Uusi Tex-vuosikertaäänestys

[Wade]

Totta, onpa vaikea kysymys. Parhaan vuosikymmenen valinta sen sijaan ei tuottaisi ongelmia: ysäri on paras! Old school -väellä on tässä varmaan sulattelemista...

Jaaha, jaaha. Uusi jäsen. Liittyyköhän samantien heimoon?  vai keskitytkös Texin parissa kirjoittelemaan, vai?

[pasoleati]

Marcellossa ei ole mitään kelpoa! Tuo Carsonin menneisyys olisi ollut ihan hyvä tarina jos
-sen olisi piirtänyt vaikkapa Ticci, Fusco, Villa, Civitelli
-jutusta olisi karsittu armotta kaikenlaiset laulun luritukset

[Wade]

Marcellossa ei ole mitään kelpoa! Tuo Carsonin menneisyys olisi ollut ihan hyvä tarina jos
-sen olisi piirtänyt vaikkapa Ticci, Fusco, Villa, Civitelli
-jutusta olisi karsittu armotta kaikenlaiset laulun luritukset

Joo oli ne laulut munki mielestä aika turhia.. Mutta eipä mulla oo valittamista paljoa ollu Marcellosta

[Pat]

Tulipa mieleen, että parhaaksi äänestämässäni  vuosikerrassa (1995) oli kaksi tarinaa Marcellolta. Carsonin menneisyys ja Tulac. Molemmat keskitasoa parempia tarinoita.. Sanokoot Paso "surkellosta" mitä tahansa..
Toisaalta Carsonin menneisyys ei avautunut kyllä mulle ihan ensimäisellä lukukerralla eikä oikeastaan vielä toisellakaan.. Oli siinä niin paljon niitä takautumia ja muita 25-vuotta sitten tapahtuneita asioita. Mutta kolmannella lukukerralla ja sen jälkeen se nousi jo yhdeksi parhaimmista tarinoista!

[VilleM]

No niin, pakko oli kaivaa esiin vuosikerta 95 ja selailla muistin virkistykseksi Marcellon tarinoita. Enkä voi edelleenkään ymmärtää, mikä kyseisessä piirtäjässä voi niin paljon ärsyttää. Mielestäni Marcellolta varsin tunnelmallista ja särmikästä kuvitusta, etenkin toimintakohtaukset ovat ruutia täynnä. Ja nämä laulukohtaukset olivat niin lyhyitä, ettei niiden olemassaolo luulisi haittaavan mitään.

Carsonin menneisyydessä on muuten ehkä huikein loppu koko 90-luvulla. Tilinteko Bannockissa kestää nautinnollisen pitkään: asiat ratkeavat ja konnat saavat yksitellen palkkansa ilman turhaa kiirettä ja jännitys säilyy tiheänä. Yhden lehden verran kestävä loppuhuipennus on kerta kaikkisen hieno.

[Kulmalan kaveri]

Jaaha, jaaha. Uusi jäsen. Liittyyköhän samantien heimoon?  vai keskitytkös Texin parissa kirjoittelemaan, vai?

Kiitos vain huolenpidosta, Valtteri. Katsotaan nyt sitä heimoutumista kunhan kerääntyy ensin muutama sulka hattuun

Eikös se irlantilaiskoplan tarina ollut Marcellon kynästä lähtöisin? Omia suosikkejani kyseinen stoori. Minusta Marcello on aivan ok piirtäjä, ei toki Civitellin, Villan ym. tasoa, mutta hyvä kuitenkin. Ihmisetkin ovat ihmisen näköisiä

Pistin lainauksen kondikseen. -Wade

[Wade]

Eikös se irlantilaiskoplan tarina ollut Marcellon kynästä lähtöisin? Omia suosikkejani kyseinen stoori. Minusta Marcello on aivan ok piirtäjä, ei toki Civitellin, Villan ym. tasoa, mutta hyvä kuitenkin. Ihmisetkin ovat ihmisen näköisiä

Oli! Samoin moni muu mainio tarina; Viattomat (tunnettu myös nimellä Carsonin menneisyys) jne. Onko muuten Marcello piirtänyt muitakuin Bosellin tarinoita. Itse olen siihen huomiota kiinnittänyt, ettei Nizzin teksteissä ole Marcellon kuvitusta. Onkohan miehillä ollut riitaa?

[Kulmalan kaveri]

Myönnetäköön, että Marcellon hieman katkonainen viiva oudoksutti aluksi. Ja vaikka fanitankin esimerkiksi Civitellin ja Villan tyyliä, ymmärrän toki, että ensiksimainitun tapa hyödyntää mustan ja valkoisen voimakasta kontrastia ei välttämättä kolahda kaikille.

