Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Curtvile 04.05.2006 klo 16:27:46
-
Tänään tuli lehtipisteisiin Warcraft albumi.
tämä on kai luokiteltavissa ööh länsi-manhwaksi? hinta 6,50€ ei vielä luettu, näyttää perusfantsulta.
pelin harrastajat saanevat enemmän irti.
-
Kerro lisää. Ilmeisesti kyse on suomenkielisestä julkaisusta? Onko se ihan albumi (A4) vai perinteinen pokkari? Paljon sivuja, värillisyys jne.?
Niin ja ilmeisesti vielä liittyy siihen Warcraft peliin...
-
-
-
kieli suomi, koko mangapokkari, lukusuunta länsimainen ja mv rasterisävyin. Palaan asiaan kunhan ehdin varsinaisesti lukea.
Ja pohjana siis Warcraft rooli/strategiapeli.
-
Hyvin länsimaalaistyyppinen tekele kuvitukseltaan. Kaameinta kuraa mitä ikinä on suomeksi julkaistu mangapokkarimuodossa.
Sarjan suomentaja-toimittaja varmaan käskee mun taas poistua lasten keskusteluista.
-
Perustuuko toi niihin vanhoihin warcraft kirjoihin vai onko niissä uudet jutut? Kirjat olivat ihan hyviä.
Vai onko tämä albumi julkaistu muualla aiemmin?
-
Itsekin ihmettelin tänään kaupassa, että mikäs tämä on... ja nappasin sitten mukaani. Näytti aika kliseiseltä, mutta älyttömän nätiltä.
Täytyy lukaista...
-
Hyvin länsimaalaistyyppinen tekele kuvitukseltaan. Kaameinta kuraa mitä ikinä on suomeksi julkaistu mangapokkarimuodossa.
Sarjan suomentaja-toimittaja varmaan käskee mun taas poistua lasten keskusteluista.
Eihän WarCraft ole karmeinta kuraa edes nähnytkään. Nättiä taidetta. Ja lohikäärmeitä.
...ja se on enempi Rmäki, joka noita sun pahoja tapojasi paheksuu.
-
Näytti aika kliseiseltä
Eikä vain näytä.. Naispäähenkilö on blondi, isohinkkinen ilmapää ja mies vakavamielinen, sorrettu sankari. Surkeiden sattumusten johdosta parivaljakko päätyy yhteen ja mukaan tulee niin entiset vihulaiset, jotka tunnustavat erehtyneisyytensä ja rupeavat taas hyviksiksi, kuin salaperäinen miekkasankari, joka saapuu hätiin aina yhdennellätoista hetkellä ja pelastaa tilanteen.
Ai niin, ja varsinainen keskisuuri pahis jää aina ratkaisevissa tilanteissa suustaan kiinni ("Kukaan ei ymmärtänyt minua.. Mutta Herrani tuli ja pelasti minut ahdingostani ja johdatti minut oikealle polulle! Ja nyt minä kostan kaikille niille ilkimyksille, jotka kehtasivat pilkata pieniä ja erillään olevia silmiäni!!!!) ja sankarit keplottelevat itsensä tilanteesta pois.
HOHHOIJAA! Toivottavasti WoW:ia pelaavat saavat mokomasta enemmän irti. Tätä kuraa ei muille (etenkään fantasiakirjallisuuden ystäville!) vaan voi suositella. Minä odotin aika paljon tältä sarjakuvalta suurena DL-fanina.
Taide toki on nättiä. Ostan nuo kaksi muuta osaa nyt ihan piruuttani, jos vaikka hankkisivat sitten minun(kin) rahoillani jotain fiksumpaa julkaistavaksi tulevaisuudessa.
-
Kliseet ovat fantasian helmasynti, ainakin nykyisellään. Tiedän ettei keskeneräistä pitäisi arvostella niin kovalla kädellä. Ainahan on mahdollista, että tulevat kaksi osaa nostavat sarjan uusiin sfääreihin. Ei vain näytä kovin todennäköiseltä.
Ikävä puoli on että jo valmiiksi fantasia/manga/manhwa- vihamieliset henkilöt saavat lisää vettä myllyynsä. "Tätä ryönäähän se kaikki on." Joo, ei tämä kenenkään maailmaa mullista. piirrosjälki ja kuvakerronta toimii. Tarinan sisältö on..
tyydytään kliseiseen.
Olen lukenut huonompiakin ja muistan ne. valitettavasti. Eivätkä läheskään kaikki niistä olleet mankkaa tai fantsua.
Olisiko tämä sitten pitänyt jättää julkaisematta? Ei. Kyllä tämä löytää ainakin muutaman fanin, joista osa varmaan tekee omia sarjakuviaan.
Se, pitääkö tätä julkaista ja jättää esim. uusia Conaneja tai ihan omista lähtökohdistaan, ei lisenssipohjalta, tehtyja fantasia/ei-fantasia sarjakuvia julkaisematta suomeksi onkin vakavampi kysymys.
-
Naispäähenkilö on blondi, isohinkkinen ilmapää ja mies vakavamielinen, sorrettu sankari.
Mutta nämähän ovat plussia...
Itse en kyllä kyseiseltä teokselta odota pahemmin mitään, mutta kyllä minuun uppoaa vähän huonompikin fantasiaryönä. Paljon hehkutettu Kadonneiden nummien valituskin oli todella puisevaa (joskin kaunista) matskua kliseissä kieritetyillä hahmoilla, mutta yllättävän mielellään sitäkin luki.
Ensimmäistä Warcraftia tuli skidinä pelattua.
-
<snip>Paljon hehkutettu Kadonneiden nummien valituskin oli todella puisevaa (joskin kaunista) matskua kliseissä kieritetyillä hahmoilla, mutta yllättävän mielellään sitäkin luki.
<snip>
Oliko se nyt niin kliseistä? Eikös siinä pikemminkin leikitty niiden kliseiden kanssa ja saatu niihin ihan uusia ulottuvuuksia. Toisaalta kirjoja on yhtä monta kuin on lukijoitakin.
Sivistysosuus: Klisee on tullut ranskankielestä (cliché) ja se tarkoitti alun perin painolaattaa. Konkreettinen on muuttunut metaforaksi.
-
Yhdyn Wilpurin kantaan: tusinafantasiaa mutta mikäs siinä. Jos hommassa on haltioita, lohikäärmeitä, miekkaa ja magiaa, varsinkin nätisti piirrettynä, niin minä viihdyn kyllä mukana. En jaksa kuitenkaan uskoa, että kolmessa osassa ehditään saavuttaa riittäviä eeppisyyden määriä, mitä esimerkiksi alun katsauksessa historiaan on. Kun tarinassa kolmannen tai neljännen kerran hyvien suurin sankari sortuu pahan houkutuksiin, ei voinut kuin virnistellä.
Ulkoasu saa vähän miinusta, kun Tokyopopin ärsyttävän punainen logo on nyt eksynyt Suomi-julkaisunkin selkämykseen. Mikä senkin tarina lienee, Egmonthan sitä täällä julkaisee.
Ai niin, yksi asia jäi vähän epäselväksi. Onko tarinan Auringon Kaivo sama asia kuin historiikissa ollut Iäsyyden Kaivo? Kaikki järki siihen viittaa, mutta missään ei selvästi asiaa sanota.
-
Luin uudestaan opuksen. Vei noin viisi minuuttia. En tiedä onko minulla väärä Warcraft Auringon kaivo 1 Lohikäärmeen jäljillä, mutta
Naispäähenkilö on blondi, isohinkkinen ilmapää ja mies vakavamielinen, sorrettu sankari.
siis kumpi näistä naisista on isohinkkinen? Anatomisesti oikeaoppisia ja hyvä jos c-kuppi. Eivät mitään Brian Pulidon tai J Balentin ei kylkiluita, ei sisäelimiä, rasvaprosentti 3, paitsi ÄÄÄ kupin rinnoissa- naisia.
Halusin vain ettei kukaan ainakaan osta opusta vääristä syistä. Tarinan keskinkertaisuus harmittaa. Jos samalla piirrostyylillä ja sivumäärällä ja lohikäärmeillä tekee tarinan niin voisi kyllä yrittää ylös Tolkien/Eddings-kloonisuosta.
Todennäköisesti silti pelkän piirroksen vuoksi hankin tulevat osat.
Tämä uppoaa varmasti ahmimisikäisiin TSH ja sen tyyppisiin high fantasy fanittajiin.
Itse toivoisin egmontin ja muiden kustantajien panostavan myös
meihin Gemmell/Howard/Nicholls/Gentle lukemiston ystäviin.
Ei tämä niin huono ole kuin Doc lomapäivä antaa ymmärtää, mutta oli tällä vastassa sitten kimmerialainen tai Ferron niin eipä ole kalmorutolla tai louhikärmeksillä hyvä päivä.
Turpiin tulee niin että oksat pois ja pala petäjäistä.
-
siis kumpi näistä naisista on isohinkkinen? Anatomisesti oikeaoppisia ja hyvä jos c-kuppi.
Kenties rinnat vain korostuvat sopivasti tietyissä vaatteissa (kts. kansi). Sinun tutuistasi en tiedä, mutta ilman wonderbran apua ei monellakaan minun muutoin hoikalla tutullani todellakaan ole mitään c-kuppiakaan (tulee muuten sellaisia hoikkia naisnäyttelijöitä mieleen kuin Meg Ryan, Winona Ryder ja Shannyn Sossamon). Anveenan rasvaprosentilla hyvä jos AA. Sitten meillä lylleröillä (esim. minulla) on ihan poveakin, mutta sen lisäksi muutakin, "mistä pitää kiinni".
Toki on näitä Luojan ihmelapsia, joilla on mammuttipovi, mutta siellä se kaikki rasva sitten onkin.
