Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Jarkko Sikiö 03.09.2007 klo 20:23:36
-
Otaku on aloittanut Tobira-julkaisusarjan (http://otakulehti.anime.fi/tobira/), jossa nähdään kotimaisia tekijöitä.
Ensimmäisenä julkaistiin Effloresco, jonka arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=888) löytyy etusivulta.
PTJ: Otsikkoa sujuvammaksi.
-
Älyttömän kauniita kuvia myös näin ei-mangaihmisen silmiin. Mutta juoni... tarina kukkakaupasta? Vai oliko siinä jotain juonentynkää enemmänkin?
-
Mutta juoni... tarina kukkakaupasta?
Animemaakarit ovat tehneet sarjan palaneesta leivästä, joten eiköhän kukkakaupassa riitä materiaalia. :)
Juonen ja kerronnan taso eivät yksittäisistä sivuista oikein selviä,mutta tuon Efflorescon ulkoasusta en kyllä juuri välittänyt. Täytynee kuitenkin pitää silmällä, kun kerran on kotimaista tuotantoa.
-
Jiksin skanneri ei selvästikään pidä sinisestä. Laitetaanpa esille parempi versio kannesta (olkoonkin, että pidän takakannesta (http://shomia.deviantart.com/art/Blue-Clovers-58964454) enemmän):
(http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/efflorescopromo.jpg)
Tämä on ollut mielenkiintoinen projekti aloitettavaksi, ja on sanottava että olisin tuskin voinut toivoa ketään Hennaa helpompaa yhteistyökumppania sitä varten. Ja vaikka tiedänkin ettei Effloresco ole ehkä ole paras mahdollinen sarjakuva on se kuitenkin varsin säällinen päänavaus, etenkin kun ottaa huomioon miten vähäiseltä kokemuspohjalta tekijä ponnistaa. Kenties voisin saada kuitenkin muidenkin mielipiteitä...
Vai oliko siinä jotain juonentynkää enemmänkin?
Oletan, että et ole lukenut näytesivuja. (http://otaku.anime.fi/tobira/effloresco1.php)
Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon tekijän ehtineen kerätä itselleen jo sen verran nimeä (kolme Daily Daviationia, muistaakseni), että hänen faninsa ovat kovasti ostelemassa julkaisua ulkomaillekin. Englanninkielisten käännöslappujen kera.
Tobira on minusta konseptina aika lailla sitä mitä Suomesta vielä puuttuu; kirjoitin ajatuksiani aiheesta blogiin (http://otaku.anime.fi/2007/09/sarjakuvanjulkaiseminen-on-itseisarvo.php). Tässä vaiheessa tarvittaisiin sitten enää lisää niitä huomispäivän mestareita... vaikka Limingasta päin.
Täytynee investoida pokkariin ja arvioida sitten paremman tiedon perusteella.
Kaikin mokomin. Lomake (http://otaku.anime.fi/tilaa/index.php#tobira) toimii kyllä.
-
Hienoa, että kotimaisetkin mangatekijät saavat albumeilleen julkaisukanavan! Tästä hatunnosto Otakulle.
Näytesivuista tuli hieman mieleen Snow Drop-manhwa (varmaan kukka-aiheisten nimien vuoksi). Ja kukkakauppa tuntuu ainakin originaalilta aiheelta, jos vain muuten juoni kulkee hyvin. Piirrokset näyttävät hienoilta, vaikkakin vain parista sivusta on vaikea arvioida. Täytynee investoida pokkariin ja arvioida sitten paremman tiedon perusteella.
-
Näyttää lupaavalta. Pitää hankkia toi.
-
Kaikin mokomin. Lomake (http://otaku.anime.fi/tilaa/index.php#tobira) toimii kyllä.
Saako tuota myös kaupoista, jos huvittaisi nopeasti käydä ostamassa?
-
Saako tuota myös kaupoista, jos huvittaisi nopeasti käydä ostamassa?
Ei, markkinat ovat sen verran rajalliset. Fantsulle voisi ehkä tarjota...
-
Ei, markkinat ovat sen verran rajalliset. Fantsulle voisi ehkä tarjota...
Muutamaa kappaletta ainakin kannattaisi varmaan esim. juuri Fantasiapeleihin tarjota, sillä heräteostoksena tämä voisi tarttua helposti monen käteen. Kaikki sarjakuvafanit eivät kuitenkaan lue Kvaakia (kai?).
