Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Aiheen aloitti: pasoleati - 05.11.2006 klo 04:59:40
-
Siinäpä se. Mielellään saisi myös perustella valintansa!
-
Kyllä 1993 oli loistava! Siihenhän kuului nämä Mustat tiikerit ja Tigerin tarina yms...
-
Vaikea valinta, mutta heti kättelyssä selvää oli, että vuosikymmenen alkupuolelle kallistuu. Pitkän pohdinnan jälkeen havaitsin, että vuodelta 1990 löytyy ehdottomasti vahvin kokonaisuus, vaikka esim. vuosilta 1992 ja 1993 löytyy parhaat tarinat. Niissä vuosikerroissa oli kuitenkin liiaksi minulle lähes yhdentekeviä tarinoita.
Kaikkein paras vuosikerta on kyllä 1976, mutta sitä ei tässä kysytty :).
-
Kaikkein paras vuosikerta on kyllä 1976, mutta sitä ei tässä kysytty :).
Joo, niin oli
-
Kallistuin vuoteen 1991, vaikka myös 1990 ja 1992 olivat hyviä.
-
Valitsin sen mikä ensimmäiseksi selkärangasta tuli mieleen eli vuosikerran 1994.
Siinä on ensinnäkin Nolitta-Letteri duon maratontarinan (lähes 600 sivua) Paluu Pilaresiin loppupuolisko. Tätähän on joiltakin tahoilta aika rankastikin suomittu, mutta itse tykkäsin siitä. Harmillista, että enää ei käytännössä tehdä näitä mammuttitarinoita, vaan lähes kaikki ajetaan siihen tasan kahden lehden pituiseen muottiin (220 sivua). Sitten on tietenkin Civitellin ja Fuscon tarinat, joista pidän erityisesti. Klaatun kulta on yksi parhaimpia 'talvitarinoita' ja täytyy vain ihmetellä, minne sen kirjoittaja Canzio sittemmin Texin parista katosi. Myös Montin tarina on mainio.
Tähän vuosikertaan mahtuu kyllä niitä tasapaksujakin tapauksia, kuten Blascon tarinat ja Galleppinin jäähyväistyö Huuto Myrskyssä. Ne nyt ovat mitä ovat, mutta kaiken kaikkiaan 1994 on oikein kunnon vuosikerta!
-
Klaatun kulta on yksi parhaimpia 'talvitarinoita' ja täytyy vain ihmetellä, minne sen kirjoittaja Canzio sittemmin Texin parista katosi. Myös Montin tarina on mainio.
Ei hän minnekään ole kadonnut. Hän on Sergio Bonellin lähin avustaja ja mm. kirjoittaa puhtaaksi Seguran ja Rujun tarinat.
-
Kyllä 1995 oli 90-luvun vuosikerroista tasaisin.... oli Letteriä, Marcelloa, Fuscoa ja Civitelliä.. Ei yhtään heikkoa tarinaa ja Carsonin menneisyys kruunasi vuosikerran! Lisäksi "Yokunin erämää ja Tehtävä Bostonissa" olivat ne tarinat joiden avulla jäin lopullisesti Texin koukkuun...
-
Kun nyt nostalgiakärpänen puraisi oikein kunnolla, niin pakko oli kaivaa Klaatun kulta esiin ja lukaista se. Oli juuri niin pirun hyvä kuin muistelinkin, vaikka edellisestä lukukerrasta oli kulunut aikaa jo vuosia. Dialogi (etenkin Texin ja Carsonin) oli tosi mehevää, mehevämpää kuin monesti nykyään.
Vähän haiskahtaa siltä, että eivät nyt saa Bonellilla kaikkea Canzion potentiaalia hyödynnettyä. Soisi miehen saavan kirjoittaa omiakin seikkailuja eikä vain hioskella muiden töitä.
Näyttää muuten äänestyksessä olevan aika paljon hajontaa tähän asti.
-
Höh, -97 vielä vailla ääniä, vaikka silloin ilmeistyi yksi parhaista tarinoista, Red Hillin verilöyly! Ja Villan loistava tarina vissiin loppui siinä, missä Kit menetti muistinsa. Muutenkin 1997 oli hyvä vk. Jos otettaisiin äänestys 1996-2001 niin ääneni menisi luultavasti 1997.