No juu. Tokihan Auringon kaivo oli ihan hyvä, mikäli sitä lukee yhtäläisellä vakavuudella kuin Seiskaa. Mutta jos jollakulla muullakin on tullut vastaan se vaihe elämässä, kun keskinkertaisuudet alkavat kyllästyttää ja lukemisiltaan kaipaa edes HITUSEN omaperäisyyttää, niin ei kannata vaivautua tämän sarjan kohdalla. Olkoonkin rankka tuomio jo heti ensimmäisen osan jälkeen, mutta en usko parannuksen tapahtuvan heti seuraavassa osassa. Itse rakastan kliseitä ja fantasiaa, mutta onhan se jo lukijan aliarviointia, kun pääpahis alkaa pitää puheita ja entiset viholliset kääntyvätkin yhtäkkiä hyvien puolelle. Se, minkä Hayao Miyazaki tekee nerokkuutta hipoen, onnistuu AK lennähtämään persiilleen.
No juu. Kaikesta huolimatta keskinkertaisen hyvää viihdettä. Iskee varmasti nuorempiin, joille kliseet ovat vielä uusia.
-
Ulkoasu saa vähän miinusta, kun Tokyopopin ärsyttävän punainen logo on nyt eksynyt Suomi-julkaisunkin selkämykseen. Mikä senkin tarina lienee, Egmonthan sitä täällä julkaisee.
Ai niin, yksi asia jäi vähän epäselväksi. Onko tarinan Auringon Kaivo sama asia kuin historiikissa ollut Iäsyyden Kaivo? Kaikki järki siihen viittaa, mutta missään ei selvästi asiaa sanota.
Lisenssien kanssa pelaamisen huonoja puolia nuo ulkoasun suhteen tehtävät kompromissit. Ei niitä kansia niin vaan ilman lupaa ronkita. (Ja ovathan ne alkuperäisen kustantajan logot Marvelin ja DC:n julkaisuissakin...)
Saattaa olla Knaakilta harkittu veto jättää nuo kaivojen väliset suhteet hämärän peittoon. Toisaalta herralla on tapana lopettaa olentoja iäksi ja palauttaa ne henkiin jo seuraavassa kappaleessa...
Fantasian kliseisyydestä: Onko Ruggero Deodaton "The Barbarians" jonkun mielestä huono elokuva?
-
Kenties rinnat vain korostuvat sopivasti tietyissä vaatteissa (kts. kansi). Sinun tutuistasi en tiedä, mutta ilman wonderbran apua ei monellakaan minun muutoin hoikalla tutullani todellakaan ole mitään c-kuppiakaan (tulee muuten sellaisia hoikkia naisnäyttelijöitä mieleen kuin Meg Ryan, Winona Ryder ja Shannyn Sossamon). Anveenan rasvaprosentilla hyvä jos AA.
Toimittaja meni juuri onnesta soikeaksi. Ensin Inuyashan kirvoittaa vakavan keskustelun uskonnoista ja pahoista voimista. Ja nyt on päästiin bosastoihin! Naisen rinnat ovat kyllä paljon uskontoa vaarattomammat ja hienommat kapineet. (Tämä on siis toimittajan henkilökohtainen mielipide, eikä edusta Egmontin arvomaailmaa millään muotoa!) Kyllähän ne säännöllisesti riitoja aiheuttavat, mutta isommat sodat ovat olleet harvassa...
-
Fantasian kliseisyydestä: Onko Ruggero Deodaton "The Barbarians" jonkun mielestä huono elokuva?
Onko se sinusta sitten hyvä? Pidätkö myös Ator-elokuvista?
Voi kuulostaa oudolta kommentilta jonkun suusta jonka mielestä esim. Conan barbaari on hyvä leffa.
Huom! Ei paras leffa, vaan hyvä.
Tietysti jos vertailupisteeksi otetaan Barbarians elokuva Warcraft on huippusarjis. Se on vain minusta huono periaate.
Onhan levottomatkin tarinallisesti parempi kuin äänetön testikuva. Siis videoiden AV-signaalin testikuva.
Korkeammallekin voisi tähdätä.
Tietysti kaura myy. Eihän Magic fantasykaan innovatiivisuudella loistanut.
Rinnat tietysti myy aina. Nimim. Usemman yli c-kuppisen älykkään naisen tunteva.
-
Toimittaja meni juuri onnesta soikeaksi.
Voi kultapieni, älä masennu ;)
Kateellisten panetteluahan tuo hoikkien naisten muodokkaiden rintojen morkkaaminen on. Syy ei ole millään tavalla Egmontin toimituksen. Kaikki vika, mitä Warcraftista on löytynyt, on ollut Egmontin toiminnasta riippumatonta.
Hyvää työtä teette :)
Nimim. Usemman yli c-kuppisen älykkään naisen tunteva.
Noh, rintojen aito kokohan ei korreloidu älykkyytteen. (Ovatko ö-kuppiset naistuttavasi sitten muutenkin hyvin hoikkia? Ymmärrän, jos vastaat myönteisesti - en minäkään haluaisi mustaa silmää)
-
Kateellisten panetteluahan tuo hoikkien naisten muodokkaiden rintojen morkkaaminen on.
Noh, rintojen aito kokohan ei korreloidu älykkyytteen. Ovatko ö-kuppiset naistuttavasi sitten muutenkin hyvin hoikkia?
Niin vastasitkin itse. Ei korreloidu, eikä naisen tarvitse olla "hoikka". Älykäs kylläkin.
Siinä Warcraft oli suht onnistunut. Ei nuo naiset nimittäin aivan niin tyhjäpäitä olleet kuin joissain sarjakuvissa.
Vähän enemmän kanttia ne kyllä kaipaisivat. Enemmän Red Sonja henkeä. Howardin ei sarjisten.
-
Niin vastasitkin itse. Ei korreloidu, eikä naisen tarvitse olla "hoikka". Älykäs kylläkin.
Hyvin kierretty ;D
Ei nuo naiset nimittäin aivan niin tyhjäpäitä olleet kuin joissain sarjakuvissa.
Paljon mangaa lukeneena voin kyllä vahvistaa väittämäsi, mutta Anveena on melko rajatapaus. Tulee väkisinkin mieleen väittämä, jonka mukaan idiootit ovat hilpeitä, koska eivät tajua murehtia. Ja jos sovellamme tuota periaatetta Anveenaan..
-
Olkoonkin rankka tuomio jo heti ensimmäisen osan jälkeen, mutta en usko parannuksen tapahtuvan heti seuraavassa osassa. Itse rakastan kliseitä ja fantasiaa, mutta onhan se jo lukijan aliarviointia, kun pääpahis alkaa pitää puheita ja entiset viholliset kääntyvätkin yhtäkkiä hyvien puolelle.
Kakkosessa on pari yllättävääkin hetkeä olemassa. Ja jos aivan tarkkoja ollaan, niin ykkösen puolta pikana vaihtava kääpiö luuli ensiksi olevansa hyvisten puolella, mutta vaihtoi leiriä heti kun huomasi asioiden oikean laidan. Ehkä kääpiöt ovat muutenkin meitä ihmisiä nopeampia tekemään oman maailmankatsomuksen ja kaveripiirin mullistavia päätöksiä...
Tuskinpa herra Knaakilla on ollut täysin vapaat kädet hahmojen suhteen. Suurin osa julkaisun kohdeyleisöstä kuitenkin pelaa uhkeaa prinsessaa, hiljaista soturia, sanavamista soturinaista, oikeamielistä örkkimörkkiä tai mahtiponteilevaa ja puheliasta pahista...
-
Niin vastasitkin itse. Ei korreloidu, eikä naisen tarvitse olla "hoikka". Älykäs kylläkin.
Hmm... Mikä ihme se on tuo ulkonäkökeskusteluihin aina tunkeutuva älykkyyden ihannointi ja korostaminen. Onko älykäs ja pahansuopa sporttimalli jotenkin parempi kuin uhkea ja kiltti yksinkertainen olento?
Anveena on kyllä kieltämättä aika höntti olento, mutta onhan Kalec vähintäänkin yhtä yksinkertainen. Miksi jälleen kiinnitettiin huomio muodokkaan naisen oletettuun tyhmyyteen, mutta tärkeälle tiedusteluretkelle lähetetty lohikäärme saa olla niin pihalla kuin haluaa...?
(Eräässä aivan toisessa keskustelussa aivan toisessa forumissa kohkattiin, kuinka kaikki silikonirinnat ottaneet naiset ovat vain ja ainoastaan tyhmiä. Yksi päällimmäisistä uhoajista ei varmaan tänäkään päivänä tiedä, että yksi hänen kaveripiirinsä kuuluva ja häntä itseään ehkä jopa hiukan fiksumpi naishenkilö kuuluu tähän parjattuun silikonikastiin. Odotan innolla sitä päivää, kun sammakko hyppää kyseisen herran suusta väärässä seurassa...)
-
Voi kultapieni, älä masennu ;)
Hitsipilli! "Kultapieni" ja kehujakin vielä! Tai ainakin haukkujen puutetta. Meikä masentuu seuraavan kerran joskus heinäkuussa. Nyt leijailen yläpilviin pois tätä keskustelua riivaamasta...
-
Mikä ihme se on tuo ulkonäkökeskusteluihin aina tunkeutuva älykkyyden ihannointi ja korostaminen.
Kultarengas sian nenässä
on kaunis nainen, älyä vailla.
- Sananlaskut (Nk. vanhan raamatunkäännöksen mukaan.)
