Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Omakustanteet ja underground => Aiheen aloitti: Grezen - 22.02.2006 klo 14:00:22
-
Tuntuu tällä foorumillakin niin monella mun lehti (Kanelianainen) olevan, mutta kauheasti kommenttia en ole saanut, niin päätin ihan ketjun panna pystyyn.
Tähän mennessä kommentoitua:
Painopaikan tyyppi: "Sä oot kopioinut jokaista suomalaista sarjakuvapiirtäjää, mutta sitten löysit oman tyylisi!"
Mummo: "Ei olekaan mikään lastenlehti tämä."
Tuuk42: "Kanelianainen on tosi ihku ja kiva ja siinä on palava kirahvi!"
Niin että olisi kiva kuulla jotain muutakin ;D Mikä ihastutti? Mikä vihastutti? Joistain yksittäisistä sarjakuvista olen saanut tietysti palautetta jo noissa Kvaakin haasteketjuissa, joten ihan jokaista jalan asentoa ei välttämättä tarvitse ruotia. Mutta sanokaa nyt jotain muutakin, kuin "ihan kiva"! 8]
Muoks: Kommentit Munabomberista myös tähän ketjuun. -G
-
Tein tuossa juuri kaivauksia B5 -sedimenttiin ja tämä tuli vastaan (aika pinnassa oli).
Ekaksi lehdeksi ihan mainio. Paperin valinta vakuuttaa ja teknisesti muutenkin hommat on hallussa. (Tämähän ei ole mikään itsestäänselvyys!)
Kaikia juttuja ei nyt jaza enää lukea uudelleen :P Silmäiltynä tämä oli sellaista aika normaalia tyttösarjakuvaa. Pitkä aikajänne sarjojen synnyttämisessä näkyi. Semmoista tekniikkahakua kuten mainittiin. Johonkin tekniikkaan olisi hyvä päätyä hieman pidemmäksi ajaksi kuin pari sivua? Sillä sitten väliä mihin. Se että tekijä on kaikissa jutuissa sama, vetää kyllä sisältöä nippuun vaikka siellä on monella tavalla käsiteltyjä tarinoita. Arjen kuvaus on aina haastavaa eikä Reetan näkökulma tuonut kauheesti uutta aikaisemmin muualla nähtyyn. (Ovatko nämä niitä tarinoita jotka pitää tehdä alta pois?) Eniten pidin surrealistisista vaikutteista ja viitteistä joita oli useammassakin jutussa. Että vaikka olisi arkeakin, voi mainiosti olla myös fantasiaa seassa.
Kun mietin vielä että mitä sanoa, niin huomasin vasta nyt kuinka pervo tuo kansi onkaan! Älyllisesti aika haastavaa laittaa tällaista, sillä ei noita pitkiä tekstilöpinöitä meinaa jaksaa ihminen kovin tarkkaan lukea. Hyvin harvaa lehteä selittelyt parantaa.
Lahjoja siis on. Olisihan se mainiota jos jostain putkahtaisi maailmaan uusi Dori Seda, mutta ans kattoo ny.
-
Heh heh, aika hyvin kyllä tullut koulukuntaeroja tuohon arki- vs. fantasiasarjakuva välille. Joka toinen tyyppi on pitänyt enemmän just noista arkijutuista, joka toinen taas fantasiavaikutteista. :D
Kannesta: malli on eräästä 90-luvun alun pornolehden kuvasta, joten pervous on enemmäkin kuin katsojan silmässä ;) Vähän hämäävä kyllä, sillä eihän sisällössä ole sit enää mitään pornoa. Mutta ajattelin, että "kanelianainen" näyttäisi jotakuinkin tuon näköiseltä naikkoselta.
Kivaa, palautetta! Laittakaa vaan lisää!
-
Olisihan se mainiota jos jostain putkahtaisi maailmaan uusi Dori Seda, mutta ans kattoo ny.
Oon sivistymätön, mutta piti ihan googlettaa, että kuka tuo on :-[ Ehkä "hieman" pitäisi vielä omia elintapoja huonontaa ja uskaltautua niistä tarpeeksi raflaavasti ja liioitellusti tilittämään, että lähellekään pääsisin. Pahus. :D
Mielenkiintoiselta kyllä vaikuttaa, miksi mä en ole noita aiemmin lukenut?! Oisko kellään lainata?
-
Edesmenneeltä Dori Sedalta on julkaistu yksi sangen kattava kokoelmateos, Dori Stories, jota ei valitettavasti itsellänikään ole. Opus on kyllä vielä maailmalta saatavilla / tilatttavissa. Suosittelen.
(http://www.biblio.com/m/51/0867193751.jpg)
-
Edesmenneeltä Dori Sedalta on julkaistu yksi sangen kattava kokoelmateos, Dori Stories, jota ei valitettavasti itsellänikään ole. Opus on kyllä vielä maailmalta saatavilla / tilatttavissa. Suosittelen.
(http://www.biblio.com/m/51/0867193751.jpg)
Mulla oli, mutta lainasin sen jollekin. Tunnusta, nilkki!
-
Tunnusta, nilkki!
Minä söin loput keksit. Eiku HETKINEN... mitä pitikään tunnustaa?
;)
-P.
-
Ekaksi lehdeksi ihan mainio. Paperin valinta vakuuttaa ja teknisesti muutenkin hommat on hallussa. (Tämähän ei ole mikään itsestäänselvyys!)
Lehden teknisenä toteuttajana otan pienen (vaikka 30 %) osan tuosta kunniasta itselleni. Tosin sisälehdet olivat pari grammaa liian ohutta materiaalia: väri näkyi läpi toisinaan liikaa.
Virtaselle menee toki propsit hyvistä paperisuosituksista.
Kaukonäköisenä miehenä faktorimme neuvoi myös ottamaan isomman painoksen, mikä nyt alkaa tuntua suurelta viisaudelta. Säästettiin rahaa ehkä väärässä paikassa. Laatikon pohja tulee äkkiä vastaan, kun lehdellä on selvää menekkiä.
Johonkin tekniikkaan olisi hyvä päätyä hieman pidemmäksi ajaksi kuin pari sivua?
Tekijä on julkaissut sarjakuviaan kohtalaisen nivaskan toisissa ympäristöissä. Uteliaat selailkoot vaikkapa vanhoja NEFA-Helsingin ainejärjestölehtiä...
Tällainen suppea retrospektiivi antaa ehkä vähän hätäisen kuvan. Mun mielestä silti otos on aika kattava. Siinä on temaattista jatkumoa, johon voi lukija halutessaan linkittää Kvaakissa myöhemmin julkaistuja haastesarjiksia – samaa settiä ne ovat ainakin periaatteessa.
Arkikuvauksen haastavuus on siinä, että se on arkea. Sen pitäisi melkein itsessään riittää. Muutenhan pitäisi vaatia dokumentaristeja värittämään aiheitaan. (Ja tietysti sisäpiiristä katsottuna nuo arki-sarjiksetkin ovat aika vahvasti fantastistoituja.)
En taida enempää ottaa kantaa sisältöön. Olen aika pahasti jäävi.
-
Tekijä on julkaissut sarjakuviaan kohtalaisen nivaskan toisissa ympäristöissä. Uteliaat selailkoot vaikkapa vanhoja NEFA-Helsingin ainejärjestölehtiä...
