Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen => Aiheen aloitti: matkamies - 15.02.2007 klo 12:28:54
-
Monella täällä tuntuu olevan ongelmia aiheiden keksimisen kanssa. Itselläni on toisenlainen ongelma. Minulla on liian hyvä mielikuvitus. Uusia ideoita vyöryy mieleeni lähes päivittäin, ja on vaikea päättää, että minkä niistä saattaisi kuvalliseen muotoon. Onko muilla tällaisia ongelmia.
Muutama idea on, jotka aion ehdottomasti tehdä valmiiksi:
Löytöretket: Tarina sijoittuu 1520-luvulle, kun Cortez 500 konkistadorin voimin valloitti miljoonien intiaanien asuttaman Atsteekki-imperiumin. Tarina kulkee Saksalaissyntyisen onnensoturin silmistä seurattuna. Samalla miekkonen pohtii elämän tarkoitusta ja etsii unohdusta kotimaassaan tapahtuneesta tragediasta.
Kummallinen scifi-tarina: Tämä tarina on syntynyt ylä-asteella kavereiden kanssa suunnitellun vaihtoehtoisen historiankulun pohjalta. Aikamoista suomen ylistystä. Miljöö on seuraavanlainen: Suomesta on tullut maapallon johtajavaltio. Sen aloittama avaruusohjelma on tehnyt mahdolliseksi tähtienvälisen matkustamisen. On syntynyt mahtava intergalaktinen federaatio, jota johdetaan suomessa sijaitsevasta maailman pääkaupungista Sealake citystä (Olen kotoisin 1300 asukkaan merijärvi-nimisestä kunnasta, siitä nimi).Itse tarina sijoittuu 2400-luvulle, kun galaksimme on monilta osiltaan jo valloitettu. Suuryritysten oma valtio valtion sisällä on kasvattanut vaikutusvaltaansa liiaksi ja federaatio päättää kansallistaa ne. Suuryritykset vastaavat asein ja syttyy koko galaksin laajuiset korporaatiosodat. 10 vuotta kestäneet miljoonia ihmishenkiä vaatineet taistelut päättyvät federaation voittoon, mutta galaksiin on jäänyt voimatyhjiö, j federaatio ei ole enää kyllin vahva pitääkseen yllä järjestystä. Tiedustelupalvelu kerää sodan käyneistä veteraaneista erikoisjoukon, jonka tehtävänä on tutkia uhkia.Siitä se tarina seitten alkaa...
Lisäksi on useampi toiseen maailmansotaan liittyvä tarina, sekä Suomalaisesta talonpojasta ja sotilaasta kertova tarina Suuren Pohjan sodan ajoilta 1700-luvulla.
Kertokaa mielipiteitä ja omia ideoitanne tässä keskustelussa, kiitos!
-
Ei minullakaan ideat ole koskaan loppuneet. Toteuttamispuolella ne ongelmat ovat...
8]
-
Ei minullakaan ideat ole koskaan loppuneet. Toteuttamispuolella ne ongelmat ovat...
8]
Sama onkelma minullakin. Varsinkin kun dialoginkirjoitustaito on itseeläni todella syvältä...
Eikö ketään historiallisen sarjakuvan taitaja kiinnostaisi tehdä sarjista aiheesta 'Lalli ja piispa Henrik - The True Story'? Siis mitä jäällä todella tapahtui, ja miksi. Tuo vanha selitys Lallin rahankipeästä, valehtelevasta vaimosta kun tuskin hämää ketään. Piispan sotilaat olivat luultavasti raiskanneet tilan kaikki alle 90-vuotiaat naiset, tappaneet karjaa ja ottaneet ruokaa tarjoamatta niin minkäänlaista maksua. Kyllä siinä jo useampikin bönde hikeentyisi... :P
-
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut kirjattua kaikki ideat muistiin, pienet ja huonotkin, ja nykyään lista muistuttaa tärähtänyttä runokirjaa.
Simpukasta nousee nainen, joka tekee ihmisistä helminauhan.
Neitsyysvöiden testaaja.
Haarat edellä telekineettiseen kaktukseen.
-
Käsikirjoituksen työstö vaatii teemaan ja tarinaan keskittymistä.
Matkamiehen ideat ovat ihan mainioita joskin Konkistadori-kertomus on Kressemäisyydestään huolimatta raikkaamman oloinen.
Merkillisin asia scifitarinassa oli suomalaisuuden painottaminen.
Mutta:
tärkeää ei ole alkutilanteen omaperäisyys vaan käsittelytapa.
se miten paljon pidemmälle olet sf sci-fisi miettinyt(annetun kuvauksen perusteella) on merkki siitä että tämän todennäköisemmin toteutat.
joskin rivien välissä on ero.
Ideavyöry on tuttu ja hyvä asia. se helpottaa ja ainakin minulla se auttaa sen suhteen että saa hetkeksi irrotettua yhdestä asiasta ja siirrettyä toiseen.
lajityypin vaihto on raikastavaa ja saa joskus miettimään miten erilaiseksi jokin muuttuu jos sen toteuttaa eri kaavalla.
toteuttamispuoli onkin se varsinainen kiviriippa. Piirtämisestä ja kirjoittamisesta on hyvä nauttia, mutta se on otettava työnä.
Muutoin moraalisena ihmisenä sallin varkaudet tällä puolen, dialogia napataan bussimatkoilta ja kaupungilta, anekdoottien siirtoa ajassa ja paikassa (jos ette usko lukekaa mm. sotahistoriaa ja sitten Charles Strossin Iron sunrise)
Itse olen korjannut ongelmaa hitsaamalla ideoita yhteen.
tai menemällä ihan perussettiin, minimiin jolla jokin toimii.
varjopuolet on siinä miten helposti saa piirtäjän projekteihinsa...
"se on semmoinen hyönteisparven ja vampyyrin road-movie henkinen rakkaustarina, 1800-luvun kiinasta bokserikapinan kautta 1970-luvun austraaliaan.
Osaathan sitten piirtää myös hyvin pikkulapsia, varaaneja ja tietty vielä messerschmitt 109n ja kaksikerroksisen bussin risteytyksiä, osaathan?"
-
Tuo vanha selitys Lallin rahankipeästä, valehtelevasta vaimosta kun tuskin hämää ketään. Piispan sotilaat olivat luultavasti raiskanneet tilan kaikki alle 90-vuotiaat naiset, tappaneet karjaa
Juha Ruusuvuori ja Hannu Lukkarinen: Luukauppias, Nicholas Grisefothin seikkailut. Eikös tuossa albumissa ole aiheesta vaihtoehtoista selitystä?
Hyvinhän tuo Lallin rahankipeä vaimo -kertomus otetaan todesta vielä nykyäänkin.
-
Juha Ruusuvuori ja Hannu Lukkarinen: Luukauppias, Nicholas Grisefothin seikkailut. Eikös tuossa albumissa ole aiheesta vaihtoehtoista selitystä?
Kaa en oo lukenu. En edes kuullut puhuttavan. Siispä googlaamaan.
Hyvinhän tuo Lallin rahankipeä vaimo -kertomus otetaan todesta vielä nykyäänkin.
