Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => : OM 05.07.2007 klo 18:44:35
-
Heip kaikille,
Olen huomannut, että lukiessani tämän vuoden alusta uutta täysikokoista Tex Willeriä, niin mustetta jää käteeni ja sotkee lehden reunat.
Minusta vuoden 2007 alkaen uuden TEX WILLERIN painossa käytetty paperi laatu on suorastaan alaarvoista. Se on liian pehmeää, ja joissakin kohdissa lehden sisällä painojälki on hyvin haaleaa, ei mustaa millaista sen pitäisi olla. Ainakin niissä numeroissa, joita olen ostanut niin olen nämä VIAT huomannut. Paperi on todellakin liian pehmeää painettavaksi ja muste leviää.
Onko kukaan samaa mieltä kanssani? Mitä voisimme asialle tehdä, että saisimme hiukan laadukkaampaa paperia mahdollisesti tulevaisuudessa Texeihin?
Minusta tämä on suorastaan Tex Willerin arvon alentamista, sillä pitäähän nyt suuren seikkailijan saada ainakin tasoisensa hyvälaatuinen paperi alleen vai mitä lännen sarjojen ystävät?
-
Heip kaikille,
Olen huomannut, että lukiessani tämän vuoden alusta uutta täysikokoista Tex Willeriä, niin mustetta jää käteeni ja sotkee lehden reunat.
Minusta vuoden 2007 alkaen uuden TEX WILLERIN painossa käytetty paperi laatu on suorastaan alaarvoista. Se on liian pehmeää, ja joissakin kohdissa lehden sisällä painojälki on hyvin haaleaa, ei mustaa millaista sen pitäisi olla. Ainakin niissä numeroissa, joita olen ostanut niin olen nämä VIAT huomannut. Paperi on todellakin liian pehmeää painettavaksi ja muste leviää.
Onko kukaan samaa mieltä kanssani? Mitä voisimme asialle tehdä, että saisimme hiukan laadukkaampaa paperia mahdollisesti tulevaisuudessa Texeihin?
Minusta tämä on suorastaan Tex Willerin arvon alentamista, sillä pitäähän nyt suuren seikkailijan saada ainakin tasoisensa hyvälaatuinen paperi alleen vai mitä lännen sarjojen ystävät?
"Onko kukaan samaa mieltä kanssani?"
On... mutta tästä asiastahan oli jo keskustelua Tex Willer-ketjussa.
Wadelle töitä...
-
Muutin hiukan nimeä ja siirsin tänne, kun näin parhaaksi. Eli tässä voi sitten keskustella paperin laadusta eri Tex- painoksissa (huomioi eri painaja eri sarjoilla!) ja painojäljestä tms.
-
Tunnustan, että kaikki painoelementit eivät ole olleet täydellisesti kohdallaan. Erityisesti tuo musteen tarttuminen sormiin on ollut palautteessakin ärhäkkäästi esillä. Vika ei välttämättä ole paperissa.
Painomusta voisi joissakin kohdin olla mustempaa, mutta on syytä muistaa, että aiemmin pienennetyt sivut ovat näyttäneet mustakontrastisemmilta jo skaalauksenkin vuoksi.
Näistä värin leviämisistä ja mustan haaleudesta on palaveerattu ja vaihdettu sanaa painon kanssa.
Säätöjäkin on tehty ja esimerkiksi viimeksi painettu kaksikko 9 ja 10 / 2007 oli mielestäni onnistunut oikein hyvin. Joten ajankohtaista kommenttia niistä (kunhan käsiin ehtii), pyydän, josko alkaa olla viritys kohdallaan?
-
Heips taas,
Kyllä se on nimenomaan kysymys paperin pehmeydestä. Kyseinen paperi on laadultaa todella pehmeää, joten se imee enemmän mustetta jolloin sarjakuvan taso ei ole enää niin hyvä kun käytettäisiin hieman paksumpi grammaista paperia. Tästä kärsii itse sarjakuva siinä mielessä, että ohuiden viivojen näkyvyys putoaa huomattavasti tarkastellessa sarjakuvaa. Siis paperin kovuudesta tässä on kysymys. Tuo paperi jota nyt käytetään Tex Willereissä (2007) on aivan liian pehmeää tähän tarkoitukseen. Se osaltaan selittää senkin, miksi muste leviää sivun reunoihin sitä luettaessa. Kysyin asiaa näytteen kanssa ammattipainajalta, joka työskentelee OTAVAN painolaitoksilla. Hän selitti minulle hienosti kyseistä ongelmaa, mutten osaa sitä samalla tavalla kertoa kuin hän kertoi. Mutta kommentti häneltä oli se, että näin pehmeää paperia ei ole hyvä käyttää painettaessa sarjakuvia. Otin mukaan näytteeksi vielä vuoden 2006 Tex Willereitä. Hän sanoi, että paperi on huomatavasti parempaa ja laadukkaampaa.
Toivottavasti tämä tilanne korjataan tulevaisuudessa, sillä aivan varmasti vaihtoehtoja paperin suhteen on olemassa. Mutta ei näin pehmeälle paperille kiitos enää. Taittakaapa lehteä hieman rullalle, niin itse toteatte paperin pehmeyden. Siitä saisi helposti räiskäleen näköisen.
Purnaan tästä siksi, koska arvostan suuresti Tex Willereitä. Tarkoitukseni on, että voisin niistä nauttia vielä seuraavat 20 vuotta ennenkuin hauta kutsuu. Ennen tätä Tex willerin paperinlaatu oli minusta ihan kohtalainen. Vuosi 2007 oli katastrofi. Mutta tämä tästä aiheesta. On hyvä elää toivossa, että tilanne joskus korjaantuisi.
-
Kyllä se on nimenomaan kysymys paperin pehmeydestä. Tuo paperi jota nyt käytetään Tex Willereissä (2007) on aivan liian pehmeää tähän tarkoitukseen. OTAVAN kommentti: ...näin pehmeää paperia ei ole hyvä käyttää painettaessa sarjakuvia. Näytteeksi vielä vuoden 2006 Tex Willereitä. Hän sanoi, että paperi on huomatavasti parempaa ja laadukkaampaa.
