Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Aku Ankka ja kumppanit => Aiheen aloitti: Leo - 03.05.2006 klo 20:24:00
-
Tämä vuodatus sopii varmaan tänne parhaiten. Eli en pitänyt Rosan uusimmasta tarinasta sitten ollenkaan, varmaankin huonointa Rosaa omasta mielestäni jota olen lukenut. Idea kertoa Kultun ja Roopen "hetkistä" kaivoksella oli hyvä, mutta muu tarina oli kökköä. Mua ei naurattanut tuomari, joka oli kokoajan hirttämässä kaikkia. Piirrosjälkikään ei ollut perushyvää Rosaa. Ainakin neiti Kimallus ja varsinkin hänen hiuksensa olivat aivan liian perustasoa. Mun mielestä tarina ei eronnut monessa kohtaa ihan normaaleista täytesarjoista Akkareissa ja olinpahan todella pettynyt. Toivottavasti seuraava osa parantaa. Oliko muilla samoja tuntemuksia?
-
Rosan pitäisi vähitellen oppia supistamaan tarinoitaan jottei joka rivillä tarvita kolmea paneelia. Puhekuplien invaasio ympäröiviin ruutuihin on edelleen tosiasia, ja piirrosjälki käy vaan ohuemmaksi.
-
Mun mielestä pirun rohkea veto noin ankkamaailmassa! Barksin teoksiin verrattuna en ole ehkä paras puhumaan asiasta, mutta noin...mediana pidän kyseistä tarinaa ehkä hitusen uhkarohkeana vetonakin. Toki, Rosan jälkihän on yhtä jöötiä ollut aina, mutta huomioon ottaen Akkari mediana, tämä kyseinen outolintu kieltämättä kiinnostaa.
-
Hahmo nimeltä Poppi (http://en.wikipedia.org/wiki/Dickie_Duck) esiintyi 60-70-luvuilla suomalaisissakin ankkajulkaisuissa.
Onko muuten Poppi esiintynyt myös Akun nimikkolehdessä? Mä muistelen nähneeni sitä hahmoa vain taskareissa, Roopessa ja jossakin erikoisjulkaisussa, eli italotarinoissa. Enkä kyllä muista että koskaan olisi selitetty sen kummemmin että kuka hän oikein on. Hauska hahmo kyllä, sääli ettei häntä ole täällä kovin paljoa nähty.
Kuinka pitkään Kultu muuten oli Roopen mökillä kullankaivuussa? Talven ajan? Kyllähän Klondyken yöt lienevät olleet kylmiä ja pimeitä, joten varmasti siinä kuka tahansa ennen pitkää alkaisi kaivata pientä romantiikkaa..
-
Kyllähän Klondyken yöt lienevät olleet kylmiä ja pimeitä, joten varmasti siinä kuka tahansa ennen pitkää alkaisi kaivata pientä romantiikkaa..
Jos aito ja "faktuaalinen" Klondike kiinnostaa niin kannattaa lukea kirja The Klondike Stampede, kirjoittajana Tappan Adney. Itselle jäi sellainen olo että Rosakin on kurkkaillut tätä teosta; esim. eräässä elämä ja teot -luvussa Roopen kaivannon läpileikkaus on suora kopio kirjan kuvituksesta.
-
Kyllä se puoli tarinaa ihan hyvä oli, ehkä sen takia että kun niin harvoin Rosaa tulee niin yleensä tykkään jokaisesta.
-
Kyllä se puoli tarinaa ihan hyvä oli, ehkä sen takia että kun niin harvoin Rosaa tulee niin yleensä tykkään jokaisesta.
Kolmasosa tarinaa, tarkoitat. Ensi viikolla sitten villiä jäälauttailua ja siitä vielä eteenpäin. ;)
-
Kolmasosa tarinaa, tarkoitat. Ensi viikolla sitten villiä jäälauttailua ja siitä vielä eteenpäin. ;)
En tiennytkään että se on kolmiosainen!
-
Edelleenkään en ymmärrä tätä ainaista valittamista liittyen Rosan tarinoihin. Faktahan kuitenkin on, että Rosan tarinat ovat aina omassa luokassaan verrattuna muihin tämänhetkisiin Ankkatarinoiden iskijöihin, joten mielestäni on aivan kohtuutonta vaatia mieheltä aina Täydellistä onnistumista.
Joka ikinen Rosan tarina tähän mennessä on täynnä yksityiskohtia, hyvää piirrosjälkeä, loistavaa juonta (joka aiheuttaa jopa kylmänväreitä ja hengensalpautumista, kuten Roopen Elämä ja Teot-kirjan kohdalla parin kolmen tarinan tietyissä kohdissa, mm. rataslaivan tappelukohtauksessa), jne.
Kaiken lisäksi Rosa jaksaa vielä hyvin yksityiskohtaisesti kertoa tarinan taustat ja miksi mihinkin päätyi, joten on se vaan kumma kun ei mikään kelpaa, pitäisi vissiin tulla 10 lehteä täynnä jotain Bittiankkaa niin alkaisi kummasti taas arvostusasteikko loksahdella tiettyjen tyyppien kohdalla sinne minne se kuuluukin ::)
-
Mä en tajua miksi Rosa aina tahtoo laittaa joka tarinaansa jotain liian suurta. Ankkojen pitää joka pirun kerta löytää vähintään se huoneellinen/laaksollinen/linnallinen kultaa ja taide-esineitä, ja joka jaksossa pitää olla näitä tosielämän cameoita vähintään se kolme kappaletta! Rosan Roope ei ole lainkaan inhimillinen liikemies, vaan enemmänkin jonkinlainen yliluonnollinen supersankari! Tuntuu melkein siltä, että kun hän ei enää keksi hyviä juonia niin hän vain marssittaa suurinta historiallista höttöä sivuille ja toivoo että se riittää!
Tässä uusimmassakin tämä näkyy loistavasti: Eikö Roope Ankalle voi antaa yhtä ainoaa nuoruuden romanssia ilman että siihen täytyy luoda lisäjännitettä kaikista 1890-luvun amerikkalaisroistoista ja jättikokoisista muinaisjäänteistä?
-
Rosan Roope ei ole lainkaan inhimillinen liikemies, vaan enemmänkin jonkinlainen yliluonnollinen supersankari!
haluamatta ottaa kantaa Rosan huonouteen/hyvyyteen...
Inhimillinen? Eikös Roope ole ankka? joidenkin mielestä lause inhimillinen liikemies on paradoksi.
Roopehan on maailman rikkain ankka. Siis ei pertti perusankka tai taneli Tavisankka vaan Bill Gates kertaa Brunein sulttaani kertaa arabiemiraatit kertaa sveitsi potenssiin kymmenen.
Jos hahmo on valmiiksi elämää suurempi niin tarinan elementtienkin pitää olla suhteutettuja. Arvatenkin joku haluaa lukea 280 sivuisen tarinan jos Pelle Peloton yrittää ratkaista ristisanaa tai avata sardiinitölkkiä?
Roope on loistava hahmo, josta riittää historiallisia ja ei-historiallisia tarinoita.
Kultu Kimallus on loistava idea ja hahmo, nimeään myöten.
-
Mua ei naurattanut tuomari, joka oli kokoajan hirttämässä kaikkia. Piirrosjälkikään ei ollut perushyvää Rosaa.
Eikös Rosa ole aina kuvannut Roopen nuoruutta "synkillä" tarinoilla ::). Otetaan nyt esimerkiksi Roopen elämä ja teot. Siinähän lähes jokaisessa tarinassa ammutaan tai eritetään tappaa joku siinä kuitenkin onnistumatta
Mielestäni tarina oli sitä perus Rosaa mutta kuitenkin siitä huonoimmasta päästä
-
haluamatta ottaa kantaa Rosan huonouteen/hyvyyteen...
Inhimillinen? Eikös Roope ole ankka? joidenkin mielestä lause inhimillinen liikemies on paradoksi.
Roopehan on maailman rikkain ankka. Siis ei pertti perusankka tai taneli Tavisankka vaan Bill Gates kertaa Brunein sulttaani kertaa arabiemiraatit kertaa sveitsi potenssiin kymmenen.
