Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : tuuksi 27.01.2007 klo 14:44:58
-
Hei!
Olen täällä uusi ja olen jo pitkän aikaan piirtänyt ( tai oikeastaan säheltänyt ) kynän kanssa... Mutta ongelma on se että en koskaan tiedä mistä piirtää... Ja mistä olisi hyvä aloittelijan alkaa piirtämään. Onko ne niitä perspektiivi harjotuksia vaiko jotain aivan muuta? Kaikki vinkit otetaan vastaan.
Lisäksi minkälainen kynä olisi paras alkuvaiheessa. Ettei tule sellasta tökköä jälkeä.
::)
-
Tervetuloa, welkom.
Runsain määrin vinkkejä löytyy, kun jaksat kahlata läpi vaikka aluksi kaikki tämän alueen keskustelut, tekniikasta ja sensemmoisesta.
Kuvan (tai sarjakuvan) voi piirtää 1)mistä vain, mistä voi ottaa valokuvia, ja 2)myös kaikesta, mistä ei voi valokuvia ottaa. Idean saaminen on toisinaan helppoa, toisinaan taas vaikeaa.
Perspektiiviharjoitukset ovat hyviä. Esineitä (kahvimuki, työtuoli, autonratti, sähkötuuletin, käkikello, kynttilänjalka, kenkä, kännykkä tms.), tiloja (olohuone, keittiö, kylppäri, parveke, piha, rappukäytävä, koululuokka, teatterisali, bussi [on muuten kirotun vaikea saada näköiseksi], virasto jne.)
Tee nopeita luonnoksia ja, jos siltä tuntuu, pidemmälle vietyjä tutkielmia. Kasveja. Eläimiä. Ihmisiä. Piirrä mallista, paina mieleesi, miltä asiat näyttävät, ja piirrä muistista. Kuluta niin paljon paperia, kuin vain mahdollista, ilman, että siitä aletaan pitää meteliä kotona.
Pehmeällä lyijykynällä (2B - 6B)on hyvä piirtää, ja sen jälki on suht helppoa kumittaa; sormet kylläkin tahtovat mustua sen kanssa, varsinkin kaikkein pehmeimpien, mutta älä välitä: kädet voi aina pestä.
Ajan kanssa erilaisia kyniä kokeillessasi löydät ne, jotka sinulla ovat helpoimpia käyttää. Kuulakärki, kuitukärki, teräskynä, sivellinkynä, ne kaikki ovat hyviä niille, jotka oppivat niitä käyttämään. Tököstä jäljestä pääsee eroon vain harjoittelemalla. Ja vielä vuosien jälkeenkin sitä tulee tehtyä toisinaan ja useamminkin..
Mutta joo, tosiaan (kävin välillä tekemässä vähän ruokaa): Lue täältä näitä tekniikkakeskusteluja, ja tutustu Suomen sarjakuvaseuran Kupla-akatemiaan (löytyy googlettamalla), lainaa piirustusoppaita kirjastosta ja lue kaikki, minkä käsiisi saat. Eipä aikaakaan, kun sinua aletaan pitää outona. ;)
Pidä hauskaa.
-
Mutta ongelma on se että en koskaan tiedä mistä piirtää... Ja mistä olisi hyvä aloittelijan alkaa piirtämään.
Jos ei keksi mitä piirtää on paras alkaa vaan tekemään viivaa paperille. Siitä se lähtee kun katsoo mitä alkaa syntymään. Itellä peruskoulun oppikirjat ja vihkot olivat niitä "luonnoskirjoja" jotka toimivat piirtämisen suttupapereina ::). Ja kannattaa piirtää paljon ja koko ajan jatkuvasti kun vaan huvittaa, tekemällä oppii parhaiten ja kynä ja paperia kannattaa olla aina saatavilla.
Piirtämisen ei tarvi aina olla semmoista että " nyt tuossa on paperi, tuossa on pyyhekumi, tuossa on lyijykynä ja tässä tussi. Piirrämpä nyt tämmösen ja tämmösen kuvan oikein tarkkaan". Jos pelkästään piirtää vain siten että tekee ainoastaan hyvin suunniteltuja ja mietittyjä kuvia rauhassa ja hitaasti, on myös oppiminen hidasta. Sotkujen tekeminen suttupapperille kehittää taitoa liikutella piirustusvälinettä juuri niinkuin haluat.
