Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: Antti Vainio - 08.02.2008 klo 23:30:35
-
Jossain muualla tätä ranskalaista tekijää on sivuttu mutta ansaitsee minusta oman säikeen. Ruotsiksi Barua julkaistiin aikoinaan paljonkin, mm. tyrmäävän hyvä albumi Blues i Brallan. Ja suomeksi tuli Auringon valtatie jota juuri kukaan ei noteerannut jostain syystä. Loistava albumi.
-
Ja suomeksi tuli Auringon valtatie jota juuri kukaan ei noteerannut jostain syystä. Loistava albumi.
Auringon valtatie on timangia!!
Ostin justiinsa Barun les Annees de Spoutnik-sarjan ekan albun.
Olen selaillut myös nelososaa ja sarja vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.
Joku nyrkkeilyalbuminsa lojuu tuolla hyllyssä, mutta sitä en ole saanut luettua.
Baruun tutustuin aikoinaan 80-luvulla Pilotessa. Teki semmoista suhruista nuorisokuvausta. En pitänyt, mutta kyllä tyyli jäi mieleen. Hän on yksinkertaistanut tyyliään/väritystekniikkaansa noista ajoista ja saanut ainakin minut kääntymään fanikseen.
EDIT:
Auringon valtatiehän tehtiin muistaakseni Japanin markkinoille.
Eurooppalaista versiota varten Baru leikkasi ja liimasi ruudut länsimaista lukuemistapaa miellyttävästi. Japanilaisethan lukevat oikealta vasemmalle, teidättehän. ;)
Eli Baru ei tyytynyt mihinkään peilikuvaan, vaan säilytti ruutujen sisäisen vasen-oikean ennallaan ja muutti vain ruutujen järjestyksen. Aika useinhan sivuilla on vain alekkaisia ruutuja, joten ei se nyt niiiin hirveä urakka ollut, kuitenkaan.
-
Barun nuortensarjat on ihan parhautta. Ei ne varmaan leimallisesti ole nuortensarjoja, vaan sellaisia, joita minkäikäinen vaan suunnilleen voi lukea. Ihan pieniä lapsia ei ehkä kiinnosta.
Mutta on harvinainen taito osata tehdä stooreista monitasoisia. Monet ns. "aikuisten sarjakuvat" on paljon latteampia. Jopa teinimpiä siinä mielessä, että kerrotaan pieni tarina pienistä teemoista, esim. omaelämäkerrallinen juttu nuore(hko)n keskiluokkaisen länsimaisen ihmisen henkilökohtaisesta elämästä. Ihan kiva sinällään, mutta Barun jutuissa on sarjakuvissa, etenkin Suomessa nähdyissä, harvinaista suuruutta siinä, että tarina voi olla pieni mutta tematiikka suuri. Ja silti ei saarnata eikä alleviivata, käsitelläänpä vain pienten tapahtumien kautta jokaiselle tuttuja isoja kysymyksiä. Tätä on hyvä dramaturgia, tämän takia tarinat eivät ikinä oikeasti tule kuolemaan. Ja minusta tätä ei osata Suomessa. Silloin kun yritetään, lipsahdetaan helposti alleviivaamisen ja saarnaamisen puolelle. Tai yritetään syleillä koko maailmaa yhden (lyhyen) jutun puitteissa.
Baru ei aliarvioi lukijoitaan!
-
Baru on varmaan tehnyt vaikka mitä hienoa.
Mutta en osaa ranskaa jne. ja suomeksi on vissin julkaistu vaan tuo Auringon valtatie, joka oli kyllä erittäinkin loistava.
Löytääkö Englanninkielistä Barua esim. kirjastoista?
Kovasti tekisi mieli lukea hyvää sarjakuvaa maailmalta, mutta ostaminen ja omistaminen ovat asioita, jotka eivät kiinnosta yhtään.
Ja samaa mieltä tuosta mitä Roju sanoi.
-
Löytääkö Englanninkielistä Barua esim. kirjastoista?
Englanniksi on näköjään julkaistu todella vähän (Drawn&Quarterly) ja ruotsiksi ja saksaksi jotain. Pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyi alle kymmenen teosta, suomeksi ja ranskaksi. Aika yllättävää, Baru on kuitenkin voittanut Angoulemessa jne. Taitaa olla sellainen väliinputoajasukupolven tekijä, muistuttaa vähän tätä uutta sukupolvea mutta aloitti jo ennen heitä, joten on jäänyt ilman nostatusta. Sfarin hypessä on kyllä noussut usea vähäpätöisempikin tekijä.
