Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => : Ichigo 29.08.2006 klo 19:00:08
-
Osaisiko kukaan kertoa, onko sellaisia juuri mangan piirtämiseen tarkoitettuja kyniä. En tarkoita nyt copic kyniä, koska ne on niin kalliita vaan tarkoitan jotain halvempia kyniä. Kiitos jo etukäteen.^^'
-
Lyijykynä on aika jees. Sillä voi pyyhkiä jos tekee virheen.
Vakavasti ottaen, ei ole mitään "oikeita" välineitä. On vain välineitä jotka sopii parhaiten itselle. Kun osaa piirtää lyijykynällä tarpeeksi hyvin, niin sitten voi opetella käyttämään tusseja (kirjakaupoissa on aika nasta valikoima). Sellaiset ohuet 0,2:t on aika tyylit jos haluaa todella tarkkaa jälkeä. Caligrafia-kynillä saa jälkeen vähän eloa, mutta sen hallinta onkin sitten vähän vaikeampaa.
Jotkut kuulemma käyttävät vain jotain mustaa kuulakärkikynää, jossa on tarkka terä.
Kun jonkun tussimallin kanssa oppii tarpeeksi hyväksi, niin sillä voi aika onnistuneesti feikata muita kynänjälkiä.
Itse ostin Finnconissa ensimmäiset Copiccini, ja nehän on iha v**un jees. Harmittaa vain kun ne todellakin on ihan sikakalliita, ja niistä lähtee loppuen lopuksi vain se yksi väri. Niillä on vaikea tehdä kunnon tummennus/vaalennusjuttuja, ilman että ostaa pankkitilin kuivaksi.
Ehdotan että ostat pari sivellintä ja pullon mustetta. Sitä laimentamalla saa samanlaista jälkeä kuin copicilla, mutta siinä on enemmän eloa. China-Ink (se mitä kaupoissa yleensä myydään) vain lemuaa ihan hirveästi. Indian Ink ei kuulemma niin paljoa, mutta en ole koskaa kokeillut.
Loppujen lopuksi mangajälki - kuten piirrosjälki yleensä - lähtee nimenomaan siitä kädestä. Kynä on vain se esine jolla homma siirretään paperille. Mitä erikoisempi kynä, sitä vähemmän vetoja ja käyttötapoja sillä on. Itse aloitin piirtämisen ostamalla todellakin Suomalaisesta kynät 0,1, 0,5 ja 0,8. Nyttemmin omistan eri numeroita yhteensä noin kymmenen kappaletta. 3,0 caligrafia-kynä on suosikkini, koska se imitoi hienosti sivellinjälkeä, mutta sillä saa myös todella pientä ja tarkkaa aikaiseksi. Myönnän kyllä että sen käytön opettelu vei jonkin aikaa.
Värjäykseen suosittelisin mustepulloa ja paria sivellintä. Tietenkin kannattaisi myös opetella tapoja miten mustalla kynällä saa tehtyä erillaisia varjostuksia. Kyllä ne kuviksentunnilla käytiin läpi, mutta harva niihin kiinnitti huomiota.
-
Indian Ink ei kuulemma niin paljoa, mutta en ole koskaa kokeillut.
En ole huomannut että se haisisi juuri miltään.
Piirtämiseen suosittelisin nestemäistä tussia ja sivellintä tai piirtoterää, "mangateriä" eli G-teriä saa tätä nykyä ainakin Helsingin Temperasta. Ovat mukavia käytössä.
Kyse oli kai lähinnä värittämisestä? Aiemmin kuvat on väritetty vesi- ja peiteväreillä sekä värillisillä musteilla, nykyään kaikki käyttävät niitä Copiceja... ja tietokonetta. Halvempia tusseja en ole itse kokeillut, mutta eiköhän niitä jotain copic-korvikkeita saa... Joku muu varmaan tietää niistä.
-
No se puhuu mangasta ja piirtämistä. Mustavalkoisiahan ne sivut ovat, joten selkeästi se kaipaa hyviä tusseja.
Ja kuten sanottu, en koskaan ole ostanut Indian Inkiä. Mulla on vielä puoli pulloa China Inkiä ilmatiiviissä jäätelörasiassa, jonka aijon eka käyttää loppuun. Kuluu vaan niin helvetin hitaasti ku ei kestä avata purkkia ja siveltimien pesu on tosi tylsää...
-
Onhan mangassa värisivujakin, ja kannet ym taidekuvat ovat väreissä. ;)
Mulla on india inkiä hervoton tötsä jonka ostin Temperasta, se tuntuu kestävän maailman tappiin asti... Kuivuu kohta koko tökötti. Olen tykännyt siitä, vedenkestävää ja mustaa... Tietenkin kalliimpaa. Mutta ainakaan se ei haise. (Copiceillakin saa kyllä päänsä sekaisin... Ehkä se on se syy miksi kaikki ovat addiktoituneet niihin... :P)
-
Kuten yllä mainitsin, niin omistan kaksi Copiccia. Tummanharmaan ja vaaleanharmaan. Käytän niitä varjostuksissa, kun syystä tai toisesta ei halua käyttää mustaa. Kun on kolme neljä vuotta piirtänyt lähinnä mustia tusseja käyttäen, niin Copiceilla saa jotain todella hienoja juttuja aikaan.