Tai tarkemmin miettien älkää selailko. ;) Alkupään duuneista en kauhean ylpeä ole, mutta kaipa nekin on pitänyt tehdä että ylipäänsä oppii mitään tekemään. Kanelianaisessakin nolottaa ja jopa ärsyttää tuo Opiskelijaelämää-sarjis, vaikka siitäkin ihan positiivista kommenttia olen saanut.
(Ja tietysti sisäpiiristä katsottuna nuo arki-sarjiksetkin ovat aika vahvasti fantastistoituja.)
Hähähää, en nyt tiedä niinkään. Melkein liiankin totta, sanoisin ;D
-
Tuli luettua. Mainioita sarjiksia. Tulee mieleen Tiitun sarjikset. Jotain olikin jo Kvaakissa nähty, mutta kyllä nämä paperille ansaitsi päästä... Monesta tykkäsin.
Itse asiassa kun näitä naisnäkökulmajuttuja lukee alkaa tuntua, että kyllä se naisten rooli on sitten outo jos edes 10 % noista jutuista on todellisuuteen pohjautuvia... ;D
-
Itse asiassa kun näitä naisnäkökulmajuttuja lukee alkaa tuntua, että kyllä se naisten rooli on sitten outo jos edes 10 % noista jutuista on todellisuuteen pohjautuvia... ;D
Kanelianaisen omaelämäkerrallisissa jutuissa oli todellisuusprosentti peräti jotain 90 % luokkaa. Ei mulla itselläni oo kyllä yhtään outo olo, pikemminkin päinvastoin. ;D
Kiitos kommenteista!
-
Uutta omakustannelehteäni Munabomberia on myös nyt saatavilla hintaan 2 euroa (sis. postikulut). Kyseessä on 12-sivuinen, mustavalkoinen A5-kokoinen läpyskä. Sisältö on lapsille sopimatonta, "eroottista" materiaalia. Kantta voi vilkaista tästä (http://reetta.kapsi.fi/sarjakuva/munabomber1.gif).
Voi hyvän tähen. Kyllä oli kauhia. Vieläkin hihittelen ja punastelen. On se hävytön. Mahtava teos. Mitä tässä vielä osaisi sanoa... LISÄÄ!!! Oon kyltymätön!
-
LISÄÄ!!! Oon kyltymätön!
Vai että lisää... :D Kun rupesi jo mielikuvitus näidenkin asentojen kanssa loppumaan. Mutta katsotaan syksymmällä paremmalla ajalla, Jussillakin taisi olla jo jotain kässärintynkää hautumassa.
-
No kun ei sivujesi kommenttiskripti potkinut, niin laitetaan tähän sit:
Hyvän näköistä jälkeä ja jutut oli kaikki tosi hauskoja, vaadin lisää!
-
"Paskuudessaan loistava", totesi yks kaveri Munabomberista. Ja niinhän se on. Vuoden hauskimpia pienlehtiä.
-
Kanelianainen on fyysisesti rujoudessaan tyylikkään nostalginen julkaisu, hieman kellertävä ja karkea paperi sopii Laitisen tyylille kuin nenä päähän. Undergroundista ammentavaa kerrontaa ei kuulukaan julkaista kiiltävällä paperilla ja kovissa kansissa. Julkaisuformaatin ja piirrostyylin yhteisvaikutelma on kuin aikamatka muutaman kymmenen vuoden taakse, voin jo melkein tuntea vanhat Marvelit ja muut serlaakin imukykyisemmälle paperille painetut sarjakuvat.
Tarinoista suuri osa on nähty jo aikaisemmin Kvaakissa, mutta muutama tarinoista on niin oivaltavia, että ne ansaitsevat tulla julkaistuiksi paperilla ja kierrätys sallitaan. Todellisia heikkoja lenkkejä ei oikeastaan ole. Kanelianaisen tarinat ovat kronologisessa järjestyksessä ja tyyliin sekä ilmaisun kehittyminen on päätä huimaava. Valitettavasti osa tarinoista ei toimi lehtimuodossa niin hyvin kuin näyttöpäätteeltä luettuna. Lehden paras juttu, alunperin yksirivisenä strippinä julkaistu Pieni Surrealistinen kesäkertomus lopettaa lehden mitä tyylikkäimmin ja jättää haluamaan lisää.
Munabomberissa kuvallinen ilmaisu loikkinut valovuosia eteenpäin ja kuvitus on paljon yksityiskohtaisempaa. Julkaisumuodon Kanelianaista pienempi monistenivaska-tyyli sopii kuin jäätelö suuhun. Enpä olisi ihan heti uskonut lukevani pornosarjakuvaa ja ihailevani mm. taustojen ja kuvakulmien sommitteluja sekä yksityiskohtia. Munabomberin voi lukea uudelleen ja uudelleen ja löytää joka kerta uusia yksityiskohtia ja kuvallisia jekkuja joita ei ole aiemmin huomannut.
Kaikkein hämmästyttävintä on, että Munabomberissa on oikea juoni ja vieläpä varsin hauska sellainen, Jussi Pakkasen ideointi on sopivalla tavalla naivistisen kieroutunutta ja Laitisen kuvitus sopii ideaan mitä parhaiten. Osoittaa myös kunniotettavaa röyhkeyttä lopettaa pornosarjakuva cliffhangeriin.
Myös lähes donmartinmaiseen onomatopoeettisten ilmaisujen käytöön kannattaa kiinnittää huomio.
Erityismaininnan molemmat julkaisut ansaitsevat provokatiivisen nerokkaista kansikuvistaan, Kanelianaisen kannessa on viivassa vielä hieman hapuilua, mutta Munabomberin kansikuva on silkkaa rautaa ja karvainen irstaannäköinen takatukkaliimalettimies on virkistävää vaihtelua alastomille naisille jotka ovat taipuneet mitä epäergonimisimpiin asentoihin.
Muoks: yksi lauseentynkä poies, koska tuli toistoa.
-
Ei kristus, repesin nyt aivan täysin. ;D Kiitos kommenteista. Siirsin nämä tänne oikealle osastolle... keskustelua saa jatkaa!
-
"Paskuudessaan loistava", totesi yks kaveri Munabomberista.
Tämän kaveriksi sopii hyvin erään nimeltämainitsemattoman henkilön (jota kutsuttakoon tässä esimerkiksi koodinimellä K. Altsu) ensikommentti:
"Onhan tässä sarjakuvassa ihan selkeä draaman kaari havaittavissa."
-
Kanelianainen oli ihan "ok". Se oli juuri sellaista "tyttösarjakuvaa" jota tulee kyllä ostettua ja luettua varsin mittavasti, vaikka aina on sellainen tunne että olen selkeästi aidon kohderyhmän ulkopuolella, lähinnä lukemassa sitä kuin piru raamattua. Piirrosjälki vaihteli sen verran että olisi voinut olla vaikka useamman tekijän antologia kyseessä. Sivun 19 sarjakuva on juuri nyt hyvinkin ajankohtainen ja kaikessa hölmöydessään ehkä lehden paras juttu ;)
Munabomber oli taas juuri oikeanlaista tavaraa. Olisi voinut olla kerralla isompi julkaisu, mutta toisaalta ei ole mitään sen parempaa kuin julkaisu jonka saat kerralla lukaistua. Asiallista piirosjälkeä, kelvollinen tarina, viittaus merkittävään poliittisen vaikuttamisen käyttäjään, irstailua, ..hmm mitäs muuta hyvään omakustanteeseen tarvitaan? Ei juuri muuta.