Taittakaapa lehteä hieman rullalle, niin itse toteatte paperin pehmeyden.
Kaikki kunnia otavalaiselle asiantuntemukselle, mutta paperi ei ole huomattavasti saati katastrofaalisesti "huonompaa" eikä edes niin pehmeää kuin Maxeissa, Kronikoissa tai alkuperäisissä italo-Texeissä. Viime vuotinen "kovempi" paperi oli vastaavasti ohuempaa (läpikuultavampaa), eikä musta väri suinkaan joka numerossa ollut kirkkaampaa. Ymmärrettävää kyllä, että varsinaisen kirjakustantajan edustaja on tottuneempi laadukkaampiin painopapereihin kuin tällaiseen kohenneltuun pulp-tuotantoon. Itse luotan kyllä meidän täsmäkokemusta omaaviin painoammattilaisiimme, jotka eivät tee varta vasten huolimattomia tai harkitsemattomia päätöksiä painatuksen suhteen tai antaisi selvien ongelmien jatkua niihin puuttumatta. Palautetta on annettu, vuorovaikutusta ja säätöä tehty koko ajan.
Painatuksen keskeinen pulma on siirtyminen heatset-tekniikasta coldset-tekniikkaan, mikä ymmärtääkseni on painovärin sormiin tarttumisen syy - ei ainoastaan käyttöön valittu paperi. Myöskään Tex-pokkarin rullalle saaminen ei johdu paperin pehmeydestä, vaan siitä, että sivut ovat selvästi isommat ja ennen kaikkea paperin myötäsyyn suuntaisesti painetut ja sileästi taipuvat. Jos kaipaat viimevuotisia jäykempiä ja kääntelyssä kupruavia liimasidoksia - niihin ei ole enää paluuta.
Purnausta sopii jatkaa tarkemmin numeron 9/07 pohjalta, jota voinee selata lehtipisteessä ilman "tutkimuskuluja". Saa myös tarkentaa, mitkä olivat ne vertailulaatua edustavat viimevuotiset numerot.
Minusta vuosi 2007 on kaikkea muuta kuin katastrofi alkuperäisen sivukoon, komeamman kansitaiteen, luontevamman sivuasemoinnin ja ladonnan sekä rennomman luettavuuden ansiosta.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö painopaperia ja painoväriä koskeva palaute tai muut parannusehdotukset menisi eteenpäin yhteisen edun vaalimiseksi.
Harmittelen, jos Tex-lukunautinto on kovin dramaattisesti turmeltunut.
-
Välitiedotuksena Redmanille, että sinulle vastaillut Asko on Tex Willerin tämänhektinen toimittaja. Allekirjoituksesta näkee.
-
Minusta nykyinen Texin painoinkarnaatio on paras sitten liuska-aikojen! On nautinto lukea isokokoista lehteä, jonka sivut eivät mene aaltomaisesti kippuralle vaan taittuvat mukavasti lehteä selatessa.
Ainoa moite tulee siitä, että olen virittänyt hyllykorkeuden sen verran matalaksi, että uudet Texit eivät enää mahdu pystysuunnassa hyllyyni. Täytyy siis tuunata hyllyt uusiksi. Lempo!
-
Onhan tästä tosiaan höpötetty pitkin alkuvuotta ja painojälki on parantununut huomattavasti alkuvuodesta. Nyt se on jo ihan hyvää, vaikka pientä säätämistä ehkä vielä tarvitaan. Odotan siis innolla seuraavaa numeroa, jos hommaan on saatu vielä jotain parannusta. Sormeilin juuri Italian ja Suomen uusinta willeriä enkä havainnut paperissa huomattavia eroja. Melko samalta se tuntui sormissa. Ja Italiassa painojälki on täysin moitteetonta, joten muualta syytä on etsittävä.
-
Kaikki kunnia otavalaiselle asiantuntemukselle, mutta paperi ei ole huomattavasti saati katastrofaalisesti "huonompaa" eikä edes niin pehmeää kuin Maxeissa, Kronikoissa tai alkuperäisissä italo-Texeissä. Viime vuotinen "kovempi" paperi oli vastaavasti ohuempaa (läpikuultavampaa), eikä musta väri suinkaan joka numerossa ollut kirkkaampaa. Ymmärrettävää kyllä, että varsinaisen kirjakustantajan edustaja on tottuneempi laadukkaampiin painopapereihin kuin tällaiseen kohenneltuun pulp-tuotantoon. Itse luotan kyllä meidän täsmäkokemusta omaaviin painoammattilaisiimme, jotka eivät tee varta vasten huolimattomia tai harkitsemattomia päätöksiä painatuksen suhteen tai antaisi selvien ongelmien jatkua niihin puuttumatta. Palautetta on annettu, vuorovaikutusta ja säätöä tehty koko ajan.
Painatuksen keskeinen pulma on siirtyminen heatset-tekniikasta coldset-tekniikkaan, mikä ymmärtääkseni on painovärin sormiin tarttumisen syy - ei ainoastaan käyttöön valittu paperi. Myöskään Tex-pokkarin rullalle saaminen ei johdu paperin pehmeydestä, vaan siitä, että sivut ovat selvästi isommat ja ennen kaikkea paperin myötäsyyn suuntaisesti painetut ja sileästi taipuvat. Jos kaipaat viimevuotisia jäykempiä ja kääntelyssä kupruavia liimasidoksia - niihin ei ole enää paluuta.
Purnausta sopii jatkaa tarkemmin numeron 9/07 pohjalta, jota voinee selata lehtipisteessä ilman "tutkimuskuluja". Saa myös tarkentaa, mitkä olivat ne vertailulaatua edustavat viimevuotiset numerot.
Minusta vuosi 2007 on kaikkea muuta kuin katastrofi alkuperäisen sivukoon, komeamman kansitaiteen, luontevamman sivuasemoinnin ja ladonnan sekä rennomman luettavuuden ansiosta.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö painopaperia ja painoväriä koskeva palaute tai muut parannusehdotukset menisi eteenpäin yhteisen edun vaalimiseksi.