Voittaja kirjoittaa historian. Luin juuri Norjan kansallispyhimyksestä Olof'ista. Suurempaa kusiaivoa saa etsiä ::)
-
Eikö ketään historiallisen sarjakuvan taitaja kiinnostaisi tehdä sarjista aiheesta 'Lalli ja piispa Henrik - The True Story'? Siis mitä jäällä todella tapahtui, ja miksi.
henrikiä sivutaan myös Anni Isotalon seikkailut: marian koodissa
Ihan noin esimerkin vuoksi:
Piispa Henrikin tappoi joku muu kuin Lalli, mutta aika huomioon ottaen informaation vääristely oli helpompaa, mutta mahdolliset katolisen kirkoan sanktiot esim. ruotsalaista hovia kohtaan pienemmät jos syypää onkin talonpoika suomesta.
tai
Piispa Henrik syyllistyi Raman vihjaamaan toimintaan itse, ei vain sotilaat mutta ei kesytänyt tekoaan ja teki kuolemansynnin jonka peittelyyn tarvittiin Lalli
tai
tarina vaimosta piti lisätä koska Lalli oli joka suhteessa asianomistaja (kts. Oz-kylmä rinki) ja kosti kaiken mikä kohdistui häneen
tai
vedetään mukaan pakanallinen uhrikuningasrituaali, jolla Lalli pyrkii tuomaan maallista hyvää itselleen ja väelleen. Vaimon tarina legenda koska motiivia ei kyetty ymmärtämään.
toimiiko?
-
Ihan noin esimerkin vuoksi:
Piispa Henrikin tappoi joku muu kuin Lalli, mutta aika huomioon ottaen informaation vääristely oli helpompaa, mutta mahdolliset katolisen kirkoan sanktiot esim. ruotsalaista hovia kohtaan pienemmät jos syypää onkin talonpoika suomesta.
tai
Piispa Henrik syyllistyi Raman vihjaamaan toimintaan itse, ei vain sotilaat mutta ei kesytänyt tekoaan ja teki kuolemansynnin jonka peittelyyn tarvittiin Lalli
tai
tarina vaimosta piti lisätä koska Lalli oli joka suhteessa asianomistaja (kts. Oz-kylmä rinki) ja kosti kaiken mikä kohdistui häneen
tai
vedetään mukaan pakanallinen uhrikuningasrituaali, jolla Lalli pyrkii tuomaan maallista hyvää itselleen ja väelleen. Vaimon tarina legenda koska motiivia ei kyetty ymmärtämään.
toimiiko?
Kyllä ;D
-
vedetään mukaan pakanallinen uhrikuningasrituaali, jolla Lalli pyrkii tuomaan maallista hyvää itselleen ja väelleen. Vaimon tarina legenda koska motiivia ei kyetty ymmärtämään.
Ja englanninnos sitten nimellä Henry, the Wicker Man
-
Ja englanninnos sitten nimellä Henry, the Wicker Man
Henry the Wanker?
-
se miten paljon pidemmälle olet sf sci-fisi miettinyt(annetun kuvauksen perusteella) on merkki siitä että tämän todennäköisemmin toteutat.
Kirjoitan nyt yleisesti. Tämä on totta, mitä pidemmälle jonkin idean vie, sitä varmemmin se myös toteutuu. Itsellä tämä ei valitettavasti ainakaan vielä ole toteutunut kovin hyvin. Mulla kun olisi melkoisen laaja scifi-juttu (itse asiassa, kokonainen maailma täynnä tarinoita) ja sen historiaa, henkilöitä, paikkoja ja teknologiaakin olen melkoisesti suunnitellut. Muutaman kerran olen tarinoitakin alkanut tekemään (ensimmäisen kerran vuonna 1990, viimeisimmästä yrityksestä alkaa olemaan aikaa jo reilu kymmen vuotta, vaikkakin muutama vuosi sitten kokeilin pelkkää tekstimuotoa), mutta valmista ei vain ole tullut. Kyse ei ole siitä, että en osaisi valita sopivaa aloituskohtaa. Selkeitä tarinakokonaisuuksia ja ideoita kun on muutamalle tarinalle. Tämän lisäksi mulla on myös ideat pitkään fantasiatarinaan sekä 100-luvulle sijoittuvaan historialliseen tarinaan (joka mahdollisesti poikisi kaksi jatko-osaa, joissa mentäisiin jossain 1200-1500 -luvuilla sekä nykyajassa).
Eniten näissä tökkii tietenkin se, että pääsääntöisesti kaikki mainitut ideat ovat vähintään albumin mittaisia ja kun muutenkin on piirrettävää ihan sairaasti, niin ei ikinä ehdi kunnolla aloittamaan mitään tällaisia ikuisuusprojekteja. Josta tullaankin tähän:
varjopuolet on siinä miten helposti saa piirtäjän projekteihinsa...
Tämä on ongelma, mitä itse olen miettinyt. Toistaiseksi olen kalastellut piirtäjiä vain noihin mun supersankariprojekteihini, ja välillä mietin, että pitäiskö tosissaan koettaa jonkun piirtäjän kanssa ruveta toteuttamaan jotakin noista mainitsemistani ideoista. Toistaiseksi en kuitenkaan ole jaksanut ruveta panostamaan edes käsikirjoitukseen, joten en piirtäjääkään tarvitse. Ehkä odottelen, jos vaikka sopiva ehdokas tulee sattumalta vastaan ja otan sitten asian vakavammin harkintaan.
-
On olemassa ideoita ja ideoita - vain se, että saa päähänsä jonkin paikan ja skenaarion ei sinällään vielä ole loppujen lopuksi kummoinenkaan idea. Siitähän sitä vsta lähdetään kehittelemään. Minullakin on ongelmana usein se, että saa päähänsä jonkin jutun, ja kuvittelee jollain kotireissulla albumillisen tarinaa valmiiksi, ja saattaa jotain pikaisi muistiinpanojakin tehdä. JA sitten on vaikea keskittyä työn alla olevaan projektiin kun mielikuvitus kihelmöi uusimmassa jutussa. Mutta lopulta ne ideat, jotka jatkuvasti pyörivät mielessä pitemmällä aikavälillä, ovat sellaisia, jotka saattavat päätyä toteutukseenkin.
Kannattaa miettiä miksi minkäkin tarinan haluaisi oikeasti tehdä, sen motiivin pitäisi tulla itsestä - eli tarinalla olla jokin itselle oleellinen sisältö - ei vain pohjalta: "olisi coolia jos ninjat hyökkäisi Helsinkiin". Ja sitä itselle tärkeääkin ideaa kannattaa pyöritellä aika monesta kulmasta, ja kyseenalaistaa ensiksi mieleen tulevia tarinankäänteitä - varmistua siitä, että se tarjoaa lukijalle jotain omaperäistä ja valmista.
Jos pöytälaatikot täyttyy ideoista, kannattaa vain määrätietoisesti raakata niistä parhaat ja työstää niitä eteenpäin. Katsoa mikä lähtee tosissaan kehittymään, luetuttaa käsistä kavereilla. Ja vaikka olisi pitkästä stoorista kyse, voi siitä aina piirtää muutaman sivun valmiiksi ja pyytää siitä kommenttia.
-
Tämmöstähän tää on, mulla on ihan samat ongelmat kuin teilläkin. Varsinkin tuo Veltin "kuvittelee jollain kotireissulla albumillisen tarinaa valmiiksi" on tuttua. Elinikä ei riitä kaiken toteuttamiseen.
Scifistä kiinnostuneilla on se etu, että tarinoita voi yrittää pukea novelleiksi ja lähettää Portin novellikilpailuun. Tänä vuonna on myös Tähtivaeltajan vastaava kisa. Kilpailun kaltaisen päämäärän asettaminen karsii yllättävän hyvin tarinatynkien jyvät akanoista.
Toinen hyvä karsija on tarinan eteenpäin vieminen. Ensin synopsis, sitten treatment ja lopulta jollekin tarinan kaavalle asettelu. Niiden käyttö kannattaa opetella. Mitä pitemmälle tarinaa vie, sen paremmin alkaa nähdä jutun ongelmakohdat. Erittäin harvoin syntyy kerralla valmis tarina. Jos ongelmia on liikaa, tarina lakkaa kiehtomasta ja se siirtyy taka-alalle, mutta joskus myöhemmin siihen saattaa ihan yllättäen keksiä lisää ideoita.
