Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => Topic started by: T.Kokkila on 03.06.2007 klo 12:08:41
-
Aamulehti aloitti sunnuntailiitteessään 3.6.2007 uuden kotimaisen sarjakuvan, joka perustuu, ei enempää eikä vähempää kuin Risto Isomäen tieteisromaaniin Sarasvatin hiekkaa. Käsikirjoittaja Petri Tolppanen ja piirtäjä Jussi Kaakinen ovat tehneet 55-osaisen sarjakuvaversion Isomäen erittäin ajankohtaisesta kirjasta. Tähtivaeltaja-palkittu romaanihan kertoo siitä, mitä ilmastonmuutos pahimmillaan voi aiheuttaa. Yksi pelottavimpia koskaan lukemiani kirjoja itse asiassa.
Ensimmäinen jakso on kaksisivuinen, jatkossa ilmeisesti sarja etenee yhden sivun viikkovauhtia. Edellisen viikon jakso on luettavissa netissä Aamulehden sivuilla, ja lehtijulkaisun jälkeen tarinan lupaillaan ilmestyvän albumina.
Tekijöiden kommentteja ja sarjiksen nettiversio täällä:
www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/4992033.shtml
-
Näyttääpäs tyylikkäältä tuon ensimmäisen näytesivun perusteella. Nyt melkein harmittaa, etten enää tilaa Aamulehteä. Melkein.
Matti Apunen voisi kirjoittaa sarjakuvaan myös oman kommenttiraitansa, jossa tämä pistäisi "ituhipit" ja "villapaitapuunhalailijat" ojennukseen ja kertoisi, miten USA:n nuiva suhtautuminen Kioton sopimukseen on ihan perusteltavissa.
-
... perustuu, ei enempää eikä vähempää kuin Risto Isomäen tieteisromaaniin Sarasvatin hiekkaa. ...
... lehtijulkaisun jälkeen tarinan lupaillaan ilmestyvän albumina.
Siis jotakuinkin ensi vuonna näihin aikoihin olisi albumi saatavilla? Ostan!
-
Hienolta näyttää. Kyllä Suomessa osataan. Ensimmäinen sivu on jostain kumman syystä pakattu niin huonosti nettiin että tekstin lukeminen on melko rasittavaa, mutta toinen sivu on aivan skarppi..?
-
Oikein tervetullut uutinen.
Jälki on kaunista ja vaikka hra Hiltusta suuresti arvostankin ei kilpailu tällä saralla tee pahaa.
Isomäen scifi on ihastuttavan isoa olematta sitä miksi lajityyppi yleensä tuomitaan tyyliin"Lennettyään raketillaan orgoplanatashien planeetalle, avaruuskornetti Ramses Scanlon heilautti esiin megatoonisen plasmalaserinsa..."
albumi menee ostoslistalle.
Nykyisen julkaisijan kanta hieman outo. Tarkka sitaatti nettisivulta: Risto Isomäki kirjoitti ilmastonmuutoksen palkittuun romaaniinsa Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005). Suosiota kuvaa, että vieläkin teos kuuluu kirjastojen tasaisimmin lainattuihin.
vieläkin? mikä vieläkin? olisiko lainaamiset pitänyt lopettaa jo 2006?
-
Kyllä tuo ulkoasu kovat eurooppalaiset standardit täyttää.Minun ongelma scifin kanssa on usein että ne ihmiset ei ole kiinnostavia joiden kohtaloista pitäisi olla huolissaan. Tässäkin on kaksi ekaa sivua jossa henkilöistä ei kerrota mitään
-
Myönnän että usein scifissä miljöö ja tarina syövät päähenkilöiden..kiinnostavuutta, mutta sinne päin ollaan menossa.
Pasi Jääskeläisen tai Johanna Sinisalon hahmoista saisi ehkä enemmän irti (ei silti sitä keski-ikäisen ihmisen eksitentilistista kriisiä, vaan jotain hivenen tähdellisempää) kuin Isomäen ekologispainotteisista tarinoista.
Henkilöt ovat tutkijoita joilla on perhettä ja ystäviä niin venäjllä kuin muuallakin mutta tarinalle sillä osalla heitä ei vielä ole väliä.
Vasili on funktionalisti, Natalia pehmeämpien arvojen edustaja.
-
Luin joku aika sitten Ballardin haastattelun (scifikirjailija josta olen aina pitänyt, vähän kuin Dick joka ei myöskään välitä paljoakaan siitä tieteellisestä puolesta) joka kuulosti edelleen yllättäen vähän katkeralta siitä että sitä ei hyväksytty näissä scifipiireissä jossa kaverit takoi avaruussotia kilohinnalla. Ballard on saanut Bookerit ja muut ja se on kaikkien mielstä oikea kirjailija, silti kyrpii näköjään vieläkin. Tämä on ohi aiheen mutta saanpahan mainostettua Ballardia, lukekaa sen kirjoja
-
vieläkin? mikä vieläkin? olisiko lainaamiset pitänyt lopettaa jo 2006?
Tuskin se sitä tarkoittaa. Kirjastoissakin kirjoilla on tietty elinkaari. Uusia kirjoja lainataan enemmän ja tietyn ajan jälkeen sitten vähemmän. Se, että kirjaa vielä kahden vuoden jälkeenkin lainataan tasaisen hyvin (en tosin tiedä määriä), kertoo siitä, että kirja kiinnostaa ja sitä tullaan kirjastosta etsimään.
Mutta itekin lukaisin ensimmäiset sivut Aamulehden Asiat-liitteestä (vai oliko se se toinen?) ja hyvältä näytti. Näiden perusteella tuli itelle vähän liikaa sellainen luontodokkari-tunnelma, mikä ei mielestäni sarjakuvassa ole koskaan toiminut (joskus koitin mm. lukea Jaques Costeaun jutuista tehtyjä sarjakuvia). Mutta kyllä varmaan albumiinkin tutustun, kun se ilmestyy, vaikka en sitä tapani mukaan luultavasti ostakaan.
-
Ehkä pitäisi opetella hymiöiden käyttö (tai ehkä ei)
Phillip K Dickiltä opittu paranoia vain sanoi ettei termiä "vieläkin" olisi käytetty jos olisi kyseessä muu kuin genrekirjailija.
Tai esimerkiksi sarjakuvantekijä.
Toivon mukaan olen väärässä.
Tätä sinällään erikoista ratkaisua sopii silti kannustaa, päivälehtien julkaisemat muut kuin huumorisarjakuvat ovat harvinaisuus, kotimaiset scifisarjakuvat vielä suurempi.
Mutta kuka sovittaisi Heräämisen?
-
Phillip K Dickiltä opittu paranoia vain sanoi ettei termiä "vieläkin" olisi käytetty jos olisi kyseessä muu kuin genrekirjailija.
Voi olla. Tosin asiaa voi katsoa toiseltakin kantilta. Pikaisesti tarkistin Tampereen kirjastojen tilanteen Da Vinci -koodin suhteen. Yhtä vaille kaikki kappaleet (n. 30) olivat lainassa. Varauksia ei ollut. Tässä yhteydessä minä, jos olisin toimittaja ja kirjoittaisin juttua vinskikoodin sarjakuvasovituksesta, että käyttäisin "vieläkin" sanaa. Ja juurikin niin, että ne paranoian riepoteltavana olevat olisivat kerrankin oikeassa.
Mutta tosiaan. Olisikin kiva, jos tämä olisi sen kokoinen menestys, että se poikisi sitten lisääkin suomalaisten scifikirjojen sarjakuvasovituksia. Ja kun nekin menestyisivät, saataisiin ehkä alkuperäisiä suomalaisia scifisarjakuvia. Hiltunenkin voisi tehdä toisen.
-
Älkääs viitsikö. Kirjastot poistavat yllättävän ärhäkästi hyviä kirjoja joita ihmiset lainaisivat mielellään kun niillä on näitä tulosvastuita ja muuta paskaa. Ja scifi vanhenee vuodessa niiden mielestä jotka ajattelee että tärkeintä on että tekniset yksityiskohdat on oikein. Te olette kumpikin oikeassa mutta kirjastojen määrärahaihmiset väärässä, ei kirjasta pysty edes kymmenessä vuodessa sanomaan että oliko se ihan huti
-
Riston scifi kuuluu selvästi siihen luokkaan jossa ihmiset ovat pahvikulisseja, itse en pidä tätä suurena ongelmana, mutta ymmärrän kyllä jos monet pitävät. Sarjakuvaksi muuttaminen tuskin auttaa asiaa. Muutenkin olen pikkaisen skeptinen voiko tuosta tulla kovin viihdyttävää, mutta yleisesti toki kannatan sekä scifiä, sarjakuvascifiä, suomalaista sarjakuvascifiä että suomalaista yhteiskunnallisen särmän omaavaa sarjakuvascifiä.
Silleinkin kivaa että tulee ehkä luettua tämän ohella vihdoin se romaanikin. Seuraavaksi kuitenkin sarjakuvaksi saarnaavan Heräämisen sijaan Pimeän pilven ritarit.
-
Riston scifi kuuluu selvästi siihen luokkaan jossa ihmiset ovat pahvikulisseja, itse en pidä tätä suurena ongelmana, mutta ymmärrän kyllä jos monet pitävät.
Joo, makuasia, josta saa ihan rauhassa kiistellä. Kukaan ei ole väärässä ja kaikki ovat oikeassa...
Muistan sen, miten samantapaista ilmiötä kuvasi Sharyn McCrumb kirjassaan Bimbos of the Death Sun : insinööri oli kirjoittanut scifikirjan, missä outo säteily sai naiset sekoilemaan, "...mutta tietenkin pääasia oli se, että ilmiö vaikutti haitallisesti myös tietokoneisiin." On kirjailijoita, jotka keskittyvät siihen, mikä kulloinkin tarinan kannalta on tärkeää.
Ihmiset (ja epäilemättä myös nykyeläimet) ovat maailmassa vain ohimenevä ilmiö. Kvartsipegmatiitti tokaisee laavabasaltille miljoonan vuoden päästä: "Mikäs tuo oli?" "Jaa mikä?" "No se, mikä just tästä meni." En huomannut."