-
Posti kantoi Muniksen ja Kanelianaisen kotiin (kiitos, Reetta). Syvälukemisen myötä heräsi seuraavia ajatuksia:
Munabomber vol. 1 on Ilman naista -käsikirjoittajana tunnetun Jussi Pakkasen ja kirjoittaja-piirtäjänä kunnostautuneen Reetta Laitisen yhteistyön hyvää hedelmää. Tyylilajiltaan sitä voisi sanoa pornodekkariksi. Ilmeisesti jatkosarjakuvaksi tarkoitetun tarina ensimmäinen osa jättää lukijansa hämmentyneen odotuksen valtaan. Kun Pakkasen tyyli Ilman naista -sarjakuvassa pohjautuu pitkälti verbaalinokkeluuteen tai syvällistä hipovaan pohdiskeluun, on Munabomber jotain aivan muuta. Repliikkejä on vähän, melkein enemmän on hulvattomia äänitehosteita (jynks jynks, nuol nuol, maisk ahmis).
Laitisen piirrosjälki on hyvällä tavalla kotikutoista. Se mikä esimerkiksi perspektiivissä hävitään, kurotaan kiinni ja ohitetaan hillittömillä pikku yksityiskohdilla. Esimerkiksi sivulla 7 oleva naisen ilme tiivistää kuvalliseen ilmaisun sen, minkä Leevi and the Leavings ilmaisee sanoilla "Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla". Pornoon oleellisesti kuuluvat anatomiset lähinäkymät on myös kuvattu sympaattisella, lähes liikuttavalla tavalla. Kansikuvan otsikko "Aikuisten sarjakuvaa" osuu tässä yhteydessä nappiin.
Dekkariin oleellisesti kuuluvan murhamysteerin alkuperä on tässä yhteydessä ylistys ihmisen, niin miehen kuin naisenkin, sukupuolivietille. Jännittävä lopetus saa lukijan odottamaan vol. 2:a malttamattomasti.
Kanelianainen on Reetta Laitisen omaa tuotantoa, johon hän on yhtä tarinaa lukuunottamatta tehnyt myös käsikirjoitukset itse. Näiden kahden lehden perusteella sanoisin, että Laitinen on parhaimmillaan käsikirjoittaessaan itse itseään. Lyhyet tarinat sisältävät maaliinsa osuvaa huumoria arkielämän sattumuksista, usein nuoren helsinkiläisen opiskelijanaisen näkökulmasta. Tarina "Opiskelijaelämää syksyllä 2003" on sellaisenaan loistavaa ajankuvaa ja erinomaisesti tallennettu lyhytotos opiskelijaelämää viettävän pariskunnan arjesta. Sarjakuvan parhaan perinteen mukaisesti mukaan mahtuu myös absurdimpia sävyjä saavia tarinoita.
Ehdoton suosikkini on kuitenkin "Pikku prinsessa ja puoli valtakuntaa". Tätä ei voi nauramatta lukea yksikään nainen, joka joskus on häpäntielle eksynyt. Uskomatonta että kahdeksaan ruutuun saadaan talletettua näin tehokkaasti ja itseironisesti baari-ilta suorastaan sosiologisena kuvauksena. Voisin veikata että esimerkiksi postikorttiin tai julisteeseen painettuna jutulle olisi kysyntää. Viimeiseen ruutuun päästyäni hirnuin täysillä.
Kanelianainen on mukava otos elämänmyönteistä, välillä eroottissävyistä ja joissakin kohti pirullista huumoria. Lisää tällaista!
-
Irenen tavoin arvostan G:n itse käsikirjoittamien juttujen autenttisuutta. Tai mistä minä tiedän. Mutta pidän niistä.
-
Ootte te niin ihania... ihan tässä mieli herkistyy. :D :'( Kyl huomaa, että Irenekin harrastanut ainakin puoliammattimaista arvostelujen kirjoittamista.
-
Munabomber kakkonen, "Isompi muna", ilmestynee näillä näkymin Necrocomiconiin 4.11.2006.
Mukana myös juoni! (Ja älkää säikähtäkö, löytyy sitä "erotiikkaakin".) :-*
-
Munabomber vol 2 on nyt siis ilmestynyt! Ja osa porukasta on lehtensä jo saanutkin. Kommentteja saa laittaa.
Lehteä saa viikonloppuna Necrocomiconista, muulloin joko suoraan minulta tilaamalla (2 e) tai Zum Teufelista (piakkoin). Ykkösosaakin on muutama kappale vielä saatavilla, suosittelen lukemaan sen ennen kakkosta, koska juoni saattaa muuten olla aika käsittämätön...
-
Koska Munabomber 1. on Rougen lukupiirissä ensi torstaina, toivon että tekijät kunnioittavat meitä läsnäolollaan. Eikä olisi pahitteeksi tuoda muutamaa Munabomber 2. paikanpäälle ihmeteltäväksi.
-
Tunsin suunnatonta ylpeyttä eilen kun kävi ilmi että Reetta oli piirtänyt Munabomberille samanlaisen t-paidan kuin minulla oli päälläni. Vieläpä tietämättään!
Meitsi on Munabomber!
-
Munabomber kakkosessa tulee kuvaan mukaan paitsi SE, myöskin kokolihainen naisnäkökulma. Machismona minnuu alkaa jo suorastaan huolestuttaa, onko Munabomber matkalla kohti feminististä tiedostavuutta?
-
Naisnäkökulmasta saamme kiittää Jussin oivallista käsikirjoitusta.
Petterin paita oli kyllä aika suuri shokki. Kun se siis oli täsmälleen samanlainen, eikä vain sinnepäin. Necrocomiconin ympärillä leijuu outoa taikaa... mitähän viikonloppuna tapahtuu? Tai Munabomberin kolmososassa? Pysykää kanavalla!
-
Munabomber kakkosta ei ole vielä kukaan arvostellut! :'( Ei tule kolmosta, jos kakkosesta en saa palautetta!
Odotellessa teaseri:
(http://reetta.kapsi.fi/kuvat/tiiseri.jpg)
(otsikkoa pitää hieman selventää lopulliseen versioon)
-
Peli kovenee? Jasso där sanoi ruotsalainen kun pajatson näki.
Pitää ettiä esille niitä Bruce N. Duncanin sarjoja... ja mikäs se on se toinen kun tuosta piirrostyylistä tulee jotenkin häilyvästi mieleen...
Arvostelua kakkosesta, hmm... "Munabomber kakkosen diskurssissa nousee esiin tietty sarjafilmillinen logiikka. Vastaparit eli -panot kohtaavat fertiilissä balanssissa."
Joko tuo piisaa? Tahtoo lisää munabomberii!
-
Joko tuo piisaa? Tahtoo lisää munabomberii!
Muniksenodottelujännityksen lieventämiseksi päädyin ostamaan kaupasta kanelitankoja.
-
Kakkonen kehitteli ykkösessä esilletuotuja teemoja jalostaen niitä yhä monipuolisempaan ilmaisuun jatko-osan muodossa. Peli on jo valmiiksi niin kova että vaikea on kuvitella miten tässä nyt näin kävi.