-
Hm, minulla on tällä hetkellä kehitteillä jotain, mistä ajattelin yrittää vääntää strippisarjaa. Jos se soveltuu sellaiseksi. Keskushenkilö olisi kunnianhimoinen kirjailijanalku -- alle kouluikäinen tyttö. Hänellä on pullonpohjasilmälasit ja etuhampaatkin puuttuvat. (Jos se sopii ikäkauteen. Muistelen että omat etuhampaani vaihtuivat rautahampaisiin ensimmäisen luokan aikana, mutta voi olla että muisti pätkii.)Sarjan lähtiessä käyntiin hän kirjoittaa romaania, "josta on tulossa ainakin neljäsataasivuinen". Hän ei oikeasti osaa aakkosia, muttei tajua että sillä olisi jotain merkitystä, ennen kuin näyttää käsikirjoitusta äidilleen, joka pitää sitä kädessään väärinpäin.
Sydämistynyt tyttö päättää, ettei kirjoita enää riviäkään. Hänellä on maskottina jokin mönkiäinen, joka on kovasti haaveillut pääsevänsä mukaan tarinaan, ja nyt näyttää uhkaavasti siltä, että se jää pysyvästi ulkopuolelle. Sen pitää tarinaan päästäkseen (ja kokoa kasvaakseen) rohkaista tyttöä jatkamaan kirjoittamista. Tämän edemmäs en ole vielä tämän kanssa päässyt. Idea olisi että tyttö tutustuisi kertomattomiin tarinoihin. Minulla noita kertomattomia juttuja löytyy, mutta saa nähdä kantaako ideani mitenkään järkevästi. :)
-
Edellisen viestin tiettyyn tulosvastulliseen ajatteluun haluaisin lisätä, että kyllähän se mielikuvitus ja kuvittelu on hyvinkin itseisarvoista, ja tärkeimpiä juttuja tässä maailmassa. Että kuvittelun riemusta kannattaa pitää kiinni, mutta jossakin vaiheessa tulee työprosessissa se analyyttisempi vaihe.
Monet kirjoittajathan takovat ensin menevään tekstiä ihan sydämensä kyllyydestä, kirjoittavat tunteella, ja sitten toisella kirjoituskerralla tekevät järjellä, vaadittavat muutokset ja korjaukset. Ja aika monilla niitä kirjoituskertoja on useampiakin, ja nykypäivänä jollain Wordilla sitä tekstiä voi hioa ihan kuoliaaksi asti.
Lomapäivä oli oikeassa siinä, että kandee miettiä kullekin diealle oikea formaattinsa, yksi tarina toimii paremmin sarjiksena, toinen proosana, kolmas jotain muuta - vaikka käytännön pila.
-
Se on totta, että mitä pitempään mietit jotain ideaa, sitä todennäköisemmin sen saa valmiiksi. tosin toinen asia mitä se vaatii on kurinalaisuus, että jaksaa sitten työstää jutun valmiiksi, vaikka teon aikana ehtii keksiä miljoona yhtä hyvää ellei parempaakin ideaa.
Itse pyörittelin pitkään yhtä ideaa, yritin pari kertaa aloittaakkin ,muttei siitä tullut oikein mitään. Armeija-aikana jotenkin aina luppoaikana sain tehtyä juttua eteenpäin, ja nyt kokonaisuudessaan 45- sivuinen tarina on viittä vaille valmis.
kun nyt sen vain saisi johonkin esille.
Tuosta Lalli-jutusta on kyllä tosiaan ihan hiljattain tehty jo kaksikin sarjakuvaa, jotka edellä mainittiin. Mutta itseni tekisi mieli joskus tarttua toiseen myyttisen sankariseppeleen alle päätyneeseen aiheeseen: Isoonvihaan. Järkyttävä koko kansaa kohtaava katastrofi, piittaamaton, itseään lähes jumalaisena pitävä kuningas, epätoivoiset talonpojat ja aina yhtä uskolliset karoliinit. Siitä saisi hienon tarinan aikaan...
-
"olisi coolia jos ninjat hyökkäisi Helsinkiin".
Hassua, minulla oli sama idea. Kaupunkilaiset ovat kauhun vallassa ja alistettuja. Heidän onnekseen paikalle on osunut joukko palkkasotureita, jotka päättävät auttaa kyykytettyjä helsinkiläisiä. Eikä mitä tahansa palkkasotureita, vaan simpansseja jotka osaavat kungfua!
Vähän vakavammin puhuen kaipaisin suomalaisiin sarjakuviin paremmin kerrottuja tarinoita. Hyviä piirtäjiä ja ideoita riittää mutta sellainen raaka työ tuolla kirjoituspuolella jää usein tekemättä. Henkilöt ei ole kiinnostavia ja mitään rakennetta ja juonenkehittelyä ei juurikaan harrasteta. Olen kovasti ihaillut viimeaikoina tätä Mustiksessa ilmestyvää Jerome K. Blochea jossa ne ideat ei ole mitään kovin kummallisia mutta tyypit on kiinnostavia ja tarinat ihan älyttömän hienosti rakenneltuja
-
. Olen kovasti ihaillut viimeaikoina tätä Mustiksessa ilmestyvää Jerome K. Blochea jossa ne ideat ei ole mitään kovin kummallisia mutta tyypit on kiinnostavia ja tarinat ihan älyttömän hienosti rakenneltuja
Kappas! Säkin olet huomannut Jeromen.
Hyvä perussarjakuva. Harmi että se "hukkuu" Mustikseen.
Toivottavasti Jeromea tulisi joskus albumeina, niin se olisi helpompi löytää.
Odotas vaan, kun ne julkaisee tarinan "Koira keilapelissä" tai jotain sinnepäin. Täydellinen sarjakuva, mielestäin.
-
En haluaisi olla turhannillittäjä, mutta huomasitteko, että miltei kaikki ideanne olivat ympäristöön ja maailmanrakennukseen liittyviä, teiltä puuttuu hahmot?
Geneerinen ninja riehumassa geneerisesti geneerisessä Helsingissä... Tai geneerinen Suomi suurvaltana geneerisessä aliengalaksissa.
Voi se toimiakin, ei Valeriankaan ollut uransa alkupuolella kovin kiintoisa hahmo. Mutta jotain muutakin pitää mausteeksi laittaa kuin cooleja scifistisiä yksityiskohtia. Huumoria, henkilödraamaa tai hurjaa actionia... Jotain.
Tai sitten olen väärässä, taas.
-
En haluaisi olla turhannillittäjä, mutta huomasitteko, että miltei kaikki ideanne olivat ympäristöön ja maailmanrakennukseen liittyviä, teiltä puuttuu hahmot?
Loistava pointti! Tunnettu ilmiöhän on, että kun henkilöhahmot ovat tarpeeksi hyviä, he kirjoittavat itse tarinansa, alkavat elää omaa elämäänsä.
katsoin juuri eilen Bottom -sarjan jakson, jossa Richie ja Eddie olivat koko puolituntisen jakson ajan samassa paikassa, juuttuneena suljetun maailmanpyörän koriin. Jakso toimi kympillä ja oli tappavan hauska. :D Kun on hyvät hahmot ja osaa käyttää heitä, se jo yksinään riittää pitkälle. Jos vielä mukana on hyvin suuniteltu laajempi tarinakaari ja yksityiskohtainen maailma, aina parempi.