Tiiätkö sen vitsin Photarin "make it look cool" napista? Hivenen tuntuu että Copic on juuri semmoinen. Parilla vedolla sen piirroksen saa hyppäämään ulos paperista. Ihan mahtavaa. Selasin Milenka-miiteissä toisten sketsejä, niin ihmettelin miten ne harmaat oli tehty, kun olivat niin huipputyylejä.
[ nyt tää alkaa kuulostaa iha OstosTV:n mainokselta ]
Vielä ku tietäis mistä sais sellasen vesisiveltimen ku Tuuk42:lla (semmose jossa on kraanasta täytettävä tankki) ni ois hiton hienoa. Täyttäisin yhden vedellä ja toisen China Inkillä. Ja säilyttäisin ilmatiiviissä muovipussissa :)
-
Kyse oli kai lähinnä värittämisestä?
Otsikossa puhutaan värittämisestä, itse viestissä piirtämisestä. Ota siitä sitten selvää.
"mangateriä" eli G-teriä
Miksi G-teriä muuten kutsutaan mangateriks? Joku keksiny ovelan markkinointikikan?
Miten ihmeessä joku ajattelee että mangan piirtämiseen olisi olemassa erikseen työkaluja?
Ovat mukavia käytössä.
Vaikutti kyllä ihan mukavalta ja mulle sopivalta terältä, miellyttävän pehmeän ja joustavan oloinen, mut en ole vielä päässy testailemaan ku oon hukannu kaikki mustepulloni jonnekin.
nykyään kaikki käyttävät niitä Copiceja...
Väittäisinpä kyllä ettei kukaan ammattilainen käytä Copiceja tai muitakaan tusseja muuta kuin sketsailuun. Pidän kyseisistä vempeleistä kyllä itsekin, ihmeen tasaisia pintoja niillä saa aikaiseksi, mut loppupeleissä jälki on kuitenkin liian tussimaista. Noh toisaalta, värittäväthän jotkut sarjakuvansa puuväreilläkin.
Hemmetti ärsyttää ku penskat pääsee nykyään niin helpolla kaiken maailman digipainojen ja tietokoneiden avulla. Toista oli ennen, ku harmaasävysarjakuva oli miljuuna kertaa kalliimpi painattaa ku mustavalkosarjakuva. Piti opetella viivavarjostukset tai rastereiden käyttö. Nykyään vaan Copiceilla sun muilla tuhritaan harmaata harmaan päälle ja kaikki on ihan että uuuu kuinka hienoa. Nyyh.
-
Kuten yllä mainitsin, niin omistan kaksi Copiccia. Tummanharmaan ja vaaleanharmaan. Käytän niitä varjostuksissa, kun syystä tai toisesta ei halua käyttää mustaa. .... Vielä ku tietäis mistä sais sellasen vesisiveltimen ku Tuuk42:lla (semmose jossa on kraanasta täytettävä tankki) ni ois hiton hienoa.
Itse suosittelisin harmaaksi Copicien sijasta vedellä läträttyä harmaata. Pentelin Aqua Brushin tapaisia Kuretake-merkkisiä täytettäviä vesiväritusseja saa esim Sinellistä ja Hobby Pointista. (Brushpen-ketju (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5700.0))
Miksi G-teriä muuten kutsutaan mangateriks? Joku keksiny ovelan markkinointikikan?
Varmaan siksi että ne terät on japanilaisia. Ihan hyvä että niitä saa mangabuumin myötä täältäkin, G-terä on paras piirtoterä jota olen käyttänyt. Toivottavasti saa senkin jälkeen kun mangabuumi menee ohi. Kivoilla terillä on taipumus hävitä vähintään puolen vuoden päästä siitä kun ne löytää. :-\
-
Toivottavasti saa senkin jälkeen kun mangabuumi menee ohi. Kivoilla terillä on taipumus hävitä vähintään puolen vuoden päästä siitä kun ne löytää. :-\
Kandee ostaa noita G-teriä, nyt kun niitä vielä saa, ainakin jotain tollaset viiskyt viiva sata kappaletta. Riittävät loppuiäksi.
-
Väittäisinpä kyllä ettei kukaan ammattilainen käytä Copiceja tai muitakaan tusseja muuta kuin sketsailuun. Pidän kyseisistä vempeleistä kyllä itsekin, ihmeen tasaisia pintoja niillä saa aikaiseksi, mut loppupeleissä jälki on kuitenkin liian tussimaista.