-
Munabomber kakkosta ei ole vielä kukaan arvostellut! :'( Ei tule kolmosta, jos kakkosesta en saa palautetta!
Meikä on meinannu, mutta ei ehtinynnä. Kaivelen sitä kirjahyllyn virkaa toimittavaa pahvilaatikkoani että löydän sinne arkistoidut Munis-aarteeni ja koetan rustailla palautetta lähipäivinä...
-
Pikkulinnut laulavat, että Munabomber vol 3 olisi ilmestymässä lähiaikoina. Odotan mielenkiinnolla, koska syksyllä ilmestynyt Munabomber vol 2 pisti pasmani aivan sekaisin.
Kun luonnehdin, että ykkösosa sai lukijansa hämmennyksiin, oli mielessäni eniten erikoinen pornon ja dekkarin yhdisteleminen. Kakkososa puolestaan sekoittaa pään jo dekkarikuvioiden yllättävyydellä. Draaman tajunsa jo Ilman naista -sarjassa osoittanut Jussi Pakkanen taitaakin hanskata arvoitusdekkarin juonenpyörittelyt melkoisen ovelasti. Saa nähdä, kepittääkö käsikirjoittaja uteliaat lukijat vai onnistuuko joku ratkaisemaan Munabomberin arvoituksen ennen sarjan päättymistä.
Kakkososa alkaa Munabomberin pohtiessa tekojensa oikeutusta kahvilassa. Sarjamurhaajan kuva laajenee maailmanparantajan suuntaan: Munabomber (tuttavallisemmin Munis) kokee tuovansa hyvää ihmisille ja pohtii, miten hänen tulisi suhtautua siihen, että hänen hyvät tekonsa saattavat pitää sisällään kuoleman siemenen. Kahvilassa Munis kohtaa kauniin naisen, joka tapojensa vastaisesti kutsuu miehen kotiinsa. Siitä seuraakin sellaista naimisen loisketta, että jopa entinen eduskunnan puhemiehemmekin voisi olla siitä ylpeä! "Extreme-seksi" viedään ihan uudelle tasolle lähiökerrostalon ikkunalautoja vasten...
Jakson loppua olen yrittänyt ratkaista kaikilta mahdollisilta kanteilta. Vihjeitä on tullut tasaiseen tahtiin: kirjekuori, yksi tuhannesta -mahdollisuus... Ainoa, mitä voin arvailla, on että jakson naishahmoa tullaan näkemään vielä tulevissakin osissa, kenties avaintodistajan roolissa.
Tämän perusteella voin uskoa, että kolmososassa saattaa tapahtua mitä vain. Pääsevätkö poliisit Muniksen jäljille? Kuoleeko lisää naisia? Onko Muniksella joku toinen missio kuin tuottaa naisille onnellisuutta (ja äkkikuolemia)?
Piirroksista vastaava Reetta Laitinen on parantanut tyyliään entisestään. Hänen tyylinsä on viehättävä yhdistelmä kotikutoista ja naivistista ja toisaalta taas huolitellusti viimeisteltyä jälkeä. Jos porno voisi olla kilttiä, niin tämä olisi sitä. Paljasta pintaa kuvataan hellyyttävän realistisesti ja hyväntuulisesti, suorastaan ylistyksenä ihmiskunnan harjoittamille lemmenleikeille.
-
Sitä minäkin.
-
Jokohan tässä uskaltaisi luvata Munabomber kolmosta Tampereen festareille...? Jos kopiointi ei kuse, niin ensi viikon lopulla olisi siis myynnissä.
Ja juonessa on yllättävä käänne!
-
JESS!
-
Munabomber kolmosta on siis nyt myynnissä. Ostakaa omanne, Tampereella tai muualla!
Nelosta (eli saagan viimeistä osaa) saakin sitten odottaa ainakin kesän yli... :P
(http://reetta.kapsi.fi/kuvat/munis3_01.jpg)
-
Ja juonessa on yllättävä käänne!
Ah, sydämeni... se on vasemmalla puolella...
-
Kolmososasta (ja aiemmistakin) olisi kiva taas saada palautetta ennen neljättä eli viimeistä osaa!
Ja näitä lehtiähän saa ostaa mm. Zum Teufelista. (http://www.zumteufelkustannus.net/store/index.php)
-
No niin. Tasapuolisuuden vuoksi vastattakoon tähänkin ketjuun kun olen "käynnissä" ja tulipa albumia selailtua.
Ensinnäkään en pidä seksuaalifantasia-sarjakuvasta. Enkä myöskään ole kökköisten kopionippusarjojen ystävä. Ymmärrän kyllä että jakelukanava valitaan omien resurssien sekä mahdollisuuksien mukaan. Teosten tuottaminen ja kertominen on monesti lähellä pakkomiellettä jolloin päämäärä on tärkeämpi kuin väline. Olisi kuitenkin kiva, että läpysköissä panostettaisiin edes joskus hieman laadukkaampaan paperiin ja vaikka värillisiin kartonki-kansiin.
Itse vierastan kovasti tälläistä munapystyssä sohlaamista ja sen piirtämistä kuvalliseksi teokseksi sekä varsinkin sellaisen lukemista. Jokainen teos on läpileikkaus tekijänsä mielestä ja on olemassa monta henkilöä joiden mieliin en halua tutustua. Eli sisältönä sarjakuva ei vaan anna minulle mitään.
Kun kyseessä on parin henkilön hengentuote ja heidät näkee festareilla myymässä sarjakuvaa, väistämättäkin sijoittaa henkilöt sarjakuvan hahmoiksi. Ovathan sarjakuvat mitä suurimmassa määrin tekijöidensä paperille siirrettyjä alter-egoja ja omien kokemusien sekä tuntemusten punoutuneita kieroutuneita kertomuksia. Tälläinen päiväkirjamainen läheisyys sarjakuvan tekijään oudoksuttaa. En halua lukea mitään runkku-juttuja tai hässimisiä. Epäilenkin että onko tässä nyt kyse jonkinlaisesta parin harjoittamasta kirjallisesta webcam-nussinnasta? Jotkuthan sellaistakin harjoittavat saadakseen kicksejä. Jättää kylmäksi.
Voi olla että olen pahasti ymmärtänyt ja antanut itseni ymmärtää väärin. Toivotan tekijöille perspektiivin avaamista sieltä haarovälistä ja pyrkien kehittymään sekä kokeilemaan muitakin ilmaisun muotoja sekä panostamaan tuotteen ulkoiseen asuun hieman. Kyllähän kopiopaperi 60gsm2 taitaa olla underground sarjakuvaan se oikea muoto, mutta tällöin tavoitettava yleisö kapenee huomattavasti. Tsemppiä seuraavaan!
-
Huomattavasti mieluummin laatua kopiopaperilla, kuin roskaa kalliissa kuosissa.
Huomattavasti mieluummin ensin tarina ja kertomisen riemu, kuin ensin muoto, tuotantokoneisto ja resurssirehentely (esimerkiksi kuvataidekorkeakoulujen kököt opinnäytekokoelmat).
Mitä sisältöön tulee, iloitteleva erotiikka aivan liian harvinainen aihe tunkkaisen alistavan pornon valtakautena.