Painotukset vaihtelevat. Luonteeltaan teemallisissa tarinoissa kerronnan ei tietenkään tarvitse olla niin henkilölähtöistä kuin tilannekomedioissa tai draamoissa, mutta joka tapauksessa, vahvat hahmot auttavat kantamaan tarinaa niiden kohtien yli joissa muut kerronnalliset osa-alueet alkavat ontumaan.
-
Keskushenkilö olisi kunnianhimoinen kirjailijanalku -- alle kouluikäinen tyttö. Hänellä on pullonpohjasilmälasit ja etuhampaatkin puuttuvat.
...
Sarjan lähtiessä käyntiin hän kirjoittaa romaania, "josta on tulossa ainakin neljäsataasivuinen". Hän ei oikeasti osaa aakkosia, muttei tajua että sillä olisi jotain merkitystä, ennen kuin näyttää käsikirjoitusta äidilleen, joka pitää sitä kädessään väärinpäin.
Sydämistynyt tyttö päättää, ettei kirjoita enää riviäkään. Hänellä on maskottina jokin mönkiäinen, joka on kovasti haaveillut pääsevänsä mukaan tarinaan, ja nyt näyttää uhkaavasti siltä, että se jää pysyvästi ulkopuolelle. Sen pitää tarinaan päästäkseen (ja kokoa kasvaakseen) rohkaista tyttöä jatkamaan kirjoittamista. Tämän edemmäs en ole vielä tämän kanssa päässyt. Idea olisi että tyttö tutustuisi kertomattomiin tarinoihin. Minulla noita kertomattomia juttuja löytyy, mutta saa nähdä kantaako ideani mitenkään järkevästi. :)
pullonpohjalasit/ helpottaa piirtämistä ja tehokkaita ilmeitä
etuhampaat puuttuu/ vahva tunniste
ei osaa aakkosia muttei välitä/ ihanaa, anarkismifaktori
mönkiäismaskotti/ tarpeen, fantasiaelementti
kertomattomat tarina/ ei pelkoa ideoiden ehtymisestä
Haluan lukea tuon, ole kiltti ja tee.
-
Aikoja ja paikkoja on olemassa mutta tarina pitää kehitellä.
Itselläni on työn alla sarja josta paikkaa tai aikaa ei voi varmuudella päätellä. Eipähän kukaan perfektionisti pääse moittimaan yksityiskohdista. Tarinan voisi laittaa mihin tahansa ympäristöön tai aikakauteen melko helposti mutta siitä tosiaan tulee turhaa työtä taustatietojen tutkimisessa.
-
Geneerinen ninja riehumassa geneerisesti geneerisessä Helsingissä... Tai geneerinen Suomi suurvaltana geneerisessä aliengalaksissa.
Nyt pitää kysyä.
Mitä tuolla yhtäkkiä muotiin tulleella sanalla 'geneerinen' tässä tarkoitetaan? Sanakirja sanoo
lajin osoittava t. lajia koskeva
tai
yleinen
enkä noilla määreillä ymmärtänyt hölkäspöläkkätä.
Mitä tarkoitat, veli hyvä?
-
Siinäpä onkin aina vaikeus, kun pitäisi mielenkiintoiseen maailmaan keksiä vielä mielenkiintoisia ihmisiä... Tässpä varsin esittelen minkälaisia ihmisihenkilöitä olen keksinyt conqistadoreista kertovaan tarinaan. Osa henkilöistä on todelisia, päähenkilö ja muutama muu on ihan keksittyjä. Nimiä en ole vielä pahemmin keksinyt, joten nimeltä mainitut ovat todellisia henkilöitä...
Päähenkilö: Saksasta kotoisin oleva entinen palkkasoturi. Varustettu avoimella tutkivalla mielellä ja uteliaisuudella. Pakenee omaa menneisyyttään, johon kuuluu kotimaassa traagisesti menehtynyt morsian. Huolimatta ammattinsa karuudesta on kuitenkin luonteeltaan enemmänkin ajattelija, ja poikkeaa siksi valtavirrasta.
Cortez: Visionääri, jollakin tasolla jopa nero. Ehdoton kunnianhimo ja ristiretkihenki ajaa häntä kuin riivattuna eteenpäin. Mielenkiintoinen seikka jonka aion tuoda sarjakuvassa jotenkin esille on hänen mitä luultavin rakkaussuhteensa tulkkina toimineen intiaaniprinsessan kanssa.
Moctezuma: Atsteekki-imperiumin hallitsija. Ei varsinaisesti sotilaallinen kyky, uskoo vahvasti ennusmerkkeihin ja uskonnollinen luonteeltaan. Cortesin ja hänen armeijansa saapumisen hän yhdistää sulkakäärmeen legendaan, ja se hämää häntä niin, ettei hän toimi kyllin häikäilemättömästi kuin tarve vaatisi. Heikko luonne, arka kun huomaa ettei hän olekaan jumalallisessa asemassa valloittajien edessä.
Alvardo: Yksi Cortesin lähimmistä kapteeneista. Rohkea taistelija ja sotilas luonteeltaan. Myös äärimmäisen uskonnollinen, yhdistettynä vihaan ja pelkoon intiaaneja kohtaan. Helposti syttyvä luonne. Aiheuttaa pahoja selkkauksia espanjalaisten ja intiaanien välillä.
Tykkimies: Ei ole vielä nimeä. Yksinkertainen luonne, hallitsee hyvin työalansa (tykkimiehet olivat omana aikanaan korkeasti arvostettuja ammattimiehiä). Ei lakkaa ihmettelemästä, miksi oikein on yleensä lähtenyt mukaan.
Musketööri: Perinteinen valloittajatyyppi. Mielessä kulta,kunnia ja naiset. Jumala tulee mieleen kun pelko valtaa. Tappaminen on hänelle ihanneammatti.
Munkki: Oman uskonsa kanssa painiskeleva, kärsimyksen ongelman vaivaama mies. Yrittää viedä hyvää sanomaa eteenpäin rakkaudessa, kun muut vievät sitä miekalla.
Tlaxcalalaissoturi: Tlaxcala oli kaupunkivaltio, joka oli atsteekkien piirittämä. Sen soturit olivat kovassa maineessa,koska he olivat torjuneet kaikki invaasioyritykset ulkopuolella. He liittoutuivat Cortesin kanssa ja lähettivät joukkoja espanjalaisten mukaan näiden valloitusretkelle. Kyseinen soturi on ystävystynyt päähenkilön kanssa ja toimii pääasiallisena kanavana paikalliseen kulttuuriin.
Tuossa tärkeimmät ihmiset juonen kannalta yleisesti. Mielipiteitä?
-
Kappas! Säkin olet huomannut Jeromen.
Kauan se kestikin. Olin ostanut pojalle divarista satunnaisia Mustiksen numeroita mutta noi jäi lukematta kun ei ollut tarinoista kuin alku - tai loppupuoli vaikka se piirros viehättikin. Sitten (varmaankin juuri sun suosituksesta) hankin ihan tarkoituksella sellaisia numeroita joissa oli Jeromea ja nyt olen aika koukussa. Mielelläni minäkin lukisin tuota isommassa koossa ja paremmalle paperille painettuna mutta hyvä edes näin.
Matkamiehelle:Kyllä minä tuon mielelläni lukisin. Jos lisäinspiraatiota kaipaat, katso Herzogin elokuva Aguirre, jumalan viha. Se on aika pirun hyvä
-
Nyt pitää kysyä.
Mitä tuolla yhtäkkiä muotiin tulleella sanalla 'geneerinen' tässä tarkoitetaan? Sanakirja sanootaienkä noilla määreillä ymmärtänyt hölkäspöläkkätä.