-
Tämä on kaikkien aikojen vaikein kysymys. Olen miettinyt monta päivää enkä tiedä mitä noista äänestää. Minusta kaikki 90-luvun Texin vuosikerrat ovat vaan niin hyviä. Jokaisessa monta hyvää tarinaa...
-
Totta, onpa vaikea kysymys. Parhaan vuosikymmenen valinta sen sijaan ei tuottaisi ongelmia: ysäri on paras! Old school -väellä on tässä varmaan sulattelemista... ;)
-
Itse lähdin valitsemaan parasta vuotta eliminointimenetelmällä eli eliminoin ne vuosikerrat mitä en pidä parhaana ja viimeisenä jäljelle jäänyt oli voittaja. Ensimmäinen eliminaattori oli Marcello eli vuosikerrat joihin Marcello oli päästetty tuhertamaan putosivat kisasta pois. Ja lopulta päädyin vuoteen 1991.
-
Pasoleatin systeemi on hyvä. Itse käytin suunnilleen samaa menetelmää eli eliminoin pois ne vuodet, joissa jotkut tarinat hiukankaan ärsyttivät. Yhtenä vedenjakaja toimi suosikkipiirtäjäni Letteri, jonka 90-luvun alun tarinat olivat vielä kerrassaan nautittavaa luettavaa, mutta tarinasta "Espanjalainen solki" lähtien ketutuskäyrä on tasaisesti noussut. Niin siinä sitten kävi, että joukosta tipahtivat pois nekin vuodet, joissa olivat mielestäni parhaat tarinat. Mutta ei mielestäni parhaassa vuosikerrassa saa olla tarinoita, jotka jollain tapaa ärsyttävät. Vuosikerran lukemisen pitää olla nautintoa alusta loppuun :).
-
Kieltämättä Mr. Pasoleatin systeemi on hyvä, mutta Marcellon kohdalla korvissa särähti ja pahasti. Hänhän on ihan kelpo piirtäjä, ei huippu mutta hyvää keskikastia. Esimerkiksi 'Carsonin menneisyys' oli kauttaaltaan laadukas seikkailu ja eivätkös monet pidä sitä jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana texinä. Itse olen pystynyt lukemaan Marcellon muitakin tarinoita ilman sen suurempia inhonväristyksiä.
Parhaan vuosikerran valitseminen olisi todella helppoa, jos jonakin vuonna olisi julkaistu vain loistotarinoita. Mutta valitettavasti mätiä omenia mahtuu joka vuodelle, mikä juuri tekeekin homman vaikeaksi.
-
Totta, onpa vaikea kysymys. Parhaan vuosikymmenen valinta sen sijaan ei tuottaisi ongelmia: ysäri on paras! Old school -väellä on tässä varmaan sulattelemista... ;)
Jaaha, jaaha. Uusi jäsen. Liittyyköhän samantien heimoon? ;) vai keskitytkös Texin parissa kirjoittelemaan, vai?
-
Marcellossa ei ole mitään kelpoa! Tuo Carsonin menneisyys olisi ollut ihan hyvä tarina jos
-sen olisi piirtänyt vaikkapa Ticci, Fusco, Villa, Civitelli
-jutusta olisi karsittu armotta kaikenlaiset laulun luritukset >:(
-
Marcellossa ei ole mitään kelpoa! Tuo Carsonin menneisyys olisi ollut ihan hyvä tarina jos
-sen olisi piirtänyt vaikkapa Ticci, Fusco, Villa, Civitelli
-jutusta olisi karsittu armotta kaikenlaiset laulun luritukset >:(
Joo oli ne laulut munki mielestä aika turhia.. Mutta eipä mulla oo valittamista paljoa ollu Marcellosta
-
Tulipa mieleen, että parhaaksi äänestämässäni vuosikerrassa (1995) oli kaksi tarinaa Marcellolta. Carsonin menneisyys ja Tulac. Molemmat keskitasoa parempia tarinoita.. Sanokoot Paso "surkellosta" mitä tahansa..