Ja siveltimeen kannattaa tutustua varhaisessa vaiheessa ja katsoa miten ja millaista jälkeä sillä saa aikaan. Jos sen oppii hyvin, joka kylläkin kestää monesti vuosia, sillä saa mahtavaa jälkeä aikaan. :)
-
Kiitos vastauksista.
Paperista ei pitäisi vähään aikaan tulla ongelmaa sillä isä saa töistä ilmatteeksi ja on noita vanhoja tyhjiä koulu vihkoja joihin voi piirtää . :) Aletaanpas tuhertaa jotain.
-
Jos ei keksi mitä piirtää on paras alkaa vaan tekemään viivaa paperille. Siitä se lähtee kun katsoo mitä alkaa syntymään.
Monitorin vinkeistä tykkään.
Tuo on paras, täytyy käyttää aina kun kohtaa jahkailijan: ala piirtää äläkä nosta kynää paperista, kyllä siitä jotain syntyy ennen kuin paperi maailmasta loppuu, ja todennäköisesti juuri kaikkein omin juttu.
-
Miten sais anatomian takas kohdilleen? Mä piirsin syksyn alussa ees jotenkin korrektisti, mutta nyt se anatomia on heittänyt hevon häntää jo kauemmin. Ja sattuisiko sitten olemaan yhtään mitään muuta keinoja, kuin istua ja guuglettaa koneella (silmis alkaa vilkkumaan jo vartin jälkeen) tai käyttää ihmisiä (koska meidän kämpillä on niin ilkeitä ihmisiä, jotka ovat enemmänkin kiinnostuneet mun tökkimisestä kylkiluihin kuin olemaan minään mallina)?
-
Miten sais anatomian takas kohdilleen?
Piirrä valokuvista läpi. Ota Anttila tai Jallu. Käsi ja silmä oppii ihmisen muodoille ja piirrosjälki paranee.
-
Yksi hyvin tärkeä asia kannattaa muistaa, josta en ole mistään sarjis-oppaista löytänyt on "roolijako". Eli tarkoitan sitä kuinka joka ikisessä ruudussa hahmolla on oltava jotain eleitä. Esim.
vaikka ruutu, jossa ollaan juhlissa on jokaisen paikalla olevan ihmisen tehtävä jotain: kättelät, juttelat, nojaavat seinää vasten, istuvat, katsovat toisiaan, tanssivat... En ole Löytänyt ainuttakaa Aku Ankkaa jossa Hahmot seisoisivat kuin patsaat.
Kun eleet tuodaan mukaan, niin sarjakuva herää silloin todelakin eloon :D
-
minä hiukan epäilen tuota läpipiiräntää eikö siihen tottumiseen mene kauheasti aikaa. ???
-
... eikö siihen tottumiseen mene kauheasti aikaa. ???
Kaikkeen oppimiseen menee aikaa. Mutta jokainen oppimasi tekniikka, millä kuvan saat aikaiseksi, on avuksi myöhemmissä töissäsi. Piirtämistä voi harjoitella ziljoonalla eri tavalla, mallista, läpipiirtäen, valopöydillä ja lasilevyillä, peilikuvana, vasemmalla tai oikealla kädellä, hiilellä, maalilla, eri kynillä ja wacomeilla.
Tärkeätä on tietysti oppia katsomaan oikeita asioita ja painamaan ne muistiin, jotta osaa tehdä ne paperille samallailla kuin silmä ne on nähnyt. Joku kuuluisa taiteilija sanoi sen aikoinaan: Mallista piirtäminenkin on muistista piirtämistä.
Silmää, sydäntä ja aivoja tarvitaan kynäkättä ohjaamaan.
-
Kannattaa käyttää ainakin aluksi luonnosharjoituksissa ruutupaperia. Se auttaa esim. jos piirrät taloa ikkunat saa samankokoisiksi. ;)
Ehkä kumminkin kannattaa opetella viivaimen käyttöä: mikä taiteilija se on joka osaa piirtää vain yhden kokoisia ikkunoita?
-
Ehkä kumminkin kannattaa opetella viivaimen käyttöä: mikä taiteilija se on joka osaa piirtää vain yhden kokoisia ikkunoita?
Joka käyttää ruutupaperia, viivaimia tai ehkä-kynää (lyijykynä), hidastaa tuota oppimista melko turhaan. :'(
-
Ehkä kumminkin kannattaa opetella viivaimen käyttöä: mikä taiteilija se on joka osaa piirtää vain yhden kokoisia ikkunoita?