Villan kohdalla itseäni kummeksuttaa hänen toisinaan hieman hassunnäköiset, satuolennon oloiset (sivu)hahmonsa.

Ticcistä sanottakoon, etten koskaan ole oikein pitänyt hänen piirtämistään silmistä ja poskipäistä. Mutta jaa, Ticciähän ei saa kritisoida

[Wade]

Villan kohdalla itseäni kummeksuttaa hänen toisinaan hieman hassunnäköiset, satuolennon oloiset (sivu)hahmonsa.

Ticcistä sanottakoon, etten koskaan ole oikein pitänyt hänen piirtämistään silmistä ja poskipäistä. Mutta jaa, Ticciähän ei saa kritisoida

Kritisoi vaan, laitan silmät kiinni  Mua lähinnä naurattaa Villan sivuhahmot. Saluunassa tappelupukareiden ilmeet ovat aivan mahtavia, ja Villan lähtökohdat on kai "luoda komeiden ja vahvojen päähenkilöiden vastapainoksi rumat roistot"

[Kulmalan kaveri]

Aivan. Tuntuu, että Villa haluaa hakea hahmogalleriaansa jonkinlaista vastakohtaisuutta, jos hiffaatte, mitä tarkoitan. Mutta ei se niin pitkälle mene, että häiritsisi. Tämä on kuitenkin yksi syy, miksi arvostan Civitellin Villan edelle.

[Wade]

Aivan. Tuntuu, että Villa haluaa hakea hahmogalleriaansa jonkinlaista vastakohtaisuutta, jos hiffaatte, mitä tarkoitan. Mutta ei se niin pitkälle mene, että häiritsisi. Tämä on kuitenkin yksi syy, miksi arvostan Civitellin Villan edelle.

Hassua. Broidini sanoi ihan samaa!

Olis muuten kiva tietää, että jos mr. Kulman kundin mielestä paras Texin vuosikymmen on 1990, niin mille vuosikerralle annoit äänesi tässä äänestyksessä?

[Kulmalan kaveri]

Siis 90-luku on mielestäni paras vuosikymmen, en ole vieläkään päättänyt kyseisen ajanjakson parasta vuosikertaa. Joku on lainannut tuolta hyllystä kasarin ja ysärin helmiä, kukahan se voisi olla...

[Wade]

Siis 90-luku on mielestäni paras vuosikymmen, en ole vieläkään päättänyt kyseisen ajanjakson parasta vuosikertaa. Joku on lainannut tuolta hyllystä kasarin ja ysärin helmiä, kukahan se voisi olla...

Hmmm.. Jaaha.. Voin niitä huomisissa lainata jos et riko 
Voit laittaa yksityisviestinä Texit mitä tarvitset (no, taidan suunnilleen tietää)

[VilleM]

Onko muuten Marcello piirtänyt muitakuin Bosellin tarinoita. Itse olen siihen huomiota kiinnittänyt, ettei Nizzin teksteissä ole Marcellon kuvitusta.

Pikaiset tutkimukseni johtivat siihen tulokseen, että Marcello on piirtänyt Texiä yhteensä yhdeksän tarinaa, joista vain kaksi ovat Claudio Nizzin käsikirjoittamia. Eli kyllä Marcello enemmän taisi kuulua (imperfektimuoto siksi, että muistaakseni hän on jo kuollut) Bosellin leiriin.

Villa ja Civitelli ovat kumpainenkin omia suosikkejani. Mutta täytyy sanoa, että kun olen lukenut Marcellon piirtämän Carsonin menneisyyden, hän tuntuu ainoalta oikealta valinnalta kyseisen tarinan kuvittajaksi. Marcello on onnistunut luomaan tarinaan mahtavan tunnelman, tietenkin Bosellin mainion kässärin pohjalta.

[Kulmalan kaveri]

Tämä nyt kuulostaa aika wannabe-kirjallisuustieteelliseltä, mutta ehkä Marcellon tyyli sopii tarinoihin, joissa ihmisten väliset suhteet ovat keskeisessä osassa, siis sellaisissa jotka menevät ihmissuhteiden käsittelyssä keskivertolännentarinaa syvemmälle. Carsonin menneisyys -stoorin ohella tällainen voisi olla vaikkapa aiemmin mainitsemani irlantilaiskoplan juttu...

Nyt tuli vähän yliopistomaista läppää  sorry