Toisaalta Carsonin menneisyys ei avautunut kyllä mulle ihan ensimäisellä lukukerralla eikä oikeastaan vielä toisellakaan.. Oli siinä niin paljon niitä takautumia ja muita 25-vuotta sitten tapahtuneita asioita. Mutta kolmannella lukukerralla ja sen jälkeen se nousi jo yhdeksi parhaimmista tarinoista!
-
No niin, pakko oli kaivaa esiin vuosikerta 95 ja selailla muistin virkistykseksi Marcellon tarinoita. Enkä voi edelleenkään ymmärtää, mikä kyseisessä piirtäjässä voi niin paljon ärsyttää. Mielestäni Marcellolta varsin tunnelmallista ja särmikästä kuvitusta, etenkin toimintakohtaukset ovat ruutia täynnä. Ja nämä laulukohtaukset olivat niin lyhyitä, ettei niiden olemassaolo luulisi haittaavan mitään.
Carsonin menneisyydessä on muuten ehkä huikein loppu koko 90-luvulla. Tilinteko Bannockissa kestää nautinnollisen pitkään: asiat ratkeavat ja konnat saavat yksitellen palkkansa ilman turhaa kiirettä ja jännitys säilyy tiheänä. Yhden lehden verran kestävä loppuhuipennus on kerta kaikkisen hieno.
-
Jaaha, jaaha. Uusi jäsen. Liittyyköhän samantien heimoon? ;) vai keskitytkös Texin parissa kirjoittelemaan, vai?
Kiitos vain huolenpidosta, Valtteri. Katsotaan nyt sitä heimoutumista kunhan kerääntyy ensin muutama sulka hattuun ;)
Eikös se irlantilaiskoplan tarina ollut Marcellon kynästä lähtöisin? Omia suosikkejani kyseinen stoori. Minusta Marcello on aivan ok piirtäjä, ei toki Civitellin, Villan ym. tasoa, mutta hyvä kuitenkin. Ihmisetkin ovat ihmisen näköisiä
Pistin lainauksen kondikseen. -Wade
-
Eikös se irlantilaiskoplan tarina ollut Marcellon kynästä lähtöisin? Omia suosikkejani kyseinen stoori. Minusta Marcello on aivan ok piirtäjä, ei toki Civitellin, Villan ym. tasoa, mutta hyvä kuitenkin. Ihmisetkin ovat ihmisen näköisiä
Oli! Samoin moni muu mainio tarina; Viattomat (tunnettu myös nimellä Carsonin menneisyys) jne. Onko muuten Marcello piirtänyt muitakuin Bosellin tarinoita. Itse olen siihen huomiota kiinnittänyt, ettei Nizzin teksteissä ole Marcellon kuvitusta. Onkohan miehillä ollut riitaa?
-
Myönnetäköön, että Marcellon hieman katkonainen viiva oudoksutti aluksi. Ja vaikka fanitankin esimerkiksi Civitellin ja Villan tyyliä, ymmärrän toki, että ensiksimainitun tapa hyödyntää mustan ja valkoisen voimakasta kontrastia ei välttämättä kolahda kaikille.
Villan kohdalla itseäni kummeksuttaa hänen toisinaan hieman hassunnäköiset, satuolennon oloiset (sivu)hahmonsa.
Ticcistä sanottakoon, etten koskaan ole oikein pitänyt hänen piirtämistään silmistä ja poskipäistä. Mutta jaa, Ticciähän ei saa kritisoida ;)
-
Villan kohdalla itseäni kummeksuttaa hänen toisinaan hieman hassunnäköiset, satuolennon oloiset (sivu)hahmonsa.
Ticcistä sanottakoon, etten koskaan ole oikein pitänyt hänen piirtämistään silmistä ja poskipäistä. Mutta jaa, Ticciähän ei saa kritisoida ;)
Kritisoi vaan, laitan silmät kiinni ;) Mua lähinnä naurattaa Villan sivuhahmot. Saluunassa tappelupukareiden ilmeet ovat aivan mahtavia, ja Villan lähtökohdat on kai "luoda komeiden ja vahvojen päähenkilöiden vastapainoksi rumat roistot"
-
Aivan. Tuntuu, että Villa haluaa hakea hahmogalleriaansa jonkinlaista vastakohtaisuutta, jos hiffaatte, mitä tarkoitan. Mutta ei se niin pitkälle mene, että häiritsisi. Tämä on kuitenkin yksi syy, miksi arvostan Civitellin Villan edelle.
