Lyijykynä on aika jees. Sillä voi pyyhkiä jos tekee virheen.
Vakavasti ottaen, ei ole mitään "oikeita" välineitä. On vain välineitä jotka sopii parhaiten itselle. Kun osaa piirtää lyijykynällä tarpeeksi hyvin, niin sitten voi opetella käyttämään tusseja (kirjakaupoissa on aika nasta valikoima). Sellaiset ohuet 0,2:t on aika tyylit jos haluaa todella tarkkaa jälkeä. Caligrafia-kynillä saa jälkeen vähän eloa, mutta sen hallinta onkin sitten vähän vaikeampaa.
Jotkut kuulemma käyttävät vain jotain mustaa kuulakärkikynää, jossa on tarkka terä.
Kun jonkun tussimallin kanssa oppii tarpeeksi hyväksi, niin sillä voi aika onnistuneesti feikata muita kynänjälkiä.
Itse ostin Finnconissa ensimmäiset Copiccini, ja nehän on iha v**un jees. Harmittaa vain kun ne todellakin on ihan sikakalliita, ja niistä lähtee loppuen lopuksi vain se yksi väri. Niillä on vaikea tehdä kunnon tummennus/vaalennusjuttuja, ilman että ostaa pankkitilin kuivaksi.
Ehdotan että ostat pari sivellintä ja pullon mustetta. Sitä laimentamalla saa samanlaista jälkeä kuin copicilla, mutta siinä on enemmän eloa. China-Ink (se mitä kaupoissa yleensä myydään) vain lemuaa ihan hirveästi. Indian Ink ei kuulemma niin paljoa, mutta en ole koskaa kokeillut.
Loppujen lopuksi mangajälki - kuten piirrosjälki yleensä - lähtee nimenomaan siitä kädestä. Kynä on vain se esine jolla homma siirretään paperille. Mitä erikoisempi kynä, sitä vähemmän vetoja ja käyttötapoja sillä on. Itse aloitin piirtämisen ostamalla todellakin Suomalaisesta kynät 0,1, 0,5 ja 0,8. Nyttemmin omistan eri numeroita yhteensä noin kymmenen kappaletta. 3,0 caligrafia-kynä on suosikkini, koska se imitoi hienosti sivellinjälkeä, mutta sillä saa myös todella pientä ja tarkkaa aikaiseksi. Myönnän kyllä että sen käytön opettelu vei jonkin aikaa.
Värjäykseen suosittelisin mustepulloa ja paria sivellintä. Tietenkin kannattaisi myös opetella tapoja miten mustalla kynällä saa tehtyä erillaisia varjostuksia. Kyllä ne kuviksentunnilla käytiin läpi, mutta harva niihin kiinnitti huomiota.
