Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Veli Loponen 16.09.2006 klo 14:05:35
-
Minä pidän Carminen piirroksista 60-luvulta kun hän teki mm. Salamaa ja Batmania. 70-luvulla homma meni juostenkustuksi.
Luulen, että 70-luvulla Carmine(kin) sai enemmän vapauksia tyylinsä kanssa ja hänen oma tyylinsä pääsi paremmin esille. Kun vertaa esim. 60-70 -lukujen Marvel-tekijöiden sarjoja samojen heppujen myöhempiin tuotoksiin ero on huomattava. Varhaiset työt olivat enemmän tai vähemmän yhteen muottiin sopivia, kun taas myöhemmissä persoonallinen jälki on vahvasti esillä. Hyvänä esimerkkinä mainitsemasi Chaykin (vertaa vaikkapa Tähtien Sodassa ja Teräsmiehessä nähtyjä sarjoja nykyjälkeen) ja eräs Barry Windsor-Smith (vertaa vaikka Conanissa nähtyjä sarjoja vaikka Wolverinen syntytarinaan Sarjakuvalehdessä).
Showcase Supermanista näkee, miten Teriksessäkin noihin aikoihin oli tiukat ulkonäköstandardit. Kurt Schaffenbergeriä lukuunottamatta kuvittajat (Boring, Plastino ja Swan) ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä.
En siis käyttäisi Infantinon Hämähäkkinaisjäljestä "kusten juostu" -termiä (tarkoittaen ilmeisesti välinpitämättömästi ja huolettomasti tehtyä), vaikka siitä ei pitäisikään. Minulla on vähän sama tunne kuitenkin edellä mainittuihin Marvelin varhaissarjoihin, joissa sääntönä tuntui olevan tehdä mahdollisimman Kirby-tyylistä piirrosta. Se sitten peitti sellaisten mestareiden kuin Windsor-Smithin ja Busceman (molempien) todellista kynänjälkeä.
-
Muistathan 90-luvun alun Herb Trimpen joka pyrki pysymään ajan hengessä mukana matkimalla Rob Liefeldiä?
Muistanhan toki ja hyvä pointti sinällään. Carminen (tai Chaykinin tai Windsor-Smithin tai Buscemien) tapauksessa kyse kuitenkaan tuskin oli siitä.
Ja ettei väärin ymmärrettäisi, niin toistan edelleen että olen sekä Cinfan että Trimpen vanhemman taiteen ystävä.
Eikä siinä muutenkaan mitään. Ei kaikesta voi pitää ja kyllä ymmärrän sen, että Infantinon myöhempää tyyliä ehkä karsastetaan. Onhan se sen verran erikoisempaa. Etenkin kun vertaa juuri vaikka aikaisempiin Batmaniin ja Flashiin.
Vielä lisää muuten piirtäjiä, jotka aloittivat uransa seuraamalla yleistä tyyliä: John Byrne ja George Perez. Molemmat olivat selkeästi alussa 70-luvun Marvel-piirtäjiä (tosin Perez taisi aloittaa DC:llä, vai?) ja heidän omin tyyli puhkesi kukkaan vasta 80-luvun puolella. Frank Millerkin aloitti Daredevilissä konservatiivisesti ja taisi Sienkiewiczkin (ääk, en koskaan opi kirjoittamaan tuota) aloittaa Neal Adams -kloonina.
-
Alkuperäisnumerot ovat Marvel Spotlight # 32, Spider-Woman # 1-16.
Sivulla 25 Jessica muistelee Modredia Marvel two-in-one 33:sta, ja sivulla 32 hän muistelee Ben Grimmin kohtaamista Marvel two-in-one 33:ssa. Eli Spiderwoman oli Ennen omaa lehteään jonkin aikaa em. lehdessä kakkossarjana?
Edit: Wikiä vilaistuani totesin että 2-in-1 onkin Möykyn oma tiimiseikkailulehti, eli Jessica siis haki katu-uskottavuuttaa tiimittelemällä Yancy Treetin kasvatin kanssa pari numeroa. Ehkä kovin oleellisia ei menetetty.
-
Muistanhan toki ja hyvä pointti sinällään. Carminen (tai Chaykinin tai Windsor-Smithin tai Buscemien) tapauksessa kyse kuitenkaan tuskin oli siitä.