-
Vai on tällainen päässyt putkahtamaan. Kim on mielettömän hieno artisti suunnittelun ja dynamiikan suhteen, sekä tietysti värienkäytönkin. Kokonaisvaltaisesti ihailtavaa jälkeä. Warcraft-pokkaria en ole nähnyt, mutta todennäköisesti sekin pitää korjata talteen. Huvittavaa kenties sinänsä, että vaikka peliä pelaankin, on peli ainoa asia mikä laittaa vastaan moisen tapauksen hankinnassa - peli on täysin tyhjä sisällöllisesti, ellei mekaniikkaa ja ihmisiä lasketa. Maailma on autio eikä mikään vetoa niin millään tavalla - parempien esineitten perässähän siellä juostaan. Onneksi on mukana päälle 50 kotimaalaista ystävystä :)
Jokatapauksessa, piirsipä Kim ne rintavarustukset miten tahansa, siitä ei pääse mihinkään että lahjakashan mies on.
http://www.hyung-taekim.org/
-
Se, minkä Hayao Miyazaki tekee nerokkuutta hipoen, onnistuu AK lennähtämään persiilleen.
... mutta kukapa se jaksaisi koko ajan lukea/katsoa Miyazakia :P
Luvassa on siis ennalta-arvattavaa juonta, lohikäärmeitä, väkivaltaa ja melkein isopovisia naisia. Aivan selvästi 'must buy' ;D (vai pitäisiköhän minun siirtää vastaus suoraan ”väärien mielipiteitten” ketjuun?)
Curtvile: onko vaivannäön/postimaksun arvoinen hankkia suomenkieliset osat tänne Ruotsiin asti?
-
... mutta kukapa se jaksaisi koko ajan lukea/katsoa Miyazakia :P
Ei varmasti kukaan. Kuka jaksaisi ainaisia keskinkertaisuuksia koko ajan lukea/katsoa :P?
Luvassa on siis ennalta-arvattavaa juonta, lohikäärmeitä, väkivaltaa ja melkein isopovisia naisia. Aivan selvästi 'must buy' ;D
Salaperäisi miekkasankareita, katkeroituneita kääpiötä, sorrettuja haltijoita, angstia ja muuta *----*. Hopi hopi tilaamaan omaa kappaletta.
-
Salaperäisi miekkasankareita, katkeroituneita kääpiötä, sorrettuja haltijoita, angstia ja muuta *----*. Hopi hopi tilaamaan omaa kappaletta.
Enää ei puutu kuin vampyyrit, enkelit ja cowboy-hatut niin ollaan vaarallisen lähellä täydellisyyttä ;D
-
Eikä vain näytä.. Naispäähenkilö on blondi, isohinkkinen ilmapää
Eli siis laatutavaraa. ;) Onneksi fantasia saa olla sitä mitä todellisuus ei aina valitettavasti ole ;D.
-
Enää ei puutu kuin vampyyrit, enkelit ja cowboy-hatut
Cowboy-hatut. Check! :)
-
Cowboy-hatut. Check! :)
Äh, eihän sulkahattuja lasketa. Vai kehen/mihin viittasit?
-
Äh, eihän sulkahattuja lasketa. Vai kehen/mihin viittasit?
Itse asiassa en mihinkään erityiseen hahmoon. Ajatteletko merirosvoja vai muskettisotureita? ;)
-
Itse asiassa en mihinkään erityiseen hahmoon. Ajatteletko merirosvoja vai muskettisotureita? ;)
Kohdistin kysymykseni kyllä Wilpurille. Missä kohtaa Warcraftia hän on oikein nähnyt cowboy-hatun?
-
Kohdistin kysymykseni kyllä Wilpurille. Missä kohtaa Warcraftia hän on oikein nähnyt cowboy-hatun?
No ei ihme että himena hämmennyin ;)
-
Kultarengas sian nenässä
on kaunis nainen, älyä vailla.
- Sananlaskut (Nk. vanhan raamatunkäännöksen mukaan.)
Mutta sikahan on viisas eläin! Kaikenlaisten taikauskoisten mielestä tosin epäpuhdas, mutta nehän nyt suhtautuu kummallisesti isommilla rinnoilla varustettuun sukupuoleenkin...
Luulin, että raamattu on kaikkien vajavaisten kaveri, mutta näköjään sieltäkin löytyy kuittia tyhmille, kauniille ja rumillekin. Koskaan ei ole hyvä. Vai onko tämä sitä vanhan liiton meininkiä ja hehkeät dillenaiset hyväksytään ydinryhmään vasta Jessen toimesta...?
-
Luulin, että raamattu on kaikkien vajavaisten kaveri, mutta näköjään sieltäkin löytyy kuittia tyhmille, kauniille ja rumillekin. Koskaan ei ole hyvä. Vai onko tämä sitä vanhan liiton meininkiä ja hehkeät dillenaiset hyväksytään ydinryhmään vasta Jessen toimesta...?
Ei, tuo on vain käännetty vähän kehnosti. Uudempi käännös kääntää sen hieman selkeämmin:
Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.
Toisin sanoen jo muinaiset israelilaiset arvostivat älyä kauneutta enemmän. Niin ja vielä vanhempi käännös eli ns. Biblia kääntää vielä selvemmin:
Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
-
Voi Janne, Janne...
Se, miksi vertaus kohdistuu sikaan, lienee hyvinkin vähäisellä kontekstuaalisella ajattelulla ymmärrettävissä. Kuten luultavasti tiedätkin.
Tuossa pari veristä loukkausta lisää (ei sanatarkkoja siteerauksia):
Tyhmäkin käy viisaasta, kun on vaiti.
Tyhmästäkin on enemmän iloa kuin hepusta, joka on omasta mielestään viisas.
Nyt herneitä urakalla nenään! Miten ne kehtaa viattomia ihmisiä näin pilkata!? Eikö Raamatun (erisnimet isolla alkukirjaimella) joka ikisen tekstin sanoma olekaan kaikkien paijaaminen!? :P
(Pitäisikö tästä aloittaa eksegeesi-ketju, vai meneekö suoraan mappi Ö:hön?)
-
(Pitäisikö tästä aloittaa eksegeesi-ketju, vai meneekö suoraan mappi Ö:hön?)
Mutta meillähän on jo Uskonto-ateismi -ketju. Okei, ehkä se on jo menettänyt kaiken potenttiaalinsa rakentavaan eksegeettiseen keskusteluun. Mutta ehkä voimme jatkaa näiden jakeiden eisegeesiä siellä.
-
Hmm... Mikä ihme se on tuo ulkonäkökeskusteluihin aina tunkeutuva älykkyyden ihannointi ja korostaminen.
Sanasieppoa siteeraten:
Kun nainen on kaunis niin
hän silloin anteeksi saa
että miehelleen ilkeä on
ja vieläpä tyhmä kuin saapas
Jottei mene koko palko poikittain nenuun niin tuo jatkuu:
Mutta tyhmempi kuin nainen
konsanaan on mies
se miehen sekoittaa lempi
mies sekoaa vielä enempi
lopussa vielä:
On rakkautta kun nai läskin
kun tämä on niin älykäskin
Että sellaista vintage-matskua Saarelalta...
-
No niin, palataanpa takaisin aiheeseen, eli siis tissei...
...
Siis Warcraftiin ;D. Njoo, lukaisin tuon just läpi viidessä minuutissa, ja aika puuroa oli kyllä. Arvosanaa laskee myös se, että uskoin hypeen isoista hinkeistä, mutta niitä ei nähty :(. Odotukseni niiden suhteen oli korkealla, mutta kun pokkari läheni loppuaan, niin karvas totuus oli nieltävä: tässä sarjassa ei ole isoja tissejä.
-
Arvosanaa laskee myös se, että uskoin hypeen isoista hinkeistä, mutta niitä ei nähty :(.
On surullista huomata miten media vääristää todellisuudentajua. C-kuppi noin hoikalla naisella on jo aikamoinen saavutus. Tämän voin todeta nähtyäni muutamia kymmeniä alastomia normaaleja ja hoikkia naisia. Yleensä rintojen koko on suhteessa muuhunkin kokoon (karkeasti: mitä lihavampi nainen, sitä isommat tissit). Yleensä siis. On myös näitä Luojan suosimia povipommeja, jotka uhmaavat fysiikan lakeja, mutta niitä tunnen vain yhden kappaleen eli kehtaisin väittää näin empiiristen tutkimusten perusteella, että Anveenan rinnat ovat suhteellisesti isot. Isorintaisen naisen ei tarvitse siis olla mikään Dolly Parton.
-
Voi Janne, Janne...
Tyhmästäkin on enemmän iloa kuin hepusta, joka on omasta mielestään viisas.
Nyt herneitä urakalla nenään! Miten ne kehtaa viattomia ihmisiä näin pilkata!? Eikö Raamatun (erisnimet isolla alkukirjaimella) joka ikisen tekstin sanoma olekaan kaikkien paijaaminen!? :P
Kyllä muuten Konttorin hauskin hahmo on se heppu, joka luulee olevansa viisas, eikä se tyhmä militaristi...
raamatun kirjoittaminen pienellä saattoi olla pieni provokaatio... kiäh kiäh
Mutta aivan totta. Tää on taas tätä turhaa jankkausta. Tissit on paljon hienompi aihe!
-
No niin, palataanpa takaisin aiheeseen, eli siis tissei...
...
Siis Warcraftiin ;D. Njoo, lukaisin tuon just läpi viidessä minuutissa, ja aika puuroa oli kyllä. Arvosanaa laskee myös se, että uskoin hypeen isoista hinkeistä, mutta niitä ei nähty :(. Odotukseni niiden suhteen oli korkealla, mutta kun pokkari läheni loppuaan, niin karvas totuus oli nieltävä: tässä sarjassa ei ole isoja tissejä.
Jos haluaapi aikuista ja älyttömän hyvää fantasiasarjakuvaa, niin Grant Morrisonin "Seven Soldiers" potkii ja rulettaa siinä määrin, että minäkin innostun aivan Jerrmaniaaniseen hypetykseen. Sheedojen kuningattaressa on silmänruokaa runsaasti...