-
Laitetaanpa esille parempi versio kannesta
Jonka sujuvasti varastin osaksi arvostelua. Tosin minähän yksityisviestillä valitin, etten saanut perusskannerilla kunnon tulosta aikaan...
Vai oliko siinä jotain juonentynkää enemmänkin?
Kuten totesin itse tekstissä, kyse on tunnelmavetoisesta tarinasta. Koska alkuasetelman voi jokainen lukea näytesivuilta, seuraavana eteen osuukin merkittävä juonenkäänne, jonka paljastaminen olisi ollut mielestäni liikaa.
EDIT: Päädyin lisäämään linkin näytesivuille tekstin alalaitaan, niin on selvää, että Efflorescoon voi tutustua itse tarkemmin.
-
Laiska kun olen, niin enpä älynnyt lähteä etsimään mitään näytesivuja itse. Jiksin jutun perusteella tänne eksyin. Näytesivut valaisivatkin hieman asiaa lisää, kiitos!
-
No niin, tänään sain iskettyä käteni Efflorescoon. Ensilukeman jälkeisiä mielikuvia:
Yllätyin siitä, että Effloresco oli painettu lehtikokoon eikä ns. tankouboniksi. Uskoisin, että pokkarikoko olisi itse asiassa tehnyt enemmän oikeutta piirrosjäljelle, sillä nyt sivut vaikuttavat liian suurilta. Tämä on varmasti osittain tottumiskysymys, mutta pienempi koko olisi karsinut viivoista horjuvuutta ja saanut layoutin vaikuttamaan tiiviimmältä.
Tarina lähtee hyvin liikkeelle ja tiettyjä mysteereitä tulee välittömästi lukijan eteen. Myös taustatarina (kukkarutto) ja tapahtumapaikka (kukkakauppa) ovat mielenkiintoisia ja originaaleja. Piirrosjälki on hyvää ja rasterien käyttö toimivaa. Sivujen layoutit ovat pääasiassa oikein hyvin toimivia. Piirroksissa on ajoittain pientä haparointia, mutta ei mitään suurempaa.
Kuten sanoin, tarina alkaa hyvin ja Krankkala osaa kertoa myös kuvillaan. Valitettavasti puolenvälin jälkeen tarinan sujuva eteneminen katkeaa. Tekstin määrä lisääntyy valitettavan suureksi ja tärkeät kohdat ohitetaan yksittäisillä sivuilla tai jopa muutamilla ruuduilla. Mangan hienoimpia elementtejä on kuitenkin dekompressio - tärkeitä kohtauksia voi venyttää sivujen mittaiseksi, luoda kunnon alustus käännekohdalle ja maksimoida dramaattinen teho. Nyt Krankkala kiirehtii turhaan tarinansa loppuun.
Muita yksittäisiä valitusaiheita: tarinan vaihtaessa tapahtumapaikkaa tai -aikaa ei Krankkala tee tätä aina tarpeeksi selväksi kuvillaan. Siirtymäkuvien puutteen vuoksi muutaman kerran hämäännyin tapahtumapaikasta. Vaikka tällainen epäselvyys kestääkin vain puolen sekuntin ajan, irroittaa se silti lukijan tarinasta. Toinen valituksenaihe on puhekuplat. Krankkala käyttää tietokonetta tekstaukseen, missä ei ole mitään vikaa, mutta piirtää selvästi puhekuplat käsin, eikä kiinnitä tarpeeksi huomiota kuplien säännöllisyyteen. Etenkin huutokuplat näyttävät amatöörimäisiltä. Mikäli tekstaus olisi tehty käsin, eivät puhekuplat näyttäisi niin huonoilta, mutta tietokonetekstiin verrattuna ne vaikuttavat suorastaan horjuvilta.