-
Lukas-ketjussa aloitettua vuoropuhelua, joka sopii paremmin tänne:
Ei liity kyseiseen ketjuun mitenkään, mutta haluaisitko mahdollisesti muutamalla sanalla tiivistää meidän kummankin mainitseman lehden idean?
Ei vaan pystynyt lukemaan koko juttua jos kaikki 12 sivua selattuaan on nähnyt vaan jotain perversioita. Niin toki kaikilla on mahdollisuus tehdä aivan mitä haluavat. Sen sanoinkin toisessa ketjussa. Jokaiselle on paikkansa.
Keijoa lainatakseni: "Mitä sisältöön tulee, iloitteleva erotiikka aivan liian harvinainen aihe tunkkaisen alistavan pornon valtakautena." Jos sinä näet Munabomberin olevan täynnä perversioita, niin ihan vapaasti... Minusta se on virkistävä ja hauska julkaisu.
ERIÄVÄ MIELIPIDE. Se on karmea sairaus täällä joka varmaankin moderoidaan pois?
Pitäisikö kehua jotain joka on jo silmäyksellä vastenmielinen? Saako sanoa jotain joka ei ole positiivisen puolella? Kyllä varmaan ja ei kai sitten.
Älä nyt enää jatka tuota katkeraa kitinää. Etkö itse kestä, jos sun kanssasi ollaan eri mieltä? Jos ei tykkää, ei tietenkään tarvi kehua, mutta itse arvostaisin että kritiikin antaja olisi edes viitsinyt perehtyä siihen mitä kritisoi. Mutta ei kai sekään mikään laki ole.
Mitä ulkoasuun tulee, niin Munikseen jos mihin sopii kopiokoneulkoasu. Voishan siitä joskus tietty koota esinahkakantisen kullilla koristellun de luxe -kokooman, mutta sitä odotellessa nämä kelpaavat hyvin.
-
Jos ei tykkää, ei tietenkään tarvi kehua, mutta itse arvostaisin että kritiikin antaja olisi edes viitsinyt perehtyä siihen mitä kritisoi. Mutta ei kai sekään mikään laki ole.
Ihan yleisenä kommenttina tuohon kritiikin antamiseen lukematta (tiedä sitten mihin ketjuun tämä pitäisi laittaa...):
On selvää, että kritiikki, joka tulee kritiikinalaisen tuotteen lukeneelta , on validimpaa, mutta kyllä minusta on myös oikeutettua esittää kritiikkiä yleisvaikutelmankin perusteella, jos siihen kokee tarvetta. Silloin kritiikki koskee sitä yleisvaikutelmaa...
-
Molemmat Munabomberin tekijät ovat käsittääkseni tehneet myös muutakin sarjakuvaa kuin Munista.
-
Kah. Enpä olekkaan vielä kommentoinut Munista. Elikkä vähän lyhyitä olivat, mutta tosi hyviä. Ei ole nyt käsillä, joten en keksi parempaa lemppari kohtaa kuin se "räjähtävä orgasmi" siinä ekassa muistaakseni. Se oli aika mainio :D
Hyvä jätkät, tehkää lisää!
-
Juu oli pakko tutustua näihin muihin tuotoksiin, jotka lähinnä löytyivät netistä ilmaiseksi. Grezenin sarjakuvablogi tai mikälie oli ainakin sitä ikuista ja samaa työttömänä kela ja sitten kaljaa kavereiden kanssa. Päiväkirjat ei kiinnosta. Kamelianaista en löytänyt enkä tiedä mikä se on.
Ilman naista oli sitten eri maata. Siinä alkuun silmäiltynä oli ihan ok juttuja ja ihan eheällä tyylillä tehtynä. Kun alusta lähtien lähdin lukemaan näitä niin huomasi mistä tämä sarja on kummunnut ja saanut vaikutteita ihan nimestä lähtien. Se oli kirjoitusasultaan kuin Naisen kanssa, mutta hieman eri tyyppisen lähestymisnäkökulman kautta. En pitänyt näistä alkupään jaksoista, jotka aivan liikaa olivat silkkaa kopiota tyyliltään tästä esikuvasta: "Mies on hämmentynyt blaa blaa". Väliin mahtui hyvin paljon mielenkiintoisia juttuja ja hyviä omaperäisiä jaksoja ihan jopa nauratti. En vain ole tälläisen päiväkirjatyyppisen sarjakuvan ystävä. Esimerkiksi JP Aholan Villimpi pohjola näyttää pirun kivalta ja väliin silmiin osuu juttuja jotka lämmittävät, mutta kokonaisuutena en pysty samaistumaan tähän. Liikaa sitä arkirealismia ja perinteistä voivottelua omasta tilanteesta kun on jotain tai ei ole jotain.
Lähinnä toivoisin että suomesta tulisi jotain muutakin kuin silkkaa päiväkirjaformaattista tuotetta, jossa hahmot selkeästi on tunnistettavissa piirtäjiksi/käsikirjoittajiksi. Eikö suomalaisilla ole luovuutta kehittää omia hahmoja ja kertoa muustakin kuin siitä miten kävi kelassa tai kun lapsi syntyi? Älkää ihmiset suuttuko kritiikistä, en minä suutu siitä että minua kritisoidaan se vaan tuntuu olevan niin hengen asia monille täällä foorumilla puolustaa kaikkea joka on tästä pienestä piiristä lähtöisin dissaten muiden juttuja.
Hyväksyn ihmisten päiväkirjasarjakuvat onhan se toki monelle tärkeä tapa jäsentää elämäänsä, mutta miettikää onko teidän päivänne nyt niin kovin tärkeä ja ihmeellinen että joku jaksaisi siitä lukeakin. (ilmeisesti tässä maassa ei ihmisillä ole kovasti omaa elämää kun tilaavat oho ja 7päivää lehtiä että saavat lukea mitä kimi räikkönen tai joku idol-voittaja on tehnyt kapakassa)
-
Lähinnä toivoisin että suomesta tulisi jotain muutakin kuin silkkaa päiväkirjaformaattista tuotetta, jossa hahmot selkeästi on tunnistettavissa piirtäjiksi/käsikirjoittajiksi.
Aika lailla ajattelet suomalaisesta sarjakuvasta samoin kuin mä. Päiväkirjajutut on OK, mutta suomalaisessa sarjakuvassa on unohtunut seikkailu ihan kokonaan. Tai ainakin sellaisia sarjakuvia on tosi vaikea löytää.
Sun kandee kandee ehkä tutustua Anssi Rauhalan piirtämään Anni Isotalon seikkailuihin (Marian koodi, Valkoisen meren timantit).
Toimittamani Muësli -lehti yrittää myös omalta osaltaan laajentaa kotimaisen sarjakuvan ilmaisukenttää pois tuosta oman navan tuijottelusta.
Molempia saa esim. Akateemisesta kirjakaupasta, sarjakuvaosastolta.
EDIT:
Hieman tarkentelin ilmaisuani sieltä täältä.
-
Hyvä vaan, että tulee vähän kritiikkiäkin välillä.
Munabomberin julkaisumuoto on tuo kädestä käteen baareissa ja festareilla levitettävä kopiokonenippu juuri siitä syystä, että mä en olettanut alunperin, että se kiinnostaisi näinkään monta ihmistä kuin nyt. Ja siitä syystä, että alkuperäinen idea oli tehdä jotain todella underground-henkistä, hupsua ja "röhnäistä". Ekat kappaleet tein "sisäpiirivitsinä" ja ne menivät ihan kavereille vain. Mutta kun kysyntä onkin ollut huomattavan suurta, niin lisäpainoksia on joutunut ottamaan jatkuvasti. Vaikka eipä ekaa osaa silti ole painettu ja kaupattu kuin ehkä noin 100 kappaletta, joten kateuteen ei ole aihetta.