Vielä lisää muuten piirtäjiä, jotka aloittivat uransa seuraamalla yleistä tyyliä: John Byrne ja George Perez. Molemmat olivat selkeästi alussa 70-luvun Marvel-piirtäjiä (tosin Perez taisi aloittaa DC:llä, vai?) ja heidän omin tyyli puhkesi kukkaan vasta 80-luvun puolella. Frank Millerkin aloitti Daredevilissä konservatiivisesti ja taisi Sienkiewiczkin (ääk, en koskaan opi kirjoittamaan tuota) aloittaa Neal Adams -kloonina.
Infantinosta en osaa sanoa, mutta tussaaja voi saada hyvänkin piirtäjän jäljen näyttämään huonolta. Varsinkin jos kyseessä on hieman persoonallisemman tyylin omaava piirtäjä. Esimerkiksi Windsor-Smithiä Conaneissa tussasivat ainakin Sal Buscema ja Dan Adkins, jotka eivät sopineet alkuunkaan BWS:n tyyliin. Jos vertaa hänen piirtämäänsä ja edellä mainittujen tussaamaa Conan-lehteä vaikka Savage Talesin Conan-tarinoihin, jotka BWS tussasi itse (lehtien julkaisun välillä oli aikaa n. puolisen vuotta), huomaa, että hänellä oli jo tuolloin oma tyyli aika hyvin hallussa.
-
Esimerkiksi Windsor-Smithiä Conaneissa tussasivat ainakin Sal Buscema ja Dan Adkins, jotka eivät sopineet alkuunkaan BWS:n tyyliin.
Voi olla, mutta esim. tässä (http://www.barrywindsor-smith.com/galleria/dd51p6detail1.html) ja tässä (http://www.barrywindsor-smith.com/galleria/fury12p13detail.html) voidaan nähdä vahva kirbyvaikutus (joka siis oli monella muullakin 60-luvun Marvel-piirtäjällä) eikä 80-luvun tyylistä ole vielä hajuakaan edes itse tussaamissaan kohdissa.
-
Voi olla, mutta esim. tässä (http://www.barrywindsor-smith.com/galleria/dd51p6detail1.html) ja tässä (http://www.barrywindsor-smith.com/galleria/fury12p13detail.html) voidaan nähdä vahva kirbyvaikutus (joka siis oli monella muullakin 60-luvun Marvel-piirtäjällä) eikä 80-luvun tyylistä ole vielä hajuakaan edes itse tussaamissaan kohdissa.
Joo, totta. Unohdin täysin nuo BWS:n 60-luvun työt. Muistaakseni olen jostain haastattelusta lukenut, että hän aloittaessaan Marvelilla oletti heidän kaipaavan Kirby-klooneja. Yleinen pointtini oli kuitenkin tussaajan vaikutus lopputulokseen ja sitä kautta piirtäjästä välittyvään mielikuvaan.
-
Tämä alkaa vaikuttaa jo siltä, että piirtäjien tyylin kehityksestä ja muutoksista voisi tulla enemmänkin asiaa, niin erotan tämän omaksi ketjukseen. Jatketaan siis tässä piirtäjien tyylien ruotimista.
Muistaakseni olen jostain haastattelusta lukenut, että hän aloittaessaan Marvelilla oletti heidän kaipaavan Kirby-klooneja.
Minä olen saanut sen käsityksen vanhoja Marvel-sarjoja lukemalla, että se olisi ollut enemmänkin yhtiön periaate. Olisi liiaksi sattumaa, että niin moni loistava piirtäjä olisi aloittanut kömpelönä Kirby-kloonina. Siis jälleen viittaan mm. esimerkkiini Teräsmiehestä. Todennäköistä on, että jonkin verran vaihtelua on sallittu, mutta yhdelle sankarille/ryhmälle koetettiin vakiinnuttaa tietty tyyli (esim. 60-luvun Kostajat oli kuvitettu Kirby-tyylillä vielä pitkään Kirbyn lähdönkin jälkeen) ja näin yhtenäistää sarjaa. Äärimmäinen esimerkki on tietenkin Aku Ankka, jossa tekijöitä on joskus hyvinkin vaikea erottaa toisistaan, kun yksilöllisiä ratkaisuja saa tuoda hyvin vähän.
Yleinen pointtini oli kuitenkin tussaajan vaikutus lopputulokseen ja sitä kautta piirtäjästä välittyvään mielikuvaan.