Mitä tarkoitat, veli hyvä?
Anteeksi. Geneerinen on turhanpäiväinen lainasana, mutta niin laajasti käytössä työsanastossa...
Tarkoitan tuossa edellisessä geneerisellä jotain niin yleistä, että arkkityyppi korvaa yksityiskohdat. Siis jos kuvaat jotain niin yleisellä tasolla, että mikään yksityiskohta ei eroa arkkityypistä, koko persoonallisuus ja mielenkiinto katoaa. Voi sanoa vertauskuvallisesti että sielukkuus puuttuu...
-
Mitä tuolla yhtäkkiä muotiin tulleella sanalla 'geneerinen' tässä tarkoitetaan?
Hei opettaja mä tiedän! Tai luulen arvaavani.
Oletan Myllymäen tarkoittaneen kaavamaisia, pinnallisia, "kumileimasin"- tai "paperinukke" -tyyppisiä ratkaisuja. Se "geneerinen" on keksitty ihan sinun kiusaksesi, ettet nukkuisi yöllä.
Demonstroin:
Geneerinen suurkaupunki on täynnä kivitaloja, liikenneruuhkia ja ahdistusta, geneerinen ihminen sisältää kaksi jalkaa, kaksi kättä, torson ja pään. Jälkimmäinen laitetaan seikkailemaan edelliseen ja sit siel on kaikkii tilanteita. Geneerisesti sillee, actionia. Kyllähän kaikki tän tietää. Ja äkkiähän sen tekee. ;)
-
Tiedustelupalvelu kerää sodan käyneistä veteraaneista erikoisjoukon, jonka tehtävänä on tutkia uhkia.Siitä se tarina seitten alkaa...
Sitte pitää enää kirjoittaa se tarina.
Siinäpä onkin aina vaikeus, kun pitäisi mielenkiintoiseen maailmaan keksiä vielä mielenkiintoisia ihmisiä... Tässpä varsin esittelen minkälaisia ihmisihenkilöitä olen keksinyt conqistadoreista kertovaan tarinaan. ....
Tuossa tärkeimmät ihmiset juonen kannalta yleisesti. Mielipiteitä?
Nyt tarvittaisiin vielä juoni.
Muistelen jo vuosia sitten jonkun fantasiakirjoituskilpailun tuomarin manailleen. Kirjoittajat olivat uhranneet hirveästi vaivaa tolkienmaisen tarkkaan hahmojen, miljöön ja haltiakielen kuvaukseen. Kellään ei oikein kuitenkaan ollut oikein minkäänlaista tarinaa kerrottavana.
Koitapa kuvata yksi tarina lyhyesti niin , ettet sanallakaan mainitse historiallista ajankohtaa, henkilöiden nimiä tai ympäristön yksityiskohtia. Tai kuvaa vaikka tuo konkistadorijuttu niin, että se tapahtuukin 1972 Kärsämäen Essolla ja cortes on pölynimurikauppias Pertti ja Montezuma kahvion kassaharjoittelija Pirkko.
Siis vähän niinkuin ennenkin lännenfilmien juonia on lainattu samuraielokuviin ja niistä on väännetty scifitarinoita .
Jos juttu toimii teryleenihousuin Esson baarissa se toimii historiallisessa spektaakkelilavasteessakin.
-
Jos juttu toimii teryleenihousuin Esson baarissa se toimii historiallisessa spektaakkelilavasteessakin.
Kyllä minä tuon allekirjoitan mutta toisaalta on ihan hyvä että se paikka ja aika on olennainen osa tarinaa eikä pelkkä kulissi. Jos Pertti ja Pirkko juttelee siitä että kuinka vaimo ei ymmärrä ja pomo on vittumainen eikä pölynimuritkaan oikein käy kaupaksi ja tämä tapahtuu jossain Tolkien-maailmassa niin se voisi olla huvittavaa mutta vakavasti fantasiansa ottava lukija saattaisi tuntea itsensä petetyksi. Tarkemmin ajatellen, mitäpä niiden suippokorvien mielipiteistä kannattaa välittää
-
Kyllä minä tuon allekirjoitan mutta toisaalta on ihan hyvä että se paikka ja aika on olennainen osa tarinaa eikä pelkkä kulissi. Jos Pertti ja Pirkko juttelee siitä että kuinka vaimo ei ymmärrä ja pomo on vittumainen eikä pölynimuritkaan oikein käy kaupaksi
.. Niin silloin kertomus on vielä lyhyemmin: "Kaksi hahmoa urputtaa joutavia ympäristöön sopivalla tavalla" .
Epäkuollut noitakuningas Gil-Hãdradïm ja hobitti-ronin Azazael Soikiapää juttelevat Ered-Blûinin kääpiötemppelissä siitä ,että kuinka örkkipalvelija ei ymmärrä eikä magic-lotionkaan oikein käy kaupaksi.
Butch Cavanaugh ja sheriffi McFlanagan juttelevat siitä, että kuinka Mama Rougen tytöt ei ymmärrä ja karjaparonit ovat hankalia eikä kuudestilaukeavallakaan ole ollut töitä.
14-vuotiaiksi hyvin kehittyneet Angeldaemon-valmentajat Chizuru ja Noriko juttelevat Angeldaemon-taistelijoiden dojon suihkussa vaahdon ja höyryn niukasti verhoamina siitä , että kuinka ihqu Angeldaemon-mestaruusottelija Jirohishi ei ymmärrä ja sensei Hiamuri on ankara eikä Cute Kitten Angelin ja Immense Metal Bolt Stochin metamorfoosi ole vieläkään oppinut suorittamaan Twin Fireball Dragon-Slash O-Katana-iskua seitsemännen danin vaatimalla tyyneydellä.
Pirpaliina ja naapurin Maikku istuvat hiekkalaatikossa ja juttelevat siitä että kuinka isoveli on ihan tyhmä
ja äiti nalkuttaa eikä hiekkakakutkaan oikein pysy kasassa.
Juuppe Haisunäätä ja Poko Majava juttelevat etsivätoimistossaan siitä, että kuinka veljenpojat Hinksu ja Vinksu on kurittomia ja rikas Klaara-täti on taas äkäinen,kun toimiston vuokra on myöhässä eikä kätkettyjä merirosvoaarteitakaan oikein ole viime aikoina löytynyt.
Farbron Strömsö ja Nissan-tonttu maistelevat kuistilla oopiumsherryä ja juttelevat siitä että kuinka Strömsö-gumman ei ymmärrä , uimalammikon merihirviö on taas pahalla päällä ja kasvimaan piipputötsysatokin taitaa tänävuonna jäädä niukaksi.
Sarjakuvataiteilija piirtää keittiön pöydällä omaelämänkerrallista taidesarjakuvaa, jossa maito happanee kaappiin eikä omaelämänkerrallinen taidesarjakuvakaan oikein käy kaupaksi.
Viiksi-Janne ja Uljas Peränen juttelevat savottanuotiolla siitä että kuinka lihaksikkaat tukkijätkät ei ymmärrä ja pomo tykkää vaan naisista eikä kireät nahkahousutkaan oikein jaksa innostaa.
Musta Lukki ja Hämmästyttävä Z-ihmetyttö juttelevat June-tädin keittiössä siitä että kuinka tässäkään rinnakkaisuniversumissa ihmisten johtajat eivät ymmärrä professori Magneettiräpylän pahuutta ja Varjelijoiden(tm) Vanhimmat ovat vittumaisia eikä Kohtalon Kristalleitakaan oikein tahdo löytyä mistään.