Harmittelen, jos Tex-lukunautinto on kovin dramaattisesti turmeltunut.
Heips Asko,
Ja suuri kiitos että vastasit "purnaukseeni". Minusta on todella kunnioitettavaa että vastasit Tex Willerin tiimin jäsenenä. Tulin kiva fiilis että olette aidosti kiinnostuneita meistä TEXIN sankasta lukijakunnasta. Ilman teitä ja ilman meitä ei olisi suomessa Texiä. Näinse vain menee. Kaikki tarvitsemme toinen toisiamme. Nyt sitten vielä tuohon paperi asiaan.
Minusta oli todella hienoa, että saamme nyt nauttia täysikokoisesta Tex Willeristä. Ruutu koko on hyvä ja piirtäjien piirrokset tulevat hyvin esille.
"Minusta vuosi 2007 on kaikkea muuta kuin katastrofi alkuperäisen sivukoon, komeamman kansitaiteen, luontevamman sivuasemoinnin ja ladonnan sekä rennomman luettavuuden ansiosta."
Tästä esittämästäsi kommentista olen täysin samaa mieltä. Kansitaide tulee loistavasti esille ja kuten totesin, täysikokoinen Tex Willer on loistava.
Ymmärrän että tuo musteen tarttuminen voi johtua tuosta coldset-tekniikasta. Mutta jokatapauksessa Tex Willerin lukeminen täysi kokoisena on hieno elämys.
Kysyit vielä tuosta paperi laadun vertailu kohdista. Minusta vuoden 2006 kaksi viimeisintä numeroa, jossa oli se loistava tarina intiaanista, joka ampui armeijan kenraalin, oli laadultaan ihan hyvää paperia. Sopivaa. Mutta ei siitä paperista sen enempää.
Odottelen suurella innolla, milloin tuolta samalta piirtäjältä julkaistaan uutta materiaalia Tex Willerissä, sillä hän on loistava piirtäjä. Nyt en muista enää piirtäjän nimeä, mutta upeaa jälki oli.
Kuulin että Italiassa julkaistiin uudelleen loistava LÄNNENTIE sarja kahden lehden painoksina. Siis kaksi jaksoa yksissä kansissa. Onkohan mahdollista, että Suomessa enään koskaan julkaistaisiin LÄNNENTIE sarjaa uuelleen. Olisiko sillä kysyntää Suomessa? Luulen, että sarja on Italiassa edelleen suosittu ennenkaikkea loistavien tarinoiden ja piirrostyön vuoksi.
En tiedä mitä lännensarjakuvien ystävät kuten minä ajattelevat, mutta kuinka suosittu Ken Parker on ollut Italiassa tai Suomessa. Itse en lukeudu Ken Parkerin lukijakuntaan.
Heips taas,
WAMOS
Ja kiitos Askolle siitä, että julkaisitte kova kantisen värillisen Tex Willerin täällä Suomessa. Onpahan meillä kerrankin sellainen julksisu, jota monilla Tex Willer faneilla ympäri maailmaa ei ole. Lisää vaan tälläisiä SPECIAALEJA.
-
Redman, 2006 viimeiset tarinat oli Andrea Venturin, joka tekee parhaillaan uutta Mustaa Tiikeriä.
-
Redman, 2006 viimeiset tarinat oli Andrea Venturin, joka tekee parhaillaan uutta Mustaa Tiikeriä.
Heips Wade,
Tosi iso kiitos infosta. En tiennytkään tuota. Kuinkahan kauan pitää odottaa? Ei millään jaksaisi. Onkohan tuossa jaksossa intiaaneja, sillä pidän aina ERITYISESTI JAKSOISTA jossa on punanahkoja? Tiedätkö Wade milloin kyseinen jakso ilmestyisi Suomessa ja Italiassa? Yrittäisin jotenkin saada tuon itselleni alkuperäisenä Italialaisena versiona. Saapi nährä totteutuuko harras toiveeni. Yleensä ne eivät toteuru, mutta jospa ny sit tän kerran. Olen tainnutkin sanoa, että Italiasta on niiiiiiinnnnnn vaikea saada sarjakuvia, että hypin pahaa oloani trampoliinilla pois.
Mr Redman
WAMOS :)
-
Noihin kysymyksiisi löytyy vastaukset muista Tex-ketjuista. Muistaakseni Ilmestyy Italiassa 2009 ja Suomessa puolisen vuotta myöhemmin. Pari viikkoa sitten oli kuulemma 85 sivua valmiina. Ja ei ole intiaaneja (ainakaan mainittavasti), vaan kiinalaisia.
-
Tänään tuli uusin Tex, ja Asko halusi palautetta. Painojälki oli hyvää, samanlaista kuin edellisissä numeroissa. Vieläkään se ei ollut täydellistä. Väriä oli sotkeutunut viereiselle sivulle. Parhaiten sen huomaa toiselta aukeamalta, jossa on Tex-shopin mainokset. Viereisellä sivulla on nimittäin aika hyvin ylimääräistä mustetta.
-
Parhaiten sen huomaa toiselta aukeamalta, jossa on Tex-shopin mainokset. Viereisellä sivulla on nimittäin aika hyvin ylimääräistä mustetta.
Mun numeroni saattaa olla sitten se parempi kappale. Toki tuolta shopin viereiseltä sivulta löytyi yläreunasta pienehköjä jäämiä, mutta muualla ei sitten näyttänyt olevan. Ja keskeltä lehteä löytyy tosi isoja pikimustia alueita, joista ei ollut tarttunut mitään viereiselle sivulle. Ja musta oli tosiaan mustaa, ei mitään pilkullista harmahtavaa. Muttä minähän en olekaan koskaan etsinyt moitittavaa suurennuslasin kanssa :-D Saattaapi muuten Fontin tyylikin vaikuttaa paljon siihen, miltä painojälki näyttää. Paljon suuria valkeita alueita, joten kontrasti mustaan alueeseen näyttää paremmalta... Minä muuten pidin tästä numerosta, digimatskua (terävää kuvaa vrt. kronikat), Font piirtää ja mielenkiintoinen tarina....