Roope on liikemies, mutta Rosan Roope on liian erehtymätön. Jos Rosan Roopelle tehdään väärin, niin Rosan Roope kaataa paljain käsin savupiiput roistojen päälle! Rosan Roopen omaisuus on myös turhan absoluuttinen: Roope ei Rosan tarinoissa koskaan oikeasti kamppaile rahan takia Ankkalinnassa, vaan aina kun Rosa tahtoo Roopelle lisää rahaa hän vie tämän jonnekkin viidakkoon josta hupsistakeikkaa löytyy kaupungillinen kultaa jota kukaan ei koskaan ennen ole nähnyt!
Kaksi sivuinen juttu Pelle Pelottomasta joka yrittää avata sardiinitölkkiä olisi todennäköisesti mielenkiintoisempi kuin Rosan 280-sivuinen Roopenylistysjuttu.
-
Tästä tarinasta. Mitä vetoa että seuraavassa numerossa niille länkkäri-sankareille käy ilmi että kidnappaaja onkin Jope Ankka, ja että herrat ovat vanhoja tuttuja?
Huomannette että Petkunterä ei tainnut mainita kertaakaan Roopea nimeltä.
-
joten mielestäni on aivan kohtuutonta vaatia mieheltä aina Täydellistä onnistumista.
Rosalta löytyy kiitettävästi Täydellisiä onnistumisia, joten lienee ihan kohtuullista vaatia niitä uudestaankin. Tietenkin vaadin Rosalta enemmän, kuin tusinapiirtäjiltä. Jos Ville Ranta piirtää hyvien sarjakuviensa jälkeen huonon sarjakuvan, pitääkö se ostaa ja pitääkö siitä pitää vain sen takia, ettei Villeltä voi odottaa aina täydellistä onnistumista? Ei minusta. (En siis ole mitään huonontunutta tasoa huomannut Rannalla, ihan vain esimerkkinä)
joten on se vaan kumma kun ei mikään kelpaa
Kyllä mulle varsin moni asia kelpaa. Mm. lähes kaikki Rosan tarinat tätä lukuunottamatta.
pitäisi vissiin tulla 10 lehteä täynnä jotain Bittiankkaa niin alkaisi kummasti taas arvostusasteikko loksahdella tiettyjen tyyppien kohdalla sinne minne se kuuluukin ::)
Älä pelottele. Kyllä Rosa mielestäni edelleen kuuluu normaalipiirtäjän yläpuolelle (vaikka aloitusviestissä uhosinkin toisin), mutta tämän tarinan alku oli Rosaksi huono. En myöskään ymmärrä tähtien ainaista palvontaa. Jotkut nostavat Rosan miltei jumalalliseksi olennoksi, jota ei saisi arvostella.
Eikös Rosa ole aina kuvannut Roopen nuoruutta "synkillä" tarinoilla
No jaa, vaikka niissä no omat synkät kohtansa, niin tarinat ovat myös hauskoja. Tuskin Rosa tarkoitti tätä "hirttämistä" synkistelyksi, eihän se niin tosikkomaiselta vaikuttanut. Roopen ja Kimalluksen tekemiset olivat tarinan parasta antia, eniten floppasivat nämä kolme sankaria.
-
haluamatta ottaa kantaa Rosan huonouteen/hyvyyteen...
Inhimillinen? Eikös Roope ole ankka?
Maailman rikkain, mutta ei ankka. Ihminen joka onnettomuudekseen muistuttaa ankkaa, sanoi Barks joskus. Jotain tuohon suuntaan. Joka tapauksessa inhimillisin Disney-sarjakuvien hahmoista, koska on ainoa jolla on oikea menneisyys ja sitä kautta persoonallisuus.
Timo
-
Koska en ikinä malta pitää nokkaani ummessa....
En ole kaikkein vannoutunein Disney-fani, vaikka kertauskurssi onkin tullut viime aikoina tehtyä.
Timon tuoma näkökohta ei tullut mieleeni. Täytyy myöntää että ennen varsinkin Rosan Roope Ankan elämä ja teot-opusta en jostain syystä hahmottanut Roopen persoonallisuutta, saati persoonaa.
Roope oli enemmän idea tai ideologian edustaja, kuin lihaa ja verta. Parhaimmillaankin kuin Bond-elokuvan toimeenpaneva voima, oli se sitten M tai Blofeld.
Rosan tarina kierrätti vanhaa, mutta olennaisinta ei minusta ollut vain mitä saavutti tai miten omaisuus ja itse hahmo kasvoivat mytologisiin mittoihin. Eli juuri mainitut Jos Rosan Roopelle tehdään väärin, niin Rosan Roope kaataa paljain käsin savupiiput roistojen päälle! Rosan Roopen omaisuus on myös turhan absoluuttinen: Roope ei Rosan tarinoissa koskaan oikeasti kamppaile rahan takia Ankkalinnassa, vaan aina kun Rosa tahtoo Roopelle lisää rahaa hän vie tämän jonnekkin viidakkoon josta hupsistakeikkaa löytyy kaupungillinen kultaa jota kukaan ei koskaan ennen ole nähnyt!
Tämä on mielenkiintoista, mutta tärkeämpää on mitä kaikkea Roope uhrasi saavuttaakseen kaiken tuon.
Se tekee Kultu Kimalluksesta vielä tärkeämmän kuin kadonneet kultakaupungit. Sen mitä olisi voinut olla.
Tiedän, tiedän. Rosebud. Nähnyt saman tosielämässä kahdessa tapauksessa, ei ankoilla, pienemmässä mittakaavassa. Onnekseni kauempaa.
Harva näkee mitä tekee, ennen kuin on liian myöhäistä. Eikä korvaamattomien kauppaneuvosten tai maailman rikkaimpien ankkojenkaan ole mahdollista enää palata norsunluutorneistaan.
-
Arvatenkin joku haluaa lukea 280 sivuisen tarinan jos Pelle Peloton yrittää ratkaista ristisanaa tai avata sardiinitölkkiä?
Minä haluaisin ainakin. Millaisia mielikuvituksekkaita keksintöjä Pelle keksisikään 280 sivun aikana avatakseen sardiinitölkin!
Huomasittehan te sen, että aloitusruudun matka-arkussa lukee Helsinki?
Ottiko Roope vanhan matka-arkkunsa mukaan Helsinkiin Sammon salaisuus- tarinassa, vai oliko hän käynyt siellä jo joskus aiemminkin?
-
Hänhän oppi kielen Lapissa poroja kasvattaessaan.
-
Hänhän oppi kielen Lapissa poroja kasvattaessaan.
Helsinki ei sijaitse Lapissa.
-
Mutta Roope todennäköisesti tuli Suomeen ensi kertaa Helsingin kautta. Tuskin vielä paljoa lenneltiin silloin kun Roope poroja meni kasvattamaan. Tai ainakaan Roope ei kitsaana ankkana semmoiseen rahojaan olisi tuhlannut, kun ei varmaan vielä lentoyhtiöitä omistanut.
-
Jossain Rosan jutussa muistaakseni näytetään Roopen tehneen jotain kauppoja tsaarinkin kanssa jonkun verran ennen vallankumousta. Venäjälle pääsi varmasti kätevästi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan kaupungista Helsingistä. Mutta oliko siihen aikaan mitään matkalodjuihin kiinnitettäviksi tarkoitettuja tarroja? :P
Timo
-
Ei liity suoranaisesti aiheeseen mutta onko kellään jonkinlaista aavistusta siitä millainen ikäero Roopella ja Kultulla on ::)
-
Mutta oliko siihen aikaan mitään matkalodjuihin kiinnitettäviksi tarkoitettuja tarroja? :P
Kaipa sitä on liimaa ja paksua paperia ollut aika kauan olemassa?
-
Kaipa sitä on liimaa ja paksua paperia ollut aika kauan olemassa?
Mites minä nyt taas muistelen, että jossakin Lucky Lukessa olisi ollut osoitetarroitettuja (liimalaputettuja) matka-arkkuja. Ei nyt vaan löydy kuvaa kohdalle.
-
Huomasiko kukaan muuten homoseksuaaleja hirviä viime jaksossa? Nääs kun Roope toitottaa pillillään uroshirven kevätsoidinkutsun, niin paikalle ryntää lauma kiimaisia hirviä, uroksia tietenkin (sarvista päätellen)... ;D Tekiköhän Don tässä virheen vai onko tässä jotain muuta taustalla...?
