Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Lännensarjakuvat => Topic started by: Janne on 29.06.2006 klo 14:48:45
-
Tässä äänestys, joka toivon mukaan kirvoittaa mielipiteitä. On vieläkin melko tavallista, että useimmat ihmiset pitävät Texiä pelkkänä roskana. Tämä komea albumisarja jo yksistään osoittaa, että se ei ole sitä. Vaan mikä on kyseisen sarjan huipentuma?
Huomatkaa, että albumit ovat kronologisessa järjestyksessä. Tästä johtuen esim. ensimmäinen suomialbumi löytyy vasta kohdasta seitsemän. Huomatkaa myös, että mukana ovat nekin suuralbumit, joita ei (vielä) ole julkaistu suuressa koossa Suomen maalla. Mukana on myös juuri Italiassa julkaistu Canyon dorado, jonka suomiversiota saa odottaa varmaankin vuoden vaihteeseen saakka.
Itse annoin ääneni pitkällisen pohdiskelun jälkeen Goran Parlovin ja Claudio Nizzin Villille pohjolalle, jota ei ole vielä isossa koossa Suomessa julkaistu. Yhtä hyistä tunnelmaa ja jylhää kuvitusta ei mielestäni muista albumeista löydy.
edit. Korjasin otsikosta erisnimet isoiksi. -valvoja
-
Jotta saadaan "virallisemmat" Tex-tahot mielipiteineen pois possen buutsien alta, annan minäkin oitis ääneni.
Pidän parhaina stooreina "Suurta junaryöstöä" ja "Viimeistä kapinallista", joissa molemmissa piirrostaidekin (Ortiz ja Wilson) miellyttää minua kovasti. Jos pelkästään piirtäjien mukaan arvottaisi, Giolittin "Kaupunki ilman lakia" on suosikkini ja Capitanion "Sininen takki..." saisi jo alun puumanmetsästys -kuvillaan kunnioitukseni.
Mutta juuri nyt "Viimeinen kapinallinen" saa täysin henkilökohtaisen lukijanääneni.
PS. "Canyon Dorado" näytti sangen asialliselta. Jos sen piakkoin saisi viriteltyä suomennettavaksi ja vaikka elo/syyskuulla painoon, niin senhän saisi lokakuuksi pihalle. Jos sitten jouluksi nautittaisiin osavärillisestä novellisatsista.
-
Kaupunki ilman lakia sai ääneni. Goran Parlovin surkeaa rappiotaidetta en voi sietää >:(
-
Kuinka niin rappiotaidetta? Kuvat ovat siistejä ja selkeitä. Oletan, että taide tulee entistäkin paremmin oikeuksiinsa, kunhan se julkaistaa isossa koossa.
-
Ehkäpä minulle on sattunut heikko kappale, mitä kyllä epäilen. Parlov ei millään tavalla vakuuttanut ja pahoin pelkään, että isossa koossa lopputulos on ihan karmea.
-
Oman ääneni annoin Bosellin ja Fontin (tottakai) työlle Tappajien Verisillä Jäljillä. Siinä minusta on todella hieno piirros (vaikka eikös kaikissa näissä ole), Hyvä juoni ja todella hyvä vastus. Tämä kuuluu itse asiassa top-kolmekymppiini Texeissä. Todella hyvä tarina. Toinen suosikkini albbareissa on Kauhun Laakso.
-
Goran Parlov ei oikein vakuuttanut. Miltäköhän miehen piirustus näyttää, kun se suurennetaan isompaan kokoon. Mielestäni ainakin uusintana julkaistu juhla-albumi Tex suuri kärsi kuvan suurennoksesta (vai liekö kyseessä kuvitelma? Onkohan kaikki juhla-albumien tarinat aluksi piirretty pieneksi ja sitten suurennettu? Osaisikohan Janne vastata?)
Oman ääneni annoin tietysti ensimmäiselle suomessa ilmestyneelle juhla-albumille Mestari G.Ticcin kuvittamalle Kadonneelle pueblolle. Tarinan kuvitus on huippuluokkaa (en kiellä, etteikö se olisi muissakin juhla-albumeissa) . Jylhät vuoristomaisemat saivat kädet tarraamaan sohvan käsinojista kiinni. Tarinakin oli loistava! Ticci on jossain haastattelussa sanonut, että tuntee itsensä vangituksi, jos joutuu viipymään liian kauan sisätiloissa (sheriffin toimistossa yms.) Tässä tarinassa niin ei käynyt ja Ticci esitteleekin loistavasti maisemapiirtäjän taitojaan
-
Onkohan kaikki juhla-albumien tarinat aluksi piirretty pieneksi ja sitten suurennettu?
Tuo on se kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto.
Parlovin kuvitus oli nyt oikeassa painokoossaan, kun se aiemmin oli pienennetty.
Uskoisin piirrostaiteen olevan vähintään suuralbumien A4-kokoa (myös normaalisarjan Texeissä). Ainoa todistuskappale on Magnusin Kauhun Laakson luksuspainos, jonka A3-koko lienee piirrosoriginaalienkin koko. Se mies oli kuitenkin sellainen eksaktin piirrosjäljen maanikko, että muilla lienee kaikin puolin erilaiset metodit.
Pienempi kuvakoko tietää terävämmän näköistä viivaa ja tiheämpiä yksityiskohtia, mistä syystä se joskus näyttää teknisesti paremmalta. (vrt. pieni televisio on teräväpiirtoisempi kuin suuri televisio). Mutta silti suuralbumin koko antaa paremmat mahdollisuudet sivukoon sommiteluun ja vapauttaa visuaalista kerrontaa.
Ja erottelee persoonalliset Tex-taiteilijat urakkamiehistä ja näköiskuvittajista.
Minusta on hienoa, että myös Parlov, Milazzo ja kaikkein pahimmin vieroksuttu Buzzelli ovat saaneet tehdä yhden albumin mieheen. Tarinatkin ovat olleet hyviä. Mutta tämän enempää en itsekään toivoisi heidän Texiin kajoavan.
-
Buzzelli ei ainakaan kajoa, koska taitaa olla jo manan majoilla ellen väärin muista ;)
Jossain ketjussa kerroin Tex-originaaleja piirrettävän A3 kokoon. Se pätee kai myös suuralbumeihin.
-
Minusta on hienoa, että myös Parlov, Milazzo ja kaikkein pahimmin vieroksuttu Buzzelli ovat saaneet tehdä yhden albumin mieheen. Tarinatkin ovat olleet hyviä. Mutta tämän enempää en itsekään toivoisi heidän Texiin kajoavan.
Pahimmin vieroksuttu Buzzelli? Miehen piirrosjälki oli loistavaa!
-
Pahimmin vieroksuttu Buzzelli? Miehen piirrosjälki oli loistavaa!
Kuten mainituista piirtäjistä tiedämme, tämä ei ollut laatutason testi.
Buzzellista on tullut sekä pokkari- että albumikoossa kiivaimmat ja pahimmat palautteet. Hän oli tosin ensimmäinen selvästi eri tyylillä piirtänyt Tex-taiteilija (eikös koko albumisarja alkanut sillä, ettei hänen tyyliään tohdittu normaalisarjaan), mikä selittää häkeltyneen tuohtumuksen uskollisten rivilukijain parissa.
-
Buzzellin jälki loistavaa, Ticciman? Jos olet todella tätä mieltä, niin ole hyvä ja poista nimestä Ticci ja muuta se muotoon Galepman.
-
Buzzellin jälki loistavaa, Ticciman? Jos olet todella tätä mieltä, niin ole hyvä ja poista nimestä Ticci ja muuta se muotoon Galepman.
Olen viimeiseksi Galepman. Omassa piirtäjälistassani (olen uudemman polven lukija ja en täten tunnusta Galepia ns. "oikeaksi piirtäjäksi") Galep on aika loppupäästä, kun asetetaan piirtäjät paremmuusjärjestykseen. Sen verran voin sanojani vetää takaisin, että Buzzelli ei sovi Texiin alkuunkaan, mutta jossain muussa sarjassa miehen piirros on hyvää.
-
No nyt kuulostaa jo paremmalta :)
-
Mitähän yhteyttä mahtaa Buzzellilla ja Galepilla olla, paitsi että molemmat ovat Pason inhokkeja? Ainakin minä erotan Galepin piirroksen Buzzellin piirroksista ilman silmälasejakin.
Minäkin annoin ääneni Kadonneelle pueblolle, ensisijassa Ticcin takia.
-
Minäkin annoin ääneni Kadonneelle pueblolle, ensisijassa Ticcin takia.
Kerrankin yksi, joka ajattelee samanlailla ;)
-
Mitähän yhteyttä mahtaa Buzzellilla ja Galepilla olla, paitsi että molemmat ovat Pason inhokkeja? Ainakin minä erotan Galepin piirroksen Buzzellin piirroksista ilman silmälasejakin.
Erotan heidät minäkin. Molemmille yhteistä on kuuluminen Tex-piirtäjien surkeimmistoon!