Se on totta. Tussaaja vaikuttaa aina ja tussajan toki pitäisikin näkyä, vaikka hän ei saisikaan tussauksellaan peittää luonnostelijaa.
-
Minä olen saanut sen käsityksen vanhoja Marvel-sarjoja lukemalla, että se olisi ollut enemmänkin yhtiön periaate. Olisi liiaksi sattumaa, että niin moni loistava piirtäjä olisi aloittanut kömpelönä Kirby-kloonina.
Jeps, tätä haastattelua muistelin (hieman väärin tosin):
http://twomorrows.com/comicbookartist/articles/02bws.html
Barry: There was no pitching required, really— Stan loved my stuff because although it was pretty amateur and klutzy, it had the essence of Jack Kirby about it, and that was what sold Marvel comics in those days. Stan wanted every "penciler" in his employ to draw like Jack—not necessarily copy him, I must point out, because that has been misconstrued for too long—but, rather, to adapt from Kirby's dynamism and dramatic staging.
Many pencilers pretty much had their own personal styles wrecked by Stan's insistence in this matter. It was horrid watching Don Heck—a perfectly adept illustrator of everyday things and occurrences—struggle to create a dynamism in his work that simply was not a part of his natural capabilities. Herb Trimpe, John Romita Sr., and others were all twisted away from their own natural proclivities to adapt to the Kirby style—disastrously affecting their own artistic vision or needs. I doubt whether Stan pushed Steve Ditko to be more like Kirby because, after all, Ditko's style was already dramatic in its staging and pacing. If Stan had insisted that Herb Trimpe, for instance, should draw more like Ditko, I don't think Herb would have felt so buggered about by Stan's need for a "Company Style."
In my case there was no problem—I had an idée fixe that comics were Kirby and, in so drawing a comic, I drew it, to the best of my young abilities, as if I was Jack Kirby. However, if during that same period I chose to draw, say, a tree that I admired in some park somewhere, I would draw it in the correct and well observed manner that my brilliant drawing instructors had taught me at Art School. Real drawing was academic, but comics was Kirby.
-
Muistathan 90-luvun alun Herb Trimpen joka pyrki pysymään ajan hengessä mukana matkimalla Rob Liefeldiä?
Oisko tiedossa hyvää esimerkki-linkkiä Herb Trimben tuon aikaisista kuvista.
Olen tuosta kuullut aikaisemminkin ja yrittänyt etsiä jotain painettua materiaalia, mutta ei ole sattunut vastaan. On niin hankala kuvitella miestä, joka suttasi aikanaan ne legendaariset 80-luvun alussa suomennetut Hulkit kuvittamassa jotain Liefeldin tyyliin.
-
Trimpe kuvitti suurimman osan Fantastic Four Unlimitedistä, ellei kaikkia.
Ai se kuvitti sitä. Oon divarissa tota välillä kattellu ja aatellu luonnollisesti, että asialla on ollut joku 90-luvun Imagenapero.
Herb Trimpen vanhaa ja uutta tyyliä voi ihailla miehen kotisivuilla http://www.herbtrimpe.com/ siellä on galleriassa esimerkkejä mm. tuosta FF Unlimitedistä.
-
Tuollahan tuo Namor-sivu on oiva esimerkki Liefeld-tyypin lihakimpuista. Tuo letti ei ollut Trimpen keksintöä vaan Namorilla oli metrin mittainen poninhäntä tuohon aikaan muissakin lehdissä.
Luinkin vasta uusiksi 90-luvulla Marvelissa julkaistut Byrnen Namorit. Muistan kuinka alunperin ärsytti viivarasteri ja värien haaleus. Nyt luettuna molemmat tuntuivat ihan sivuseikoille, Byrnen taidokas viiva paistoi läpi selkeämmin ja tarina oli viihdyttävä lukea.
-
Luinkin vasta uusiksi 90-luvulla Marvelissa julkaistut Byrnen Namorit. Muistan kuinka alunperin ärsytti viivarasteri ja värien haaleus. Nyt luettuna molemmat tuntuivat ihan sivuseikoille, Byrnen taidokas viiva paistoi läpi selkeämmin ja tarina oli viihdyttävä lukea.
Suunnilleen samoilta ajoilta on Byrnen OMAC-minisarja, joka julkaistiin mustavalkoisena ja siinä oli myös viivarasteria. Mielettömän hyvä kokonaisuus niin kuvituksen kuin tarinankin puolesta. Värillisen kokoelman kuulemma piti tulla myöhemmin, mutta se ei sitten jostain teknisestä syystä ikuna onnistunut, mutta värit olisivatkin varmaan vain olleet rasitteeksi.