-
Kai ne naaraatkin voi olla aktiivisia? ;D
Timo
-
minusta tuo oli oikeastaan erittäin hyvä muta ei silti mitään verattuna niihin vanhoihin
-
Kai ne naaraatkin voi olla aktiivisia? ;D
Timo
Ainakin minun vaimo, mutta vaatimilla ei taida olla sarvia. Hillittömiä kurveja. Super-Roopehan ratsasti sarvista kiinni pitämällä. Kas kun ei lentänyt.
-
Ainakin minun vaimo, mutta vaatimilla ei taida olla sarvia.
Kyllä ne minunkin mielestäni ovat seksuaalivähemmistöläisiä. Olkoot. Piristävät hiukan muuten tympeää tarina, jota lukiessa heräsi kysymys miten Don Rosa onnistuukin aina ryssimään lupaavat aiheet.
Kun olin lukenut ensimmäisen osan, jäin odottamaan jännityksellä saisiko tekijä kerrottua jotain olennaista. Toisen osan luettuani olen sitä mieltä ettei se onnistu. Juoni sortuu tyhjänpäiväiseksi rymistelyksi jossa legendaariset lännensankarit osoittautuvat avuttomiksi vellihousuiksi, jotka luonnonvoimien kanssa liittoutunut ankka hakkaa toinen käsi selän takana. Olkoot inhimillisiä, olkoot heikkoja, mutta tämä menee jo liian pitkälle.
-
Ainakin minun vaimo, mutta vaatimilla ei taida olla sarvia. Hillittömiä kurveja. Super-Roopehan ratsasti sarvista kiinni pitämällä. Kas kun ei lentänyt.
No ei kun se joka tööttää ja hirvaat juoksee kattomaan että missä se pimu on.
Timo
-
Super-Roopehan ratsasti sarvista kiinni pitämällä. Kas kun ei lentänyt.
Miksi Rosan pitää aina ampua yli noissa Roopen nuoruudentarinoissa ? Eikö vähempi pullistelu riitä :P
-
Miksi Rosan pitää aina ampua yli noissa Roopen nuoruudentarinoissa ? Eikö vähempi pullistelu riitä :P
Nähtävästi ei Rosalle. Kyllähän tuon iltasatuna luki meidän 5-vuotiaalle. Ei se nyt niin huono ollut.
Tietysti jos näihin haluaa kovaa realismia niin a) ankat eivät muodosta puhetta b) ankat eivät käytä vaatteita c) ankat olisivat kuolleet jo Barksin aikoina saamiensa vammojen kerrannaisvaikutuksiin.
Tämä noin alkuun. Toki minäkin haluaisin lukea Disney sarjoja Akun pitkäveteisestä vuoron odotuksesta työvoimatoimistossa. Sekin saattaisi silti karata epäuskottavan puolelle. Nämä ovat makuasioita, olenhan kvaakin ulkopuolella kuullut henkilöiden toteavan näiden tarinoiden olevan aika tylsiä koska tekijät eivät vedä pykälää vielä pidemmälle vaikka varaa olisi.
-
Ja kyllähän Barksin Roopekin kerto aina aika huimia juttuja nuoruudestaan. Rosa vaan näyttää ne sarjana, eikä vain tyydy kertomaan, että siellä ja siellä minä tein sitä ja tätä.
-
Roope Ankan elämä ja teot ja siitä seuranneet b-osat olivat hiivatin hyviä. Tästä vaan en pidä, en sitten millään. Elämissä ja teoissa Klondikesta kertovassa osassa Roopen "supersankaruus" oli toteutettu juuri sillä tavalla, että sen saattoi päätellä olevan vain legenda. Tässä osassa Roope on taas supersankari, mutta kolmen lännen legendan tyrmääminen kerrotaan "faktana". Vai muisteleeko Roope vain väärin, parannellen omaa osuuttaan? Ehkä, mutta en usko Rosan ajatelleen näin.
-
Roope Ankan elämä ja teot ja siitä seuranneet b-osat olivat hiivatin hyviä. Tästä vaan en pidä, en sitten millään. Elämissä ja teoissa Klondikesta kertovassa osassa Roopen "supersankaruus" oli toteutettu juuri sillä tavalla, että sen saattoi päätellä olevan vain legenda.
Tällä yliampumis jutulla tarkoitin lähinnä viimeksi ilmestynyttä tarinaa missä se ei oikein toiminut
Pakko kuitenkin todeta että Roope Ankan elämä ja teot tarinoissa "supersankaruus" kuitenkin toimii todella hyvin.
-
Tällä yliampumis jutulla tarkoitin lähinnä viimeksi ilmestynyttä tarinaa missä se ei oikein toiminut
Ai, en kyllä viitannut viestiisi, toin vain oman mielipiteeni esiin, mutta näköjään olemme kuitenkin asiasta samaa mieltä : )
-
Minusta Roopen jutut olivat liioittelua jo Barksin sarjoissa, ennenkuin oltiin Rosasta kuultukaan. Mutta jo Barksin sarjoissa kävi ilmi etteivät ne välttämättä liioittelua olleetkaan.
"Kerran sudet hyökkäsivät kimppuuni emmekä voineet lakata tappelemasta ettemme olisi jäätyneet. Kahinoimme kevääseen asti, sitten yksi susista väsähti ja muut saivat sen puhaltamalla sulamaan kesän lopulla. Sitten pohjoistuuli puhalsi revontulet sammuksiin ja..."
Aku Ankka 41/1963, Uncle Scrooge # 35.
Noiden juttujen pohjalta Rosa on tehnyt Roopesta tuon "supersankarin".
Ei niiden juttujen tarvitsekkaan olla todentuntuisia, jos ne olisivat kuka niitä jaksaisi lukea ?
-
kuka niitä jaksaisi lukea ?
Eipä juuri kukaan.
-
Tietysti jos näihin haluaa kovaa realismia niin a) ankat eivät muodosta puhetta b) ankat eivät käytä vaatteita c) ankat olisivat kuolleet jo Barksin aikoina saamiensa vammojen kerrannaisvaikutuksiin.
No lässyn-lässyn vaan.
Kai nyt jokainen tietää, että sarjakuvat eivät = totta. Ei ole kyse realismista verrattuna todelliseen maailmaan, vaan siitä, että fiktiivisen maailman sisäinen uskottavuus kärsii, jos ei olla johdonmukaisia. Rosan ankkajutuissa teini-ikäinen Roope viskoo viidenkymmenen kilon kiviä, tuhoaa höyrylaivan paljain käsin ja heiluttelee isoa munaansa. Ankka-universumi ei toimi näin. Ei varsinkaan niissä Barksin jutuissa, joihin Keno viittaa ja jotka ovat perusta hänen jutuilleen.
-
Johdonmukaisia? Mihin Barksin tarinoihin viittaat?
Niihin joissa Aku syöksyy jäisen muurinmurtajan kanssa läpi oven vai niihin joissa ankanpojat jäävät henkiin osuttuaan tornadon tielle?
Joo uskottavaa sisäistä realismiahan nämä. Sitä paitsi jos en ole väärin ymmärtänyt enimmässä osassa Barksin tarinoita Roope on jo seniori(väh.70-80v) ja sangen hyvässä iskussa.
Kun päälle 70v. ankka putoaa lentokoneen nousurampilta [3-4m] mahalleen kentän pintaan, nousee ja jatkaa noidan jahtausta (Midaan kosketus) voidaan sanoa ettei kyseessä ole tavallinen yksilö.
Sisäisen logiikan mukaan näin kova luu on nuoruusvuosinaan ollut nopeampi, vahvempi ja mahdollisesti jopa hurjapäisempi.
Nuoren Roopen ei ehkä tulisi olla mikään supersankari mutta kylläkin vielä häikäilemättömämpi. Tyhjätaskusta ei muuten upporikkaaksi tulla.
Olen vilpittömän pahoillani etten ymmärtänyt , että ankkauniversumissahan voi yhdessä tarinassa jäädä auton alle ja sulat vain pörhistyy, mutta seuraavassa tarinassa toisen hahmon vastaavankaltainen draamallinen ylilyönti on elämää suurempi synti.
Minä en näe näissä eroa.
Kultu Kimallus on omalla tavallaan aivan yhtä lailla poikkeusyksilö ja siten Roopen arvoinen nainen. Se ainoa aarre jota ei saa niin helpolla.
