Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Amerikkalaiset sarjakuvat => : Riekko 21.08.2006 klo 13:29:02
-
Onkohan Burnsin loistavaa El Borbahia olemassa enenpää kuin mitä suomeksi ilmestyneessä albumissa on (englanniksi siis)? Entäpä millainen Burnsin Black Hole on? Kyseiseen sarjaan kun tuntuu eri puolilla Kvaakia törmäävän tuon tuostakin.
-
Black Hole on mestariteos. Albumi ilmestyi Pantheonin julkaisemana vihdoin yksissä kansissa viime syksynä. Kovat kannet ja muutenkin komea ulkoasu. Ja tarinahan jo tiedettiin - nannaa.
EDIT: arvostelu tuolla:
http://www.time.com/time/columnist/arnold/article/0,9565,1121476,00.html
Arnold myös valitsi Black Holen vuoden parhaaksi sarjakuvaksi. Katso hänen listojaan että onko teillä samanlainen maku.
-
Ja tarinahan jo tiedettiin - nannaa.
Onko tarina yhtä herkullisen kieroa kuin El Borbahissa?
-
Se on ehkä vähemmän pop/camp mutta kiero kyllä. Kuluneesti sanon David Lynch / Cronenberg. Joskin Burns on ehdottoman omanlaisensa. Mutta teiniys, seksuaalisuus, synkkyys - jonkunlaista mysteeriä pukkaa joka suunnasta - puree meitsiin. Asioita ei paljoa selitellä, mikä lisää kauhua.
-
Kiitos vastauksista Roju. Kyllähän tuo Black Hole melkolailla pakkohankinnalta vaikuttaa.
-
Burnsin tuotanto paranee vain juostessaan, Black Hole on aika hurjaa horroria, kasvaa ja levittyy hermostoon hitaasti mutta varmasti... "It will grow on you!" Ja on se piirrostyylikin niin järisyttävän anaaliretentatiivisen skarppia, että sekin jo pelottaa.
Viime kesänä teki Luzernissa eräs nuorisoryhmä Black Holesta teatteriesityksen joka esitettiin yöllä ja metsässä. Vahinko etten päässyt katsomaan, olisi voinut olla aika mielenkiintoinen elämys seistä pimeässä, kylmässä metsässä ja seurata tarinan tapahtumia... Huh. Ei paha idea!
-
Onko moni muuten nähnyt Burnsin "viimeistelemän" Hämähäkkimies-tarinan? Aivan hillitön juttu, en nyt muista, missä se julkaistiin, mutta tarina perustui kuitenkin 80-luvun alussa tehtyyn Marvel-piirrosoppaaseen, jossa lukija sai väsätä loppuun John Romita Jr.n aloitteleman Hämis-jutun (osa sivuista piti tussata, osa tekstata, osa piirtää kokonaan jne.). Näitä valmiiksi tehtyjä sarjiksia sai sitten lähettää Marvelille, ja parhaat tekijät vissiin palkittiin oikealla toimeksiannolla. Burns ei jostakin syystä päässyt hommiin... juttu julkaistiin tosiaan sitten jossakin Fantagraphicsin kokoelmassa, ja erityisesti ihmislihaa popsiva May-täti jäi mieleen mukavana kokemuksena.
-
Black Hole ilmestyy ensi syksynä suomeksi, kertoo Timo Angouleme-uutisessaan.
Kuka julkaisee?
-
Black Hole ilmestyy ensi syksynä suomeksi, kertoo Timo Angouleme-uutisessaan.
Kuka julkaisee?
Tietääkseni Like.
Timo
-
Black Hole ilmestyy ensi syksynä suomeksi, kertoo Timo Angouleme-uutisessaan.
Hyvä ajoitus, juuri olin Fantagraphicsilta alkuperäistä versiotani, taidankin odottaa syksyyn ja tarkastaa laadun ennen hätäilyäni...
-
Onko moni muuten nähnyt Burnsin "viimeistelemän" Hämähäkkimies-tarinan?
Tämähän on aivan pakko kaivaa jostain!
Burns on kerrassaan oiva ja etenkin Black Hole iski aikoinaan todella kovaa.
-
C. Burnsin haastattelu (tehty Mocca-festivaaleilla 2006) löytyy Sarjainfosta 3/06.
-
Tämähän on aivan pakko kaivaa jostain!
Kyseinen tussausnäyte on julkaistu myös jatkiksena svedujen Poxissa (nimellä Rått tjack). Alkaa 6-sivun pätkällä numerosta 3/92.