-
Aivan. Tuntuu, että Villa haluaa hakea hahmogalleriaansa jonkinlaista vastakohtaisuutta, jos hiffaatte, mitä tarkoitan. Mutta ei se niin pitkälle mene, että häiritsisi. Tämä on kuitenkin yksi syy, miksi arvostan Civitellin Villan edelle.
Hassua. Broidini sanoi ihan samaa!
Olis muuten kiva tietää, että jos mr. Kulman kundin mielestä paras Texin vuosikymmen on 1990, niin mille vuosikerralle annoit äänesi tässä äänestyksessä?
-
Siis 90-luku on mielestäni paras vuosikymmen, en ole vieläkään päättänyt kyseisen ajanjakson parasta vuosikertaa. Joku on lainannut tuolta hyllystä kasarin ja ysärin helmiä, kukahan se voisi olla...
-
Siis 90-luku on mielestäni paras vuosikymmen, en ole vieläkään päättänyt kyseisen ajanjakson parasta vuosikertaa. Joku on lainannut tuolta hyllystä kasarin ja ysärin helmiä, kukahan se voisi olla...
Hmmm.. Jaaha.. Voin niitä huomisissa lainata jos et riko ;)
Voit laittaa yksityisviestinä Texit mitä tarvitset (no, taidan suunnilleen tietää)
-
Onko muuten Marcello piirtänyt muitakuin Bosellin tarinoita. Itse olen siihen huomiota kiinnittänyt, ettei Nizzin teksteissä ole Marcellon kuvitusta.
Pikaiset tutkimukseni johtivat siihen tulokseen, että Marcello on piirtänyt Texiä yhteensä yhdeksän tarinaa, joista vain kaksi ovat Claudio Nizzin käsikirjoittamia. Eli kyllä Marcello enemmän taisi kuulua (imperfektimuoto siksi, että muistaakseni hän on jo kuollut) Bosellin leiriin.
Villa ja Civitelli ovat kumpainenkin omia suosikkejani. Mutta täytyy sanoa, että kun olen lukenut Marcellon piirtämän Carsonin menneisyyden, hän tuntuu ainoalta oikealta valinnalta kyseisen tarinan kuvittajaksi. Marcello on onnistunut luomaan tarinaan mahtavan tunnelman, tietenkin Bosellin mainion kässärin pohjalta.
-
Tämä nyt kuulostaa aika wannabe-kirjallisuustieteelliseltä, mutta ehkä Marcellon tyyli sopii tarinoihin, joissa ihmisten väliset suhteet ovat keskeisessä osassa, siis sellaisissa jotka menevät ihmissuhteiden käsittelyssä keskivertolännentarinaa syvemmälle. Carsonin menneisyys -stoorin ohella tällainen voisi olla vaikkapa aiemmin mainitsemani irlantilaiskoplan juttu...
Nyt tuli vähän yliopistomaista läppää ::) sorry
-
Tämä nyt kuulostaa aika wannabe-kirjallisuustieteelliseltä, mutta ehkä Marcellon tyyli sopii tarinoihin, joissa ihmisten väliset suhteet ovat keskeisessä osassa, siis sellaisissa jotka menevät ihmissuhteiden käsittelyssä keskivertolännentarinaa syvemmälle. Carsonin menneisyys -stoorin ohella tällainen voisi olla vaikkapa aiemmin mainitsemani irlantilaiskoplan juttu...
Nyt tuli vähän yliopistomaista läppää ::) sorry
Samoin Marcello piirsi "seitsemän tappajaa" (vai olikse noin?) ja siinähän on myös yllättävän paljon.. hmm, kuinka sanoittekaan: ihmissuhteiden käsittelyä, eli Kitejen hyvä ystävysytminen Parkerin neitosten kanssa yms. (Joku vääräleuka voisi väittää, että Carson on tuntenut Lenan ennenkin)..