-
Hieno homma. Olin viikonlopun siellä missä aamulehti ilmestyy ja luin ekat kaksi sivua. Suomalaiseksi sarjakuvaksi hyvää piirrostyötä, väritys tosin hieman tunkkaista ja ei niin onnistuneita väririnnastuksia. Vedenalaiset maisemat antaisivat paljon mahdollisuuksia väripuoleen. Veljen vaimo kehui sarjista ja vielä erikseen Isomäen "kommenttiraitaa". Itse kyllä haluan lukea tämän sitten joskus yhdellä istumalla, luulisin että muutama kymmenen lisäsivua tekisi hyvää, mutta varmaan tuokin riittää. Kiinnostuksella odotan.
nimim. "sivusta seuraaja"
-
Ja scifi vanhenee vuodessa niiden mielestä jotka ajattelee että tärkeintä on että tekniset yksityiskohdat on oikein. Te olette kumpikin oikeassa mutta kirjastojen määrärahaihmiset väärässä, ei kirjasta pysty edes kymmenessä vuodessa sanomaan että oliko se ihan huti
Kyseinen kirja on saanut "vaikutteita" Ilkka Remekseltä ja Isomäen matemaattiset kyvyt ovat nollaluokkaa. Hän kuvailee esimerkiksi että jäävuoret Pohjoisnavalla ovat miljoonia kertoja isompia kuin mitkään ihmisen rakennukset. Lisäksi kirja on erittäin ydinvoimanvastainen ja maalailee suhteettomia uhkakuvia.
Kun ydinvoima on oikea ratkaisu energiakysymykseen ja nykyiset voimalat ovat täysin turvallisia, ovat ydinvoimanvastusjien kovasti harveneva joukko koventanut otteitaan, sen näkee helposti kun osaa vähän katsoa.
-
Kyseinen kirja on saanut "vaikutteita" Ilkka Remekseltä ja Isomäen matemaattiset kyvyt ovat nollaluokkaa. Hän kuvailee esimerkiksi että jäävuoret Pohjoisnavalla ovat miljoonia kertoja isompia kuin mitkään ihmisen rakennukset.
Itse olen aika kämmäri matikassa, mutta täytyipä alkaa vähän laskemaan.
Suurin rakennus lienee Pentagon, wikipedia ilmoittaa sen tilavuudeksi 2 000 000 kuutiometriä. Suurin jäävuori on samaisen lähteen mukaan B15, n. 11 000 neliökilometriä. Korkeutta ei kerrota, mutta lasketaan 25 metrin keskikorkeudella ja muutetaan jos tulee parempaa tietoa. Samainen lähde kertoo myös, että jäävuorista on pinnalla n. yhdeksäsosa. Eli B15:n tilavuus olisi 11 000 000 000 x 25 x 9 = 2 475 000 000 000 kuutiometriä. Siis miljoona kerta suurempi, ei miljoonia. Mutta ei se nyt ihan nollaluokan matematiikaltakaan vaikuta, etenkin kun eikös tuo sijoitu tulevaisuuteen jolloin jäävuorten määrä on suurempi. (En ylläty yhtään jos olen kämmäillyt noissa laskuissa, huomautelkaa jos on tarpeen.)
Vaikka tosiaan en ole tuota uusinta lukenut niin tykkään Riston tavasta heittää kirjoihinsa tuollaisia käsittämiskyvyn rajoilla olevia lukuja. Harmi että eivät oikein toimi sarjakuvassa, ellei sitten laita jotain latistavia faktalaatikoita.
Ydinvoimatappelua ei varmaankaan ole syytä aloittaa tähän ketjuun, ainakaan jos asenteet ovat tuollaisia.
-
Suurin rakennus lienee Pentagon, wikipedia ilmoittaa sen tilavuudeksi 2 000 000 kuutiometriä. Suurin jäävuori on samaisen lähteen mukaan B15, n. 11 000 neliökilometriä.
Kyse oli Pohjoisnapaa kiertävistä tavallisista jäävuorista ja eurooppalaisista rakennuksista. Ne ovat jopa korkeampia, muistaakseni kirjassa puhuttiin korkeudesta eikä tilavuuksista. 1-75 metriä korkea jäävuori ei ole miljoona kertaa korkeampi kuin ihmisen rakennukset. Eiffel-tornikin on jo 300 metriä.
Voihan navoilta irrota minkä kokoinen jääkimpale tahansa mutta kirjassa ei niistä puhuttu. Eikä kyse ollut mistään tulevaisuudesta vaan ihan nykyhetkestä.
Ja tuohan oli vain yksi esimerkki, kirjassa on muitakin mittakaavavirheitä vilisemällä.
-
Ja tuohan oli vain yksi esimerkki, kirjassa on muitakin mittakaavavirheitä vilisemällä.
Taidat kuulua tähän ryhmään, joka menee katsomaan LOTR:in vain nähdäkseen onko jollain statistilla jäänyt rannekello käteen tai näkyykö taivaalla jossain kohtaa suihkukoneen jättämä vana?
Kirjailijat yleensä perehtyvät hyvin aiheisiin, taustamateriaalia hankitaan runsaasti, mutta aina jää jotain huomaamatta. Muistui mieleen juttu Mika Waltarin Sinuhesta. Yhden kerran kirjassa mainitaan hiekkakirppu (tai joku vastaava). Joku hyönteistutkija oli sitten järkyttyneenä peläten elämäntyönsä tuhoutuneen ottanut Waltariin yhteyttä, ilmoittaen ettei kyseisellä alueella pitäisi olla hiekkakirppuja. Ja eihän siellä ollutkaan, oli vain mokoma kirjailija revitellyt aralla aiheella.
Jotain suhteellisuudentajua kannattaa siis noudattaa kun kirjoja lukee, tuo valituksesi mittakaavoista tuntuu ainakin itsestäni aika hupaisalta. Et näe metsää puilta, tai puiden lehdiltä. Ja varmasti tuo ydinpommikantasi myöskin vääristää kantaasi.
-
Kyse oli Pohjoisnapaa kiertävistä tavallisista jäävuorista ja eurooppalaisista rakennuksista. Ne ovat jopa korkeampia, muistaakseni kirjassa puhuttiin korkeudesta eikä tilavuuksista.
Viitannet kirjan sivulle 227, jossa mainitaan näin: "Mutta heitä vastaan kelluvat suuret jäävuoret olivat helposti tuhansia kertoja ja joissakin tapauksossa miljoonia kertoja suurempia kuin tilavuudeltaan suurimmat ihmisen koskaan rakentamat kirkot, palatsit tai temppelit. Oli vaikea uskoa, että keskimäärin neljä viidesosaa kunkin jäävuoren korkeudesta ja seitsemän kahdeksasosaa sen tilavuudesta oli veden alla."
Eli puhutaan selkeästi tilavuudesta, ei korkeudesta. Eikä maailman tilavimmista rakennuksista, vaan tilavimmista kirkoista, joihin noita mykistävyydessään muutenkin vertaa. Ja pääosin puhutaan tuhansia kertoja tilavammista.
Ja tuon aiemmin mainitun B15-jäävuoren paksuus on mainittu tutkimussivuilla vaihtelevan 250 ja 350 metrin välillä.
Wikipedia kertoo, että jäävuorista pinnan päällä usein kymmeniä metrejä - normaali max on 75 m korkeus pinnan yllä, joka siis tarkoittaisi, että kokonaiskorkeus arviolta 375 metriä. Voittaisivat ainakin Eiffelin jo korkeudessa, saati sitten tilavuudessa.
Minä en matematiikasta, tilavuuksista ja muista mitään ymmärrä, mutta eikähän Isomäki ole tässä tapauksessa lähempänä totuutta kuin Justus.
-
Vaikka itse olenkin taipuvaisempi tässä kohden itse Isomäen linjalle, niin ei viedä tätä tappeluketju v 2.0ksi, eihän?
Lupaavampaa alkua eivät tekijät varmaan voisi toivoa: jo kahden sivun pohjalta debaattia ja useampia ostopäätöksiä.
Tuoreessa Portissakin oli kotimaista scifiä.
hitaasti, mutta hitaasti...
-
Palataanpa sarjikseen. Itse pidin kyllä kovasti Kaakisen piirrostyöstä, mies piirtää ihailtavan sujuvasti kuvia monimutkaisista tilanteista. Värityskin miellytti ainakin omaa silmääni, mutta voisi kuvitella sen toimivan paremmin albumiversiossa. Sanomalehtipaperille painettuna väritys oli ehkä hivenen raskasta.
Nettisivuilla vilahti aluksi versio, jossa sivut sai klikattua isommiksi, mutta se katosi aika nopeasti... ymmärrettävää sinänsä. Tuossa koossa sarjan pystyy lukemaan, mutta ei sentään saa ihan painokelpoista versiota koneelleen kopsattua.
Isomäen romaanista pidin myös. Puutteensakin siinä kenties on, mutta fiktiostahan on kysymys. Isomäki ei arastele iskeä peliin todella isoja asioita, ja oli niistä mitä mieltä tahansa, ajatuksia herättävät kyllä.
Joskus pohdin kyllä kirjan nimeä: "Sarasvatin hiekkaa" ei kuulosta kovin vetävältä, eikä kerro kirjan sisällöstä paljonkaan (paitsi sen luettuasi). "Suuri jäävuori uhkaa", "Megatsunamin kosto" tai "Atlantiksen tuho" olisivat olleet huomattavasti jänskempiä. (Tämän oli tarkoitus olla "huumoria", muuten.)
-
Viitannet kirjan sivulle 227, jossa mainitaan näin: "Mutta heitä vastaan kelluvat suuret jäävuoret olivat helposti tuhansia kertoja ja joissakin tapauksossa miljoonia kertoja suurempia kuin tilavuudeltaan suurimmat ihmisen koskaan rakentamat kirkot, palatsit tai temppelit. Oli vaikea uskoa, että keskimäärin neljä viidesosaa kunkin jäävuoren korkeudesta ja seitsemän kahdeksasosaa sen tilavuudesta oli veden alla."