Tai sitten ongelma on se että tekijä on väärä. Jos saman tarinan olisi tehnyt esim. Vicar Pässillekin kelpaisi?
-
Ankoilla on sitä paitsi ontot luut, joten lihasta on paljon massaan nähden - ponnistusvoimaa löytyy!
Jos sulkapeite on kunnossa niin hypotermiaa ei helposti synny, vaikka oleskeltaisiin hyvinkin pitkään vedessä tai kylmissä olosuhteissa seikkailujen aikana.
-
Tyhjätaskusta ei muuten upporikkaaksi tulla.
Roopesta tuli. Hän oli nopeampi, ovelampi, kekseliäämpi, ahkerampi ja ennen kaikkea hänellä oli ja on edelleen oikea asenne ;)
-
Tai sitten ongelma on se että tekijä on väärä. Jos saman tarinan olisi tehnyt esim. Vicar Pässillekin kelpaisi?
Mulle ainakin kelpaisi, vaikka Vicar luultavasti vastaisikin vain piirroksista. Jos Rosan tarinat huononevat äkkiseltään, mutta ovat silti keskitason yläpuolella, saan kai silti valittaa, ettei Rosa ole entisaikojen iskussa? Ai saanko? No kiva.
-
Tai sitten ongelma on se että tekijä on väärä. Jos saman tarinan olisi tehnyt esim. Vicar Pässillekin kelpaisi?
Voisin perustaa uuden ketjun, jonka otsikoksi tulisi Umpikeskinkertainen Vicar, mutta en kerta kaikkiaan keksisi yhtään mitään kirjoitettavaa.
Ei se ole tekijästä kiinni. Rosa on tehnyt ihan hyvääkin matskua. Nämä Roopen teennäiset nuoruusmuistelot eivät kuulu niihin. Ne ovat paskaa.
-
Ei se ole tekijästä kiinni. Rosa on tehnyt ihan hyvääkin matskua. Nämä Roopen teennäiset nuoruusmuistelot eivät kuulu niihin. Ne ovat paskaa.
Aamen.
-
Ei se ole tekijästä kiinni. Rosa on tehnyt ihan hyvääkin matskua. Nämä Roopen teennäiset nuoruusmuistelot eivät kuulu niihin. Ne ovat paskaa.
Paitsi Life & Times.
Periaatteessa jatko-osia ei olisi enää tarvittu. Vähän turhaa kertausta. Ihan OK, mutta ei kamalasti innosta.
Timo
-
Paitsi Life & Times.
Periaatteessa jatko-osia ei olisi enää tarvittu. Vähän turhaa kertausta. Ihan OK, mutta ei kamalasti innosta.
Samaa minäkin olen tässä fiilistellyt. Ihan mielenkiinnolla odotan, miten nuo b-osat toimivat kun aikanaan a- ja b-osat laitetaan samoihin kansiin - pilaavatko hyvää kokonaisuutta, täydentävätkö tarinaa vai kuinka käy? Jotain tuntuu kuitenkin Rosalta nyt vaan puuttuvan. Vaikka nyt White Agony Creekin vangin kolmas osa tarinaa vähän parantaakin, kyllä kokonaisuus jää jonnekin tosi kauas.
Mustan Ritarin kakkososasta ihan tykkäsin, mutta muuten Rosa on ollut aika pimennossa niin tarinoiden sisällön kuin (ennestäänkin hieman horjuvan) ulkoasun suunnalla. Sinänsä sääli, varsinkin tarinapuolella Rosalla aiempien näyttöjen perusteella potentiaalia olisi vaikka millä mitalla...
-
En ole uusinta Rosan jatkosarjaa päässyt seuraamaan alusta, koska unohdin hankkia nron 18. :-\ Akkaria en enää tilaa vaan ostan irtonumeroita silloin kun lehdestä löytyy Barksia tai Rosaa. Mielenkiinnolla odotan edellisen numeron löytymistä (jospa se vielä jostain...), jotta voin itsekin todeta tarinan tason.
-
Sinänsä sääli, varsinkin tarinapuolella Rosalla aiempien näyttöjen perusteella potentiaalia olisi vaikka millä mitalla...
Totta. Kolmas kolmannes petrasi selvästi toisesta, mutta ei tuo edelleenkään merkillepantavan hyvä sarja ole. Paljon potentiaalia on tuota tehtäessä mennyt haaskuuseen.
-
Paljon potentiaalia on tuota tehtäessä mennyt haaskuuseen.
Saa nähdä minkälaista potenttiaalia sauraavassa Rosa sarjassa on
-
Jotain tuntuu kuitenkin Rosalta nyt vaan puuttuvan. Vaikka nyt White Agony Creekin vangin kolmas osa tarinaa vähän parantaakin, kyllä kokonaisuus jää jonnekin tosi kauas.
Mustan Ritarin kakkososasta ihan tykkäsin, mutta muuten Rosa on ollut aika pimennossa niin tarinoiden sisällön kuin (ennestäänkin hieman horjuvan) ulkoasun suunnalla. Sinänsä sääli, varsinkin tarinapuolella Rosalla aiempien näyttöjen perusteella potentiaalia olisi vaikka millä mitalla...
Aina ei voi onnistua. White Agony Creekin loppu parantaa sarjaa huomattavasti. Olisiko parempaa pystytty? Ehkä.
Rosan tapa hiljentää ja tauottaa kaiken kohkauksen keskellä ainakin toimii vielä toistaiseksi.
Outoa sinänsä että tämän tarinan myötä Kultu Kimalluksen hahmo tuntuu.. erilaiselta.
Jokin käsittelytavassa vaikuttaa muuttuneen.
Ei etteikö ennenkin kyseessä olisi ollut oman tiensä kulkija, tarinan kerronnallisen elementin/statistin sijaan.
En osaa vain tarkkaan sanoa mikä se asia on. Ehkä se ettei välitön mielleyhtymä ole Marlene Dietrich sulissa?
-
ä tämän tarinan myötä Kultu Kimalluksen hahmo tuntuu.. erilaiselta.
Jokin käsittelytavassa vaikuttaa muuttuneen.
Ei etteikö ennenkin kyseessä olisi ollut oman tiensä kulkija, tarinan kerronnallisen elementin/statistin sijaan.
En osaa vain tarkkaan sanoa mikä se asia on. Ehkä se ettei välitön mielleyhtymä ole Marlene Dietrich sulissa?
Samaa mieltä. Tässä tarinassa Kultuun tuli enemmän sisältöä ja hän muuttui minusta julmemmaksi. Ja seksi ei minusta sovi Aku Ankkaan, ei ole vaikea päätelellä mitä Roope ja Kultu tekivät kolmen teksteistä tyhjän ruudun sisällä. Jotenkin arvasin sen.
-
Samaa mieltä. Tässä tarinassa Kultuun tuli enemmän sisältöä ja hän muuttui minusta julmemmaksi. Ja seksi ei minusta sovi Aku Ankkaan, ei ole vaikea päätelellä mitä Roope ja Kultu tekivät kolmen teksteistä tyhjän ruudun sisällä. Jotenkin arvasin sen.
Jep, niiden 3 tyhjän ruudun aikana aurinko (talon varjo) vaihtaa paikkaa pitkän matkan. Muutama tunti siis...
-
Onkohan tämä Rosan ensimmäinen kerta kun hän vihjaa että Roope ja Kultu tekevät juuri sitä ;)
-
Heilutteleeko Roope käsiään niinkun uroslinnut yleensä ???
Pitäskö tehdä uusi aloitus PORNO akussa??? :o
-
Heilutteleeko Roope käsiään niinkun uroslinnut yleensä ???
Pitäskö tehdä uusi aloitus PORNO akussa??? :o
Nyt on tehty ;D
-
Tuo panokohtaus oli muuten se Curtvillen ihastelema "Rosan tapa hiljentää ja tauottaa kaiken kohkauksen keskellä."
Häh-hää! Sucker!
-
"Rosan tapa hiljentää ja tauottaa kaiken kohkauksen keskellä."
Häh-hää! Sucker!
Millä tavalla Rosa yleensä tuon hiljaisen hetken tekee ?
-
Millä tavalla Rosa yleensä tuon hiljaisen hetken tekee ?