Silti kaiken tämän parjauksen jälkeen en kadu ostostani hetkeäkään, sillä Krankkala hallitsee sen elementin, joka on tarinassa kuin tarinassa olennaisinta: henkilöiden kirjoittaminen. Efflorescon henkilöt tuntuvat eläviltä. Vaikka näin (suhteellisen) lyhyessä tarinassa ei henkilöiden sisälle pääse kovin syvälle, tuntuu heillä silti olevan useita persoonallisia piirteitä ja monimutkaisia motivaatioita toiminnalleen. Jokaisella henkilöllä on oma ääni. Tämä on ensiluokkaista. Juuri henkilökirjoittaminen on se kanto, johon moni muuten hyvä tarinankertoja kompastuu, vaikka ilman uskottavia henkilöitä ei lukija oikeasti välitä heidän kohtaloistaan. Effloresco on osoitus, ettei Krankkalalla ole tätä huolta.
Effloresco kaipaisi enemmän tilaa hengittää, mutta on hyvä esikoinen. Henna Krankkalan nimen laitan muistiin.
-
Hyviä pointteja, ja vielä rakentavaa palautettakin! Henna varmasti ilahtuu molemmista.
Julkaisukoosta sen verran, että digipainettaessa kokoa ei kannata vetää kauhean pieneksi, koska painojäljen sumeus korostuu silloin aika ikävästi. Jos koko olisi Japanissa käytetty C3 (vai oliko se C5...), jälki ei olisi enää erityisen luettavaa. Tässä tapauksessa sarjakuvaa ei vielä ehkä osattu tehdä julkaisukokoa ajatellen, mutta jatkossa tilanne parannee varmasti.
Ja sitä paitsi pokkarikokoinen vihko (tai vastaavasti 64-sivuinen liimaselkäpokkari) olisi fyysisesti aika säälittävä ilmestys...
-
Jos koko olisi Japanissa käytetty C3 (vai oliko se C5...), jälki ei olisi enää erityisen luettavaa.
Tarkoitat vissiin C6, koska C3 on ihan hervottoman iso (kirjekuori*, johon mahtuu A3 arkki) ja C5 on B5:ttä vain hiukan pienempi, kun vielä A5 on (digi)painettuna ihan luettava.
Käytännössä digin tarkkuus on ihan pätevä, joten oikein käsitelty kuva on luettavissa vielä A6-koossakin, vaikka originaali olisi rutkasti isompikin (vrt. Kapteeni Kuolio ja Tamperkele, jossa originaalit luultavasti A3 ja julkaisukoko A6 ja painomenetelmä digipaino).
* C-koot ovat siis niitä, mitä perinteisesti käytetään kirjekuorissa.
-
Bizenghast- ja Dramacon-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7880.msg180003.html#msg180003) keskustelu siirtyi jo aiheen ohi, joten hyppään tähän ketjuun vastaamaan.
Vaikken ole PMG:n mangoista lukenut kuin Bizenghastia (jota olen mollannut jo parissakin Kvaakin säikeessä), olen lähes varma, että Suomesta löytyisi yhtä hyvää tai parempaa tavaraa kuin USA:n pseudomangat.
Aika monet sanovat noin, mutta ihan kiva siitä olisi nähdä ihan todistusaineistoakin...
Juuri tämän vuoksi minusta on niin hienoa, että suomalaista mangaa aletaan julkaista. Todistusaineistoa alkaa kertyä! Aiemminhan ollaan oltu tietynlaisessa noidankehässä: koska kukaan ei julkaise suomalaista pseudoa, eivät tekijät pääse näyttämään taitojaan pitkän mangateoksen luomisessa, joten kukaan ei löydä tekijöitä eikä näin ollen suomalaista mangaa julkaista.
Toivon mukaan Tobira kykenee ainakin osittain katkaisemaan tämän noidankehän ja avaa oven, josta muutkin julkaisijat voivat kulkea.
-
Juuri tämän vuoksi minusta on niin hienoa, että suomalaista mangaa aletaan julkaista. Todistusaineistoa alkaa kertyä! Aiemminhan ollaan oltu tietynlaisessa noidankehässä: koska kukaan ei julkaise suomalaista pseudoa, eivät tekijät pääse näyttämään taitojaan pitkän mangateoksen luomisessa, joten kukaan ei löydä tekijöitä eikä näin ollen suomalaista mangaa julkaista.
Egmontilla ei ole mitää pseudoa vastaan. Todistetusti päin vastoin. Pseudo on siitäkin hauskaa, että kriitikoiden (tai tr00 otakujen) mielipiteet eivät näy kohdeyleisön reaktioissa...
Allekirjoittanut on säästynyt todella tehokkaasti mankalta, mikä on työnkuvan huomioon ottaen melkoinen ihme. Sillä vaan ihmettelen sitä todisteiden puutetta.
