Jospa tämä tulisi suomeksi kun tämmöisen tunnustuksen on saanut?
Kirjan oikeuksien hinnat vaan taisivat juuri pompata pilviin.
Tämä ja Thompsonin Blankets on jossain USAn etelässä kieltolistalla ts. tappelevat siitä, saako moista moraalisesti arveluttavaa materiaalia yleisessä kirjastossa (!) pitää. Seksikohtauksia väittävät syyksi mutta ko. kohtauksia löytyy tasan yksi kpl Bechdelin kirjasta, Thompsonin kirjasta taas löytyy kiltin eroottinen (tosin pitkä) kohtaus.Päivän planeetassa tämän uutisoinkin (kyllä, siellä on muutakin kuin supersankariuutisia!), jos puhutaan samasta asiasta. Ja jos puhutaan, niin sitten kyseessä on missourilaisen (onko se nyt niin etelää? Aika keskellähän se on.) Marshallin kaupungista alkanut jupakka, jossa Blankets ja Fun home otettiin pois kirjaston valikoimista.
Sitten kun sen parilla eurolla lopulta osti ja luki niin tietysti siitä pidin kovasti.Mistäs päin maailmaa sen tuohon hintaan olet repinyt? :o
Mistäs päin maailmaa sen tuohon hintaan olet repinyt? :o
Joskus sokeakin kana löytää jyvän, saatiinhan me Palestiina ja Persepoliskin (tosin vain eka osa) suomeksi...
Rojun mielestä Like on sokea kana!
Argh. Onpas kirjaan valittu epämiellyttävä fontti... No ostettavahan tää on kuitenkin... Mutta ottaa pattiin ne kapitaali I-kirjaimet päätteineen. >:(
Mitä tulee arvostelun kohtaan "Jälleen kerran Like on tehnyt onnistuneen julkaisun. Ulkoasu on laatutyötä, painojälki ensiluokkaista, eikä pikselöitymistä ole havaittavissa" niin se pätee mielestäni vain viimeisen parin vuoden julkaisuihin.
Mutta ottaa pattiin ne kapitaali I-kirjaimet päätteineen.
Kukakoha hitto tonki on keskiny et ihan normaalis pölkkytekstausfontissa pitää iissä (ja jiissä) olla noi serifit? Joku amerikkalainen kieroutuma?
Argh. Onpas kirjaan valittu epämiellyttävä fontti...
Samaa kirosin itsekin. Hautuukodin suomentaminen on muuten niin mahtava juttu, niin tuntuu kurjalta että se mennään pilaamaan fontilla jota ei vain kykene lukemaan.
Mutta, se pakonomainen tarve vetää yhtäläisyyksiä kirjallisuuteen (Wilde, Camus jne.) onnistuu syventämään tarinaa vain paikoitellen, ja paikoin jopa jumahduttaa kerronnan pahasti. Ehkä tässä on tekijällä opittavaa.
Hyvin sanottu. Ikään kuin ei uskalla pyöräillä ilman apupyöriä.
Lainailu oli sikälikin ymmärrettävää, että se kuvasi osaltaan tekijän tapaa ajatella asioita. Mutta kerrontaa puuroutti.
Pelottavia kysymyksiä jäi jäljelle.
Näkyi alkavan siitä kohtaa mihin edellisen suomennoksen lopussa päästiin, mutta en huomannut katsoa mihin asti tarinassa päästiin, tämä on kai kuitenkin valikoidumpi kokoelma jossa ei ihan kaikkia sarjoja ole laitettu?
Uusi muistelusarjis, graphic memoir, on tulossa.
K. Bundolo ei tätä suoraan sanonut, mutta jätti tilaa sille mahdollisuudelle, johon oma syynäyksenikin viittaisi: alkuperäinen Fun Home on nimenomaan ei-rumasti tietokoneladottu.
Eikös mummy ole muumio ja mommy äiskä?
kirja tuntui juonettomalta oman navan tutkiskelulta, itse-terapialta joka ei anna oikein mitään lukijalle, jolla ei ole samanlaisia ongelmiaAika harvassa kuitenkin ovat ne omaelämäkertasarjikset (ja blogit), joissa ei tuo yllä oleva täyty. :)
Äideistä parhain nyt Kvaakin etusivullaHyvä kritiikki. Mieleen tulee että annatko turhankin positiivisen kuvan kun kuuntelee muita, jotka eivät ole tykänneet. Kiinnostaa edelleen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,6148.msg389854.html#msg389854), kuitenkin ainakin yhtä paljon teknisenä suorituksena kuin asiasisältönsä puolesta. Saapa nähdä sitten milloin pääsen selaamaan.
