Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Amerikkalaiset sarjakuvat => : W 25.04.2006 klo 22:00:51
-
Viime viikolla ilmestyneet opukset eivät ole vielä nähtävästi herättäneet kenenkään huomiota.
Tosin Lutesita on ollut juttua kvaakissakin "Koukussa sotaan" albumista.
Törmäsin siis näihin Vuorikadun Like-kaupassa ja päätin tutustua heti, kun rahatilanne paranee.
Nyt toivoisin pientä keskustelua albumien johdosta. Mikäli sikäli keskusteltavaa on. Kyse on taas eurooppalaiseta laatusarjakuvasta, jota ei ainakaaan LIken luulisi (enää) kustantavan ja mitä aina joka käänteessä mangutaan käännettäväksi.
Ainakin minä pyörrän aikaisemman Like mollaukseni. Laatu kustantamohan se on, kun tuollaista Akiran yms. sivussa julkaisee.
-
Curtvile just toisessa ketjussa valitti etteivätkö nämä kiinnosta ketään täällä. Tuu ny tänne kehumaan niitä! Katselin molempia Akateemisessa tänään ja hankintalistalle menivät.
-
Niin tuolla toisessa ketjussahan minua korjattiin. Jason Lutes on kuulemma New Jerseyn osasta eurooppaa...
Rumuus ja Hulluus on pyörinyt pidempään ja nimi ei ole aivan harhaan johtava.
Marc Malésin piirrostyö tuo mieleen Hugo Prattin tai ehkä paremmin Prattmaisesti piirtävät henkilöt kuten Pierre Wazem ja Jorge Heufemann.
Rumuus ja hulluus on hyvä tarina vaikeasta aiheesta, mutta aikeisempien kokemusten perusteella tämä on kirja-alessa 3-6€ syksyyn 2007 mennessä.
sen verran sanotaan että rumuus ei tule piirrosjäljestä eikä ihmisten ulkoisista piirteistä.
Lutesin Berliini kolahti kovempaa. Kerjään verta nenästäni mutta jos joku innostui Timo Mäkelän Emil ja Sofi albumista niin molemmat kaupungit nähneenä ero on sama.
Niin,kaupunkinakin pidän Berliinistä enemmän kuin Helsingistä. Vaikka Timpan työ onkin paljon parempi kuin aito asia.
Tarina sijoittuu Saksan hulluihin vuosiin 1928-> .
Lutes hallitsee rytmityksen. Osalla sivuista on kymmenen ruutua eikä se näytä ahtaalta, vaan hektiselta, kiivaalta.
Arkkitehtuurista ja aikalaiskuvauksesta en ensi kädessä löytänyt nipottamista.
Lönkkä antoi ymmärtää että lisää on olemassa. Nyt toivotaan ettei Like ylläpidä vanhaa kustannuslinjaansa.
-
Rumuus ja hulluus on hyvä tarina vaikeasta aiheesta, mutta aikeisempien kokemusten perusteella tämä on kirja-alessa 3-6€ syksyyn 2007 mennessä.
[snip]
Lutesin Berliini kolahti kovempaa.
[snip]
Lönkkä antoi ymmärtää että lisää on olemassa. Nyt toivotaan ettei Like ylläpidä vanhaa kustannuslinjaansa.
Liekö tuossa mitään korrelaatiota?
Meikällä Berliini menee hankintalistalle ehdottomasti. Toivottavasti saa jatkoakin.
-P.
-
Lönkkä antoi ymmärtää että lisää on olemassa. Nyt toivotaan ettei Like ylläpidä vanhaa kustannuslinjaansa.
12 noita on muistaakseni tullut.
Hissukseen ovat ilmestyneet monen monen vuoden aikana.
Viimeisin numero taisi tulla jokunen kuukaisi sitten.
BTW Se on LönkkA, ei LönkkÄ... ;)
-
Berliinissä muuten hauska yksityiskohta tämä taidekoulun opettaja (s. 36-37). Ulkonäkönsä ja opetustyylinsä puolesta tuo ainakin minulle välittömästi mieleen erään tunnetun suomalaisen teatteriohjaajan, olkoonkin etten ole miestä koskaan tavannut...
-
Berliini näytti kivalta. Taidanpa hommata jossain vaiheessa.
-
Toivotaan että myy. likella on hyvät tarkoitusperät mutta kuten allekirjoittanutkin niin kyseinen kustantamo kärsii jossain ADHD-syndroomasta.