Poxissa oli muutakin Burnsia mm. Big Baby-minialppari numerorossa 12/87. Edullinen tapa hankkia näitä ruåtsin maalla liikkuessa.
-
Liken Black hole eli Musta aukko on kirjakaupoissa.
Sangen suositeltava ostos.
-
Joo,
Black Hole on erinomaisen hieno teos.
Pitääpä lukea uudelleen.
-
Pelotti jo, kun kuulin LIKEn julkaisemasta Black Holesta. Eikös tämä ole sellainen... Oxymoroni?!?
Ja niinhän siinä kävi. Vilkaisin äkkiä nurkan takaa kaupassa ja kamalan huonostihan se oli painettu, kamalan huonolle paperille. Eli kaikki se MUSTA joka Burnsilla siis on TOSI MUSTAA on harmaata. Paperi on jotain ekologista vessapaperia jonka nöpöt ja röpöt näkyy eli jäävät valkoisiksi. Burnsin sairaan terävät viivat katoavat tähän paperiin. Ainoastaan kansi oli ok.
Charles itkee varmasti verikyyneleitä ja hirttää oikeudet myyneen kustantajansa kun tämän näkee.
Toisaalta: Black Holen julkaisu suomeksi on kulttuuriteko, josta pisteet ihan kelle vaan joka moiseen rupeaa. Teos on mestarilta jne. Normaalisti yritän olla olematta näitä nirppanokkaisia laatusnobeja jotka löytää vikaa ihan kaikesta mutta nyt oli vähän liian paha.
Käännöksestä ja tekstauksesta en tiedä mitään, toivottavasti ne ovat ok.
-
Hieno teos tuo musta aukko.
Me jotka ei ikinä olla nähty mitään muita versioita ollaan varmasti tyytyväisiä tähän. Minä ainakin olen, kun en paremmasta tiedä. Nyt te tosi sarjakuvauskovaiset pelottelette ja luotte tyytymättömyyttä meihin kakkosluokan sarjis harrastajiin.
"Ei tää olekaan hyvä, vaikka tarina oli loistava. Blääh mä en ala! "
Tosin täytyy sanoa että en tykkää paperista jolle se on painettu. Olisi saanut olla laadukkaampaa. Aivan kuten Outi jo tuossa sanoikin.
-
Vilkaisin äkkiä nurkan takaa kaupassa ja kamalan huonostihan se oli painettu, kamalan huonolle paperille. Eli kaikki se MUSTA joka Burnsilla siis on TOSI MUSTAA on harmaata. Paperi on jotain ekologista vessapaperia jonka nöpöt ja röpöt näkyy
No voi helevattiläinen! Minä odotin tätä ja jätin englanninkielisen ostamatta. >:(
Argh.
Timo
-
Nyt te tosi sarjakuvauskovaiset pelottelette ja luotte tyytymättömyyttä meihin kakkosluokan sarjis harrastajiin.
"Ei tää olekaan hyvä, vaikka tarina oli loistava. Blääh mä en ala! "
Pahoittelen kun olen tylsä. Mietin kyllä hetken, kannattaako valittaa painoteknisistä yksityiskohdista koska tarina sinällään on hieno, ja olisi kiva että joku sen ostaisikin - että Like julkaisisi jatkossakin myynnin kannalta vaikeampia sarjakuvia. Harmittaa kuitenkin, että jos julkaistaan niin voisi sitten julkaista kunnolla (vrt. Liken Helvetistä-sarja joka kärsi samasta heikosta painojäljestä plus vielä rankasti vaihtelevasta tekstaustyylistä).
Kirja maksoi Akateemisessa ja Liken nettikaupassa 26e. Se on tajuttoman paksu joten paperin vaihto parempaan ja painotyö paremmassa paikassa olisi varmaan nostanut hinnan yli lopullisen kipurajan. Like näyttää yleensä pitävän sarjakuvien hinnat siinä 15-20 euron haarukassa. Painomääräkään tuskin on huimaava. Toisaalta onko oikeasti väliä, maksaako se 25 vai 29 euroa? Hm.
-
Festareille houkuttelua ja Mustan aukon hehkutusta...
http://lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/musta_aukko_kruunaa_sarjakuvafestarit.html
-
C. Burnsin haastattelu (tehty Mocca-festivaaleilla 2006) löytyy Sarjainfosta 3/06.
Näin rehvakkaasti jälkijunassa liikkuessa lienee paikallaan kysyä, että kertoiko Burns haastattelussa vielä työstävänsä jotakin uutta materiaalia vai onko tussimuste päästetty jo lopullisesti kuivumaan?
