Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Kotimaiset sarjakuvat => : tertsi 01.02.2005 klo 06:57:24
-
Frémok
La mort rôde ici g(Coll. Vox) - Turunen
Mikäs tää on? Suomalaista sarjakuvaa ranskaksiko?
Bongasin tollasen teoksen Bdparadision tulevien julkaisujen listalta.
Frémok on siis kustantaja.
-
Osoitteessa
http://www.fremok.org/livres/lamortrodeici.html
näyttää olevan lisäinfoa.
-
Sehän on Kuolema seuraa kintereillä -käännös.
Arvostelu suomen kielisestä originaaliteoksesta Katuojassa:
http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_090903.htm
Timo
-
Sehän on Kuolema seuraa kintereillä -käännös.
Arvostelu suomen kielisestä originaaliteoksesta Katuojassa:
http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_090903.htm
Timo
La mort rode ici on todellakin Kuoleman kulkee kintereillä sarjakuvakirjan ranskankielinen versio (Ja tyylikkäämpi. Painettu metallinhohtoisella pronssilla!). Arvostelu suomenkielisestä löytyy Reima Mäkisen kirjoittamana Kvaakin albumi arvosteluista.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=362
Katuojassa oleva arvostelu on saman teoksen ensimmäisestä kolmanneksesta, mikä julkaistiin 2003 syksyksyllä. Kuoleman suomenkielisiä näytesivuja löytyy osoitteesta http://www.daadabooks.com
MarkoT
-
mutta apua, miksi R-rautanainen näyttäisi olevan uudessa albumissa "R-raparegar" vaikka edellisessä se oli vissiin "Graterwoman"? Eikö moisessa ole vaarana, että ranskalaiset luulevat pian Muukalaisen olevan huikentelevaista sorttia?
-
mutta apua, miksi R-rautanainen näyttäisi olevan uudessa albumissa "R-raparegar" vaikka edellisessä se oli vissiin "Graterwoman"? Eikö moisessa ole vaarana, että ranskalaiset luulevat pian Muukalaisen olevan huikentelevaista sorttia?
Rapariga on tyttö portugaliksi. Jotain iloa kesäyliopiston kielikursseistakin, näemmä.
-
Turunen trilogioineen on Fremokin (kustantajansa) parhaiten myyvä tekijä tällä hetkellä. Ja lehdissä näkyy ylistäviä arvosteluja sen verran taajaan että pientä ilmiön tuntua on ilmassa. Bongasin jutut Libestä ja Zurbanista, vielä tsekkaamatta Telerama ja esmes Le monde (joka kyllä tulee CCF:n kirjastoonkin Helsingissä).
-
"Marko Turusen sarjakuvaoriginaaleja ja kuvituksia esillä Le Monte-en-l`air sarjakuvakirjakaupassa 26.1 - 7.2.2006.
Le Monte-en-l`air, 6 rue des Panoyaux, 75020 Pariisi"
Tuohon näyttelyyn ei taida moni enää ehtiä, mutta muuten kannattaa käydä kyseisessä puodissa - näyttelyt ovat lyhyitä mutta laadukkaita, nytkin oli Turusen kuvien ohella esillä vielä edellistä showta, Joann Sfarin originaaleja. Paikka oli erinomainen myös kirjalliselta tarjonnaltaan, sekä uutta että vanhaa, enimmäkseen pienkustantajien sarjakuvaa oli tarjolla. Suurin osa tietenkin vain ranskaksi. Toivottavasti liike pysyy pystyssä.
Siellä Pere-Lachaisen hautuumaan liepeillä sijaitsee, eli samalla reissulla voi käydä kurkkaamassa useammankin korvaamattoman julkimon monumenttia.
-
Tuli tässä taannoin tehtyä lähes historiallinen hankinta ja sijoitin parin viikon ruoka-euroni kotimaiseen sarjakuvaan. Olihan tämä lihat puntarissa lämmitellyt alitajuntaa jo aikapäiviä sitten kuukauden kotimaisena ja jäänyt kaivertamaan ilmeisen tehokkaasti jonnekin aivolisäkkeen tienoille.
Ihmettelen kyllä kun ei tästäkään taida olla ketjua aloitettu (koitin hakea) ja eipä taida arvosteluakaan olla vielä. (kiireitä pukkaa?)
Virallisestihan opus ilmestyi kuun vaihteessa Tampere kuplii festareiden aatoksi ja on ollut tilattavanakin monesta nettikaupasta kolmisen viikkoa.
Ensimmäisenä aistini sekoittuvat jännään teolliseen ylijäämätuotoksen puhtaaseen tuoksuun ja silmät kieroon vetävään 3D-efektillä varustettuun kanteen. Albumin ominaistuoksu on tuntuu tutulta, hetkinen, sehän on Lahti - business city. Albumin materiaali on karheaa ja lukiessa se imee syleilyynsä Turusen karheat piirroksen. Tarinat ovat koskettavia, absurdia, hauskaa ja toisaalta myös surullista. Elämää. Painosmateriaalin puolesta ratkaisu on halpa, mutta toisaalta tämä elämänmakuinen teos ei toimisi liian siloitelluilla sivuilla.
Tekijälle itselleen tämä on kuulemma ollut ikuisuusprojekti jonka hän on vihdoin saanut valmiiksi. Teoksena se on taas aivan erilainen kuin aikaisemmat ja Turunen onkin ilmeisesti hakenut tietoisesti vaihtelua teostensa tyylissä. En ole koskaan aiemmin lämmennyt hänen tuotannostaan, mutta nyt tuntui että osat loksahtivat kohdalleen. Jotkut saattavat vierastaa Turusen jopa raakaa värienkäyttöä, mutta värit on valittu hyvin ja ne tukevat tunnelmaa joka pysyy vahvana.
Pitkä sukukertomus, 6 vuosikymmentä koiranelämää, on strippimuodossa toimiva ratkaisu. Albumin sivuilta on löysät karsittu pois ja se on tiivis. Kerronnallisesti pidempinä tarinoina perinteisen kaavan mukaan tehtäessä olisi pitkästyminen voinut olla kohtalona, mutta strippimuotoon tekeminen on jättänyt olennaisen jäljelle. Voin lämpimästi suositella tutustumaan tähän teokseen.
-
Hieman myynninedistämistä. Albumia on saatavilla seuraavilta jälleenmyyjiltä:
Kuopion Halpakirja (Kuopio)
Antikvariaatti Lukuhetki (Jyväskylä)
Lahden antikvaarinen kirjakauppa (Lahti)
Bukra (Tampere)
Makedonia (Tampere)
Sammakon kirjakauppa (Turku)
Turun kirjakahvila (Turku)
Akateeminen kirjakauppa (Helsinki)
Kiasma (Helsinki)
Internet:
Daada
Kreegah Bundolo
Zum Teufel
(http://www.kreegah.net/kauppa/images/uploads/lihatpuntarissa.jpg)
-
Turunen on siis ilmeisesti Marko Turunen? Voisi mainita tekijän koko nimen ketjun aloitusviestissä, että daijummatkin pääsevät perille asioista. :)
Enginiggerille haluaisin muistuttaa, että keskustelua syntyy, vasta kun sitä synnyttää. Se, että Kvaakissa on arvosteltu tiettyjä teoksia tai aloitettu niistä ketjuja/kommentoitu niitä, on etupäässä oman aktiivisuuden ansiota. Jos oma lemppariteos on jäänyt arvioimatta tai keskustelu on ollut hiljaista, ei taustalla ole mitään salaliittoa. Itse saa ja pitää olla äänessä, jos joku aihe kiinnostaa erityisesti.
Kyllä minunkin mieltäni tietysti lämmittää aina, kun omat jutut huomioidaan. Mutta harvoin itselläkään on mitään erityistä sanottavaa kaikista lukemistani sarjakuvista, joten on ihan ymmärrettävää, jos kommenttia ei tipu tai jos palautetta tulee kerran puolessa vuodessa. Sekä keskustelijat että arvostelijat kirjoittavat foorumille omalla ajallaan ja ilman palkkaa.
-
Hahaa! Et aivan oivaltanut vielä syvimpiä tarkoitusperiä. Olen katalyytti, joka kiihdyttää reaktioita iskemällä muutamia mielipiteitä sinne tänne. Eli ilmeisestikin synnytän tai autan synnyttämään keskustelua. Vaikkakin jotkut ottavat nenänvarteensa ja alkavat väittelyn, köydenvedon tai jonkinlaisen merimiespainin siitä kenen mielipiteet on oikein.