Albumeissa olisi mielenkiintoista nähdä Cestaroja, Reppetoa, Villaa ja Civitelliä. Nämä herrat piirtävät kaikkein tarkimmin ja riittävän ohuella viivalla.
-
Coloradon kaivoskahakka.
jos Tex Willerin heikkous on kaavamaiset juonet ja muu kaavamaisuus, niin piirtäjä voi näköjään joskus pelastaa tilanteen: Ivo Milazzo pesee kaikki vanhat Tex Willer piirtäjämestarit.
-
Ivo "Jäteläjä" Milazzo? Mies joka ei kelpaa edes Ticin, Fuscon et al pe*****pyyhkijäksi. Mies jonka suohon polkemisen suurin haitta on kenkien likaantuminen.
-
Ivo "Jäteläjä" Milazzo? Mies joka ei kelpaa edes Ticin, Fuscon et al pe*****pyyhkijäksi. Mies jonka suohon polkemisen suurin haitta on kenkien likaantuminen.
Ivo "jäteläjä" Milazzo? ???
Onneksi pasoleati ei provosoi...
Tietenkin häviäväthän kaikki niin Fusco, Ticci, Font, milazzo et al. ei italialaisille Wilsonille ja Kubertille(juu, Yksinäinen Kostaja ei ole suuralbumi, vali vali).
Colinille teknisin pistein ja tyrmäyksellä Joe sedälle ihan silkalla tyrmäyksellä.
Huonoiksi en niemeäisi noista ketään mutta jos silmiähivelevää jälkeä tai silkkaa alkuvoimaa kaipaa Texeihin.
Viimeinen kapinallinen.
Kadonneen Pueblon suosiota en voi käsittää.
Albumista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä yksityisviestein.
-
Wilson on ihan hyvä, tosin albumikoossa pitäisi pystyä piirtämään ohuemmalla viivalla. Väri-Kubert on huono, ainoa Tex-julkaisu jonka olen tietoisesti jättänyt ostamatta.
-
Kadonneen Pueblon suosiota en voi käsittää.
Albumista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä yksityisviestein.
Mikset voi? Kadonnut pueblohan on paitsi loistotarina maailman parhailla kirjoittajalla (Ainakin tällä hetkellä. Tosin Nolittan dialogit naurattavat enemmän) ja piirtäjällä, myös ensimmäinen suuralbumi (joo, joo tekosyy). ;)
-
Mikset voi? Kadonnut pueblohan on paitsi loistotarina maailman parhailla kirjoittajalla (Ainakin tällä hetkellä. Tosin Nolittan dialogit naurattavat enemmän) ja piirtäjällä, myös ensimmäinen suuralbumi (joo, joo tekosyy). ;)
Pistin jo menemään kyseisen albarin. Hämmästyin vaihtosuhdetta. Onhan se ensimmäinen suuralbumi ja sillä on sitä arvoa mutta minusta se ei ole lähelläkään samaa tasoa kuin esimerkiksi juuri Viimeinen kapinallinen tai Sininen takki, Punainen sydän.
Ammattitaitoinen teos mutta ei riittävän hyvä.
Tex Willeriä on usein parjattu monien sarjakuva alan nk. asiantuntijoiden toimesta, minusta aiheetta, mutta Kadonnut pueblo menettää pisteitä siitä että se oli yhden lukukerran Tex. Toisin kuin monet, monet muut Texit ei tullut ensilukemisen jälkeen kertaakaan tunnetta tai halua lukea uudestaan kyseistä albumia. Tarinan tai piirrosjäjen puolesta.
minusta loistavien tekijöiden tasokas välityö. Ei sen enempää.
-
Ugh!
Itse ostin "pueblon" heti ilmestyttyään. On toki muutkin juhla-albumit loistavia tarinoita, tosin piirros ei kaikissa ole ollut huippuluokkaa (mainittakoon tässä Ivo Milazzo yms.). No, vastapainoksi muutamalle huonolle albumille (siis piirrustuksen suhteen) on toki sekä tarinaltaan, että kuvitukseltaan loistavia, mm. edellämainittu Kadonnut pueblo, Sininen takki, punainen sydän, Kauhun laakso jne. Olisi saanut vaikkapa Villa piirtää Coloradon kaivoskahakan! Tietääkö joku, miksei Villalta tai Civitelliltä ole tullut juhla-albbaria, tai onko edes tulossa. Olisi muuten aika mahtava lukea esim. Villan Mefisto isossa koossa. Tai tuleva Musta Tiikeri
-
Kyllähän se on niin, että nuo albumit ovat pääsääntöisesti vierailevien tähtien tekemiä. Jotkut tekijät pääsevät tosin myöhemmin tekemään normaaleita tarinoita, uusimpana esimerkkinä Mastantuono. Villa ja Civitelli ovat niin vakikaartia, että ihmettelen, jos he joskus vahvistaisivat poikkeuksina tämän säännön.
Sitä paitsi uusimman Mustan Tiikerin piirtää Venturi. Valinta kertoo siitä, että Sergio Bonelli ei ole koskaan pitänyt hahmosta, joten tarinan sai antaa b-luokan kyvylle.
-
Sitä paitsi uusimman Mustan Tiikerin piirtää Venturi. Valinta kertoo siitä, että Sergio Bonelli ei ole koskaan pitänyt hahmosta, joten tarinan sai antaa b-luokan kyvylle.
Tuon tiesinkin
Kyllähän se on niin, että nuo albumit ovat pääsääntöisesti vierailevien tähtien tekemiä. Jotkut tekijät pääsevät tosin myöhemmin tekemään normaaleita tarinoita, uusimpana esimerkkinä Mastantuono. Villa ja Civitelli ovat niin vakikaartia, että ihmettelen, jos he joskus vahvistaisivat poikkeuksina tämän säännön.
Kyllähän Ticcikin piirsi juhla-albumin ;)
-
Ja Galep. Mutta Galep taisi olla hätäratkaisu, kun keltään (Ortiz ja joku muu, en muista kuka...) ei tullut valmista ajoissa.
Ticcista en tiedä, mutta voin arvailla. Jostain syystä Ticci teki 90-luvulla melkoisen vähän Texiä. Hän teki muutaman vakiosarjassa ilmestyneen tarinan (5 kpl, joista yksi oli puoliksi Giolittin tekemä) lisäksi mm. muutamia novelleja, jotka julkaistiin ihan muualla kuin Texissä. Lisäksi tuli suuralbumi. Samalla hän teki muina töinä joidenkin länkkärikirjojen kansien kuvitusta. Suurin tauko oli oli 1993-97, minä aikana Texin perussarjassa ilmestyi vai se Ticcin ja Giolittin yhteistyö. Toki siihen väliin osuu juuri se suuralbumi!
Olisikohan ollut niin, että Ticcillä oli sopimus umpeutunut tai sitten hän oli muuten vaan kyllästynyt? Jonkinlainen (suosionmittaamis?)tauko oli kuitenkin meneillään. Suuralbumi ja novellit olivat ehkä sopivan inspiroivoivia erikoishommia, joista saatettiin maksaakin ihan eri tavalla.
Tällä vuosikymmenellä Ticcin julkaisutahti on ollut taas paljon tiuhempi ja ennen kaikkea tasaisempi. Nyt jo neljä tarinaa ja viides tuloillaan.
Eli poikkeuksia on, joten eihän sitä tiedä, vaikka Villa tai Civitelli haluaisivat joskus tehdä joskus jotain inspiroivampaa hommaa! :o
-
Annoin ääneni Aavikon saalistajille. Valinta oli aika vaikea, koska suuralbumeista suurin osa on hyviä eikä varsinaisesti mikään nouse ylivoimaisesti ylitse muiden.
Coloradon kaivoskahakasta tuli muutama huomio mieleen. Ei ole tainnut olla Ivo Milazzo ihan parhaalla tuulella tehdessään kansikuvaa tähän teokseen, sillä Tex näyttää aivan kuin myrkyn nielleeltä tuossa kannessa. Harvinaisen hapan ilme. Eihän siinä mitään, kyllä ilme tuima saa olla, mutta ei nyt mielellään mikään mörkki. Lisäksi kädet on piirretty jotenkin ylisuuriksi (noilla nakeilla Texin sitten pitäisi ampua vastustajiaan nopeammin ja tarkemmin ;D). Luulisi taiteilijoiden hieman enemmän panostavan näihin kansikuviin, ettei ainakaan mittasuhdevirheitä tulisi.
Kaiken kukkuraksi oma kappaleeni Coloradon kaivoskahakasta on ostopäivästä saakka ritissyt ja ratissut uhkaavasti liimauksestaan. Nyt sitten selaillessani sitä irtosivat sivut yhdessä siistissä nipussa kansista. Ei auta muu kuin kaivaa erikiipperi naftaliinista…
-
Annoin ääneni Aavikon saalistajille. Valinta oli aika vaikea, koska suuralbumeista suurin osa on hyviä eikä varsinaisesti mikään nouse ylivoimaisesti ylitse muiden.