Eli puhutaan selkeästi tilavuudesta, ei korkeudesta. Eikä maailman tilavimmista rakennuksista, vaan tilavimmista kirkoista, joihin noita mykistävyydessään muutenkin vertaa. Ja pääosin puhutaan tuhansia kertoja tilavammista.
Ja tuon aiemmin mainitun B15-jäävuoren paksuus on mainittu tutkimussivuilla vaihtelevan 250 ja 350 metrin välillä.
Wikipedia kertoo, että jäävuorista pinnan päällä usein kymmeniä metrejä - normaali max on 75 m korkeus pinnan yllä, joka siis tarkoittaisi, että kokonaiskorkeus arviolta 375 metriä. Voittaisivat ainakin Eiffelin jo korkeudessa, saati sitten tilavuudessa.
Minä en matematiikasta, tilavuuksista ja muista mitään ymmärrä, mutta eikähän Isomäki ole tässä tapauksessa lähempänä totuutta kuin Justus.
Jaha, siitä on pitkä aika kun luin tuon, se jäi vain hämäämään ja myönnettäköön että asenne kirjailijaa kohtaan vaikuttaa myös. Aina se vaikuttaa vaikka muuta vakuuteltaisiin, ei kukaan pysty olemaan täysin objektiivinen vaikka tietysti pitäisi.
Isomäki tarkoitti koko jäävuoren kokoa, siitä näkyy 13%. Mutta silti miljoona kertaa tuntuu aika suurelta. Luulin että koko roskan korkeus on 75 m ja siitä näkyy vain osa. B15 on poikkeus, ei niitä kellu Pohjoisnavan ympärillä. Mutta onhan niitä erilaisia,
http://defiant.corban.edu/gtipton/net-fun/iceberg.JPG
-
Taidat kuulua tähän ryhmään, joka menee katsomaan LOTR:in vain nähdäkseen onko jollain statistilla jäänyt rannekello käteen tai näkyykö taivaalla jossain kohtaa suihkukoneen jättämä vana?
No en kuulu tosiaankaan. Voin bongata niitä mutta eivät ne häiritse (yleensä) viihdetuotteesta nauttimista.
Ja varmasti tuo ydinpommikantasi myöskin vääristää kantaasi.
Mikä pommi? Ydinvoimala ja ydinase ovat kaksi täysin eri asiaa, miksi sekoitat asioita? En kannata aseita, olen pasifisti. Enkä käy asiasta väittelemään, Suomen energiantuoton tavoilla ei ole mitään tekemistä ilmastomuutoksen kanssa vaikka miten vouhkattaisiin. Suomen CO2 -päästöt ovat alle prosentin luokkaa. Vaikka kaikki energiamme tuotettaisiin fossiilisilla polttoaineilla, ei sillä olisi mitään merkitystä ilmastonmuutokseen. Tai toisinpäin.
-
Sinulla on vaan rasittavan tiukka insinööriajattelu, kerro Tsernobylissä asuville että voimala toimi kuin piti mutta ihmiset mokasivat. Jos insinöörit ottaisivat inhimillisen typeryyden mahdollisuuden mukaan laskelmiinsa niin työaika menisi rattoisammin koska se tekisi simppeleistä kertolaskuista vähän haastavampia
-
Kun ydinvoima on oikea ratkaisu energiakysymykseen ja nykyiset voimalat ovat täysin turvallisia, ovat ydinvoimanvastusjien kovasti harveneva joukko koventanut otteitaan, sen näkee helposti kun osaa vähän katsoa.
Vastustuksen otteet ovat koventuneet koska 10-20 vuotta liki jäissä olleet ydinvoimahankkeet on nostettu taas pöydälle. Suomi on ainoa länsimaa jossa rakennetaan ydinvoimaa. Sitä paitsi nykymenollakaan uraania ei riitä kuin 50 vuodeksi, ja jos kaikki nykyenergia tuotettaisiin ydinvoimalla uraani loppuisi 5 vuodessa.
Mutta sarjakuvaan! Kyllä maan paras sarjakuvapiirtäjä iskee nyt pöytään sellaisen läpyskän että sukat pyörii jaloissa jannulla jos toisellakin. Uskomatonta jälkeä. Ainoa mitä minä pelkään on tekstin määrä, toivottavasti tarinassa muistetaan hengittää välillä.
-
Näyttääpä muuten olevan Tammen julkaisuohjelmassa tuo alppariversio... sitten joskus: http://www.tammi.fi/asp/empty2.asp?P=6414&VID=default&SID=738187862464205&S=0&C=17300
-
Mä luulin, että Aamulehti ois itse julkaissut sen. Outoa, että meneekin noin. Vai onko Tammi julkaissut alkuperäisteoksenkin ja siinä ois sitten joku siihen liittyvä juttu?
-
Ei oo albumeja, mutta kirjoja on muuten, joten edellytykset kyllä olisi.
-
Ei julkaise Aamulehti enää kirjojakaan.
http://www.almamedia.fi/tiedote?tiedote=9936
Edit: no eivät sano "ei koskaan" tuossa tiedotteessa.
-
Ei julkaise Aamulehti enää kirjojakaan.
http://www.almamedia.fi/tiedote?tiedote=9936
No toihan se syy varmaankin sitten on. Siis että ei ollut tarpeeksi kannattavaa.
-
Kuuntelin kirjan cd:ltä. Mielenkiintoinen kokemus kun ei ollut lukemisen vaivaa mutta sai itse kuvitella tapahtumat omikseen. Jännittävääkin oli, vaikka tehokeinot olivat standardithrillerin tasoa. Ja ärsytti tylsät ihmissuhdekaavat.
Sen sijaan jäätiköiden sulamiseen ja hyökyaaltoihin liittyvät tiedot panivat ihmettelemään, miksi todella ydinvoimaloita rakennellaan rannikoille missä ne aivan varmasti tulevat jonain päivänä aiheuttamaan tuhoja. Sillä aiheutui ilmastonlämpeneminen sitten mistä hyvänsä, vesi nousee.
Toivon että sarjakuvantekijät liitättävät sitten Aamulehteen 12-kertaisesti taitetun haitariliitteen kuvaamaan kuinka perkeleellisen ponteva megatsunami siellä porhaltaa.
-
Risto Isomäeltä ilmestyy muuten lähitulevaisuudessa uusi romaani "Litium 6", joka ilmeisesti käsittelee terroristien mahdollista ydinasehyökkäystä - tai näin ainakin uusimman Tähtivaeltajan mukaan. Näkyy olevan jo kirjastojenkin tietokannoissa varattavana.
Sen sijaan jäätiköiden sulamiseen ja hyökyaaltoihin liittyvät tiedot panivat ihmettelemään, miksi todella ydinvoimaloita rakennellaan rannikoille missä ne aivan varmasti tulevat jonain päivänä aiheuttamaan tuhoja. Sillä aiheutui ilmastonlämpeneminen sitten mistä hyvänsä, vesi nousee.
En ole nyt itse tätä mieltä, mutta luin jostakin mielipidekirjoituksen, jossa muistutettiin esimerkiksi Suomen länsirannikon pinta-alan lisääntyvän samaa tahtia kuin ennenkin maan kohtoamisen vuoksi.
-
Käsittääkseni reaktorit on rakennettu rannikolle veden saannin helppouden vuoksi? En oo varma. Tuo vedenpinnan nousu meillä taitaa tapahtua niin hitaasti, että asiaan ehditään reagoida. Mutta se maksaa, ja se on olennaista: ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat veronmaksajille ja teollisuudelle todella kalliiksi. Siksi on typerää valittaa päästörajoitusten hinnasta. Ongelma on jo täällä, ja se maksaa meille kaikille jonkin verran nyt, tai todella paljon kun löysät on jo pöksyissä. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon joidenkin lyhytnäköisten yritysten lobbarien "ilmastoskeptinen" viivytystyö tuli lopulta maksamaan...On muuten kiinnostavaa, että ilmastoskeptisen kampanjan takaa löytyi samoja konsulttitoimistoja ja samoja tiedemiehiä, jotka aikoinaan puhuivat tupakan ja keuhkosyövän yhteyttä vastaan.
Toi sarjakuva vaikutti kiinnostavalta, mutta ainakin nyt netissä olevalla sivulla ihmisten kuvaus on vähän jäykkää.
-
Vedenpinnan hitaaseen nousuun ehditään reaktoreissa varmasti reagoida, mutta Isomäen romaanin yksi pointti onkin se, mitä tapahtuu yllättävissä olosuhteissa. Jälkikirjoituksessaan Isomäki setvii kirjassa esittämiään faktoja, ja yksi on esimerkiksi se, että ns. tapaninpäivän tsunami iski alueelle, johon on rakenteilla ydinvoimala. Jos tsunami olisi sattunut kymmenen vuotta myöhemmin, kuka tietää mitä olisi tapahtunut. Lisäksi reaktori olisi ollut ns. hyötöreaktori, joita jäähdytetään nestemäisellä natriumilla... joka taas reagoi veden kanssa melkoisen rajusti, eli räjähtämällä.
Minusta ihan pohtimisen arvoisia asioita, oli ydinenergiasta mitä mieltä tahansa.
-
Aamulehden sarjakuva on päässyt puoleen väliin. Olisi kiinnostavaa tamperelaisten mielipide kuulla kuinka hyvin kerran viikossa ilmestyvää tarinaa on pystynyt seuraamaan.
-
Sarasvatin hiekkaa on tullut kyllä luettua. Itselläni kirja on sen verran tuoreessa muistissa, että tavallaan tietää missä mennään. Olen itsekin välillä pohtinut pysyisikö sarjakuvassa kärryillä kirjaa lukematta.
Tekstissä on melkoisen tehokkaasti tiivistetty tapahtumat olennaiseen. Kunnioitettava suoritus, sillä kirjassa on paljon informaatiota, joka on vaikea kääntää suoraan sarjakuvaksi. Tässä se on tehty erittäin taitavasti, niin ettei ole turvauduttu selitysteksteihin mitenkään mittavassa määrin. Kuvitus tukee tiivistä kerrontaa hyvin.
