Törmäsin Charleyn sotaan Helsingin kirjamessuilla. Aluksi ajatus oli, että kyseessä on jokin korkkarityyppinen sarjakuva, mutta sitten kiinnostus heräsi. Kirjoja oli kolme ja me olivat todella paksuja. Uskalsin selailla ja tuumasin heti, että nämä on pakko päästä lukemaan. En ostanut pakettia, vaan yritin vakuuttaa kirjastovirkailijaa, että tämä voisi olla kulttuuriostos. Oli lopulta kuulemma liian kallis. Onneksi naapurikunnan kirjasto oli jo hankkinut Charleyn sodan, joten lainasin kovakantiset sieltä.
Nyt olen lukenut koko paketin.
Olo on varmasti sama kuin tämän ketjun kirjoittajilla. Ehkä Tardin Kirottu sota pääsee samalle tasolle, mutta kokonaisuutena Charleyn sota on ehdottomasti paras sotasarjakuva, mitä olen koskaan lukenut. Aivan kaikilta osin juonenkäänteet eivät ole priimaa (usein kuitenkin ovat), mutta kuvitus on huippulaatuista. Charleyn kautta ensimmäisen maailmansodan järjettömyydet tuodaan silmille. Kirjoissa on paljon sellaista, mitä ei tule historiankirjoista tai edes korkkareista selville. Esimerkiksi mutaan uppoaminen tai juoksuhautajalat.
Ehkä epäreiluinta on se, että ei riitä, että tykistön ammukset, konekiväärit, kiväärin luodit ja pistimet, nälkä, mutaan uppoaminen ja taistelukaasut harventavat koko ajan Charleyn ympäriltä porukkaa, vaan pikkumaiset säännöt, joista seuraa raukkamaisia rangaistuksia ja pahimmillaan ammutaan omia. Oman epäreilun upseerin listiminen on ollut varmasti kautta aikojen usean sotilaan mielessä.
Kiitos mesenaateille ja muille Charleyn sodan julkaisuun vaikuttaneille tahoille. Kulttuuriteko! Ehkä ostan yhden kappaleen omaan sarjakuvakokoelmaani.