-
Showcase Supermanista näkee, miten Teriksessäkin noihin aikoihin oli tiukat ulkonäköstandardit. Kurt Schaffenbergeriä lukuunottamatta kuvittajat (Boring, Plastino ja Swan) ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä.
DC:hän muuten korjaili esim Kirbyn Teräsmiehiä kasvoiltaan vastaamaan enempi heidän muissa lehdissä julkaistua "virallista ja oikeaa" imagoa. Nykypäivänä taiteilijat saavat sooloilla paljon enempi tuollaisten juttujen kanssa kuin 70-luvulla.
En ihmettele yhtään että Kunkku turhautui tästä ja moinen korjailu oli yksi niitä seikkoja minkä vuoksi hänellä meni DC:n(kin) kanssa sukset ristiin. Ovat mielestäni ne alkuperäiset Kirbyn Teristen pästävärkit paljon toimivampia kuin nuo lehtiin/alppareihin päätyneet korjaillut versiot.
-
DC:hän muuten korjaili esim Kirbyn Teräsmiehiä kasvoiltaan vastaamaan enempi heidän muissa lehdissä julkaistua "virallista ja oikeaa" imagoa.
Juu ja samaahan oli Marvelillakin. Esim. Cockrum piirsi Ryhmä-X:n jäsenten naamat Byrnen piirtämässä Iron manissä. Myöhemmin, kun Byrne siirtyi X-meniin se sai jo itse piirtää kaikki.
-
Kirby oli vielä kuitenkin 5-6 vuotta DC:llä kun Teriksen naama piirrätettiin muilla uudelleen. Eihän Kirby suuttunut edes siitä kun hänen vuonna 70 aloittamansa lehdet lopetettiin ja vielä vähän kesken. Aloitti vaan heti perään Kamandin, Demonin ja OMACin.
Joo, oli pistänyt nimen alle sopimukseen...
Eikös ollut niin että heti kun sopimus loppui hän meni takaisin Marvelille?
Kirby Collectoreista olen ymmärtänyt että hän oli rautainen ammattilainen joka ei oikeastaan koskaan uhrannut ajatusta aiemmille töilleen vaan katsoi aina eteenpäin ja keskitti energiansa sillä hetkellä työn alla olleisiin juttuihin. Osittain tästä johtuen esim Thorin asu muutti aina välillä muotoaan kun muistinvaraisesti useimmiten väänsi piirrosta.
-
Kirby Collectoreista olen ymmärtänyt että hän oli rautainen ammattilainen joka ei oikeastaan koskaan uhrannut ajatusta aiemmille töilleen vaan katsoi aina eteenpäin ja keskitti energiansa sillä hetkellä työn alla olleisiin juttuihin.
Saman tapaisen käsityksen minäkin olen saanut. Eikä Kirby tainnut etukäteen luonnostellakaan pahemmin (siis yleisesti, en tarkoita sarjakuvien piirtämistä).
-
Saman tapaisen käsityksen minäkin olen saanut. Eikä Kirby tainnut etukäteen luonnostellakaan pahemmin (siis yleisesti, en tarkoita sarjakuvien piirtämistä).
Joo, ihan vastikään luin Kirby Collectorissa Mark "Groo" Evanierin kommentin jossa mainitsi että aina välillä joku kaipailee noita luonnoksia ja kummastelee että miksei niin tuotteliaalta kaverilta kuin Kirbyltä tahdo niitä löytyä. Syynä juuri se että Kirbyn ei tarvinnut luonnostella -hän vain aloitti sivun oikeasta yläkulmasta ja antoi palaa. (BTW Evanierhan toimi nuorena poikana Kirbyn avustajana)
Collectoreissa julkaistaan paljon Kirbyn tussaamattomia sivuja (osa julkaisemattomista tarinoista kuten DC:lle tehty True Divorce Cases) ja ne ovat lähes aina liki painovalmista tavaraa. Itse asiassa ainakin myöhäisemmistä Captain Victorystä ja Silver Starista on saatavilla lyijäriversiot eli Graphite Editionit muistaakseni Two Morrowsilta joka tuota Collectoriakin julkaisee.