Hankalana puolena on tietenkin se, että sarjakuva ei isohkoista kuvistaan ja näennäisestä selkeydestään huolimatta ole helppolukuinen. Tiiviisti pakattu informaatio jättää ehkä välillä vähän hämmentyneeksi. Moniin asioihin vain vihjataan, tai mainitaan ilman kirjan mahdollistamia laajempia taustaselvityksiä, tapahtumien motiivit eivät ehkä aina täysin aukea. Isomäen kommenttiraita toimii minusta tässä tapauksessa hyvin. Se antaa juuri sitä taustainformaatiota, mikä jää sarjakuvasta pois. Tuleekohan kommenttiraita myös albumiversioon?
Kuvitus on hieno, vaikka ihmiset jäävät usein vähän etäisiksi. Värityksestä pidän.
Aamulehti näyttää vähän uusineen linkkejään. Viikon episodi löytyy suoraan tuolta:
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/vastaa/sarasvatinhiekkaa/
-
Sarjakuvassa on tosiaan varsinkin alkupuolella aika haastavia kohtauksia, osa tiedemiesten keskusteluista vaativat lukijalta omaakin pohdintaa. Tässä otimme tietoisen riskin, koska tärkeä osa tarinaa on luonnonilmiöiden monimutkaisuuden kuvaaminen. Olen tyytyväinen että Aamulehti päätti julkaista sarjan juuri Asiat-liitteessä, se on sille juuri oikea paikka.
Sarjan toinen puolisko onkin sitten vauhdikkaampi kuin ensimmäinen, joten kannattaa jatkaa seuraamista.
Albumiin tuleva materiaali jääköön yllätykseksi, mutta jotain ekstraa on luvassa. :)
-
Mitenkäs pitävä julkaisupäivä 03.10.2008 on albumille
no ennakkotialukseen menee joka tapauksessa.
ISBN 9789513143220
Litium 6lla saa sitten jatkaa....
-
Kai se aika pitävä vois olla. Jos oikein käsitin, niin tänään tuli Aamulehden liitteessä viimeiset sivut.
-
Mitenkäs pitävä julkaisupäivä 03.10.2008 on albumille
Aikataulu pitää, jollei jostain tule kuukausia kestävä painoalan lakko ;) Teos on painovalmis kesän aikana.
Albumiin tulee muuten reilusti lisää sivuja, ja eiköhän painojälkikin ole selvästi parempi kuin lehdessä (vaikka ei se Aamulehdessäkään huono ollut).
-
Toivottavasti sitä myydään myös näissä Zum- ja Kreegah- ynnä muissa alan kaupoissa.
-
Toivottavasti sitä myydään myös näissä Zum- ja Kreegah- ynnä muissa alan kaupoissa.
Eiköhän siinä missä tavallisissa kirjakaupoissakin.
Kustannus oy Tammella on harvinasita kyllä tapana tarjota tuotteitaan myös kirjastoillekin.
Kiitämme informaatiosta, toivottavasti tekee hyvin kauppansa.
-
Toivottavasti sitä myydään myös näissä Zum- ja Kreegah- ynnä muissa alan kaupoissa.
Lähetän vaikka itse Hansille jos ei muuten saa ;)
-
Sarasvatin hiekkaa nähty Helsingissä Suomalaisessa kirjakaupassa!!
-
Sarasvatin hiekan sarjisversio YLEn uutissivuilla
Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva julkaistaan suomeksi ja englanniksi (http://www.yle.fi/uutiset/24h/id99154.html)
-
Myös! Kuten uutisessa vihjataankin, herrat Kaakinen, Tolppanen ja Isomäki esiintyvät Helsingin sarjakuvafestareilla kello 13.00 sunnuntaina 14.9.
-
Tervetuloa sarjakuvan nettisivuille! Tällä hetkellä siellä on vasta muutamia luonnoksia ja taustakuvia, mutta täydennämme sisältöä heti kun ehdimme. Ainakin Riston kolumnit tulevat jossain vaiheessa sivuille luettavaksi.
www.sarasvatinhiekkaa.fi
-
Ostin albumin tänään Kansallisesta kirjakaupasta (pahoitteluni Zum Teufelille) , joilloin saan laskut suoraan kotiini. Opintotili palvelee jälleen juuri oikeaa tarkoitusta!
Pidän etenkin Kaakisen tyylistä. Parhaimmillaan jälki on ainakin omasta mielestäni henkeäsalpaavaa, tosin huonoimmillaan vähän kiireellä sutaistun näköistä.
-
Kiitos kommenteista, Jussin jälkeä on muutkin kehuneet. Omasta mielestänikin se on sarjakuvassa todella komeaa. Toivottavasti pienet sarjakuvakaupatkin tilaavat sarjakuvaa myyntiin!
Lisäsin sarjakuvan nettisaitille Risto Isomäen Aamulehteen kirjoittamat tietoiskut, jotka laajentavat tarinaa hienosti.
-
Kirjakaupassa kuultua:
"Ai kotimainen vai? En kyllä olisi uskonut.."
Korvani rekisteröivät kehuksi.
Ja syystä, piirrosjälki on ilmeikästä eikä jäykän oloista mutta realistista.
Uskottavuusongelmia ei ole.
Sovitus on onnistunut ja soisi että muutkin kuin scifistit poimivat tämän helmen mukaan.
Kitokset ja toivottavasti antaa tilaisuuden tarttua esimerkiksi Heräämiseen tahi johonkin muuhun yhtä korkeatasoiseen tuotokseen, ehkä jopa tekijöiden alkuperäiseen työhön.
-
Käsikirjoittaja Petri Tolppanen toteaa Kvaakin haastattelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1107), että suomalaisten sarjakuvan tekijöiden pitäisi hanakammin tarttua tällaisiin isoihin aiheisiin...
-
Käsikirjoittaja Petri Tolppanen toteaa Kvaakin haastattelussa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1107), että suomalaisten sarjakuvan tekijöiden pitäisi hanakammin tarttua tällaisiin isoihin aiheisiin...
Tai ylipäätään aiheisiin. Mutta aika turhaa on vaatia käsikirjoittajia puuttumaan muihin kuin itseään juuri nyt kiinnostaviin juttuihin.
-
Aihe, juoni, teema jne. Ne ovat tosiaankin ihan mukavia juttuja lukijan kannalta.
Ne ovat tosiaankin myös aika vaativia juttuja käsikirjoittajan kannalta.
-
Arvostelu (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1106) on lisätty etusivulle.
Kaikki kommentit ja kritiikki on tervetullutta, erityisesti koska tämä toteutettiin yhteisarvosteluna. Tekijöitä voi ruotia myös ilman yhteyttä käsiteltävään sarjakuvaan täällä (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8510.0.html).
-
Hyvältä näytti piirrostyö, ainakin noissa arvostelun näytekuvissa. Tuli vähän jotkut Vertigon jutut mieleen, esim American Virgin ja sitten Paul Popen jälki.
-
Suomalaiseksi sarjakuvaksi hyvää piirrostyötä, väritys tosin hieman tunkkaista ja ei niin onnistuneita väririnnastuksia.
Ohhoh, vai että noin päin. No makuasioista ei voi kiistellä. Ite en tykännyt alussa piirrostyylistä ollenkaan (omanihan on se ainoa ja oikea;)), mutta albumia eteenpäin lukiessani kunnioitukseni kasvoi piirtäjää kohtaan. Mutta mutta... Värimaailma vei mennessään! Eihän tietokoneella värjätty pärjää koskaan François Bourgeonin Hämärän matkamiehille, mutta upeaa väritys oli joka tapauksessa. Otan oppia.
-
Huh, pelottavaa kun tuolleen lainataan. No, nyt olen Sarasvatin albumin kokonaan lukenut. Sanoisin että hieno suomalainen sarjakuva tärkeästä aiheesta. Papukaijamerkki ja veljellinen selkäänläimäytys tekijöille. Hyvää työtä.
Romaani on tiivistetty hämmästyttävän hyvin tähän albumi-mittaan. Luonnollisesti jollain 50 tai enemmän lisäsivulla jutusta olisi tullut rytmiltään parempi, nyt varsinkin loppupuolella tarina menee aika vauhdilla eteenpäin.
Piirrostyyli kyllä miellyttää itseäni. Ihmishahmot ovat vähän jäykkiä, mutta viiva yleisesti on jotenkin luonnollisen rentoa. Vähän tuli mieleen Campbellin jälki "From Hell" sarjassa. Edelliseen kirjoittajaan yhdyn siinä, että vesiväreillä tämä olisi pitänyt maalata, jos kerran saa värialpparin tehdä. Mutta ehkä liian kaunis jälki ei olisi sopinut teemaan?
Mutta tällaista juuri suomalainen sarjakuva kaipaa näiden tavallisten arkituska-sarjisten vastapainoksi. Bravo!
-
Olisin kyllä kaivannut tähän albumiin vielä kovia kansia ja Isomäen esi- tahi jälkipuheen. Ostajakunta on varmaan enemmän varoissaan kuin Akkarin ostajat, joten joku vitosen lisähinta ei olisi myyntiä varmaankaan vähentänyt. Ehkä jopa lisännyt! Kirjakaupassakin pääsee kovilla kansilla paremmalle paikalle.
-
Hmmm...en lukenut juuri muita kommenttejanne mutta satuin ed. kommenttia vilkaisemaan ja mietin että eikös jossain kirjakaupasssa myytykin kovakantista editsioonia Sarasvati-alpparista? Voin olla - kuten usein olen, myönnetään - väärässäkin...
Mutta siis alppari. Se oli yllättävän vähän "kuiva" (jos nyt tuota termiä voisikaan käyttää noin märkäjuonisesta stoorista) vaikka olikin esim. kansantajuisesti selitetty mm. maan kohoaminen ja tarinaan soveltuvin osin drumliinien synty yms. Kuvitus oli ehkä hiukan liian "tummaa" (minä se sitten tykkään noista lainausmerkeistä), johtuisikohan joko painojäljestä tai värityksestä? Mitä sanovat "ammattilaiset" (en voinut välttää kiusausta laittaa tuohon lainausmerkkejä, köh köh)? Onkohan kirjoittaja sukua minulle (ja nyt taisin paljastaa hörhelölle sarjisnettikansalle nimeni hehehhe...oh well..) on aina askarruttanut minua noin niinkuin asian vierestä todeten. Hyvä nimi kaverilla kuitenkin. Tämä sarjis innostaa jopa lukemaan kirjankin ja täällä työpaikalla enemmän näistä tieteellisistä asioista ymmärtävät kollegatkin innostuivat, ainakin hiukan, tästä sarjakuvasta ja se on jo hieno saavutus sarjakuvateokselle se kun saa täysin "ummikotkin" kiinnostumaan...