Väitä vaan, mutta millä luulet esim. One Piecen tai DB:n kansien olevan väritetty? Rumiko Takahashikin näyttäisi välillä käyttävän markkereita, vaikka osa duuneista onkin selkeästi vesiväreillä tai värillisillä pullotusseilla tehty.
One Piece on kuitenkin selkein esimerkki. Siinä Oda kyllä yhdistää tekniikkaan puuväriä, vaaleaa pastelliliitua tai peiteväriä kun haluaa työstää vaaleaa tumman päälle.Samoin tekee Toriyama isommissa duuneissaan (DB:n kannethan on sellaisia pikkuräpellyksiä jotka on vielä tärvätty pohjoismaissa surureunalla).
G-pen on hyvä terä. Oon piirtänyt sillä vasta yhden sarjan, mutta hiusterän jäljessä onkyllä oma viehätyksensä. Pidän siitä jossain määrin enemmän kuin lattapäisestä tekstausterästä, jonka jälki on jotenkin kaavamaisempaa. Makuasia.
Copicien ohella on nyt myynnissä Letrasetin valmistama Pro Marker -huopakynäsarja. Nämä ovat hieman edullisempia (varsinkin valmiissa 5 tai 10 kynän pakkauksissa) kuin Copicit. Molemmat ovat sprii/alkoholiliukoisia, mikä mahdollistaa monipuolisemman käytön kuin vesiohenteiset kynät. Kynissä on kuitenkin myös aika paljon eroa (värivalikoimassa, terissä, värin juoksutuksessa, jne.) En ole vielä kokeillut, mutta uskoisin että ristisiittäminen onnistuu, niimpä hankkisin varmaan nipun molempia jos näillä lähtisin sata lasissa tekemään.
Tyydyttävä markkerisetti voisi olla sellaiset n. 30 kynää. Jos valitsee huolella. Viksuinta on alkaa rakentaa jonkun yhden tai kahden perus värin ympärille. Eli aloittaa vaikka punaisen ja sinisen eri vivahteista ja laajentaa näistä sitten pikku hiljaa keltaiseen ja ruskeaan tai vihreen suuntaan. Perinteinen minimaalinen sininen, punainen, keltainen -valikoima on ihan mahdoton, vaikka värit sekoittuvatkin hieman toisiinsa.
Hyvät vesivärit tarjoavat saman ja laajemmankin sävyvalikoiman paljon halvemmalla. Harmi vaan kun kouluopetus tappaa skidien kaiken kiinnostuksen tähän(kin) puoleen.
Markkereiden kanssa erilaisten paperien vaikutus lopputulokseen korostuu. Paperi vaikuttaa tosi paljon kynien käyttäytymiseen.
Koneella värittäminen taitaa olla nykyään SE juttu, mutta loppupeleissä vesivärit ja markkerit (miksei hyvät puuväritkin) ovat paljon hauskempi väline. Koneesta uupuu käsin tekemisen (ja konkreettisen/lopullisen) lopputuloksen tuoma tyydytys.
-
Miksi G-teriä muuten kutsutaan mangateriks?
Ainoa oikea vastaus: The japanese say so! (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Keeter.jpg)
-
One Piece on kuitenkin selkein esimerkki.
Joo oonki muutamaa One Piece-kantta kattellu et näyttääpä ikävän paljon joltain yläasteelaisen suherrukselta. Dragon Balleja en oo vilkuillu.
The japanese say so!
Eh?
-
Eh?
skannattu ote näin piirrät mangaa mangapokkarista.
Jännää kyllä paperia ei mainita....
-
Vielä ku tietäis mistä sais sellasen vesisiveltimen ku Tuuk42:lla (semmose jossa on kraanasta täytettävä tankki) ni ois hiton hienoa.
Ne ovat juuri noita paljon mainostettuja Pentelin Aqua Brusheja (kts. esim. jo edellä mainittu Brushpen-ketju, tarkemmin ottaen tästä eteenpäin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=5700.msg57968#msg57968).)
Pekak nuo minulle trokasi, joten joko kyselemään kuka on seuraavaksi suuntaamassa Japaniin tai sitten laitat tilaten netin kautta. Noitahan on siis kolmea kokoa, keskimmäinen ja pienin ovat osoittautuneet parhaiksi.
-
skannattu ote näin piirrät mangaa mangapokkarista.
Niiii--iin?
-
skannattu ote näin piirrät mangaa mangapokkarista.
Jännää kyllä paperia ei mainita....
Ja kuvan termityksestä voitte syyttää lähinnä meikää. Antilta sen sijaan pitäisi kysyä että mainittiinko alkuperäisessä tekstissä G-pen. Epäilen. Tuossa opuksessa kun ei suinkaan kirjoiteta auki kaikkea mikä kuvissa näkyy.