-
Joo, ihan vastikään luin Kirby Collectorissa Mark "Groo" Evanierin kommentin jossa mainitsi että aina välillä joku kaipailee noita luonnoksia ja kummastelee että miksei niin tuotteliaalta kaverilta kuin Kirbyltä tahdo niitä löytyä. Syynä juuri se että Kirbyn ei tarvinnut luonnostella -hän vain aloitti sivun oikeasta yläkulmasta ja antoi palaa. (BTW Evanierhan toimi nuorena poikana Kirbyn avustajana)
Toisaalta Kirby antoi monelle "mäkilähdön" kuten esimerkiksi John Romita seniorille. kun romiat alkoi tehdä Daredeviliä eikä homma aluksi kulkenut Kirby teki parissa päivässä lyhyen kuvauksen perusteella Layoutit 10 ekaan sivuun.
Nimikirjaimin merkattuja tikku-ukkoja, mutta silti.
ja kun miettii mitä kunkun originaaleille kävi...
(ja muidenkin: Steve Ditkon spiderman-originaali oli marvelin toimituksen kattoon tuleen reiän tukkona...)
-
(ja muidenkin: Steve Ditkon spiderman-originaali oli marvelin toimituksen kattoon tuleen reiän tukkona...)
No kun ajattelee, miten Ditko itse kohtelee originaalejaan, niin tuossa oli ainakin pistetty sivu hyötykäyttöön.
-
Kirby Collectoreista olen ymmärtänyt että hän oli rautainen ammattilainen
Jep, ja Comics Journalissa joku aika sitten Gil Kane totesi, että Kirby tiesi tasan tarkkaan jo etukäteen, että Murphy Anderson piirtää hänen Teräsmiehelleen naaman, eli tuo tuskin oli syy hänen lähtöönsä DC:ltä, ennemmin varmaan se että kaikki Kirbyn ideoimat lehdet lakkautettiin.
-
Löysinpä keväällä tuolta varastosta Byrnen piirtämät suomessa ilmestyneet Ryhmä-x (80-luvun) -lehdet. Olin aikoinaan nuoruudessa säästänyt ne ja hävittänyt lähesulkoon kaikki tuhannet ja taas tuhannet muut supersankarilehteni. Löytyipä sieltä myös byrnen tekemä teräsmies.
Jim Mooneyn ja busceman vanhoja hämiksiä löytyi myös.
Selailin noita byrnen teoksia tarkkaan. Olin aikoinani uskoakseni SUURIN BYRNE fani koskaan päällä maan. Siis se mieshän oli minulle lapsena ja nuoruudessa kuin jumala (80-luvulla). Hänen taiteensa oli suurinta päällä maan se oli ideaalista, TÄYDELLISTÄ sanan varsinaisessa merkityksessä (siis minulle).
Mutta mites nyt 18 vuoden jälkeen. Miksi aikuisena katsoessani miehen taide on niin vahamaista? Jotenkin tuntuu jopa vastenmieliseltä siis se tunnelma joka välittyy hänen kuvista. Siis en enään pidä byrnen taiteesta ollenkaan vaan tunnun jopa inhoavani sitä. Miten se on mahdollista?
Siis onhan jälki taitavaan ja lahjakasta mutta mitä byrnen taiteesta voi sanoa.
Kai se on se byrnen pikkutarkkuus joka ärsyttää, se vie kuvista sielun ja hengen. Jos on nähnyt yhden byrnen kuvan on nähnyt ne kaikki hänen tekemänsä. Ei yllätyksia ei eroavaisuuksi sitä samaa tasaista byrneä aina.
Kun katsoin busceman hämiksiä tulin jo paremmalle tuulelle.
Onko tämä byrnen taiteen rakastaminen ja vihaaminen muille tuttua?
-
Kai se on se byrnen pikkutarkkuus joka ärsyttää, se vie kuvista sielun ja hengen. Jos on nähnyt yhden byrnen kuvan on nähnyt ne kaikki hänen tekemänsä. Ei yllätyksia ei eroavaisuuksi sitä samaa tasaista byrneä aina.
Jos tämä kaikki liittyy tosiaan Ryhmä-X:ään, niin uskaltaisin väittää, että suuri osa (ei välttämättä kaikki tai edes suurin osa) menee tussauksen piikkiin. Austinilla on tapana tehdä aika hillittyä ja siistiä viivaa. Byrnen oma tussaus on aina ollut paljon karheampaa. Tyylillisestihän Byrne on muuttunut vuosien varrella useasti. Jo pelkästään noiden Ryhmiksien ja hiukan myöhempien Ihmenelosten välillä on eroa. Täysin irti entisestä Byrne lähti 90-luvulla, mikä taisi suuren osan faneista karkoittaakin.