Tammikuun lopun Le Pointissa muuten nostattettiin taas myrskyä vesilasissa, sarjakuvakriitikko Romain Brethes kuvaili sfarsatrapi-sukupolvea uuden sarjakuvan mafiaksi ja haikaili hyvä veli-piiriin kuulumattomien lahjakkaampien tekijöiden kuten David B:n ja Blutchin olematonta arvostusta. Mitä tuohonkin sitten sanoisi. Sellainen on maailma... Trondheim ja Sfar tosiaan paitsi tekevät ja teettävät kavereillaan, myös ovat useammassa kustantamossa tekemässä linjauksia. Parempi olla hyvää pataa vaan... etenkin kun kyse on "hieman" isommista rahoista kuin meillä täällä kotimaassa ;D sinne vaan leivän perässä. Oikeesti. Jos sarjakuvalla kunnolla eläminen kiinnostaa.
http://www.metabunker.dk/?p=1048 (http://www.metabunker.dk/?p=1048)
http://www.lepoint.fr/content/culture/article?id=219209 (http://www.lepoint.fr/content/culture/article?id=219209)
Kovasti tekisi mieli lukea hyvää sarjakuvaa maailmalta, mutta ostaminen ja omistaminen ovat asioita, jotka eivät kiinnosta yhtään.
Tismalleen. Pitää tehdä tilauspyyntöjä kirjastoon.
-
Kovasti tekisi mieli lukea hyvää sarjakuvaa maailmalta, mutta ostaminen ja omistaminen ovat asioita, jotka eivät kiinnosta yhtään.
Terve mielipide. Jos toi vasureiden språk sujuu niin voin toki lainata läjän Barua
-
Auringon Valtatie on yks ensimmäisiä sarjakuvia, joka teki suuren vaikutuksen. Loysin sen raumalaisesta divarista naurettavan halvalla!
Se on kyllä antanut rahoilleen vastinetta!
-
Kannattaiskos tuo Auringon valtakunta tilata?
Rahoille vastinetta (24€=430s.)?
Vaan mahtaako sitä saada enää mistään? Liken sivujen mukaan loppuunmyyty.
En itse ollut siitä niin vaikuttunut kuin mitä täällä hehkutetaan. Ehkä luen uusiksi joku päivä.
-
Vaan mahtaako sitä saada enää mistään? Liken sivujen mukaan loppuunmyyty.
Mainontaa jälleen kerran: Tampereen Lukulaarissa olen nähnyt Auringon valtatietä. Kannattaa kysyä sieltä. En saa provikkaa...
-
Mutta lupasivat tilata.
Onneksi olkoon hyvän sarjakuvahankinnan johdosta!
-
Suomalaisesta sai. Pitkä toimitusaika.
Mutta lupasivat tilata.
Joonas
Ihmettelen miksi Suomalaisesta ostetaan. Booky.fi pyytää 18,7 euroa ja Suomalainen 26,8 (postituksineen). Aikamoinen ero.
-
Booky.fi
"Arvioitu toimitusaika: 1-3 arkipäivää."
-
Ihmettelen miksi Suomalaisesta ostetaan.
Ainakaan mä en tiennyt mistään bookystä mitään.
Voisivat pistää itsestään tänne Kvaakkiin pikku mainoksia.
-
Terve mielipide. Jos toi vasureiden språk sujuu niin voin toki lainata läjän Barua
Siis ruotsi vai. Ei kyllä valitettavasti kovin hyvin.
-
Siis ruotsi vai. Ei kyllä valitettavasti kovin hyvin.
Harmi. Baru ei ole tosiaankaan kääntynyt englanniksi ollenkaan mutta ruotsiksi sitä oli Epix-lehdessä jatkuvasti. Lyhyet sarjat on tavattoman viehättäviä, ei niissä paljon mitään tapahdu ja ympäristö on sellainen että jopa Korso vaikuttaa siihen verrattuna ihastuttavalta paikalta. Huumori ei ole mitään ruhahaa-spedemeininkiä, understated sanoisi englantilainen.
-
Harmi. Baru ei ole tosiaankaan kääntynyt englanniksi ollenkaan mutta ruotsiksi sitä oli Epix-lehdessä jatkuvasti.... Huumori ei ole mitään ruhahaa-spedemeininkiä, understated sanoisi englantilainen.
Jäi kolkuttamaan. Voisin vaikka vannoa että joskus kymenkunta vuotta sitten Heavy Metallissa oli Barua.
Voi olla että muisti valehtelee.
Lukeudun Barun moniin faneihin, muidenkin kuin Auringon valtatien osalta.
Asterixin tribuuttialbumissa ollut Barun tarina oli minusta yksi parhaista kyseisessä hengentuotteessa.
Barun viivassa on se jokin: karu luonnosmaisuus ei näytä siltä kuin tekijä ei jaksaisi/viitsisi vaan oikeasti siltä että tarina piiskaa niin kovaa eteenpäin, hitaasti.
Ja käsikirjoittajana on omaa luokkaansa. Ei mukarankka tai "ah, niin taiteellinen".