Näihin liittyen ja myös kommenttina Kaltsulle, että ei ne kynät ittellään piirrä tai väritä. Useimmiten paskasta jäljestä voi syyttää pikemminkin piirtäjää kuin kynää. Se, että ammattilaiset käyttää jotain merkkiä voi johtua myös siitä, että ne on tottuneet siihen tai siitä että se sopii juuri hänelle, tai että on kiire, tms. Mikä ei tietenkään tarkoita että juuri se väline olisi älyttömän paljon parempi kuin joku toinen kilpaileva väline. Tästä syystähän aina kehoitetaan kokeilemaan mahdollisuuksien mukaan (+vaihtelu virkistää :)).
-
** ottaa hyvälaatuista rautalankaa äristen ja muristen***
Kas
Ainoa oikea vastaus: The japanese say so! (http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/Keeter.jpg)
tarkoitti että kun kerran Toriyama opuksessaan sanoo että vain nämä on mangan tekoon niin sehän on sitten tosi kuin vesi ja taivaasta tippunut kivitaulu jota sinun tulee kumartaman ja pyhäksi sanoman.
Muita et voi käyttää koskaan kuunaan ikuna, etkä ainakaan omin päin.
Eli mitä siitä jos se on G-terä, jos mangaguru sanoo että tällä mangaa se on mangaterä.
Kehäpäätelmä.
Eli kun jokin on "virallinen totuus" se on virallinen totuus eikä muita ole.
Sehän on sama kuin ketjun aihe. Tai kuten aiemmin mainittiin:
Vakavasti ottaen, ei ole mitään "oikeita" välineitä. On vain välineitä jotka sopii parhaiten itselle.
Loppujen lopuksi mangajälki - kuten piirrosjälki yleensä - lähtee nimenomaan siitä kädestä. Kynä on vain se esine jolla homma siirretään paperille.
Tämän ymmärtäminen onkin monella sitten hakusessa.
Jos jokin on mangakynä niin sehän piirtää automaattisesti silmät isommiksi, eiks?
Ja sillai japanilaisemmiksikin. Vauhtiviivoilla.
Koska niissä lukee manga.
-
Niiii--iin?
** ottaa hyvälaatuista rautalankaa äristen ja muristen***
No väännetään sitten rautalangasta, ihan miten vain. Kyseinen kuva on puolikas sivu Akira Toriyaman ja Akira Sakuman osittain sarjakuvamuotoisesta sarjakuvanteko-oppaasta "Hetappi Manga Kenkyuujo" eli "Tumpelon sarjakuvalaboratorio", jonka Sangatsu Manga julkaisi suomeksi viime vuoden loppupuolella nimellä "Piirrä mangaa". Kuvassa Akira Sakuman sarjakuvahahmo esittelee tärkeimpiä työvälineitä joilla pääsee alkuun: tussia ja mustekynää.
Ei ole sattumaa, että hän on piirtänyt kuvaan nimenomaan G-terän, joita saa sekä Tachikawalta että Nikkolta. (Molemmat ovat Tachikawan valmistamia, käsittääkseni.) Syy on yksinkertaisesti se, että sillä pystyy piirtämään hyvin kaartuvaa viivaa ilman että jälki katkeaa missään vaiheessa tai että kynää pitää kääntää. Tämän takia se soveltuu kaikenlaiseen piirtämiseen paljon tekstausteriä tai muunmerkkisiä hiusteriä paremmin, ja siksi about kaikki japanilaiset sarjakuvapiirtäjät käyttävät niitä.
(Ei ole myöskään sattumaa, että Ranskassa on viime aikoihin asti perinteisesti käytetty siveltimiä... Totta kai jokainen käyttää piirtämiseen parasta välinettä mitä käytettävissä on?)
Curtvilekin voisi muuten oppia huomaamaan mikä on ironinen kommentti ja mikä ei.
Ja kuvan termityksestä voitte syyttää lähinnä meikää. Antilta sen sijaan pitäisi kysyä että mainittiinko alkuperäisessä tekstissä G-pen. Epäilen.
Olenko vain puusilmä, koska minä en ainakaan näe missään kohtaa opuksen tekstissä mainintaa kyseisen terän merkistä? Vai sinäkö tuon G-kirjaimen piirsit kaikkiin niihin kuviin joissa sellainen näkyy?
-
Syy on yksinkertaisesti se, että sillä pystyy piirtämään kaarevaa viivaa ilman että jälki katkeaa missään vaiheessa tai että kynää pitää kääntää. Tämän takia se soveltuu kaikenlaiseen piirtämiseen paljon tekstausteriä paremmin,
Tuota, tuota...
Eihän pelkästään G-terä käyttäydy noin. Jokainen hiusterä (joita on maailmassa varmaan tuhansia erilaisia, no satoja sitten) tekee kaarevaa (ja vaihtelevaa!) viivaa tekstausterää paremmin. Tekstausterä on tehty tekstaamiseen, hiusterä piirtämiseen, tietääkseni.