-
Burnsin ja Chris Waren radiohaastattelu (http://www.radioopensource.org/the-dark-pages-an-hour-of-radio-dedicated-to-the-graphic-novel/), jossa Burns kertoo mistä Black Holessa oli hänelle kysymys. Sekä paljon muuta.
-
Burnsin ja Chris Waren radiohaastattelu (http://www.radioopensource.org/the-dark-pages-an-hour-of-radio-dedicated-to-the-graphic-novel/), jossa Burns kertoo mistä Black Holessa oli hänelle kysymys. Sekä paljon muuta.
Tämähän oli loistava ja vastasi juuri tekemääni kysymykseenikin! Kiitos JanneT!
-
Tulossa vihdoinkin vuoden alussa Peur(s) du Noir-animaatio jossa Burnsin tarina mukana. Koostuu siis useamman artistin animaatioista.
Näin viikonloppuna näyttelyn, jossa ko. projektia esiteltiin. Hienon näköistä & pelottavaa jälkeä Burnsilta... Ei ois kiva elää sen pään sisällä, ei.
www.primalinea.com/peursdunoir/
-
Käännöksestä ja tekstauksesta en tiedä mitään, toivottavasti ne ovat ok.
Käännös vaikutti ok:lta (en ole lukenut alkukielistä), mutta konetekstaus... voi itku!
Vaikuttava teos Musta Aukko on, en tiedä pitäisikö sitä kommentoida tähän vai perustaako sille kokonaan oma ketju. Voi suositella kaikille. Ärsyttää vain (ainakin alpparin kansissa) murhien ja teiniruton hokeminen koska eihän tarina niistä kerro, nehän on vaan allegoria.
-
Luin "Mustan aukon" eilen loppuun ja tykkäsin aika lailla, vaikka elämää suuremmaksi lukukokemukseksi ei sarjakuva muodostunutkaan. Lähdin lukemaan sarjakuvaromaania vailla ennakko-odotuksia, sillä syystä tai toisesta olin nukkunut kokonaan onneni ohitse, enkä ole ollut tietoinen Burnsista tai sarjakuvan nauttimasta arvostuksesta tätä ennen. Niin sitä oppii päivittäin kaikkea uutta.
Takakannen tekstit olivat tosiaan pikkuisen harhaanjohtavat, tai ainakin toivat asiaan aikaisemmin perehtymättömälle mieleen vähän erityylisen, ehkä hieman suoraviivaisemman ja tavanomaisemman kauhusarjakuvan.
Cronenbergin mainitseminen sarjakuva-arvosteluissa ei ole lainkaan huono veto, sillä eräänlaisesta "body horrorista" tässä tosiaan oli kyse. Jotenkin mieleen tulivat myös jotkut japanilaiset kauhuaiheiset sarjakuvat ja elokuvat, jotka eivät ole olleet niin tiukasti kiinni vampyyreissa, ihmissusissa, sarjamurhaajissa ja muussa sellaisessa perinteisen kauhun aineistossa. Nyt liikuskeltiin enemmän hämärän rajamailla ja mielen liikkeissä. Myös Clowesin "Ghost Worldia" tulin ajatelleeksi Burnsia lukiessani, mikä selittynee ulkopuolisuuden ja teini-iän kamaluuden ansiokkaalla kuvauksella.
Sarjakuvan yhteydessä on mainittu myös AIDS, ja kieltämättä seksi ja seksuaalisuus olivatkin teoksessa läsnä niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvin - tai ainakin allekirjoittaneen mielestä sairastuneiden kroppiin ilmestyvien aukkojen, haavojen ja häntien muodoissa oli jotakin, mistä ukko Freudilla olisi sananen sanottavanaan.
Liken julkaisu oli minusta ihan kelvollinen, enkä siitä keksi mitään moitteen sanaa, mutta toisaalta en paremmasta mitään tiedäkään kun en ole englanninkielisiä laitoksia nähnyt.
-
Sarjakuvan yhteydessä on mainittu myös AIDS, ja kieltämättä seksi ja seksuaalisuus olivatkin teoksessa läsnä niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvin - tai ainakin allekirjoittaneen mielestä sairastuneiden kroppiin ilmestyvien aukkojen, haavojen ja häntien muodoissa oli jotakin, mistä ukko Freudilla olisi sananen sanottavanaan.
Burns kertoi tuossa edellisessä viestissä mainitsemassani haastattelussa että tottakai AIDS hänellekin tuli tehdessä mieleen, vaikka hänellä ei ollut tarkoituksena viitata millään tapaa siihen, vaan ainoastaan omiin, henkilökohtaisiin tuntemuksiin siitä, miltä tuntui olla teini.