Julmettu määrä turboahdettua toimintaa ja sähellystä, yksityiskohtia ja matalalentoa jota seuraa osuus joka on kuin eri sarjakuvasta.
Roopen elämässä & teoissa eritoten käynti haudalla ja toisin kuinTuo panokohtaus oli muuten se Curtvillen ihastelema "Rosan tapa hiljentää ja tauottaa kaiken kohkauksen keskellä."
Häh-hää! Sucker!
luullaan se oli White Agony Creekin vangissa eritoten AA 20/2006 sivu 29 1½ alinta ruuturiviä ja sivu 33 myös 1½-2 alinta ruuturiviä.
Ne osuudet toimivatkin. Tämä selventääkseni mitä tarkoitin sanoa.
Ja noin vastineen omaisesti... Yo honkie, suck on dis´.
-
No niin, nyt on Rosan uusin tarina luettu.
Täytyy myöntää, ettei se todellakaan lukeudu parhaimpiin Rosan tarinoihin. Musta ritari, Sammon salaisuus, Temppeliherrojen kadonnut kruunu ja lukemattomat muut huipputarinat pesevät tämän uusimman mennen tullen. Piirrosjälki on kyllä taattua Rosaa, mutta mielestäni tässä hän ei ole paneutunut asiaan yhtä tarmokkaasti kuin aikaisemmin. Itse tarinahan on aika suoraviivainen ja siten hieman liian täytetarinamainen. Rosa on kuitenkin taas onnistunut sisällyttämään tarinaan historiallisesti mielenkiintoisia viitteitä, mutta yksistään ne eivät anna tarinalle puhtia ja ovat vain hauskoja kuriositeetteja. Jotenkin tämä Rosan uusin tarina vaikuttaa lähinnä välityöltä seuraavaa uutta mestariteosta odotellessa. Yhtä kaikki, lehtien parissa kyllä viihdyin lähinnä tuon Don Rosan jatkotarinan ansiosta, enkä sen lisäksi muista samoissa numeroissa ilmestyneistä muista tarinoista ja stripeistä juurikaan mitään. Barksin ankkamaailmaan pohjautuvat ja sen hengelle uskollisimmat Rosan tarinat ovat kuitenkin ilmeisesti aina jotain erityistä verrattuna akkarin muihin täytesarjiksiin. Tarina Roopen ja Kultun yhteisistä hetkistä sopi mielestäni hyvin barksilaiseen maailmaan ja onnistui luomaan hetkittäin hyvinkin mielenkiintoista ja poikkeavaa, elämänmakuista sarjakuvaa, joka mielessäni näyttäytyi paikoin jopa elokuvamaisena, tuoden mieleen kitkuttelun Humphrey Bogartin ja Katharine Hepburnin välillä vanhoissa Hollywood-elokuvissa. Rosan tarinoissa on usein jotain sellaista, mikä tekee niistä inhimillisempiä kuin kenelläkään muulla ankkataiteilijalla - ja sen vuoksi myös hyvin poikkeuksellisia.
Ei ehkä parhainta Rosaa mutta akkarin ehdotonta parhaimmistoa kuitenkin. Joka sentin arvoinen.
Summa summarum, kouluarvosana kivenkovalla Rosa-asteikolla 7 ja yleisemmällä akkariasteikolla 9.
-
Hmm...no jaa. Ei tää niitä parhaimpia tarinoita ole. Mutta toisaalta onhan se aika söpö. ;)
-
Mä en vain voi ymmärtää miks jotkut ei vain tykkää Rosasta sehän on huippupiirtäjä vailla vertaa ???
Hymiöillä on rajansa. Leo
-
Arwi ei ole tainnut lukea ketjun viesteistä kovin montaa eikä niitäkään harvoja varmaan kovin tarkasti. Tai niin voisi tuon viestin perusteella päätellä.
-
Siis eihän Don Rosan jutuissa ole mitään vikaa oikeesti. Ehkä jotkut ei pidä siitä vain periaatteen vuoksi.
-
Vaikka uusin Rosa ei ollut mikään ajaton klassikko, niin mielestäni on turha rutista, koska akkarin "perus tarinat" ainakin muutaman tilapäisessä mielenhäiriössä tilaamani kappaleen perusteella ovat lukukelvotonta kuraa. Hirveää vanhan toistamista ja äärimmäisen huonoa tarinan kuljetusta. Välillä imelyyskin viedään ihan uskomattomiin korkeuksiin, kuten ankanpoikien puiston putsauksessa ja luola-ankka taas on jo hahmona niin uskomattoman rasittava, että tarinan lukeminen kestää seitsemän vessareissun verran, kun kerralla ei kestä, kuin sivun tai kaksi.
Ja minun puolestani Rosa saa tukkia ankkamaailman aukkoja miten lystää. Jokin johdonmukaisuus on mielestäni parempi, kuin se, että revitään aina tarinaa varten jostain uusi hahmo, joka on serkku tai täti tai mikä milloinkin, mutta unohdetaan ikuisiksi ajoiksi sen jälkeen...
-
Aikanaan Rosa oli minun suosikkini, mutta nyt isompana, viime vuosina, olen alkanut pitämään enemmän vanhan linjan ankka ja hiiri tekijöistä kuten mm. Barksista ja Murrystä. On Rosa edelleen kyllä hyvä. Mielestäni tämä uusi tarina oli vallan mainio. Roopen nuoruutta on mielenkiintoista seurata. Sehän on välillä lähes kuin saippuaoopperaa. Ja Roope on supersankari kaikkine jäälautta lasketteluineen ja muine supertemppuineen. Mutta ehkä Rosa on tehnyt Roopesta liian tunteikkaa ja sydämmellisen hahmon tarinoissaan. Vaikka kyllähän Barksikin tähän viitasi Takaisin Klondikeen tarinassaan kun Roope sittenkin söi lääkkeensä.
-
Vaikka uusin Rosa ei ollut mikään ajaton klassikko, niin mielestäni on turha rutista, koska akkarin "perus tarinat" ainakin muutaman tilapäisessä mielenhäiriössä tilaamani kappaleen perusteella ovat lukukelvotonta kuraa. Hirveää vanhan toistamista ja äärimmäisen huonoa tarinan kuljetusta. Välillä imelyyskin viedään ihan uskomattomiin korkeuksiin, kuten ankanpoikien puiston putsauksessa ja luola-ankka taas on jo hahmona niin uskomattoman rasittava, että tarinan lukeminen kestää seitsemän vessareissun verran, kun kerralla ei kestä, kuin sivun tai kaksi.
Ja minun puolestani Rosa saa tukkia ankkamaailman aukkoja miten lystää. Jokin johdonmukaisuus on mielestäni parempi, kuin se, että revitään aina tarinaa varten jostain uusi hahmo, joka on serkku tai täti tai mikä milloinkin, mutta unohdetaan ikuisiksi ajoiksi sen jälkeen...
Komppaan kybällä :) Useimmat akkarin täytesarjat ovat sellaista mössöä, ettei sitä voi arvostaa kuin joku peruskoululainen (jos hänkään). Mielestäni Rosan tarinat ovat mannaa erityisesti varttuneemmille lukijoille useine historiallisine ja populaareine viitteineen, jotka eivät ehkä aukea nuoremmille lukijoille.
Ja minusta on jokseenkin outoa tuo, että jatkuvasti vedotaan Rosaa kritikoitaessa siihen, että hän "täyttää aukkoja" ja "poistaa tilan lukijan mielikuvitukselta". Ja pöh! Juuri nämä ankkamaailmaan jatkuvuutta ja menneisyyttä valottavat tekijät tekevät siitä mielenkiintoisen kehitystarinan, joka tempaa mukaansa paljon paremmin, kuin satunnaiset, irralliset ja kertakäyttöiset läpijuoksutukset. Rosan ja Barksin tarinoista jää ainakin minulle usein mukava jälkimaku ja voimakkaan lukuelämyksen myötä pitkäkestoiset muistikuvat - jotain aivan muuta, kuin pahvilta maistuvissa perusmössöissä, joita akkari on liian usein pullollaan. On valitettava tosiasia, että ne harvat timanttiset sarjakuvatarinat, joita akkarissa nykyisin näkee, ovat joko vanhoja Barksin ja Rosan tai uusia Rosan tarinoita. Ajatelkaas, jos akkari olisi kannesta kanteen tasoltaan Barksin ja Rosan parhaimpien tarinoiden tasoa! :o Saattaisi akkarin levikki olla silloin jotain aivan muuta...