Mä olen kauppaillut Muniksia aika ujosti, eikä mainostusta ole ollut. Kaikkia ei pornoilut miellytä, joten mä en ole yrittänyt kenellekään lehtiä tyrkyttääkään. Hyvä meno on ollut tärkein juttu niin lehden tekemisessä kuin sen kauppaamisessakin.
Sarjisblogissa on ollut sama idea, että mä en ole sitä missään mainostanut (kvaakia lukuunottamatta), koska en ole uskonut, että se jaksaisi ns. "suurta yleisöä" kiinnostaa. Nykyäänhän tuolla käy toistasataa vierasta päivittäin, joten työttömän, kaljaa juovan itähelsinkiläisen arki kai sitten kuitenkin innostaa? Toukokuun alusta mä muuten menen töihin, joten sitten saatte lukea jänniä tarinoita siltapiirustusten arkistoinnin ihmeellisestä maailmasta. ;D
Antaa tulla siis kritiikkiä vain, mutta mieluummin sellaista, joka ei liittyisi siihen, että tyylilaji ei miellytä itseä. Teen semmoista, mistä itse tykkään, ja jos sille löytyy lukijoitakin, niin se on vain bonusta. :)
-
Kun kyseessä on parin henkilön hengentuote ja heidät näkee festareilla myymässä sarjakuvaa, väistämättäkin sijoittaa henkilöt sarjakuvan hahmoiksi. Ovathan sarjakuvat mitä suurimmassa määrin tekijöidensä paperille siirrettyjä alter-egoja ja omien kokemusien sekä tuntemusten punoutuneita kieroutuneita kertomuksia. Tälläinen päiväkirjamainen läheisyys sarjakuvan tekijään oudoksuttaa. En halua lukea mitään runkku-juttuja tai hässimisiä. Epäilenkin että onko tässä nyt kyse jonkinlaisesta parin harjoittamasta kirjallisesta webcam-nussinnasta?
Tätä oli vielä pakko kommentoida. ;D Minähän en ole koskaan seurustellut Jussin (käsikirjoittaja) kanssa. Ja kun käsikirjoituksessa lukee ainoastaan "ja sitten seuraa panemista", niin kohtaukset, joissa ollaan itse asiassa, ovat aika pitkälti mun hengentuotosta... Mitähän tämä sitten kertoo minusta ihmisenä, onkin sitten eri asia. Omat fantasiat kyllä olisivat paljon villimpiä, kuin Muniksien suht. normaali (eli siis kieroutunut?) seksi...
Muoks. Tulipa muuten vielä mieleeni, että Engingger kai bongasi mut Tampereen festareilta myymästä. Ja olihan samassa pöydässä kyllä herraseuraakin ja onhan se Tuukka (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Tuuk42&image_id=56783908) tosiaan jokseenkin Munabomberin näköinen nykytukassaan. Että sikäli erehdys on kai ihan käsitettävissä. Käsikirjoittaja-Jussia ei Tampereella näkynyt, hän vaikuttaa tällä hetkellä Australiassa.
-
Enpä tiedä. Voi olla. Pääni on kuin kunnon emmental-juusto, reikäinen viimeiseen palaan asti. Voi myös olla, että tutkiessani tuotostanne olen lukinnut itseni johonkin varhaislapsuuden seksuaalihäpeä unohdustilaan ja en sen takia muista mitään. Muutenkin oikeastaan koko tampere ruplii oli ttvo:n osuudelta hämmentävä tapaus, joka saa varmaan sai niiden muutaman sattumalta sinne tulleen perheen hämmentymään. Varmaan oli se sarjakuvakäsitys lähinnä jotain akuankkaa ja sitten siellä pöydät notkuu kaikenlaista alapään sarjakuvaa. He he he.. Sarjakuva on kuollut, eläköön sarjakuva.
-
Ilman naista oli sitten eri maata. ... En vain ole tälläisen päiväkirjatyyppisen sarjakuvan ystävä.
Ilman naista ei ole paivakirjasarjakuva. Suurin osa stripeista on taytta fiktiota. (osa toki perustuu jossain maarin tositapahtumiin)
Liikaa sitä arkirealismia
Vaikka monien mielesta sekaisin olenkin, niin paivaohjelmaani ei kuulu alyllisten papukaijojen kanssa keskustelu, kaapattujen prinsessojen pelastaminen tahi Jeesuksen henkilokohtaisesti siunaamaksi tuleminen. Ehka olen vain tylsa ihminen tai sitten nakemykseni arkirealismista on hyvin, hyvin erilainen.
-
Kuten sanottua pää on reikäjuusto ja ei osaa kirjoittaa niin ettei aina tulisi jäsenneltyä huonosti jotain. Ja jossain taisin mainita, että koko tuotannon kahlaaminen ruudulta on varsin tuskaisa prosessi. Olenpa nyt pahoittanut varmaan kaikkien mielet ja vastauspostit on lähinnä vihreiden korjaamista. ::)
-
Elä enginigger lannistu. Arvioinnit niin Muniksesta kuin IN:stakin olivat aika nasevaa kamaa ja ajatuksen virta tuli mukavasti esille. Jos haluaa arvostella jotain pidemmälle, kuin tasolla "tästä minä pidän, tuosta en", kannattaa tehdä ne kotiläksyt. Kehotus Reetalle ja Jussille siirtyä johonkin "asiallisempaan" Munabomberista oli luullakseni lähinnä surkuhupaisa jokaiselle, joka tunsi projektin taustat rehevän eroottisena andögraundirroitteluna.
Ilman naista taas on oma tapauksensa. Kun albumia lukee, sen voisi tosiaankin hyvin kuvitella Jussin päiväkirjasta kerätyksi koosteeksi tappioista rakkauden taistelukentillä. Miljöötä on kuitenkin etäännytetty arkitodellisuudesta siinä määrin, että tarinoiden miehen osaksi asettuukin edustaa laajemman joukon yhteistä ajoittain koettua turhautumista. Tämä siis siitä näkökulmasta, etten minäkään kovin usein keskustele papukaijojen kanssa.
Mitä taas tulee ainaisiin päiväkirjatuotoksiin, olen samaa mieltä kuin sinä ja Tertsi. Monen tekijän olisi varmaan hyvä päästä välillä ulos omista ympyröistä. Itsehän haluaisin tuottaa reipasta avaruussamuraioopperaa, mutta eivät nuo taidot riitä, siispä tyydyn arvostelemaan muita.
-
Otanpa osaa keskusteluun täältä työpöydän äärestä. Kysymys sarjakuvablogien kauhistuttavasta omaelämäkerrallisuudesta oudoksuttaa. Avatkaapa mikä hyvänsä blogi, sarjakuvilla tai ilman, niin silkkaa vuodatusta (sic!) Suurelle Toisellehan ne ovat. Jupinaa bittiavaruuteen.
Ainoa ero pöytälaatikkokirjoitteluun, meditaatioon tai rukoukseen on palautemahdollisuus.