Ah, kultainen nuoruus...
-
Aluksi tuli mieleen että mikäs köyhän miehen Uzumaki tämä on, mutta kun tajus vertauskuvallisuuden niin juttu alkoi maistua. Onneksi luen aina takakannet viimeiseksi.
Mua viehätti aikakauden murroksen kuvaus. Diamond Dogs ilmestyi 1974 ja voisi ajatella että levy on sarjakuvassa ihan uusi. Vielä alussa kuunnellaan Neil Youngin hippiromantiikan loppua kuvaavaa Harvestia, mutta glamrock puskee päälle ja lopussa on joko meikattava Bowien keikalle tai liftattava ei-mihinkään. Hippiaikakauden loppu on väkivaltainen.
AIDSiin viittaaminen on ilmeistä mutta menee hutiksi. Vielä tuohon aikaan taudista ei tiedetty juuri mitään. Vasta Rock Hudson puski sen suuren yleisön tietoisuuteen.
-
AIDSiin viittaaminen on ilmeistä mutta menee hutiksi. Vielä tuohon aikaan taudista ei tiedetty juuri mitään. Vasta Rock Hudson puski sen suuren yleisön tietoisuuteen.
Tunnettiin vielä tuossa vaiheessa nimellä GRID (Gay Related Immune Deficiency). Tosin siis Hudsonin asiasta ilmaistaessa käytettiin jo termiä AIDS.
Itsekin meinasin tämän kirjakaupasta ostaa, kunnes huomasin, että kyseisen kaupan ainoa hyllyssä ollut kappale oli pahasti naarmuuntunut ja muutenkin heikossa hapessa... Metsästän siis varmaankin sitten suoraan ihan alkuperäiskielisen painoksen, jos kerta mustakin on siinä mustempaa ;)
-
AIDSiin viittaaminen on ilmeistä mutta menee hutiksi. Vielä tuohon aikaan taudista ei tiedetty juuri mitään. Vasta Rock Hudson puski sen suuren yleisön tietoisuuteen.
Sarjakuva on kuitenkin ilmestynyt vuosina 1995-2005, joten AIDS:iin viittaaminen ei välttämättä merkitsisi hutia. Burns olisi voinut kuvata vertauskuvin meidän ajallemme tyypillistä ilmöitä, mutta sijoittaa siitä huolimatta tapahtumat 1970-luvun Seattleen.
-
Sarjakuva on kuitenkin ilmestynyt vuosina 1995-2005
Ei ole varmaan mikään ihme, että tunnustaudun Burns faniksi. El Borbah albumi on vahvasti ehdolla matkalukemiseksi, jos autiolle saarelle joutuisin joskus viihdettä mukanani viemään. Mutta toisaalta. Yksittäinen BIG BABY lehti BLOOD CLUB on ehkä karvan verran eheämpi kokonaisuus ja mulla sattuu olemaan se irtolehtenä väritettynä versiona. Jostain syystä se toimii väreissä hemmetin hyvin.
Seurasin vuodesta 1995 asti BLACK HOLE sarjaa lehtimuodossa. Kymmenen vuotta on pitkä aika seurata jotakin yksittäistä tarinaa. Kymmenen vuoden odotusta tarina ei palkinnut, mutta ehkä jonain päivänä otan suomalaisen MUSTA AUKKO kirjan käteen ja lukaisen sen putkeen. Kirjoitan silloin mitkä on fiilikset.
tv. petteri tikkanen
Edit. Korjasin lainauksen -Ylläpito.
-
Ei tosiaan ehkä palkinnut 10 vuoden odotusta, mutta kyllä mulle jäi ihan hyvät muistot noiden irtonumeroiden kanssa säätämisestä. Miten sitten tosiaan kokonaisuutena luettuna?
-
Miten sitten tosiaan kokonaisuutena luettuna?
Toimii ihan kivasti (mulla on se just loppusuoralla).
Suomi-julkaisusta jäi mullekin vähän semmoinen fiilis että olisi se voinut olla pykälää fiinimmin toteutettu. Laadukkaampi papru (ja mustempi musta) olis ollut ihan jees, enkä olisi valittanut kovista kansistakaan.... tohon hintaan ne olis voineet jopa mahtua? No, hyvä kuitenkin että onhan tässä rahalle on vastinetta, sisällössä nimittäin.