Vänrikit Peter Carr ja Tommy Atkins juttelevat upseerimessissä kuuman kaakaon äärellä siitä että kuinka uusi laivuekomentaja ei ymmärrä taktiikkaa , sää kanaalin yllä on vittumainen eikä hunnejakaan ole oikein viime aikoina kertynyt pudotustilille.
Alikersantti Hietamäki ja sotamies Turpeinen juttelevat petromaxin loimussa siitä että kuinka kapteeni Kaarnio ei ymmärrä , täise roikala on pääl ja puhdetyölampunjalatkaan ei oikein käy kaupaksi.
Jänis ja Koira astelevat bitumipinnoitettua polkua Vinca-kauden kalajumalaidoleilla sisustettuun majataloon, tilaavat nuorakeraamisen kulhollisen käynyttä kärpässienimehua ja juttelevat siitä että kuinka Orava ei ymmärrä ja Willendorfin Venus on vittumainen eikä nämä potawwatas-lentokilven piirustuksetkaan oikein käy kaupaksi.
- Hemmetti. Näitähän keksii nopeammin kuin ehtii kirjoittaa.
Tai voihan kuvituspainotteista sarjakuvaa periaatteessa tehdä pelkän lavastuksenkin pohjalta.
Pizzalähetti soittaa ovikelloa .
Kotirouva avaa oven pyyhe päällä .
Pyyhe putoaa ja alta paljastuu lombardialainen 1300-luvun lopun kaksoisniitattu rengaspaita.
Sitten kaivetaan godendagit,paviisikilvet ja aamutähdet esiin ja käydään I.33:n asennot läpi ja vielä pari itse keksittyä.
-Vaan jaksaako tämmöistä lukea muut kuin vannoutuneet asianharrastajat.
Muoks : tämä aina unohtuu :
Päivänkakkaramies ja Korpraali Sirpalekranaatti istuvat salaisesa tukikohdassaan Tyrvään yhteiskoulun katolla ja juttelevat siitä kuinka Mekaaninen Kung Fu-apina ei ymmärrä, Zombie-ninja on vittumainen eikä Mouhijärven kunnantaloltakaan ole viikkokausiin lähetetty "Kokemäen Kostajien(tm)" salaista merkkiä.
-
Kyllähän niitä hahmovetoisia tarinoita löytyy täälläkin. Noista kolmesta ideasta, mitkä aikaisemmin mainitsin, vain se scifi-juttu on semmoinen, jossa ei selkeästi olisi yhtä päähenkilöä (toisaalta sen historia kattaa 500 vuoden jakson, joten se olisi mahdotontakin), mutta kyllä siitäkin on hahmokeskeisiä tarinakokonaisuuksia mielessä.
Sen sijaan se 100-luvulle sijoittuva kertomus on semmonen kahden nuoruuden ystävän elämäkuvaus, mennään ja katotaan, miten kaverien polut risteilevät ja eroavat.
Fantasiatarinassa päähenkilöinä on niin ikään kaksi nuorukaista, joiden kautta siihen maailmaan tutustutaan ja niitä "suuria" juonikuvioita tarkastellaan.
-
Cortez: Visionääri, jollakin tasolla jopa nero. Ehdoton kunnianhimo ja ristiretkihenki ajaa häntä kuin riivattuna eteenpäin. Mielenkiintoinen seikka jonka aion tuoda sarjakuvassa jotenkin esille on hänen mitä luultavin rakkaussuhteensa tulkkina toimineen intiaaniprinsessan kanssa.
Mutta myös opportunisti, petturi, takinkääntäjä, hyväksikäyttäjä, ahne, oman edun tavoittelija ja kyvytön tuntemaan empatiaa ja rakkautta. Salaa sisällään myös pelkuri. Silti eittämättä nero.
Kun kirjoitat jokaiselle hahmolle salaisuuden, heikkouden ja vahvuuden, ja kun heidän ajatusmaailmansa joutuu ristiriitaan tekojen kanssa, ja kun kaikki henkilöt ovat vielä ristiriidassa keskenään, tarina alkaa kirjoittaa itseään.
Tätä samaa muuten pohdittiin jossain fantasiakeskustelussa aiemmin...
-
Voisi olla ihan opettavaakin yrittää joskus tehdä juttu kokonaan ilman päähenkilöä, tyyliin Kohtalon kirja(Suomalainen elokuva).
-
Kun kirjoitat jokaiselle hahmolle salaisuuden, heikkouden ja vahvuuden, ja kun heidän ajatusmaailmansa joutuu ristiriitaan tekojen kanssa, ja kun kaikki henkilöt ovat vielä ristiriidassa keskenään, tarina alkaa kirjoittaa itseään.
Paras aikoihin lukemani neuvo!!!
-
Paras aikoihin lukemani neuvo!!!
Voisinpa ottaa kunnian itselleni mutta kyllä tää on ihan elokuvakäsikirjoittajilta lainattua.
Tuolla puitiin samaa aiemmin: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7098.0
-
Voisinpa ottaa kunnian itselleni mutta kyllä tää on ihan elokuvakäsikirjoittajilta lainattua.
Tuolla puitiin samaa aiemmin: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=7098.0
Ahaa! En pahemmin lue nuita käsikirjoituspuolen ketjuja (vaikka varmastikin pitäisi), koska idean ja hahmot luonnosteltuani huijaan jonkun toisen kirjoittamaan kässärin ja dialogin, itseltäni kun se ei onnistu.
-
Itse tunnen suurinta mielenkiintoa juuri ihmisiä kohtaan. Mikään ei ole niin kiinnostavaa, kuin kuvata ihmisiä omana aikakautenaan, sen arvomaailmaan ja tilanteeseen asetettuna, ja kuvata heidän tunteitaan ja sisäisiä ristiriitojaan. Juuri tuossa löytöretkiaiheessa minua kiehtookin erilaisten kulttuurien kohtaaminen. Kaksi täysin toisistaan poikkeavaa arvomaailmaa joutuu konfliktiin, josta vain toinen selviää.
Millaiseksi tuossa tilanteessa tuntisi olonsa mies, jonka filosofia on "elä ja anna toistenkin elää."
-
Millaiseksi tuossa tilanteessa tuntisi olonsa mies, jonka filosofia on "elä ja anna toistenkin elää."
Sellaista hemmoa vähän ihmetyttäisi, kun laitettaisiin naru kaulahan ja vietäisiin myytäväksi lähimmälle torille. Ja pakoyrityksistä rangaistaisiin ankaralla kädellä. Ettäs oppisi.
-
Jos juttu toimii teryleenihousuin Esson baarissa se toimii historiallisessa spektaakkelilavasteessakin.
Miljöölähtöinen tarinointi lienee helpompaa niille, joiden mielikuvitus ei laukkaa ihan rasvattuna... Harvalla se dialogi lähtee kulkemaan itsestään, mutta jos homman osaa, Esson baari on ideoiden aarreaitta.
-
Miljöölähtöinen tarinointi lienee helpompaa niille, joiden mielikuvitus ei laukkaa ihan rasvattuna... Harvalla se dialogi lähtee kulkemaan itsestään, mutta jos homman osaa, Esson baari on ideoiden aarreaitta.
En nyt ihan ole varma, mutta jos tarkoitat laittaa yhtäsuuruusmerkit mielikuvituksen ja taidon kirjoittaa sujuvaa dialogia, niin olen kyllä aika lailla eri mieltä. Samaten kuin JJ Näässin kommentti maailmanpyörään jumittuneen pariskunnan esimerkkikin - ei siinä ole kyse mielikuvituksesta saada toimimaan staattinen tilanne, vaan mikäli se toimii dialogin kantamana, on kyse silloin tekijän verbaalisista ja dramaturgisista taidoista. Paljon pystyy fiktiotakin tekemään ilman että siinä tarvitsisi varsinaisesti mielikuvitusta.
