Kirjakaupasta ostin uuden Pauli Kallio -albumin Onnen lahjat, jonka on kuvittanut Kati Kovács. Pidän molempien taiteilijoiden aiemmista teoksista, joten odotin tältäkin jotain, mutta petyin...
...Mukaan Onnen lahjojen hahmogalleriaan oli otettu vanhat tutut Kramppi & Nyrjähdys -hahmot, joille oli annettu nimet....
...Kertokaa muutkin mielipiteitänne jos olette albumin lukeneet.

Lainasin tämän kirjastosta jokin aika sitten, ja aika pitkälti voisin yhtyä kommentteihisi. Se surullisenkuuluisa "ihan kiva" kuvastaa mielestäni hyvin tätä albumia; mukiinmenevää meininkiä, josta kuitenkin oikeasti puuttui se meininki. Myöskään suuresti palvomani K&N-sarjan "tähtien" nimeäminen ei saa minulta varauksetonta kannatusta; kun hahmot ovat viiden albumin verran olleet anonyymejä ja heistä on muodostanut oman mielikuvansa, ei nimien antaminen näin myöhäisessä vaiheessa voi olla jotenkin häiritsemättä noita mielikuvia. Olisivat saaneet pysyä nimettöminä.

Viime viikolla ostin Suomalaisesta Batman the collected adventures volume kakkosen. Se oli erinomaisen hyvä.
Olen tykännyt näistä Lepisanimaatio-tarinoista ihan alusta asti. Siis sekä itse animaatiosta että sarjakuvasta.
Tässä kokoomassa muutama tarina on melko ennalta arvattava, mutta ei haittaa pätkääkään. Tunnelma ja meininki on kuitenkin niin hyvää, että jaksaisi lukea vaikka kuinka paljon. Kuvitus on loistavaa. Pelkistettyä, mutta silti taidokasta. NAM!

Viime viikolla sain myös vihdoin paketin Fennicasta, kun vaimo kävi hakemassa. Eli JLA #99, Doom Patrol #1-3 ja DC Presents: Hawkman + elämäni ensimmäinen Essential kokoelma (tietenkin Iron Fist).
JLA:n luin nyt alusta alkaen ja Tenth Circle on taattua supersankarimeininkiä. Doom Patrolin kaksi ekaa jaksoa jatkoivat kymmenennen piirin jälkimainingeissa ja Byrne onnistui siinäkin aika hyvin. Ei tuntunut aiheen venyttämiseltä. DP tuntuukin näiden kolmen numeron perusteella olevan oikein hyvä. Toivotan siis sille pitkää ikää, enkä vain siksi, että tekijänä on Byrne.
DC Presents oli näitä Julie Schwarztin muistolle tuotettuja sarjoja. Tässä Cary Bates, Byrne, Kurt Busiek ja Walter Simonson kertovat Hawkmaniin ja myös Julieen liittyviä tarinoita. Kivoja.
Essential Iron Fistin olen vasta aloittanut, mutta tuntuu ihan perusmeiningiltä. Gil Kanen kuvitus kansissa ja ensimmäisessä tarinassa oli ilahduttava yllätys. Byrnen varhaista jälkeä on ollut mukava tutkailla.

Welzulle triviakysymys. Minkä kahden X-Men-numeron väliin sijoittuu IF 15 jossa mutantit vierailevat?

Aika lähelle Byrnen aloitusta. Wolverinella on tuo outo puku ja muistaakseni Wolverinella oli tuo siinä avaruusjutussa, jonka aikana Byrne tuli mukaan kuvittajaksi. Veikkaisin siis, että X-men 108:n ja 109:n väliin (109:n alussa siis palattaisiin noista juhlista). Tietoa tämä ei ole.

Luin äskettäin jo tokaa kertaa elämänkertasarjakuvan vallankumousjohtaja Che Guevarasta. "Che Guevara vasta-alkaville ja edistyville" on Che'n elämä sarjakuvan muodossa argentiinalaisten tekijöiden kuvittamana ja käsikirjoittamana. Sergio Sinayn ja Miguel Angel Scennan käsialaa oleva teos oli mielestäni mielekäs tapa oppia kyseisen ideologin elämästä.

Pidin sekä piirtojäljestä, että varsinaisesta tarinasta. Elämänkertasarjakuvan luulisi helposti sortuva tylsyyteen ja juonen rikkonaisuuteen, mutta "Che Guevara vasta-alkaville" ja edistyville tekee mielestäni iloisen poikkeuksen.
A5-koossa oleva sarjakuvakirja sisältää paljon asiaa ja on pienestä koostaan huolimatta tarpeeksi pitkä tarina vallankumousjohtajan syntymästä hänen kuolemaansa. Kirja sisältää paljon ajan historiaa myös muista asioista maailmassa, jotka vaikuttivat elämään tuolloin Kuubassa.

Luin uusimman RX:än. Pidin siitä ekasta stoorista joka ehkäpä oli Morrisonin kunnianosoitus Clockwork Orangelle, mene ja tiedä. Tosin ne kummalliset uusnatsipuvut sopivat mutanttinuorison ylle kuin...kuin...noh, armeijanvihreä paita sivarin päälle, hehheh...

Vika stoori, tämän Pachecon kuvittama oli sitä tavallista kökköryhmäx:ää jota on totuttu näkemään n. 80 %:sti stooreissa, maailmanlopun suunnitelmia, tyhmän kuuloisia keskusteluja ja tiukkoja "cooleja" trikoita. Blääh! Ja kun painatus on tuota mitä on niin Pachecon kuvituksen värit ovat hailakat kuin Malediivien rantavesi. Njäh.

Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa on vielä tänään kaikki sarjakuvat -10%, eli menkää heti kaikki sinne.
Eilen lähti mukaan Peter Kuperin sarjakuvasovitus Kafkan Muodonmuutoksesta, joka on varsin onnistunut.

Tuossa Lewisin Minä teoksessa päähahmolle pahoinvoitia aiheuttavan veitsi ja sormet tarinan oikea versio paljastuu Dupuy & Berberianin Päiväkirja Albumista (Like) teoksesta. Ja voinen mainita, että se päiväkirjan albumi on juuri ulos tullut 3:s Herra Jean. Näin sitten päästäänkin jo kunnolliseen eri teosten ristilukuun.