PaavoKullan lienee syytä tarkastaa myös Battle Vixens... Sisältöä vähemmän kuin WarCraftissa, mutta asiaa sitäkin enemmän.
-
On surullista huomata miten media vääristää todellisuudentajua.
Totta, mutta minäpä puhunkin sarjakuvain tisuista ;) . Esim. supersankarisarjakuvan mittapuulla Warcraftissa nähdään pientä yritelmää oikeaan suuntaan, mutta suurien & mehevien sarjakuvadaisarien kuuluu pursua ulos pidikkeistään, nännien ollessa tietenkin 24/7 kestonöpössä. ;D
Battle Vixens kuullostaa mielenkiintoiselta! :D
-
suurien & mehevien sarjakuvadaisarien kuuluu pursua ulos pidikkeistään, nännien ollessa tietenkin 24/7 kestonöpössä
Niinkö?
Tästä seuraa se, että mikään ei tunnu enää miltään. Meikäläinen on niin lopen kyllästynyt jo tuohon Hollywood-kiiltoonkin kun samaltahan ne kaikki virallisten listojen "kuumimmat hotit" näyttävät.
Luonnollisuus ja persoonalliset piirteet kunniaan.
-
Luonnollisuus ja persoonalliset piirteet kunniaan.
Onneksi ne eivät myy niin hyvin kuin isot meloonit ja ilmapäät. ;D
Ja voiko muka isoihin tisseihin kyllästyä? ???
;D
-
Onneksi ne eivät myy niin hyvin kuin isot meloonit ja ilmapäät.
Ja voiko muka isoihin tisseihin kyllästyä? ???
Ei. Mutta koetetaan nyt hetki pysyä erossa tisseistä ja asiassa. Arvosanaa laskee myös se, että uskoin hypeen isoista hinkeistä, mutta niitä ei nähty :(.
Tätähän minä sanoin aiemmin. Ei tämä ole sellaista fantasiaa. Voihan tätä länsinaapuriinkin tilata, mutta kyllä fantasiasta kiinnostuneille tarjoaisin ennemmin Alainiaa tai mitä tahansa Praedor-juttua.
Kahden päivän putkiremontin jälkeen tämä on priimaluettavaa, kuvitus on nätiä eikä aivoja tarvitse rasittaa juonella.
Ja tarinan ruttolaiset on syötävän söpöjä. selkeästi sukua Romeron (George, ei Enrico) hengentuotteille.
-
Tarina on niin hirveää kuraa, että strategiapeliä jumaloineena ja maailmaan ihastuneena teki melkein fyysisesti pahaa. Tämän Knaapin, vai mikä Knaakki mies olikaan, tarinankerrontataidot ovat suoraan sanottuna niin surkeat, ettei wastaavaan kykene edes elämänsäkerturit lähibubista.
Piirrosjälki on kyllä nättiä, mutta, kuten Wallu Pelit-lehdessä mainitsi, sankarit näyttävät kaikki samalta. Jostakin syystä korealaiset piirtäjät kärsivät tästä taudista pahemmin kuin japanilaiset kollegansa. Löytyyhän tätä tautia myös länsimaista, ei siinä mitään.
Mikä pisti pahiten silmään oli se, että tarinan peikot ja örkki eivät näyttäneet Warcraftin peikoilta ja örkeiltä. Se on SKANDAALI! Eivätkä ne warmasti tottele jonkun räkäisen kääpiön käskyjä. Ne pistää kääpiöihin kirween terää, tana.
--Waz you want? Who do you wanna kill?--
-
Innostuin ku näin kaupan hyllyssä WARCRAFT sarjakuvaa!!!
Mahtavaa!
Sitten selailin kyseistä opustaja järkytyin pahasti sen sisällön takia. Kirja putosi lattialle ja siihen se jäikin.
Sitä minen vain ymmärrä miksi toi sarjis piti väkisin vääntää mangaksi tai mitä lie mawitshaa on?
Ajatelkaa nyt itsekki kuinka hyvin eurooppalainen tyyli sopis tuohon sarjakuvaan. Hieman pyöreä nenäisiä ukkoja asterixin tyyliin ja osaan käyttettäis sitten enemmän "realistista" jälkeä.
Sitä olis paljon hauskempi lukea ku sellaista roskaa joista ei tunnista hahmoja muuta ku vaatteiden perusteella.
Tai yrittäisivät ainaki panostaa tarinaan jos eivät muuta osaa.
Äh! Tämä itämaa roska alkaa mennä liian suuriin mittoihin. Ärsyttää kaiken maailman hypetykset. Ihme markkinavoimien orjat!
Hankkikaa oma tahto!
Toivoisin niin kovasti että kyseisestä pelistä sais paljon monipuolisempaa sarjakuvaa Wargraft maailmaan perustuvilla hienoilla saagoilla.
Itse jäin koukkuun siihen peliin hienon juonen ansiosta jota aloin seuraamaan jo ensimmäisestä osasta lähtien.
Inhottaa katsoa fanittamansa pelin raiskaamista näin hirveällä tavalla.
-
...
No joo, mitähän tuohon sanoisi. Haukutaanko tässä nyt itämaista piirtämistä yleisesti vai ks. teosta - vai kumpaakin? Vaiko kenties sitä että manga ja anime on nyt ns. yltiöpäisen suosittua?
Samanlaista yleistä ärsyyntymistä havaittavissa kuin taannoisista Star Warsien mangaväännöksistä. Yleisesti vannoutuneet sarjan elitistit haukkuvat minkä kerkiävät kun tyyli ei miellytä. Pointti noissa olikin tuoda tuota tunnettua brändiä eri tavoin markkinoille ja minusta se on pelkästään mielenkiintoista nähdä erilaisia tulkintoja. SW:n sarjakuvamarkkinat kun kuitenkin koostuvat 99,99% länsimaalaisten piirtäjien tekemisistä, niin kertoopi se enemmän tästä fanikannasta tuo älämölö kuin varsinaisesta sarjakuvasta.
Eipä siinä. Kyllä minäkin kyseenalaistan itselleni tärkeitä asioita muiden tulkitsemana ahkerasti. Sellainenhan se ihminen on.
Korealainen sarjakuva, joka käsittääkseni on manhwaa, on todellakin varsin ontuvaista. Se yrittää niin kovasti olla japanilaiset piirteet täyttävää että usein tuntuu tosiaankin siltä, että yritettäisiin mennä vain siinä imussa ja se riittää kun ollaan jotain jonkun varjossa.
PS. Mitä fanittamista Warcraftissä on? Sehän kierrättää kaikki kliseet ja tekee sen vielä niin ylimauttomasti ja stereotypisesti että oksat pois.
-
Ajatelkaa nyt itsekki kuinka hyvin eurooppalainen tyyli sopis tuohon sarjakuvaan. Hieman pyöreä nenäisiä ukkoja asterixin tyyliin ja osaan käyttettäis sitten enemmän "realistista" jälkeä.
Ai sinunko mielestäsi pyöreänenäiset asterixit ja niilo pieliset ovat realistisia? En ole vielä ehtinyt lukemaan joten en kommentoi itse sarjaa, mutta ottaen huomioon pelin 'Warcraft' maailman kannattaa tuskin odottaa REALISMIA tai nerokkaasti rakennettua tarinaa :P
Sitäpaitsi joskus on ihan kiva lukea sarjista, joka on juoneltaan huono mutta törkeän hyvin piirretty.
-
Ai sinunko mielestäsi pyöreänenäiset asterixit ja niilo pieliset ovat realistisia?
Etkös lukenut JZ:n viestiä tarpeeksi tarkkaan? Siinä on välissä sana "osaan", joka viittaa siihen, että pallonenäisten hahmojen lisäksi käytettäisiin realistisempaa tyyliä. Juuri näinhän mangassa toimitaan, on perinteisiä mangahahmoja ja välillä chibiä ja sitten saattaa olla ylitarkkaa ja realistista kuvaa.
-
Etkös lukenut JZ:n viestiä tarpeeksi tarkkaan? Siinä on välissä sana "osaan", joka viittaa siihen, että pallonenäisten hahmojen lisäksi käytettäisiin realistisempaa tyyliä. Juuri näinhän mangassa toimitaan, on perinteisiä mangahahmoja ja välillä chibiä ja sitten saattaa olla ylitarkkaa ja realistista kuvaa.
Luin toki, mutta olin vain utelias kuinka sellainen yhdistelmä johtaisi JZ:n tavoittelemaan realistisempaan otteeseen ;)
Ja ottaen huomioon että hän kutsuu mangaa yms ”itämaiseksi roskaksi” en oikein usko hänen lämpenevän tuolle tarjoamallesi realismi-chibi-yhdistelmälle.
-
Sitäpaitsi joskus on ihan kiva lukea sarjista, joka on juoneltaan huono mutta törkeän hyvin piirretty.
Ethän tarkoita tällä Warcraftia, ethän? Se että joku on piirretty tarkasti ja yksityiskohtaisesti, ei tarkoita sitä että se on piirretty hyvin. Warcraft on ulkoasultaan yhtä kliseinen ja mielikuvitukseton kuin sisällöltäänkin.
-
Ethän tarkoita tällä Warcraftia, ethän? Se että joku on piirretty tarkasti ja yksityiskohtaisesti, ei tarkoita sitä että se on piirretty hyvin. Warcraft on ulkoasultaan yhtä kliseinen ja mielikuvitukseton kuin sisällöltäänkin.