Ihan hyvä tarina oli, Brindisin kuvitus miellytti silmää, tosin Carson oli muutamassa kuvassa aika, miten sen sanoitkaan, "mörkki".
Kaiken kukkuraksi oma kappaleeni Coloradon kaivoskahakasta on ostopäivästä saakka ritissyt ja ratissut uhkaavasti liimauksestaan. Nyt sitten selaillessani sitä irtosivat sivut yhdessä siistissä nipussa kansista. Ei auta muu kuin kaivaa erikiipperi naftaliinista…
Häh? Minulla ei tuommoista ongelmaa ole ollut minkään juhla-albumin kanssa, kronikasta en voi sanoa samaa. Onkohan mr. Cheyennellä jokin tavallista huonompi zipale, vai onko kukaan muu huomannut samanlaista ilmiötä?
-
Ehkäpä Coloradon kaivoskahakka on saanut piirrostyylinsä arvoisen liimauksen...!Muerte a Milazzo!
-
Häh? Minulla ei tuommoista ongelmaa ole ollut minkään juhla-albumin kanssa, kronikasta en voi sanoa samaa. Onkohan mr. Cheyennellä jokin tavallista huonompi zipale, vai onko kukaan muu huomannut samanlaista ilmiötä?
Ei ole minullakaan ollut ongelmia muiden suuralbumien kanssa, kronikkanikin vaikuttavat olevan ihan mainiossa liimassa. Coloradon kaivoskahakka on toistaiseksi ainoa poikkeus. Yritän välttää käsittelemästä kovakouraisesti varsinkin näitä erikois-Texejä, mutta kaivoskahakan kohdalla ei oikein ollut mitään tehtävissä. Aavistin kyllä, että on vain ajan kysymys koska se hajoaa käsiin. On kyllä toinenkin kirja, joka oireilee samalla tavalla kuin edellämainittu, nimittäin Ilpo Lagerstedtin Tex-historiikki. Oman kappaleeni loppupää rutisee ja irvistelee siihen malliin, että pian on kai tulossa liimausosastolle uusi potilas.
-
Ei ole minullakaan ollut ongelmia muiden suuralbumien kanssa, kronikkanikin vaikuttavat olevan ihan mainiossa liimassa. Coloradon kaivoskahakka on toistaiseksi ainoa poikkeus. Yritän välttää käsittelemästä kovakouraisesti varsinkin näitä erikois-Texejä, mutta kaivoskahakan kohdalla ei oikein ollut mitään tehtävissä. Aavistin kyllä, että on vain ajan kysymys koska se hajoaa käsiin.
Kronikkasi mainiossa liimassa? Varmaan ainoa laatuaan tässä keskustelussa, yhdessä vaiheessa sai lukea harva-se-päivä samoja valituksia kronikoiden huonosta laadusta. ;) Minultakin puuttuu kansi kronikoista 5 ja 2, vaikka jokainen on kertaalleen luettuja. Lisäksi on aina vaikeus saada ne auki (sitomisessa häikkää?). Juhla-albumit taas pysyneet loistavassa kunnossa, vaikka ne ovat enemmän käytössä >:(
On kyllä toinenkin kirja, joka oireilee samalla tavalla kuin edellämainittu, nimittäin Ilpo Lagerstedtin Tex-historiikki. Oman kappaleeni loppupää rutisee ja irvistelee siihen malliin, että pian on kai tulossa liimausosastolle uusi potilas.
-
jaa-a, vaikuttaa kovasti vaihtelevan. Minulla ei muiden uudempien julkaisujen kanssa ole ollut koossapysymisongelmia kuin kakkos- ja kolmosmaxien eli Merihevosen mysteeri ja Dodge city, niiden kanssa pitää koko ajan varoa etteivät hajoa käsiin. Osasyynä lienee niiden kova käyttö, useamman kerran on niitä tullut lueskeltua.
-
Ihan hyvä tarina oli, Brindisin kuvitus miellytti silmää, tosin Carson oli muutamassa kuvassa aika, miten sen sanoitkaan, "mörkki".
Täsmennän vielä hieman, mitä aikaisemmin kirjoitin. Mielestäni henkilöillä ilmeet saavat kernaasti vaihdella laidasta laitaan itse tarinassa, miten kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopii. Ja tässä taiteilijan kyvyt joutuvatkin hyvään puntariin eli kuinka hyvin hän kykenee kuvaamaan henkilöiden eri tunteita. Kansikuvat ovat asia erikseen. Niistä voitaisiin turha happamuus jättää pois. Brindisin Carsonista vielä: on niitä karseampiakin Carsoneita Texin historiassa nähty. ;)
Kronikkasi mainiossa liimassa?
Kronikoideni kunto johtuu varmaan siitä, että osan olen lukenut vain kertaalleen ja aika moni on vielä kokonaan lukematta. Toivottavasti sitten kun niihin ehtii oikein kunnolla paneutua, ei käteen jää pelkät kannet.
-
Eilen luin elämäni ensimmäisen texin, tuon Milazzon piirtämän albumin, piirtäjän takia minä se kirjastosta lainasinkin. Tuli tunne että Milazzo on joutunut Texiä varten hieman rajoittamaan ilmaisuaan, ainakin jos vertaan noihin muutamiin Parkereihini. Seuraavaksi sitten voisi koettaa löytää nuo Wilsonin Texit.
Itse tarinasta, tai pikemminkin Texistä. Aina piti pidätellä naurua kun sankarit jotain tekivät, Tex "lausunpa tässä itseselvyyksiä" Willerin puhdasotsaisuus suorastaan häikäisee. Koko hahmon olemus suorastaa huutaa Bonanzamaista aina siistiä studiosankaria. Juuri sellaista suomilänkkärin pääosassa Tapio Rautavaara menoa.
Eli hauskaa oli.
-
Eilen luin elämäni ensimmäisen texin
Onnittelut. Olet kunnon harppauksen verran Jouni Kataista edellä!
-
Voitte poistaa tuosta listasta Canyon doradon perästä tuon "vain italia" kun tuolla normi texejen ketjussa sanottiin että se on nyt ilmestynyt tänne kotimaallekkin.
-
Vois muuten tehdä uuden äänetyksen (Kvaak-setä ja muut tykkää hyvää, ku Texistä on ties kuinka monta äänestystä ja aihetta), koska Maxi-Texejä on ilmestynyt jo sellainen määrä, että niiden tasosta vois ruveta äänestämään (tosin tulee mullaki aika vaikea päästös)
-
Itse ajattelin ihan samaa. Voisiko esim. Janne pistää äänestyksen pystyyn. Vaikee kyllä ois valita. On niin hyviä nuo maxit. Sanoisin ehkä Konfederaattien kulta, tai Kalkkarot ja pahemmat käärmeet tai Rio Hondo tai Valkoisen biisonin pojat tai EN TIEDÄ. Mutta laitetaan nyt kuitenkin äänestys pystyyn.
-
Itse ajattelin ihan samaa. Voisiko esim. Janne pistää äänestyksen pystyyn. Vaikee kyllä ois valita. On niin hyviä nuo maxit. Sanoisin ehkä Konfederaattien kulta, tai Kalkkarot ja pahemmat käärmeet tai Rio Hondo tai Valkoisen biisonin pojat tai EN TIEDÄ. Mutta laitetaan nyt kuitenkin äänestys pystyyn.
Woah! Saadaan uutta mielenkiintoista keskustelua. Huh, jo pelottaa ajatella, kuinka paljon tuo päätöksen tekeminen tuottaa harmaita hapsia.
-
En voi ymmärtää Coloradon kaivoskahakan saamaa suosiota.. Piirrosjälki oli niin ala-arvoisen surkeaa, etten ole ensimmäisen lukukerran jälkeen viitsinyt kyseistä albumia edes suurpiirteisesti selata...
-
En voi ymmärtää Coloradon kaivoskahakan saamaa suosiota.. Piirrosjälki oli niin ala-arvoisen surkeaa, etten ole ensimmäisen lukukerran jälkeen viitsinyt kyseistä albumia edes suurpiirteisesti selata...
Plääh, jälkihän on loistavan ilmavaa, loputon yksityiskohtien paljouskin pistää joskus väsyttämään. Vielä kun saisi Ken parkerit ilmestymään uudelleen alusta loppuun.
-
Kyllä Sika nyt taitaa vitsailla. "Loputon yksityiskohtien paljous" sen viimeistään paljastaa!
-
Kyllä Sika nyt taitaa vitsailla. "Loputon yksityiskohtien paljous" sen viimeistään paljastaa!
ääh, en sano enää mitään :P
-
Kadonneen Pueblon suosiota en voi käsittää.
Albumista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä yksityisviestein.
Tarkoittaako tuo että sinulla on Kadonnut Pueblo josta olisit valmis luopumaan? Albumihan on ajat sitten myyty loppuun. Onkohan siitä mahdollisesti tulossa joskus uusintapainos? (Asko?) Ja minkähän kokoinen painos siitä alunperin mahdettiin ottaa? Kubertin väri-Texhän näyttää myös menneen loppuun. Luulisi näille tulevaisuudessakin olevan kysyntää.
