Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : vauvakolibri 01.04.2008 klo 13:42:30
-
En nyt tarkalleen osaa sanoa onko tämä lähelläkään oikea kategoria ja onko tällaista jo olemassa mutta yritetään nyt.
Niin. Nyt ei ole kyse tyylistä tms. vaan siitä kumpaa tapaa arvostaa/pitää enemmän tai mitä tahansa.
Eli yleinen olettamushan on se että ammattilaisella mangakalla on muutama tai useampi avustaja (esim. käsikirjoittaja, hahmosuunnittelija, taustapiirtäjä, tussaaja sekä mekaaninen piirtäjä ) jotka saattavat piirtää lähes kaiken hahmoja lukuunottamatta mikä mahdollistaa suuren sivumäärän ja uskomattoman yksityiskohtaisuuden. Näitä avustajia ei kuitenkaan juuri mainita tai nimetä ainakaan kovin monessa sarjassa.
Kun taas länsimaalainen/eurooppalainen oletus on se että piirtäjä saattaa tehdä miltei kaiken itse aina tarinasta tussaukseen jättäen vain värityksen ja tekstauksen toisille.
Tai että tarina on eri henkilön, piirrokset toisen, tussaus toisen, väritys toisen ja tekstaus toisen henkilön tekemää.
Olisi tosin kiva kuulla tietoja niistäkin länsimaalaisista jotka käyttävät esim. taustapiirtäjiä. Vai käyttävätkö länsimaalaisetkin yhtä paljon avustajia mutta siitä ei vain puhuta?
Mielipiteitä ihmiset.
-
Hergé ainakin käytti avustajia ja Kvaakin jossain ketjussa on sanottu, että Hugo Prattin sarjiksissa joku avustaja piirsi lentokoneita ja muita härveleitä. Japanilaisista manga-koista ainakin Masashi Kishimoto ja Arina Tanemura mainitsevat avustajansa ainakin jossain ja Time Stranger Kyokossa mainitaan jopa joidenkin yksittäisten rakennusten piirtäjät.
-
Jenkkisupersankarithan on perinteisesti tehty isoissa studioissa, sieltä menetelmä on levinnyt Japaniinkin sodan jälkeen. Niinkuin manga ylipäätään. Tai siis tarkoitan että manga alkoi kasvaa tuntemaksemme viihdeteollisuuden haaraksi vasta II maalimansodan jälkeen, samaan aikaan kun USAssa sarjakuva alkoi menettää lukijoita vuosikymmenestä toiseen. TJEU Sarjakuvan kultakausi (30-luku).
-
Täällä on aika pitkälle jo totuttu systeemiin että joissakin projekteissa käsikirjoittaja, luonnostelija, tussaaja ja värittäjä voivat olla erikseen, mutta onko suhtautuminen heti erilaista jos avustaja esim piirtää taustat tai muita osia kuvasta? Nähdäänkö se heti jonkinlaisena fuskauksena tai piirtäjän laiskuutena?
Japanissahan ammattilaiset teettävät avustajilla kaiken mitä eivät ehdi itse. Onko Japanissa harvemmin tapana että piirtäjä ja käsikirjoittaja ovat erikseen? Nyt ei mieleen muistu kuin yksi tapaus, jossa kannessa hehkutettiin piirtäjää ja käsikirjoittaja jäi pienempään asemaan.
Ajatus siitä että joku muu piirtäisi taustat omiin sarjakuviini ei kovin paljoa houkuttele. Toisaalta taas en näe ongelmana tehdä jonkun muun käsikirjoitukseen perustuvaa tarinaa, liekö sitten tottumiskysymys tämäkin, muuten en panisi ollenkaan pahakseni että joku muu laittaisi sarjakuviini värit tai rasterit, jos vain saisin hieman tsekata että miten työ etenee. Jos isoa projektia lähtisi työstämään, voisivat avustajat olla jo siitäkin mukavia ettei joutuisi työskentelemään aivan yksin. ;)
-
Paras yhdistelmä on että joku muu tekee käsikirjoituksen, piirrännän ja suunnittellee mun nimikirjoitukseni, ja minä otan kunnian sekä rahnat.
terveisin
Walt
-
Hugo Prattin sarjiksissa joku avustaja piirsi lentokoneita ja muita härveleitä.