Mutta tämä Marko Turusen sarjakuva oli pääasia. Palataan aiheeseen.
-
Mutta sen sait aikaan enginigger että ostin eilen albumin.
Tampereella oli se vaikutus, että se mitä albumeja lähdin ostaaan en ostanut vaan vallan muuta.
-
Se mikä minua Turusen jutuista käytyjä keskusteluja ja kritiikkejä lukiessa eniten ihmetyttää on tarinoiden omituisuuden taivasteleminen. Joku kokee sen jopa niin uhkaavana ettei sen takia uskalla tutustua ollenkaan. Kun julkaisin Turusen esikoisalbumin, Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, pieni ikuisuus sitten, tuli eräs invalidi raivoamaan minulle antikvariaatissa siitä ettei "tämmöistä saa tehdä!". Totesin siihen että apurahoilla se on pitkälti kustannettu ja hänen verorahoillaan täten maksettu joten parasta olisi olla mielissään. Siitäkös mies suuttui, runteli ensin Turusen albumin ja lähti sitten perääni kävelykeppi ojossa.
Tuntuu että taiteeseen ennakkoluulottomasti suhtautuvat, sarjakuvia epäsäännöllisesti jos ollenkaan harrastavat, pääsevät Turusen juttuihin helpommin sisälle. Ei heillä ole mitään vaikeuksia lukea ja ymmärtää Turusen tuotantoa. Äitini ei täytä kumpaakaan yllä mainituista kriteereistä mutta piti Tiskipäiväkirjaa mielenkiintoisena vaihteluna Asterixin ja Lucky Luken muodostamaan sarjakuvaruokavalioonsa ja osti kirjan puolelle tusinaa toimiston akkoja. Yhdessä he sitten naureskelivat Turusen tiskijutuille ja kokivat samaistumisen puuskia.
Tiskipäiväkirjahan lienee Kuolema kulkee kintereillä-kirjan tavoin otettu suoraan tekijän päiväkirjasta kuten monet muutkin Turusen jutut. Turusen tapa kuvittaa lakonista tekstiään on totta kyllä varsin omalaatuinen, (monasti populaarikulttuuriin liittyvien) assosiaatioiden kyllästämä. Siitä syntyy monitulkintainen kokonaisuus joka ilmeisesti on tylsämielisten perussarjakuvaan tottuneiden harrastajien mielestä vaikeaselkoista. Todellisuudessa albumit ovat helposti ymmärrettäviä tarinoita usein vaikeista aiheista.
Lihat puntarissa taasen pohjautuu pitkälti Turusen edesmenneen isän painiurasta kertovien lehtileikkeiden teksteihin.
Itselleni Turunen on Hagelbergin ja Aapo Rapin ohella se ainoa kotimainen tekijä jolta koko ajan odottaa että mitä tämä keksii seuraavaksi.
-
Siispä muutin otsikon. Tässä voi tietenkin keskustella myös muista Turusen sarjakuvista. :)
-
Näin on tosi ja asia. Nyt kommentoimaan.
STT - Sarjakuvan Puupäähattu Marko Turuselle
Kotimaisen sarjakuvan vuotuinen pääpalkinto Puupäähattu on myönnetty Marko Turuselle. Turunen (s. 1973) on kotoisin Lahdesta.
Sarjakuvaseura toteaa palkintoperusteissa, että Marko Turusen sarjakuvia leimaa erityislaatuinen intertekstuaalisuus. Lisäksi hänen tarinansa kuvaavat väkivaltaisia impulsseja, jotka löytyvät ihmisten sivistyneen pintakuoren alta.
Turunen kuvaa sarjakuvissaan maailmaa, joka on samanaikaisesti kiehtova ja pelottava. Kuvanveistäjäksi opiskellut mutta sarjakuvantekijäksi ryhtynyt Turunen yhdistää usein arkisimman arjen ja surrealismin.
Marko Turusen kynänjälkeen voi perehtyä esimerkiksi albumeissa Rakkautta viimeisellä silmäyksellä, Tiskipäiväkirja, Kuolema kulkee kintereillä ja Lihat puntarissa.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=816
-
Onnee vaa hatust!
8]
-
Onnea!
(http://kalaksikukko.iwn.fi/katuoja/uploaded_images/katuoja_20070427_turunen-731525.jpg)
Lihat puntarissa for the win!
-
Luulin olevani perillä edes auttavasti suomalaisesta sarjakuvakentästä, mutta nyt palkinto meni tekijälle, jonka tuotantoa en tunne ollenkaan - lienenkö lukenutkaan koskaan? Onnea kaikesta huolimatta!
-
Ei olis uskonut... Mutta onnea Markolle!
-
Omaperäisiä ja taiteellisesti korkeatasoisia tekijöitä on harvassa. Marko kuuluu eittämättä tähän joukkoon ja on hatutuksen ansainnut. Onnittelut myös täältä
-
... palkinto meni tekijälle, jonka tuotantoa en tunne ollenkaan ...
Sama vika. Parin, kolmen vuoden ajan olen nähnyt uutisia Turusen saavutuksista, ulkomaankäännöksistä ja sensemmoisista, ja aina ajatellut, että pitäisipä ehtiessä ottaa selvää tuostakin. Ei vain ole tullut otetuksi. Irtokuvituksensa ovat kyllä vanginneet silmän eteen osuessaan.
Tietenkin tässä on hyvä asia se, että Puupää-hatun myötä meille pihalla olleillekin nyt näytetään entistä enemmän Turusen sarjakuvia.
Toivotan onnea niin omastani kuin myös edustamieni sidosryhmien puolesta.
-
Johnny Kniga -ilmaisjakelulehdistä itse tunnen. Mutta minä olenkin kirjallisuuden harrastaja. ;D
-
Minulla oli tapana jossain vaiheessa tukea nuoria suomalaisia tekijöitä ostamalla omakustanteita syntymäpäivälahjoiksi kavereille. Tässä tarkoituksessa ostin myös jonkun Turusen vihkosen, mutta teos saikin paikan omasta hyllystäni. Mainio läpyskä, vaikka kovin erinäköistä oli jälki 90-luvun lopulla kuin nyt.
-
Etkö enää osta? Höh, sitten en kyllä kustanna omaani itse. 8]
Onnittelut uusimmalle Puupäälle! ;D
-
Etkö enää osta? Höh, sitten en kyllä kustanna omaani itse. 8]
Onnittelut uusimmalle Puupäälle! ;D
No kyllähän Lätän aina voisi festareilta napata.
Joo, onnittelut Turuselle, meinasi kanssa unohtua.
-
Onnittelut täältäkin.
Mäkin kuulun niihin joille Turusen sarjakuvat eivät ole tuttuja. Pitäääpä jossain sopivassa saumassa tsekata diggaisinko.
-
Sama vika. Parin, kolmen vuoden ajan olen nähnyt uutisia Turusen saavutuksista, ulkomaankäännöksistä ja sensemmoisista, ja aina ajatellut, että pitäisipä ehtiessä ottaa selvää tuostakin.
Uskoisin, että olet Anssi kyllä nähnyt ainakin Turusen vanhempaa tuotantoa - joka tosin poikkeaa nykyisestä tyylistä hyvin paljon - sillä mieheltähän julkaistiin muutamakin sarjakuva Tähtivaeltajassa tuossa 1990-luvun puolivälin tienoilla.
Ja siis onnittelut Puupäälle ansaitusta hatusta! Jippijippijeejee!
-
(http://kalaksikukko.iwn.fi/katuoja/uploaded_images/katuoja_20070427_turunen-731525.jpg)
Hyvään osoitteeseen meni, Marko Turunen on minusta Suomen paras sarjakuvatekijä.
-
Loistavaa! Onnea Markolle hatutuksen johdosta!!
Marko onkin tunnetumpi ulkomailla kuin kotonaan. Ehdottomasti yksi kansainvälisesti tunnetuimpia (=Ranska, Belgia, Saksa, Sveitsi), taiteellisesti korkeatasoisimpia ja kehutuimpia sarjakuvantekijöitämme.
Helppoa mainstream- tavaraa Markon sarjakuvat eivät todellakaan ole, ajoittain tapahtuu todella rankkoja ja tunnelma on yleensä pelottava/ahdistava/omituinen. Mutta on se niin hyvä!!