-
Onkohan siitä mahdollisesti tulossa joskus uusintapainos? (Asko?)
Tosta olikin mun muistaakseni puhe jossain ketjussa. Mulle jäi ihan sellanen kuva, että joskus olis tulossa..
Ja minkähän kokoinen painos siitä alunperin mahdettiin ottaa?
Tästä puhuttiin myös. En vain saa ketjua mieleeni. Joku vois linkkiä laittaa?
-
Onkohan siitä mahdollisesti tulossa joskus uusintapainos? (Asko?)
Joskus tulee. Ei tässä kiirettä.
Mitä painosmäärään tulee, sitä en tarkkaan muista. Normaali-Texin levikin mukaan se päätettiin, joten otaksun 15 000 - 20 000 painetun.
R-lehtipistelevityksen kanssa tulee aina palautushävikkiä. Puebloa ei läheskään joka pisteestä myyty loppuun, vaikka tavallista useammissa paikoissa meni ei-ooksi. En siis tarkkaan tiedä, paljonko albumia on liikkeellä ja paljonko meni makkeliksi. Mikään harvinaisuus se ei lukumäärän puolesta ole mihinkään muihin Tex-julkaisuihin nähden, eikä siitä sellaista varta vasten juonittu.
Keräilybisnes buustaa kerkeästi omat legendansa ja "Kadonnut pueblo" osui ilmeisen kuumaan väliin Tex-kysynnän kehityksessä. Yllätys oli kaikinpuolinen, kun meille se oli alunperin pikaiseksi 50-vuotisjuhlajulkaisuksi (alkuperäisen syntymähetken mukaan) suunniteltu ja lähes promohalvaksi hinnoiteltu kertapläjäys.
Vaan saatiinpahan albumilinja auki.
Mitä sen "suosioon" tulee, ei kannata sekoittaa keskenään keräilyn intohimoja ja varsinaisen stoorin ja piirrostaiteen arvoja. Toivottavasti tässä ketjussa sittenkin arvotetaan jälkimmäisiä. Sillä Nizzi/Ticci-yhteistyö on jokseenkin erinomaista.
Niinkuin Sika totesi, Milazzon arvo on nimenomaan siinä, ettei hän jähmetä taidettaan loputtomien yksityiskohtien paljoudella tai yksittäisten kuvien pysähtyneellä freskoilulla. Hänessä on enemmän kertojaa kuin monessa muussa, vaikka ei Tex-piirtäjänä suosikkeihini kuulukaan. Niin kuin ei myöskään toisen ääripään pikkutarkka pakertaja Magnus. Kummallakin on kuitenkin erinomainen tarina, jossa on vaihtelua Tex-saagaan muutenkin kuin tussitekniikan saralla.
-
Puebloa ei läheskään joka pisteestä myyty loppuun, vaikka tavallista useammissa paikoissa meni ei-ooksi. En siis tarkkaan tiedä, paljonko albumia on liikkeellä ja paljonko meni makkeliksi. Mikään harvinaisuus se ei lukumäärän puolesta ole mihinkään muihin Tex-julkaisuihin nähden, eikä siitä sellaista varta vasten juonittu.
En mitään juonimista epäillytkään. Sattuu vaan olemaan niin, että vanhempi velipoikani myöhäisherännäisenä alkoi Puebloa himoitsemaan, mutta joka paikassa näköjään myydään ei oota.
Jos joku sattuu näkemään (uutena, sen verran tarkka tuo em. velj'poika on mitä hyllyynsä hyväksyy) Kadonnutta puebloa jossain kaupan niin kiitollisena otetaan tieto vastaan.
Itse arvostan Pueblossa ennen kaikkea Ticcin piirrosta, joka pääsee oikeuksiinsa suuressa koossa ja tarina on myös hyvä, ei missään nimessä kertakäyttökamaa niinkuin Curtville taannoin mielipiteenään ilmoitti.
-
Jos joku sattuu näkemään (uutena, sen verran tarkka tuo em. velj'poika on mitä hyllyynsä hyväksyy) Kadonnutta puebloa jossain kaupan niin kiitollisena otetaan tieto vastaan.
Kannattaa seurata esimerkiksi huuto.nettiä, siellä on puebloja kaupan aina silloin tällöin. Tosin hinnat näyttävät kivunneen 50 euron nurkille, joten jos haluaa uudenveroisen kappaleen, niin kuvetta voi joutua kaivamaan oikein olan takaa. Myös Hesassa sarjakuvien erikoisliikkeestä Kulkukatin pojasta voisi tätä himoittua albumia kysellä.
Minäkin lasken Kadonneen pueblon suuralbumien eliittiin. Ei tullut ekan lukukerran jälkeen sellaista fiilistä, että tähän en enää kajoa.
-
Kannattaa seurata huuto.nettiä, siellä on puebloja kaupan aina silloin tällöin. Hinnat näyttävät kivunneen 50 euron nurkille, joten jos haluaa uudenveroisen kappaleen, niin kuvetta voi joutua kaivamaan oikein olan takaa. Myös Hesassa sarjakuvien erikoisliikkeestä Kulkukatin pojasta voisi tätä himoittua albumia kysellä.
Pueblon hinta on laskenut järkiperäisemmälle tasolle, sillä piukeimmillaan siitä hinguttiin 70-100 euron paniikkisummia. Viimeksi Huuto.netissä on pariinkin otteeseen haluttu 20 euroa eikä huutelua ole juurikaan esiintynyt. Onhan sekin vielä alkuperäishinta kolminkertaisena.
Minttikopio voi tosiaan olla ison ja harmaan kiven takana...
Kuinka moneen kertaan olenkaan kuullut, että olisi kannattanut ottaa laatikko tai pari sivuun. Mutta olisin minä nekin jo ajat sitten lahjoitellut tai kaupustellut pois hyviin koteihin säädyllisin hinnoin ilman sen kummempia voiton maksimointeja tai bisnesvirityksiä.
Tex-myyntiin tottumattomat kirjakaupat eivät kovin innokkaasti ottaneet Puebloa myyntiin, joten käytännössä kolmen kuukauden R-kierron jälkeen albumi katosi myynnistä ja Tex-shopinkin reservi hupeni heti.
Näin syntyy sattuman kantamoisia collector's item -tapauksia.
-
Milazzossa ei ole mitään hyvää! Ei ole ollut! Eikä tule olemaan!
Katsokaapas Cochisen kultakanjonin sivun 133 alimman kuvan vasenta yläkulmaa. Milloinkahan suomenkieleen on tullut sana "Intanto"...
-
Ei varmaan milloinkaan, ompahan vaan jäänyt kääntämättä.
Jännää että Paso jaksat olla aina vaan kaiken suhteen niin mustavalkoinen, "on/off", joko jokin on oikein hyvää tai sitten täyttä paskaa. Ei Milazzo minullekaan suosikkipiirtäjäksi ensinäkemällä noussut, mutta kun sitä nyt mollasit niin kaivoin albumin esille. Luonnosmaista ja pelkistettyä, mutta kyllä hyvin kiinnostavaa. Kyllähän noista Texin aiemmista vakipiirtäjistä Milazzon tason alle jää vaikka kuinka moni.
-
Parempi saada keskitasoistakin Texiä suomenkiellä, kuin olla kokonaan ilman. Mulle ei ainakaan riittäisi, jos tulis 3-4 erilaista lehteä vuodessa, joihin olisi valkattu vain parhaat päältä.. Minä en ole halunnut luokitella eri piirtäjiä ja kirjoittajia liian jyrkästi, kaikista olen koittanut löytää jotain positiivista. Toki suosikit on olemassa..
-
Hyvin sanottu, ei missään tapauksessa kokonaan ilman. Pätee varmaan vaikka kuinka monella elämänalueella...
-
Katsokaapas Cochisen kultakanjonin sivun 133 alimman kuvan vasenta yläkulmaa. Milloinkahan suomenkieleen on tullut sana "Intanto"...
Juuri nyt!
Tai oikeastaan jo Mozartin kautta, jonka oopperan Don Giovanni hittibiisiä "Il mio tesoro intanto" on täälläkin luikauteltu.
Mutta mistä ja milloin suomen nimistöön on tullut "pasoleati"?
-
Muistelinkin juuri että eikös meilläkin vaari ja mummo aina sanoneet että "intanto" kun viittasivat samaan aikaan muualla tapahtuvaan toimintaan (esim. että juuri nyt lehmät pitäisi lypsää kun te kurpat vaan makaatte sisällä: Intanto Muu Muu!). Varmaankin olivat oppineet tuon ilmaisun Askon mainitsemasta oopperasta, ahkeria kulttuuri- ihmisiä kun olivat.