Yllätyksetön ja sama tasainen ovat ehkä adjektiiveja, jotka eivät ihan sovi Byrneen.
Toisaalta, itse tykkään miehen piirustuksista, mikä saattaa vaikuttaa asiaan.
-
Nuoremapana kun luin Byrnen ihmenelosia fanitin häntä.Minulle on käynnyt kanssa näin että fanitus on hiipunut kun on 'sivistys' muista sarjakuvantekijöistä on kasvanut huimasti.JRJR on lempparini,selkeä viivankäyttö ja persoonalliset hahmot.
-
Gabriele Dell'otton maalauksellista taidetta on hieno seurata. Harmi, että ei ole kansien lisäksi kuvittanut Marvelille kuin Secret War-minisarjan.
-
Kai se on se byrnen pikkutarkkuus joka ärsyttää, se vie kuvista sielun ja hengen. Jos on nähnyt yhden byrnen kuvan on nähnyt ne kaikki hänen tekemänsä. Ei yllätyksia ei eroavaisuuksi sitä samaa tasaista byrneä aina.
Miehen jälki vaihtelee kyllä aika paljon riippuen siitä milloin sarjakuva on piirretty. Eli kannattaa tutustua muuhunkin kuin siihen suomennettuun osioon (josta itse kyllä pidän edelleenkin eniten. Mutta esmes Veli taisi pitää uudemmasta jäljestä enempi)
-
Mutta esmes Veli taisi pitää uudemmasta jäljestä enempi
Ehkä. 70-luku oli aika kuraa mukaanlukien X-men. Toisaalta Byrnen kura peittoaa mielestäni monien piirtäjien parhaat tuotokset mennen tullen. Toisaalta pidän erittäin paljon Byrnen nykyjäljestä (ja olen sen kehitystä ihaillen seuraillut aina Nextmenin tai ehkä pikemminkin Wolverinen ajoista lähtien). Kuitenkin, ehkä sen sisältämän nostalgian vuoksi, Byrnen Ihmenelosilla on aivan erityinen paikkansa. Etenkin MARVELeissa 1, 6 ja 8/88 julkaistut jaksot ovat ehkä parasta, mitä mies teki koko 80-luvulla (ja parempaa kuin iso osa sen jälkeenkin tehdystä).
Mutta ehkä Byrne-pohdintoja voisi jatkaa tuolla Byrne-ketjussa ja jatketaan täällä yleisempää juttua. Aiheeseen liittyen myös Byrne on hyvä esimerkki ns. talon tyyleistä. Hänhän vielä X-menin aikoihin ja Ihmenelosten ekassa juoksussaan haki enemmän Kirby-tyyliä kuin omaansa. Ihmenelosissa vaikutti tietenkin myös Sinnotin tussaus, joka saattoi paikoin muuttaa luonnoksia paljonkin, mutta ei välttämättä hirveästi.
-
80-luvulla tuli luettua kaikki suomen hämähäkkimiehet ja muistan hyvin sellaisen taiteilijan kuin milgrom allen. Silloin en erityisemmin arvostanut ks. miehen taidetta. Mutta onpas upeaa tuo miehen 80-luvun jälkeinen taide.
Netistä löytyvät kuvat ovat upeaa nähtävää ja nuo 80-luvun hämiksetkin ovat upeita nyt vanhempana katsoessa.
Miten vanha mies on noin onnistunut uusiutumaan ja kehittymään. Monipuolinen on tuo mies moniin muihin supersankari-töhertäjiin verrattuna.
-
Milgrom oli parempi tussaaja kuin piirtäjä - hänen viimeistelynsä mm. Ed Hanniganin Hämis-jutuissa oli tolkuttoman hienoa. Nykyään tussaa Starlinin töitä samalla pieteetillä.
-
Huomenia,erästä sarjakuva piirtäijien sivustoa selasin ja sieltä löytyy myös osuus että ;uudet kuvat.(Eli tietenkin uusimmat lisätyt kuvat sivustolle.) Asiaan,tuntui kun selailin piirtäijiä kenestä en ollut kuullut noin 50% muistutti tyyliltään Jim Leetä.