-
Tullaan jonon jatkoksi Markoa onnittelemaan...
Loistava valinta palkintoraadilta! Minua on ihmetyttänytkin miten yksi parhaista tekijöistämme on säilynyt monille alan harrastajillekin tuntemattomana, toivotaan että tämä tunnustus asian muuttaa.
-
Loistavaa! Onnea Markolle hatutuksen johdosta!!
Marko onkin tunnetumpi ulkomailla kuin kotonaan. Ehdottomasti yksi kansainvälisesti tunnetuimpia (=Ranska, Belgia, Saksa, Sveitsi),
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin suomalainen sarjakuva ei menesty Yhdysvalloissa on kansainvälisyydellä turha vouhkata. Onnea silti.
-
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin suomalainen sarjakuva ei menesty Yhdysvalloissa on kansainvälisyydellä turha vouhkata.
Jos nimenomaan Yhdysvaltain suuntaan pitää olla rähmällään, voi kansainvälisyydesta puhumisen lopettaa kokonaan.
Jos saa mainetta ja kunniaa ilmankin, se on oikeastaan paras laadun tae sarjakuvalle.
Vilpittömästi onnea Markolle, joka pysynee parhaimmuudessaan.
Erinomaisen hyvä ja perusteltu Puupäähattu-valinta.
-
Jos nimenomaan Yhdysvaltain suuntaan pitää olla rähmällään, voi kansainvälisyydesta puhumisen lopettaa kokonaan.
Joo. Etenkin jos myynnillisesti katsotaan, niin sitten pitäisi päästä pinnalle varmaankin Japanissa tai tuolla Ranskan ja naapurien suunnalla. Niiden rinnalla taitaa USA:n sarjakuvabisnekset olla nappikauppaa...
-
Hieno ja yllättävä veto raadilta. Jossain mulla on albumikin mutta juuri Like-Uutisista on se outo ja nyrjähtänyt maailma jäänyt mieleen (paitsi ne sarjikset oli siinä niin pieniksi kutistettuja että hieno grafiikkapuoli hukkui oikeastaan kokonaan).
Ja nyt kun pienen piirin avantgardisti on palkittu voitte antaa rauhassa hatun ensi vuonna Anssi Rauhalalle ilman että kukaan haukkuu teitä nööseiksi, main streamiksi ja sanoo että olette myyneet sielunne kaupallisuudelle?
-
Itse olen sitä mieltä, että niin kauan kuin suomalainen sarjakuva ei menesty Yhdysvalloissa on kansainvälisyydellä turha vouhkata.
Itse olen sitä mieltä että jos sarjakuva ei ole saanut Neuvostoliiton korkeimman neuvoston ja Breznevin hyväksyntää se ei ole oikeasti kansainvälinen vaikka se joillakin naurettavilla kapitalistisilla mittareilla olisikin menestynyt
-
Turusen mielenkiintoinen haastattelu Ylen kultakuumeessa:
http://www.yleradio1.fi/mp3/audio/1177670334-18447.mp3 MP3 -linkki.
Ja arvostelu etusivulla:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=820
Timo
-
Ja nyt kun pienen piirin avantgardisti on palkittu voitte antaa rauhassa hatun ensi vuonna Anssi Rauhalalle ilman että kukaan haukkuu teitä nööseiksi, main streamiksi ja sanoo että olette myyneet sielunne kaupallisuudelle?
Ai jai, Anssi on kyllä aika kaupallinen ja haluaisi mennä kaupaksi vieläkin paremmin, uskoisin. Katsotaan hatutusta sitten kun 15. Anni Isotalo -seikkailu "Konstantinopolin kavala Kabbala-kala" on ilmestynyt. Siihen mennessä ehtii hioa rotestikirjetyyliä "Miksei vieläkään palkittu A. Rauhalaa??" lähes täydellisyyteen asti.
Kohta voikin aloittaa Puupäähattu 2008 -säikeen...
-
Kiitos kaikille onniteluista. Yllätys oli vaikka jonkilaista menestystä on aiemminkin tullut.
Kiitos!
M
-
Ilmeisesti jännitys ei ole vielä täysin purkautunut. Oli sen verran kirjoitusvirheitä tuossa edellisessä lyhyessä kiitosviestissäni. Pahoittelut! Ja kiitos!
M
-
Marko on niitä erittäin harvoja oikeasti omaäänisiä ja itsenäisiä sarjakuvantekijöitä Suomessa. Ilman Markoa oltaisiin paljon köyhempi sarjakuvamaa. Ansiot on myös aktiivisessa pienkustantamisessa ja kansainvälisessä hyörimisessä.
Suomessa on niin vähän sarjakuvantekijöitä, ettei minusta Puupäähatun myöntäjiä voi oikein millään järjellisellä tavalla arvostella siitä, palkitseeko ne "kaupallisia" vai "vaihtoehtoisia" tekijöitä. Lokerointi ei oikein toimi, kun lokeroista tulee niin pieniä.
Markolle esimerkiksi pitäisi varmaan varata oma lokero. Sehän edustaa ihan omaa tyylisuuntaansa.
Toivoisin, että Markon sarjakuvat löytäisivät enemmän lukijoita.
Kuulkaapa te Amerikan sarjakuvamarkkinoiden ihailijat! Ranskassa on tämäntyylisellä sarjakuvalla kuin mitä meillä parhaiten tehdään paljon suuremmat markkinat kuin USA:ssa. USA:n vaihtoehtosarjakuvien markkinat on minimalistiset suhteessa maan kokoon. L'Association tulee varmana toimeen paremmin kuin Top Shelf tai Drawn&Quarterly (Kanada). Mutta nyt puhun asiasta, josta en tiedä paljonkaan.
Ja ensi kuussahan iskujoukkomme (Marko mukana) lähtevät New Yorkiin Mocca-festareille esittelemään suomalaista sarjakuvaa. Kyllä se Pohjois-Amerikkakin kohta on plakkarissa, kun maltatte vähän odottaa...
-
No niin, lopetapas provoilu.
En provonnut. Kivikin amerikkahöpötys oli niin daijua että se ansaitsi vain idioottivastauksen. Ne sarjakuvamarkkinat ei ole isot eikä laadukkaat joten siellä edes hyvistä se paras osa myy niin vähän että ei kannattaisi rehennellä sillä dollarivirralla
-
Turusen tuotantoon tutustumattomille suosittelisin itse aloitusalbumiksi tuoretta Lihat puntarissa. Mulla on ollut vaikeuksia päästä sisälle joihinkin Markon varhaisempiin teoksiin, mutta tämä kolahti kympillä. Muinoin Like Uutisista äimistellyt painistripitkin toimivat erittäin hyvin muun kokonaisuuden joukossa.
-
Uusinta en onnistunut löytämään lähikirjastosta, mutta aiemmista teoksista lainasin Sienimetsä, Rakkautta Viimeisellä Silmäyksellä ja Kuolema Kulkee Kintereillä -opukset. Viimeisimmän olinkin lukenut jo joskus aikaisemmin, mutta unohtanut sitten lukeneeni. Sellaista sattuu.
Ollakseen niinkin vähän dialogia käyttävä sarjakuvataiteilija tuntuisi Turunen näkevän kiitettävästi vaivaa tarinoittensa käsikirjoitukseen. Paljon parempaa on juonenkuljetus Turusen outoiluissa kuin esim. toisaalla Kvaakissa moittimassani Jarno Latva-Nikkolan Tunteiden maisterissa. Draamallista jännitettä, enemmän tai vähemmän kuumaa tunteen paloa ja komiikan outoa hohtoa riittää näissä. Ja, mikä silmissäni ei suinkaan ole vähäinen asia, Turunen osaa piirtää ja suunnitella sivuistaan graafisesti erinomaisen hienoja.
Valitettavasti budjettini ei salli minun ostaa vielä ainakaan kuukauteen yhtään mitään, saati sarjakuvia, muuten olisin kohtsillään sanomassa jotain relevanttia Lihoista Puntarissakin. On vain odotettava sen palautuvan kirjaston hyllyyn. (Ei, en tee varausta: se maksaa tällä hetkellä liikaa.)
Kuitenkin kaikitenkin. Marko Turunen on selvästikin työhönsä antaumuksella paneutuva sarjakuvataiteilija. Hänelle toivotan kunniaa ja mainetta yhä laajenevassa määrin.