-
Ajatelkaas, jos akkari olisi kannesta kanteen tasoltaan Barksin ja Rosan parhaimpien tarinoiden tasoa! :o Saattaisi akkarin levikki olla silloin jotain aivan muuta...
Heh... mitäköhän muuta se voisi olla, kun se ei nyt voisi juuri paljonkaan isompi enää olla. ;D 1/5 suomalaisista lukee Ankkaa, useampi kuin Seiskaa tai Hesaria. äh, piti puuttua... :P
-
Heh... mitäköhän muuta se voisi olla, kun se ei nyt voisi juuri paljonkaan isompi enää olla. ;D 1/5 suomalaisista lukee Ankkaa, useampi kuin Seiskaa tai Hesaria. äh, piti puuttua... :P
Nojuu... ;) Vaan julkaistaanhan noita samoja sarjoja muuallakin, mm. Ruotsissa Kalle Ankaa. Ainakin lehden taso olisi parempi, jos levikissä ei muutosta olisikaan.
-
Niin, mitähän se levikki ny enää voisi olla? Tosin, Hymyllä on edelleen Suomen ennätys viikkolehtien saralla - n. 500.000 kappaleen!! levikki v. 1970 paikkeilla.
"Suomessa Aku Ankka -lehti ilmestyi ensi kertaa joulukuussa 1951. Lehden levikki nelinkertaistui ensimmäisten viiden vuoden aikana. Nykyään lehden levikki on 310 106 (LT I - II / 2005) ja se on Suomen suurin viikkolehti (KMT K05/S05)."
-
Eipä taida Hymy olla ikinä ollut viikkolehti. Kerran kuukaudessa se on yleensä tullut.
Suosionsa huipulla vähän aikaa kahdesti kuussa, mutta reippaasti myöhemmin kuin 1970.
Totta, totta. Aikakauslehti piti sanomani. Suosion laskuvaiheessa, 1980-luvun huumassa, keksivät että kaudesti kuussa pitää Hymyillä, mutta sen jälkeen kun Lex Hymy iski v. 1975 paikkeilla, ei siinä lehdessä enää ollut samaa potkua.
-
Tämä vuodatus sopii varmaan tänne parhaiten. Eli en pitänyt Rosan uusimmasta tarinasta sitten ollenkaan, varmaankin huonointa Rosaa omasta mielestäni jota olen lukenut. Idea kertoa Kultun ja Roopen "hetkistä" kaivoksella oli hyvä, mutta muu tarina oli kökköä. Mua ei naurattanut tuomari, joka oli kokoajan hirttämässä kaikkia. Piirrosjälkikään ei ollut perushyvää Rosaa. Ainakin neiti Kimallus ja varsinkin hänen hiuksensa olivat aivan liian perustasoa. Mun mielestä tarina ei eronnut monessa kohtaa ihan normaaleista täytesarjoista Akkareissa ja olinpahan todella pettynyt. Toivottavasti seuraava osa parantaa. Oliko muilla samoja tuntemuksia?
. kyllä Donin piirrokset eroavat muista, sillä Don piirtä kaiken tarkasti jayksityis kohtaisesti
-
. kyllä Donin piirrokset eroavat muista, sillä Don piirtä kaiken tarkasti jayksityis kohtaisesti
Yksityiskohtaista ja tarkkaa kyllä, mutta yksityiskohtaisia ja tarkkoja olivat varmasti myös hänen konepiirustuksensa. Sarjakuva saisi kuitenkin olla myös jotain muuta.
-
Roopen nuoruutta on mielenkiintoista seurata. Sehän on välillä lähes kuin saippuaoopperaa. Ja Roope on supersankari kaikkine jäälautta lasketteluineen ja muine supertemppuineen.
Tässä tuli kaksi todella hyvää perustetta sille, miksi Roopen nuoruudenlässytykset ovat kamalia.
Don Rosan pahin vaiva on hirveä sokeritauti, ja nuoruusmuistelojen laskelmoitu paatos johtaa tuohon saippuaoopperamaisuuteen, joka ei sovi ankkamaailmaan sitten mitenkään.
Tuo supersankaripotaska käsiteltiin jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää.
-
Tämä vuodatus sopii varmaan tänne parhaiten. Eli en pitänyt Rosan uusimmasta tarinasta sitten ollenkaan, varmaankin huonointa Rosaa omasta mielestäni jota olen lukenut. Idea kertoa Kultun ja Roopen "hetkistä" kaivoksella oli hyvä, mutta muu tarina oli kökköä. Mua ei naurattanut tuomari, joka oli kokoajan hirttämässä kaikkia. Piirrosjälkikään ei ollut perushyvää Rosaa. Ainakin neiti Kimallus ja varsinkin hänen hiuksensa olivat aivan liian perustasoa. Mun mielestä tarina ei eronnut monessa kohtaa ihan normaaleista täytesarjoista Akkareissa ja olinpahan todella pettynyt. Toivottavasti seuraava osa parantaa. Oliko muilla samoja tuntemuksia?
Minä ainakin pidin ja eise hirtto juttu lukemista haitannut, hiuksista en osaa sanoa.
-
//Voi poistaa.
-
Kaikki Rosan tarinat ovat hyviä ja ei ne minua ne elokuvarepliikit haitanne, olkoot siellä tarinassa jos on ja yleensä ne on osattu sisäistää tarinaan hyvin...
Rosa on parhain ankka piirtäjä mitä tiedän ja Roopen nuoruus tarinat on huippuja!!
-
Taidan olla hieman outo, mutta minä pidin juuri tuosta tarinasta erityisesti. Olin jopa sitä mieltä, että nyt mentiin reilusti Rosan keskiarvon yläpuolelle. Täytynee kaivaa jostain esille ja lukaista uudelleen.
-
Taidan olla hieman outo, mutta minä pidin juuri tuosta tarinasta erityisesti. Olin jopa sitä mieltä, että nyt mentiin reilusti Rosan keskiarvon yläpuolelle. Täytynee kaivaa jostain esille ja lukaista uudelleen.
Sama täällä, tarina oli huippu alusta loppuun!
Mutta se on makuasia sanoi koira kun pallejaan nuoli...
-
Taidan olla hieman outo, mutta minä pidin juuri tuosta tarinasta erityisesti. Olin jopa sitä mieltä, että nyt mentiin reilusti Rosan keskiarvon yläpuolelle. Täytynee kaivaa jostain esille ja lukaista uudelleen.
Sama täällä. Jos sinä olet outo niin olen kyllä minäkin.
-
Samaa mieltä. Tässä tarinassa Kultuun tuli enemmän sisältöä ja hän muuttui minusta julmemmaksi. Ja seksi ei minusta sovi Aku Ankkaan, ei ole vaikea päätelellä mitä Roope ja Kultu tekivät kolmen teksteistä tyhjän ruudun sisällä. Jotenkin arvasin sen.
Minusta Kultusta taas tuli ehkä hiukan pehmeää puolta esiin. ``Mutta entä kaikki mitä on tapahtunut tämän neljän viikon aikana, eikö se merkitse mitään``-kommentti kuulostaisi vähän siltä, että Kultu halajaisi Roopesta vähän enemmänkin irti.
Ja siitä seksiin viitauksestakaan en nyt olisis niin sataprosenttisen varma.
Meinaan kun Roopehan nimenomaan sanoi että haluaisi Kultun lähtevän ettei tapahtuisi mitään. Hänhän totesi että ``ties mitä siinä kävisi jos jäisit``.
Eihän sitä koskaan voi tietää, mutta oma käsitykseni asiasta on- toisenlainen.
Erotettu lainaus kirjoittajan omasta tekstistä. YP
-
Vuodet eivät ole välttämättä olleet kovin kohteliaita Kultu Kimallukselle ja Roopekin on saanut osansa mutta Riitta Hanhelle ne ovat olleet suosioillisia kun Roope on tuntenut Riitan jo ~120 vuotta ja tämä näyttää Akun ikäiseltä tai muutaman vuoden vanhemmalta.