-
En minäkään painojälkeä hirveästi halua moitia. Kyllä nykyinen minulle kelpaa.
-
Nyt kun on ollut puhe muidenkin sarjakuvien painojäljestä (esim. uudemmat Marvel-lehdet ja Barksin kootut), niin onko sarjakuvien painojälki tai paperi nykyään yleisesti laadultaan entistä huonompaa vai onko kyse lähinnä uusiin tekniikoihin siirtymiseen liittyvistä tilapäisistä ongelmista tai yksittäisistä tapauksista?
Itse en aiemmin muista kiinnittäneeni painojälkeen pahemmin huomiota. Eikä se nykyäänkään )muutamia tapauksia lukuunottamatta) vanhempia lehtiä lukiessa silmille hyppää. Näitä muutamia tapauksia ovat esim. jotkut vanhat Jenkkilehdet, Shokit ja 70-luvun Suomi-Conanit, joiden painojälki on varsinaista sotkua.
-
Pikselöityminen johtuu mielestäni siitä, että aina jossain välissä joku mokaa uuden digitekniikan kanssa.
Muuten huonoa painojälkeä on ollut kautta linjan ja pitkään. Juuri olen lueskellut 90-luvun alun willereitä ja siellä mokia vasta onkin. Nykyinen lievä suttuisuus tuntuu siihen verrattuna niiiin pieneltä.
-
Näitä muutamia tapauksia ovat esim. jotkut vanhat Jenkkilehdet, Shokit ja 70-luvun Suomi-Conanit, joiden painojälki on varsinaista sotkua.
Jenkkilehdissä syynä lienee sama kuin shokissa: paperilaatu. 70-luvun Conanien ongelma oli se että kyseessä oli piraattijulkaisu.
Texien nykyinen painoasu on mielestäni korkeatasoinen, joskin aika lienee ratkaisevin tekijä.
painotyön todellinen mittarihan on siinä millainen on hyvinsäilynyt kappale nykypainojälkeä antikvariaatista hankittuna 8-15 vuoden päästä.
Texien liimaus on ollut pitkään parempaa keskitasoa, eikä haalistumisia ole paljoa.
Yksi iso etu on mustavalkoisuus, monen värijulkaisun riesana
on vahvojen värien syöpyminen sivun läpi ajan kanssa kun asiaa ei ole ajateltu loppuun asti.
-
painotyön todellinen mittarihan on siinä millainen on hyvinsäilynyt kappale nykypainojälkeä antikvariaatista hankittuna 8-15 vuoden päästä.
Varmasti näinkin, mutta luulenpa että em. ominaisuus ei ole kustantajalla ensimmäisenä mielessä. Toisin sanoen julkaisijaa ei tällaisessa kertakäyttölehdessä taida pahemmin kiinnostaa miltä lehti näyttää kymmenen vuoden päästä... se kun ei heille tuo enää yhtään euroa tilille. Nuo pitkän aikavälin säilyvyysominaisuudet taitavat tulla 'kaupanpäälle'...
-
Toisin sanoen julkaisijaa ei tällaisessa kertakäyttölehdessä taida pahemmin kiinnostaa miltä lehti näyttää kymmenen vuoden päästä...
Toivottavasti näin ei todellakaan ole. Kuolemattoman Tex Willerin (niinkuin Texiä muistaakseni mainostettiin uusimman kronikan yhteydessä) kohdalla luulisi kustantajan ymmärtävän, että sarjalla on lukuisia pitkäaikaisia elinikäisiä faneja, jotka kuluttavat näitä lehtiä kymmeniä vuosia. Toivottavasti Egmont siis on huomioinut myös tämän kestävyyspuolen. Mutta ihan hyvin näyttävät ainakin 70-luvun lehdet kestäneen valoa, happea, ilmankosteutta, pölyä, rasvaisia sormia ja muita luonnonlakeja vastaan. Aika sitten näyttää, mistä puusta on tästä vuodesta alkaen uudistuneet nykywillerit vuollettu.
Nykyhetkeen palatakseni pitää todeta, että minun uusimmassa lehdessäni oli samoja ongelmia kuin on ollut pitkin vuotta. Eli lähinnä valkoisten alueiden tuhraantumista. Ei pysty tavallisilla silmillä varustautunut ihminen havaitsemaan mitään merkittävää parannusta tapahtuneen tällä osa-alueella. Muuten ei ole mitään valittamista - kokonaisuuteen olen tyytyväinen.
Niin ja tämän ketjun aloittaneelle redman1:lle tervetuloa Tex-heimoon, niinsanotusti.
-
Postiin kolahti just tänään kymppinumero ja ikäväkseni huomasin ettei tilanne ole edelleenkään huomattavasti parantunut. Muste edelleen värjää toisia sivuja. :'( Pahoin pelkään nyt ettei tilanne kohene, ellei paperia vaihdeta.
Itse maksaisin ilomielin vaikka kaksinkertaisen summan 8 €, jos paperinlaatu olisi edes lähelle samaa tasoa kuin esim. Texin erikoisjulkaisussa "Kuuma Iltapäivä". :)
Tämä on todella ikävän harmillinen tilanne, sillä se ainakin itselläni vaikuttaa lukunautintoon kielteisesti :( Toivottavasti saavat tilanteen Egmontilla hallintaan, muussa tapauksessa en tiedä mitä tehdä :(
-
Postiin kolahti just tänään kymppinumero ja ikäväkseni huomasin ettei tilanne ole edelleenkään huomattavasti parantunut. Muste edelleen värjää toisia sivuja. Pahoin pelkään nyt ettei tilanne kohene, ellei paperia vaihdeta.
Itse maksaisin ilomielin vaikka kaksinkertaisen summan 8 €, jos paperinlaatu olisi edes lähelle samaa tasoa kuin esim. Texin erikoisjulkaisussa "Kuuma Iltapäivä". :)
Numerot 9 ja 10 on painettu samaan aikaan.