No sweat, toteamukseni oli yleinen. Kuten jo edellä totesin en ole vielä lukenut kyseistä sarjaa enkä niin ollen kommentoi sitä. Toisaalta; tarkka ja kliseinen piirrustustyyli ei välttämättä ole huono ;)
-
ottaen huomioon pelin 'Warcraft' maailman kannattaa tuskin odottaa REALISMIA tai nerokkaasti rakennettua tarinaa
Ytimekkäästi sanottu :)
En usko että pelisarjan fanit kelpuuttaisivat tätä realistisempaakaan suuntausta sen enempää kuin tätä mangameininkiä, sillä pelimaailmahan on erittäin sarjakuvamainen, kuten pelintekijät ovat itse todenneet. Silloin sarjakuvassa seikkailisivat nimenomaan nämä Asterixit sun muut, joka olisi sitten täsmälleen pelisarjan hengessä - kääpiöt pyöreitä palloja, ihmiset veistoksellisia ja realistisemman näköisiä ja peikot sitten jotain vitsejä jotka puhuu jamaikalaisittain murtaen ja polttavat pilveä.
-
No eipä tuo warcraftin juoni nyt niin monipuolinen ole mutta mutta siinä on kuitenkin jaksettu panostaa sen maailman ja hahmojen luomiseen. Vai osaatko mainita mulle missä siinä mennään metsään?
Tarkoitukseni oli kritisoida Warcraft mangan juonen tasoa, ei niinkään piirros jälkeä mikä on ,niinku yleensä, mangassa hyvää tasoa. Myönnettäköön että meni hieman off-topiciksi mutta se on varmaan ihan yleistä.
Tyylien sekoitus tuo sarjakuvaan mukavaa vaihtelua. Tosin se voi tehdä siitä aika sekavaa joten tuskin tuo ehottamani tyylien sekoitus loppujen lopuksi toimii. Uskallan silti väittää että Asterixin hahmot on paljon paremmin tunnistettavissa hieman riisutuimpinakin mutta mitä tapahtuu manga hahmoille ku niiltä ottaa esim hiukset pois?
Taas meni vähän asian vierestä... menenpä tilittämään tästä tonne miksi en lue mangaa puolelle
-
No eipä tuo warcraftin juoni nyt niin monipuolinen ole mutta mutta siinä on kuitenkin jaksettu panostaa sen maailman ja hahmojen luomiseen. Vai osaatko mainita mulle missä siinä mennään metsään?
Tarkoitukseni oli kritisoida Warcraft mangan juonen tasoa, ei niinkään piirros jälkeä mikä on ,niinku yleensä, mangassa hyvää tasoa. Myönnettäköön että meni hieman off-topiciksi mutta se on varmaan ihan yleistä.
Tyylien sekoitus tuo sarjakuvaan mukavaa vaihtelua. Tosin se voi tehdä siitä aika sekavaa joten tuskin tuo ehottamani tyylien sekoitus loppujen lopuksi toimii. Uskallan silti väittää että Asterixin hahmot on paljon paremmin tunnistettavissa hieman riisutuimpinakin mutta mitä tapahtuu manga hahmoille ku niiltä ottaa esim hiukset pois?
Taas meni vähän asian vierestä... menenpä tilittämään tästä tonne miksi en lue mangaa puolelle
Mielestäni Warcraftin, siis pelin, vahvuus on juuri henkilöhahmoissa ja niiden kehittämisessä ja se kuuluu pelin luonteeseen (juuri tämähän on käsittääkseni länsimaisen rpg:n vitsi). Pelattavuus ja luettavuus ovat onneksi kaksi eri asiaa. Ja kuten toteat nämä kaksi eivät aina yhdisty ongelmitta.
-
En usko että pelisarjan fanit kelpuuttaisivat tätä realistisempaakaan suuntausta sen enempää kuin tätä mangameininkiä, sillä pelimaailmahan on erittäin sarjakuvamainen, kuten pelintekijät ovat itse todenneet. Silloin sarjakuvassa seikkailisivat nimenomaan nämä Asterixit sun muut, joka olisi sitten täsmälleen pelisarjan hengessä - kääpiöt pyöreitä palloja, ihmiset veistoksellisia ja realistisemman näköisiä ja peikot sitten jotain vitsejä jotka puhuu jamaikalaisittain murtaen ja polttavat pilveä.
Just tätä meininkiä odotin ku näin kyseisen opuksen kaupassa.
Ei nyt sekoiteta liikaa asterixia tähän mutta maailmasta löytyy paljon hyviä ehdokkaita tällaisen sarjan piirtämiseen mikä toimii mangaa paremmin.
Se Warcraft tehtiin mangaksi vain ja ainoastaan sen takia koska se myy nyt parhaiten.
-
No eipä tuo warcraftin juoni nyt niin monipuolinen ole mutta mutta siinä on kuitenkin jaksettu panostaa sen maailman ja hahmojen luomiseen. Vai osaatko mainita mulle missä siinä mennään metsään?
Mikä on pelin juoni? Osaatko kertoa? Olen pelannut enemmän tai vähemmän pelin ilmestymisestä saakka, mutta juonesta ei ole mitään hajua.
Sekin vähä mitä taustalla joku sanoo, on pelkkä tekosyy tehdä jotain - sekin on 99%:sti grindausta tai farmausta, joka tarkoittaa sitä että lahdataan kuusimiljoonaa karhua lähimetsästä tai kerätään 800 rotanhäntää kuninkaalle, joka jostain syystä moisia tahtoo. Tämänkin kruunaa se, että jos kerätään esimerkiksi joiden hirviöiden silmiä (?), ei niitä jokaiselta tappamaltaan saa - silloin kun niitä saa, tulee niitä lähes poikkeuksetta yksi kappale. Silmättömiä karhujako metsät on täynnä? Lähes pateettista pelin pidentämistä vaan kun sama tyyppi käskee hakemaan eripuolilta maailmaa XXX kappaletta niitä tai näitä.
WoW:n vahvuuden olen minä ristinyt "aikuisten pokemoniksi". Parempaa ja parempaa on saatava. Peli perustuu parempien esineiden metsästämiseen ja mikäs siinä jos massat tykkäävät. Sitä kun voi niin leppoisasti tehdä muiden ihmisten kanssa yhdessä, niin nopeasti unohtuu se kuinka huono peli oikeastaan on.
-
Ja ottaen huomioon että hän kutsuu mangaa yms ”itämaiseksi roskaksi” en oikein usko hänen lämpenevän tuolle tarjoamallesi realismi-chibi-yhdistelmälle.
Itämainen roska on hieman yliampuva ilmaus. Myönnettäköön.
Olen vain saanu täällä sarjakuvalinjalla just tuota chibi systeemiä seurata joka paikassa niin paljon että ihan ällöttää.
Mikäli olisin diabeetikko niin tuskin valittaisin tässä. ;)
-
Mikä on pelin juoni? Osaatko kertoa? Olen pelannut enemmän tai vähemmän pelin ilmestymisestä saakka, mutta juonesta ei ole mitään hajua.
Sekin vähä mitä taustalla joku sanoo, on pelkkä tekosyy tehdä jotain - sekin on 99%:sti grindausta tai farmausta, joka tarkoittaa sitä että lahdataan kuusimiljoonaa karhua lähimetsästä tai kerätään 800 rotanhäntää kuninkaalle, joka jostain syystä moisia tahtoo. Tämänkin kruunaa se, että jos kerätään esimerkiksi joiden hirviöiden silmiä (?), ei niitä jokaiselta tappamaltaan saa - silloin kun niitä saa, tulee niitä lähes poikkeuksetta yksi kappale. Silmättömiä karhujako metsät on täynnä? Lähes pateettista pelin pidentämistä vaan kun sama tyyppi käskee hakemaan eripuolilta maailmaa XXX kappaletta niitä tai näitä.
WoW:n vahvuuden olen minä ristinyt "aikuisten pokemoniksi". Parempaa ja parempaa on saatava. Peli perustuu parempien esineiden metsästämiseen ja mikäs siinä jos massat tykkäävät. Sitä kun voi niin leppoisasti tehdä muiden ihmisten kanssa yhdessä, niin nopeasti unohtuu se kuinka huono peli oikeastaan on.
Puhut WoW:sta?
No se selittääkin. Siinä ei välttämättä juonta ole ollenkaan.
Itse tarkoitin Warcraft 1-3 osaa. En ole wielä tuohon WoW:n tutustunu oikeastaan yhtään vaikka pelin iso fani olenkin.
-
Se Warcraft tehtiin mangaksi vain ja ainoastaan sen takia koska se myy nyt parhaiten.
Allekirjoitan osittain, mutta on tuo silti hieman hupsusti sanottu kun ajattelee kuinka pieni markkinaosuus mangalla on suhteessa muuhun sarjakuvaan.
MUTTA, se miksi allekirjoitan tuota on se, että peliä pelaa omana segmenttinään sellainen kansa joka on mangan ja animen kuluttajia myöskin. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri joukko, sillä kyllä nämä otakut sun muut hyperfanit ovat löytäneet oman tuotteensa Lineage II:n, joka näyttää ja tuntuu siltä nimenomaiselta mangalta ja animelta.
-
En ole wielä tuohon WoW:n tutustunu oikeastaan yhtään vaikka pelin iso fani olenkin.
Sori jos menee off topic'iksi, mutta hämmästyin hieman tuota nimen valintaa. Olisi luullut WORLD of Warcraftin olevan enemmän isojen massojen liikutteluun perustuva strategiapeli (tyyliin Age of Empire), mutta kävikin juuri päinvastoin. Mielestäni todella harhaanjohtava nimi.
-
Puhut WoW:sta?
Ööh... kyllä minulla sellainen käsitys on ollut että samasta ollaan puhuttu. Sarjakuvakin käsittääkseni vain tuon WoW:n jatke.