No mutta kuka sanoi mitään ruutupaperin ruudukon kokoisesta ikkunasta. Siinähän on mielikuvitus rajana, kun voi niitä ruutuja yhdistellä. Saa eri kokoisia ja muotoisia.
-
No mutta kuka sanoi mitään ruutupaperin ruudukon kokoisesta ikkunasta. Siinähän on mielikuvitus rajana, kun voi niitä ruutuja yhdistellä. Saa eri kokoisia ja muotoisia.
No eikai? Piirränkö puuväreillä vai pitääkö oikein varastaa vahaliitu?
-
Aloittelijat huomio: tärkeintä on piirtää, ja jos on mahdollista niin piirtäkää elävää mallia!!!
Ilman muuta.
Mutta yks asia on materiaalin kerääminen havainnosta piirtelemällä ja varta vasten harjoittelemalla. Valokuvien läpipiirtämiselläkin oppii paljon jos ei saa sarvikuonoa tai suihkuhävittäjää eläväksi malliksi kämpille.
Toinen tilanne on sarjakuvan toteuttamisen tuoksinassa jossa haetaan mallikuvia netistä jotta päästään eteenpäin.
-
Kannattaa myös muistaa tehdä ruudukot mielummin paksuimiksi kuin ohuiksi. Selvetää ja rajaa sarjakuvaa tehokkaasti ilman, että joutuu tekmään paljon työtä. :) Rupesin ite käyttämää kyseistä tekniikkaa ja ero oli kuin olisin vaihtanut Wiin komposiittikaapelin komponenttiin :D
-
Erillaisten laitteiden piirtäminen on vaikeaa.
Oiskos mitään tutoriaaleja tai kirjoja esim autojen ja lentokoneiden piirtämiseen?
-
Erillaisten laitteiden piirtäminen on vaikeaa.
Oiskos mitään tutoriaaleja tai kirjoja esim autojen ja lentokoneiden piirtämiseen?
Robert W. Gill "Rendering with Pen and Ink" - arkkitehdeille suunnattu piirustusoppikirja sisältää luvun kulkuneuvojen piirtämisestä.
Jossain mangaoppaissa muistaakseni on ollut koneiden piirtelyä.
-
Oma tyyli kehittyy parhaiten, kun ei matki muita, eli tekee itse havaintoja maailmasta ja soveltaa niitä piirustuksissaan. (Olen hyvä puhumaan: aina olen matkinut tyyleissäni idoleitani. Nyt olen vain heidän sekoituksensa.)
Kaikki koneet voi pelkistää helposti kuutioiksi ja palloiksi, mutta jos haluaa realismia peliin, tarvitaan jo jotain muuta. En tiedä mitä...
-
Autot ja vempeleet kandee ehdottomasti ensin pelkistää laatikoiksi ja lieriöiksi! Minusta se ei ole pelkkä oikotie tai helpotus, se on jotakuikseen välttämätöntä, jos haluaa piirtää vempeleet perspektiiviin.
(http://www.tridentmilitary.com/New-Photos8/japanese-truck.jpg)
Tässä on lähinnä neljä laatikkoa. Moottorilaatikko, ohjaamolaatikko ja näkymättömiin jäävän runkolaatikon päällä makaava lavalaatikko. Piirtäisin ensin nämä laatikot, sitten pyörät paikoilleen simppeleinä kiekkoina. Lokasuojat, lamput yms. asettuu paikalleen kun katsoo missä kohtaa ne ovat vieressä olevaan laatikkoon nähden. Sitten vasta pyöristetään moottorilaatikkoa ja lisätään detaljeja. Eikä se niin millintarkkaa ole, jos kaikki on palttiarallaa paikallansa.
-
Kannattaako minun värittää sarjakuvat puuväreillä vai vesiväreillä?Ja minkälaista kynää käytän jos haluan tehdä siitä hienon?