En haluaisi leimata/dissata mutta DC comicsin leivissä nämä 'kopiot' ovat ainakin kansia piirtäneet.Tietenkään 100% varma en ole tuosta DC.een tekijöistä koska en tosissaan ollut ennen kuullut kyseisistä henkilöistä.Mielestäni JIM LEE on LEE,eikä häntä kunnioittaen pitäisi kopioida.Huom:tämä viesti on henk.koht mielipiteeni.Saataa olla että 'leimaan' tietämättömyyttäni uusia tulokkaita.
-
Mielestäni JIM LEE on LEE,eikä häntä kunnioittaen pitäisi kopioida.Huom:tämä viesti on henk.koht mielipiteeni.Saataa olla että 'leimaan' tietämättömyyttäni uusia tulokkaita.
1990-luvun alussa ja edellisen lopussa nousi piirtäjien sukupolvi, joka käytti samantapaisia kikkoja ja tyylejä. Jim Lee oli ja on näistä yksi, eikä tyyliltään ole mitenkään erikoinen moneen muuhun verrattuna. On siis vaikea sanoa, että kuka kopioi ketä.
-
Ja jenkkilässä on selkesäti havaittavissa se että kun joku pääsee isompaan tietoisuuteen piirrostyylillään niin aika pian on useampikin jäljittelijä pyrkimässä haaskalle.
Esmes kaikenmaailman Frank Miller (lähinnä Sin City) ja Mike Mignola -klooneja on riittänyt.
-
Pakko myöntää että Tony Daniel (mm Batman R.I.P.) kuvittajana ol aluksi mielestäni Jim Leen kopio.Kuten Veli mainitsikin että Leen kopioita on riittänyt.Pienen siedätyshoidon jälkeen Danielin taide alkaa tuntua ihan siedettävältä.Haluaisin nähdä Danielin kuvittamassa vaikkapa Daredeviliä.Se olisi jännää.
-
Tuossa ysäribuumissa pinnalle nouseissa artisteissa Joe Madureira on mielestäni jäänyt harmittavasti näiden "Jim Lee kloonien" siistimmän viivan varjoon. Toisaalta Mad on tehnyt myös huomattavasti vähemmän ison profiilin töitä isommille kustantamoille ja puskenut ehkä jääräpäisesti omia tuotemerkkejään eteenpäin, kuin moni vähäisemmillä lahjoilla varustettu, enemmän mainetta kerännyt piirtäjä.
Itse tykkäsin kovasti Madin X-meneistä. Manga-vaikutteet ja kuvien energia teki vaikutuksen. Myös sopivan karikatyyrimäinen tyyli (ei mennyt kuitenkaan överiksi) sopi trikoopelleilyyn hyvin.
Tuossa näyte Madureiran galleriasta: http://www.joemadfan.com/gallery.html?p17_sectionid=12&p17_imageid=190
Dale Keowniin sopivat myös samat sanat. Harmittavan vähän töitä kaveri on tehnyt. Katselisin mielelläni kaverin kuvitusta enemmänkin.
-
Kun puhutaan klooni/vaikutteista seikoista niin kenenköhän kopio on seuraava herra:Simone Bianchi? Minusta hänen jälkensä on uutta.Sääli vaan ettei hänen tuotantoaan ole täällä nähty.Seuraavan Lukkimiehen kannen (jos muistan oikein) on kvuittanut Bianchi! Niin,odotan innolla teorioita siitä kenen kopio Simone on.
Jännää.
-
Simone Bianchi? Minusta hänen jälkensä on uutta.Sääli vaan ettei hänen tuotantoaan ole täällä nähty.
Bianchi on kyllä hyvä. Välillä ongelmia tarinankerronan kanssa, koska tällää sivulle monesti ihan liikaa tavaraa eikä vielä hallitse ruutujakoa. Korvaa näitä puutteitaan yksityiskohdilla ja hienolla varjojen käytöllä. Bianchi sopii hyvin synkkien tarinoiden kuvittajaksi.
Niin,odotan innolla teorioita siitä kenen kopio Simone on.
Jännää.
Vanha, vähän rauhallisempi Simon Bisleyhän tuosta tulee helposti mieleen. Samoin monesti Heavy Metalissa on nähty samantyyppistä jälkeä monien, jo unohtuneiden kuvittajien käsistä. Itse näen Bianchin jäljessä kovastikin eurooppalaisen sarjakuvan vaikutteita.