-
Hänelle toivotan kunniaa ja mainetta yhä laajenevassa määrin.
Marko Turunen on kuningas.
-
Marko Turunen on kuningas.
Marko Tapani Kuningas (toinen nimeni on oikeasti Tapani).
Te olette ihan liian kilttejä. Tai sitten vain kettuilette.
M
-
Olin aikaisemmin maininnut tässä viestiketjussa, etten tunne Marko Turusen tuotantoa juuri ollenkaan, mutta miehen tekemiä painiepisodeja oli tullut kuitenkin luettua Johnny Knigasta. Nyt luin vihdoin ja viimein "Lihat puntarissa" -sarjakuvan kokonaisuudessaan läpi lainattuani opuksen kirjastosta.
No, "Lihat puntarissa" oli ihan kohtalaisen hyvä albumi. Turusen tyyli on positiivisessa mielessä omaperäinen ja miellyttää ainakin minun silmääni, ja samaa voi sanoa värimaailmasta. Sarjakuvan suurimmat ansiot sisältyvätkin ehkä tähän visuaaliseen puoleen, sillä itse sukusaagasta en saanut kauheasti irti. Se oli vähän tälläistä inhorealistista suomalaista arkielämää, joka olisi sinänsä voinut kiinnostaa, mutta Liisa, Kalevi ja kumppanit jäivät kuitenkin henkilöinä sen verran etäisiksi, ettei mitään suurempaa tunnesidettä niihin päässyt syntymään. Jäin miettimään, miten tarina olisi toiminut ihmishahmoin kerrottuna.
Parasta antia olivat mielestäni painitarinat, joiden sisältämä huumori hakee omalaatuisuudessaan vertaansa. Lakonisten urheiluselostusten ja molskilla kamppailevien absurdien eläinparien yhdistelmä kolahti allekirjoittaneeseen ihan kympillä. "Voitin rotan ajassa 5:12. Dalmatiankoira Ruotsista luovutti".
-
Oon tainnut huudella tästä muualla tarpeeksi, mutta minusta Lihat puntarissa oli paitsi REIPPAASTI Markon paras kirja tähän mennessä, myös ehdottomasti paras sarjakuvateos viime vuonna. Tai moneen vuoteen.
En yhdy valitteluun henkiöhahmojen vaikeasti samastuttavuudesta (yllä). Lihojen kerronta on vieraannutettua, eikä yritä vedota lukijan tunteisiin halvalla sentimentaalisuudella, draamallisilla kikoilla tai kyynelehtivillä hahmoilla. Lihojen suvun jäsenille tapahtuu asioita, jotka jokainen tunnistaa hirvittäviksi. Jyrki Heikkisen kanssa oltiin tippa linssissä pelkästään, kun muisteltiin toisillemme tätä lukukokemusta.
Näennäinen strippimuoto on minusta hieno, mutta kirjan koko on pieni. Minusta liian pieni.
-
Lihojen kerronta on vieraannutettua, eikä yritä vedota lukijan tunteisiin halvalla sentimentaalisuudella, draamallisilla kikoilla tai kyynelehtivillä hahmoilla. Lihojen suvun jäsenille tapahtuu asioita, jotka jokainen tunnistaa hirvittäviksi.
Kieltämättä "Vieraannutettu kerronta" sopii tähän yhteyteen kuin nyrkki siihen kuuluisaan silmään. Se on tyylikeinona parhaimmillaan todella onnistunut, mutta tässä tapauksessa olisin ehkä kaivannut mukaan vähäsen tarttumapintaa, jotakin mikä olisi tuonut sukutarinan hahmot lähemmäksi lukijaa - millä ei vielä mielestäni ole mitään tekemistä halvan sentimentaalisuuden kanssa, mikäli kertoja vain osaa hommansa.
Lihojen suvulle tapahtuvat asiat tunnistaa toki hirvittäviksi, mutta niinhän se on sanomalehtien hirvikolarista kertovan pikku-uutisten kanssakin. Se kuitenkin aiheuttaa melko laimean tunnereaktion verrattuna siihen jos kyseinen uutinen kertoisi itselle läheisistä ihmisistä.
No, niin tai näin, sarjakuva oli kuitenkin laadukas ja lukukokemuksena parempi kuin moni muu viimevuotinen uutuus.
-
Lihat puntarissa on albumi minunkin makuun.
-
En yhdy valitteluun henkiöhahmojen vaikeasti samastuttavuudesta (yllä). Lihojen kerronta on vieraannutettua, eikä yritä vedota lukijan tunteisiin halvalla sentimentaalisuudella, draamallisilla kikoilla tai kyynelehtivillä hahmoilla.
Jep. Mulle juuri tuo vieraannutusmetodi kolahti samalla tapaa kuin Shaun Tanin Arrivalissa. Itse pystyn ainakin samastumaan tarinaan ja kokemaan Suuria Tunteita paremmin, kun päähenkilö on joku geneerinen matti tai maija meikäläinen. Eläinhahmoisuus on sitten ehkä tässä albumissa se ekstrasympatiapisteitä tuova juttu. Surullinen koira on liikuttava jo ihan mielikuvana, tarvitsematta tietää, miksi koira on surullinen. :)
Mutta tämä on katsoakseni ihan makuasia. Toisille taas iskevät paremmin lähelle tulevat, persoonalliset henkilöhahmot. Ei sekään huono asia ole.
-
... Mulle juuri tuo vieraannutusmetodi kolahti ...
...Mutta tämä on katsoakseni ihan makuasia. Toisille taas iskevät paremmin lähelle tulevat, persoonalliset henkilöhahmot. Ei sekään huono asia ole.
No hyvä, jos se ei ole huono asia: sitten ei minunkaan tarvitse muuttaa mieltäni.
Nimittäin mielestäni Turusen Muukalais- ja R-Rautanais-tarinat olivat parempia tarinoita kuin Lihojen pöytäkirjamainen "Koira syntyy. Koira kärsii. Koira painii. Koira sairastaa. Koira kuolee" -narratiivi. Pidin myös enemmän varhaisempien sarjakuvien piirrosjäljestä, mutta uusikin on kuvituksena hienoa, omalla tavallaan.
Ja, kuten lienen toisaallakin sanonut, Marko Turunen on tekijä, joka näyttää oikeasti uhraavan aikaa, vaivaa ja aivotyötä käsikirjoituksiinsa ja niiden kehittelyyn. Oikaiskaa, jos puhun läpiä päähäni.
-
No hyvä, jos se ei ole huono asia: sitten ei minunkaan tarvitse muuttaa mieltäni.
Joo, näinhän se on, munkin mielestä, ettei tartte kaikesta tykätä, jos ei tykkää, saa olla tykkäämättä, ja lukea sitten sellaista, josta oikeasti tykkää.
:) :) :) :) :) :)
-
Lihat puntarissa jakaa kansaa ja herättää keskustelua. Mikäs sen hienompaa, kun sangen moni on teoksen lukenutkin.
Mä kuulun siihen joukkoon jotka teos jätti aika kylmäks. En varmaan osannut uppoutua tarinaan kun mua häiritsi tapa millä sitä kuljetettiin, lähinnä siis tekstin voimalla*. Kuvat tuntuivat pelkiltä koristeilta joista niistäkään ei päässyt täysin mitoin nauttimaan julkaisukoon ollessa liian pieni ja painojäljenkin ollessa jotenkin tuhnuinen.
Aivan liian lukuisat painiepisodit katkaisivat viimeistään kaikelta tarinankerronnalta rytmin ja lennon. En tosin tiedä pitäisikö Lihat puntarissa-teoksesta yrittää nauttia hiukan toisesta vinkkelistä, hiukan absurdimpaa pilkettä silmäkulmassaan. Tällä haavaa pidän kyseisiä episodeja kuitenkin niinä hetkinä kun opus ampuu itseään lopullisesti jalkaan.
Vähän torsoksi jäi siis lukukokemus mun kohdalla mut ehkäpä mä vaan odotin liikoja ja teoksen kaikenpuolinen hienous avautuu kun luen sen uudempaan kertaan.
* Tahdon vielä korostaa että minusta on huomattavan paljon vaativampaa ja kunnioitettavampaa kuljettaa tarinaa ihan kuvallisesti ja dialogin voimalla kuin raskaiden tekstipalkkien avulla. Mut joo. Tää on varmaan joku mun oma henkilökohtanen vamma. Sitä samaa tautia joka saa sylkemään kirjamessuja päin.