-
Tuohon ei ole kaiketi yhtä oikeaa vastausta. Tri Doom, kokeile, millä osaat värittää parhaiten, ja mikä väritystyyli täyttää parhaiten tavoitteesi sarjiksen suhteen. Ymmärsin, että teet supersankarityylistä, joten tekisin sinuna ehkä puuväreillä värjäyksen. Älä toki kuuntele minua, vaan kuuntele omaa kättäsi. ;) Eikä kaiken ole pakko olla väritetty. Mutta väritetty on aina kivempi, onhan? :P
-
Mie taas skannaisin (tai ottaisin digikameralla kuvan) ja värittäisin jossain ohjelmassa. Silleen voisi jäljitellä myös niitä monimutkaisia väritysefektejä joita suuppersankarisarjakuvissa suositaan. Esim GIMP on ilmaista softaa, joka käynee moiseen tarkoitukseen?
-
Mie taas skannaisin (tai ottaisin digikameralla kuvan) ja värittäisin jossain ohjelmassa. Silleen voisi jäljitellä myös niitä monimutkaisia väritysefektejä joita suuppersankarisarjakuvissa suositaan. Esim GIMP on ilmaista softaa, joka käynee moiseen tarkoitukseen?
Skannasin yhden oman sarjakuvan kannen mutta siinä tuli vain keskus.Miten saan kokonaan?
-
Skannasin yhden oman sarjakuvan kannen mutta siinä tuli vain keskus.Miten saan kokonaan?
Öö, mikä skanneri ja ohjelmisto? Itelläni HP:n monitoimikoneella ja sen softalla täytyy esikatselussa rajata haluttu alue, joka skannataan lopulliseen tiedostoon. Joskus se rajaa itse tarpeelliset alueet, mutta usein joudun itse sitä muokkaamaan.
-
HP PSC 1510 AII-in-one.Siinä on.
-
HP PSC 1510 AII-in-one.Siinä on.
Jep, itelläni on 1517 eli ongelma on juuri se mitä arvelinkin. Kun skannaat jotain kuvaa, niin valitse esikatselussa sitä katkoviivaruutua muuttamalla, minkä alan haluat skannata.
-
Aiemmin tässä puhuttiin elävästä mallista pirtämisestä enkä kyllä ole huomannut mitään eroa siinä onko malli kuva vai paikalla. ´paitsi että kuva ei tarvi taukoja´
Se mikä mielestäni esim ihmisen piirtämisessä on tärkeää on että jos haluaa piirtää jotian päästä pitää jossain vaiheessa lopattaa mallista piirtäminen ja opetella piirtään niitä törmäys äijiä joita joka piirto-oppaassa on. Kun sen mallin on saanut oikeaan asentoon loppu sujuu aika itekseen.'nysvään sitä mallinukkea usein liiankin kanssa :)'
Olen myös huomannut että jos haluaa piirtää sarjakuvaa niin kannataa harjoitella piirtämään vaikka jokin lyhyt kohtaus sen sijaan että piirttää vaan hahmoja poseraamaan. Oppii paljon ennemän kun vain aloittaa tekemään tarinaa kuviksi kuin harjoitella hahmonejen tai muun piirtämistä. Tarinalla ei niinkään ole väliä :)
ps:'empä ole kyllä mikään guru mutta näin minulla'
-
Hei minäkin olen vain sählännyt, ja tänään ostin lehtiön ,(A5 50 sivua) Lyijykynän (B) ja Kaliografiakynän (joku M)
Tarvisin apua anatomiassa, kaikissa asennoissa (hypyt yms.) sillä osaan vai piirtää ihmisen edestä ja sivuista. Mitä minun kannattaisi aluksi opetella? Itse olen kopiomassa simppeleitä asioita, se neuvo minulle annettiin.
-
Aiemmin tässä puhuttiin elävästä mallista pirtämisestä enkä kyllä ole huomannut mitään eroa siinä onko malli kuva vai paikalla. ´paitsi että kuva ei tarvi taukoja´
Aika iso ero hahmottaa kolmiulotteinen kohde niin että osaa sijoittaa sen kaksiulotteiselle paperille. Kuvassa litistys on valmiiksi hoidettu, kohteen erottaminen ympäristöstä (poski alaleuasta) on helpompaa ja valöörit on (esimerkiksi kamera) yksinkertaistanut piirtäjän puolesta.
Elävässä tilanteessa saa opetella tekemään päätöksiä.
-
Jos kädet tuottavat ongelmia, niin on hyvä ruveta kopioimaan Niilo Pielisen tai Asterixin käsiä. Käsien asentoihin erityisesti on panostettu näissä sarjiksissa.