Pasoleati on myös suomenkieltä, tosin nykyajan kiireisen elämänmenon myötä pakosta lyhentynyt tähän muotoon. Alkuperäistä muotoa ei häveliäisyyssyistä voi kertoa, paitsi ehkä Paso itse.
Ota rauhallisesti Asko, ei kukaan ole sinua moisista tervaamassa. Tekevälle sattuu, sitäpaitsi plussapuolella on niin paljon ettei tuollaiset jutut paina missään!
-
Kyllä Texiin sopivat monenlaiset kuvittajat, ainakin vieraileviksi tähdiksi erikoisjulkaisuihin, kuten suuralbumeihin. Puhtaasti surkeita kynäniekkoja (esim. Gamba ja Muzzi) ei kaivata, mutta teknisesti taitavat ja erilaisia tyylejä edustavat piirtäjät (esim. Magnus ja Milazzo) ovat tervetulleita piristysruiskeita. Yksi harvoista ongelmista laveassa piirtäjäkaartissa on mielestäni se, että jokainen taiteilija tietenkin tulkitsee Texin ja kumppanit eri tavalla, jolloin lukijalta menee oma aikansa sopeutua 'uusiin kasvoihin'. Päähenkilöiden ulkonäkö on kuitenkin yllättävän tärkeä. Varmaan jokaisella meistä on joskus ollut se tunne, että Tex ei näytä Texiltä.
-
Milazzosta ei ole mihinkään, Magnus oli sen sijaan loistava! Ihmettelen miten Milazzoa voi sanoa teknisesti taitavaksi, sen verran alkeellista ja infantiilia hänen kättensä jälki on.
-
Milazzo ei kuulu minunkaan suurimpiin suosikkeihini. Jo aiemmin mainitsemani herrat Gamban ja Muzzin hän kuitenkin ruoskii vaikka silmät kiinni ja oikea käsi selän taakse sidottuna. Ei häntä todellakaan voi sanoa taitamattomaksi. Eli kyllä Milazzo tällaisena vierailevana tähtösenä sopii suuralbumisarjaan siinä missä muutkin.
EDIT. Mitä enemmän olen selaillut Coloradon kaivoskahakkaa viime aikoina, sitä paremmalta Milazzon tyyli alkaa vaikuttaa. Hienoa ja omaperäistä jälkeä!
-
Joo. Pitää, Paso, olla taito ymmärtää ja käsitellä asiat niin, ettei ne ole joko "tosi hyvä", tai "auttamattoman huono". Kyky ymmärtää vivahteita on taito sekin. ;)
-
Tein tähänkin mahdollisuuden vaihtaa antamaansa ääntä. Koska suuralbmueita tulee koko ajan lisää ja minä voin ne uudet listaan lisätä. Eli antamaansa ääntä voipi nyt vaihtaa
-
Äänestinpä nyt tätäkin. Valinta ei ollut helppo, koska kaikki suuralbumit ovat niin hyviä. Lopulta päädyin Aavikon saalistajiin. Brindisin taide on hienoa. Sopii mielestäni paremmin isoon kokoon kuin pieneen. Nizzin juttukin oli ihan hyvä. Olen lukenut tämän ja Kauhun laakson varmasti useimmin näistä jättialbumeista. Albumi näyttääkin vähän siltä. :D
-
Kauhun laaksokin on kova, mutta tappajien verisillä jäljillä kuitenkin suosikkini.
-
Kuinka monta sellaista suuralbumia on vielä julkaisematta, jotka meillä on aluksi julkaistu normisarjassa pienessä koossa..?
Ja onko uutta tietoa autiomaahan kadonneesta laivasta, et saadanko sitä joskus värillisenä ja isossa koossa meille??
-
Ei taida olla kuin yksi albumi julkaisematta albumikoossa, eli Villi pohjola. Mitään värijulkaisuja ei ole tietääkseni isossa koossa ja kovissa kansissa näillä näkymillä tulossa. Kannattaa hommata italoversio vaikka ebay:stä.
-
Olikos autiomaahan kadonnut laiva Italiassa jokin "erikoisjuhlajulkaisu", vai kuuluuko se tuohon normaaliin suuralbumisarjaan?
-
Ei kuulu albumisarjaan. Italiassa on julkaistu liuta parhaimpia tarinoita a4 koossa, kovissa kansissa ja väreissä ihan muuten vain.
-
Italiassa on julkaistu liuta parhaimpia tarinoita a4 koossa, kovissa kansissa ja väreissä ihan muuten vain.
Kuulostaa herkulliselta. Paljonko Italiassa onkaan lukijoita enemmän kuin täällä meillä? Eli paljonko tarvitaan lisää tilaajia/lukijoita Willerille, että voidaan ruveta tällaisia odottelemaan?
-
En muista Italian myyntilukuja, mutta kai ainakin yksi nolla Suomen lukujen perään voidaan lisätä.
-
Ei kuulu albumisarjaan. Italiassa on julkaistu liuta parhaimpia tarinoita a4 koossa, kovissa kansissa ja väreissä ihan muuten vain.
Janne tarkoittanee noita Mercury-kustantamon julkaisuja ( http://www.editorialemercury.it/html/cgo/texcgo.php )
Texiähän ilmestyy Italiassa virallisten Bonellin julkaisujen lisäksi myös monessa muussa muodossa, Mercuryn lisäksi ainakin Mondadori julkaisee paksuja, lähinnä Maxi-texiä muistuttavia yhden seikkailun kirjoja; kaikki siis jo aiemmin julkaistuja tarinoita. Näiden lisäksi muistelen vielä nähneeni joitain muitakin.
-
En tarkoita Mercuryn kirjoja. Niissä julkaistiin kaikki Texin alkupään seikkailut värillisinä. Väritys oli kauhiaa!!
Mondadori on tosiaan tehnyt noita maxeja muistuttavia pokkareita, mutta he ovat julkaisseet myös nuo mainitut paksukantiset värialbumit.
-
Kuinka monta sellaista suuralbumia on vielä julkaisematta, jotka meillä on aluksi julkaistu normisarjassa pienessä koossa..?
Ei taida olla kuin yksi albumi julkaisematta albumikoossa, eli Villi pohjola.
Toinenkin löytyy. Eli Italiassa alunperin 1996 ilmestynyt Nizzin ja Jordi Bernetin Mies Atlantasta. Atlanta tullee meillä isossa koossa ensi keväänä ja Pohjola sitten sitä seuraavana vuonna.
Räväkän raflaava käännösnimi muuten keksitty uusimmalle suuralbumille. Kiinnostava albumi varmasti tulossa.
-
Ääni Tappajien verisille jäljille. Tulee niin elävästi mieleen John Woon Hong Kong pätkä Hard Boilled. Aseita ei juurikaan ladata ja rikollista ainesta suolataan urakalla ja molemmissa yllätetään pahikset laskemalla rappusten kaidetta.
-
Äänestin ekaa suuralbumia, Kadonnutta puebloa - se Ticcin tyyli vain on niin hyvvää :D
-
Jordi Bernet piirtänyt Texiä?! Parhautta, olen pitkästä aikaa saanut Jordin taidetta ihastella dark horsen Jonah Hexeissä.
Omia henk.koht. suosikkeja gubbe on ja muistaakseni pummailin jossain messuilla että miekkosen "torpedo" alppareita suomennettaisiin lisää. Pummailin ilmeisesti väärältä hetsulta.
-
Kysyin tätä jo sarjakuvien keräily osiossa, mutta kun ei vastausta tullut niin laitetaan tähän, eli miten säilytätte suuralbumeitanne? Itselläni ei ole niissä mitään suojaa, joka kyllä hieman kammottaa aina kun kaapin oven avaa :-\
Pusseja olen noihin yrittänyt ostaa Makedoniasta, SS Libriconista ja Kulkukatin pojasta, mutta kenelläkään niitä ei ole ja uusista ei ole tietoa... Olen ajatellut sellaisia samankaltaisia pahvikoppia, joita on mm. vanhoissa mapeissa. En tiedä sitten olisiko sekään välttämättä hyvä idea. Neuvokaa tyhmää... (tai myykää muutama pussi noihin ja maxeihin/kronikoihin) ;D
-
Säilytän kaikki albumini Ikeasta ostetuissa pahvikoteloissa, jotka ovat ylhäältä kokonaan ja edestä suunnilleen puoliväliin auki. Kotelot olen tuupannut katorajassa olevaan ovelliiseen kaappiin. Siellä ne ovat turvassa ennenkaikkea lapsilta mutta myös auringolta. Kaiken lisäksi rivistö on suhteellisen siisti, kun oven avaa. Pussituksia en harrasta minkäänlaisten sarjakuvien yhteydessä.
-
Noista Ikean pahvikopista oli muistaakseni puhetta aikaisemminkin jossain.. Osaatko sanoa tuota tuotenimeä noille? Löytyisi sitten Ikeasta helpommin..
-
Noista Ikean pahvikopista oli muistaakseni puhetta aikaisemminkin jossain.. Osaatko sanoa tuota tuotenimeä noille? Löytyisi sitten Ikeasta helpommin..