Corto Maltese Siperiassa -tarinassa panssari- ja muut junat sekä lentokoneet olivat toisen käsialaa, minkä paikoitellen huomaa mutta ei häiritsevästi. Niiden piirtäjän nimi on tullut unohdettua. Tiedon ja muistin lähde saattoi olla Sarjainfo. Mutta esim. Prattin Saint - Exupery Viimeinen lento -albumissa P-38 -lentokone ja muut lentovehkeet kyllä näyttäisivät olevan Prattin käsialaa.
-
Onko Japanissa harvemmin tapana että piirtäjä ja käsikirjoittaja ovat erikseen? Nyt ei mieleen muistu kuin yksi tapaus, jossa kannessa hehkutettiin piirtäjää ja käsikirjoittaja jäi pienempään asemaan.
Ainakin Lone Wolfin piirtäjä ja kirjoittaja (Kazuo Koike, Goseki Kojima) esiintyvät kansissa tasavertaisina.
-
Löytyyhän omakustannepuoleltakin ainakin Cerebus (Kanada), johon Dave Sim nappasi Gerhardin piirtämään taustat.
-
...Kun taas länsimaalainen/eurooppalainen oletus on se että piirtäjä saattaa tehdä miltei kaiken itse aina tarinasta tussaukseen...
...Olisi tosin kiva kuulla tietoja niistäkin länsimaalaisista jotka käyttävät esim. taustapiirtäjiä. Vai käyttävätkö länsimaalaisetkin yhtä paljon avustajia mutta siitä ei vain puhuta?
Onhan niitä ollut. Peyon studiolla oli aputöissä mm. Walthéry, Gos, Derib; Hergéltä lähti omiin töihin ja studiopomoiksi esim. Bob de Moor ja Jacques Martin; Martinin apurina on työskennellyt ainakin André Juillard ja Francis Carin, Victor Sackvillen piirtäjä. Franquinin taustoja ja tussauksia tekivät nimekkäät piirtäjät, kuten Roba ja Jidéhem... kyllä ryhmäponnistuksia on aina riittänyt.
Usein prosessi kuuluu kulkevan sellaistakin rataa, että vaikka piirtäjillä ei ole yhteistä työtilaa, henkilöitten ja taustojen piirtäjät heittelevät toisilleen sivuoriginaaleja sitä mukaa, kuin työ etenee. Walthéryllä on ollut vaihtelevammat taustantekijät kuin kellään (eri albumeissa): vähintäänkin Mitteï, Georges van Linthout, Pierre Seron, Bruno di Sano muistuvat ensiksi mieleen.
Ehkä asia on niinkin, että kun vielä muutama vuosikymmen sitten "mestaripiirtäjä" oli ainoa nimi, joka tahdottiin näyttää yleisölle, apupiirtäjille riitti silti kakusta jaettavaa. Nykyään palkkiot ovat laskeneet (paitsi superjulkkiksille kuten Zep), ja yksinäiset työnsankarit tekevät kaiken itse, ja nopeasti. Siksi lienee yleistynyt myös se semmoinen "nopean" näköinen piirrostyyli, mikä laajalti tuntuu olevan vallalla.
Yksi erityinen poikkeus on kyllä! Roger Leloup, entinen Hergén apupiirtäjä, on Yoko Tsunonsa tehnyt aina yksin ja itse käsikirjoituksesta tussipuhtaaksi asti (vasta väritysvaihe on tilattu ulkoa, Vittorio Leonardolta, jolla on väritysyhtiö, jossa on useita ammattivärittäjiä...).
-
Nykyään palkkiot ovat laskeneet (paitsi superjulkkiksille kuten Zep), ja yksinäiset työnsankarit tekevät kaiken itse, ja nopeasti. Siksi lienee yleistynyt myös se semmoinen "nopean" näköinen piirrostyyli, mikä laajalti tuntuu olevan vallalla.
Itsekin on huomannut harkitsevansa nopeaa luonnostyyliä yksinkertaisesti siitä syystä, että saisi kaiken tehtyä. Usein joutuu fuskaamaan taustoissa ajanpuutteen takia tai etsimään oikoteitä jotka näyttäisivät hyvältä. Pidän kyllä rennosta ja luonosmaisesta tyylistä, mutta pistää miettimään kuinka moni tekijä joutuu jättämään pois yksityiskohtia ja taustoja jotka haluaisi tehdä. (Varsinkin noissa isoissa projekteissa.)