Are You My Mummy? (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1874)
Teoksen nimi tulee P.D. Eastmanin (Dr. Seuss) suomentamattomasta lastenkirjasta.Mulle taas tulee mieleen tämä (http://www.youtube.com/watch?v=IigxQawA7no), jota en edelleenkään montaa tahtia kykene kuuntelemaan. Jos Helvetti on olemassa, olen varma että siellä soi taukoamatta Jari Huhtasalon tulkinta kappaleesta Äideistä parhain. >:D
Hyvä kritiikki. Mieleen tulee että annatko turhankin positiivisen kuvan kun kuuntelee muita, jotka eivät ole tykänneet.
Römpöttihän siinä kritiikissään jopa selitti miksi homma ei hänen mielestään toimi. Sellaista soisi näkevänsä useamminkin.
Viimeisessä kappaleessaan Römpötti sanoi jotenkin ettei Bechdelin uusin ihan täysin sivuutettava juttu ole (hesarin artikkelikiintiö on täynnä, en pääse tarkkaa sanamuotoa tarkistamaan). Jättää siten (mahdolliset) hyvät puolet lukijan itsensä löydettäviksi.
Sanatarkasti Römpötti kirjoitti hesarin arvostelussaan: "Ongelmista huolimatta Äideistä parhain on sisällöltään mielenkiintoinen. Tekstinä se toimisi luultavasti erinomaisesti. Sarjakuvana sen jähmeys vaatii voimia."Pitkälle samaa mieltä Römpän kanssa. Vähän jopa skeptinen sen suhteen että voiko tämän suhteen paljon edes puhua sarjakuvasta. Kuvat kun ei pahemmin kerro Bechdelin kirjassa mitään. Parempi olisi ollut ilman kuvia. Jotenkin tuntuu että tekijä oli tupannut kirjaan kauhean määrän tavaraa kahdesta väärästä syystä. Ei osannut karsia eikä keskittyä olennaiseen. Eniten harmittaa se miten tuo kirjan suomalainen nimi johtaa harhaan. Muuten suomennos oli aikasta loistava.
Pitkälle samaa mieltä Römpän kanssa. Vähän jopa skeptinen sen suhteen että voiko tämän suhteen paljon edes puhua sarjakuvasta. Kuvat kun ei pahemmin kerro Bechdelin kirjassa mitään. Parempi olisi ollut ilman kuvia. Jotenkin tuntuu että tekijä oli tupannut kirjaan kauhean määrän tavaraa kahdesta väärästä syystä. Ei osannut karsia eikä keskittyä olennaiseen. Eniten harmittaa se miten tuo kirjan suomalainen nimi johtaa harhaan. Muuten suomennos oli aikasta loistava.
Mielestäni teos venyttää sarjakuvailmaisun rajoja mielenkiintoisesti ja tekijän tyyliin saumattomasti sopivasti. Bechdelin rennosta piirrosjäljestä on helppo tykätä, jaVenyttää joo. En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että Bechdel venyttää sitä hieman liikaa. Se mikä vielä toimi Fun Homessa lakkaa tässä pelittämästä.
...kuvien avulla kirjassa pystytään kertomaan paria kolmea rinnakkaista tarinaa (kertojanäänen henkilökohtainen kertomus, kuvien samaan aikaan kertoma toinen henkilökohtainen kertomusEipähän tuo rinnakkaisten tarinoiden "ylläpito" proosallekaan mikään ylitsepääsemätön rasti ole. Ja siitä tosiaan olen eri mieltä että kuvat näyttäisivät sellaista mitä teksti ei kerro. Eli tässä käy niin että kuva pikemminkin latistaa tarinaa rajoittamalla turhaan lukijan mielikuvitusta.
...mutta tuskin se toimisi sellaiselle, joka ei ole lukenut tekijän aikaisempaa tuotantoa, varsinkaan The Fun Homea. Bechdelin "isä- ja äitikirjat" ovat toisiinsa sidoksissa eikä varsinkaan jälkimmäinen toimi yksin.Aloitin vihdoin Fun Homea. Onneksi kauppias möi minulle brittiversion Liken kauhistuksen sijasta. Kuten aiemmin on todettu, Liken fonttivalinta oli järkyttävä (ja suurin syy siihen miksi en ollut tuota saanut luettua). Mutta myös Hautuukodin kansi on aika köpö. Äideistä parhaimmassa on sitten kuitenkin yritetty, eli fontti on nyt hieman parempi ja kansikin noudattaa lähes alkuperäistä. Keskenään "samaan sarjaan" kuuluviksi näitä suomikirjoja ei kyllä tunnista.
Olen Reima Mäkisen kanssa materiaalin runsaudesta hieman eri mieltä: mielestäni Bechdel punoo runsaudenpulaisen aihekavalkadinsa hienosti yhteen ja löytää yhtymäkohdat taidokkaasti.Visuaalisesti tuollainen "hailaitatun" tekstin ottaminen graafiseksi elementiksi toimii minusta mausteena tai efektinä. Tuossa mitassa koin sen rasitteeksi. Ehkä se on vaan se että nuo psykoanalyysikohdat ei itseäni napanneet sen jälkeen kun pointti oli tullut selväksi.