-
Allekirjoittanut on säästynyt todella tehokkaasti mankalta, mikä on työnkuvan huomioon ottaen melkoinen ihme. Sillä vaan ihmettelen sitä todisteiden puutetta.
Nopeasti mieleeni tulee vaikka Aura Ijäs, mutta olen nähnyt muitakin lupaavan oloisia suomalaisia pseudopiirtäjiä - valitettavasti nimet eivät ole jääneet mieleen. Palaan ehkä myöhemmin aiheeseen kaivettuani joitain esimerkkejä ylös.
Mutta esim. tässä säikeessä puhutusta Henna Krankkalasta en ollut koskaan kuullutkaan, ja silti häneltä tuli lähes ammattilaista jälkeä. Siksi veikkailinkin, että Suomesta löytyy muitakin (minulle) tuntemattomia suuruuksia.
-
Nopeasti mieleeni tulee vaikka Aura Ijäs, mutta olen nähnyt muitakin lupaavan oloisia suomalaisia pseudopiirtäjiä - valitettavasti nimet eivät ole jääneet mieleen.
Aura törmää minuun lähes päivittäin, mutta noita paljon uhottuja pitkiä sarjakuvakässäreitä ei täällä toimistolla juuri pyöri...
Elikkä nimien pudottelun voit unohtaa! Niitä "valmiita" Tokyopopin ja Seven Seasin pseudot selättäviä teoksia tässä vain ollaan vailla.
-
Aura törmää minuun lähes päivittäin, mutta noita paljon uhottuja pitkiä sarjakuvakässäreitä ei täällä toimistolla juuri pyöri...
Lähes päivittäin? En mä oo huomannut. ??? (Vaikka asioista perillä olevat todennäköisesti arvaavatkin ettei tämä ole mikään ihme... En mä tahallani...)
Mutta joo, en Krankkalasta ole minäkään kuullut enkä monesta muustakaan tekijästä, silti niitä tuntuu tupsahtelevan kuin sieniä sateella. Ja taitavia. Mutta Suomen oloissa on vaikeaa suoltaa pitkiä sarjiskässäreitä, uskon että tämä tilanne on useimmilla tekijöillä. Eli vaikka potentiaalia olisi ei aikaa ja mahdollisuuksia välttämättä löydy. Olen monasti ajatellut että olisihan se mukavaa tehdä pitempää Narulla-alpparia (tai vaikka sarjaa!), mutta yleensä vastaan iskevät sekä krooninen uskonpuute että karu todellisuus: ei ole aikaa, sillä ei elä vaikka tuollaisen pitkän jatkosarjan tekemiseen menee kokonaisia työpäiviä. Suomi ei ole Japani (mikä joiltain osin on epäilemättä hyvä asia.)
Tobira on kyllä tervetullut lisä, suomalaisia pitempiä tarinoita julkaisevia tahoja kun ei ole ollut liikaa. Krankkalan alppari vaikuttaa lupaavalta ja siihen olisi kiva tutustua, jälki tosin näyttää tässä vaiheessa silmiini hieman liiankin geneeriseltä ja jäykältä, mutta koska kyseessä on tekijänsä ensimmäinen sarjakuva on kehittymisen varaa vielä vaikka kuinka. Ja sisältö on joka tapauksessa tärkein. Oli miten oli, lupaavalta näyttää. :)
-
Lähes päivittäin? En mä oo huomannut. ??? (Vaikka asioista perillä olevat todennäköisesti arvaavatkin ettei tämä ole mikään ihme... En mä tahallani...)
Oliko se tiistaina kun piti ihan väistöliike tehdä, ja mulla oli sentään lähes parimetrinen prätkäjengiläinen huomionherättäjänä megessä... OT! Sori!
Aura on aivan oikeassa siinä, että ammattimaisesta jäljestä pitää saada ammattimainen korvaus, mutta melkein ammattilaiset pitää saada myös rinkiin mukaan (eli kirjakauppojen hyllyille), niin saadaan niitä ammattilaisiakin joskus aikaiseksi. Suomessa pitkillä albumeilla ei elä kukaan, eli sarjakuvataiteilijoiden tulot tulevat useammasta pienestä purosta.
Mutta Otakulle siis hattua ylös rohkeasta pelinavauksesta!