-
pistää miettimään kuinka moni tekijä joutuu jättämään pois yksityiskohtia ja taustoja jotka haluaisi tehdä.
Mua ottaa päähän odotella tussin kuivumista. Siihen menee tuhottomasti aikaa.
Yksi ratkaisu olisi leikata kaikki ruudut irti omiksi lapuikseen. Silloin vois panna valmiin "märän" ruudun sivuun kuivumaan ja alkaa heti tekemään uutta.
No, toistaiseksi mä olen ratkaissut asian, niin että tussaan kahta sivua vuorotellen tai sivun ylä ja alalosaa vuorotellen (ovat siis eri papereilla).
Ketju uhkaa mennä sivuraiteelle.
-
Mua ottaa päähän odotella tussin kuivumista. Siihen menee tuhottomasti aikaa.
Yksi ratkaisu olisi leikata kaikki ruudut irti omiksi lapuikseen. Silloin vois panna valmiin "märän" ruudun sivuun kuivumaan ja alkaa heti tekemään uutta.
No, toistaiseksi mä olen ratkaissut asian, niin että tussaan kahta sivua vuorotellen tai sivun ylä ja alalosaa vuorotellen (ovat siis eri papereilla).
Ketju uhkaa mennä sivuraiteelle.
Itse tussaan kaikki yksirivistä suuremmat jutut ruuduittain omille papereilleen A4-skannerin takia... mutta kauanko sulla tuo tussin kuivuminen kestää? Itselläni Talens + sivellin muutama minuutti. Kestääkö terällä uran takia älyttömän paljon kauemmin? Olet varmaan yrittänyt erilaisia järjestyksiä niin ettei käsi osu tussatulle alueelle, esim. ensin vasen reuna alhaalta ylös, sitten oikea jne (riippuen kätisyydestä ja kynäotteesta tietysti)?
-
Itse tussaan kaikki yksirivistä suuremmat jutut ruuduittain omille papereilleen A4-skannerin takia... mutta kauanko sulla tuo tussin kuivuminen kestää? Itselläni Talens + sivellin muutama minuutti. Kestääkö terällä uran takia älyttömän paljon kauemmin? Olet varmaan yrittänyt erilaisia järjestyksiä niin ettei käsi osu tussatulle alueelle, esim. ensin vasen reuna alhaalta ylös, sitten oikea jne (riippuen kätisyydestä ja kynäotteesta tietysti)?
Itse käytän juuri sitä tekniikka että leikkaan sivun aina perin ruudun palasissa irti joihin on hyvä piirtää ja tussata.
Veikkaan että juuri tuon uran takia siinä kestää, kun tussia valuu yhteen kohtaan runsaammin, joka sitten suttaantuu varsinkin jos yrittää kumittaa. Siksi annan terätöiden kuivua yön yli. Taitettu paperi käden alla saattaa helpottaa vähän tussausta, siten ainakaan mahdollinen hiki ei ei pääse suttaamaan jo jotenkin kuivahkoa aluetta.
Täällä on aika pitkälle jo totuttu systeemiin että joissakin projekteissa käsikirjoittaja, luonnostelija, tussaaja ja värittäjä voivat olla erikseen, mutta onko suhtautuminen heti erilaista jos avustaja esim piirtää taustat tai muita osia kuvasta? Nähdäänkö se heti jonkinlaisena fuskauksena tai piirtäjän laiskuutena?
Jotenkin se tuntuu vähän huijaukselta, ainakin kun sitä on tottunut (tai tulee ajateltua) että piirtäjä itse tekisi kaiken ja että se ei ole enää juuri SEN piirtäjän sarjakuva.
Tai siis itse ihailen piirtäjiä sen perusteella mitä kaikkea ne osaa piirtää ja sitten kun alkaa miettimään että "tekeeköhän se oikeasti tämänkin vai oliko se joku muu" niin se vähän syö.
Ikään kuin joku toinen tulisi peruuttamaan aina puolestasi autolla.