-
Pitää muuten lisätä sen verran että oon tarkastellu Lihat puntarissa teosta aika subjektiiviselta kantilta ja halunnu hiukan väkisinki kritisoida teosta pelkkien kehujen vastapainoksi, mahdollisesti jopa potkiakseni Markoa ja muita miettimään millä tavalla tarinaa voidaan ja pitää kertoa. Objektiivisesti ajatellen oikeaa tapaa ei tietenkään ole ja kyseessä on kuitenkin viime vuoden parhaita sarjakuvia. Jos oikeen haluais vaahdota niin voisi sanoa että oli pienimuotonen katastrofi ettei (tämäkään) ollu sarjisfinlandiaehdokkaiden kärkikymmenikössä.
Elitismistä nussuttaville höpönassuille haluan korostaa että sarjakuvia voi oikein hyvin arvottaa myös objektiivisesti, ja pitääkin. Selkeää, yksiulotteista totuutta ei tietenkää oo olemassa mutta sitä kohden pyrkiminen on kuitenkin parempi ajatus ku ahdasmielinen ja ennakkoluuloinen omassa paskassaan rypeminen.
-
Turusen keväällä ilmestynyt kirja Supernormal ei ole herättänyt ihan samalla tavalla keskustelua kuin Lihat puntarissa... Harmi, se on nimittäin varsin mainio kirja, joskin tyystin erilainen kuin Lihis. Yli 400 sivua (!) lyhyitä tarinoita muutamien vuosien takaa.
Marko teki aikoinaan kahta omakustannesarjaa, Superia ja Normalia. Nimiensä mukaisesti ensinmainittu kertoi supervoimaisista henkilöistä ja jälkimmäinen ei-supervoimaisista. Supernormaliin on koottu molemmat sarjat. Neljäänsataan sivuun mahtuu vähän kaikenlaista omituisista supersankarijutuista aina sinisen pingviinin seikkailuista kertovaan fotonovelliin. Jokainen juttu ei uponnut, mutta varsin moni kyllä. Mukavasti sujui pari iltaa tämän parissa.
Tuli Super-juttuja lukiessa mieleen semmoinen ajatus, että olisi hauskaa nähdä Turunen kuvittamassa vaikka jotain MKKPicturesin supersankarilehteä tai miksei Egmontin korkkareita. Amerikassa Turusta olisi varmaan jo kosiskeltu Marvelille... ;)
-
Lieneeköhän Supernormalia lukenut täällä kukaan muu kuin minä..?
Jos sen paksuus hirvittää niin tuorein Turus-julkaisu Ufoja Lahdessa on helpommin lähestyttävä. Se on neliosainen lehti, jonka eka numero on saatavilla näinä päivinä.
Alppareista tuttu Muukalainen siinä yrittää selviytyä elämästään. Aika hauskaa, että vaikka Turunen piirtää supersankareita ja avaruusolentoja niin käytännössä tarinat ovat hyvin maanläheisiä ja dokumentoivat todellisia tapahtumia.
Omia suosikkejani ovat Tohtori Outotauti -tarinat, joiden lähteenä on kaikesta päätellen käytetty Hans Nisseniä.
-
Lieneeköhän Supernormalia lukenut täällä kukaan muu kuin minä..?
Hep.
Joskin iso osa oli..no, jossain muiden kirjojen ja sarjakuvien joukossa.
Turunen on epätasalaatuinen tekijä, mikä voimavaraksi laskettaneen.
Itseasiassa minusta tämä toimii tämmöisenä järkeleeenä paremmin ja outoa kyllä kestää enemmän lukukertoja kuin yksittäiset omakustanteet.
Kaikesta en ole tekijän kanssa samalla aaltopituudella ja osittain varmasti lukijassa on vika, ei työssä, mutta on omalla kieroutuneella tavallaan hyvin paljastava.
Voi suositella ahmittavaksi ajatuksella.
-
Omia suosikkejani ovat Tohtori Outotauti -tarinat, joiden lähteenä on kaikesta päätellen käytetty Hans Nisseniä.
Outotauti-tarinassa esiintyvä vartalon tasapainoituslaite on Turusen minua varten suunnittelema koje, joka ihan oikeasti toimii. Minulla on yli kaksi kuukautta kuulunut matala humina vasemmassa korvassa (länsimainen lääketiede on kummissaan) ja se lakkaa ainoastaan tietyissä asennoissa, joissa oleskelua varten monilahjakas herra Turunen suunnitteli hökötyksen, joka vilahtaa sivulla 32.
Koko lehti on kannesta kanteen silkkaa faktaa.
-
Outotauti-tarinassa esiintyvä vartalon tasapainoituslaite on Turusen minua varten suunnittelema koje, joka ihan oikeasti toimii. Minulla on yli kaksi kuukautta kuulunut matala humina vasemmassa korvassa (länsimainen lääketiede on kummissaan) ja se lakkaa ainoastaan tietyissä asennoissa, joissa oleskelua varten monilahjakas herra Turunen suunnitteli hökötyksen, joka vilahtaa sivulla 32.
Mit vit... Älä nyt väitä että Turunen on oikeasti rakentanut tuommoisen vekottimen?
-
Itseasiassa minusta tämä toimii tämmöisenä järkeleeenä paremmin ja outoa kyllä kestää enemmän lukukertoja kuin yksittäiset omakustanteet.
Havaitsin saman. Lukijoiden hankkimismielessä on harmi että kansi ei ole mitenkään puoleensavetävä, ainakaan mun mielestäni. Sama juttu monien muidenkin Daada-julkaisuiden kanssa.
-
Mit vit... Älä nyt väitä että Turunen on oikeasti rakentanut tuommoisen vekottimen?
ei ole rakentanut vaan suunnitellut. mutta jos hänen kädentaitojaan epäilet, kannattaa mennä festareiden aikaan galleria jangvaan hämmästymään. siellä on esillä muutamia hervottomia hökötyksiä.
-
Lukijoiden hankkimismielessä on harmi että kansi ei ole mitenkään puoleensavetävä, ainakaan mun mielestäni. Sama juttu monien muidenkin Daada-julkaisuiden kanssa.
Älä muuta virka.
Taiteellinen näkemys on yksi asia, lukijoita ei tarvitse halpahintaisesti kosiskella, mutta jossain on isosti vikaa jos kansi on ei vain luotaantyöntävä, vaan saa maksalaatikkopurkin kannen näyttämään graafiselta mestariteokselta.
En ikinä ole ymmärtänyt mikä saa taitavat tekijät tekemään moisia valintoja näin olennaisissa ulkoasukysymyksissä.
-
Ufoja Lahdessa on kansidesigninä (Marko Tapani Kuningas todellakin) ja otsikkona niin lähellä sydäntä, että pakkohan tuo lie hankkia. Lahdessa päin tosiaan oli kova ufobuumi Turusen ja minun syntymien vuosina. Korkea aikakin, että joku ammentaa tuosta lähteestä.
-
Ufoja Lahdessa on kansidesigninä (Marko Tapani Kuningas todellakin) ja otsikkona niin lähellä sydäntä, että pakkohan tuo lie hankkia. Lahdessa päin tosiaan oli kova ufobuumi Turusen ja minun syntymien vuosina. Korkea aikakin, että joku ammentaa tuosta lähteestä.
Mulla ei ole mitään lähdettä vaan ihan omasta muistista tällainen tilastotieto että mitä suurempi uskovaisuus ja vähäisempi lukutaito sitä todennäköisemmin esiintyy ufoja. Meidän mökki Merikarvialla oli käsittääkseni hyvä ufopaikka 50-luvulla. 60-luvulla sinne tuli kansakoulu ja ufot meni Poriin.
-
Oon tainnut huudella tästä muualla tarpeeksi, mutta minusta Lihat puntarissa oli paitsi REIPPAASTI Markon paras kirja tähän mennessä, myös ehdottomasti paras sarjakuvateos viime vuonna. Tai moneen vuoteen.
Luin Lihat puntarissa eilen uudestaan, pitkän tauon jälkeen, ja on pakko olla samaa mieltä. Sattumoisin katsoimme vaimon kanssa myös illalla elokuvan In the Valley of Elah, jossa kerronta oli samalla tavalla eleetöntä, keskittyen kertomiseen eikä kikkailuun.