-
Asterixin tribuuttialbumissa ollut Barun tarina oli minusta yksi parhaista kyseisessä hengentuotteessa.
Barun viivassa on se jokin: karu luonnosmaisuus ei näytä siltä kuin tekijä ei jaksaisi/viitsisi vaan oikeasti siltä että tarina piiskaa niin kovaa eteenpäin, hitaasti.
Päivän oon jo miettiny, että eikös Baru ollukki tuossa. Ja muistinhan oikein!
Se oli hyvä siinäkin suhteessa, ettei se ollu Uderzon kunnioitusta/nuoleskelua, vaan omaa juttus, tutuin luonteenpiirtein ja aihein.
Joonas
-
Se oli hyvä siinäkin suhteessa, ettei se ollu Uderzon kunnioitusta/nuoleskelua, vaan omaa juttus, tutuin luonteenpiirtein ja aihein.
Hmm? Minusta Baru päivitti pienen Gallialaiskylän sangen onnistuneesti Goutte D´orin tapaiseen arrondisementtiin.
Pastissin hyötykäyttöä.
Samaa mieltä, eri termein.
-
Hmm? Minusta Baru päivitti pienen Gallialaiskylän sangen onnistuneesti Goutte D´orin tapaiseen arrondisementtiin.
Pastissin hyötykäyttöä.
Samaa mieltä, eri termein.
Jep, näin siis.
Samaa mieltä samoin termein.
Jooans
-
Auringon valtakunnan kansikuva ei houkuttele kyllä pätkääkään. Ehkä siinä syy, miksi on jäänyt täysin selaamattakin minulta. Pitääpä selata... Ja pitää ehkä vihdoinkin lukaista se Asterixin tribuuttialbumi. Se on ollut hyllyssä jo kauan.
-
Harmi. Baru ei ole tosiaankaan kääntynyt englanniksi ollenkaan mutta ruotsiksi sitä oli Epix-lehdessä jatkuvasti.
Yksi Barun albumeista löytyy englanniksikin - Le chemin de l´Amerique eli The Road to America julkaistiin Drawn & Quarterlyn numeroissa vol.2/4-6.
-
Lukaisin justiinsa puoli tuntia sitten Barun Les Annees de Spoutnik -sarjan ykkösen "Le Penalty".
Semmoinen nuorisokuvaus ylä- ja alakaupungin pojista. Ensin tapellaan ja sitten pelataan futista. Hyvä albbu.
Parhaiten jäi mieleen Barun väkevästi hahmottelemat väkivaltajaksot ja vihaiset pojat.
Hyvin kuvitusta tukeva sopivan rosoinen mutta kuitenkin taitava vesiväriväritys oli jonkun muun kuin Barun itsensä tekemä. En nyt muista nimeä.
Tässäkin oli tyttö, joka pelaa jalkapalloa. ^-^
(http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/31/9782203389311_pg.jpg)
-
Se Tertsin mainitsema nyrkkeilysarjakuvakin on aika hyvä. Löytyy englanniksi A Road To Amerika nimellä. Kannattaa tutustua vaikkein nyrkkeilystä tykkäisikään.
-
Luin tässä aamutuimaan Barun Les Années Spoutnik -integraalista ensimmäisen tarinan. (Edullinen Haute densite -sarja (Casterman). 16 € = 206 sivua, pienennetty koko, nelivärinen)
Voihan hertsumanrepale kun oli hyvä! Kaiken lisäksi niin yksinkertaista kieltä että meikäläinenkin ymmärsi varmaan jotain 90 prossaa tekstistä ilman ainuttakaan vilkaisua sanakirjaan.
Suosittelen! (Lukishan tätä suomeksikin :D)
EDIT:
Baru kuvaa 1950-luvun loppupuolen ranskalaisvarhaisteinien elämää vaatimattomassa vasemmistolähiössä. Päähenkilö on kymmenen(?) ikävuoden kieppeillä ioleva Igor. Melkoisen väkivaltaisesta tarina on kerrottu lämmöllä. Perimmäiseksi jälkimauksi jää lempeä huumori, vaikka tarinan pyörteissä ovat nyrkit viuhuneet ja nenät vereentyneet.
Barun kuvat ovat upeita, kuten yleensäkin. Akvarelliväritys pehmentää groteskia viivankäyttöä ja luo kuviin mukavaa menneen ajan ilmapiiriä. Kuvakulmat ovat kekseliäitä ja saavat vaatimattoman tarinan kasvamaan itseään suuremmaksi. Ihmishahmojen karrikointi on herkullista.
edit2:
Kas, olinkin jo lukenut tämän ja ehtinyt kommentoidakin tähän samaan ketjuun!!!
Vanhan muisti ei enää oikein pelaa. Pitääpä lukea loputkin tuosta integraalista ja pistää sitten tänne myös joitain ennenlukemttomiakin kommentteja.