Näkemäni kappaleet ovat olleet hyvin tyydyttävät, mutta eivät toki täydellisiä painomusteen kiinnittymisen suhteen. Vuoden ensimmäisiin nähden tilanne on kohentunut ja kokonaisuutena painatus on juuri nyt laadultaan vakainta, mitä tähän mennessä on saatu teetetyksi.
Harmi kuitenkin, jos lukunautinto on tästä kiinni.
"Kuuma iltapäivä" on paha vertailukohta ja luku-unelma, sillä kaksinkertainenkaan ovh-hinta ei riittäisi samantasoisen luksuspainatuksen ylläpitoon 16 irtonumeron vuositahdilla. Hintakierre pahenisi siitäkin, että moinen korotus pudottaisi taatusti huomattavan osan tilaaja- ja ostajakunnasta pois.
Ainakin toistaiseksi toimintapolitiikkana on tarjota huokeampaa (niin teko- kuin ostohinnaltaan) useammille kuin ylellisempää harvoille ja harvemmin.
Korostan vielä, ettei tämä periaate perustu yksinomaan ahneeseen voitontavoitteluun. Pulp-tuotanto on edullisuuden lisäksi joustavampaa ja nopeammin reagoivaa: voi pukata kätevästi enemmän lukemistoja niin kuin Texin spesiaalien kanssa on viime vuodet tehtykin. Ja laittaa myös Jonah Hexin kaltaisia herkkupaloja liikkeelle.
Eikä homma kaadu johonkin kalliiiseen ja odotettua vähemmän menestyvään erikoisjulkaisuun, mistä alalla on myös riittoisasti esimerkkejä.
-
Tex on käyttösarjakuvaa siinä missä vaikkapa Korkeajännityksetkin, joten otetaan rennosti...
Monasti on alkanut tuntua, että lukunautinto on joillakin kiinni enemmänkin milloin pikseleistä, milloin mustan värin laadusta - melkeinpä tarinan kustannuksella.
Texiä ei ole Suomessa koskaan saatu markkinoille näin paljon eri editioina, on kronikkaa, maxia, albumia ja peruslehteä plus erikoisjulkaisuja. Bueno!
-
No joo, ei se nyt niin huonoa ole, että ainakaan itse lopettaisin tilauksen :)
Mutta mielestäni painojäljen tulee olla moitteeton, oli julkaisu mikä tahansa, varsinkin kun on kyseessä kaupalliset yritykset ja kohderyhmänä on kuluttajat.
En tiedä, ehkä olen hieman perfektionisti, mutta itseäni silti tollaiset pikseli, muste, väri sun muut paino"erheet" häiritsevät ja heikentävät lukunautintoa, tosin ei nyt silti ainakaan tähän mennessä ole maatakaatavasti häirinnyt. :)
Loppujen lopuksi olen itse erittäin tyytyväinen tämän hetken Tex Willer tarjontaan, etenkin albumeihin, parasta mitä Texille on koskaan tapahtunut ! :)
-
Nykyhetkeen palatakseni pitää todeta, että minun uusimmassa lehdessäni oli samoja ongelmia kuin on ollut pitkin vuotta. Eli lähinnä valkoisten alueiden tuhraantumista.
Sen verran pitää vetää sanojaan takaisin, että nyt kun on tuoreeltaan lukenut uusimman tarinakokonaisuuden, niin sittenkin tilanne näyttäisi parantuneen alkuvuodesta. Monet sivut olivat nyt vailla minkäänlaisia ongelmia ja nekin sivut joissa jotain häikkää ilmeni, eivät olleet enää niin pahoja. Olisihan se mukavaa, jos nämä ongelmat saataisiin kokonaan ja lopullisesti pois päiviltä, mutta kyllä nytkin näyttää jo tosi hyvältä. Tai ainakin paljon paremmalta.
-
Tex on käyttösarjakuvaa siinä missä vaikkapa Korkeajännityksetkin, joten otetaan rennosti...
Käyttösarjakuvaa? Mitä se tarkoittaa? Vai tarkoititko mahdollisesti kertakäyttösarjakuvaa. Ota huomioon, että monet tälläkin foorumilla ovat lukeneet Texiä vuosia, vuosikymmeniäkin. Ja ainakin muutamalla meistä on kaikki numerot tallessa, siisteinä ja nätisti kirjahyllyssä. Ei ole siis mitään syytä aliarvioida willereitä sarjakuvien joukossa. Ja mielestäni kaikki sarjakuvat ovat nimenomaan käyttösarjakuvaa, luettavaksi tehtyjä.
Ja itse aiheeseen. Uusimmassa willerissä ainakin minulla oli suttuista jälkeä aivan alkuvuoden malliin aina sivulle 23 saakka. Sitten tapahtui kirkastuminen ja jälki oli erittäin mainiota. Tästä voidaan päätellä, että painojälki ei ole tasalaatuista ja esim. Askon arkistokappale saattaa olla alusta lähtien moitteeton kun taas Micon postilaatikkoon mäjähtänyt willeri läpikotaisin katu-uskottavasti nuhjaantunut. Selittäisikö tämä mielipide-erot?
-
Käyttösarjakuvaa? Mitä se tarkoittaa? Vai tarkoititko mahdollisesti kertakäyttösarjakuvaa.
Käyttösarjakuva on sellaista, mikä luetaan ja sitten (ehkä) heitetään pois. Kertakäyttösarjakuvakin on siis hyvä termi.
Ei ole siis mitään syytä aliarvioida willereitä sarjakuvien joukossa. Ja mielestäni kaikki sarjakuvat ovat nimenomaan käyttösarjakuvaa, luettavaksi tehtyjä.
Ei se mitään aliarviointia olekaan, vaan formaatin ja tarkoituksen määrittelyä. Sehän on pulppia. Halvalla kioskille jännitystä, jota kuka tahansa voi lukea ja ostaa vaikka hetken mielijohteesta junamatkalle (itse ostin/luin uusimman Maxin junamatkalle, kun ei muutakaan ollut). Vastakohtana tälle voisi sitten mainita jonkin sellaisen sarjakuvan, joka täytyy hakea kirjakaupasta, jonka ulkoasu on selvästi laadukkaampi ja kalliimpi (en tarkoita piirroksen vaan materiaalin laatua) ja jonka ostamista mahdollisesti harkitaan sen sijaan, että sellainen napattaisiin mukaan tuosta vain.
