Pitääkö tässä vielä keski-ikäisenä mennä ranskan alkeiskurssille?Noin kolme vuotta opiskelua varmaan vaatisi, että pystyisi lukemaan sarjiksia ranskaksi.
Onhan näitä Torneja tullut englanniksikin.
Ja onko tuo 75 taalaa maksava opus itse asiassa saksankielinen. "Germain"??
Odottelemme suomennosta. WSOY, Otava, hu-huuu!
sarjassa on 14 osaa
Iloissani voin nyt paljastaa että uudelta kustantajalta (Sininen Jänis) tulee tänä syksynä albumin verran Bois-Maurya suomeksi! Eka alppari Babette. Just viime viikolla sain tekstattua.
On todellakin hyvä! Luulisin että Hesan kirjamessuille tätä tulee.
Timo
Sininen Jänis
No johan nyt! Tämähän oli hieno uutinen! Turun kirjamessut ovat kolme viikkoa ennen Helsingin vastaavia, mutta Timon viestin perusteella Bois-Maurya ei ilmeisesti ole saatavilla sieltä?
Bois-Mauryn tornien ykköskirja
Sillä tavalla muotoiltu, että kakkososakin ehkä tekeillä. Vai?
Piti tämäkin sitten hankkia, kun vaikutti lupaavalta Kvaakista luetun perusteella ja Hermanni oli jo entuudestaan Blueberrystä tuttu tekijä.
Sotakirjasto toimitti sarjiksen kuin katapultilla ammuttuna, Babette tippui tänne heti tilaamista seuraavana päivänä.
Kyllä näitä lisääkin lukee, jos vaan on jatkoa tulossa.
Ja jonkin verran on muutakin tuotantoa.
Se jäi mietityttämään, että onko näitä torneja, joita "kristitystä maailmasta ei löydy kauniimpia ja korkeampia" (ritari de Bois-Mauryn repliikki albumissa), oikeasti olemassa?
Ei taida olla.
Arvelin samaa. Jos nuo rakennukset olisivat oikeat, luulisi, että niistä löytyisi tietoa, vaikka ne olisivat sittemmin tuhoutuneet taikka vaihtaneet nimeä. Pienellä googletuksella en löytänyt edes Bois-Maury-nimistä paikkaa.
Bois-Maury siis on Aymar de Bois-Mauryn suvun menetetty paikka, josta hän haaveilee. Sarjakuva sijoittunee 1000- tai 1100-luvun Ranskaan.
http://www.catharcastles.info/queribus.php#history
Tämä voisi olla riittävä tekosyy suomalaisen sarjakuvaharrastajan tehdä pikku päiväretki, jos sattuu joskus etelä-Ranskaan eksymään.
Upea albumi jälleen. Ensimmäisen osan perusteella luulin, että muuraripoika olisi sarjan päähenkilö, mutta nyt se näyttääkin olevan ritari Aymar.Käsittääkseni näissä vaihtuu aina päähenkilö. Että sikälikin poikkeuksellinen albumisarja.
Teoksen selkämykseen ei ole osattu tehdä samanlaista palkkia kuin ykkösosaan, mikä näyttää ikävältä hyllyssä kun albumit ovat vierekkäin. Teoksen alkuperäinen ilmestymisvuosi saisi lukea.
Kakkostarina päättyi piinaavaan cliffhangeriin. Selviääköhän seuravassa albumissa kokiko Aldegonde kauhean kohtalon? :o
Hdc vissiin meinaa keskiajalla kirjoitettua kirjallisuutta.Ah...
Bois-Mauryn tornit on Hermann Huppenin magnum opus, eikä se ole mikään kisällintyö vaan henkeäsalpaava mestarinnäyte.
Hermannilla on kiinnostavaa elämänmakuista sanottavaa ja hän taiteilee upeasti lukuun ottamatta kasvoja, jotka ovat ihmisillä liian samanlaisia.
Neljännestä osasta ei taida olla vielä mitään julkista tietoa?
Toivottavasti käännösurakka jatkuu...vaikka pessimistinä sitä huokaiseekin, että kolme kymmenestä on sentään parempi kuin nolla kymmenestä.
Virallista tietoa joskus, mutta neljäs osa ilmestynee ensi vuonna.
Sen verran kuulin kustantajan hevosen suusta sarjisfestareilla, että ensi vuonna sarja jatkuu!
--
ja sitten toiseksi, en tiedä saisko vielä jakaa kun ei ole oikeuksienhaltijan hyväksyntää
eikä painettua, jaan silti, hys hys:
Bois-Maury 4, 3 ekaa sivua (http://www.sininenjanis.fi/bm4_preview.html)
Tulenee syksyn sarjisfestareille, jos tulee sarjisfestareita.
On tämä vaan niin komea sarjakuva. Historiaseikkalun lajityypissä tuskin tulee parempaa vastaan.
Kyllä on ilo katsella Hermannin kuvia, vielä kun saisi Bernard Princet albumeina.
BMT:n suomennos ei liene huono, mutta saisi hiukan hillitä kiemuroitaan. En jaksa uskoa että yleiskieli edes keskiajalla oli noin epätaloudellista.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli arvostelu tästä albumista - värikuvakin. Hieno nosto! Kirjoittaja aika hauskalla tavalla vertasi Aymaria Cortoon: kapteeni ilman laivaa, ritari ilman linnaa. Tosiaan alkaa vaikuttaa siltä, että koko linnasta ei tulla näkemään vilaustakaan tässä sarjassa.