-
eikös jossain kirjakaupasssa myytykin kovakantista editsioonia Sarasvati-alpparista?
Oho! Olisiko se englannin kielinen versio kovissa kansissa?
-
Onkohan kirjoittaja sukua minulle (ja nyt taisin paljastaa hörhelölle sarjisnettikansalle nimeni hehehhe...oh well..) on aina askarruttanut minua noin niinkuin asian vierestä todeten. Hyvä nimi kaverilla kuitenkin. Tämä sarjis innostaa jopa lukemaan kirjankin...
Terve vaan Isomäki! :D Juuh, mie oon yrittänyt lukea jotakin Risto Isomäen kirjaa aiemmin, oliko se nyt Puu, todeten sen liian kuivaksi ja eritoten oudoksi itselleni. Juoni meni mielestäni ihan keitaalle... Siksi en innostunut Sarasvatistakaan, kun se ilmestyi, enkä sen jälkeenkään, kun se palkittiin.
Nyt kuitenkin kiinnostaa, ja kunhan saan nämä pakolliset Sujata Masseyt ja William Gibsonin Hahmontunnistuksen på finska (enkuksi sen oon jo lukenutkin pari vuotta sitten, todeten tyypilliseksi Gibson-kerronnaksi) pois alta, varaan kirjastoautoon Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa.
-
Oho! Olisiko se englannin kielinen versio kovissa kansissa?
Molemmat versiot ovat kieltä lukuunottamatta samanlaisia.
On totta että kovat kannet ovat hienot, mutta ne nostavat hintaa. Muistaakseni tälläkin foorumilla on muutamankin kerran kiroiltu sarjakuvien kalleutta
Pidimme tärkeimpänä kohtuullista hintaa, hyvää paperia ja kestävää sidontaa, joten kansista tuli pehmeät. Itse asiassa pehmeät kannet sopivat minusta useimpiin sarjakuva-albumeihin, jotka ovat kuitenkin ohuehkoja romaaneihin verrattuna.
EDIT: Muokkasin vahingossa, virhe korjattu. -joe-
-
Ihan yhtä hyvä tämä sarjakuva on, ovat kannet sitten kovat tai pehmeät. Ei siinä mitään.
Ja todellisuus alkaa seurata tarinaa... (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Suuresta+j%C3%A4%C3%A4tik%C3%B6st%C3%A4+irtosi+valtava+lohkare+Kanadassa/1135239154036)
-
Ka, Lurkkeri huomasi saman uutisen kuin meikä ja samoja ajatuskulkuja mielessä kun heti Sarasvatia itsekin juolahtelin (piru vie että kirjoitan taas hämärällä tyylillä, itsekään kohta enää tajua)...
Eli muistin kaiketi väärin sen kovakantisen juitsun. Nothing new under the sun siis :P
-
Mystistä kuinka piirtäjä on nähnyt samalla tavalla kirjan visioita kuin minä. Mutta taito toteuttaa ne piirtämällä on huikea. En olis uskaltanut odottaa.
Minustkii henkilöt sais olla lämpimämpiä, tyylitellympiä. Tarina kaipaisi todella suvantokohtiakin, eli lisäsivuja. Ehkä kaikkia kirjan pakkojännityskäänteitä ei olisi kannattanut ahtaa sarjakuvaan. Toki on rankkaa rukata toisen taidetta ja enimmäkseen nostelen hattua.
Tuulimyllyjen kansainvälinen rakennushanke on kovin päätön, mutta epäuskottavuudessaan mielekäs kirjan tarkoituksen kannalta.
Tämän soisin menestyvän, ulukomaillakin.
Voi voi mitä kuvia.
-
Minustkii henkilöt sais olla lämpimämpiä, tyylitellympiä.
Alkupuolen takautumassa on selvästi siirto tähän suuntaan, näin ymmärsin.
Mutta ne tapahtumat olivat niin suuria, että ne hukuttivat ihmiset, kirjaimellisestikin. Se olivat varmasti aivan tarkoituksellista. Lämpöä oli sitten taas myös epilogissa.
-
Mystistä kuinka piirtäjä on nähnyt samalla tavalla kirjan visioita kuin minä. Mutta taito toteuttaa ne piirtämällä on huikea. En olis uskaltanut odottaa.
.....
Tämän soisin menestyvän, ulukomaillakin.
Voi voi mitä kuvia.
Nyt ollaan ihan samaa mieltä.
Itse en näe tarvetta "lämpimöittää" henkilöhahmoja, jälki oli selkeää ja toimivaa ja tärkeämpää oli perusajatuksen välittäminen.
Uskottavuus toimi koska ei ollut liiallista tyylittelyä.
Lisäsivuja olisi saanut olla kylläkin.
Hyvää ei voi olla tarpeeksi.
-
Hauskaa, että täällä muutkin ovat kaivanneet tarinalle pidempää mittaa. Alppariversio on kuitenkin jo hyvin tasapainossa näinkin. Alppariversion lisäsivut oli taidokkaasti sulautettu alkuperäistä täydentämään, useamman sivun lisääminen ei olisi ilman rakenteellisia muutoksia varmasti onnistunutkaan.
En Aamulehden versiota ollut koskaan lukenutkaan, joten vasta Tolppasen haastattelun ansiosta selvisi, mitä tarinaan oli lisätty sen jälkeen. Ilman kyseisiä sivuja tarina tuntuisi kovin karsitulta.
-
Ja todellisuus alkaa seurata tarinaa... (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Suuresta+j%C3%A4%C3%A4tik%C3%B6st%C3%A4+irtosi+valtava+lohkare+Kanadassa/1135239154036)
Tutkijat: Merenpinta nousee arvioita enemmän (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkijat+Merenpinta+nousee+arvioita+enemm%C3%A4n/1135239243309)
-
Sarjavakuvan nettisivuille www.sarasvatinhiekkaa.fi on kaivattu piirrosnäytteitä, joten laitoimme neljä ensimmäistä sarjakuvasivua katseltavaksi Esittely-sivulle.
Ekstrat / Linkit -sivulta löytyy nyt myös muutama aiheeseen liittyvä linkki. Ehkäpä jotakuta kiinnostaa lukea Platonin Timaios englanninkielisenä...
-
Albumi lähti kaupasta mukaan (ihan laillisin keinoin) heti kun se vastaan tuli, mutta nyt vasta ehdin lukemaan. Selailun peruseella jo näytti lupaavalta, enkä todellakaan pettynyt nyt kun tutustuin tarkemmin. Mainstream-taustaisena sarjakuvaharrastajana olen nyt valmis julistamaan, että minun makuuni tässä on paras Suomessa tähän mennessä tehty sarjakuva-albumi. Tekijöille oikein isot kiitokset ja onnittelut!!
En ollut lukenut Isomäen kirjaa, enkä seurannut sarjan lehtiversiota, joten tarina tuli minulle täysin uutena. Sen takia en kokenut sellaisia ongelmia tarinan karsimisen ja tiivistämisen suhteen kuin muut ovat täällä kertoneet. Minusta tarina oli kerrottu erinomaisen jouhevasti, faktat tuotiin esille sopivan tasaisena virtana niin, ettei missään kohtaa tapahtunut liikaa tukkiutumista. Vaikka suuri osa tarinasta on periaatteessa puhuvia päitä, upea kuvitus hienoine maisema- ja tilakuvauksineen kantaa hyvin näidenkin läpi.
Pistin merkille, kuinka usein paikasta toiseen siirryttiin sivulta toiselle käännettäessä: tämä lienee lehtijulkaisun tuoma rakenne, mutta toimii minusta yhtäjaksoisessa tarinassakin hyvin.
Sivujen tila on minusta myös käytetty tehokkaasti: muut ovat toivoneet täällä lisäsivuja, mutta minä sanoisin että olin yllättynyt, kuinka hyvin annettu tila oli käytetty. Että kaiken sen informaation ja tarinan kertomiseen sujuvasti ei ollutkaan tarvittu sivuja kuin 72! Sanoisin, että hyvin taloudellista kerrontaa.
Ja sitten Kaakisen kuvat - kyllä ne ovat aivan mahtavia. Aluksi selaillen ajattelin, että selvästi eurooppalaista tyyliä, mutta nyt tarkemmin katsellessa näen amerikkalaisiakin vaikutteita. Oikeastaan niinhän se Suomessa sopii ollakin, meillä on luettu tasaisesti molempia.
Täällä on kritisoitu sarjan ihmiskuvausta, mutta ei se minua kyllä kauheasti haittaa. Vaikka piirrokset loistavatkin aivan erityisesti paikkojen ja laitteiden kuvauksessa, se on kyllä totta. Uskomatonta, kuinka vakuuttavasti ja rohkeasti on kuvattu monimutkaisia ja työläästi piirrettäviä tilanteita: ilmakuvia laivoista ja helikoptereista, autoja, sukellusveneitä, kaupunkimaisemia... todella, todella vaikuttavaa. Moni piirtäjä olisi moisen käsikirjoituksen saadessaan varmasti voinut purnata edessä olevaa työtaakkaa, mutta tässä kaikkea tätä on lähdetty hyvin ennakkoluulottomasti toteuttamaan.
Minusta piirroksissa on hienointa tyylin yhtenäisyys: ihmiset, paikat, laitteet, tekstuurit, vaatteiden laskokset - kaikki on oikeastaan kuvattu samalla pelkistyksen tasolla. Sangen realistisesti, mutta kuitenkin tietyllä rentoudella. (Erityisesti tämä tekee vaikutuksen mm. noissa kaupunkimaisemissa ja laivoissa: vaativia, yksityiskohtaisia kuvia, mutta lähempää katsottuna niissä on kuitenkin käytetty aika rentoa vapaalla kädellä piirrettyä viiva. Miten sillä tavalla saakaan tehtyä noin vakuuttavan näköisen realistisia kuvia? Kunnioitusta herättävä temppu).