-
Vähän aikaa sitten oli Aksarissa No 10 (7.3.-18) esitettiin taas uuusi versio Roopen ja Kultun historiasta, sen takana olivat norjalaiskaksikko Arild Midthun ja Knut Naerum. Midthunin tarinassa Konnantöitä Klondikessa (D 2017-092 - Clues of the Klondike) Kultua ei enään esitetä koreisiin vaattrisiin pukeutuneena hienohelmana ja laululintuna vaan näpäkkä ja ovela Kimallus on esitetään punaiseen flanelipaitaan sonnustautuneena baariemäntänä. Midthunin Kultu eroaa paljon siitä millaiseksi Barks ja Rosa saluunan omistajan aikanaan kynäili.
-
Maailman rikkain, mutta ei ankka. Ihminen joka onnettomuudekseen muistuttaa ankkaa, sanoi Barks joskus. Jotain tuohon suuntaan. Joka tapauksessa inhimillisin Disney-sarjakuvien hahmoista, koska on ainoa jolla on oikea menneisyys ja sitä kautta persoonallisuus.
Timo
Barksin tarinoissa, Taliaferron stripeissä ja animaatioissa viljellyistä langoista voisi periaatteessa koota vielä samanlaisen teoksen Aku Ankastakin, jos vain viitsittäisiin ja olisi joku tekijä. Siinä suhteessa Roope ei ole ainoa jolla on menneisyys ja historia. Toisaalta, Aku Ankan Elämä ja Teot kirjalla ei taida olla sellaista kusyntää että sitä kukaan suostuisi julkaisemaan.
-
Midthunin tarinassa Kultua ei enään esitetä koreisiin vaattrisiin pukeutuneena hienohelmana ja laululintuna vaan näpäkkä ja ovela Kimallus on esitetään punaiseen flanelipaitaan sonnustautuneena baariemäntänä. Midthunin Kultu eroaa paljon siitä millaiseksi Barks ja Rosa saluunan omistajan aikanaan kynäili.
Midthun on mielestäni kyllä ollut aina kohtuullisen uskollinen Barksilais-Rosalaiselle näkemykselle Roopen historiasta ja tuo näkemys Kultusta on suoraan Don Rosan Klondiken keisarista.
https://inducks.org/hr.php?html=1&image=https://outducks.org/us/us/292/us_us_0292b_007.jpg (https://inducks.org/hr.php?html=1&image=https://outducks.org/us/us/292/us_us_0292b_007.jpg)
-
Barksin tarinoissa, Taliaferron stripeissä ja animaatioissa viljellyistä langoista voisi periaatteessa koota vielä samanlaisen teoksen Aku Ankastakin, jos vain viitsittäisiin ja olisi joku tekijä. Siinä suhteessa Roope ei ole ainoa jolla on menneisyys ja historia. Toisaalta, Aku Ankan Elämä ja Teot kirjalla ei taida olla sellaista kusyntää että sitä kukaan suostuisi julkaisemaan.
Luulen kyllä että Akun menneisyyden viittaukset on vielä enemmän ristiriitaisia ja monenkirjavia kuin Roopen, kun ottaa huomioon ihan vaikka ne ammatit joissa on toiminut...
Ja sinänsä pidän siitä että Aku on omalla tavallaan historiaton, tämä erohan tulee hyvin esiin Ovelan Roope-sedän lopussa kun Roope kerää ja hamstraa lantteja ja muistoja ja Aku taas ostaa pirtelön, elämänfilosofioissa on perustavalaatuinen ero.
-
Luulen kyllä että Akun menneisyyden viittaukset on vielä enemmän ristiriitaisia ja monenkirjavia kuin Roopen, kun ottaa huomioon ihan vaikka ne ammatit joissa on toiminut...
Ja sinänsä pidän siitä että Aku on omalla tavallaan historiaton, tämä erohan tulee hyvin esiin Ovelan Roope-sedän lopussa kun Roope kerää ja hamstraa lantteja ja muistoja ja Aku taas ostaa pirtelön, elämänfilosofioissa on perustavalaatuinen ero.
Minusta Aku on taas aika värikäs ja elämän rikas henkilö henkilö, eikä niin väritön ja mauton kuten voisi ensiolettamalla luulla. Ensinnäkin Akulla ja pojilla on erityinen suhde ja Akulla on perhe jota Roopella taas ei ole. Vaikka Aku tuhlaakin rahansa pirtelöön, sihijuomaan, PopUp -yrityksiin, härveleihin ja lomamatkoihin, ei ei se tee Akusta sen enempää historiattomampaa henkilöä kuin Roopesta. Roope säilöö muistonsa rahaan, mutta Akulle elämys, kokemus ja seikkailu on itse rahaa arvokkaampaa, vaikka luonteeltaan Aku osaakin olla todella ahne. Ja vaikka Roope onkin rikas numismaatikko jolla on kolme kuutioeekkeriä muistoesineitä, on Akulla myö Roopea enemmän harrastuksia, kuten esimeksiksi kasvimaan hoito, golffaaminen, lainelautailu, sekä postimerkkien ja harvinaisten rahojen kerääminen. Mutta mitä eniten Akun historiaan tulee, niin Akuhan on itseasiassa Yhdysvaltain toisenmaailmansodan veteraani, vanha sotasankari jolla on jopa jäänyt traumat japanilaisten hyökkäyksestä (en nyt muista kyseistä tarinaa, mutta kyseinen pätkä yleensä esitetään kun puhutaan keittioneurologian ptsd -diaknoosista). Sotaa enen voidaan uskoa että Aku opiskeli Duckburgin Univercityssä (olkoon vaikka Ankkalinnan Yliopisto), mihin voidaan katsoa viitattavan muutamissa Barksin tarinoissa (esim. W OS 1095-04 The Madball Pitcher ja W WDC 280-03 Double Masquerade). Lapsena taas Aku kuului Tuomenmarjojen partio järjestöön (Little Booneheads), ja Donin mukaan siksi ettei tätä huolittu hakumuksestaan huolimatta Sudenpentuihin. Toisin kuin Sudenpennut jotka käyttävät supilakkia, Tuonenmarjat käyttävät lierihattua mikä esim Barksin tarinassa viitanne siihen että Aku toimii kyseisessä partiojärjestössä yhä osa-aktiivisesti. Paljon muutakin voisi Akusta kirjoittaa.
-
Akun lapsuudesta tiedetään että hän oli Mummolla kasvatettavana (parissa vanhassa Stroblin tarinassa näemme jopa Mummon miehen, eli im. Akun vaarinkin), sitten lienee muuttanut sieltä omilleen asuntolaivaan jonnekin ei kovin kauaksi Mummo Ankan tilaa, ja 1935 näemme hänet myymässä sanomalehtia Ankkalinnassa. jne.
Timo
-
Akun lapsuudesta tiedetään että hän oli Mummolla kasvatettavana (parissa vanhassa Stroblin tarinassa näemme jopa Mummon miehen, eli im. Akun vaarinkin), sitten lienee muuttanut sieltä omilleen asuntolaivaan jonnekin ei kovin kauaksi Mummo Ankan tilaa, ja 1935 näemme hänet myymässä sanomalehtia Ankkalinnassa. jne.
Timo
Ja minä kun luulin että Mikki möi sanomalehtiään 1935 Losissa tai jossain muussa suurkaupungissa. Ankkalinnaan en osannut tuota yhdistää.
-
Nimenomaan se että Akulla riittää harrastuksia, ammatteja, seikkailuja jne vaikka millä mitalla tekee tästä mieluummin historiattoman hahmon, Aku elää hetkessä, siirtyy asiasta toiseen ja unohtaa menneet, ja samoin tekevät näppärästi kaikki muutkin jotka unohtavat minkä mokan seurauksena Aku olikaan lähtenyt viime kerralla Timbuktuun, Pippurimaahan tai muukalaislegioonaan, aina pääsee yrittämään uudestaan. Samalla kun Roopella riittää menneiden kaivelijoita jotka ilmestyvät vanhoja muistelemaan...
Tottakai niitä Aku-tiedonmurusia voisi koota jonossa mutta siinä olisi just ongelma että ne olisivat vain tiedonmurusia jonossa ilman draamaa tai kehitystä, kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa.