Onhan noissa pelisarjan aikaisemmissa kliksutteluissa tietysti oma mythoksensa, mutta jo sarjan 3. osassa oltiin viety touhu hyvin pitkälti graafisen ulkoasun suhteen siihen, minkä WoW "kruunasi". Eli niitä Asterixeja :)
Mutta jokatapauksessa, näin fantasiankin ystävänä (ja erityisesti Tolkienistina) on pakko sanoa, että kyllä tuo Azerothin mythos on heppoista tavaraa. Ainoa asia joka itseä kiinnosti olivat nämä Infernaaliset, eli nämä jonkilaiset kivimäiset demoniolennot. Suhteellisen tuore idea fantasiamarkkinoilla. Toivoin että WoW olisi pyörinyt näiden ympärillä siinä mielessä, että ne ovat näitä "pahimpia vihulaisia ja suuri paha", mutta mitä vielä. Metsässä kyykkii joku hikinen peura joka vetää turpaan 40:tä pelaajahahmoa joilla on ties mitä kimaltavaa haarniskaa niskassa ja Jumalten siunaamia teriä kätösissä.
Sellainen myönnytys kuitenkin tehtäköön pelisarjan 3. osalle, että se oli varsin aikuismainen ja siinä mielessä hieno tuote, että se ei ikäänkuin vinkannut silmää yleisölle jatkuvasti. Synkeähkö tarina vetosi kovasti, mutta rakennelma sortui sitten viimestään kun pääsi itse peliin - iloista sarjakuvagrafiikkaa jonka kontrastina on übersynkeät ja realistisen näköiset välianimaatiot ja tarinaosuudet.
-
Ööh... kyllä minulla sellainen käsitys on ollut että samasta ollaan puhuttu. Sarjakuvakin käsittääkseni vain tuon WoW:n jatke.
Onhan noissa pelisarjan aikaisemmissa kliksutteluissa tietysti oma mythoksensa, mutta jo sarjan 3. osassa oltiin viety touhu hyvin pitkälti graafisen ulkoasun suhteen siihen, minkä WoW "kruunasi". Eli niitä Asterixeja :)
Enpäs ajattellu sitä WoW:n jatkeena. No, sepäs helpotti hieman ;)
Pottunenäisiä ukkoja ne oli jo aiemmissa osissa. Sen takia innostuin ko. pelisarjasta koska sitä ei viety liian realistiseksi niinkuin esim EE sarjat
-
Sori jos menee off topic'iksi, mutta hämmästyin hieman tuota nimen valintaa. Olisi luullut WORLD of Warcraftin olevan enemmän isojen massojen liikutteluun perustuva strategiapeli (tyyliin Age of Empire), mutta kävikin juuri päinvastoin. Mielestäni todella harhaanjohtava nimi.
Alunperinhän pelintekijät antoivat ymmärtää että kyseessä on nettiropetus. Ja se WORLD sana tulee siitä että kyseisessä pelissä liikutaan suurissa maailmoissa missä yhdistetään voimat yhteistä vihollista vastaan.
-
Alunperinhän pelintekijät antoivat ymmärtää että kyseessä on nettiropetus. Ja se WORLD sana tulee siitä että kyseisessä pelissä liikutaan suurissa maailmoissa missä yhdistetään voimat yhteistä vihollista vastaan.
Juujuu, mutta juuri tuo WORLD-sana on se joka hämää.
-
Juujuu, mutta juuri tuo WORLD-sana on se joka hämää.
Elämä on :)
Markkinointikikka. Toi World on parempi ku esim. Maapläntti of Warcraft ;)
-
Toi World on parempi ku esim. Maapläntti of Warcraft ;)
;D
-
Allekirjoitan osittain, mutta on tuo silti hieman hupsusti sanottu kun ajattelee kuinka pieni markkinaosuus mangalla on suhteessa muuhun sarjakuvaan.
Inuyasha on käännetyn kaunokirjallisuuden myynnin Top-10:ssä, eli manga todellakin on marginaalissa...
-
Inuyasha on käännetyn kaunokirjallisuuden myynnin Top-10:ssä, eli manga todellakin on marginaalissa...
Niin ja onhan siellä ollut Vesi Oli Mustaa ( moi, Rama), Kill Me Kiss Me ja lisää on tulossa.
Ai joo, tuo kommenttisi oli ironiaa, siis erästä raudan lajia..
Warcraft- albumin myynti varmaan on hyvä. Manga/manhwa on pinnalla, fantasiabuumi yllä, piirros ja tarina peruspätevää...
Minä vain odotin jotain enemmän. Tai toivoin.
Jos minulta joku kysyy mikä Manga/manhwa kannatta ostaa kehun kyllä Vesi oli Mustaa , Hiroshiman poikaa tai Lone wolf & cubia.
Fantasiapuoleltakin tulee muita ennen. Paljon.
Tavallaan sääli, koska ei Warcraft varsinaisesti umpisurkean huono ole. Liian tavallinen.
-
...kaiken lisäksi kyseiselle listalle pääsee vain kirjakaupoissa myyty tavara. Toisin sanoen, mangaa myydään paaaaaaaaaljon enemmän kuin nuo sinänsä hienot Top 10 -sijoituksen antavat ymmärtää. (Rautakirja on ehdottomasti merkittävin mangan jakelija tällä hetkellä.)
http://www.lehtipiste.fi/ kertoo lisää.
No, ei niilläkään luvuilla isketä Akua marginaaliin vielä puoleen vuosisataan. Mutta yritämme J. Suomisen ja muiden kanssa parhaamme. ;D
-
Inuyasha on käännetyn kaunokirjallisuuden myynnin Top-10:ssä, eli manga todellakin on marginaalissa...
Ja manhwa (Kill me kiss me) top5:ssa. ;D
-
Ja manhwa (Kill me kiss me) top5:ssa. ;D
Kohta koreat kauniit pojat syö pölyä, kun Kamikaze Kaitou Jeanne kirmaa ykköseksi!
Vängästi alkanut tämä WarCraftin dissektio. Oletin sen markkinoimisen mangana herättävän närää, mutta ainakaan vielä otakut eivät ole isompaa meteliä nostaneet. Odotin negatiivisen palautteen vyöryä, mutta onhan tässä vielä aikaa...
Rintojen kokoon liittyvää keskustelua en osannut aavistaa, mutta kiitokset syyllisille siitä. Uskonnosta kekusteleminen kyllä veti vakavaksi, varsinkin kun Raamatusta löytyi vasta-argumentteja, kun paheksuin tyhmyydestä sakottamista.
Hienoa, että pelaajatkin ovat keskustelun (ja sarjakuvan) löytäneet...
-
Vaikka tässä keskustelussa on tullut melkoisen paljon risuja sarjalle, niin otakut suorastaan jakelevat ruusuja (http://forums.animeunioni.org/viewtopic.php?t=3988). Arvostelijan Ikä ja vertailupohjaksi luettujen muiden sarjakuvien määrä toki vaikuttaa osaltaan itse arvosteluun. 10-vuotias Aku Ankkaa, Hesarin strippejä ja Ykspalaa lukenut naiivi lapsonen voi kokea Warcraftin aivan eri tavalla kuin 70-vuotias, elämäänsä kyllästynyt rusina, joka on luultavasti lukenut kaikki sarjakuvahistorin merkittävimmät teokset ja siihen päälle paljon muuta.
Omat meriitit eivät löydy pitkäaikaisesta sarjakuvaharrastuksesta tai alan asiantuntemuksesta, vaikka elämääni toisinaan kyllästynyt rusina olenkin, niin silti en pitänyt Warcraftista siitä nimenomaisesta syystä, että on tullut luettua parempaakin. Aika hel*piip* paljonkin parempaa kuraa.
Minusta sarjakuvan ei tarvitse olla nerokkuutta hipovan kekseliäs häikäsevine taiteineen ollakseen hyvä tai jopa loistava. Pelkkä omaperäisyys riittää - ja se on täsmälleen, mitä Warcraftista puuttuu niin juonen, hahmojen, kerrontatavan, taiteen ym. oleellisen suhteen.
Minun kohdallani Warcraft olisi saattanut toimia paremmin, jos se olisi pystynyt edes nauramaan itselleen. Tietty camp-henkisyys olisi ehkä voinut täysin pelastaa tämän, mutta ei.. Wacraft olisi voinut olla huono, mutta olla huono tyylillä - sen sijaan se on huono ja kiusallisen tyylittömästi.
edit: Toisaalta ymmärrettävää, miksei ropefantasiapeliin perustuva sarjakuva heitä hommaa ihan lekkeriksi - en ole yhtään mitään ikänäni roolipelannut, mutta jäänyt vähän sellainen maku, että suurin osa (?) niistä on tarkoituksellisesti tehty eeppisiksi ja ryppyotsaisiksi. Menisi pelatessa varmaan maku koko hommasta, jos peli ei itse edes usko itseensä.. Äh, aivot jäi taas narikkaan, kuten selitysyritysten tasosta saattaa huomata :-X
-
Minusta sarjakuvan ei tarvitse olla nerokkuutta hipovan kekseliäs häikäsevine taiteineen ollakseen hyvä tai jopa loistava. Pelkkä omaperäisyys riittää - ja se on täsmälleen, mitä Warcraftista puuttuu niin juonen, hahmojen, kerrontatavan, taiteen ym. oleellisen suhteen.
Minusta juuri tuo on se pointti mihin kaikkien pitäisi pyrkiä. Oman tyylin ja omaperäisyyden löytämiseen.
Mangassa tätä varmasti löytyy mutta niinkuin moneen kertaan todettu Warcraftissa sitä ei todellakaan löydy.