-
Tobira on todellakin loistava idea.
Monella piirtäjällä saattaisi ollakin lahjoja pidempiin sarjakuviin, mutta kaikki eivät viitsi parastaan yrittää ihan vain omaksi ilokseen. Mutta kun kuva painetaan ja myydään, siitä halutaankin parasta mahdollista! Harvempi kuitenkaan viitsii alkaa painamaan omakustannetta.
Enää vain odottamaan seuraavaa lehteä!
-
Elikkä nimien pudottelun voit unohtaa! Niitä "valmiita" Tokyopopin ja Seven Seasin pseudot selättäviä teoksia tässä vain ollaan vailla.
No niin, toinen taisikin puhua aidoista ja toinen aidanseipäistä. Olet täysin oikeassa, Suomesta ei varmasti löydy valmiiksi painoon kelpaavia Tokyopop-kokoisia mangateoksia.
Tarkoitin omalla viestilläni alunperin Suomesta löytyvän potentiaalia mangateosten luomiseen. Täällä on taitavia piirtäjiä ja käsikirjoittajia, jotka tekevät hyvää jälkeä, mutta eivät uskalla panostaa niin mittavaan työhön kuin kokonaiseen mangakirjaan. Mikäli kustantajat vielä lähettävät viestiä, ettei suomalaisten "harrastajien" töitä oteta vastaan (tällä EN siis viittaa Egmontiin), ei kukaan varmasti yritäkään investoida aikaa ja vaivaa isoon projektiin.
Mutta varmasti vielä jokin päivä.
-
Aura on aivan oikeassa siinä, että ammattimaisesta jäljestä pitää saada ammattimainen korvaus, mutta melkein ammattilaiset pitää saada myös rinkiin mukaan (eli kirjakauppojen hyllyille), niin saadaan niitä ammattilaisiakin joskus aikaiseksi. Suomessa pitkillä albumeilla ei elä kukaan, eli sarjakuvataiteilijoiden tulot tulevat useammasta pienestä purosta.
Näinhän se on, ei Suomen kokoisessa maassa kukaan pelkillä alppareilla elä, tuskin muuallakaan - ellei nyt oteta lukuun jotain megaluokan tekijöitä. Ajattelin lähinnä mahdollisuutta ylipäätään työstää pitkää albumia.
Jos nyt mietin esimerkiksi omaa tilannettani, tuntuu pitkän sarjakuvan (tai edes käsikirjoituksen) tekeminen lähes puolimahdottomalta. Kouluun pitäisi keskittyä, palavereja on myös koulun ulkopuolella ja töitäkin tehtävänä. Kun on koko ajan useita rautoja tulessa tuntuu rankalta ruveta väsäämään pitkää albumia puhdetöinä, varsinkin kun sitä vapaa-aikaakin pitäisi pitää. (Olen jo kokemuksen kautta huomannut mitä tapahtuu jos sitä ei järjestä tarpeeksi. Ei käsikään tahdo kestää jos ensin istuu 8 tuntia koodaamassa ja sen jälkeen toiset 8 piirtämässä. Ääriesimerkki tämä mutta tietänette mitä tarkoitan.... :()
Uskoisin että monella muullakin on sama tilanne, moni piirtäjä kun on opiskelija-asteella ja kiireitä riittää ilmankin että niitä järjestää itse lisää. Eipä silti, eihän "pitkä tarina" automaattisesti tarkoita 200 sivuista spektaakkelia. Ja kuka tietää, ehkäpä Suomessa olisi paljonkin kysyntää suomi-mangalle, siitäkin huolimatta että se on kalliimpaa kuin tuontitavara. Kustannuspuolellakin nähdään varmasti asioista eri puoli kuin tekijäpuolella. Suuri yleisö taitaa äänestää hiljaisuudessa kukkarollaan eikä rieku netissä sanomassa Mielipiteitä.
Potentiaalia Suomesta kyllä löytyy, ja käsitykseni mukaan monella piirtäjällä on jopa tarvittua kunnianhimoa, eli varmasti niitä pitkiä alppareita ilmestyy tyrkylle ennemmin tai myöhemmin.
-
Fennicassa lojuskelee kokeeksi yksi kappale. Käykää ostamassa se pois, niin niitä saattaa tulla lisääkin...