Tai kun kuulee jonkun sanovan, "Oi kuinka ihailen Mia Ikumin tapaa piirtää" voisi mennä sanomaan "Siis ihailet hänen tapaansa piirtää hahmoja koska muuta hän ei välttämättä piirrä".
Toisaalta juuri tässä sarjassahan avustajat ilmoitettiin jos oikein muistan.
-
Kestääkö terällä uran takia älyttömän paljon kauemmin? Olet varmaan yrittänyt erilaisia järjestyksiä niin ettei käsi osu tussatulle alueelle, esim. ensin vasen reuna alhaalta ylös, sitten oikea jne (riippuen kätisyydestä ja kynäotteesta tietysti)?
Jos vetäisee oikein mehevän paksun viivan, niin voi mennä puolikin tuntia kuivumiseen.
Ja Talens on siitä pirullinen, että on vaikea nähdä, milloin se on kuivaa. Kuivuttuaankin tussi kiiltelee melkoisesti.
On sitä järjestyksiä yritetty jos jonkinlaisia. Mutta jos joutuu väistelemään märkiä alueita (ranne mutkalla), niin vaarana on että tulee aikamoista hikiviivaa. Rentous katoaa.
-
Jotenkin se tuntuu vähän huijaukselta, ainakin kun sitä on tottunut (tai tulee ajateltua) että piirtäjä itse tekisi kaiken ja että se ei ole enää juuri SEN piirtäjän sarjakuva.
Näinhän se on.
Ja voipi käydä niinkin, että taustojenpiirtäjän tyyli ei istu ollenkaan sarjan "varsinaisen" piirtäjän tyyliin. Natashassa on aika monessa albumissa tämä ongelma.(Valkea Enkeli, Cherchemidin vyö, Atoll 66)
-
Jotenkin se tuntuu vähän huijaukselta, ainakin kun sitä on tottunut (tai tulee ajateltua) että piirtäjä itse tekisi kaiken ja että se ei ole enää juuri SEN piirtäjän sarjakuva.
Tai siis itse ihailen piirtäjiä sen perusteella mitä kaikkea ne osaa piirtää ja sitten kun alkaa miettimään että "tekeeköhän se oikeasti tämänkin vai oliko se joku muu" niin se vähän syö.
Ikään kuin joku toinen tulisi peruuttamaan aina puolestasi autolla.
Japanissa, Ranskassa+Benelux-maissa (jotain sentään muistan maantiedon tunneiltakin) ja USA:ssa sarjakuva on jo pitkään ollut tuote. Meillä on niin pienet markkinat että sarjakuvan käsityöolemuksesta ei ole päästy. Ei siitä kauaa ole kun ammattikäsikirjoittaja oli Suomessa vielä harvinaisuus. Tai taitaa se olla vieläkin.
Suomessakin on harrastettu kanssapiirtämistä. Pole 4:ssa on Vartiohommia-sarjakuvanovelli, jonka piirrokset ja hahmot on taiteillut Petteri Tikkanen, ja taustat on tehnyt Mikko Torvinen. Tuskin on ainut tapaus Suomessa, mutta en vain muista toista vastaavaa.
-
Mangassa avustajien läsnäoloa ei välillä huomaa, välillä taas geneerinen tyyli tehdä asiat pistää liikaakin silmään. Mutta tehdäänhän elokuvatkin usean ihmisen yhteistyönä, en näkisi täysin ongelmaa siinä että isompi sarjakuvaprojekti toteutettaisiin samalla periaatteella. Niin kauan kun homma toimii, ja avustajat olisi kiva mainita, mangassahan näin ei yleensä ole. Tosin erillinen värittäjä tai käsikirjoittaja on hieman eri asia kuin se että varsinainen piirtäjä ei tee juuri muuta kuin päähahmot...
-
mutta onko suhtautuminen heti erilaista jos avustaja esim piirtää taustat tai muita osia kuvasta? Nähdäänkö se heti jonkinlaisena fuskauksena tai piirtäjän laiskuutena?
Mulla ei ole oikeastaan mitään ongelmaa tällaisten asioiden kanssa. Olkoon vaikka sata käsikirjoittajaa/piirtäjää/värittäjää vääntämässä jos lopputuloksena on hyvää sarjakuvaa. se onkin sitten valitettavaa jos vain yksi saa kaiken kunnian. Olisikin hauskaa perustaa sellainen ryhmä samanhenkisten tyyppien kanssa, hommata studio ja tehdä sarjakuvia alusta loppuun yhteistyönä. Sarjiksen tekijäksi ilmoitettaisiin vain ryhmän nimi. Miten tuo käytännössä toimisi onkin sitten eri juttu...