Se mikä minun mielestäni tekee G-terän muita teriä paremmaksi on se, että sillä pystyy tekemään yhtä ohutta kuin hienoimmilla hiusterillä (no, ei ihan mutta melkein), mutta se on niin iso ja jäykkä ( ;)), että se kulkee karkeallakin paperilla kuin juna. Lisäksi se varastoi enemmän tussia kuin esimerkiksi pieni Brause tai Gillot.
G-terä on sillai mukavan jämäkkä eikä mikään herkkä rimpula.
-
Kyllä mä suosittelisin, että ihan alkuun hankkisi jonkun mustan peruskynän ja sillä lähtisi piirtämään. G-terät sun muut ovat ihan hienoja, mutta kuitenkin aika hitaita vempeleitä, varsinkin jos ei perusasiat ole hanskassa. Terällä piirtäminen ei kovin luontevaa puuhaa ole: musteen kanssa pitää läträtä ja originaalit menee suttuun ja sitten on vielä välineiden hankkimisen vaivalloisuus. Ehtii Suuri ja Omaperäinen Sarjisidea jo kadota mielestä, kun ensin metsästää kaikki tarvikkeet ja sitten rupeaa miettimään koko edessä olevaa prosessia, joka yhtäkkiä tuntuukin kovin ylivoimaiselta.
Toki välinehifistelyssäkin on oma viehätyksensä mutta aloittelijoille (ja miksei muillekin) suosittelisin vaikka kirjakaupassa myytäviä eripaksuisia kalligrafiakyniä. Helppoja, mutta eivät liian. Halpoja. Saa tosiaan melkein jokaisesta kirjakaupasta.
Niin ja hei haloo, kalligrafiakin on itämaista! ;)
Väritykseen sitten ne vesi-/tai peitevärit. Jos löydät neuvostoliittolaisia (hätätilassa venäläisetkin käy ;D) niin aina parempi. Kauniit värit ja peitevärimäinen peittävyys. Mutta tämä menee taas metsästyksen puolelle, joten suomalaiset kirjakauppavesivärit on kuitenkin ihan jees nekin.
-
Jos löydät neuvostoliittolaisia (hätätilassa venäläisetkin käy ;D) niin aina parempi. Kauniit värit ja peitevärimäinen peittävyys.
Mutta eikös se ole huono juttu, jos väri peittää peitevärimäisesti alla olevan tussiviivan.
EDIT:
Mitä nuorempana aloittaa hiusterien käytön, sitä paremmin sen oppii, veikkaisin.
Ja ihan totuutena väittäisin että G-terällä ja muilla hiusterillä saa sata kertaa ilmeikkäämpää jälkeä kuin huopakynällä tai tekstausterällä, jos siis haluaa ilmeikkäämpää jälkeä. Huopiksellakin saa hyvän näköistä, mutta erilaista.
EDIT: suoritin pientä pilkutusta ja pisteytystä.
-
Mutta eikös se ole huono juttu, jos väri peittää peitevärimäisesti alla olevan tussiviivan.
Tuo on kyllä totta. Pitääkin olla varovainen, ei saa läträtä väriä miten sattuu. Ovat kuitenkin niin kivat nuo neukkuvärit muuten, että kannattaa yrittää. Aivan täysin nuo eivät peitevärimäisiä ole, mutta kuitenkin enemmän kuin tavalliset vesivärit.
Pitäis kyllä itsekin taas joskus vähän leikkiä vesivärien kanssa. Päässyt melkein unohtumaan tuokin taito... :P
-
Yksi hyvä syy, miksi käyttää pulloon kastettavaa terää on se, että sillä tavalla saa MUSTAA viivaa. Lyijäriviivojen kumittamisen jälkeenkin Talensin Indian-ink on ihan mustaa ja siitäkös skanneri tykkää. Monet huopikset haalenevat aika lailla kumitettaessa.
EDIT:
Nestemäinen terätussi taas saa ohuen piirustuspaperin helposti kupruilemaan ikävästi.
-
Jotenkin vierastan neuvoa ryhtyä tussaamaan markkereilla. Niiden jälki on niin puisevaa. Eri asia tietysti jos kyse on aloittelijasta (kuten ilmeisesti tässä säikeessä), silloin lienee tärkeintä että välineitä on helppo käyttää. Mutta jos vain yhtään taitoja löytyy, niin kyllä silloin kannattaisi tarttua vähintään tussiterään. Ei terän käyttäminen niin kamalan vaikeaa kuitenkaan ole, jopa minä tutiseva mummeli saan sillä verraten siistiä jälkeä aikaiseksi.
Niin siis G-terähän ei oo todellakaan mikään ainoa vaihtoehto lattaterille. Temperassa esimerkiksi on se laatikosto mistä löytyy erilaisia Gillottin teriä, sieltä voipi käydä kaivelemassa. Teriä voi myös tilata vaikka e-baysta.
Kaikkein siveltimenomaisin löytämäni terä on ollut Gillottin 1290. Haittana hinta ja se, että menevät helposti rikki.