-
Jep, Texeissä näkyvä "korkkari", tahi muu lukusarjakuva, tai muu säännöllisesti ilmestyvä huokoispaperinen, taittuvakantinen pokkari luokitellaan monasti kiiltäväsivuisten, jäykkäkantisten väri- albumeiden rinnalla kertakäyttösarjakuvaksi. Valitettavasti. Texissä tällaisen edustajaksi uskaltaisin nimetä Kuumiksen ja Yksinäisen kostajan. Kirjakauppa-kamaa. Vai?
-
luokitellaan monasti kiiltäväsivuisten, jäykkäkantisten väri- albumeiden rinnalla kertakäyttösarjakuvaksi.
Terminä "käyttösarjakuva" on kuitenkin optimistisempi ja myös totuudenmukaisempi kuin lyhytjänteinen kertakäyttösarjakuva.
Esimerkiksi Velin minimagaziinit "Rautarouva" ja "Avaruusmies" ovat loistavaa käyttösarjakuvaa, joissa ei esinearvoilla juhlita, mutta joihin voi nautiskellen palata Willerin tavoin uudestaan. Omakustanteissa vallitsee käyttösarjakuvan paratiisi muutenkin, joskin viime aikoina mm. "Villimpi Pohjola", Musturit ja muut ovat korottaneet rimaa roheasti.
-
Selevä. Saitte pääni käännettyä. Olkoon Tex sitten käyttösarjakuvaa.
-
Esimerkiksi Velin minimagaziinit "Rautarouva" ja "Avaruusmies" ovat loistavaa käyttösarjakuvaa, joissa ei esinearvoilla juhlita, mutta joihin voi nautiskellen palata Willerin tavoin uudestaan.
Kiitos Asko ;D lämmittää sydäntä tälläiset kirjoitukset. Olenhan uusimman avaruusmiehen piirrosten takana ja Veli lyhyen ja napakan tarinan synnyttäjä.
sori meni vähän ohi aiheen...
-
Kai tässä ketjussa voi wanhoistakin willereistä höpistä?
Juuri olen lueskellut tarinaa Kanonnut poliisipäällikkö, jonka aloitusosa oli numerossa 13/1991. Juuri tämä aloitusosa on kumman himmeää ja valjua painojäljeltään. Onkohan minulla vain poikkeuksellisen huono kappale vai onko sama vika kaikissa muissakin samannumeroisissa lehdyköissä?
-
Minun Poliisipäällikössäni on lähes koko tarinan ajan huonoa painojälkeä (vain 16/91 on hyvä), joten eiköhän koko painoserä kärvistele samoissa ongelmissa. Viivat eivät ole teräviä alkuunkaan ja yksityiskohdat ovat kadonneet. Mutta kaikkein parhaiten sen huomaa, kun vertaa Italian täysin virheetöntä Tutto Texiä ja suomijulkaisua keskenään. Villan taiteesta häviää tehoa ainakin 20% ellei enemmänkin. Sääli, sillä kyseessä on kuitenkin upea tarina upealla piirroksella - parasta Nizziä ja parasta Villaa.
Pienenpieni toivonkipinä vielä kytee jossain syvällä, syvällä sisimmässäni, että tämä tarina saataisiin joskus maxiksi.
-
Tuota pelkäsinkin. Nyt muistan, että tästä on joskus puhuttukin.
Kronikoiden ongelma on juuri siinä, että se monistaa alkuperäisen huonon jäljen. Minäkin toivon, että tämä tarina tulee joskus muhkeana maxina.
-
Tuli uusin Willeri 4/08. Täytyypä ikäväkseni todeta, että nyt oli Texin (s)uuren aikakauden ylivoimaisesti huonointa painojälkeä. Aivan kuin kuvia olisi yritetty kumittaa pois paperilta. Mukana oli toki hyvälaatuisiakin sivuja. Pistää silti vihaksi. Koska painojälki ei ole missään vaiheessa kunnolla parantunut, niin minun mielestäni painopaikkaa pitäisi vaatia kokeilemaan toisenlaista paperilaatua, sillä muste ei jää tähän kunnolla kiinni.
-
Hehe, Janne ehti näköjään ensin. No, minä luikautan sitten toisen säkeistön tähän valitusvirteen. Uusimmassa Texissä oli muutamia varsin mallikkaita sivuja, mutta aivan liian moni sivu, varsinkin lehden loppupuolelta, oli käsittämättömän heikkoa tasoa. Musta ei ollut lähimainkaan mustaa. Valkoinenkaan ei ollut valkoista, kun vastakkaiselta sivulta olivat musteen rippeet tarttuneet huomiotaherättävän häiritsevästi toiselle puolelle. Repetton tarinassa yökohtausten tunnelma on pilalla; ei auta mikään.
Kun selaa Italian Texejä, ei voi kuin ihailla niiden hienoa laatua. Toki heillä on isot markkinat siellä ja luultavasti varaa panostaa enemmän painatukseen, mutta onhan Suomessakin painomäärä melko suuri meidän mittakaavassamme. Kyllä laatua on pakko saada parannettua. Kun ei tästä voi oikein huonommaksikaan enää pistää. Painopaikka vaihtoon, jos eivät parempaan pysty.
-
Jaa, täytyy käydä katsastamassa kaupan hyllyltä, josko löytyisi hyvä versio. Juuri ihailen Tex kuutosen ihanaa painojälkeä paperilla, josta mitään ei tartu käteen.
-
Repetton tarinassa yökohtausten tunnelma on pilalla; ei auta mikään.
Nii-in, tismalleen. Ja varsinkin, kun nyt liikuttiin valtaosa tarinasta pimeässä ja sateessa, jossa mustaa on piirtäjä käyttänyt paljon.