Onkohan sen kääntämistä ruotsiksi harkittu? Minusta sopisi Galagon julkaistavaksi. Tai osa stripeistä voisi julkaista uudehkossa Hjälp!-lehdessä.
-
"Ufoja Lahdessa"-lehti oli kyllä mukavaa luettavaa. Tällainen lehtiformaatti tuo mukaan oman vinksahtaneen näkökulman. Ihan kuin joku ufouskovainen olisi lehteä suunnitellut, mutta Marko olisi taklannut sen viime hetkellä ja virittänyt sisällön mieleisekseen.
Yllättäen lehden parhaaksi anniksi nousee Markon yhteistyö Hans Nissenin tekstien kanssa. Nauratti kovasti kun Tohtori Outotauti selostaa sairauksiaan. Eihän kellään voi olla näin surkeaa? Eihän?
Markon ote viivaan ja pintastruktuureihin jalostuu edelleen.
Painojälki erinomaista.
-
Turusen näyttely Jangvassa oli mielenkiintoista nähtävää! Avajaistarjoilut olivat hellyyttäviä ja ihmiset sympaattisia. Näyttely oli ihastuttavan värikäs ja avara. Nähtävää ei määrällisesti ollut valtavasti, mutta haitanneeko tuo!
-
Käykääpäs tutustumassa Jangvassa, tässä pari kuvaa avajaistapahtumasta.
1. Marko Turunen esitteli hurjimmat keksimänsä supersankarit ja -konnat.
2. Uusiokäyttöä tämäkin, tusseista koottu himmeli. Petri Hiltunen keskittyy avajaistarjoiluun.
3. Ninja Bunny on kukkulan kuningas!
-
Havaitsin saman. Lukijoiden hankkimismielessä on harmi että kansi ei ole mitenkään puoleensavetävä, ainakaan mun mielestäni. Sama juttu monien muidenkin Daada-julkaisuiden kanssa.
Öh, eikö kellään pistä silmiin albumien koot? Etenkin kun näissä massakirjakaupoissa ne ovat mangan tunkeneet omaan hyllynsä, niin tällaiset pienet opukset pistää silmään samassa suhteessa kuin jotkut hervottomat Poikani, Bremer-kirjatkin.
-
Öh, eikö kellään pistä silmiin albumien koot? Etenkin kun näissä massakirjakaupoissa ne ovat mangan tunkeneet omaan hyllynsä, niin tällaiset pienet opukset pistää silmään samassa suhteessa kuin jotkut hervottomat Poikani, Bremer-kirjatkin.
En oikein ymmärtänyt. Pienet opukset pistävät silmään yhtä hyvin/huonosti kuin isot?
-
Italialainen Marko Turusen haastattelu: http://www.vimeo.com/1913385
-
Ufoja Lahdessa (osa 1) on kerrassaan loistava!
Siinä missä Turusen aiemmissa albumeissa supersankareiden ja muiden populaarikultuurin elementtien yhdistäminen arjen kuvaamiseen on ollut vinkeä postmodernistinen temppu, ei nämä elementit ole aiemmin natsannut niin totaalisen luontevasti yhteen. Viihdyttävää, älykästä, taidokasta, kaunista. Tämä jokaiseen R-Kioskiin ja R-Rautakauppaan!
-
Ufoja Lahdessa (osa 1) on kerrassaan loistava!
Tämä jokaiseen R-Kioskiin ja R-Rautakauppaan!
Tämä on totuus! Ufoja Lahdessa pitäisi olla seuraava Aku Ankka (Borgtronin ohella).
Ja vielä vakavammanpuoleinen tarkennus: Marko Turusen viimeisimmät julkaisut Lihat puntarissa, Supernormal ja Ufoja Lahdessa ovat sellaisia julkaisuja joihin vilpittömästi toivoisin jokaisen sarjakuvanystävän tutustuvan.
-
Marko Turusen Ufoja Lahdessa ja Supernormal on arvioitu etusivulla (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1151).
Pidän suuresti Turusen vakavammasta tuotannosta, mutta Ufoja Lahdessa on rehellisesti juuri niin hauska kuin arvostelussa on sen todettu olevan.
Muistelen Turusen kapinoineen sanan ”taidesarjakuva” käyttöä hänen yhteydessään, mutta vakavampaa tuotantoa on sen avulla helpointa kuvata, kokeellisuus assosioituu ennemmin linjattomuuteen ja Turusella jos kenellä on ilmeinen visio omasta suunnastaan.
Lisäsin loppuun listauksen Turusen sarjakuvista, täydellisessä muodossaan ja selkeästi ryhmiteltynä sellaista ei aiemmin netissä ollutkaan. Jokin arvo silläkin Kvaakissa lienee, useimmilla kun tuskin on kokonaiskuvaa Turusen toimista. Käytin toki Daadan sivuilta löytyvää listausta apuna. Koska tekijä itsekin lukee palstaa, kiitokset Sienimetsään liittyvästä kommentista, joka tavoitti minut Petteri Ojan kautta.
Tajunnanvirta tuottaa usein sellaista materiaalia, joka minun kovasti tekisi mieli jättää arvioon, mutta joka ei siihen millään muotoa luontevasti sovi. Tässä ylijäämämateriaalia, jonka tahdon jakaa tällä tavoin:
Latteimmillaan Turusta on kuvattu yhdistäväksi lenkiksi populaarikulttuurin ja taidesarjakuvan välillä. Turunen toki hyödyntää tyypillisesti taidesarjakuvaan yhdistettyjä ratkaisuja, mutta luonnehdinta on väärä. Populaarikulttuurista otetut lainat tekevät henkilökohtaisesta yleismaailmallisen, ymmärrettävän.
---
Kaikki kommentit ja kritiikki arvosteluun liittyen on tervetullutta. Arvostelua voi ruotia myös ilman yhteyttä Turusen töihin tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8510.0.html).
-
Oho, toststa arvostelun vikasta kuvasta.
Tai sen alemmasta osasta tuli ihan tolkuttomat Sami Toivonen -vibat.
http://www.kvaak.fi/images/articles/05112008201231-6.jpg (http://www.kvaak.fi/images/articles/05112008201231-6.jpg)
-
Oho, toststa arvostelun vikasta kuvasta.
Tai sen alemmasta osasta tuli ihan tolkuttomat Sami Toivonen -vibat.
http://www.kvaak.fi/images/articles/05112008201231-6.jpg (http://www.kvaak.fi/images/articles/05112008201231-6.jpg)
Genesis-kävelyä!
-
Lisätään vielä arvostelua täydentäviä tiedonjyviä:
- Super nro 3 ei koskaan ilmestynyt
- Super nro 4 on Tiskipäiväkirja, kuten viimeisen kuvan kuvateksti paljastaa
- Super nro 6 on Rakkautta viimeisellä silmäyksellä.
Muukalainen ja R-Rautanainen
- ovat Turusen ja Hietasen alter egoja.
- esiintyivät ensi kertaa tarinassa Rakkautta viimeisellä silmäyksellä.
- esiintyvät tarinoissa Pohja ja Kuolema kulkee kintereillä. Näistä ensimmäisessä Muukalaista ammuttiin päähän, mistä lähtien hänellä siis on ollut reikä päässä.
-
;)Moi!
Rohkenen mainostaa uutta Ufoja Lahdessa-lehteä. Lehti on tullut painosta ja näyttää käytetyltä mutta vakuutan lehden olevan upouusi. Ufoja Lahdessa 2/4 tavoittanee jälleenmyyjät viikon aikana.
Näytesivuja:
http://daada.wordpress.com/2009/01/13/ufoja-lahdessa-24/
http://daada.wordpress.com/2009/01/30/ufot-ovat-taalla/
Tutustumistarjouksena Daadan verkkokaupasta voi hankkia molemmat numerot edulliseen yhteishintaan:
http://www.daadabooks.com/daada/2005/store/daada/
Lehdessä on nyt ensi kertaa Ufo-Kerhopalsta jossa lukijat kertovat omista selittämättömistä kokemuksistaan. Etsimme edelleen kuumeisesti seuraaviin numeroihin hyviä tosi tarinoita ufoista tai muista paranormaaleista ilmiöistä. Julkaistut kirjoitukset ja piirustukset palkitaan Ufoja Lahdessa-lehdillä.