-
Nimenomaan se että Akulla riittää harrastuksia, ammatteja, seikkailuja jne vaikka millä mitalla tekee tästä mieluummin historiattoman hahmon, Aku elää hetkessä, siirtyy asiasta toiseen ja unohtaa menneet, ja samoin tekevät näppärästi kaikki muutkin jotka unohtavat minkä mokan seurauksena Aku olikaan lähtenyt viime kerralla Timbuktuun, Pippurimaahan tai muukalaislegioonaan, aina pääsee yrittämään uudestaan. Samalla kun Roopella riittää menneiden kaivelijoita jotka ilmestyvät vanhoja muistelemaan...
Tottakai niitä Aku-tiedonmurusia voisi koota jonossa mutta siinä olisi just ongelma että ne olisivat vain tiedonmurusia jonossa ilman draamaa tai kehitystä, kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa.
Mutta eikö sama tiedon murusten ongelma ollut Rosalla kaivaessaan Barksin tiedonmurusia Roopen historiasta. Rosa lisäksi täytti aukkoja, väritti draamaa ja oikoi ristiriitoja. Miten tuo siis eroaisi Akun suhteen? Ja jos kyse on romanssista, niin Don Akun "Kultu" oli meksikotar Donna, vaikka Donnaa pidetäänkin vain pelkkänä Iineksen edeltäjänä. Animaatiosta Don Donald tiedämme hyvin miten Donna jatti Akun ja Aku osti 313:n, mutta kertomatta jää koska he tapasivat, missä ja kauanko he olivat yhdessä. Myöhemminhän tarina vielä jatkui niin, että myöhemmin Donna palasi Taliaferron stripeissä sotkemaan Akun kuvioita Iineksen kanssa. Toinen seikka sitten on se, miten hyvin menisi nyky tarkastuksesta läpi Sota-Akut ja Donnan vikittelyt. Roopen ja Kultun tarina ilmestyi Rosan kynästä vielä aikana jolloin seula ei ollut vielä näin tiukkaa.
-
Ja minä kun luulin että Mikki möi sanomalehtiään 1935 Losissa tai jossain muussa suurkaupungissa. Ankkalinnaan en osannut tuota yhdistää.
Niin siis Aku. No jos tarkkoja ollaan, niin Mousevillessa kai oltiin. Ankkalinnaa vielä keksittykään.
Timo
-
Niin siis Aku. No jos tarkkoja ollaan, niin Mousevillessa kai oltiin. Ankkalinnaa vielä keksittykään.
Timo
Pienellä Googlauksella ainakin selvisi että Silo Center mainitaan 1932 tarinassa The Great Orphanage Robbery. Tai näin ainakin väittää Disney Wiki (Disney fanien ylläpitämä wikisivu?). Olisiko kuseessä ns. satelliittikaupunki Mousevillen lähettyvillä? Mouseville (alias Mousetown) tuli kuvioihin kaiketi vasta myöhemmin, esimerkiksi Floyd Gottfredson näyttää kutsuneen kaupunkia yksinkertaisesti nimellä Hometown.
-
Mutta eikö sama tiedon murusten ongelma ollut Rosalla kaivaessaan Barksin tiedonmurusia Roopen historiasta. Rosa lisäksi täytti aukkoja, väritti draamaa ja oikoi ristiriitoja. Miten tuo siis eroaisi Akun suhteen?
Koska Roope on elämänasenteeltaan henkilö joka kerää ja säilöö muistoja (rahojen yms kera), tarinakokonaisuus jossa kootaan paljon murusia ja muistoja yhteen niin että niistä luodaan kokonaisuus sopii hahmolle, Elämä ja Teot -Roope on entistä enemmän Roope.
Aku ei kerää muistoja, elää hetkessä, siirtyy asiasta toiseen ja aloittaa aina uudestaan. Menneistä ei oteta opiksi, menneet unohdetaan.
Tästä syystä tarina jossa laitetaan murusia järjestykseen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi jossa on dramaattinen kaari hukkaa sen mikä tekee Akun hahmosta erityislaatuisen, Elämä ja Teot -Aku ei ole enää Aku.
Itse asiassa sanoisin että se Marco Rotan 50-v-sarja albumissa Onneksi olkoon Aku Ankka taitaa lopulta olla paras malli miten Akun historia pitäisi tehdä jos sellaisen välttämättä haluaa tehdä, ripotella joitain taustaviittauksia vieläpä niin että sanotun ja nähdyn välillä näkyy ristiriita tuoden ilmi että kertoja ei ole niin hirveän luotettava ja näin ollen niitä muitakin esitettyjä faktoja on syytä epäillä, tällä tavalla ei tehty niin valtavan laajaa ja dramaattista tarinakokonaisuutta mutta tällä tavalla kunnioitetaan kuitenkin kuka hahmo on.
Aloin miettiä muita hahmoja, Mikin Elämä ja Teot voisi olla hauska toteuttaa esim. skandaalinkäryisenä paljastuskirjana jota nyky-Mikki voi sitten selitellä parhain päin...
Ja Hessun (ja Hessun suvun) historia voisi lähteä kehittymään niin moneen suuntaan ja olla myös avoimesti niin sisäisesti ristiriitainen ja outo että lopputulos olisi jossain Italo Calvinon ja HP Lovecraftin välimaastossa...
-
Koska Roope on elämänasenteeltaan henkilö joka kerää ja säilöö muistoja (rahojen yms kera), tarinakokonaisuus jossa kootaan paljon murusia ja muistoja yhteen niin että niistä luodaan kokonaisuus sopii hahmolle, Elämä ja Teot -Roope on entistä enemmän Roope.
Aku ei kerää muistoja, elää hetkessä, siirtyy asiasta toiseen ja aloittaa aina uudestaan. Menneistä ei oteta opiksi, menneet unohdetaan.
Tästä syystä tarina jossa laitetaan murusia järjestykseen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi jossa on dramaattinen kaari hukkaa sen mikä tekee Akun hahmosta erityislaatuisen, Elämä ja Teot -Aku ei ole enää Aku.
Itse asiassa sanoisin että se Marco Rotan 50-v-sarja albumissa Onneksi olkoon Aku Ankka taitaa lopulta olla paras malli miten Akun historia pitäisi tehdä jos sellaisen välttämättä haluaa tehdä, ripotella joitain taustaviittauksia vieläpä niin että sanotun ja nähdyn välillä näkyy ristiriita tuoden ilmi että kertoja ei ole niin hirveän luotettava ja näin ollen niitä muitakin esitettyjä faktoja on syytä epäillä, tällä tavalla ei tehty niin valtavan laajaa ja dramaattista tarinakokonaisuutta mutta tällä tavalla kunnioitetaan kuitenkin kuka hahmo on.
Aloin miettiä muita hahmoja, Mikin Elämä ja Teot voisi olla hauska toteuttaa esim. skandaalinkäryisenä paljastuskirjana jota nyky-Mikki voi sitten selitellä parhain päin...
Ja Hessun (ja Hessun suvun) historia voisi lähteä kehittymään niin moneen suuntaan ja olla myös avoimesti niin sisäisesti ristiriitainen ja outo että lopputulos olisi jossain Italo Calvinon ja HP Lovecraftin välimaastossa...
Rotan tarina oli itseasissa pelkkä mukaelma yhdestä Disneyn koosteesta elokuvasta, kyseessä on nimittäin This Is Your Life, Donald Duck, joka itseasiassa vain esittelee pätkiä aiemmista Aku -lyhäreistä.
http://disney.wikia.com/wiki/This_is_Your_Life,_Donald_Duck_(animation)
-
Uusi Kultu on rikas ja säihkyvä ikinuori glamourprinsessa.
https://youtu.be/FMZZul8X_7g
-
Rotan tarina oli itseasissa pelkkä mukaelma yhdestä Disneyn koosteesta elokuvasta, kyseessä on nimittäin This Is Your Life, Donald Duck, joka itseasiassa vain esittelee pätkiä aiemmista Aku -lyhäreistä.
http://disney.wikia.com/wiki/This_is_Your_Life,_Donald_Duck_(animation)
Rota otti tuosta TV-spesiaalista kyllä jotain vaikutteita, mutta siitä on olemassa vanha ihan suora sarjakuvaversiokin (https://inducks.org/issue.php?c=us/OS+1109#02)
Timo
-
Barksin mukaan Roopen saapuessa Saluuna Rivolliin, Kultu lauloi tätä kappaletta ja piano pimputti lavan nurkassa: https://youtu.be/OozyvgyirPQ