-
Numerossa viisi tilanne oli taas normalisoitunut näköjään... Eli tuhrua ja harmaita kohtia, mutta ei niin paljon, että tukkaa raastaisin. Toivottavasti homma saataisiin oikein hyvälle mallille, kun pian tulee Ticciä!
-
Onko kukaan muuten pistänyt suoraan painopaikkaan palautetta? Minä juuri laitoin lomailuni ratoksi. Toivottavasti jälki alkaa parantua, sillä alkavat tuhrut jo totaalisesti kyllästyttää 1.5 vuoden kärsivällisen odottelun jälkeen.
-
Yksinpuheluni tässä ketjussa näköjään jatkuu, mutta jatkukoon. Lukaisin joku aika sitten Ortizin piirtämän tarinan "Fort Apachen tie". Sivuilla oli sen verran tuhrua, että uskallan väittää, että painojälki oli kehnoa. Onko muilla samoja huomioita kyseisen tarinan kohdalla, vai voinko toivoa, että perusteellinen divarikierros toisi oleellista parannusta asiaan?
-
Katkaisen nyt tylysti Jannen kunnianhimoisen monologin, mutta ei voi mittään. Eli selailin läpi omat Fort Apache lehdykkäiseni enkä havainnut niissä mitään sanottavampia tuhruja. Ihan mallikasta painojälkeä.
-
Kiitos ja kumarrus. Pistämpä kyseiset lehdykät tylysti puutelistalleni.
-
Salaillin Ticcin piirtämä tarinaa kaukomaille 80-luvun alkupuolelta. Yllätys! Painojälki oli todella heiveröistä. Piti saada skannattua kuva jostain toimintakohtauksesta, mutta kunnollista kuvaa ei meinannut löytyä. Jos joku jaksaa selailla omat kappaleensa, niin kertokoon, onko painojäli sielläkin huonoa.
-
Muistan - sattuneista syistä - tarinan Kaukomaille ulkoa aika hyvin, ja aika hyvin on säilynyt jälki, muistaakseni. Ei tosin ole skanneria, että voisin auttaa...
-
Voisiko joku asiantuntijoista selittää miks noissa 1971 ja 1972 Willereissä saattaa olla eri merkinnät numerosta kannessa kuin seluksessa ??
Ja sitten se lehden koko on kans välillä erilainen, ihan niinku niitä olis käsin leikattu jollakin helvetin isolla leikkurilla ja alimmat olis jääneet pykälää suuremmiks ?
itselläni on noi 2 vuosikertaa kokonaan ja ne harvat kerrat kun niitä uskallan näpelöidä niin ihmettelen aina samaa.
Huuto.netissä muuten myyydään paraikaa numeroita 1-6/1971 hintaan 300,- Kunto ei ole kauhean hyvä mutta eipä niitä paljoa liiku muutenkaan joten luulisi tuon hintapyynnön täyttyvän helposti.
-
1972, numeroissa 9 ja 10 on selissä painovirheet.
Ja sitten se lehden koko on kans välillä erilainen, ihan niinku niitä olis käsin leikattu jollakin helvetin isolla leikkurilla ja alimmat olis jääneet pykälää suuremmiks ?
Tässä voi olla kyse siitä, että joku on fiksannut noita jälkeenpäin. Sivut on ollut irtonaisena ja ne on liimattu takaisin, sivujen reunat on jäänyt epätasaisiksi ja ne on leikattu leikkurilla tasaiseksi. Näin on saatu huonokuntoinen lehti näyttämään hyvältä.
Tosin voi olla, että painossakin on tullut eroavaisuuksia noissa leikkauksissa.
-
Ja sitten se lehden koko on kans välillä erilainen, ihan niinku niitä olis käsin leikattu jollakin helvetin isolla leikkurilla ja alimmat olis jääneet pykälää suuremmiks ?
itselläni on noi 2 vuosikertaa kokonaan ja ne harvat kerrat kun niitä uskallan näpelöidä niin ihmettelen aina samaa.
Huuto.netissä muuten myyydään paraikaa numeroita 1-6/1971 hintaan 300,- Kunto ei ole kauhean hyvä mutta eipä niitä paljoa liiku muutenkaan joten luulisi tuon hintapyynnön täyttyvän helposti.
1-6/71 numeroissa on melkoisesti kokoeroa verrattuna muihin.
Tuo huudon paketti on ollut jo kauan myynnissä ja on hintavarauksella joten ei lähde 300 eurolla. Myyjän kannattaisi pitää ennemmin taukoa kuin pitää sitä jatkuvasti listoilla...
-
No niin, nyt on tämäkin Texin painojälkikeskustelulle omistettu ketju siirretty evakosta tänne lännenosioon heimolaistensa joukkoon. Täältä se löytynee helpommin, sikäli mikäli aiheesta ilmenee kommentoitavaa. Parina viime vuonnahan Texien teknisestä laadusta ei nokan koputtamista ole juuri ollut, mikä on positiivinen juttu.
-
Parina viime vuonnahan Texien teknisestä laadusta ei nokan koputtamista ole juuri ollut, mikä on positiivinen juttu.
????
Eikös kirjaston tapauksessa poisvetoja ja liimausten irtoamisia ole ollut oikein urakalla ?
-
Totta. Mutta painojälki niissä on onneksi ollut timanttia.
-
Salaillin Ticcin piirtämä tarinaa kaukomaille 80-luvun alkupuolelta. Yllätys! Painojälki oli todella heiveröistä. Piti saada skannattua kuva jostain toimintakohtauksesta, mutta kunnollista kuvaa ei meinannut löytyä. Jos joku jaksaa selailla omat kappaleensa, niin kertokoon, onko painojäli sielläkin huonoa.
Palaan tähän vanhaan aiheeseen. Hommasin Italiasta tarinan Kaukomaille nuova ristampa julkaisuna. Suurin syy oli halu vertailla painojälkeä. Kuvista voi kukin tehdä omat johtopäätöksensä. Itselläni varsinkin numero 13/1982 on painojäljeltään ihan kamala, vastaavia kuvia ja sivuja löytyy lähes lehden täydeltä. Teksti on kuitenkin joka sivulla hyvin näkyvissä. Onko muilla tuo nro 13 missä kunnossa?