Tämän sanottuani on kuitenkin tunnustettava, että myös minä olen tykästynyt japanilaisiin teriin. Ne ovat kestäviä ja tasalaatuisia. Japskiteriä ei saa helposti rikottua, lähinnä ne löystyvät käytössä niin, että joskus täytyy vaihtaa uuteen, ja uuden terän jälki saattaa olla vähän eloton. Mutta hetken tussailun jälkeen ovat erinomaisia.
Itse olen tällä hetkellä G-peniä ihastuneempi sellaiseen kuin Tachikawa 600EF. Se on joustavampi kuin G-terä ja siten elävämpi. Ja nyt kun Pekak diilasi mulle näitä nousevan auringon maasta koko krossin, ei kai kannata enää muuta etsiäkään...
-
Näihin liittyen ja myös kommenttina Kaltsulle, että ei ne kynät ittellään piirrä tai väritä. Useimmiten paskasta jäljestä voi syyttää pikemminkin piirtäjää kuin kynää.
Ihanaa että minulle kerrotaan itsestäänselvyyksiä. Se mitä mä ajan takaa on että hyvälläki piirtäjällä hyvästäki tussikynästä tulee tussimainen jälki, jota itse en kauheasti arvosta. Tussimaisella jäljellä tarkoitan lähinnä kahden vedon väliin jäävää rajaa jota on taitavanki kynänkäsittelijän vaikea välttää.
Havainnollistetaan. Tämä pikainen suttu on piirretty Copicilla:
(http://www.kaltsu.net/roina/copic.gif)
Erotatte varmaan rajat. Kuten aiemmin sanoin, Copiceilla saa myös yllättävän tasaista (ei niin paljon näkyviä rajoja) jälkeä aikaiseksi (Copicien hienous on mun silmissä juuri siinä) mutta tiettyjä alueita huolellisesti työstämällä väri ehtii aina jostain kohtaa kuivua niin paljon että ikävän tussimainen jälki tulee esiin. Jos joku haluaa todistaa mun väitteen vääräksi ja värittää oikein taitavasti jonku sarjakuvan Copicilla, tarkastelisin jälkeä oikein mielelläni.
No väännetään sitten rautalangasta, ihan miten vain.
Väännetään sitten katiska, hemmetti soikoon.
Erilaisia teriä, eri muotoisia, eri materiaaleista valmistettuja, erilaisilla säiliöratkaisuilla on ollut olemassa jo aikakausia. En tiedä onko ollut ovelien markkinointimiesten vai typerien länsimaisten mangafanien ajatus alkaa kutsumaan jotain tiettyä mallia "mangateräksi" (eikä sinunkaan linkkisi siihen vastausta antanut) mutta minulle se on vain yksi terä muiden joukossa.
Sekä erilaisia teriä että erilaisia siveltimiä on käytetty piirtämiseen sekä Japanissa että länsimaissa jo ennen kuin ilmaisumuoto nimeltään sarjakuva on keksitty. Käsityksesi siitä että Ranskassa on käytetty vain siveltimiä, tai että "about kaikki" japanilaiset piirtävät jollain tietyllä terällä on minusta äärimmäisen hupaisa ja osoittaa lähinnä melkomoista naiviutta ja tietämättömyyttä piirustusvälineistä, niiden käytöstä ja niiden historiasta.
-
Vaihteeksi tapellaan sarjisaiheisessa ketjussa eikä missään politiikka- tai pornoaiheistoissa. :)
PTJU sanoi:
The japanese say so!
Minä vastasin, että näin ei suinkaan sanota vaan piirretään. PTJ on tavallaan oikeassa, jäin vain miettimään mikä on ollut Toriyaman ja kumppanin alkuperäinen ja tarkka viesti.
Mutta lisää vettä myllyyn. Tässä skannissa G-terä taas näkyy, mutta opuksen sisällä se on vain tavallinen persoonaton hiusterä ilman maagista girjainta.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=71772d38da7d9194d1ce62aa3175593d&action=dlattach;topic=6860.0;id=3402)
Sitten toiseen keskusteluun: Kaltsu väitti että ammattilaiset ei käytä markkereita. Vastasin että käyttää, ja kerroin esimerkin. Tähän Kaltsu vastasi että paskalta näyttää johon kommentoin että ei se kynän vika oo.
Olipas muuten Kaltsu hyvä että selvensit mitä tarkoitat "tussijäljellä". Kannattaa jatkaa reenailua :) Vakavammin, markkereilla tai tusseilla saa kyllä erilaisia jälkiä eli on olemassa ns. eri tekniikoita.
Tosiaan markkereilla ei kannata tussata (tässä sana tarkoittaa mustien viivojen ja pintojen tekemistä) sarjakuvia. Mutta topicin otsikon huomioiden markkereita ei voine sivuuttaa. Siis värittelyyn. Itse asiassa markkerit sopivat juurikin samaan kuin vesivärit, eli maalaamiseen. Maalaamisella tarkoitan pintojen, pikemmin kuin viivojen tekemistä.