Värejä täällä on jo kehuttukin ja minä yhdyn kuoroon. Todella näyttävän näköistä ja tasalaatuista jälkeä. Värit sointuvat hienosti yhteen viivapiirroksen kanssa, niin että tulee hallitun ja tasapainoisen näköinen kokonaisuus.
Ainoa seikka, josta voisin antaa albumille moitteita, on sen kansi. Se ei tee minusta teoksen muulle sisällölle ollenkaan oikeutta, vaan on toteutukseltaan paljon sisäsivuja heikompi. Asetelmakin on niin staattinen, sukellusvene vaan mollottaa siinä keskellä.
Mutta kaiken kaikkiaan en voi muuta sanoa, kuin että olen oikein ilahtunut ja hyvin vaikuttunut luettuani tämän albumin. Kun suomalaisen miehen on niin vaikea antaa positiivista tunnustusta toisille miehille, on minunkin nyt pakko turvautua perinteiseen voimasanojen käyttöön: Jumalauta jätkät, mikä saavutus!!
Tammi ei ole julkaissut paljoa sarjakuvia, mutta sieltä on nyt tullut Ville Tietäväisen Linnut ja Meret ja Isomäki-Tolppanen-Kaakisen Sarasvatin hiekkaa.
Kaksi kovan kansainvälisen tason suomalaista mainstream-sarjakuva-albumia.
Vasta kaksi, mutta hitaasti mutta varmasti edeten siitä on hyvä jatkaa.
Ei voi muuta kuin todella toivoa, että nämä saavat lisää tasoistaan seuraa.
Ja luonnollisesti, että Sarasvati saadaan mitä pikimmin Tietäväisen ja taidesarjakuvaväen seuraksi Ranskaan!
-
Tää oli hyvä. Kirjaa en ole lukenut, mikä varmaankin ei haitannut, ei tarvinnut harmitella mitään poisjättämisiä tai tiivistämisiä. Albumi toimi itsenäisenä teoksena erinomaisesti.
Joitakin epäuskottavia juttuja mukana oli kuten vaikkapa rannikoilla sijaitsevien ydinvoimaloiden sulkeminen mutta eipä ne häirinneet. Ihmiskuvaus oli onttoa mutta ei se ollutkaan tämän teoksen keskiössä. Ja kansi on epäonnistunut, ei yhtään houkuttele ostamaan. Cousteau-mielikuvan joku jo mainitsikin.
Puutteistaan huolimatta erittäin suositeltava ostos on tämä. Harvinaisen hyvä kotimainen realistisen tyylin seikkailualbumi! Toimii kuin junan vessa enkä tarkoita InterCityä. Mukavaa että Tammi julkaisi albumin myös englanniksi.
-
Turun kirjamessuilla ollut näyttelyosasto oli hieno.
Oli upeaa nähdä ammattimainen prosessin kuvaus: lyijäriluonnos, tussattu, värit erikseen ja lopputulos.
Mustavalkoiset sivut olivat likimain hienompia kuin väritetyt.
Harmi etten bongannut tekijöitä mistään sillä tässä jos jossain on malliesimerkki miten se kuuluu tehdä:
ei oiota mutkia suoriksi tai oteta taiteellisia vapauksia, jälki on rentoa mutta teknisesti mestarillista ja tarkkaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin.
Tätä ei tarvitse koti- tai ulkomaisiin verratessa hävetä pätkääkään.
Toivottavasti tekijäkaksikko palaa pian sorvin ääreen.
-
Turun kirjamessuilla ollut näyttelyosasto oli hieno.
Erittäin hieno. Oli ilo nähdä, kuinka eri jutut oli ratkaistu eri vaiheissa. Toivon kirjan myynnin saavan tuulta purjeisiinsa myös ulkomailla.
-
Hesarissa (11.10.) hiekka jäi vettyneeksi... Arvostelija oli Jussi Ahlroth.
Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva ei tavoita romaanin voimaa (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Hillittyksi+vesitetty+maailmanloppu/HS20081011SI1KU04ncs)
Toiminnan kuvitus on kankeaa. Jotenkin Kaakisen eurooppalainen tyyli jähmettää liikkeen.
Amerikkalainen tai japanilainen tyyli olisi tässä paljon vahvemmilla kuin eurooppalainen hillittyys.
Ympäristökatastrofi maistuu mämmilältä, kun ruuduilla ei uskalleta välittää liikettä. Kuvakulmat pysyvät sovinnaisina, eikä tunnetta luoda lähikuvilla.
-
Jaa, pitääkin muistaessaan kehua. Jos ei tietäisi että on kirjan pohjalta tehty, niin eipä tuota huomaisi. Homma toimii oikein hyvin. Ehkä olisi toisin, jos olisin lukenut alkuperäisen kirjan (jonka lukeminen on toki ollu agendassa pitkään, mutta aina on jotain muuta ja seliseli), en tiä. Jääjärvirailokohtaus oli varsin intensiivinen, ei tosiaankaan mitenkään staattinen ja jähmeä. Toisaalta lopun katastrofit pienenevät jotenkin oudosti, se vaan tapahtuu hyvin vähäisellä dramatiikalla (tarkoituksellako?) ja sitten ollaankin jo postdiluvian-tunnelmissa. Sinällään hienot värit menevät vähän tukkoisiksi tällä paperilla, tumman pään kontrasti olematon.
Timo
-
Hesarissa (11.10.) hiekka jäi vettyneeksi... Arvostelija oli Jussi Ahlroth.
Sarasvatin hiekkaa -sarjakuva ei tavoita romaanin voimaa (http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Hillittyksi+vesitetty+maailmanloppu/HS20081011SI1KU04ncs)
Amerikkalainen tai japanilainen tyyli olisi tässä paljon vahvemmilla kuin eurooppalainen hillittyys.
]
Minusta olis parempi, etta arvostelijat ei ehdottelisi omia ideoitaan. Ilmeisesti kyseisella tyypilla on aika suppea nakemys japanilaisesta ja eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta "tyylista".
Aika karkeaa yleistysta.
-
Minusta olis parempi, etta arvostelijat ei ehdottelisi omia ideoitaan. Ilmeisesti kyseisella tyypilla on aika suppea nakemys japanilaisesta ja eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta "tyylista".
Aika karkeaa yleistysta.
Arvostelijan on aika vaikea arvostella, jos hän ei saa esitellä omia ideoitaan (=ajatuksiaan)! ;-) Arvostelija voi toki olla välillä vähän joron jäljillä, kuten tässäkin tapauksessa, jos joutuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Ahlroth on populaarikulttuurin moniottelija ja -osaaja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Ahlroth
-
Arvostelijan on aika vaikea arvostella, jos hän ei saa esitellä omia ideoitaan (=ajatuksiaan)! ;-)
Okeiokei.
Esitelkoon ajatuksiaan, mutta neuvomisen voisi unohtaa...
-
Samaa mieltä Hesarin arvostelijan kanssa siitä, että sarjakuvaversio lässäytti pahasti juonen kohokohdat. Kirjaa en malttanut laskea käsistäni ja loppuratkaisusta näin jopa painajaisia seuraavana yönä - eli aika dramaattisesti kerrottu. Nyt jäi vaan semmoinen olo, että "aha, tässäkö tämä olikin". En sitten tiedä, mikä olisi auttanut. Sarjakuvassa jännityksen luominen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin romaanitekstissä. Ehkä ruutujen kokojen vaihtelu olisi tosiaan voinut pelastaa osan tunnelmasta.
Piirrosjäljestä ja värityksestä tykkäsin.
-
Sarasvati ei uponnut muhun yhtaan. Annoin albun heti pois. Turhaa hyllyntaytetta.
Varitys oli parasta.
-
Romaanin (hyvinkin tarkkaan ja innoissani) lukeneena tunsin, että tämä sarjakuva-albumi antoi minulle ikään kuin toisen version samasta tarinasta. Kirja ei ollut mielestäni sabluuna, jonka mukaan sarjakuva olisi pitänyt tehdä.
Ja tätähän ei ole suoraan tehty albumiksi vaan muutamaa lisäsivua lukuun ottamatta (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1107) sanomalehtisarjakuvaksi. Paljon on siis pitänyt kertoa suht' pienellä sivumäärällä.
SH on ammattimaista ja tosissaan tehtyä kansainvälisen luokan suomalaista sarjakuvaa!
-
Luin sarjakuvasovituksen heti seuraavana päivänä, kun olin ehtinyt vasta edellisenä laskea Isomäen kirjan käsistäni.
Yhteisarvostelussa Lurkerin kanssa tulikin jo sanottua kaikki oleellinen, mutta korostan vielä ettei sarjakuva jättänyt kirjan jälkeen itsestään latteaa vaikutelmaa.
Lurkerin tavoin koen tämän olevan poikkeuksellisen upea sarjakuva - eikä tähän tarvita sinivalkoisia laseja. On kuitenkin hienoa kuulla eriäviä mielipiteitä, erityisesti siltä osin millaisia tuntemuksia opus on herättänyt.
-
Kaikki tuo (sarjakuvakerronnallisuus-teoria) on loppuin lopuksi turhaa (jos maailma tulvii).
Kuin olisi pureskellut jotakin ala-asteen maantiedon oppikirjaa. Tai jotakin EU-rahoitettua teosta ilmastonmuutoksesta
Paitsi jos se on totta. Kukaaan meistä ei sitä tiedä. Mutta luulisin että ilmastonmuutos ei ole eu-rahoitettu.
Timo
-
...faktapohja oli hiukan vetelä
Oho! Faktapohja oli tässä teoksessa kaikkea muuta kuin "vetelä". Ja ei kai se synti ole, jos sarjakuvassa on tendenssiä?
-
Yhdyn albumin - lähes - kritiikittömiin kehujiin, kuten tuoltakin voi huomata (tosin olen jo saanut kuulla, ettei kriitikon sovi arvostella teoksia, joista sattuu pitämään, se ei kuulemma ole objektiivista):
http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1366&Itemid=108
Täytyy kuitenkin myöntää, että eräissä Lietzenin huomautuksissa piilee totuuden siemen.