-
Itse pelaan Warcraftia, mutta mielestäni se ei toimi sarjakuvana/mangana (mitenvaan)
Ulkoinen puoli on kyllä kieltämättä komeaa mutta sisältö ei vakuuta. Miten tämä nyt pitäisi muotoilla... Siitä vain puuttuu henki.(ottakaa nyt selvää ;D)
Muutenkin pokkari voisi olla mitä tahansa tusina fantasiaa. joka muuten puree minuun sen verran että ostan seuraavatkin ;D
-
Omat meriitit eivät löydy pitkäaikaisesta sarjakuvaharrastuksesta tai alan asiantuntemuksesta, vaikka elämääni toisinaan kyllästynyt rusina olenkin, niin silti en pitänyt Warcraftista siitä nimenomaisesta syystä, että on tullut luettua parempaakin. Aika hel*piip* paljonkin parempaa kuraa.
Minusta sarjakuvan ei tarvitse olla nerokkuutta hipovan kekseliäs häikäsevine taiteineen ollakseen hyvä tai jopa loistava. Pelkkä omaperäisyys riittää - ja se on täsmälleen, mitä Warcraftista puuttuu niin juonen, hahmojen, kerrontatavan, taiteen ym. oleellisen suhteen.
Kritiikkisi hahmottaa mainiosti Warcraftin kohdeyleisön, joka ei välttämättä halua (tai osaa) lukea kuvastollaan ja kerronnallaan kikkailevaa uusinta uutta fantasiasarjakuvaa, vaan nimenomaan haluaa tuttuuden tunnetta ja turvallista eskapismia. Tähän suuntaan tie vie jo Richard Knaakin myötä, joka on kyllä saanut aikaan 30+ tiiiliskiviromaania, mutta sarjakuvakässäreistä tämä taitaa olla ensimmäinen...
-
Tähän suuntaan tie vie jo Richard Knaakin myötä, joka on kyllä saanut aikaan 30+ tiiiliskiviromaania, mutta sarjakuvakässäreistä tämä taitaa olla ensimmäinen...
Herran tuotantoa on tullut luettua yhden kirjan verran (Minotaurien maa, joka muistaakseni kuului DL-saagaan - vanno en). Lukemisesta on vierähtänyt jo vuosi poikineen, mutta ainakin tuolloin olin tyytyväinen miehen aikaansaannokseen. En sitten tiedä, olisinko jo kasvanut ohitse hänen tarinoidensa tason, vai onko hänellä tosiaan noin suuria vaikeuksia saada aikaan toimiva käsikirjoitus.
-
Herran tuotantoa on tullut luettua yhden kirjan verran (Minotaurien maa, joka muistaakseni kuului DL-saagaan - vanno en). Lukemisesta on vierähtänyt jo vuosi poikineen, mutta ainakin tuolloin olin tyytyväinen miehen aikaansaannokseen. En sitten tiedä, olisinko jo kasvanut ohitse hänen tarinoidensa tason, vai onko hänellä tosiaan noin suuria vaikeuksia saada aikaan toimiva käsikirjoitus.
Niin, sehän on ihan sama kirjoittaako kirjan vai sarjakuvan. Hesarin Nyt-liitteen Naisen kanssa-sarjahan on jo todistanut kuinka kuka tahansa kuvataiteilija osaa tehdä sarjakuvaa...
Moni hyväkin kirjailija kapsahtaa katajikkoon niin että hieno hipiä halkeilee siirtyessään sarjakuvapuolelle.
Vaatimustaso on eri.
Ei, en todella haluaisi lukea Stephen King sarjakuvaa. Oli se sitten mangaa, manhwaa, BDtä tai supersankarityyliä.
-
Oletin sen markkinoimisen mangana herättävän närää, mutta ainakaan vielä otakut eivät ole isompaa meteliä nostaneet.
Laurelin kritiikki (tällä sivulla) osuu tosiaan nappiin, JZ:n ei. Luin tämän ja Warcrafi ei tod. ole mangaa. Tai jos on niin sitten Kivisiyli ja Korkkaritkin on. Pokkarikoko ja rasterin käyttö ei tee sarjasta mangaa (tai kustannustalo Tokyopop). Kritisoisin tuota markkinointia (onko tätä tosiaan myyty mangana?) lähinnä siitä että että se hämärtää ja heikentää mielikuvaa mangasta edelleen. Mutta samaahan oikeastaan Otavakin tekee Vesi oli mustaallaan. Eli pitäisikö tässä nyt alkaa kutsua vaan kaikkea sarjakuvaa muodikkaasti mangaksi, olisi paljon selkeämpää? :)
Pidin piirrosjäljestä, juu. Se oli prota vaikkakin aiheiltaan ja esitystavoiltaan niin tuiki tavallista. Sen ansiosta kirjan kuitenkin jaksoi hyvinkin lukea. Ja sen jopa pystyi lukemaan, että selkeää oli kerronta. Jopa ennalta-arvattavan selkeää.
Jäin vain hieman ihmettelemään että mihin sitä käsikirjoittajaa oli tässä tarvittu (Alfred J. Knaakille terveisiä)? Tässä ekassa osassa ei ainakaan juuri tapahtunut mitään (suhteessa sivumäärään), mutta ei siinä pahemmin hahmojakaan kehitelty. IMHO Japanilainen tapahtumattomuus on paljon rikkaampaa. 8]
Edit: typo
-
Pokkarikoko ja rasterinkäyttö ei tee sarjasta mangaa (tai kustannustalo Tokyopop). Kritisoisin tuota markkinointia (onko tätä tosiaan myyty mangana?) lähinnä siitä että että se hämärtää ja heikentää mielikuvaa mangasta edelleen. Mutta samaahan oikeastaan Otavakin tekee Vesi oli mustaallaan. Eli pitäisikö tässä nyt alkaa kutsua vaan kaikkea sarjakuvaa muodikkaasti mangaksi, olisi paljon selkeämpää? :)
Nythän on niin, että kyseisen julkaisun copyright teksteissä lukee, että "this manga is a work of fiction"! Siinä oli se korsi, joka katkaisi toimittajan kyttyräselän. Sitäpaitsi harcore otakut ovat aina väittäneet jenkkijulkaisujen olevan kaikilla mahdollisilla tavoilla kotoisi parempia, niin nyt tehtiin sitten ameriikan malliin ikäsuosituksia myöten.
Välillä on pakko mennä yli aidan matalimmasta kohtaa. En usko, että kukaan haluaa lukea takakansiteksteista pitkähköä analyysiä siitä, onko korealaisen piirtäjän ja amerikkalaisen kirjailijan mangana markkinoitava sarjakuva jenhwaa, manhgwaa vai japanilaisesta sarjakuvasta vaikutteita saanutta sarjakuvaa... Täällähän noista asioista saivarrellaan!
-
Terassilla ihmetellessäni kesää sattui korviin keskustelu siitä, kuinka muu kuin se kirjaimellinen manga ei ole mitään. Eipä tuota jaksanut kovin kauaa kuulostella ja koska tyttelit tuntuivat vasta pääsevan vauhtiin, katsoin parhaaksi valua joenrantaan jäätelölle.
On se vaan huvittavaa kun keskitytään johonkin muuhun kuin varsinaiseen tuotteeseen. Elämää suuremmat otakut ruttaavat manhwat. Miksi? Ei tekijöillä ole ollut mahdollisuutta valita sitä missä on syntynyt... ja miksi olisi pitänytkään. Onkohan tämä ilmiö jotain suuntaan merkkifarkut vs. piraattifarkut? Toivottavasti ei, sillä silloin mennään jo tietyssä mielessä rasismin puolelle. Meikäläinen on ollut aina monien mielestä aivan liian ylirento kaiken tällaisen suhteen. Useammat animeilloissa vierailutkin päätyvät siihen kuinka käsittämätöntä se on, että meikäläinen ei seiso missään leirissä. Sanat objektiivisuus ja otaku kun sulkevat toisensa pois samasta lauseesta :)
Eipä tässä nyt sen suurempaa pointtia ollut.
Jäätelö oli kuitenkin hyvää :)
-
Terassilla ihmetellessäni kesää sattui korviin keskustelu siitä, kuinka muu kuin se kirjaimellinen manga ei ole mitään. Eipä tuota jaksanut kovin kauaa kuulostella ja koska tyttelit tuntuivat vasta pääsevan vauhtiin, katsoin parhaaksi valua joenrantaan jäätelölle.
On se vaan huvittavaa kun keskitytään johonkin muuhun kuin varsinaiseen tuotteeseen. Elämää suuremmat otakut ruttaavat manhwat.
Tuolla kun olisi voinut olla paikalla... Tietääköhän ne tyttörukat, että manga on käytännössä kattotermi kaikille kuvitusta sisältäville painotuotteille? Myös lastenkirjoille. Näiden sankarittarien japanialaiset vastineet tod. näk. lukevat komikkuja, eivätkä puhu mangasta edes sivulauseissa...
-
Uusin Warcraft 0 Auringon kaivo 2:Jäiset varjot on ilmestynyt.
Vastoin odotuksia tekee Imperiumin vastaiskun useammassa kuin yhdessä mielessä.
Varsinkin alkupuolella tuntuu siltä että kohtahan homma toimii ja kehittyy jotain yli keskiverron.
Ei ihan kuitenkaan.
Piirrosjälki on yhä hivelen tyylikästä. Mutta ehkä sittenkin keskikertaista.
Ehkä jonain päivänä tulee hyvää fantasiaa, joka räjäyttää sukat jalasta.
-
Ehkä... ehkä ei ;D Mielestäni elf quest on aika hyvää "fantasiaa" vai?
-
Ehkä... ehkä ei ;D Mielestäni elf quest on aika hyvää "fantasiaa" vai?
Saa kutsua vaikka vanhaksi pieruksi, fossiiliksi tai miksi ikinä, mutta Elfquestin kulta-aika oli 1970-luvun lopusta johonkin 1986-87 asti.
Näkemystä ja imua piisasi, mutta sittemmin jommalle kummalle minulle tai tekijäkaartille iski taisteluväsymys.