Ehkä sitä vaan alkaa olla poispilattu. Twin Peakskin oli aikanaan oikein vaikuttava matkatelkkarista katsottuna, ei tarttenut olla jytkyä surround-toistoa ja jättilaajakuvaa ;)
-
Yhdyn Mustan aukon kehujiin! Loisto-opus, parasta teini-iän kuvausta ikinä. Itselleni tämä on paras käännösalbumi tähän mennessä vuotta.
Yllättäen mua ei häirinnyt suomiversion painoasussakaan mikään.
-
Seurasin vuodesta 1995 asti BLACK HOLE sarjaa lehtimuodossa. Kymmenen vuotta on pitkä aika seurata jotakin yksittäistä tarinaa. Kymmenen vuoden odotusta tarina ei palkinnut, mutta ehkä jonain päivänä otan suomalaisen MUSTA AUKKO kirjan käteen ja lukaisen sen putkeen. Kirjoitan silloin mitkä on fiilikset.
Juu, itsekin aloitin tuolloin irtonumeroiden seuraamisen innoissani - mutta luovutin 4-5 vuoden jälkeen, kun homma tuntui hivenen liikaa junnaavan Burnsille jo entuudestaan tutuissa kuvioissa. Tai siis olihan ote ja aihepiiri ikään kuin hiottu uuteen huippuunsa, mutku se tuntui sittenkin jäävän "vain" tuolle teinirutto-teinipelkojen-allegoriana -tasolle.
Sitäpaitti kun piirrosjälkikin oli kehitetty seuraavaan jäykkyyden potenssiin, niin alkoi vähän ahdistaa.
Mut onhan se silti hyvä -- ei vain minkään vuoden ykkönen, miumaumukkaa. Parasta oli vihdoin päästä tarkistamaan loppuratkaisu, joka oli jäänyt vaivaamaan...
-
Tossa toi jötkäle nyt odottaa avaamista, löytyi Hakaniemestä kohtuulliseen 13 euron hintaan. Yksi luku oli McSweeney's-antologiassa joten tiedän mitä saan mutta Burns ei ole siinä mielessä jännittävä artisti että se joskus yllättäisi odottamattomalla aihevalinnalla. Mutta sehän riittää että on noin pätevä mies sillä omalla alallaan vaikka sektori olisi vähän kapea.
-
Lue hitossa, ja heti! Musta Aukko palautti uskoni Amerikkalaiseen ei-supersankarisarjakuvaan. Uskon kyllä että lehtenä tarinan seuraaminen on raskasta, mutta alppari toimii. 400-sivua menee niin ettei huomaakaan.
-
Jeh, ei todellakaan mitään valittamista painatuksesta. Kyllä tässä maassa on viime vuosina suttuisempaakin tavaraa ollut tarjolla.
Kesti kauan ennen kuin sain albumin luettua. Ei siksi, että se olisi huono, vaan siksi, että se oli jotenkin niin ahdistava. Ei mikään hyvän mielen opus. Mutta hieno ja kaunis kuitenkin. Ja olen aina pitänyt Burnssin tyylistä.
-
Mitä tämä lause tarkoittaa: "Charles Burns sublimoi teinikauhun suurtyössään Musta aukko." Katsoin sanan "sublimoida"-selityksen sanakirjasta enkä silti saanut tuohon lauseeseen mitään sisältöä. Selittäkää, kiitos. Kvaak.fi alkaa mennä turhankin älylliseksi!
-
Mitä tämä lause tarkoittaa: "Charles Burns sublimoi teinikauhun suurtyössään Musta aukko."
"Jalostaa teinikauhun"? "Ylevöittää"?
Timo
-
Täällä päässä petyttiin Black Holeen, olen tarvittaessa pahoillani.
Jumalaista piirrosjälkeä silti, mieltyi jonnekin Bollandin ja Hernandezien välimaastoon. Kaiken muun kivan lomassa huomio kiinnittyi etenkin silmien pupilleihin, jotka olivat täydellisiä palloja!
Saattaa olla myös, että ne kirotut kansitekstit aiheuttivat meikäläisellekin liikaa tietynlaisia ennakko-odotuksia. Eihän tämä mitään Parasyteä ollutkaan.
Vertailukohteeksi muodostui minullekin Ghost World, en tiedä, onko se sallittua. GW:ssa on samantapainen kasvukertomus tiiviimmin, BH oli tosikkomaista pilvenpolttoa, tekstiruutujen viljelyä, tympeää teiniromanssia friikkivivahtein. Välillä nähtiin unia, verukkeina taidenäyttelyruuduille. Viimeisen luvun koittaessa sitä vain nosti kädet pystyyn ja totesi itsekseen, että eihän tästä sen selvempää tule.