-
Marcello kuuluu Galepin koulukuntaan eli hän oli täysin kyvytön piirtämään hahmoja, joilla ei ollut jatkuvasti hehkuva hiilihanko siellä jossakin. Eli Marcellon kaikilla hahmoilla oli sellainen tuskainen , vähä-älyisen idiootin irvistys. Kyllä minä mieluummin luen tarinoita, joissa hahmojen ilmehtiminen olisi vähän monipuolisempaa. Mutta, minkä sille voi jos jotakuta mielisairaat miellyttävät.
-
Kyllä minä mieluummin luen tarinoita, joissa hahmojen ilmehtiminen olisi vähän monipuolisempaa. Mutta, minkä sille voi jos jotakuta mielisairaat miellyttävät.
Noh noh, Paso.. Mielestäni Civitelli piirtää kivikasvoja, häneltä odottaisin pientä suurennosta ilmeskaalaan. Mutta eipä sun enää tarvitse Marcelloa katsellakaan
-
Marcello kuuluu Galepin koulukuntaan eli hän oli täysin kyvytön piirtämään hahmoja, joilla ei ollut jatkuvasti hehkuva hiilihanko siellä jossakin. Eli Marcellon kaikilla hahmoilla oli sellainen tuskainen , vähä-älyisen idiootin irvistys. Kyllä minä mieluummin luen tarinoita, joissa hahmojen ilmehtiminen olisi vähän monipuolisempaa. Mutta, minkä sille voi jos jotakuta mielisairaat miellyttävät.
Minä pahaa pelkään, että Paso on tarkkasilmäisempi kuin me muut. Minä en havainnut Marcellon tyylissä mitään vikaa, mutta niinpä vaan Sergio Bonelli piirrätti Marcellon viimeisen tarinan uusiksi, koska jälki oli luokatonta. Se tuli minulle ihan puskista. Nyt suorastaan pelkään lukea Marcelloa, sillä saatan yhtäkkiä ns. herätä hänen surkeuteensa. Ja lukunautinto olisi kerralla tiessään monesta tarinasta.
-
Voi tosiaan olla, että Marcellolla alkoi uran ehtoopuolella käsi tärisemään enemmän kuin olisi ollut suotavaa. Mutta nyt kun on tullut selailtua vähän enemmänkin hänen tarinoitaan Pason jyrkkien kommenttien johdosta, niin ei alkupään tuotannossa ole ainakaan minulla juurikaan nokan koputtamista. Carsonin menneisyydessä esimerkiksi naiset on piirretty hienosti, eivät he minusta näytä mielisairailta tai muutenkaan rujoilta.
-
Itse en haukkuisi Marcelloa... Minusta hänen piirroksensa on ihan hienoa. Mikäs tarina se oli joka ilmestyi vuoden 92 tai 93
lopussa jonka Marcello piirsi? Oliko se joku "mustat paholaiset" jossa oli sellainen nekrukylä jne? Siinä oli minusta todella hieno piirros Marcellolta, samoin Carsonin menneisyydessä ja Tulacissa joten en oikein tajua syytöksiä... ???
-
Itse en haukkuisi Marcelloa... Minusta hänen piirroksensa on ihan hienoa. Mikäs tarina se oli joka ilmestyi vuoden 92 tai 93
lopussa jonka Marcello piirsi? Oliko se joku "mustat paholaiset" jossa oli sellainen nekrukylä jne? Siinä oli minusta todella hieno piirros Marcellolta, samoin Carsonin menneisyydessä ja Tulacissa joten en oikein tajua syytöksiä... ???
Niinpä, Jonne! En minäkään niitä tajua. Ja tarina oli Mustat paholaiset 14-16 1992.
-
Nyt sitten äänestin ja ääni meni 1993lle. Hyvä kokonaisuus ja joka tarina aivan parasta mitä Texissä on julkaistu: Väärää Rahaa - Della Monica, Petturi - Fusco, Teatterimurha - Villa, Paluu pilaresiin - Letteri 8] 8] 8] Hyvänä kakkosena 92 ja kolmosena 95 joissa loput huippu storyt.
-
Joo, 1993 tuli loistavaa tarinaa, siksi myös mun ääni sille
-
Haukun Marcellon tyyliä hamaan tappiin asti! En pidä hänen tyylistä olleenkaan.
