Luin "Mustan aukon" eilen loppuun ja tykkäsin aika lailla, vaikka elämää suuremmaksi lukukokemukseksi ei sarjakuva muodostunutkaan. Lähdin lukemaan sarjakuvaromaania vailla ennakko-odotuksia, sillä syystä tai toisesta olin nukkunut kokonaan onneni ohitse, enkä ole ollut tietoinen Burnsista tai sarjakuvan nauttimasta arvostuksesta tätä ennen. Niin sitä oppii päivittäin kaikkea uutta.
Takakannen tekstit olivat tosiaan pikkuisen harhaanjohtavat, tai ainakin toivat asiaan aikaisemmin perehtymättömälle mieleen vähän erityylisen, ehkä hieman suoraviivaisemman ja tavanomaisemman kauhusarjakuvan.
Cronenbergin mainitseminen sarjakuva-arvosteluissa ei ole lainkaan huono veto, sillä eräänlaisesta "body horrorista" tässä tosiaan oli kyse. Jotenkin mieleen tulivat myös jotkut japanilaiset kauhuaiheiset sarjakuvat ja elokuvat, jotka eivät ole olleet niin tiukasti kiinni vampyyreissa, ihmissusissa, sarjamurhaajissa ja muussa sellaisessa perinteisen kauhun aineistossa. Nyt liikuskeltiin enemmän hämärän rajamailla ja mielen liikkeissä. Myös Clowesin "Ghost Worldia" tulin ajatelleeksi Burnsia lukiessani, mikä selittynee ulkopuolisuuden ja teini-iän kamaluuden ansiokkaalla kuvauksella.
Sarjakuvan yhteydessä on mainittu myös AIDS, ja kieltämättä seksi ja seksuaalisuus olivatkin teoksessa läsnä niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvin - tai ainakin allekirjoittaneen mielestä sairastuneiden kroppiin ilmestyvien aukkojen, haavojen ja häntien muodoissa oli jotakin, mistä ukko Freudilla olisi sananen sanottavanaan.
Liken julkaisu oli minusta ihan kelvollinen, enkä siitä keksi mitään moitteen sanaa, mutta toisaalta en paremmasta mitään tiedäkään kun en ole englanninkielisiä laitoksia nähnyt.