Näissä kirjoituksissa hauskin veto oli kyllä tuo Tertsin heitto, että Hesariin albumin arvostellut Jussi Ahlroth olisi jotenkin epäpätevä puhumaan sarjakuvista laajemmin.
Vaikka tällä kertaa olenkin Ahlrothin kanssa aika eri linjoilla, niin totuushan kuitenkin on, että mies on kirjoittanut esim. parikin äärimmäisen syväluotaavaa jenkkisarjakuva-artikkelia, joiden analyysien taso saa vaikkapa mun ja Otto Sinisalon tekstit näyttämään heppoiselle hupikauralla (and proud of it!).
Näillä viittaan Tähtivaeltajissa 2/96 ja 1/97 julkaistuihin juttuihin, joista ensimmäinen sukeltaa 12-sivun voimin Peter Milliganin & Duncan Fegredon Enigma-sarjiksen syövereihin ja toinen 13-sivun edestä Grant Morrisonin tuotannon keskelle.
Yleensäkin on aina hauska kuulla tuohtuneita kommentteja kriitikoiden epäpätevyydestä ihmisiltä, jotka itse eivät selvästikään tiedä kyseisestä kriitikosta mitään.
Omana, tuoreena esimerkkinä voisin mainita paritkin vihaiset vastineet Tähtivaeltajassa julkaistusta nihkeästä Death Note -arviosta. Olen mm. saanut kuulla, että kriitikko ei saisi haukkua monien fanien arvostamaa sarjaa, sekä sen, etten selvästikään tiedä mitään japanilaisesta sarjakuvasta - teiniltä, joka ei ollut edes syntynyt silloin, kun ryhdyin kirjoittamaan mangasta...
-
joista ensimmäinen sukeltaa 12-sivun voimin Peter Milliganin & Duncan Fegredon Enigma-sarjiksen syövereihin
Olinkin ehtinyt unohtaa että tämä käsittämättömän syvääluotaava, hieno ja kattava artikkeli oli Jussin. Propsit siitä miehelle!
Omana, tuoreena esimerkkinä voisin mainita paritkin vihaiset vastineet Tähtivaeltajassa julkaistusta nihkeästä Death Note -arviosta. Olen mm. saanut kuulla, että kriitikko ei saisi haukkua monien fanien arvostamaa sarjaa
Silkkaa parhautta!
Ajattelepa Toni että kun sitten aikanaan ollaan köyhäintalolla kunnallisessa laitoshoidossa likimain köytettyinä sänkyyn niin tämmöiset sankarit "huolehtivat" meistä... :P
-
Etisn tätä ketjua ensin tuolta eurooppalaisten sarjakuvien osastolta. :)
Arvostelu. (http://narttu.net/index.php?option=com_content&task=view&id=330&Itemid=9)
-
Varsin suopea arvostelu Forbidden Planet International -blogissa.
The Sands of Sarasvati
(...)
It’s an unusual piece of ‘hard’ SF in the comics world and one that would, I think, appeal very much to those (myself included) who enjoy reading the books of Kim Stanley Robinson. It’s a fascinating series of events, both contemporary and historical, and utterly compelling (I found it hard to stop reading even late at night).
http://forbiddenplanet.co.uk/blog/?p=10718
Kunpa tämä nyt löisi läpi maailmalla ja kustannussopimuksia syntyisi!!
-
Pari sanaa ku nyt albumin lopulta luin. Grafiikkapuolesta olen samaa mieltä kuin enemmistö, kertakaikkiaan hienoa työtä. Oma epäkorrekti mielipide on että sarjakuvaa varten noita henkilöitä olisi voinut muuttaa hollywoodilaisempaan suuntaan. Kaikki ovat niin pumpselihöppeli samaa mieltä keskenään ja muutenkin mukavia. Halimisen lomassa ne luennoivat ilmastonmuutoksesta. Ihmiskunta yhdessä rakentaa tuulimyllyjä. Tällainen kiinnostaa vain niitä jotka muutenkin tykkäävät halimisesta ja tuulimyllyistä.
Jos siellä olisi ollut yksi Kimmo Sasi-tyyppinen hahmo seassa kertomassa että koko touhu on viherpiiperöiden kusetusta niin dialogiin olisi tullut enemmän särmää. Jos tämä Sasi olisi ollut yksi pelastuneista niin loppuun olisi tullut joku koukkukin.
-
Albumi ja Kvaakin tekstit sekä muutamat linkit tullu koluttua tämän tärkeän teoksen tiimoilta. Kirjaa en ole lukenut (ja tuskin tulen lukemaankaan).
Pitkälti yhdyn sarjakuvan saamaan suitsutukseen. Piirrosten ja värien lisäksi voisi kehua myös mainota tekstausfonttia sekä teknistä toteutusta. Joku voisi kertoa tussasiko Kaakinen käsin vai koneella? (Tuo näyttää niin hämäävän paljon vektorijäljeltä?) Värityksessä on käytetty, lähinnä varjoissa, hienosti erilaisia rouheita kuviointeja ja pintoja.
Pidättäydyin tarkoituksella muiden arvioiden lukemisesta ennen teokseen tutustumista. Alrothin arvion tosin taisin HS:ta lukea ja jos siinä toivottiin enemmän amerikkalaista tai japanilaista otetta, kuten tässä ketjussa vihjataan, niin olen samaa mieltä. Tämä toive liittyy kuitenkin lähinnä ihmiskuvaukseen ei siihen että kaipaisin toimintaa. Kuten Sarjis-Finlandia-ketjussa mainitsin, maailmoja syleilevä megalomaaninen juoni alkoi saada mielessäni camp-ulottuvuutta.
Tolppanen:
...halusin sarjakuvan olevan uskollinen alkuperäisteoksen hengelle.
Kuulemma myös alkuperäisteoksen henkilöt ovat pahvisia. Koko vahva sanoma ja faktat olivat todellakin uskomattomia (sitä scifiä :) ) ja koska henkilötkin jäivät tunteettomiksi sarjakuvaan on vaikea suhtautua sen vaatimalla vakavuudella.
Tolppanen:
...konflikti syntyy ihmisen ja luonnon välille.
Konflikti syntyi joo, mutta elokuvien ja sarjakuvien kuluttajana en ole tottunut tällä tavalla kuvattuun konfliktiin. Siis luonto suuri - ihminen pieni. Vedenpaisumus ja tsunami suuri ja väkivaltainen - ihminen pieni.
Epilogia pidän aivan turhana (ja se lisää sitä camp henkeä huomattavasti). Kirjan olisi voinut hyvin lopettaa siihen megatsunamiin tai viimeistään kuvaan veden valtaamasta kaupungista.
Vasta Isomäen kommentit, varsinkin sarjikseen liitettynä (http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/vastaa/sarasvatinhiekkaa/) tekevät tuosta skenaariosta minulle uskottavan. Ehkä se johtui vain siitä että olin naiivi kun en tiennyt esimerkiksi sitä että:
The major sources of sea level rise are thermal expansion of warming ocean water and melting of glaciers and ice sheets. Mountain glaciers and small ice caps contain enough water to rise global sea level by about 0.5m, while the Greenland and Antarctic ice sheets contain enough water to raise sea level by about 70m.
lähde: http://www.socc.ca/faq_e.cfm
Sen tuulimyllyhepun käsittelyn olisi tosiaan voinut jättää vähemmälle tai sitten sitä olisi voinut tuoda erilailla tai enemmän esiin. Kohtaus jossa maailman yhteisponnistuksella viritellään niitä tuuli-lumimyllyjä on muutamassa ruudussa visuaalisesti komea, mutta silti todella epäuskottava. Ajallisesti tämä siirtymä oli vaikea hahmottaa, eikähän sitä taidettu sarjakuvassa kertoakaan että kuinka äkkiä ja minkälaisen väännön jälkeen se lumetusmyllytuotanto polkaistiin käyntiin. Kolmas luku olikin minusta tarinan kannalta heikoin. Jännittävintä sarjakuvassa oli, kuten todettu, laskeutuminen sinne kadonneeseen metaanijärven onkaloon.
Vainion Antin tapaan olisin kaivannut väriä henkilökaartiin. Ymmärrän kuitenkin sen valtavan työn jonka Tolppanen ja Kaakinen ovat tämän kanssa tehneet, ja lopputulos on todellakin komea. Tietojen rinnalla tunteet loistavat valitettavasti poissaolollaan tarinassa ja se vaan minua harmittaa.
-
Ja ei kai se synti ole, jos sarjakuvassa on tendenssiä?
Eipä tietenkään. Useimmissa sarjakuvissa on jotain tendenssiä, mutta jos message on luokkaa "ihminen on raadollinen ja maailma on viidakko", niin se saa vain suitsutusta. Sarasvatin hiekan edustama ekologisuus ja muut epämuodikkaan idealistisuuden merkit meinaavat herättää helpommin närästystä.
Se vähän tökkii, että jos löydetään merenpohjasta jäänteitä muinaisesta kulttuurista (kaipa niin voisi käydäkin), niin pitää aina vetää Platonin Atlantis-tarina mukaan. Olisihan tuo kiinnostava uutinen muutenkin, ilman että pitää vetää tuo väärinymmärretty vertaus esiin. Muuta valittamista en olekaan vielä löytänyt.
-
Se on vekkulia, että vaikka jääkaudella ei ollutkaan Nina Mikkosia, ilmasto on silti muuttunut aina aika ajoin. Ihminen on tällä pallolla häärinyt vasta vaivaiset 10.000 vuotta ja nyt jo kehtaa olla ottamassa moisesta koko kunniaa. Onhan se toki melkoinen saavutus tämmöiseltä porukalta, aika veli- ja sisarkultia ollaan -kun pallon antoivat niin het piti alkaa särkeä.
Vaikka minä en nyt ihan täysillä Sarasvatin hiekan sarjakuvaversiolle lämmennyt, jäätikköni suli kyllä itsensä alkuperäisen teoksen kohdalla. Vielä enemmän tykkäsin Isomäen anti-Ludlumilaisesta eli ei-äksönromaanista Litium6. Senkin voisi sarjakuvata, ja lopputulos ehkä olisi jopa sutjakampi.