Nyt on vaikea sanoa Jannen kuvauksen perusteella, mitä erityisesti tarkoittaa, mutta Ikean Pappis on ihan oiva säilytyslaatikko sarjiksille ylipäätään.
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/00100467
-
Tuo pappis on muuten varmaan ihan ok, mutta kun haluaisin texien olevan jotenkin näkyvissä. Ovat kuitenkin kaapissa, mutta kai sitä on vaan niin snobi, että haluaa vahän elvistellä ;D
-
Ei ole tuo pappis. Ikean sivuilta en löytänyt tuotetta. Se on valkoinen ja tosiaan se on päältä ja edestä auki, suhteellisen kapea. Siihen mhtuu muistaakseni viisi suuralbumia, joiden selkämys näkyy suunnilleen puoleenväliin, koska se etuosa on auki. Pystyy siis elvistellä. Onkohan sen nimi lehtikotelo tms....
-
Se on valkoinen ja tosiaan se on päältä ja edestä auki, suhteellisen kapea. Mahtuu viisi suuralbumia, joiden selkämys näkyy suunnilleen puoleenväliin, koska se etuosa on auki. Pystyy siis elvistellä. Onkohan sen nimi lehtikotelo tms....
Minulla on paljon näitä Ikean Flyt-mallisia:
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/50022354
Niihin brittiläiset vankan paperin lehdet Mojo, Empire, Film Total, Q ja Uncut asettuvat siivosti ja tanakasti. Koko lienee A-nelosta vetävä, joten tasan tarkkaan Tex-suuralbumeille sopiva.
Laminoitu, mappimaisempi kartonkikodelo on Nostalgisk.
-
Minulla on paljon näitä Ikean Flyt-mallisia:
Pitäisiköhän tuollainen hankkia... Minulla on kaikki suuralbumit, maxit, kronikat ja tavalliset lehdet vain kirjahyllyssä rivissä.
-
Minulla on paljon näitä Ikean Flyt-mallisia:
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/50022354
Niihin brittiläiset vankan paperin lehdet Mojo, Empire, Film Total, Q ja Uncut asettuvat siivosti ja tanakasti. Koko lienee A-nelosta vetävä, joten tasan tarkkaan Tex-suuralbumeille sopiva.
Laminoitu, mappimaisempi kartonkikodelo on Nostalgisk.
Justiin tuo Flyt-malli on meikäläisellä käytössä. Kätsy! (Kivempia ovat oikeastaan vain Askolta saamani Mustanaamio-lehtikotelot :), mistä tuli hyvä idea mieleeni: Tex Willer -lehtikotelot. Asko, vielä on juhlavuotta jäljellä!)
-
Haa! Löytyi 3 noita flyt-koteloita ja tuttu on menossa Ikeaan perjantaina, joten aika hyvin sain homman sumplittua. ;D
Mutta nuo Tex-aiheiset kotelot kyllä kiinnostaisivat... 8]
-
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lehtien pussiin laittaminen on omistuista touhua. Luettavaksi ne on tarkoitettu, varsinkin Willerit. Omat Willerit ovat tällä hetkellä lipastossa suojassa pölyltä. Ikean laatua sekin puupömpeli.
-
Yllätyin aika kovasti siitä että jotkut säilyttää texit pusseissa/laatikoissa. mulla on kaikki pikku-Texit, kronikat, maksit ja suur-albumit siististi hyllyssä aina odottamassa seuraavaa lukukertaa.
Mutta HEI mitä haittavaikutuksia aurigolla on sarjiksiin?
-
Mutta HEI mitä haittavaikutuksia aurigolla on sarjiksiin?
Suora auringonvalo on myrkkyä. Värit haalistuvat, paperi haurastuu ja lopulta suorastaan murenee.
-
Tex Willer -lehtikotelot. Asko, vielä on juhlavuotta jäljellä!)
Kannatetaan! Esim. suuralbumeille voisi olla vaikkapa 5 albumia vetäviä päästä auki olevia laatikoita (aivan kuin joittenkin DVD-boksien pahvikotelot) Tex-kuvituksella, pokkareille vaikkapa yhden vuosikerran vetäviä lootia.
-
Kahta ensimmäistä albumia enää mahdollista saada mistään, vai pitääkö itkeä menetettyjä tarinoita.
-
Kahta ensimmäistä albumia enää mahdollista saada mistään, vai pitääkö itkeä menetettyjä tarinoita.
Sitä on pitkin matkaa lupailtu, että "Kadonnut pueblo" uusitaan ennen pitkää, koska alkuperäinen painos jäi jonkin verran riittämättömäksi. Ensi vuonna vuoroon tulee uutuuksien oheen viimeinen normiopuksiin pienennetty suuralbumi (Parlovin piirtämä juttu, josta tullee hirmuisin debatti koskaan, varoitan...), mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.
Kahta ensimmäistä suuralbumia on muuten näkynyt huuto.netissä jo ihan kohtuullisiin lähtöhintoihin. Mitään oikeita keräilyharvinaisuuksiahan ne eivät ole koskaan olleetkaan.
-
Sitä on pitkin matkaa lupailtu, että "Kadonnut pueblo" uusitaan ennen pitkää, koska alkuperäinen painos jäi jonkin verran riittämättömäksi. Ensi vuonna vuoroon tulee uutuuksien oheen viimeinen normiopuksiin pienennetty suuralbumi (Parlovin piirtämä juttu, josta tullee hirmuisin debatti koskaan, varoitan...), mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.
Kahta ensimmäistä suuralbumia on muuten näkynyt huuto.netissä jo ihan kohtuullisiin lähtöhintoihin. Mitään oikeita keräilyharvinaisuuksiahan ne eivät ole koskaan olleetkaan.
Kiva homma, sikäli että Kadonnutta Puebloa en ole edes päässyt lukemaankaan, Sinisen Takin löysin kirjastosta ja luin.
Miksi Parlovin tarinasta tulisi kauhea debatti, hyvin piirretty tarinahan se on, heikkoudet löytyvät tästäkin tapauksesta tekstin puolelta.
-
kirjastosta minäkin nuo ekat suuralbumit löysin - kannattaa tsekata. Pueblo onkin hieno tarina.
-
mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.
Tuossa on varmaan taustalla se, että matskut olisi helposti saatavilla. Itse lämpenisin enemmän sille ajatukselle, että suuralbumisarjassa julkaistaisiin vain tarinoita, jotka on Italiassakin siinä sarjassa julkaistu. Mahdolliset uusinnat pistettäisiin kylmästi maxeihin tai, mikä vieläkin parempaa, samanlaiseen kovakantiseen formaattiin, kuin Mefisto-kirjat. Syitä moiselle on useita. Ensinnäkin se, että taiteilija on tarinaa kuvittaesaan ajatellut koko ajan tekevänsä tarinaa pokkarikokoon, joten siinä sen tulisi pysyäkin. Toinen, merkittävämpi, syy on suuralbumien epäkäytännölisyys. Niitä on hankala asetella ja käsitellä lukiessa. Kolmas, ehkä vieläkin oleellisempi syy, on se, että julkaisupolitiikka alkaisi olla aika kirjavaa, jos joka formaatissa olisi ekstrajulkaisuja. Jos näitä uusintoja tulee enemmänkin, niin millä logiikalla niitä jyvitetään eri formaatteihin? Nyt tässä on nähdäkseni selvästi järkeä: liuskausinnat perussarjaan, perussarjauusinnat kronikkaan, huipputarinat koviin kansiin (ja ne siis pois kronikoista). Maxit ja suuralbumit ovat välttyneet siis uusinnoilta (poikkeuksena tarinat, jotka on Italiassa julkaistu alunperin kyseisessä formaatissa, mutta Suomessa ei). Menee sekavaksi, jos pitää alkaa miettiä, että mikä on kyllin arvokas uudelleenjulkaistavaksi perussarjassa, kronikkassa, kovissa kansissa, suuralbumissa tai peräti värillisessä suuralbumissa. Siinä ei olisi yksinkertaisesti mitään logiikkaa.
-
Miksi Parlovin tarinasta tulisi kauhea debatti, hyvin piirretty tarinahan se on, heikkoudet löytyvät tästäkin tapauksesta tekstin puolelta.
Kyllä Parlovin minimalistinen tyyli on karmeaa Yaraa*. Pakkohan se on julkaista isossakin koossa jotta sarja ei jää vajaaksi mutta suuralbumeiden joukossa herrat Bernet, Parlov ja Milazzo ovat ala-arvoisuudessaan omassa kellariluokassa.
*norjalainen lannoitevalmistaja
-
herrat Bernet, Parlov ja Milazzo ovat ala-arvoisuudessaan omassa kellariluokassa.
Aivan helvetin hyviä piirtäjiä kaikki, vaikka eivät standardinättiä ja persoonatonta sarjakuvaa päkistäkään.
