sarjakuvaa ilmaisukeinona: kirja näyttää miten tähän asti on tehty sarjakuvia - tai miten joidenkin väitetään tehneen. Eräät ohjeet ovat naurettavan vaivalloisia: luonnos pitäisi suurentaa kopiokoneella, tehdä grafiittitangolla hankaamalla omaa kalkkeripaperia, piirtää tämän avulla läpi suurennettu luonnos bristol-paperille uudestaan, jotta "spontaanius" säilyisi! Notta höh.

Mutta ei näitä liikaa ole. Tämä on aikamoinen järkäle joten kyllä sieltä löytyy hyödyllistä tietoa hintansa arvoisesti.

[jahud]

Sisältö on todella suunnattu aloittelijoille, joilla ei ole tarvetta kehittää sarjakuvaa ilmaisukeinona: kirja näyttää miten tähän asti on tehty sarjakuvia - tai miten joidenkin väitetään tehneen.

Luulin, että Madden on niitä "kokeilevampia" tekijöitä. En ole tosin kuin selaillut miehen blogia.

Tässä kohdin en kyseenalaista kirjantekijöiden lähtökohtaa. Olen ollut postmodernilla maalauslinjalla, jossa lähdettiin maalaamisesta ilmaisuna. Osa opettajista oli elänyt hurjat 1960-luvun lopun ja 1970-luvun, jolloin taiteessa tehtiin paljon uusia juttuja. Niinpä heille perinne oli jotain, mistä piti vapautua. Tekniikkaa ei opetettu, koska ei ole mitään oikeaa tapaa tehdä mitään. Elävän mallin piirustusta siedettin juuri ja juuri -- piti käydä "salaa" kuvittajien tunneilla. Tekniikka on turha vaihe toteutuksessa, koska sen voi tilata jostain. Kiinnostuin itse tuolloin sitten taiteenfilosofiasta, koska halusin paljastaa, että kyseessä oli huijaus. Ei ollut.

Jotenkin olen ajatellut, että perinne olisi jotain, mihin voi ekspression hiipuessa palata hakemaan vauhtia uutta suuntaa varten. Muusikoillakin on usein pohjalla perusteet, joista piiskataan jotain uutta. Perinteen hylkääminen opetuksessa paitsi katkaisee jatkumon (perinteen) myös jättää opiskelijan yksin teknisten ongelmiensa kanssa. Olisi sanottavaa, mutta se ei väänny tunnistettavaan muotoon.

... toisaalta pointtisi ehkä onkin, että perinne on muuri, joka estää itse tekemisen: ihmiset eivät piirrä itse eivätkä laula itse. Muurin ylittäminen on työlästä... mutta eikö juuri se tee siitä tavoittelemisen arvoista?  Hmm. Tätä pitääkin miettiä.

[keijoahlqvist]

Luulin, että Madden on niitä "kokeilevampia" tekijöitä.

On se kyllä. 99 Ways to Tell the Story on mainio teos. Mutta tuosta DWWP-kirjasta jäi vain tunne että opetetaan tekemään sarjakuvia joita on toistettu jo tarpeeksi. Ennalta-arvattavia. Kuin McKeen käsikirjoitusihanne.

Tilailen outoja sarjiksia netistä ja virkistyn kun yllätyn.

[Curtvile]

Abelin ja Maddenin kirja on hyvä perusteos sarjakuvien tekemisestä.
Moni näkee tämän vain "viivoittimenkäyttöoppaana" mikä on vain osa totuutta.
Jahudin musiikivertaus on osuva, minusta on tiedettävä millainen pyörä on jotta sen voi keksiä uudestaan.
Drawing Words & Wroting pictures antaa siihen ohjeita ja oikoteitä.

Omaan makuun teos on liian graafisesti suunniteltu. Kaunis esine jossa haaskataan tilaa ulkonäön ehdoille ilman että se selkeyttää lukemista tai sisällön ymmärtämistä.
Tässä Keijo on enemmän kuin oikeassa ulkoasun suhteen.

Mutta juuri tuo minkä mainitsit:

Eräät ohjeet ovat naurettavan vaivalloisia: luonnos pitäisi suurentaa kopiokoneella, tehdä grafiittitangolla hankaamalla omaa kalkkeripaperia, piirtää tämän avulla läpi suurennettu luonnos bristol-paperille uudestaan, jotta "spontaanius" säilyisi! Notta höh.

Tämä on vaivalloinen metodi mutta pakottaa hiomaan sisällön, olennaisen, karsimaan turhan, nostamaan oman tyylin kielen ja muodon.
Piirtäjän versio kirjoittajan Kill Your Darlingsille.

Materiaalia on silti hinnan verran, kunhan muistaa sen mitä jo aikanaan eräässä teoksessa sanottiin ihan suomeksi ja kansantajuisesti:
"kaikki oppaat vilisee virheitä! Niinku akvaarion hoito..."

[Ossi Hiekkala]

Eräät ohjeet ovat naurettavan vaivalloisia: luonnos pitäisi suurentaa kopiokoneella, tehdä grafiittitangolla hankaamalla omaa kalkkeripaperia, piirtää tämän avulla läpi suurennettu luonnos bristol-paperille uudestaan, jotta "spontaanius" säilyisi! Notta höh.

Itse käytän kyseistä keinoa yhtenään luonnosten siirtämisessä maalauspohjalle. Tuskastuttavan hidas mutta varsin välttämätön keino minulle. Itse siirtäisin kuvan bristol-paperille kuitenkin valopöydän avulla. Paksummalle paperille tai tai muulle pohjalle tuo kirjan tapa on edelleen toimiva.

[pertti jarla]

Sisältö on todella suunnattu aloittelijoille, joilla ei ole tarvetta kehittää sarjakuvaa ilmaisukeinona:

Mutta älä unohda sellaisia tekijöitä, kuten minä, jotka ovat piirtäneet työkseen jo vuosikausia mutteivät vielä osaa perinteisen tekemisen perusteita...

[Ossi Hiekkala]

Mutta älä unohda sellaisia tekijöitä, kuten minä, jotka ovat piirtäneet työkseen jo vuosikausia mutteivät vielä osaa perinteisen tekemisen perusteita...

I second that.

Edit. Itselle uuden tekniikan löytyminen saa aina aikaan runsaasti iloa, oli keino sitten todellisuudessa vaikka kuinka vanha. Siksi näitä kirjoja kannattaa lukea ammatikseen piirtävienkin. Aina voi oppia jotain uutta tai vanhaa.

[JanneT]

Itse käytän kyseistä keinoa yhtenään luonnosten siirtämisessä maalauspohjalle. Tuskastuttavan hidas mutta varsin välttämätön keino minulle. Itse siirtäisin kuvan bristol-paperille kuitenkin valopöydän avulla. Paksummalle paperille tai tai muulle pohjalle tuo kirjan tapa on edelleen toimiva.

Itsekin on tullut aikoinaan maalattua samalla tekniikalla kankaalle kuvakirja naperolleni. Toimiva siinä tarkoituksessa kun valopöytää ei voinut käyttää, mutta en kyllä ymmärrä mitä kalkkeeripaperi toisi lisää tussauspaperille - viivan jäljentämisestähän tuossakin on kyse.

[Matti Hagelberg]

Luin tämän juuri. Mielestäni erittäin käyttökelpoinen opas. Välineet ja työtavat esitelty perusteellisesti ja johdonmukaisesti. Itse näitä on joutunut opiskelemaan yrityksen ja erehdyksen kautta.  Ei tätä ole pakko orjallisesti seurata, mutta tästä on helppo tarkistaa perusasiat. Oiva tietopaketti.