-
En viitsinyt uutta aihetta aloittaa ja tämä vaikutti sopivimmalta. Apua kaipailisin useampaankin asiaan. Ensimmäinen onkelma on se, että en saa millään luotua rutiinia piirtämiseen siis nimenomaan siihen, että joka päivä ottaisin kynän käteen ja tekisin ja harjoittelisin uusia juttuja. Voisi sanoa, että olen varmaan 10 kertaa aloittanut tämän harrastuksen ja joka kerta tunkenut lehtiöt ja kynät takaisin työpöydän laatikkoon. Parhaimmillaan tosin olen piirtänyt 4-8 tuntia putkeen ja ala-asteella tein paljon tikku-ukko -sarjakuvia ja silloin haaveilinkin ammatista sillä saralla. Nykyisin en kuitenkaan saa juuri mitään aikaan vaikka halua olisikin. Pahin ongelma on varmaan se, etten tiedä mitä pitäisi tehdä/harjoitella. Olen yrittänyt harjoitella esineiden yms. piirtämistä, mutta se on äärimmäisen tylsää ja turhauttavaa, kun lopputuloksessa on vaikea nähdä mitään hyvää. Halua olisi piirtää suoraan sarjakuvaa, mutta tiedän ettei se ole välttämättä järkevin lähtökohta, kun ei edes pöydällä makoilevaa banaania osaa piirtää oikein. Eli miten löytää rutiinit ja oikeat harjoitustavat?
Tällä hetkellä mulla on lainassa Christopher Hartin Everything you wanted to know about cartooning but were afraid to draw, josta löytyy kyllä paljon kiinnostaavaa ja sellaista asiaa, joka tuntuisi sopivan omaan tyyliin, mutta en siitäkään saa liitettyä omaan piirtämiseen asioita, että osaisin tehdä ne ulkomuistista.
Haluaisin oppia piirtämään esimerkiksi Hajime no Ippon kaltaista sarjakuvaa. (Klik (http://i7.mangareader.net/hajime-no-ippo/494/hajime-no-ippo-105336.jpg), Klik (http://3.bp.blogspot.com/_i4dVNVJbSKs/TQ7KYoymuxI/AAAAAAAAATY/yJ8FVg0UtvI/s1600/ippo01.jpg)) Samaten taito tehdä reaalimaailmasta sarjakuvaa eli tehdä vaikka itsestäni sarjakuvaversio olisi hieno oppia. Nimenomaan ihmisiä olisi hauska oppia piirtämään sarjakuvaversioina.
Tästä tuli nyt paljon sekavampi kuin ajattelin, mutta arvostan jos joku viitsii lukea ja vastata tai neuvoa oikeaan suuntaan.
-
No en tiedä olenko oikea ihminen neuvomaan, mutta jos nyt jotain ajatuksia laitan.
Mielestäni kaiken a ja o olisi opetella piirtämään ilman suorituspaineita niin että piirtelet vaan kieli poskessa tikku-ukkoja tai vastaavaa ja nautiskelet siitä. Kun nautit niin silloin myös kehityt. "Taito" (mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan), varmuus ja kyky tarkkailla ympäristöä tulee kyllä sitten piirrettyjen kuvien lukumäärän kasvaessa.
Piirtäminen on elämänmittainen juttu, joten jos otat paineita ja stressaat niin luultavasti lopetat kuitenkin taas jossain vaiheessa, etkä pääse kehittymään.
Tee siis vaan "läpällä" kaikenlaisia sarjakuvia äläkä ripusta taiteellista itsetuntoasi tuotoksiisi. Leiki että olet taas 5 vuotias äläkä välitä siitä mikä "tasosi" on verrattuna muihin. Silloin kehityt.
-
Kyllä tuo oikeastaan auttoi aika paljon. Päätin toistaiseksi jättää kokonaan sen teknisen ajattelun ja harjoittelun ja tehdä 100 % fiiliksen mukaan. Heti syntyi oikeastaan jälkeä, josta itse tykkään vaikka teinkin vain mielikuvitusotuksia erään pokemonin mallista. : D Samaten aloin vähän fiilistelemään peilin edessä lehtiö kädessä erilaisia nyrkkeilyasentoja ja etenkin semirealistista ihmisen anatomiaa. Katsoa nyt miten homma etenee ja jos tätä kautta saisi sen rutiinin eli ei varsinaisesti harjoittele mitään kunhan piirtää jotain sivun pari päivässä ja nauttii siitä.