Black Hole oli kuin ylipitkäksi leffaksi tuotettu Twilight Zone -jakso. Monisatasivuisuuden pitäisi mielestäni aina olla jotenkin perusteltua. Sarjakuvaromaanissakin pitää olla romaanin verran substanssia, nyt sitä oli novellin verran. Sama homma soveltuu musiikissa: yli kolmeminuuttisen piisin olemassaolo pitää jotenkin perustella. Lisäksi mikään teos ei saisi vaatia useampaa katselukertaa: ekalla kerralla pitää jäädä edes jonkinlainen punainen lanka käteen.
Jos arvostaa enemmän särmikästä juonta kuin viipyilevää tunnelmaa, Black Hole esittäytyy junnaavana kahvinjuontisarjakuvana, jonka tylsämielisistä hahmoista ei jaksa välittää. Senhän tästä oppi, että huumori importoitiin Seattleen vasta 80-luvulla, jos vielä silloinkaan.
Muistakaa kuitenkin, että tämän kyseenalaistuksen on kirjoittanut mies, jonka mielestä kaikkien aikojen paras sarjakuvaromaani on Ed-iloinen klovni.
Säästäväismielisille tiedotettakoon, että Adlibriksestä Black Holen muuten saa n.17 eurolla, vink vink.
-
Luin tämän eilen ja hieman sulateltuna jälkitunnelmat ovat samat kuin lukukokemuksen aikana.
Seksuaalisuuteen liittyvä symboliikka nousi painostavan voimakkaasti esille. Tämä kai johtuu siitä, että alunperin tarina tuli ulos lyhyissä paloissa pitkän ajan kuluessa, joten tekijä palasi samoihin juttuihin yhtenäisyyden vuoksi kerta toisensa jälkeen. Tarinan puolella tämä näkyy siinä, että aina kun näytettiin paljasta pintaa, tavalla tai toisella jotain negatiivista tapahtui. Hieman ylikorostettua näin yhteen putkeen luettuna. Lukukokemuksesta jäi sellainen tunne, kuin Burns käsittelisi omia patoumiaan.
Yksikantaan teinikauhuksi tätä en itse laskisi. Totta kuitenkin, tämä varmasti puhuttelee nuoria teiniseksin seurauksista tehokkaammin kuin perinteinen valistustyö. Seksin tuomat fyysiset epämuodostumat ovat kuvottavia. Erityisesti tämä korostuu siinä, että hahmot antautuvat täysin nautinnolleen seurauksia tarkemmin miettimättä. Jotain synkkää on siinä, että tartunnan saaneet nuoret pystyvät keskittymään vain seksiin. Kaikki muu jää.
Burns kertoo tarinansa erittäin tehokkaasti, mutta tällainen käsittely joko toimii tai se vieraannuttaa lukijansa. Vieraannuttavana tekijänä toimii myös kuvitus: se on mustanpuhuvan säntillistä: lähestulkoon grafiikkaa ennemmin kuin sarjakuvaa. Alkuperäistä teosta en ole nähnyt, mutta siinä on kai kiiltävät sivut, jotka korostavat mustaa. Liken versiossa on paperia, joka imaisee värin, osittain varmaankin vaimentaen haluttua efektiä.
Minulle tästä jäi jälkimaku. Se ei ole voimakas tai negatiivinen, mutta se hiipuu pois vähitellen. Jotain siis jäi aivojen mutkiin piileskelemään.
-
Muutaman vuoden ajan odottanut pelonsekaisesti juurikin Black Holen elokuvaksi saattamista.
Ennen muuta sitä että siitä siivotaan Burnsin kädenjälki pois ja saamme tilalle jotain perusteinikauhua tai ihmisyyttä syvästi ymmärtävää indiesoopaa.
Ohjaaksi esitetty Alexandre Aja ei vielä takaa adaptaatiosta mitään olennaista. Eli tosikkomaisuuden, neuroottisen upean grafiikan ja realismiin pyrkivän ihmiskuvauksen joka tekee Mustasta Aukosta paitsi erinomaisen myös melko haasteellisen toteuttaa.
Onnistuessaan siitä tulee täydellinen hyvän tuulen kesäleffa...
-
Onnistuessaan siitä tulee täydellinen hyvän tuulen kesäleffa...
Menee varmaan "ehdoton leffa ensimmäiselle deitille"-sarjaan...
-
Musta aukko on yksi parhaimmista lukemistani sarjakuvista, pakko myöntää.
Tuli ostettua legendaarisesta Kukunorista, Tampereelta silloin yksittäisinä lehtinä melkein koko opus ja kyllähän se suomalainenkin laitos oli oikein erinomainen.