Elfquestin ja Warcraftin vertaaminen on sinänsä hassua. Ei sarjakuva Conaniakaan ihan suoraan voi verrata Luupäihin, joka kokonaisuutena peittoaa elfquestinkin.
Siitä huolimatta ettei sekään mikään omaperäisyyden esimerkkitapaus ole.
Warcraft saa tosiaan paremmin nyt tuulta siipien alle, mutta ei synninpäästöä vieläkään.
Olo on yhä kuin lukisi markkinointipuffia, ei itsenäistä tarinaa, vaikka lumiset maastot ja synkemmät pohjavireet ovatkin selkeää plussaa.
-
Hmm millon kohan toi trilogian kolmas osa suvaitsee saapua,
-
Kolmonen tulee niin pian kuin mahdollista, mutta tarkasta ajankohdasta on vain arvauksia. Kerrotaan heti kun tiedetään.
-
Hmm millon kohan toi trilogian kolmas osa suvaitsee saapua,
Esim englanninkielisen version piti ilmestyä 2007 helmikuussa mutta nyt vaikuttaa siltä että myöhästyy.
Oletan että on kiinni sarjan kässäämisestä/piirtämisestä. 200 sivua kun ei aivan hetkessä synny... :)
-
Hmm millon kohan toi trilogian kolmas osa suvaitsee saapua,
Tähtäin on asetettu kesäkuun alkuun, mutta laukaus ei ole vielä varma.
-
Warcrafia on arvosteltu täällä kliseiseksi. Se on hahmoiltaan kliseinen ja ehkä sarjasta puuttuu isompi omaperäisyys ja syvempi ulottuvuus, mutta jos sitä katsotaan ”vain” viihteenä, minusta se on ollut toistaiseksi tajuttoman hyvin piirretty ja sujuvasti kirjoitettu sarja. Se on toiminnallinen, jännittävä ja täynnä yllättäviä käänteitä.
Olen odottanut seikkailulle jatkoa ja toivon, että kolmas eli viimeinen osa tulisi suomeksi viimeistään kesällä. Loppu on ilmestynyt englanniksi 13.3. Tanskalainen käännös Egmontilta julkaistaan ilmeisesti jo toukokuussa.
Miinuksina sarjassa näkisin sankaritar Anveenan passiivisuuden, jotkut pysähtyneen oloiset toimintakohtaukset ja toisen osan liian väkivaltaisuuden (siinä ei oikein ole muuta kuin mättöä). Arvata toki voi, että Anveenalla on aktiivinen tehtävä loppuhuipennuksessa.
Suomennoksesta. ”Kalmorutto”-sana on epäselvä, jos ei tunne (kuten minä en) Warcraft-maailmaa alkukielellä. Tarkoittaako se sekä ruttoa että epäkuolleita? ”Lohikäärmeaspekti” tuntuu oudolta sanalta, sille olisi kenties pitänyt löytää jokin suomalaisempi sana. Tosin ainakaan ”puoli” ei kuulosta hyvältä.
Sarjan johdanto on maailmaa tuntemattomalle rasittava kosmisine tapahtumineen ja vieraine nimineen. Onneksi sitä ei tarvitse lukea, ja ruohonjuuritasolla liikkuvaan sarjaan pääsee mukaan ilman sitä. Johdannossa käytetään pilkkuja liikaa, tarpeettomasti lauseenvastikkeissa (olisiko englannin vaikutusta).
-
Olen odottanut seikkailulle jatkoa ja toivon, että kolmas eli viimeinen osa tulisi suomeksi viimeistään kesällä. Loppu on ilmestynyt englanniksi 13.3. Tanskalainen käännös Egmontilta julkaistaan ilmeisesti jo toukokuussa.
Suomennoksesta. ”Kalmorutto”-sana on epäselvä, jos ei tunne (kuten minä en) Warcraft-maailmaa alkukielellä. Tarkoittaako se sekä ruttoa että epäkuolleita?
6/6 siis viimeistään lehtipisteissä ja kirjakaupoissa ympäri Suomen...
Kalmorutto on sekä rutto että epäkuollut armeija... Toimii huudahduksissa ja vastaavissa paremmin kuin esim. "epäkuolleiden vitsaus"... Pelaajatkin ovat "kalmoruttoa" kritisoineet, mutta eipä ole parempiakaan ehdotuksia isommin tarjottu. Tai huonompia.
Kääntäjän kannalta tässä sarjassa oli kinkkistä se, että koko teosta ei saanut kerralla eteensä, joten käännösvalintojen tekeminen oli täynnä riskien välttelyä ja varman päälle pelaamista.
-
Kalmorutto pesee esim tuon epäkuolleiden vitsauksen ihan mennen tullen. Hyvä suomennos tuo on.
-
Tuli luetuksi tämän mangatrilogian juuri ilmestynyt viimeinen osa. Samaa toimivaa kevyttä viihdettä se on kuin aiemmat osat. Juoni on mukaansa tempaava, vauhti on hengästyttävä ja lukija iloitsee ja pelkää sankarien puolesta. Anveenan, Raacin, Borelin ja Auringon Kaivon salaisuudet selviävät. Dar’Khan on pelottava pahis. Lopussa on ovela katseiden heijastusjuttu. Tämä on suositeltava ostos lapsenmielisille high fantasyn ystäville. Kriittisempää lukemista sarjakuva ei kestä.
Pulmien alituinen ratkaiseminen pelkästään taistelun avulla alkoi kyllästyttää. En tiedä, tuleeko tämä D&D:n kaltainen rajoittuneisuus WoW-pelistä. Kaipasin sankareilta muutakin toimintaa. Lukija varmasti paheksuisi runsasta väkivaltaa moraalisesti, jos se ei suuntautuisi epäkuolleita vastaan.
Minusta taisteluiden rytmitys ei toimi, tai sitten en osaa lukea ”itämaista” sarjakuvaa. Nopea kohtaus esitetään joskus niin kuin henkilöt seisoisivat paikoillaan pitkään. Suvantokohtaukset taisteluiden välillä ovat omituisia: hahmot vain juttelevat, vaikka olisi kiire.
Anveena olisi saanut olla paljon aktiivisempi. Onneksi tarinan viimeisessä osassa on kaksi muuta toimeliasta naista, Tyri ja Sylvanas.
Tarinasta oli tullut syvällisempi, jos henkilöiden motiiveja ja tunteita olisi kuvattu ajatuskuplien avulla enemmän. Nyt sisäinen elämä kuvataan lähinnä dialogin kautta. Siksi Kalecin ja Tyrin kasvaminen erilleen ei oikein ilmene. Luulen, että romaaniksi kirjoitettuna olisi tullut myös esim. hahmojen toveruus ja menetysten tunteet paremmin esiin. Tarinassa on hahmoilla koko ajan häiritsevän kevyt suhtautuminen kuolemaan, sekä omien että pahisten, johtuneeko sekin pelistä.
Piirrosjälki on kerrassaan upeaa. Kuitenkin lohareita ja haltioita on vaikea erottaa toisistaan. En saa selvää, mikä viimeisen pokkarin 4. luvussa on syynä, että Sylvanas lennähtää kahdesti taaksepäin.
Selvä moka on siinä, kun viimeisen osan alussa Jorad Mace muistelee kohtaamistaan Borelin kanssa. Borelia ei ole piirretty vanhaksi ja parrakkaaksi, vaikka Jorad sanoo trilogian 1. osassa että Borel näytti sellaiselta.
Onko suomentaja Janne Suominen kääntänyt rangerit tahallaan jääkäreiksi samoojien sijasta, jotta ei tulisi enempää assosiaatioita Tolkieniin? WoW:in Tolkien-vaikutteet ovat aika selviä paitsi isoissa linjoissa, myös eräissä pienissä detaljeissa. Noloa, että haltiasoturikin on pitänyt nimetä Halduroniksi (melkein Haldir). Esipuheen mukaan Jääkruunukin tuntuu maailmassa olevan, hohhoijaa. ”Kalmo” ja ”kalmorutto” ovat J. Suomisen erinomaisia uudissanoja.
-
Warcraft: Legendat Osa 1 on oikein. Sisältää jatkoa Auringon kaivolle, että siltä osin paikkansa pitävää tietoa.
-
Legendat on aika hämmentävä pakkaus.
Tuli tänään kioskeille mutta siis jatkosarjoja?
Osa Manhwasta näyttää kovin eksoottiselta, lähes BDltä, en valita mutaa tämä on kerrassaan mystistä.
Tavallaan toivon että kannattaa ja jatkaa jatkisperinteen lanseerausta sille tulevien sarjakuvakeräilijöiden joukolle.
Vähän turhan väsynyt syvällisempään analyysiin.
-
Tuli tänään kioskeille mutta siis jatkosarjoja?
Osa Manhwasta näyttää kovin eksoottiselta, lähes BDltä, en valita mutaa tämä on kerrassaan mystistä.
Jatkosarjojahan siinä on vain yksi. Warcraft: Legendoja ja tulevaa StarCraft: Etulinjaa yhdistää sellainen hauska tosiasia, että niissä ON sulassa sovussa sekaisin mangaa, manhwaa ja beedeetä.
Odotan innolla tappoukaaseja, kun Warcraft-maanikoille selviää, että olen kääntänyt goblinit tontuiksi... Ja nimetkin on käännetty/jätetty kääntämättä sumeaa logiikkaa apuna käyttäen...
-
Odotan innolla tappoukaaseja, kun Warcraft-maanikoille selviää, että olen kääntänyt goblinit tontuiksi... Ja nimetkin on käännetty/jätetty kääntämättä sumeaa logiikkaa apuna käyttäen...
Ollos huoleti, voi tulla uhkaava kirje, mutta varsinainen tapporetki perutaan, kun juuri silloin olikin raidi.