-
Saatanan Tunareihin Rusty Angelin Lilli piirsi itse itsensä vierailevaksi tähdeksi. Ja Kiroileva siilikin oli Millan kynästä lähtöisin.
Tämän keskustelun lähtökohdassa on muuten se ongelma, että idän ja lännen julkaisuformaatit ja niiden sanelemat vaatimukset eivät käy yhteen. Ja liika yleistäminen johtaa umpikujaan. Parasta lienee lukita sata parasta japanilaista mangakaa ja kattava valikoima parhaita länsimaalaisia tekijöitä (kahden artistin tiimit sallittakoon) pieniin koppeihin ennalta määrätyksi ajaksi, ja katsoa sitten kuka teki ja mitä kuinka hienosti.
-
Parasta lienee lukita sata parasta japanilaista mangakaa ja kattava valikoima parhaita länsimaalaisia tekijöitä (kahden artistin tiimit sallittakoon) pieniin koppeihin ennalta määrätyksi ajaksi, ja jättää ne sinne.
::) sori en voinut ezää izeäni...
-
Roju palauttaa uskoni naisten huumorintajuun...
-
Eli yleinen olettamushan on se että ammattilaisella mangakalla on muutama tai useampi avustaja (esim. käsikirjoittaja, hahmosuunnittelija, taustapiirtäjä, tussaaja sekä mekaaninen piirtäjä )
Vähän liikaa yleistetty. Enin osa mangasta on kuitenkin edelleen (tai siis no, aikoinaan komiteavetoiset projektithan olivat Japanissakin yleisiä) yleensä tekijänsä luomus ja auteurtyö; tausta- ja rasteriorjat astuvat remmiin vasta siinä vaiheessa kun suosio, tulot ja kiire lisääntyvät.
Ja lisäksi Kazuo Koike on suunnilleen maan ainoa nimeä käsikirjoittajana niittänyt tekijä; siinä vaiheessa kun puhutaan erikseen hahmosuunnittelijasta, käsikirjoittajasta ja tiesmistä aletaan olla jo pelkän mangan sijaan alun alkujaankin franchiseiksi suunnitelluilla poluilla. Eli että komiteassa on jo alussa päätetty mangaa tulee seuraamaan animeversio (jossa juoni päättyy ehkä hitusen eri tavalla), ja perässä seuraavat kuvitettujen kevytromaanien sarja, uusia hahmoja soppaan lisäävä deittipeli ja sivujuonia käsittelevä kuunnelma-CD... Tai toisinpäin. Kashimashi tulee ensimmäisenä esimerkkinä mieleen.
Olisikin hauskaa perustaa sellainen ryhmä samanhenkisten tyyppien kanssa, hommata studio ja tehdä sarjakuvia alusta loppuun yhteistyönä. Sarjiksen tekijäksi ilmoitettaisiin vain ryhmän nimi. Miten tuo käytännössä toimisi onkin sitten eri juttu...
Jaa, käytännössä kaikki japanilaiset omakustantajathan tekevät näin. Mainstreamiin samalla kaavalla tosin ei ole päässyt kuin CLAMP.
-
Tuosta avustajien käyttämisestä sellainen turha huomio että se luo mangalle tyypillisen kontrastin hahmojen ja taustojen välillä. Hahmot saattavat olla hyvin epärealistisia isopäitä koulutyttöjä ja taustat on piirretty valokuvamallista. Aluksi kun aloin lukea mangaa huomioin tuota, nykyään olen jo niin tottunut etten ajattele asiaa.
-
Hahmot saattavat olla hyvin epärealistisia isopäitä koulutyttöjä ja taustat on piirretty valokuvamallista.
Eri asia sitten on johtuuko se avustajien käytöstä vai deadlineista ylipäätään. Avustajana ei pärjää, jos ei osaa emuloida työnantajansa tyyliä edes kohtuudella niin että pystyy piirtämään esim. väkijoukkoja taustalle.