Hazart... olen pahoillani ja pyydän nöyrästi anteeksi, jos olet saanut tuollaisen käsityksen. Olen huomannut tästä aiheesta kirjoittaessani, että pointtini selväksi saaminen niin, että kaikki sen tajuaisivat niin kuin minä sen käsitän, on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. En tuomitse tietokoneella tekeviä tekijöitä. Tiedän myös, että sinä teet paljon koneella ja ymmärrän hyvin, jos tunnet provosoituvas omista huonosti rakennelluista mielipiteistäni, mutta en todellakaan tarkoittanut sitä niin.
Minun mielestäni on hieno asia, että sinä selvästi olet kiinnostunut tietokoneella tekemisestä ja tunnut harjoittelevan sen mahdollistamia tekniikoita verraten ahkerasti ja kunnianhimoisesti. Avatarit, jotka oletettavasti ovat kaikki tekemiäsi, ovat mielestäni ihan hienoja ja tässä yhteydessä haluasin korostaa, että uusi tekniikka on todella tervetullut. Minunkin mielestäni. Tarkoitin tällä kaikella vain sitä, että arvostan kyllä sellaisia ihmisiä, jotka pätevöityvät valitsemassaan tekniikassa mahdollisimman ammattimaiselle tasolle. Ei sillä tekniikalla itsessään ole mitään väliä. Kuten joku jo aiemmin sanoi, vain lopputulos merkitsee, mutta teki sitä sitten millä tekniikalla hyvänsä, arvostukseni työtä kohtaan on sitä suurempi, mitä ansioituneemmin kyseinen työ edustaa valittua tekniikkaa. Kuten sanoin jo aiemmin, olen nähnyt hienoja tietokoneella tehtyjä töitä, jotka ovat aivan käsittämättömän upeita. Ne edustavat tällöin tietokonegrafiikan parasta eliittiä ja ovat tällöin tämänhetkistä parhaimmistoa tällä yksittäisellä saralla. Ja tämä itsessään on arvostamisen ja kunnioittamisen arvoinen asia. Luepa Hazart vielä kerran aiemmin kuvaamani vertaus akvarellitaiteilijat vastaan pastelli vastaan öljy ja niin eespäin...
Tämän voi kiteyttää vielä pienempiinkin osiin jo pelkän käsintekemisen puolella. Jos joku tekee sanotaan nyt vaikka akvarelleilla sarjakuvan, arvostan sen todella korkealle, jos se edustaa akvarellisarjakuvan taidonnäytettä. Toisin sanoen, sen tulee näyttää, mitä akvarelleilla parhaimmillaan saa sarjakuvissa aikaan. Sama juttu öljyvärien, akryylien, sekatekniikoiden, pelkän tussin ja vaikka puupiirrosten kohdalla. Surkeaa toteutusta on vaikea arvostaa, oli se missä tyylilajissa hyvänsä. Paska akvarelli on aina paska. Ja se siitä... Mutta jos joku (en tarkoita tällä itseäni) hallitsee välineensä hyvin, jopa ammattimaisesti, hänen työnsä tavallisesti edustaa kyseisen tyylin ja menetelmän kärkeä. Tällainen on aina mielestäni kiinnostavaa, kunnioitettavaa ja arvostuksensa ansaitsevaa.
Tietokoneista puhuttaessa... Minusta on hyvä, että olet valinnut välineeksesi tietokoneen hommaan tarvittavine ohjelmineen. Kuten missä tahansa muussakin aiemmin kuvaamassani menetelmässä, myös tietokoneella tehty loistava työ ansaitsee kunnioituksen ja arvostuksen. Myös minun suunnaltani. Koska se silloin edustaa tämän uuden tekniikan käytön suvereenia hallintaa, joka taas on edellyttänyt paljon harjoittelua, erehtymistä, itkua, riemua ja ennen muuta työtä...
Olen välillä vähän huono tällaisissa poliittisissa kommenvenkeissä ja huonoihin tapoihini kuuluu se, että saatan joistain asioista helposti loukkaantuakin. Erityisesti silloin, jos en löydä jollekin kritiikille perusteluita, tai ihmiset on käsittäneet kaiken päin rämettä. Vikahan on yleensä silloinkin omani, koska olen tällöin pakostikin selittänyt asiat huonosti. Kiitän silti Hazardia rakentavasta kommentista. Rakentavaksi sen teki ennen muuta se, että siinä jätettiin väärinkäsittämisen mahdollisuus avoimeksi. Ja Hazart on useimmiten osannut tämän. Juuri tällainen on rakentavaa keskustelua. Ei tahallisia esipureskelemattomia syytöksiä, ei suoria tuomioita, ei toisten tahallista loukkaamista. Osa Kvaakkilaisista osaavat tämän diplomaattisen keskustelutaidon erinomaisesti. Kiitokset heille siitä, sillä nämä tällaiset ihmiset tekevät Kvaakista miellyttävän ja solidaarisen paikan vierailla... Kvaakkaillessani nyt jo yli puolen vuoden ajan, olen havainnut, että esimerkiksi Wilpuri on tässä lajissa nuoresta iästään huolimatta yllättävän taitava, mutta missä Wilpuri on? Minne hän katosi, kun äijästä ei ole kuulunu vähään aikaan mitään? Harmaita tusseja metsästämässä?