-
Minä taas kehun Marcellon tyyliä seikkailussa "Carsonin menneisyys". Jos jätkä onkin Galeppin koulukuntaa,niin hän on kyllä oppi-isäänsä joka suhteessa parempi. Niitä mielipuolisia virnistyksiä löytyy,mutta nehän tuovat kasvoihin eloa. Kovasti tykkäsin edellämainitussa tarinassa sen naisten kasvoista ja nuori Carson näytti juuri siltä miltä hänen pitikin näyttää. Niin että hyvä Marcello!
-
En näe Galepin ja Marcellon tyyleissä juurikaan samankaltaisuutta. Herrat taitavat kuulua vain Pason omissa kategorioissa samaan huonojen kuppikuntaan, ounastelen ma. Kyllä ainakin Marcellon alkuaikojen tarinoissa on ytyä ja särmää, viimeisinä vuosinaan ruuti taisi sitten vähän päästä kastumaan. Tosi on että Marcello piirsi välillä aika hurjan näköisiä pärstävärkkejä, mutta esim. roistojen kohdalla näin saa ollakin. Sanoisinpa, että tämä oli Marcellolta tietoinen tyylivalinta eikä kyvyttömyyttä piirtää siloisia ihmiskasvoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että Tex ja kumppanit miellyttävät ulkonäöltään suuresti. Ja Marcellon tulkitsema nuori Carson on todellakin vertaansa vailla.
-
Joku vähän aikaa sitten tässä ketjussa ounasteli, että Marcello olisi kuollut. Ei ole. Hän ajatteli tehdä Fuscot ja jättäytyä ansaitulle eläkkeele viimeisen tarinansa jälkeen. Sergio Bonelli ei ollut samaa mieltä, vaan piirrätti Marcellon viimeisen tarinan uusiksi Fontilla. Olisipa kiva päästä vertaamaan näitä tarinoita. Mutta Marcello siis elää ja toivottavasti myös voi hyvin!
-
Joku vähän aikaa sitten tässä ketjussa ounasteli, että Marcello olisi kuollut. Ei ole. Hän ajatteli tehdä Fuscot ja jättäytyä ansaitulle eläkkeele viimeisen tarinansa jälkeen. Sergio Bonelli ei ollut samaa mieltä, vaan piirrätti Marcellon viimeisen tarinan uusiksi Fontilla. Olisipa kiva päästä vertaamaan näitä tarinoita. Mutta Marcello siis elää ja toivottavasti myös voi hyvin!
Hep! Minähän se ounastelin moista, mutta olin näköjään väärässä. Tiedätkö Janne mikä on tuo Marcellon vika tarina, jonka Font sitten piirsi uudelleen? On se Sergio B. vaan aika julma mies, kun teki moisen tempun maestro Marcellolle. Mahtoikohan lähteä hyvillä mielin eläkkeelle? Toivonpa minäkin Marcellolle rattoisia eläkepäiviä ja jääkööt peijaiset sitten myöhemmälle.
Taitaa muuten Marcello olla yksi 1990-luvun kiistellyimmistä ja tunteita herättävimmistä Tex-artisteista, hänestä kun on tullut niin paljon juttua tähänkin ketjuun.
-
No vaihtoehtoja ei ole kovin monta, kun Font ei ole vielä pitkään Texiä tehnyt. Fontin albbari se tuskin on (Tappajien verisillä jäljillä), tahi tuskin myöskään Maxi (Lyijytuuli). Colorado Belle on liian uusi. Se on joko "Punaiset sudet" tai sitten Fontin Almanacco del West. Janne kait tietänee??
-
Se on seuraava Fontin piirtämä tarina. Edellinen, Colorado Belle, oli myös aluksi kokonaan toisen mestarin, Capitanion, käsissä. Hän kuitenkin kuoli äkillisesti urakan oltua vielä alussa ja Font aloitti koko homman uudestaan!
-
Äänestysinto näkyy nyt usealla olevan, joten tähänkin ääni. Ja pistin sen 97:lle. Voittamattomien ja Mestarin ansiosta.
-
90-luvun tarinat eivät ole niin hyvässä muistissa kuin 70- ja 80-lukujen tarinat - mistähän johtuu!? Johonkin puoliväliin tai alkupuolelle se paras vuosikerta asettuu.