Teidän,
MarkoT ;)
-
Lehdessä on nyt ensi kertaa Ufo-Kerhopalsta jossa lukijat kertovat omista selittämättömistä kokemuksistaan.
Pitääpä pistää korvan taakse. Nyt kun tipaton tammikuu on takanapäin, saattavat selittämättömät kokemuksetkin taas lisääntyä - eikös tyypillisessä ufokokemuksessa esimerkiksi katoa pitkiäkin ajanjaksoja muistista tai saata löytää itsensä jostain aivan kummallisista paikoista (kuten Turusta) tietämättä, mitten sinne on joutunut?
(Harmittaa vieläkin, kun en päässyt kirjoittamaan Markosta viime vuoden festarilehteen artikkelia otsikolla "Hiljainen natsi". Täytyy ehkä tehdä se varastoon ja hyötykäyttää myöhemmin...)
-
Marko Turusen Ufoja Lahdessa 2/4 (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1184) on arvioitu etusivulla.
Hyvinhän tuo toinenkin numero maistui. Nyt lyhyttarinat liittyvät aiheensa puolesta toisiinsa, joten lukijan ehdittyä virittäytyä varsin maanläheisten matkailutarinoiden huumoriin, katkoskohta niiden ja Villin Lännenmiehen edesottamusten välillä ärsytti ensimmäisellä kerralla.
Pieni tauko olisi tuohonkin auttanut, sillä toisella lukukerralla huomasin Villin Lännenmiehen edesottamustenkin (kaksi lyhyttarinaa) toimivan aivan mainiosti.
Jouluteemaa löytyy kannen lisäksi myös sisäsivuilta, mutta kyse voi olla yhtä lailla Turusen huumorista kuin lehden julkaisuajankohdan viivästymisestä.
---
Kaikki kommentit ja kritiikki arvosteluun liittyen on tervetullutta. Arvostelua voi ruotia myös ilman yhteyttä Turusen töihin tässä ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,8510.0.html).
-
(Harmittaa vieläkin, kun en päässyt kirjoittamaan Markosta viime vuoden festarilehteen artikkelia otsikolla "Hiljainen natsi". Täytyy ehkä tehdä se varastoon ja hyötykäyttää myöhemmin...)
Hyvälle tekstille on aina käyttöä. Esim. Daadan sivuilla olevan tylsähkön esittelytekstin voisi hyvinkin korvata mielenkiintoisemmalla.
Jarkolle kiitos arviosta ja huomiosta.
M
-
Lehden viime yönä luettuani (jos on herkkähermoinen kannattaa kerhopalstan kummitusjutut lukea päivän valolla) totean olevani samaa mieltä Jarkon arvion kanssa: "Turusen mittakaavassa toinen Ufoja Lahdessa on hyvää ja tasaista rutiinijälkeä".
Olispa mukavaa, jos Ufoja Lahdessa ei jäisikään neljään numeroon vaan jatkaisi ilmestymistään hamaan tulevaisuuteen. Onhan se Borgtronin ohella paras sarjakuvalehti.
-
En oikein ymmärtänyt. Pienet opukset pistävät silmään yhtä hyvin/huonosti kuin isot?
Iiyy, tarkoitin, että se oli niin erikoisen pieni nideotuksi kirjaksi, että se heti pisti huomion silmiini.
Olihan se sairaan sympaattinen muutenkin, aika monta "aww"-äänähdystä pääsi junassa, kun sitä lueskelin.
-
Näin viime yönä unen, jossa luin Ufoja Lahdessa -lehden kolmatta numeroa. Vaikka kakkonen oli "vain" hyvä, kolmonen oli loistava! Ei siis syytä huoleen sarjan tason suhteen, nyt vain odotellaan että Marko saa kolmosen tehtyä.
-
Ajasta jäljessä olevaa kritiikkiä:
http://lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/vaihtoehtoista_parhautta.html
-
Moi!
Tämän viestin olisi voinut laittaa sarjakuvablogit aihioonkin.
Olen alkanut pikkuhiljaa siirtämään omaa tuotantoani nettiin ja luonut muutamille sarjoille omat blogit. Blogeihin päivittyy aikanaan myös materiaalia mitä ei ole päätynyt itse sarjakuvajulkaisuihin. Eli jotain pientä extraa myös niille jotka ovat kyseisiin sarjoihin jo tutustuneet. Tervetuloa!
Lihat puntarissa
http://lihatpuntarissa.wordpress.com/
Ufoja Lahdessa
http://ufojalahdessa.wordpress.com/
Supernormal
http://supernormalcomics.wordpress.com/
Superturunen
http://superturunen.wordpress.com/
-
Olen alkanut pikkuhiljaa siirtämään omaa tuotantoani nettiin ja luonut muutamille sarjoille omat blogit.
Hieno homma!
Sen verran palautetta, että noi lihat puntarissa-stripit olis mukava voida klikata isommiksi.
-
Turunen äänessä:
http://lotta.yle.fi/rsweblti.nsf/sivut/reissualbumi?opendocument&pageid=Content11231639135
EDIT: Turusen sarjakuvaa myös uusimmassa Comics journalissa.
-
Moi!
Nyt on lihat isona. Blogipohjan vaihdolla sai kuvat näkymään kunnolla.
Uudessa Comics Journalissa on muitakin suomalaisia. Petteri Tikkanen, Amanda Vähämäki, Tommi Musturi ja Jenni Rope. Lisäksi on arvio Katja Tukiainen works-kirjasta ja Pitkänmiehen kirjoittama artikkeli suomisarjakuvasta. Suotu tila ja huomio olisi voinut olla laajempikin sillä esiteltäviä laadukkaita tekijöitä olisi ollut moninkertaisesti. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen siihen mitä ollaan saatu. Hyvä Suomi!! ;D
-
Mitättömät avantgardepiirit kohisevat taas mitättömistä saavutuksistaan jossain mitättömässä julkaisussa! *)
*) = olen kateellinen
-
Terveiset Nokialta! Missä olisi lähin paikka josta Ufoja Lahdessa voisi käydä ostamassa? Tampereella luulisi olevan joku paikka? Kiitos kaikista vinkeistä.
-
Luulis onnistuvan Lukulaarista Puutarhakadulta.
-
Tammelan Kirjakaupan kupsahdettua Lukulaari ja Akateeminen lienevät todennäköisimmät Ufojen havaintopaikat. Myös Bukrasta ja Makedoniasta voi kysellä.
-
Huomasin olevani sarjakuvasankaritar Markon Ufoja Lahdessa -sarjakuvassa :).
-
(http://kreegah.net/images/uploads/ufojalahdessa3.jpg)
Uusi Ufoja Lahdessa on ulkona. Lehteä saa tällä viikolla Kreegah Bundolon nettikaupasta ja Daadan kauppablogista. Ensi viikolla Underground ullakolta ja Pitkämiehestä.
http://daadabooks.wordpress.com/
http://www.kreegah.net
Lehden blogi on väärällään näytteitä: http://ufojalahdessa.wordpress.com/
Ai niin, Turunen signeeraa uusinta numeroa Pitkämiehessä ensi lauantaina, 6.6.2009 kello 14.30-15.00.
Turusen sarjakuvien ohella uudessa numerossa on paras ufo-raportti, jonka olen lukenut. Tunnistamattoman lentävän esineen salailuyritys 70-luvun mäkihyppypiireissä on nyt tullut Ufoja Lahdessa-lehden sivuilla julki.
-
Olen kustantanut sarjakuvia vuodesta 1992 eikä ole yksikään aiempi kustanne lähtenyt vetämään yhtä heikosti kuin tämä uusi Ufoja Lahdessa. Mutta muutamia uusia myyntipaikkoja lisätty:
Pöytä numero 54 Bonuskirppiksellä (Tampere)
Yks Jukka Jyväskylän öisillä kaduilla (katusoiton yhteydessä oleva myyntipiste hänen povitaskussaan)
Lukulaari (yksi kappale)
Kyllä se tästä!
-
Marko Turusen Ufoja Lahdessa 3/4 on arvosteltu vihdoin ja viimein. Löydät sen täältä (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1275).
-
Turunen ei huijannut myyntipöytänsä takaa: Ufoja Lahdessa kolmonen on tähän asti paras Ufoja Lahdessa. Erityisesti riemastutti Palava Pensas. Ja kaikki muukin on ns. petrannut edellisistä.