Kaltsun kommentit saivat jonkun tipahtamaan tuoliltaan räkäisesti nauraen täälläkin päässä. Kaltsun kommenttiin vastaan vain siten, ettei täällä päässä ole mitään rajoja. Jos joku hallitsee tietokoneen hyvin ja tekee sillä ihailtavan hienoa jälkeä, kumarran oitis siihen suuntaan. Jos joku tekee tietokoneella, koska se mahdollistaa asioita, joita olisi vaikea toteuttaa muulla tavalla, kumarran siihen suuntaan. Jos joku kuitenkin tekee tietokoneella puhtaasti siitä syystä, että se suunnittelee, piirtää, värittää ja ajattelee ja tekee kaiken muunkin paremmin kuin sitä käyttävä tekijä, aliarvioi tekijä itsensä todella pahasti. Silloin pyllistän siihen suuntaan...
Kaltsun muihin juttuihin kommentoisin seuraavaa: Käyttäkää hyvät ihmiset mitä hyvänsä apuvälinettä, jos se on tarkoituksenmukaista. Tarkoitan TARKOITUKSENMUKAISTA. Esimerkkinä kaikelle edelliselle ja Hazardillekin voisin esittää vielä yhden...
Valokuvausta jo yli kymmenen vuotta harrastaneena, olen törmännyt viime vuosina myös digipuoleen. Tässä tulee esimerkki, joka selittänee paljon kaikesta turhasta tekstistäni, jota olen aiemmin jo tänne kirjoitellut. Valokuvauskilpailussa on nykyisin kaksi erillistä pääkilpailukategoriaa uuden tekniikan myötä. Perinteinen valokuvaus ja digikuvaus. Kaikenlainen kuvien manipulointi perinteisessä kilpailussa on kielletty. Sen sijaan digisarjassa kuvia saa manipuloida mielinmäärin ja tällöin puhutaan digikuvaustaiteesta. Ensinmainitussa perinteisen valokuvan ansiot perustuvat perinteisillä tekniikoilla toteutettuihin tekijöihin. Jälkimmäisessä ansiot perustuvat oman näkemyksen ja tulkinnan ilmentämiseen digitekniikan ja tietokoneavusteisen kuvankäsittelyn mahdollistamia menetelmiä hyväksi käyttäen. Perinteisessä valokuvauksessa esimerkiksi kuvan rajaus on tehtävä paikan päällä kuvaustilanteessa. Valotus ja aukko on säädettävä samalla hetkellä. Kuvasta tulee lopulta sellainen kuin tulee, mutta se edustaa tällöin sitä, mihin kuvaaja pystyy näissä olosuhteissa, näillä käytettävissä olevilla tekniikoilla ja menetelmillä. Digikuvauksessa sama juttu... Aidoimmillaan esim. perinteisessä luontokuvassa on jopa mainittava, onko kuva otettu esim. haaskalta tai onko kuvan tilanne jotenkin muuten "lavastettu"... On eri asia ottaa tiikeristä valokuva Korkeasaaressa, kuin mennä ite rymyämään Intian sademetsiin, kahlata juotikkaiden seassa moskiittoja huitoen jalat ruvella ja objektiivit huurussa ja etsiä lopulta uhanalainen otus itse ja napata yksi onnistunu valokuva ja sitten kiivetä lähimpään palmuun turvaan nukkumaan seuraavat pari yötä, kun otus vielä yrittää epätoivoisesti kiivetä pystysuoraa runkoa tassut ilkeästi sutien. Jos ei muuten, niin sillä on enemmän arvoa ennen kaikkea kuvan ottajalle itselleen... ja tästä on kysymys...
Toivottavasti edes joku ymmärsi edes jotakin. Itse alan olla jo aika väsyny tähän aiheeseen, mutta yritän toki vielä selventää, jos joku ny vetää herneen nenäänsä...
Se on se hiuksen hieno ero, jota on vaikea selittää, mutta korostan vielä Hazardiakin muistellen, että arvostan kyllä tietokoneella tehtyä, jos se oikeasti on hyvä ja edustaa hyvin kyseisen menetelmän käyttömahdollisuuksia. Voihan akvarelleillakin vain noviisitasoisesti läträtä koko ikänsä ja jälki on surkeaa. Aivan kuten tietokoneellakin voi noviisitasoisesti läträtä koko ikänsä ja jälki on surkeaa. Mutta ne jotka hallitsevat tekniikan... heidän edessään olen sanaton...
Äänestys