Mitä elokuvaan tulee, niin eikö tuo Aja ole sama hemmo joka teki Hills have eyes-remaken ja ranskalaisen Haute tension-pätkän? Minun valintani olisi David Lynch, jos minä olisin studiopamppu ;D
-
Viimeisimmän tiedon mukaan leffan kylläkin ohjaa David Fincher, joka on ihan kiintoisa valinta. Käsikirjoituksenhan muokkaa puolestaan Beowulf-pariskunta Neil Gaiman & Roger Avary. Saas nähdä kuis käy.
Hollywood Reporter siis kertoi juuri:
"David Fincher is attached to direct the horror romance "Black Hole" for Paramount/ MTV Films.
Plan B Entertainment and Kevin Messick are producing the film. Roger Avary and Neil Gaiman are adapting the screenplay.
Based on a graphic novel by Charlie Burns, the story revolves around a group of high school students whose lives are drastically altered when they come in contact with a sexually transmitted disease called the "teen plague" or "the bug.""
-
Käsikirjoituksenhan muokkaa puolestaan Beowulf-pariskunta Neil Gaiman & Roger Avary. Saas nähdä kuis käy.
Ääh... Eiih... Hyvä herra Gaiman. Black Hole ei ole fantasiasarjakuva, joten älkää käsitelkö sitä sellaisena. Mutta kyllähän me teidät tunnemme.
-
Viimeisimmän tiedon mukaan leffan kylläkin ohjaa David Fincher, joka on ihan kiintoisa valinta. Käsikirjoituksenhan muokkaa puolestaan Beowulf-pariskunta Neil Gaiman & Roger Avary. Saas nähdä kuis käy.
.....
"David Fincher is attached to direct the horror romance "Black Hole" for Paramount/ MTV Films.
.... Roger Avary and Neil Gaiman are adapting the screenplay.
Based on a graphic novel by Charlie Burns...
Kyllä Fincher on lupaava uutinen.
Mutta loppu-uutinen.... no tuleehan siitä kauhua mutta ihan eri lailla.....
-
No osaahan Fincher ohjata ihan dynaamisia, tyylitietoisia ja nokkelia trillereitä ja pitää jännitteen kaakossa, mutta jos tälle elokuvalle olisi pitänyt tekijää veikata olisi se kyllä ollut Cronenberg.
Että Fincher ja Gaiman.. no mutta mielenkiintoiseksihan tämä menee.
-
No osaahan Fincher ohjata ihan dynaamisia, tyylitietoisia ja nokkelia trillereitä ja pitää jännitteen kaakossa, mutta jos tälle elokuvalle olisi pitänyt tekijää veikata olisi se kyllä ollut Cronenberg.
Cronenberg olisikin ollut tosissaan ehkä jo liian selkeä valinta. Mies on kuitenkin tämän tyyppisiä elokuva ohjannut muutamankin kappaleen...
-
Selailin suomilaitosta Suomalaisessa. Hinta vähän jäädytti, mutta sitten huomasin toisessa hyllyssä alkuperäisen traden 10 euroa halvemmalla ja hitusen paremmalla paperilla. Taidankin ostaa sen.
-
Ei Gaiman. Ei enää.
eivät isohkot egot mahtuneet samaan kuvaan.
Gaiman lähti lätkimään.
Tämä ei tarkoita että elokuvan arvo lähtisi laskuun nyt.
Omat odotukset kasvoivattuota myötä.
Varsinaista puhetta mm. täältä (http://splashpage.mtv.com/2008/10/21/neil-gaiman-escapes-a-black-hole/)
-
Vasta nyt sain luettua läpi Black Holen. Ostin sitä aikanaan lehtinä jotain 3 osaa. Ei sykähdyttänyt silloin, eikä sykähdyttänyt nyt.
Ennestä aikaan olin sentään täysin Burnsin pauloissa ja tämä oli siihen suhteutettuna todellinen rimanalitus. Janne Kuusinen tuossa edellisellä sivulla tiivisti kritiikin aika hyvin. Lisäisin tai painottaisin vielä sitä että ei voi kuin kummastella miten tekijä ei vajaassa 10 vuodessa saanut tuon parempaa lopetusta aikaan. Aivan kuin hän olisi venyttänyt ja venyttänyt tarinaa siinä toivossa että se jollain ihmeen kaupalla siitä vielä paranisi. Kaikin puolin laimeaa sekä piirroksiltaan ja kerronnaltaan kankeaa. Tekotapa ei nyt sitä paitsi oikein enää tukenut tarinaa, tosin kuin herran varhaisemmissa töissä mielestäni oli. Raskas viiva ei tuntunut taipuvan nuorten hipiöiden kuvaukseen. Se paljon puhuttu mustuuskin oli monessa kohtaa lähinnä rasite. Esimerkiksi silloin kun taustat oli piirretty valkoisella mustalle tai kasvojen ja vartalon muotojen ylikorostuessa.