-
Noista kolmesta Milazzon ja Bernetin muukin tuotanto on tuttua. Joka kerta olen ihastellut herrojen taitoa. Parlov puolestaan on minulle tuttu tästä ainokaisesta Texistään, mutta ensimmäisellä lukukerralla pääsin ihan kybällä pohjoisen hyisiin Tex-tunnelmiin. Heppujen taitoa en siis kiistä. Eri asia kuitenkin on, että soveltuuko heidän tyylinsä juuri Texiin. Kaikille heistä Tex ei välttämättä ole sitä ominta aluetta, mutta sitä vartenhan suuralbumisarja tuli aikoinaan polkaistua, että siinä voi esitellä näitä Tex-normista hieman poikkeavia kuvitustyylejä. Siinä mielessä hieno ja mielenkiintoinen formaatti Texille. Itse toivoisin siihen tulevaisuudessa rohkeampiakin revittelyjä.
-
Sarjakuvakerronnassa kiehtoo minua eniten se tietty ilmavuus, kun tekijä saa melko vaivattomasti aikaan kuvan, mikä on elävä ja ennenkaikkea täynnä tunnelmaa sekä latausta. Milazzolla on ainakin tämä taito hallinnassaan ja siksi hänen tekemä suuralbuminsa on visuaalisesti eräs hienoimmista mielestäni. Totutusta vaihtelevat näkemykset ovat muutenkin mukava asia ja suuralbumisarja on todella hyvä formaatti niille.
-
Mun täytyy sanoa, että kaivoskahakka on ainoa suuralbumi, josta en muista juuri mitään. Olen yrittäny muutaman kerran lukea sitä uudestaan, mutta noin 15 sivun jälkeen alkaa tökkimään niin pahasti, että on pakko lopettaa. Ja se mikä tökkii on Milazzon piirros. Karun yksinkertaista eikä passaa Texiin alkuunkaan.
Parlovin taiteesta taas tykkäsin jostain syystä, vaikka ei sekään ole lähellekään parasta mahdollista.
-
Coloradon kaivoskahakka ei ole minullekaan jäänyt mieleen tarinansa vuoksi. Kuvitus sen sijaan nousee hyvin elävästi pinnalle, mitä ei kenties kokonaisuutena monen paremmankaan suuralbumin kanssa tapahdu.
Näin ne mielipiteet vaihtelevat, minulle Milazzo kun kelpaa mielihyvin.
-
Suuri junaryöstö jäi itselläni mieleen parhaiten en oikein muista muista suuralbumeista oikein mitään.
-
Kaupunki ilman lakia sai ääneni. Goran Parlovin surkeaa rappiotaidetta en voi sietää >:(
Heips,
Minustakin Kaupunki ilman lakia on paras albumi. Ensiksikin tarina on erinomainen, mutta piirros jälki suorsataan mestarillinen. Piirtäjänä tietenkin mestari Alberto Giolitti. Oli se vaan loistava piirtäjä. Suurimman elämäntyönsä teki juuri lännensarjojen Tonto, Have Gun Will Travel, Sergeant Preston, Gunsmoke, jne. Giolitti piirsi muitakin lännensarjoja ja kosolti muuta mahtavaa sarjakuvaa.
-
On muuten Patagonian rangerit saanut UBC:n arvostelijalta täydet pisteet. Harvemmin sitä näkee. Näytekuvat ovat mielestäni upeita. Odotusarvot pompsahtivat nyt aika ylös.
-
Vähän päivitin äänestyslistaa. Sainkin lisätä saman tien kolme albumia, niin se aika rientää. Mutta nyt saa äänestää patagonian rangereita, jos siltä tuntuu. Jos on aiemmin äänestänyt, niin pitää ensin poistaa jo annettu ääni.
-
Done! :laugh:
-
Arvoin pitkään ´Kauhun Laakson´ ja ´Patagonian rangerien´ välillä. Harmi, että äänestyksissä voi antaa äänensä vain yhdelle kerrallaan. Tällä hetkellä Patagonia voittaa, mutta Kauhun Laakso on kyllä häkellyttävän hyvä.
-
törkeästi nyt ilmoitan täällä että oheinen Tex willerin "kadonnut pueblo" on lähdössä todella halvalla, täällä: http://www.huuto.net/kohteet/tex-willer-50-vuotis-juhla-albumi-kadonnut-pueblo/141277433
Ja ohessa vielä sanon, jotta ei mene offtopic, Kadonnut Pueblo on tosiaan se paras. ^^
-
Kaikki Suuralbumitkin nyt sitten luettu vihdoin. Ei ne kovin vakuuttavia ollu ainakaan piirustusjäljen osalta ja tarinatkin kaikki yhtä pitkiä. Kadonnut pueblo oli jollain tapaa poikkeava ja hyvä, ehkä parhaan kuvituksen ansiosta, tosin Ticcin taide ei ole parhaimmillaan likinäköisille tarkoitetussa painoksessa. Patagonian rangerit oli lähellä tosi hyvää näin jälkeenpäin kuitenkin, mutta jollain tapaa kuubalainen veri kuohuu tarina oli elementeiltään lähimpänä sitä kruunua, mikä on aina kantanut willereitä ja äänestän ykköseksi sen siksi, että älylliset elementin tarinan dialogeissa olivat 84% prosenttisesti kohdillaan, loppu tosin oli heikko, ja kuvituskaan ei ollut parasta A-laatua. Tappajien verisillä jäljillä oli myös lähellä hyvää ja nostetaan maininnan arvoiseksi.
(hoksasin justiinsa että tarina raivoisa rämejahti on jäänyt kokonaan lukematta, joten muutan äänestystulosta tarvittaessa tarinan luettuani)
-
Myös minä sain kaikki suuralbumit luettua ja tein henkilökohtaista historiaa ostamalla ensimmäisen suuralbumin kaupasta. Äänestys parhaasta oli yllättävän vaikea joten lopuksi valitsin viidestä parhaasta ihan sattumanvaraisesti yhden.
Pitkän tauon jälkeen palaaminen Tex Willerin lukijaksi on näiden suuralbumien myötä ollut miellyttävää. Nyt on kaikki suuralbumit ja kronikat. Kovakantisista puutuu vielä yksi, Max Texejä puuttuu muutamia ja sitten täytyy tehdä päätös alanko ostamaan kirjastoja vai ihan normi Texiä. Toisaalta tilasin kyllä Texin puoleksi vuodeksi ja sitä kautta saan yhden kirjaston joten vastauksena on kai sitten että alan ostamaan molempia :)
Oma kokoelma jäi kesken 1992-1993 jonka jälkeen ei ole normi Texiä tullut ostettua eikä luettua joten ainakin kerättävää riittää. Pitää vain kyllä ensin saada lisää tilaa joten taas lähtee myyntiin ja vaihtoon jotain :(
-
Tekisi mieli vaihtaa ääni tarinalle Arizona liekeissä. Hieno inkkaritarina... Nyt on Cochisen kultakanjoni valittuna.
-
Nostetaanpa tämmöinenkin vanha ketju henkiin ;D
Lähikuukausina kaikki suuralbumit uudelleen läpiluettu, ja vielä tarinatkin suhteellisen tuoreessa muistissa; omasta mielestä suurin osa suur-albumeista on juurikin Texien parhaimmistoa sekä tarinoiden että taiteen osalta, toisaalta taas jotkut enimmäkseen juuri taiteen puolesta ei oikein itselle iske. Silti virkistävää nähdä erilaisia tulkintoja vaikka juuri näin yhden kerran kokeiluina ja iso sivukoko tekeekin oikeutta tälle piirtäjille omistetulle sarjalle!
Puhtaasti taiteen puolesta kärkiviisikon taitaa muodostaa Villan albumit Armoton ja Kadonnut laiva, Laura Zuccherin Doc! ja Civitellin Kuoleman ratsumies sekä Pasquale Frisendan Patagonian Rangerit.
Myös tarinan osalta kaikki edellämainitut keikkuvat kärkisijoilla, mutta lisäksi lisäisin soppaan vielä ainakin Finneganin rangerit (myös muita hyviä tosi paljon, hankalia päätöksiä, joten taidan vain jättää tältä osin tähän. Sanotaan bonuksena vielä, että Vanhan vihan loppuratkaisu oli erilaisuudessaan virkistävä, kaksintaistelussa aidosti jännitystä kun se tapahtuu kahden sivuhahmon välillä, eikä mitään muistikuvaa ollut edellisestä lukukerrasta miten käy).
Sitten "heikompien" teosten osalta täytyy sanoa sen verran että henkilökohtaisesti en niin kovasti ylistetyn Pueblon (ja Ticcin ylipäänsä) suosiota ihan ymmärrä. Omasta mielestä etenkin henkilöiden kasvot on "sotkuisia" ja silmätkin vaan jotkut kiemurat tai viivat.
Myöskään Kaksipäisessä käärmeessä ja pitkään alkupään peruswillereissä edustanut alkuperäispiirtäjä Galep, vaikkakin kaikki kunnia herralle urastaan Willerin parissa, ei ole omia suosikkejani. Epäilen että osaksi Galepin suosio johtuu vanhojen lukijoiden nostalgiasta kun varmaan Galep ollut ensikosketus Texiin ;).