Kuten kriitikko, niin myös itsekin olen pohtinut sarjan ajankohtaa. 1. ristiretki takana (kun kerta sarjassakin esiintyy ristiritari), mutta siitä ja ritarien varusteista käy ilmi, että 1100-luvun alkupuoli lienee kyseessä. Sellainen huomio, että noihin aikoihin mitä tahansa tappavaa kulkutautia kutsuttiin herkästi "rutoksi". Tauteja oli kuitenkin monia, ja vaarallisiakin olivat, kun eivät ymmärtäneet syödä antibiootteja.
Hermann on juuri aloittanut uuden Bois-Maury-albumin, Kirvesmies, piirtämisen. Viisi planssia valmiina.
Reinhardt luettu. Taide on edelleen nättiä (niitä samannäköisiä pallopäitä lukuunottamatta), mutta sama vika tätä vaivasi kuin muitakin sarjan suomennettuja osia. Tarinat on hyvin simppeleitä ja ne lukaisee läpi niin nopeasti, että käteen jää lopulta kokonaisvaikutelmaksi vain ihan kiva sarjakuvakokemus ilman sen suurempia haluja palata enää uudestaan albumin pariin.
Psykologisina henkilökuvina tarinat ovat hyvinkin kerroksellisia ja moniulotteisia; ruuduissa on myös paljon hienoja yksityiskohtia, jotka tuovat lisäsyvyyttä tarinaan. Myös ympäristö ja luontokuvaus luovat upeat lisäsäväykset ja taiteilija on tarkoituksellisesti antanut niillä lisäpontta kerronnan tunnelmanluontiin.Komppaan ylläolevaa. Vaikka ollaan jo osassa 4, minulla on jatkuvasti sellainen tunne, että albumin tapahtumien ohessa pohjustetaan jotain tulevaa ja vasta esitellään päähahmoja. Mitä yksittäisten albumien juoniin tulee, niin minusta ne on uskottavia. Pyrkimys hillittömään komplexisuuteen ei tulisi olla mikään itseisarvo, vaan saattaa kääntyä naurettavuuden puolelle. Hyvänä esimerkkinä on monet pitkään jatkuvat TV-sarjat, jotka on alussa hyviä, mutta käsikirjoittajat pilaavat loppukaudet yrittämällä jatkuvasti nostaa kierroksia. Lopputuloksena on, että "suspension of disbelief" katoaa...
En nyt tiedä tarkkaan, mitä simppelillä tarkoitat, mutta hyvin huolellisesti on tarinan kaari rakennettu - todennäköisesti monen albumin päähän.
En nyt tiedä tarkkaan, mitä simppelillä tarkoitat, mutta hyvin huolellisesti on tarinan kaari rakennettu - todennäköisesti monen albumin päähän.
Jokainen näkee nämä asiat omalla laillaan, mikä on tietty hyvä juttu! Omasta mielestäni Bois-Mauryn tornit on kyllä aika diippii sh*ttii..
En itse kyllä näe mitään normaalia poikkeavampaa kompleksisuutta tarinoissa enkä henkilöhahmojen psykologiassa näiden lukemani 4 tarinan perusteella, päinvastoin. Mutta en tiedä myöskään mitään tulevasta ja siitä nivoutuvatko nämä yksinkertaiset tarinat millään tavalla toisiinsa muuten kuin päähenkilöiden matkallaan kohtaamina ihmisinä ja tapahtumina.
Realismia sarjaan toki tuo ettei samoille päähenkilöille koidu eteen jatkuvasti lähes ylivoimaisia haasteita ja ihmepelastumisia, vaan Aymar seuraa tapahtumia välillä statistina sivusta.
Eikö se, että Aymar seuraa tapahtumiajoskususein statistina sivussa jo tee siitä ainakin erilaisen kuin 99,9 % seikkailusarjakuvista?
Edit: joskus => usein
Jokainen voi miettiä mielessään, miltä Bois-Maury näyttäisi, jos siinä olisi yhtä monimutkaisia ja vauhdikkaita juonia kuin vaikka Blueberryissä tai muissa Charlierin käsikirjoittamissa loistavissa seikkailuissa...juu ei. Bois-Mauryn upeus löytyy aivan muualta, eikä vastaava kaahaus sopisi siihen ollenkaan.
Pitäisi tietysti nähdä ja lukea ensin. Vauhdikas ja monimutkainen ei välttämättä kuulosta ollenkaan pahalta, eikä se ole mikään synonyymi päättömälle kaahaukselle. Riippuu täysin kuinka taidokas käsikirjoittaja on sovittamaan tarinan keskiaikaiseen maailmaan. Hermann on taidokas kuvittaja, mutta korkeintaan keskinkertainen käsikirjoittaja.Tulee äkkiä mieleen vaikkapa Goscinny ja Uderzo. Uderzohan ilmeisesti oli mieltä, ettei saanut riittävästi kunniaa tarinoiden(kin) kehittelystä. Greg taas vastasi kyllä upeista juonen kuljetuksista ja huumorista niin Comanchessa kuin Bernard Princessä, enkä usko Hermannin kyenneen samaan. Yllättävän monet huomattavatkin piirtäjät vaikuttavat kuvittelevan, että tarina tapahtuu siinä sivussa.
Tarina on muutakin kuin juoni. Päähenkilön, ja monen sivuhenkilön, tarina tuntuu tässä sarjakuvassa alkaneen jo kauan ennen kuin itse kertomus on alkanut.
Keskinkertainen lienee määritelmällisesti aina keskinkertaista, mutta kuten on jo varmaan huomattu, itse lukeudun niihin, jotka eivät löydä Bois-Maurysta keskinkertaisuutta, vaan runollista sarjakuvataidetta. Bois-Mauryn yhteydessä mainitussa Bergmanin Seitsemässä sinetissäkään ole mikään elokuvahistorian monimutkaisin tarina, mutta teoksen pointti onkin muualla.