-
Pakko myöntää että Tony Daniel (mm Batman R.I.P.) kuvittajana ol aluksi mielestäni Jim Leen kopio.
Oma vaikutelmani on, että Daniel harrastaa useasta eri lähteestä kopioimista. Esim. Batman R.I.P.:n viimeisen osan 16. sivu näyttää erityisen vahvasti Lee-lainalta, mutta enpä osaa sanoa, mistä. Sen sijaan sivun 26 kasvot ovat selvästi kuin Gary Frankin piirtämiä -- ei niin, että voisin sitäkään mitenkään todistaa. Enimmältä osin Danielin jälki on teknisesti sujuvaa, mutta ei erityisen vaikuttavaa -- kuten voikin odottaa nousevalta kuvittajatähdeltä, jonka oma jälki ei ole vielä karaistunut niin kovaksi, että hän pärjäisi Batmanin tasoisesta projektista tukeutumatta itseään parempien suorituksiin.
-
Oma vaikutelmani on, että Daniel harrastaa useasta eri lähteestä kopioimista. Esim. Batman R.I.P.:n viimeisen osan 16. sivu näyttää erityisen vahvasti Lee-lainalta, mutta enpä osaa sanoa, mistä. Sen sijaan sivun 26 kasvot ovat selvästi kuin Gary Frankin piirtämiä
Tota...saiskos kuvaa? Aika pahassa paikkassa oma R.I.P. juuri nyt...
Minä en osaa yhdistää Danielsia näin ilman vertailtavaa kumpaankaan mainittuu, muuta kuin siten että kaikki kolme ovat mielestäni yhtä lailla hyviä piirtäjiä. Ennen tosin huomasin jotain samaa Danielsissa ja Leessä, ja huomasin myös, että ns. Jim Lee tyyli on ainoa tyyli joka nykyään minua miellyttää Batmanissä, Kubertin lisäksi...
Ja kyllä Jim Lee on aika pitkälti saanut samoista paikoista piirrosjälkensä kuin nykyiset muutkin piirtäjät, eli en puhuisi niinkään kopioinnista, vaan samoista lähtökohdista. Tosin minä nyt en yhdistä "Miller kopioita" Milleriin, elllei piirrosjälki ole tarkalleen sitä mitä se on Sin Cityssä. Muuten se on vain liian paksua tussausta, ei varjostusta...
-
Bongasin Marvel-sivustolta erään piirtäjän kuka on mielestäni taitava mutta harmikseni David Finchin kopio.Mico Suayan,aluksi katsoin muutamaa kuvaa Devinartista 'Oho Finchiä' Tarkemmin kuin vilkaisi kyllä oma viiva Micolla erotti Finchistä.Uusimmat kuvat Suayanilta ovat jo vähän enemmän itsensä näköisiä,toisaalta kun puolet kuvista (Devinart) ovat aika paljon samaa kopiomatskua.
Kyllä ihan jees kuvittaja , tätä olisi kiva saada suomeksi.
Kysymys:Onko Mico Finchin kopio? (teidän mielestä)
-
Jokeri mini-sarjan kuvittaja Lee Bermejo on mielestäni taitava piirtäjä vaikka silmä on tottunut jo hänen ilmaisuunsa. Totuttua Bermejoon tajusin hänen hahmojensa olevana suhkoht muovisia. Leen omasta blogista tajusin tämän puolen. Hän saisi tulla kuvittamaan vaikkapa Kostajia,olisi jännä nähdä mitä tulee. Vaikka Lee on tehnyt vähän sarjakuvaa hän silti osaa muovisista hahmoistaan huolimatta tehdä työnsä. Verrattuna moniin muihin.
-
Herb Trimpe on antanut elonmerkkejä itsestään. Tuntuu pyörivän hyvin:
http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=30791
Tästä viestistä on näin jälkikäteen, tullut hieman makaaberi, mutta toiseen ketjuun Jukka kirjoitti Trimpen töitä muistellessaan miehen vaihtaneen Liefeld-tyyliin. Minua se jäi ihmetyttämään, joten pitihän asia selvittää (http://asia selvittää).
Ei mennyt mitenkään hyvään suuntaan... Trimpen selkeä, jähmeähkö tyyli on minua aina viehättänyt, ja edelleen kaivelee, ettei Ihmesarja-pokkariin valittu Hulkin seikkailuja.