Uskoakseni Esson baariin sijoitetaan ihan eri tarinat kuin joihinkin eeppisempiin maisemiin. Lopulta on ehkä kyse samoista ihmisyyden peruspalikoista, mutta eri tekijöitä kiinnostaa käsitella asioita eri tasolla.
-
Uskoakseni Esson baariin sijoitetaan ihan eri tarinat kuin joihinkin eeppisempiin maisemiin. Lopulta on ehkä kyse samoista ihmisyyden peruspalikoista, mutta eri tekijöitä kiinnostaa käsitella asioita eri tasolla.
Ajoin kyllä takaa lähestymistapaa, jossa sama asia käsitellään samalla tasolla , mutta eri lavasteissa.
Toisaalla murtuu Quetzalcoatlin uhrikultti ja toisaalla mullistuu perheenemäntien siivouskokemus.
" Marttasisarten voimakkaat kourat tarttuivat lujin ottein imurin kahvoihin ja pitelivät sitä paikallaan pöytää vasten.
Monen samanlaisen näytöksen koulima Ylimartta avasi tottunein liikkein kotelon ja kohotti yhä sykkivän pölypussin päänsä ylle kaikkein taimmaisinakin istuvien nähtäville .."
Kertomuksen voi pelkistää kaavoiksi
- A menee B:n vuoksi paikkaan X , missä C pakottaa A:n tekemään toimenpiteen f(C)=B
- A1 ja A2 paikassa X kohtaavat C:n , C pakottaa B:n vuoksi A1 :n poistamaan A2:n X:stä.
- jne ...
-
Kertomuksen voi pelkistää kaavoiksi
- A menee B:n vuoksi paikkaan X , missä C pakottaa A:n tekemään toimenpiteen f(C)=B
- A1 ja A2 paikassa X kohtaavat C:n , C pakottaa B:n vuoksi A1 :n poistamaan A2:n X:stä.
- jne ...
Kieltämättä, mutta herkimpien runosuoni ehtyy äkisti :P
-
Mitäs tästä mietitte?
Tein tuossa armeijan aikana 45-sivua pitkän sarjakuvan, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Päähenkilö on nuori venäläinen nainen, jonka kotikylän saksalaiset SS-joukot tuhoavat. Hän selviää itse, koska saksalainen upseeri pelastaa hänen henkensä. Kaksi vuotta myöhemmin tarkka-ampujaksi puna-armeijaan värväytynyt tyttö sekä hänet pelastanut saksalainen kohtaavat toisensa raunioituneessa kaupungissa puolassa.
Halusin tuoda sarjakuvassa esille juuri sodan ristiriitoja, kun vastapuolesta löytyykin inhimillisä puolia...
-
Joo tähänpä tuskin vastataan, mutta haluaisin nyt kumminkin kertoa oman ideani.
Tarina kertoo rappeutuvasta, mutta isosta kaupungista, jota huumeliigat hallitsevat ja suurin osa asukkaista on narkkareita. Tarina alkaa kun kaksi narkkarikaverusta hoksaa, että näillä ei ole enää varaa huumeisiin. Niinpä he murtautuvat salaa läheiseen mielisairaalaan tarkoituksenaan varastaa lääkkeitä. Mutta nämä eivät aio jakaa huumeitansa. Molemmat pitävät varastetut huumeensa. Mutta toisen huomio kiinnittyy toiseen asiaan. Hän löytää lääkekaapista kassakaapin, ja hänen aikansa menee sen avaamiseen. Sieltä hän löytää huippusalaisia lääkkeitä, mutta, kas, sireenit alkoivat soimaan. Niinpä tämä ei ehdi kuin ottaa kaksi pakettia. Molemmat pääsevät pakoon. Uteliaampaa narkkaria harmittaa, koska tämä sai vain kaksi pakettia, joissa molemmissa on vain yksi pilleri, kun taas toisella on kauhea kasa lääkkeitä. Ninpä tämä "uteliaampi" vetää pillerit yhtäaikaan masuun. Kerron jo tässä vaiheessa mitä pillerit ovat. Ne kerrotaan vasta myöhemmässä vaiheessa tarinassa. Molemmat pillerit vaikuttavat pysyvästi ihmiskehoon. Toinen vahvistaa sydämen viisinkertaiseksi ja lisää verenkiertoa myös viidesti. Se myös Lisää pään verenkiertoa, eli ihminen tulee paljon älykkäämmäksi. Mutta toinen kapseli on Lisämunuaisen tehostin. Eli hän erittää adreliinia koko ajan räjähdysmäisesti, vaikka hän ei liikkuisikaan tai jännittäisi. Ja kun vahvistettu verenkierto ja lisätty adreliini kulkee aivoihin viisinkertaisesti, tulokset ovat hälyttäviä. Mutta koska tämä toinen narkkari kaveri hiukan sääli tätä toista, hän vie tämän diilerin luo. Oireet alkavat. Aluksi pelkkää tinnitystä, sitten jo hälyttäviä näkyjä, sitten tunne, että pää meinaa räjähtää. Ja lopuksi, Finito, hillitön raivonpurkaus. Tämä loputon raivopää kiinnittää erään huumekartellin pomon huomiön ja tämä tahtoo raivojan töihin, mutta nopeasti tämä alkaa nousta arvoasteikolla ja on pian pomo. Sitten alkaa kilpailevie yritysten listiminen. Tässä vaiheessa tämä irokeesipäinen mielipuoli huomaa, että ihmisten perusteellinen tappaminen rauhoittaa tätä paremmin kuin huumeet. Alaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että heidän tehokas johtajansa herättää poliisien huomion liiaksikin ja nämä päättävät lopettaa tuon pelleilyn. Tarina saattaa loppua tässä, tai jatkua, en tiedä.
-
Tarina kertoo rappeutuvasta, mutta isosta kaupungista, jota huumeliigat hallitsevat ja suurin osa asukkaista on narkkareita.
Jos suurin osa asukkaista on narkkareita, mistä he saavat rahat, joilla huumeliigat pysyvät pystyssä?
En halua nipotella, ehdotan vain että todentuntua riittää uskottavuuteen.
-
Jos suurin osa asukkaista on narkkareita, mistä he saavat rahat, joilla huumeliigat pysyvät pystyssä?
En halua nipotella, ehdotan vain että todentuntua riittää uskottavuuteen.
Olet oikeassa. Jos suurin osa nuorista olisi, ja vain jonkun verran aikuisia olisi huumeiden käyttäjiä. Rikollisuus kukoistaa luonnollisestikin.
-
Kertomuksen voi pelkistää kaavoiksi
- A menee B:n vuoksi paikkaan X , missä C pakottaa A:n tekemään toimenpiteen f(C)=B
- A1 ja A2 paikassa X kohtaavat C:n , C pakottaa B:n vuoksi A1 :n poistamaan A2:n X:stä.
- jne ...
Huvittavaa luettavaa .. ja ton Koivusaaren yhtälön nappaan säästöönkin ..
Juu, mikään ei oo uutta aurinkoluumun alla muuta kuin muuttuvat olo- tai sanoisko, elosuhteet, kun nekin on aikas myrskyisiä nykyvään. Joku ryssähän [en muista kuka] teoreettisoi että eihä *perustarinoita* ole kuin joku hassu tusina [en muista kuinka monta]. Kaikki tarut, kertomukset, legendat j.n.e. poikii ihan vaan niistä peruselementeistä ja ei ollu kai ees se *piipeli* se eka peruskirjakaan.
Tarinankertojien taito riippuu kuinka osaa käyttää tai koota nää palaset aina vaan jollain uudella lailla ..