Munabomberia en voi tässä arvostella ilman jääviysongelmia. Sattumalta kun tiedän, kenen hankkimista aikuisviihdelehdistä taiteilija on kuvien kompositiot kopioinut. Todettakoon vain, että erinomaista kamaa, vaikkakin seksiä voisi olla enemmän.
-
Kun kyseessä on parin henkilön hengentuote ja heidät näkee festareilla myymässä sarjakuvaa, väistämättäkin sijoittaa henkilöt sarjakuvan hahmoiksi. Ovathan sarjakuvat mitä suurimmassa määrin tekijöidensä paperille siirrettyjä alter-egoja ja omien kokemusien sekä tuntemusten punoutuneita kieroutuneita kertomuksia.
Olen elätellyt toiveikasta kuvitelmaa, että sarjakuvan lukijoilla olisi keskimääräistä enemmän kykyä erottaa toisistaan fantasia ja todellisuus. Toivottavasti sijoitut tässä suhteessa hyvin kauas sinne normaalijakauman alkupäähän.
Eipä sinänsä. Viihdyttävä kirjoitus, kiitos siitä. Munaisaa keväänjatkoa!
-
Olen elätellyt toiveikasta kuvitelmaa, että sarjakuvan lukijoilla olisi keskimääräistä enemmän kykyä erottaa toisistaan fantasia ja todellisuus.
Hiljaa, sinä tsaarinaikainen homo!
-
Hiljaa, sinä tsaarinaikainen homo!
No voi hitsi! Paljastuin taas! *ranneliike*
(http://userpic.livejournal.com/60974024/5155838)
-
Päiväkirjajutut on OK, mutta suomalaisessa sarjakuvassa on unohtunut seikkailu ihan kokonaan. Tai ainakin sellaisia sarjakuvia on tosi vaikea löytää.
Itse tykkään tosi paljon parjatuista omaelämäkerrallisista päiväkirjasarjakuvista joita todellakin tässä maassa riittää. Mutta kyllä kunnon kotimainen seikkailukin maistuisi ja täytyy olla Tertsin kanssa samaa mieltä siitä, että kyseinen genre ei oikein ole edustettuna kotomaamme sarjakuvassa. Kaipaisin kunnon "euroseikkailua" esim. Tintin ja Jeannette Pointun hengessä ja mielellään vielä kunnollisella vakavahkolla juonella ja ilman suurempia pallopäitä ja pottunokkia. Veli Loposen Jaanan matkassa oli underground-henkisyydestään huolimatta ihan mielekästä seikkailusarjakuvaa ja mielellään Jaanan tarinaa lukisi enemmänkin. Myös jo mainittu Anni Isotalo on ollut virkistävä valopilkku kituvassa seikkailusarjakuvamaailmassamme. Omana haaveenani on jo pidemmän aikaa ollut luoda kunnon perinteinen seikkailijatar (journalisti tai joku muu yhtä yllätyksekäs ammatti ;) ) joka seikkailisi kunnon euro tyyliin. Hahmo on itse asiassa valmiina, samoin idea parille seikkailullekin, mutta siihen se on vielä tähän mennessä tyssännyt.
Off-topickia, sori.
-
Off-topickia, sori.
Kas kun se olisi vaarallista. Jos aloittaisi seikkailusarjan jonka sais rullaamaan, se söis kaiken ajan ja energian.
-
Ja Munabomberistahan oli juttua Etelä-Saimaa-lehdessä:
http://www.corded.org/~brunou/munabomber.pdf
-
Hyvä Reetta. Harvoinpa suomalaista sarjakuvaa on tässä laajuudessa valtavirtalehdissä esiteltykään. Ainoat muut esimerkit taitavat olla Viivi & Wagner sekä Kiroileva siili.
-
Voi jösses... nolottaa.
Mutta kiitos Irenelle, tuo artikkeli on tosiaan ihan periaatteesta eräänlainen kulttuuriteko: omakustannesarjakuvasta kun ei ole kauheasti lehtijuttuja näkynyt muutenkaan, saati sitten noin valtavia (iik) ... ;D
-
Nojoo, taittajahan sen valtavuuden viime kädessä tekee. :) Yleensä nuo perus kirja-arviot taitellaan huomattavasti pienempään tilaan. Ehkä kuvat olivat niin hehkeitä ja houkuttelevia, että taittajan maltti meni ja hän päätti käyttää puoli sivua tähän?
E-Saimaakin on sen kokoluokan lehti, että yhdessä numerossa kulttuurille on varattu tilaa 0-3 sivua. Käytännössä kirja-arviot joutuvat joskus odottamaan vuoroaan, tämäkin taisi kuukauden seisoa jonossa, ja sitten päätyi Päivyri-otsakkeen alle. Mutta julkaistiin kuitenkin!
Johtopäätös: sarjakuva-arvioita voi ja kannattaa tarjota lehdille.
-
Kuva on mukavan andögraund, joskin hiukan kesy. Toivottavasti jatkossa nähdään myös katu-uskottavampaa materiaalia.
Irc-galleriaan on muuten perustettu yhteisö Munikselle. Sinne kaikki galtsu- ja muutkin irkkaajat.
-
Vitsinpimpero, eipä sitä ihan jokaisella olekaan upeaa, originaalia Munis-taidetta seinällään! Eikä ihan kaikki olekaan saaneet Rrräjähtävää Orgasmia tuparilahjaksi!
(http://www.corded.org/~brunou/munis2.jpg)
Pahoittelen suttuista kamerakännyjälkeä, ikivanha digikamerani temppuilee tänään :P
(http://www.corded.org/~brunou/munis1.jpg)
-
Munabomberin ystäville tuo alkava vuosi ilouutisia: kauan odotettu (?) numero neljä on parhaillaan työn alla, ja näyttää jopa jo ihan lupaavalta. En ihan tammikuulle uskalla vielä luvata, mutta jos ei käsi hajoa taas tai jotain muuta yllättävää ilmaannu, niin helmikuu voisi olla jo ihan realistinen tavoite julkaisulle.
Viimeisen numeron kunniaksi sivumäärää on kasvatettu neljällä ja se on täten kokonaista 16! Hinta pysyy samana, eli 2 €.
-
tuleeko joskus kokoelma albumi?
Olisi mukavampi lukaista lehti 20-32 sivuisena kerrallaan. 12-16 sivuisena ei oikein ehditä touhuamaan ;)
vois linkittää omaan viestiin tuonne "suomalaista seksisarjakuvaa" (kotimaa osio) josta löytyisi hieman vinkkiä. Munabomber on mainio seksisarjishupailu, mutta varmasti parempi jos olisi suorasukaisen pornografinen ;)
-
tuleeko joskus kokoelma albumi?
Tällaista on kyllä ollut hieman suunnitteilla. Mutta katsellaan nyt, kunhan nelososa ensin ilmestyy.
Ekan numeron piirrosjälki on niin nolottavan huonoa, että tekis melkein mieli piirtää se uudestaan, jos joskus jotain kokoelmaa tulee. :-[ Vaikka eipä kyllä muissakaan numeroissa taiteellisuudella liikaa juhlita.
Sivumäärä on ollut ihan omasta laiskuudesta ja resurssien puutteista kiinni. Mutta hyvä, että on ollut vähäinen, niin lisäpainoksien ottaminen (kopiokoneella) on ollut helpompaa...