Tertsi varmaan tietää, että tekstausteriäkin on vähän pehmeämpiä, sellaisia jotka leviää hiusterän tavoin. Oih tätä välineiden kirjoa!
-
Vaihteeksi tapellaan sarjisaiheisessa ketjussa eikä missään politiikka- tai pornoaiheistoissa.
Minustakin hienoa.
Kannattaa jatkaa reenailua
Hehe. Tietty. Sutaisin samaisella kynällä myös pienen, täysin tasaisen värialueen mutten viitsiny skannata sitä koska se olisi vain häirinnyt rautalangan vääntelyä.
Vakavammin, markkereilla tai tusseilla saa kyllä erilaisia jälkiä eli on olemassa ns. eri tekniikoita.
Sinähän voisit Reima tarttua haasteeseeni ja värittää jonku (vaikka jo tekemäsi) sarjakuvan markkereilla . Katsellaan vähän tarkemmin näitä tekniikoita ja jälkeä. Hmmmh?
-
Ei millää kerkee sutia ku pitää tekstata Kvaakiin. Doh. Tulossa on mutta en sano koska, enkä missä muodossa. :)
-
Tertsi varmaan tietää, että tekstausteriäkin on vähän pehmeämpiä, sellaisia jotka leviää hiusterän tavoin. Oih tätä välineiden kirjoa!
Enpäs taida tietääkään.
Sellaisia tiedän olevan ja niitä mullakin on, missä on jonkinlainen pyöreä pallo kärjessä. (ei pallopallo, vaan litteäpallo)
Ja ihan ohuimmissa se pallo on toooosi pieni, lähes terävä. Semmoisiako tarkoitat?
Ja sitten on vielä tietysti perinteistä mustekynän terää muistuttavat terät, nehän ovat teräväkärkisiä kaunokirjoitusteriä.
-
G-terä muuten näyttää aika päheeltä tuossa kannessa. Selkeälinjainen, perinteinen Temperasta 80-luvulla ostettu hiusterä ei ois ollenkaan noin agressiivinen ja lähes asemainen.
-
Tuli mieleen että yksi harjoitus löytyy kioskiltakin eli Paksu Pelikaani 4/2006 se on tehty Pro Markereilla. Turhan rajoittuneella värivalikoimalla tosin (taustaa on Photoshopattu jotta logo mahtuu).
Tässä siitä pari yksityiskohtaa joissa näkyy että lyikkäriä on käytetty sekä ennen että jälkeen värin. Huomaa myös vähän paksumpi paperi. Perinteiset markkeripaperithan muistuttaa enemmänkin kuultopaperia.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=e42fc84cf01c8a36cfa86fbefe231a07&action=dlattach;topic=6860.0;id=3403)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=e42fc84cf01c8a36cfa86fbefe231a07&action=dlattach;topic=6860.0;id=3404)
-
Tässä siitä pari yksityiskohtaa joissa näkyy että lyikkäriä on käytetty sekä ennen että jälkeen värin. Huomaa myös vähän paksumpi paperi. Perinteiset markkeripaperithan muistuttaa enemmänkin kuultopaperia.
Kuultavampi paperi kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta. Kestää hiukan kauemmin ennenkuin ennenkuin jälki kuivuu ja lopputulos voisikin olla ihan hyvää. Pitää kokeilla kun taas joskus jaksaa piirtää jotain.
Sulla on noissa kuvissa ihan mukavaakin jälkeä, hyviä tasaisia pintoja ja varsin vesivärimäinenki meininki. Sit löytyy ihan kauheen näköstä suttuakin (pahimmillaan tummansinisissä kohdissa ja varsinki alemmassa kuvassa). Mut kai tästä jonkinlaisen synninpäästön voisi antaa. Tussikynillä saa paikoin hyvänki näköstä jälkeä. Hilirimpsis.
-
Sit löytyy ihan kauheen näköstä suttuakin
Kiitos. :) Mikä tahansa muuttuu kyllä sutuksi kun tarpeeksi suurentaa. :P Ei sillä että toi kokonaiskuvakaan mikään ihmeellinen olis.
Olen miettinyt ja kokeillut värikkäimpien kohtien sammuttamista (siis intensiteetin vähentämistä) harmaalla tai sinisellä. Se toimis ehkä jos osais.
-
Täytynee täsä kohtaa tarkentaa että hiusteräksi kutsutaan sitä jonka liitososa on pyöreä, putkimainen ja vaatii erilaisen varren. Japanilaisilla on tosin varsia joihin saa sekä tavallisen terän että hiusterän.
Nippon Export -sivulta voi tilata g-teriä krossin, hinta noin 80 euroa kuluineen (55 senttiä kappale).