Onhan Laphamin Harhaluotejakin ollut tulossa jo kohta pari vuotta. Ja jos sarja ei myykään kuin keskiolut ennen vappua niin liinat kiinni yhden tai kahden osan jälkeen(Largo,Xiii).
Toivottavasti Berliini löytää lukijansa ja pian. Tämän tasoista mv-sarjista saadaan valitettavan harvoin näille leveyspiireille. Hassua, tai pikemminkin pelottavaa, on miten vähän maailma on muuttunut sillä Berliinin tapahtumat voisivat enimmääkseen olla tätä päivää.
-
Toivotaan että myy. likella on hyvät tarkoitusperät mutta kuten allekirjoittanutkin niin kyseinen kustantamo kärsii jossain ADHD-syndroomasta.
LIKEllä oli aiemmin aika mielipuolista tuo kustannustoiminta, julkaistiin välillä mitä sattui ja välillä jotain jäi julkaisematta, vaikka oikeudet ja käännökset olivat - koska esim. tekstaukset olivat kadonneet jonnekkin... Rokkimeininkiä hyvässä ja pahassa. Ihan kaikkien kauniiden julkaisumaailman sääntöjen mukaan ei menty.
LIKEn uudesta linjasta on paha vielä mennä sanomaan mitään, katsotaan kuinka käy. Sarjat myös loppuivat kuin seinään, jos 1. osa ei myynyt tarpeeksi jne. Pitkäjännitteisyyttä ja suunnitelmallisuutta puuttui. Toisaalta taas julkaistiin todella hyviä sarjakuvia: Helvetistä-sarja, Alec Sinnerit, Buddy Bradleyt, Blueberryt, Luupäät - sekä taiteilijoista mm. Mattotti, Gilbert Hernandezsekä Dupuy ja Berberian.
LIKEn kompastuskivi oli aina erittäin huono toimituksellinen ja painolaatu: Kannet ja sivut painettiin mahdottoman huonosti, käännökset ja tekstaukset tilattiin mistä halvimmalla saatiin jne. Mm. Helvetistä-sarjaa taisi tekstata yhteensä neljä ihmistä joilla kaikilla oli aivan eri tyyli!
Lutesin Berliini on joka tapauksessa todella korkean profiilin valinta, laatusarjakuvaa kaikin puolin. Toivon ja uskon ettei LIKE vesity ja edes jotain helmiä valuu possujen/lukijoiden käsiin...
-
Vaan onko Berliinistä tullut vielä englanniksikaan useampia osia?
-
Vasta ykköskirja on tullut englanniksikin (Drawn and Quarterly).
Jason Lutes puurtaa ko. sarjaa jo 9.vuotta joten ihan hetkessä ei taida valmista tulla. Herra taisi valittella jossain haastattelussa että ko. sarjasta irtoaa niin vähän rahaa että sitä voi tehdä vain harrastuksena, työn lomassa.
Kirottua on se, että esim D&Q:n artisteille on tärkeää, että joku ostaa kaikki lehdet, eikä odota albumia kuten useimmat. Ilman lehtituloja artisteilla ei ole varaa tehdä jatkoa eli seuraavaa numeroa... Jos lehtiä ei osta kukaan, julkaisu viivästyy/ ei valmistu koskaan. D&Q on onneksi aika sitkeä näissä sarjajutuissa. Itse ostin pitkään Berliinin kaikki numerot, nyt on tainnut viimeisin jäädä välistä.
Harvoin saa lukea sarjakuvaa, jossa historiallinen tausta ja eri ihmisten kohtalot nivoutuvat yhtä kauniisti, koskettavasti ja kiinnostavasti yhteen. Voi kun saisi jo lukea koko saagan!
Lutesin muutkin kirjat, The Fall (Dekkarityylinen murhamysteeri) ja Ship of Fools (Tragikomedia B-luokan taikureista, huijareista ja muista luusereista) ovat ihan yhtä hyviä, ehkä vähän "hauskempia" (Lutesin tyylin huomioon ottaen kyse on siis mustasta tai harmaasta huumorista). Kaikki D&Q:lta...
-
Vasta ykköskirja on tullut englanniksikin (Drawn and Quarterly).
Jep ja kuten aiemmin mainitsin niin 12 osaa noita irtolehtiä (tarkistettu juuri äsken omista varastoista).