-
Ui! Oonkin odottanut miten Muniksen käy.
En kyllä muista että ykkösen piirtojälki olisi mitenkään pahasti silmää kirveltänyt. Varsin jees jälkeä kautta linjan.
-
Viimeisen numeron kunniaksi sivumäärää on kasvatettu neljällä ja se on täten kokonaista 16! Hinta pysyy samana, eli 2 €.
Kyllä todennäköisesti ostan mutta vain siinä tapauksessa että siinä on myös pornoa
-
Nysse on täällä!
Munabomber vol. 4, "Viimeinen puserrus", tarjoaa neliosaiselle rakkaustrilogialle suorastaan rrräjähtävän loppuhuipennuksen!
Virallinen ilmestymispäivä on tietenkin ystävänpäivänä, 14.2.2008.
16 sivua, mustavalkoinen A5, hinta 2 euroa. Minulta voi ostaa ja myöhemmin sitten Zum Teufelistakin (jossa on ilmeisesti vielä kakkos- ja kolmososiakin jäljellä).
-
Juomua rybel!
Tätä tahtia kun Munista pukkaa, voi jo noin v. 2030 paikkeilla uskoa olevan koossa materiaalit ultimate Munabomberiin, joka julkaistaan spesiaalilaitoksena myskihärän esinahkakansissa.
-
Kuten aiemmin tässäkin threadissa on mainittu, munis-trilogiassa on vain neljä osaa. Tosin esinahkakantiseen spesiaalipläjäriin on tarkoitus laittaa sivukaupalla fanarttia ja kolmannen osapuolen tulkintoja Muniksen spektakulääristä. Että ei kun kynät savuamaan vaan.
-
En usko että missään trilogiassa on lopulta vain kolme osaa. Kyllä ainakin viisi on tultava. Pitää aloittaa heti seuraava trilogia, Munabomberin koston paluun poika jne.
-
Virallinen ilmestymispäivä on tietenkin ystävänpäivänä, 14.2.2008.
Julkkaribileet???
-
En usko että missään trilogiassa on lopulta vain kolme osaa. Kyllä ainakin viisi on tultava. Pitää aloittaa heti seuraava trilogia, Munabomberin koston paluun poika jne.
Eiei, maailmassa on vain yksi viisiosainen trilogia ja se on Douglas Adamsin Linnunradan Käsikirja Liftareille-saaga.
Neljä ja kuusi tai 17 osaa voi olla ihan hyvin muissakin, muttei viittä.
Ystävänpäivä on erinomaisen osuva valinta julkkaripäiväksi.
Unohtakaa rakkaus ja hellät tuntee, seksi ja porno se on mikä jyllää!
8]
-
Trilogioissa onkin mun mielestä aina ollut se vika, että niissä on liian vähän osia.
-
Tämä valopää onnistui lähettämään valtaosan uuden numeron ekasta painoksesta junalla Turkuun... toivottavasti nuo jäljellä olevat 11 kappaletta riittävät tänään kaikille halukkaille. :P
No, loput saavat sitten Turun ja Cosmic Comic Cafén kautta kierrätettyä munaa. Pitäisköhän pyytää ekstrahintaa...?
-
Mä haluaisin ainakin Munabomberia! Saanko tehdä arvostelun Kvaakkiin?
-
Missasin Millan mutta Munikset löytyivät aamulla keittiön pöydältä.
Juonivetoinen, oivallinen lopetus saagalle. Pornoa oli aiempaa vähemmän mutta se ei haittaa.
-
Mä haluaisin ainakin Munabomberia! Saanko tehdä arvostelun Kvaakkiin?
No totta munassa! ;D
Petteri: hyvä, että ainakin osa lehdistä on löytänyt perille. Löytävätköhän loput lehdet vielä takaisin Helsinkiin...
-
Iloa Muniksen ystäville! Lehdet palasivat. Tosin markkinoinnissa on vielä hiomista... Greezan ei suostunut kaupittelemaan Munabomberia Seiskan päätoimittajalle, vaikka usutin...
-
Tosin markkinoinnissa on vielä hiomista... Greezan ei suostunut kaupittelemaan Munabomberia Seiskan päätoimittajalle, vaikka usutin...
G on varmaan lukenut Voimasta Seiskaa koskevan artikkelin.
Olis siinä niittaamista ranne ruvella kun vastaisi miljoonan Muniksen kysyntään, jonka kyseisen lehden puffi synnyttäisi. :-\
-
Ritisoitu on: http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1017
-
Kiitokset. Pitäisi varmaan lukea tuo Aristoteleen Runosoppi, jotta tietäisi millainen on sen mukainen kliimaksi. Sen toisen tiedänkin. Tai ainakin luulen tietäväni.
-
Pitäisi varmaan lukea tuo Aristoteleen Runosoppi, jotta tietäisi millainen on sen mukainen kliimaksi.
Alku - keskikohta - loppu?
Hyvä arvostelu, kiitokset Irenelle. :)
-
arviossa vikana vaan että sarjikseen viitataan pornona. Sitähän se ei enää ole. Kaikkein hardcoreimmillaan siinä näkyy paljas tissi (8 ruudussa - ja tissittömiä ruutuja n. 50 lisää). Sukupuolielimiä ei näytetä ja ne pari akti-ruutua mitä lehdestä löytyy on tehty sellaisesta kuvakulmasta joka voisi olla ihan k-12 komediassa.
Mutta jos tämän jättää huomiotta, niin ihan hauska lehtihän se on. Pikkutuhmaa hassuttelua, jonka kynänjälki on tuollaista mainota "old school" underground meininkiä. Tarina toimisi varmasti paremmin yksissä kansissa. Alkaa näet olla jo totaalisen unohtunut mitä edellisissä tapahtui?
-
Nelosnumero on tosiaan kaikista osista kiltein.
-
arviossa vikana vaan että sarjikseen viitataan pornona. Sitähän se ei enää ole
Kah, näinhän se tosiaan taitaa olla. Aikaisemmat osat kyllä oikein litisivät märkyyttään tähän verrattuna. Taisi tuon juonenpäiden yhteen solmiminen vaatia tilaa itse asialta. :)
-
En olekaan vielä ehtinyt mainostaa uusinta omakustannettani, Kanelianaisen paluuta (http://grezen.sarjakuvablogit.com/?p=652).
20 sivua sarjakuvaa, lähinnä blogissani tai Nettinartussa ilmestynyttä, mukana myös kaksi aiemmin julkaisematonta. Hinta 3 euroa + mahdolliset postikulut.
Lehteä voi tilata minulta yksityisviestillä tai osoitteesta reettalai(pylpyrä)gmail.com. Myös Underground Ullakko -verkkokaupasta löytyy (http://www.zumteufel.fi/store/index.php?act=viewProd&productId=2007).
Kanelianaisen paluun arvostelu Kirjavinkit-sivustolla. (http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kanelianaisen-paluu/)
Olisi kiva tietää, mitä muut lukijat ovat tykänneet? Yritin valita lehteen sopivassa suhteessa erilaisia sarjiksia, ettei tulisi esim. pelkkiä tissejä tai pelkkää angastausta. :)
-
Hei mullapa ei oo tuota vielä! Vaikka ennen festareita uhosin, että laita talteen. Laitoitkin visuun talteen.