-
marko turunen ei piirrä sarjakuvia, vaan sarjan kuvia. :( helvetin 90-luku toi meille nämä sarjakuvaTAITEILIJAt, yäk. > >:((
-
Mielipiteet on vapaata riistaa, mutta kirjoittaisit, hyvä mies, suomeksi... :-X
-
Suomen Kuvalehdessä alkoi tänään Marko Turusen sarjakuva "Marko Turusen elämä". Lehdessä on myös Turusen haastattelu.
-
marko turunen ei piirrä sarjakuvia, vaan sarjan kuvia. :( helvetin 90-luku toi meille nämä sarjakuvaTAITEILIJAt, yäk. > >:((
Siina vasta suvaitsevainen mies!!!
-
Turusen blogissa on luettavissa kuusi ensimmäistä sivua ja lisää tulee sivun viikkovauhtia.
http://superturunen.wordpress.com/category/marko-turusen-elama/
-
Marko Turusen elämä näyttää paikoin kovin tekstipainotteiselta mutta muuten toki (tuttuun tapaan) nätiltä. Ninjakilpikonnasta ja tharkilaisesta plussaa!
-
Kun täällä taas jotkut salanimientaakse piiloutuvat italian henkilöt itkevät mun suvaitsemattomuudesta niin arvotellaampa tua "Marko Turusen elämä" sarjakuva.
Luin ne, osan jopa kahteen kertaan, ja samat migreeniä aiheuttavot "shokki"värit ja samat järjettömät käsikirjoitukset jatkuvat.itsetarkoituksellista ja mihinkään kuulumatonta, naurattamatonta fiktiota, sekä muka hauskaa markoturunenbrassailua.
Niin tietysti jos ei ole koskaan kokenut mitään jännittävää ja vaarallista niin pitää keksiä sellaista.Ei se oikeati paljon vaadi, täällä Kvaakissakin on nuo galleriasivut täynnä mitä uskomattomampia fantasiapläjäyksiä, vain hieman kehnommin piirrettyinä kuin Turusenpyssyn roiskeet.
Lupaan heti nauraa ja iloita kun Turunen tekee jotain joka ois minustakin hienoa!
Onnea matkallanne, suvaitsematon mutta paikkansa tietävä mulukku.
Edit: Kanssaihmisistä on syytä puhua hieman kauniimmin kuin nimittelemällä. - Grezen
-
En ole salanimen takana, 'vieraana' vaan aina ja ikuisesti.
Toi sun raivo on niin aitoa, etta ei voi muuta kuin ihmetella (en sanonut ihailla).
Oon kylla tosiaan aika juntti ja Italian hutsu kun sekoilen toisten asioihin!
Mutta itse Marko Turusen toista: visuaalisesti kauttaaltaan upeaa joskin tarinat jattavat paikoin kylmaksi. Tallaisen hupakon ;)
-
En koskaan ole tyydyttävästi kyennyt selvittämään itselleni, miksi juuri Turusen työt kolahtavat hirmuisella voimalla, mutta niin ne vain aina tekevät.
Kenties samaa ikäluokkaa edustava Turunen onnistuu kaivamaan alitajunnasta sellaisia lapsuusmuistoja, joihin ei ilman sarjakuvan kaltaista apuvälinettä käyttäen enää yksin ulottuisi.
Kvaakissa nyt arvosteltu Der Round (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1492) on kuitenkin samaa parhautta kuin Ufoja Lahdessa -julkaisut.
-
Turunen ei huijannut myyntipöytänsä takaa: Ufoja Lahdessa kolmonen on tähän asti paras Ufoja Lahdessa. Erityisesti riemastutti Palava Pensas. Ja kaikki muukin on ns. petrannut edellisistä.
Nelosta vähän odottelin festareille, mutta ei ollut ilmestynyt. Ko. lehti on ehkä omalla kohdalla jopa saanut Turusen työt... hmm.. avautumaan paremmin! Tai sitten ne vaan on sen verran parempia muutenkin. Lähinnä motivoinut tsekkaamaan aiempaa tuotantoa uudestaan, jos niistä löytäisi lisää.
Sääli sinänsä, että vuosien varrella huomaa, että jokaista julkaisua "promotoidaan" narinalla. Lienee kylmiä tosiasioita että ihmisen perus toimintaan kuuluu voittajien kylkeen liimautuminen. Jopa "epävirallinen" promootiotyö voisi vaatia uudenlaisen lähestymistavan.
-
Moi!
Rikon pitkän Kvaak-hiljaisuuteni ilmoitusluontoisella asialla.
Tämmöinen uusi kirja+lehti on nähnyt päivänvalon: http://daada.fi/kauppa/?60,marko-turusen-elama
Linkkiä klikkaamalla voi katsella näytevideon ja saada julkaisusta yksityiskohtaisempaa tietoa.
Arvostelukappaleita voi tilata sähköpostitse osoitteesta daadabooks(@)phnet.fi.
Omien julkaisujen mainostaminen on välttämätön paha ja hiukan vaivaannuttavaa puuhaa joten en kiusaa teitä enkä itseäni tämän enempää. Toivottavasti en kuitenkaan onnistunut karkoittamaan pois asiasta mahdollisesti kiinnostuneita sillä se ei ollut tarkoitus.
Kiitos!
M
-
Pidin kovasti niistä sivuista jotka netistä luin joten tämä on kyllä hankintalistalla - heti kun budjetti antaa myöten!
-
Ostin tuoreeltaan Turun sarjakuvakaupasta. Pikaisen tutkimuksen perusteella vaikuttaa erinomaisen kummallisen hienolta.
-
Marko Turusen elämä (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=1954) nyt etusivulla.
-
Suorastaan suhahti ostoslistalle
-
Hanhenmarssia E-mollissa (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2154) nyt etusivulla.
[Tulin lukeneeksi Turusen teosta taustoittavan tekstin (http://hanhenmarssia.wordpress.com/tietoja/) vasta arvion julkaisun jälkeen. Siinä arvellaan käsikirjoitukseen vaikuttaneen eniten Adamsin Dirk Gentlyn holistisen etsivätoimiston.]
-
Moi!
Pieni mainostus sallittakoon vaikken Kvaakissa aktiivisesti kirjoittelekaan. Ufoja Lahdessa kokoelma (Rakkautta viimeisellä silmäykseksellä, Pohja, Kuolema kulkee kintereillä sekä Ufoja Lahdessa) on tullut painosta ja levittyy verkalleen jälleenmyyjille. Materiaalia on yli 500 sivua ja on alunperin julkaistu vuosien 2000 ja 2011 välillä. Daadan nettikaupan sivuilla on esillä video missä esitellään (plärätään) kirja nopeasti.
http://daada.fi/kauppa/?79,ufoja-lahdessa-(kokoelmakirja)
Kotimaista paikoin viihteellistä oman aikansa taidesarjakuvaa hyvässä ja pahassa.
-
Ufoja Lahdessa -kooste arvioituna etusivulla.
Tavallisia supersankareita (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2234)
-
Asiasta toiseen. Painokoneet ovat pukanneet ulos lisää sarjakuvaa...
https://www.youtube.com/watch?v=w0R4nuxE5to
-
... ja ulos pukattu on nyt arvioituna.
Sheikki turneella (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2243)
-
ADHD-Sheikin toinen osa nyt etusivulla.
ADHD-Sheikin naiset ja lapset (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2332)
-
Nyt etusivulle on ilmaantunut arvio ADHD-Sheikin kolmannesta osasta (http://www.kvaak.fi/index.php?articleID=2407).
-
Kotolan Mies ja Loinen kolisi kovasti, kuten kohdallani muukin Turusen tuotanto on tehnyt. Hieman yllättäen Kvaakissa tätä vuosi sitten julkaistua teosta ei näe muuta kuin Kvaak-botin toisaalta internetin syövereistä kaivamana.
Olisin kirjoittanut etusivulle itse jotain, mutta paremman ajan puutteessa tyydyin kaivamaan muutaman taustoittavan linkin esiin:
* Helsingin Sanomat (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008460648.html) (maksumuuri)
* Sarjainfo (https://sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/sarjainfon-naeyteartikkelit/765-kontrastit-kaeyvaet-kokonaisuudesta-marko-turusen-kotolan-mies-ja-loinen-sarjainfon-arviossa)
* Kymensuu (https://kymensuu.fi/marko-turusen-sarjakuvissa-sekoittuvat-todellisuus-ja-fantasia/).