-
Joo, hiusterä on englanniksi crow quill ja nimi tulee siitä, että terän muoto periytyy suoraan ikivanhasta sulkakynästä. Eli terä on tosiaan pyöreä. Muistaisin tosin nähneeni näitä pieniä teriä myös tavallisella liitososalla?
Oikealla hiusterällä ei mielestäni sarjakuvia tussatessa tee juuri mitään, ellei piirrä järjettömän pieneen mittakaavaan.
Muuten, te G-peniä krossillisen hankkineet, meitsi vois diilaa muutaman kymmentä sellasta vastaavaan määrään Tachikawa 600EF:iä. Lisähoukuttimeksi voin heittää mukaan yksittäiskappaleet paria muutakin japanilaista (eli "manga") terää, jos ne kiinnostaa.
/Edit: diili tehty, tertsi ehti ekana.
-
Tachikawaa voisi olla kiva kokeilla... G-terä tuntuu välillä tekevän liiankin hienoa jälkeä, mutta piakkoin näen miltä näyttää julkaistuna. Houkuttaisi ostaa isompi erä, pitänee katsoa saako Temperasta niitä laatikollista ja paljonko maksaa. (Varmaan pitää tyytyä vähempään... jos nyt ostan laatikollisen G-teriä saattaa hetken päästä ilmaantua vielä parempi terä. Tai sitten ei. ;))
-
Täytynee täsä kohtaa tarkentaa että hiusteräksi kutsutaan sitä jonka liitososa on pyöreä, putkimainen ja vaatii erilaisen varren. Japanilaisilla on tosin varsia joihin saa sekä tavallisen terän että hiusterän.
Joo, suurin piirtein noin sen oon Kupla-akatemiaankin kirjannut. Ja myös kuva esittää sellaista kynää. (http://www.kupla.net/kerros1/luokka1a/tussiter.html)
G-terä menee siis "tavalliseen" isompaan varteen. Mutta niin menee nääkin kuvan terät. Eli milläs nimellä sitten tuota oikeenpuoleista kutsuisit? Ja vasemmanpuoleinen on esimerkki sellaisesta hieman notkeammasta tekstausterästä, kapeasta tosin, mutta eihän kovin tymäkkä teräs enää periksi annakaan.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=e42fc84cf01c8a36cfa86fbefe231a07&action=dlattach;topic=6860.0;id=3409)
-
G-terä menee siis "tavalliseen" isompaan varteen. Mutta niin menee nääkin kuvan terät. Eli milläs nimellä sitten tuota oikeenpuoleista kutsuisit? Ja vasemmanpuoleinen on esimerkki sellaisesta hieman notkeammasta tekstausterästä, kapeasta tosin, mutta eihän kovin tymäkkä teräs enää periksi annakaan.
Kaarevakupunen terä on nimeltään bowl pointed tai turnip pen. Yleensä niistä kai tulee tukevampaa viivaa kuin suorista teristä. Usein jälki on myös melko tasaista, koska lapa on leveä, eli joustaa keskimäärin vähemmän. Jousto tosin riippuu monesta muustakin asiasta, Tachikawa 600EF on tuontyyppinen, mutta ainakin minun käytössäni jopa joustavampi kuin G-pen. Tachikawalla on myös toinen kaarevakupuinen, jäykempi terä tekstaukseen. Länsimaisilla valmistajilla vastaavat terät yleensä "tekniseen piirtämiseen", tekstaukseen jne.
En oo mikään ekspertti mutta näin olen antanut itselleni intternetissä kertoa.
Reiman kaarevakupuisessa terässä on myös tuollainen terävä tai hieman latta kärki. Eli voisi kuvitella, että kosketus paperilla on kova, ja että terällä on ehkä vaikea piirtää vapaasti?
-
Kaarevakupunen terä on nimeltään bowl pointed tai turnip pen.
Vakiintunutta suomenkielistä nimeä ei tietenkään löydy. Ehkä arkikäytössä ja muutenkin on tarve lähinnä erotella toisistaan tasa-ja pyöreäkärkiset (tekstausterät), sekä nuo terävät (hiusterät). Välttämättä ei kannata ehkä alkaa puhua erikseen enää mistään turnipsiteristä vaan mennä jo sitten ihan erisnimiin eli terien merkkeihin ja valmistajiin?
Voisi myös kuvitella että suomalaisella menee turhan äkkiä keskenään sekaisin ball pointit, bowl pointedit, yms.
-
Osaisiko kukaan kertoa, onko sellaisia juuri mangan piirtämiseen tarkoitettuja kyniä. En tarkoita nyt copic kyniä, koska ne on niin kalliita vaan tarkoitan jotain halvempia kyniä. Kiitos jo etukäteen.^^'
Hahaa! Ongelmaasi löytyi vastaus eikä mennyt kuin 18 vuotta! Nyt on mangan värittäminen halpaa. Mainostan tässä siis Youtube kanavani markkeritestiä (https://youtu.be/boUtLdTZ9DI)liittyen tusseihin, joita Lidl myy puoli-ilmaiseksi.