-- j [muistaisin olevani] --
-
Siinäpä onkin aina vaikeus, kun pitäisi mielenkiintoiseen maailmaan keksiä vielä mielenkiintoisia ihmisiä...
Toimisikohan yhteistyö jonkun sellaisen sarjakuvantekijän (tai luovan kirjottajan tms) kanssa, joka lähestyy tarinoita aina hahmojen näkökulmasta...
-
Nyt ei itsellä ole onglmia aiheiden keksimisessä. Sarjakuvan aloittaminen on kyllä hieman vaikeampi kuin aiheen keksiminen. Superaseita, vampyyreita, tankkeja...
-
Nyt ei itsellä ole onglmia aiheiden keksimisessä. ... Superaseita, vampyyreita, tankkeja...
Uh-huh? Ja käväiseekös ikuna mielessä että : Jaksaiskohan kukaan lukea 1000. ja *vielä* yhtä trikoo-vapari-super-duper-sankari-juddua .. ?
Make a living, do faked copies .. or die an original ..
-- j --
-
Itselläni ei ole ongelmia ideoiden keksimisessä, varsinkaan käsikirjoitusta miettiessä, mutta kun tällä hetkellä haluaisin päästä piirtämään ja pähkäilen strippisarjakuva aihetta, niin huono piirrustustaitoni karsii suurimman osan aiheista pois. Jäljelle jää vain Helmiä sioille tyylinen pelkistetty sarjakuva, joka taas rajaa vaihtoehtoja.
Noi eiköhän se tästä, pian se idea vuosituhannen strippisarjaan tulee. ;)
-
huono piirrustustaitoni karsii suurimman osan aiheista pois.
Tee nekin.
-
Missä tiedän mielestä menee liaalisen mielikuvituksenkäytön raja.
Sillä kuka tahansa osaa laittaa mitä kummallisimpia asioita yhteen ja piirtää niistä sarjakuvan.
-
Missä tiedän mielestä menee liaalisen mielikuvituksenkäytön raja.
Sillä kuka tahansa osaa laittaa mitä kummallisimpia asioita yhteen ja piirtää niistä sarjakuvan.
Eikä osaa! Minä en ainakaan osaa. Enkä usko, että kuka tahansa, joka on kerran onnistunut lennättämään mielikuvitustaan "hyvin", onnistuisi siinä välttämättä toistamiseen.
Missään ei ole kirjoitettu lakia siitä, miten mielikuvitusta saa käyttää ja miten ei. Vain valmiista tekeleestä lukijat sitten saavat tuomita, tuliko tehtyä hyvää vai mentyä överin puolelle. Tietenkin sarjakuvassa on otettava huomioon sen oma, erityinen sääntö, että asiat seuraavat toisiaan juonellisessa jatkumossa. Muuten se ei edes ole sarjakuvaa.
Mutta nyt mun on mentävä jo lujaa... mutta tämä keskustelu oikeastaan ansaitsisi jatkoa. Tulen huomenna katsomaan.
-
Missä tiedän mielestä menee liaalisen mielikuvituksenkäytön raja.
Sillä kuka tahansa osaa laittaa mitä kummallisimpia asioita yhteen ja piirtää niistä sarjakuvan.
Siinä ettei tekijä usko juttua itsekään.
Uskomisella tarkoitan sitä että tapahtumien täytyy olla uskottavia siinä todellisuudessa jonka tekijä on luonut. Voihan sitä luoda maailman jossa kaikki on mahdollista, mutta se ei ole kiinnostava koska siellä ei ole jännitteitä. Silloin kiinnostus pitäisi luoda esim. huumorilla, mutta jos huumorikaan ei noudata mitään sääntöjä niin...
-
Eikä osaa! Minä en ainakaan osaa. Enkä usko, että kuka tahansa, joka on kerran onnistunut lennättämään mielikuvitustaan "hyvin", onnistuisi siinä välttämättä toistamiseen.
Missään ei ole kirjoitettu lakia siitä, miten mielikuvitusta saa käyttää ja miten ei. Vain valmiista tekeleestä lukijat sitten saavat tuomita, tuliko tehtyä hyvää vai mentyä överin puolelle. Tietenkin sarjakuvassa on otettava huomioon sen oma, erityinen sääntö, että asiat seuraavat toisiaan juonellisessa jatkumossa. Muuten se ei edes ole sarjakuvaa.
Mutta nyt mun on mentävä jo lujaa... mutta tämä keskustelu oikeastaan ansaitsisi jatkoa. Tulen huomenna katsomaan.
Itse olen huomannut omassa käsikirjoittamisessa, että kun juttu ei luista enään niin sitten sitä tulee jatkettua ihan ihmeellisellä tavalla joka ei noudata minkäänlaista jäsennyyttä.
Esim. Pekalta varastetaan pyörä. Pekan kiskaisee takkinsa takataskusta potkulaudan jolla Pekka lähtee rikolliseten perään.
Tämähän on tietenkin makuasia missä määrin rajoja saa rikkoa.
Sehän minusta sarjakuvassa onkin kiinostavaa, sillä saa kaiken mahdolliseksi.
Eikä sarjakuva minusta rajoitu juoneen. Sarjakuva = sarja kuvia. Mutta tämähän on vain minun käsitys ja lisää mielipiteitä kaivataan.
-
Missään ei ole kirjoitettu lakia siitä, miten mielikuvitusta saa käyttää ja miten ei. Vain valmiista tekeleestä lukijat sitten saavat tuomita, tuliko tehtyä hyvää vai mentyä överin puolelle.
Yleensä lukijat on kuitenkin kiinnostuneita niistä sankareista tai päähenkilöistä. Ihan sama miten mielikuvituksellisen paikan kehittää (planeetta, jossa ei ole painovoimaa ja jonka asukkaat ovat kyborgityrannosauruksia, mieletön konsepti!).
Jos miettisitte ensin niitä tyyppejä minkä tekemisistä se potentiaalinen lukija on kiinnostunut ja sitten vasta antaisitte mielikuvituksen lentää
-
Kyllä itsekin ajattelen että hahmot luovat sen tarinan ja sin kiinnostavuuden. Esim. Hugo Pratt osasi juuri pelata mielenkiintoisilla henkilöillä, eritoten sivuhahmoilla.
-
Yksi parhaista sarjakuvista joita olen tänä syksynä lukenut on toi Pieniä voittoja 2 joka kuulostaa tosi ankealta jos rupeaa selittämään mitä siinä tapahtuu mutta joka on valtavan hieno juuri niiden hahmojen vuoksi. Kun elokuvien nimen perässä on joku numero niin se panee epäilemään että kyseessä on paskaa mutta sarjakuvissa aika monesti laatu paranee kun henkilöt saa lisää lihaa luiden päälle tarinan edetessä. Pieniä voittoja 2 on parempi kuin ensimmäinen koska tekijän ei tarvitse enää esitellä niitä ihmisiä vaan voi keskittyä tarinaan
-
Tee nekin.
Hyvä ohje! Kiitos Keke!
Vaikka ei osaa piirtääkään kaikkea, kannattaa silti kokeilla rajojaan.
Kun olen nyt piirtänyt muutakin kuin yksinkertaistettuja hahmoja (Esim.Helmiä sioille tyyliset hahmot), niin olen huomannut piirrosteni olevan parempia kuin odotin.
Vaikka onhan sitä vielä paljon parannettavaa, niin vain piirtämällähän sitä voi oppia piirtämään.
-
Mulla taas sattuu olemaan useinkin tyhjää tarinoiden suhteen. Mutta kyllä niitä ideoita aina joskus harvoin syntyy. ;D