Captain Jackista ja Enrique Brecciasta täytyy sanoa sen verran, että muuten komeaa jälkeä mutta välillä kasvot tosi omituisia. Ivo Milazzon tyyli Coloradon kaivoskahakassa ei myöskään omia suosikkejani, kuten ei Corrado Mastantuonon jotenkin "töksähtävä" tyyli. Aina kun sitä näkee perustexissä on vähän semmoinen tämmöstä nyt tällä kertaa-fiilis.
Tarinan osalta täytyy vielä sanoa, että Cochisen kultakanjonissa eri tahojen toistuva vangiksi ja ilman hevosia yms. jääminen tuntui jo koomiselta, sama kuvio toistui koko ajan ;D. Ei suosikkejani, vaikka Cochisea onkin aina mukava nähdä.
Laitetaanpas nyt loppuun vielä yksi kysymys; mikäs juttu tämä Villan ylimääräinen Kadonnut laiva -albumi on? Villan "varsinainen" albumihan on tuo tuoreempi Armottomat. Laiva ilmeisesti vain normisarjasta poimittu tarina, joka ei muutamasta muusta vastaavasta tapauksesta poiketen ole alunperinkään (Italiassa) julkaistu albumina...?
-
Sitten "heikompien" teosten osalta täytyy sanoa sen verran että henkilökohtaisesti en niin kovasti ylistetyn Pueblon (ja Ticcin ylipäänsä) suosiota ihan ymmärrä. Omasta mielestä etenkin henkilöiden kasvot on "sotkuisia" ja silmätkin vaan jotkut kiemurat tai viivat.
Myöskään Kaksipäisessä käärmeessä ja pitkään alkupään peruswillereissä edustanut alkuperäispiirtäjä Galep, vaikkakin kaikki kunnia herralle urastaan Willerin parissa, ei ole omia suosikkejani. Epäilen että osaksi Galepin suosio johtuu vanhojen lukijoiden nostalgiasta kun varmaan Galep ollut ensikosketus Texiin ;).
Laitetaanpas nyt loppuun vielä yksi kysymys; mikäs juttu tämä Villan ylimääräinen Kadonnut laiva -albumi on?
Jos Ticcin taide ei ole muista yhteyksistä tuttu, niin tiedoksi, että Ticci on muuttanut tyyliään moneen otteeseen: 1970- ja vielä 80-luvullakin kuvitus oli hyvin tarkkaa, mutta sitten tyyli muuttui luonnosmaiseksi, mistä osoituksena juuri tuo suuralbumi. Suurin osa pitää enemmän Ticcin varhaistöistä. Tuo Galepin suuralbumi puolestaan on tosi surullinen osoitus maestron uran loppuvaiheista. Hänen olisi pitänyt ehdottomasti lopettaa viimeistään 1980-luvun puolivälissä. Eli hänen tapauksessaan vanhempi kuvitustyö ei ole ainoastaan erilaista, vaan se on myös selvästi parempaa.
Kadonnut laiva puolestaan oli esimerkki ajasta, jolloin Suomessa vielä harrastettiin kunnollista toimitustyötä ja Tex myi lehtipisteissä kuin häkä. Suomessa oli 'omia' maxeja ja 'tiiliskiviä' ja pistettiinpä sitten yksi vanha huipputarina myös suuralbumiin. Oli kai tarkoitus kasvattaa suuralbumi-sarjaa muillakin vanhoilla tarinoilla, mutta kaikki tämmöinen loppui kuin seinään, kun Egmont irtisanoi valtaosan toimittajistaan.
-
Ticci ei kyllä tosiaan ole Texin ulkopuolelta tuttu, tiedä sitten olenko hänen parhaita töitään ikinä nähnyt.
Ja mitä Galepiin tulee, mieshän oli vuosia yksin vastuussa Texin piirtämisestä kansineenkin, lienee täytynyt aika nopeaan tahtiinkin piirtään mikä varmasti vaikuttaa lopputulokseen. Enkä siis tarkoita että mikään huono olisi, mutta enemmän tykkään näistä monista uudemmista piirtäjistä kuin alkupään Galepin piirroksista.
Siitä olen iloinen että suuralbumisarjaan ei tuotu enempää vanhoja tarinoita. Menee sekavaksi jos julkaistaan uusintoja summanmutikassa joka formaatissa, minusta uusinnoille olisi parempi olla ihan oma sarjansa (kuten kronikat/kirjastot).
-
Onkos mikään noista suuralbumeista väreissää?
Nää miellyttää kokonsa puolesta, ikänäkö kun alkaa tehdä tehtäväänsä. Siksi oikeastaan olenkin enimmäkseen siirtynyt digitaaliseen formaattiin koska pinch-to-zoom.
-
Onkos mikään noista suuralbumeista väreissää?
Noista ainakin Kadonnut pueblo on sekä mustavalkoisena että väreissä julkaistu.
-
Onkos mikään noista suuralbumeista väreissää?
2 Väri-suuralbumia on, tosin molemmista olemassa myös mustavalkoversio. Ensimmäisestä albumista Kadonnut Pueblo on värillinen juhlaversio, ja suuralbumi 13 Yksinäinen kostaja on värillinen ja kovakantinen.
Lisäksi samassa sivukoossa olevat (mutta sivumäärältään huomattavasti lyhyemmät) värialbumit on tietenkin väreissä. Ensimmäiset 10 tarinaa niputettiin 2 tarinaa samoihin kansiin ja kuuluu virallisesti suuralbumisarjaan, uudemmat julkaistu omina lehtinään.
Värialbumit:
-Suuralbumi 33 Sankari ja legenda/Fronteran vanki
-35 Painted Desert/Uhka Montanassa
-37 Tuhoajat/Kostaja
-39 Oikeutta Corpus Christissä/Cinnamon Wells
-41 Kulta-aseinen kostaja/Nogalesista etelään
-Värialbumi 1 Ruoska
-2 Viimeinen tehtävä
-3 Snakeman
-4 Aquas Negras
-5 Yellow Birdin legenda
-6 Pearl
-
Tuli viimeinkin luettua kaikki värialbumit (paitsi uusin). Näissähän on hienoa kuvitusta. Snakeman vaati vähän totuttelua aluksi mutta ihan hyvää jälkeä sekin lopulta oli. Värit toimivat hienosti.
Tarinallisesti näissä on aika kevyttä kerrontaa ja nopeasti luettavaa paitsi nuo klassikot tuhoajat ja nogalesista etelään. Niissä oli hieman enemmän tekstiä ja meni vähän kauemmin lukemiseen. Muissa saattaa olla useampikin täysin tekstitön sivu ja vähemmän puhekuplia joka nopeuttaa lyhyen tarinan lukemista entisestään.
Mielestäni näissä värialbumeissa toimi paremmin tuo kahden albumin yhdistelmä koska yksi alle 50-sivuinen on ihan liian nopeasti luettuna. Tuollainen ohut albumi on myös herkempi mahdollisille vaurioille.
Täytyy käydä vielä ostamassa tuo uusin värialbumi kun nyt viimeinkin pääsi vauhtiin näiden lukemisessa. Täytyypä yrittää lukea myös mustavalkoiset suuralbumit joista suurin osa on vielä lukemattomina hyllyssä.
-
Tuli viimeinkin luettua kaikki värialbumit (paitsi uusin). Näissähän on hienoa kuvitusta. Snakeman vaati vähän totuttelua aluksi mutta ihan hyvää jälkeä sekin lopulta oli. Värit toimivat hienosti.
Tuossa aikaisemmassa viestissä on listattu värialbumit. Viisi ensimmäistä, joissa kussakin on kaksi tarinaa, kuuluu suuralbumeihin. Näitä virallisia värialbumeita (alle 50-sivuisia) on nyt seitsemän. Mielestäni tämä viimeisin värialbumi Nuoruuden lähde on ihan hyvä albumi ja hyvin piirretty.
-
Ihmettelin aluksi värialbumin kolme esipuheessa ollutta mainintaa siitä että se on Tex romazi a fumette sarjan albumi numero 13 mutta ne 10 puuttuvaa tarinaa löytyivätkin onneksi suuralbumeista jonka huomasin tuosta listauksesta.
Pearl tarinassa taitaa olla kyllä osumatarkkuudeltaan heikoin rosvojoukko ikinä. Tex ja hos ampuvat metrin etäisyydeltä yhteensä neljä laukausta ja vain Tex osuu. Seuraavaksi samalta etäisyydeltä Carson ja roisto vaihtavat kolme laukausta ja vain kit osuu. Vähän pidemmältä etäisyydeltä kaksi roistoa ja kolme laukausta ja vain Pearl saa yhden osuman perille. Neljäs ampuu ratsailta vielä pari laukausta ja voitte vain arvata osuiko mihinkään ja kuka sitten puolestaan taas osui.