-
Myös puhekuplat on piirretty uusiksi, huomaan ma.
-
Ikivanha topic, mutta vastataan siitä huolimatta :)
Sama juttu minunkin Texi:ssä (13/82). Painojälki luokattoman huonoa - onneksi
saimme seikkailun uudestaan Maxi-Texissä hyvälaatuisena.
-
Olipa harmillista haamukuvaa suuralbumissa Armottomat, vähän alaviistoon tarkoitetusta painomusteesta. Muutamissa sivuissa melko vahvaa, niin että sen erottaa. Joissakin taas vain häiritsevää - alkaa silmät harittaa. Näin ehkä parissakymmenessä sivussa. Jollakin aukeamalla vain toinen sivu.
-
Olipa harmillista haamukuvaa suuralbumissa Armottomat, vähän alaviistoon tarkoitetusta painomusteesta. Muutamissa sivuissa melko vahvaa, niin että sen erottaa. Joissakin taas vain häiritsevää - alkaa silmät harittaa. Näin ehkä parissakymmenessä sivussa. Jollakin aukeamalla vain toinen sivu.
Käy vaihtamassa tuote! :)
-
Ei taida vaihtaminen auttaa, sillä minunkin albumissani on nimittäin sama ongelma. Olettaa saattaa, että painomusteen haamukuvat ovat koko painoksessa. Tämä vuosia odotettu Villan suuralbumi olisi kyllä ansainnut säädyllisemmän painojäljen, sillä sen kuvitus lienee Tex-historian taidokkainta.
-
Mä arvelen että painojäljessä ei ole mitään vikaa, vaan Villa on jättänyt tarkoituksella viimeistelemättä piirrostaan
-
Kyse ei ole siitä, vaan koko sivu suomenkielisine teksteineen näkyy kahtena. Toinen vahvana, toinen himmeämmin.
-
Pistäkääs jotain sivunumeroa tai kuvaa. Eilen lueskelin albumin, ja en huomannut moista ongelmaa...
-
Sivut 17, 20, 21, 25, 28, 29, 32, 113, 116, 117, 120, 121, 124, ...
Sainpas kuviakin. Kaksi ensimmäistä ovat vain häiritseviä mutta kolmas jo haittaa lukemista. Haamukuva on sen verran lähellä, että silmät luulevat sumuiseksi ja yrittävät tarkentaa.
-
^^ Yksittäinen vikakappale, ilmeisesti. Minulla ei ole mitään vikaa noilla sivuilla.
Ainoa moite painojäljestä on sivun 32 neljännen kuvan poikki menevät naarmut. On kuin olisi karkealla kumilla vedetty muutaman kerran.
-
Ei löydy omastanikaan albumista haamukuvia.
-
Lueskelimpa edellistä sivua ja kaukomaille tarinan kohtaa, tuli mieleen oma Tex-raamattu mies ilman menneisyyttä jossa painojälki surkeaa esim. kaikki viivat eivät näy.
En muista oliko alkuperäisessä normi texissä moista ongelmaa.
-
^^ Yksittäinen vikakappale, ilmeisesti. Minulla ei ole mitään vikaa noilla sivuilla.
Katsoin juuri, kun kaupassa oli kaksi. Toisessa oli samat viat, toisessa ei. Ja J.T.Changen viesti edellisellä sivulla. Vaikuttaa isommalta ongelmalta.
-
Painotuotteissa voi olla erilaisia vikoja. Minusta se on loppupeleissä kuluttajan asia vaatia tilalle kunnollinen kappale jos vika on paha. Kuluttaja valittaa kaupalle ja kauppa kustantajalle. Viimekädessä kustantaja teettää sitten vaikka uuden painoksen, niin kuin kävi Barksin koottujen kanssa. Toisaalta se on aika suhteellista että mikä pitäisi laadun olla ns. kioskikirjallisuudessa.
Johtuukos tuo valokuvissa näkyvä vika siitä että painoväriä on syystä tai toisesta jäänyt painokoneen telaan liikaa/väärään paikkaan? Eli missään tapauksessa se ei voi olla koko painoksessa.
Kustantajan asia on periaatteessa vaatia ja vaalia painotyön laatua, mutta kun kirjat menevät painosta suoraan kauppaan, tämä on ymmärrettävästi hieman hankalaa. Niinpä kustantajan pitäisi osata valita sellainen paino (eikä välttämättä halvinta), joka toimittaa laatua.
-
Johtuukos tuo valokuvissa näkyvä vika siitä että painoväriä on syystä tai toisesta jäänyt painokoneen telaan liikaa/väärään paikkaan? Eli missään tapauksessa se ei voi olla koko painoksessa.
Joo, siitähän siinä selkeästi on kyse. Eli reklamaatiota vain ja uuden, virheettömän, kappaleen pyytämistä peliin.
Toi varjokuva muodostuu yleensä niin, että jostain syystä paperi ei osu painopellin kohdalle ja se "painaakin" kuvan paperin alla olevaan telaan ja siitä takaisin painopellin telaan, joka jonkin aikaa painaa sitten haamukuvaa. Tätä käy aina välillä.
-
Haamukuvia minunkin albumissa.
-
Onneksi numerossa 3/2022 oli vähän parempaa painojälkeä kuin edellisessä numerossa. Ja siinä oli siis todella huonoa. Huokoiselle paperille painettu värikuva oli levinnyt sen verran, että alkuperäisistä viivapiirroksista ei meinannut saada mitään selvää. Noillahan on nyt ollut ongelmana paperin saanti, minkä vuoksi tämä viimeisin numero tuli nyt vähän myöhässä. Ilmeisesti numeroon 2/2022 ei kelvollista paperia ollut löytynyt.
-
Nyt kun on tullu luettua 90-luvun pokkareita, huomaa sen, että paperi oli tuolloin ohuempaa kuin nykyään ja aiemmin. Kumpi parempi? Minä pidän paksummasta paperista.