-
Eipä tietenkään. Useimmissa sarjakuvissa on jotain tendenssiä, mutta jos message on luokkaa "ihminen on raadollinen ja maailma on viidakko", niin se saa vain suitsutusta. Sarasvatin hiekan edustama ekologisuus ja muut epämuodikkaan idealistisuuden merkit meinaavat herättää helpommin närästystä.
Aivan. Minäkin mielelläni lukisin enemmän sarjakuvia joissa päähenkilöt olisivat joskus aidon kiinnostuneita jostain muustakin kuin omasta navastaan.
-
Vähemmän sarjakuvaa lukevat työkaverini päätyivät lukemaan/kautta selailemaan Sarasvatin hiekkaa ainakin osittain Finlandialla palkitsemisen seurauksena. Kommentit eivät kuitenkaan olleet ylistäviä. "Tarina oli sekava ja poukkoileva." "Värit ovat ihan liian synkät. Ei tälläistä jaksa lukea." "Miksi noista hahmoista on pitänyt piirtää noin rumia?"
Kuvituksen suhteen olen täysin eri mieltä kuin tuttavani, mutta kieltämättä tarinan suhteen olen samoilla linjoilla. Mutta pikkuvioistaan huolimatta lukemisen arvoinen teos, jota suosittelen kaikille.
-
Vielä enemmän tykkäsin Isomäen anti-Ludlumilaisesta eli ei-äksönromaanista Litium6. Senkin voisi sarjakuvata, ja lopputulos ehkä olisi jopa sutjakampi.
Kannatetaan! L6 on aidosti kova ja tyly teos, joka näyttää kaiken maailman remeksille "närhen munat".
Kirjakaupoissa Sarasvatin hiekkaa -albumi on nostettu taas näkyvästi esiin. Toivottavasti myy.
Ministeriä peesatekseni: Sarjakuva tarvitsee markkinointia, markkinointia ja vielä kerran markkinointia.
-
Niin niin, onhan ilmasto muuttunut rajustikin historian aikana jääkausista aina hikisiin porotuksiin asti, mutta näin "jälkikäteen" tarkasteltuna nopeasti tapahtuneilta vaikuttaneet muutokset ovat olleet helevetin hitaita, eli tapahtuneet kymmenien ja satojen tuhansien vuosien aikana, ei sadan kuten nyt. Sitä en tiedä, kun en ole klimatologi, tai muukaan tietäjä, että miten kurantteja nuo Isomaen visiot ovat, mutta tieteilijän koulutushan hänellä on ja toki jo enemmistö tieteen tekijöistä on hyväksynyt ilmastonmuutoksen faktana. Se näkyy jo monessa paikassa. Miten pahaksi äitynee, jää nähtäväksi. Valmistautukaa kaikkiin uhkakuviin, mutta ei se maalima lopu siltikään, sitä kylttiä on turha kantaa. Vain ihmiset (ja pirusti eläinlajeja valitettavasti siinä sivussa) kuolevat, planeetta jää. Hyvä niin.Tai sitten ihminen valloittaa avaruuden ja pilaa kaikki maankaltaiset planeetat. On yksi hörhöteoria, että Venus on yksi muinaisihmisten aikoinaan kasvihuonekaasuin pilaama planeetta. Ög. :P
Timo
-
Ministeriä peesatekseni: Sarjakuva tarvitsee markkinointia, markkinointia ja vielä kerran markkinointia.
Pieni mainos siis sallittakoon... tekijät signeeraavat Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa Kirjan ja ruusun päivänä 5.5. alkaen klo 15. Paikalla ovat ainakin Petri ja Jussi, Ristokin jos ehtii edellisestä menostaan ajoissa.
-
Risto "The Oracle" Isomäen ennustukset alkavat käydä yksi kerrallaan toteen. Valitettavasti.
Merenpohjan metaanikasaumat alkaneet purkautua (http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010/01/merenpohjan_metaanikasaumat_alkaneet_purkautua_1351804.html)
"Alaskan yliopiston tutkimusretkikunta on havainnut ilmastontutkijoiden pitkään pelkäämän ilmiön, kertoo BBC. Merenpohjaan keräytyneet metaanikasaumat ovat alkaneet purkautua Jäämerellä Siperian pohjoispuolella." (YLE)
Tämä on siis totta, ei fiktiota.
-
Kaikki tuo (sarjakuvakerronnallisuus-teoria) on loppuin lopuksi turhaa (jos maailma tulvii).
Paitsi jos se on totta. Kukaaan meistä ei sitä tiedä. Mutta luulisin että ilmastonmuutos ei ole eu-rahoitettu.
Juu, ja vaikka netin keskustelupalstoilla on päätetty, että ilmastonmuutos on vain propagandaa niin luonto ei taida netin keskusteluista välittää.
Pohjoisnavan jääpeitteen sulamisesta raju ennuste (http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2011/05/pohjoisnavan_jaapeitteen_sulamisesta_raju_ennuste_2561585.html)
Sarasvatin hiekkaa on tärkeä teos. Totta kai se on viihdettä ja se sisältää (toivottavasti hyvin paljon) dramatisoitua liioittelua, mutta hyvin siinä on onnistuttu "ennustamaan" asioita. Isomäen muistakin kirjoista voisi sarjakuvaversioita tehdä, vaikka Jumalan sormesta. Toimisi hyvin.
-
Risto "The Oracle" Isomäen ennustukset alkavat käydä yksi kerrallaan toteen. Valitettavasti.
Merenpohjan metaanikasaumat alkaneet purkautua (http://yle.fi/uutiset/luonto_ja_ymparisto/2010/01/merenpohjan_metaanikasaumat_alkaneet_purkautua_1351804.html)
"Alaskan yliopiston tutkimusretkikunta on havainnut ilmastontutkijoiden pitkään pelkäämän ilmiön, kertoo BBC. Merenpohjaan keräytyneet metaanikasaumat ovat alkaneet purkautua Jäämerellä Siperian pohjoispuolella." (YLE)
Tämä on siis totta, ei fiktiota.
Tulihan tuossa myös testattua ydinvoimaloiden toiminta tsunamissakin. Jos yksi "pieni" tsunami sai tuollaisen sotkun aikaan, niin mikähän olisi Isomäen ennustamalla megatsunamilla vaikutus?
Ja aiheeseen vielä liittyen: Sain kirjastosta lopulta lainatuksi kyseisen sarjisversion ja minusta se oli aika pirun hyvä. Värit jäivät vähän tunkkaisiksi, mutta muuten värityksestä ei pahaa sanaa. Piirros ja tarinan kuljetus olivat erittäin hyvin toteutettuja. Lisää tällaista!
-
Ja kuvituksesta aasinsilta: Onko joku muuten nähnyt Kaakisen kuvituksia hiljattain? Mitä hän nyt tekee?
-
En tiedä mitä Kaakinen puuhaa, mutta Kaiku-palkinnon sai juuri äskettäin:
http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/kirjallisuus/2011/05/kieku-palkinto_oili_tanniselle_2632687.html (http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/kirjallisuus/2011/05/kieku-palkinto_oili_tanniselle_2632687.html)
-
Tämä menee offtopicin puolelle, mutta kuten aiemmin olen saattanut todeta, on hiukan harmi, että Suomen lasten historia ja Suomen lasten taidehistoria, jotka Kaakinen on kuvittanut, karkottaa nimensä vuoksi teini-ikäiset ja sitä vanhemmat lukijat, joille kirjat parhaiten sopisivat.
-
Vastaus offariin: mie olen kaiketi teiniikäinen ja mulla on Suomen lasten historia kirjahyllyssä. Kiinnostavinta siinä on juuri kuvitus. Piän että son hienoa :) Varmaan aika mukava projekti kuvittajallekin ollut, kun on paljon erilaisia kiehtovia historia-aiheita. Arvostan Kaakista, mutta jostain syystä Sarasvatin hiekkaa -sarjissovitus ei iskenyt niin täysillä. Tarinan teema ja aiheet on mielenkiintoisia, hyvin tärkeitä, toteutus äärimmäisen komea ja vauhti kova, mutta en tiiä mikä siinä ei itteäni miellyttänyt. Tai siis, olihan se hyvä mutta odotukset oli vissiin liian korkealla.
-
En tiedä mitä Kaakinen puuhaa,...
Tekee ainakin Hesarin kuukausiliitteen kansikuvia. Uusimman numeron (6) kannen tekijä on Jussi Kaakinen.
http://www.hs.fi/juttusarja/sisallysluettelo/artikkeli/1135266634020
-
Tekee ainakin Hesarin kuukausiliitteen kansikuvia. Uusimman numeron (6) kannen tekijä on Jussi Kaakinen.
http://www.hs.fi/juttusarja/sisallysluettelo/artikkeli/1135266634020
Tai siis Kaakinen on kuvittanut WinCapita-jutun, joka on nostettu kanteen.
-
Jaa että täydellinen yllätys?! Eivätkö venäläistiedemiehet ole lukeneet Sarasvatin hiekkaa?
Ilta-Sanomat: (http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/hammastyttava-loyto-pohjoisen-jaameren-uumenista/art-1288435919947.html?ref=hs-tf-promo1)
Tiedemiehet ovat havainneet satojen jopa kilometrin levyisten metaanikaasupylväiden ryöpsähtelevän pintaan arktisen jään sulaessa.
(...)
Metaanikaasu on 20 kertaa vahingollisempaa ilmakehälle kuin hiilidioksidi.
Paikallisen yliopiston tutkija Igor Semiletov kertoo the Independentille, että paljastuneet metaanipylväät ovat tulleet aluetta pitkään tutkineille tiedemiehille täydellisenä yllätyksenä.
-
Tämä on mahdollisuus, ei uhka. Vai olenko täysin väärässä?
Mahdollisuus se on, mutta mihin...?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metaaniklatraatti#Vapautuminen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Metaaniklatraatti#Vapautuminen)
"Turvallista ja taloudellista käyttötekniikkaa ei tunneta."
-
Worldcon 75ssa mukavasti uutta laitosta niin englanniksi kuin suomeksikin.
Lisäsivuilla ja yhä onnistuineimmassa formaatissa