Tarinalla oli toki hetkensä. Burnsin antautuessa kuvittamaan perversioitaan se muutamaksi hetkeksi nousi lentoon, mutta oli tämä muuten aika puuduttavaa.
Onneksi irrotin paperikannet ja luin sen takakansitekstin vasta lopuksi, muuten olisi harmittanut ehkä enemmän. (Liken versiossa tökkii lähinna se tekstaus)
-
http://ccsvisitingfaculty.wordpress.com/2010/03/18/charles-burns-on-herge-book-design-and-inking/
-
Charles Burnsin uusimman, X’ed OUT, kansi on jotenkin tutun näköinen...
http://www.comicsbeat.com/2010/04/12/charles-burns-xed-out/
-
Charles Burnsin uusimman, X’ed OUT, kansi on jotenkin tutun näköinen...
http://www.comicsbeat.com/2010/04/12/charles-burns-xed-out/
Tuossa kaksi marjaa ketjussa tuli ensimmäisen kerran vastaan ja oli syy hankkia tuo X'ed out. Äärimmäisen kaunista sarjakuvaahan se on ja toismaailmallisesta osuudesta tulee jotenkin mieleen molemmat kovin erilaiset Burroughsit niin William S. kuin Edgar R. Henkilöhahmot on rakennettu realistisen oloisiksi ja niitä symppaa ihan tosissaan, ei haittaa vaikka eräänlaista Atlantin takaista Punavuoriskeneä tässä kuvataankin.
-
Luin Black Holen itse n. kuukausi sitten. Aika tarkalleen tunti lukemisen jälkeen alkoi suunnattomasti vituttamaan. Sitä jatkui koko päivän, ja seuraavana yönäkin heräsin pariin otteeseen siihen että kaikki – ihan kaikki – vitutti. Vasta kaksi vuorokautta ja pari ylivauhtista juoksulenkkiä myöhemmin olo alkoi normalisoitua.
Voimallinen teos, mielestäni.
-
Luin Black Holen itse n. kuukausi sitten. Aika tarkalleen tunti lukemisen jälkeen alkoi suunnattomasti vituttamaan. Sitä jatkui koko päivän, ja seuraavana yönäkin heräsin pariin otteeseen siihen että kaikki – ihan kaikki – vitutti. Vasta kaksi vuorokautta ja pari ylivauhtista juoksulenkkiä myöhemmin olo alkoi normalisoitua.
Voimallinen teos, mielestäni.
Täytyy pitää mielessä ihan tosissaan että hengenruuan sulatus voi saada oireita tästä, muistan että Dave Simin Cerebusta lukiessa iski ihmeellinen tukos joka lähti vain parin päivän tauolla.
-
Taidokkaasti luotua tunnelmaa löytyy kyllä Mustan aukon alkupuolelta. Mitä pidemmälle kuitenkin mennään, sitä enemmän tuli sellainen tunne että niinköhän Burns osaa tarinan lopettaa sujuvasti. Eikä osannut, mikä latisti huimasti lukufiilistä. Ärtymystä tunsin siis minäkin, mutta ilmeisen eri syystä. Taisi tässä ketjussa joku joskus sanoakin että olisi luullut tekijän parempaan pystyvän ja että nyt ikäänkuin odoteltiin tarinaan kehittyvän jonkinmoinen loppu ilman erillistä juonenkuljetusta.
Ei toi huono ole, mutta alku antoi odottaa enemmän.
-
Yle Kulttuuricocktail: "Tinteissä oli mystiikkaa, joka sai mielikuvitukseni laukkaamaan villisti" – kauhusarjakuvan mestarin Charles Burnsin lapsuus näkyy hänen töissään
(https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/03/19/tinteissa-oli-mystiikkaa-joka-sai-mielikuvitukseni-laukkaamaan-villisti)
Römpötti toteaa kelpo artikkelin loppupuolella: "Suomessa käännössarjakuvia julkaistaan niukemmin kuin vuosikymmeniin. Kotimainen sarjakuva kukoistaa edelleen taiteellisesti, mutta alkaa olla häpeällistä ja ongelmallista, että se joutuu elämään melkein umpiossa altistumatta muun maailman kehitykselle."