Olen ihan avoimesti kateellinen...
Niin mäkin...
Tarina muuttuu todella jännittäväksi ja kutkuttavaksi, ja lukija haluaa ihan _oikeasti_ tietää, mikä ihme se Juhanin suvun synkkä salaisuus on.
Jotenkin en oikein ole vielä(kään) päässyt kärryille siitä, kuka on kuka kenellekin, mutta johtunee omasta tyhmyydestäni. Pitäisi kai lukea nuo henkilöprofiilit uudestaan, että jäisi paremmin mieleen. Tässä viimeisimmässä päivityksessä yksi asia jäi hieman vaivaamaan, nimittäin se omalla verellä allekirjoitettu vaitiololupaus. Se on jotenkin ihan liian kliseinen, ehkä siinä olisi voinut keksiä jotakin muuta...?
Ps. Sivun 55 eka ruutu (= Juhani herää) on jollakin tapaa tosi tyylikäs. Ikkunan läpi siilautuvat aamuauringon ensisäteet ja hohde suorastaan lämmittävät omaakin ihoa, niin todentuntuinen se on!