Lutesin muutkin kirjat, The Fall (Dekkarityylinen murhamysteeri) ja Ship of Fools (Tragikomedia B-luokan taikureista, huijareista ja muista luusereista) ovat ihan yhtä hyviä, ehkä vähän "hauskempia" (Lutesin tyylin huomioon ottaen kyse on siis mustasta tai harmaasta huumorista). Kaikki D&Q:lta...
Joo, kelpo kamaa!
Asiasta neljänteen etunimien aasinsillan kautta eli suosittelen jo useita vuosi vanhaa Jason Littlen aivan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN hienoa Jack's Luck Runs Outia Top Shelfiltä.
http://www.topshelfcomix.com/catalog.php?type=5&title=51
Liekö kukaan muu Suomessa lukenut sitä?
(Top Shelfiltä tulee kohta myös se piiiitkään odotettu Alan Mooren Lost Girls).
-
Onhan Laphamin Harhaluotejakin ollut tulossa jo kohta pari vuotta.
Tiedä johtuuko tuon viivästyminen myös siitä että sarjan hypetys (ja myynti?) hiipui kohtalaisen nopeasti oikein lupaavan alun jälkeen?
Minusta tuntuu että Stray Bulletseja on tullut jo jonkin aikaa numero vuodessa -vauhdilla. lapham palasi kaiketi hyyrtyneiden myyntien "innostamana" supersankarisarjakuvan pariin ja on kässäillyt (?) jotain (DD? Bättis?) Marvelille ja/tai DC:lle. Ei ole jaksanut kiinnostaa kun punainen lanka ollut jo pitkään Stray Bulletsissakin kateissa...
-
LIKEn kompastuskivi oli aina erittäin huono toimituksellinen ja painolaatu: Kannet ja sivut painettiin mahdottoman huonosti, käännökset ja tekstaukset tilattiin mistä halvimmalla saatiin jne. Mm. Helvetistä-sarjaa taisi tekstata yhteensä neljä ihmistä joilla kaikilla oli aivan eri tyyli!
Lutesin Berliini on joka tapauksessa todella korkean profiilin valinta, laatusarjakuvaa kaikin puolin. Toivon ja uskon ettei LIKE vesity ja edes jotain helmiä valuu possujen/lukijoiden käsiin...
?
Eikö LIKE kuitenkin ole keskittynyt lähinnä kaunokirjallisuuteen ja pokkareihin. Hienoa että julkaisee MYÖS sarjakuvaa. Sarjakuvan julkaisijoita ei liene Suomessa liiaksi. Kilpailevan puljun edustaja kehtaakin.... ;D
-
?
Sarjakuvan julkaisijoita ei liene Suomessa liiaksi. Kilpailevan puljun edustaja kehtaakin.... ;D
Hoh! Enhän minä ole ollut Banaanilla töissä enää pitkään aikaan! Mie oon nyt Sveitsissä (mistä on turvallista kirjoittaa mitä sattuu, ei voi kukaan tulla ja iskeä nenään - paitsi virtuaalisesti)...
Mutta totta siinä mielessä, että jos puolia pitää ottaa (ja miksi pitäisikään?), kannatan ehdottomasti enemmän AB:n sitkeätä ja laadukasta (paino- ja toimitustyö) linjaa. Mutta kaikki, jotka jaksavat Suomessa sarjakuvia kustantaa, saavat kaiken tukeni & sympatiani. Se on raskasta työtä henkisesti & fyysisesti - mutta onneksi sentään taloudellisesti ei-palkitsevaa ja bonukseksi kaiken päälle saa Kvaakkilaisten haukut ;D
-
Mutta totta siinä mielessä, että jos puolia pitää ottaa (ja miksi pitäisikään?), kannatan ehdottomasti enemmän AB:n sitkeätä ja laadukasta (paino- ja toimitustyö) linjaa. Mutta kaikki, jotka jaksavat Suomessa sarjakuvia kustantaa, saavat kaiken tukeni & sympatiani. Se on raskasta työtä henkisesti & fyysisesti - mutta onneksi sentään taloudellisesti ei-palkitsevaa ja bonukseksi kaiken päälle saa Kvaakkilaisten haukut ;D
Joopajoo. Taiteen tukeminen ja tekeminen on aina palkitsevaa.
Mutta missä se palkinto sitten luuraa...?
-
Kari Puikkosta pitää muistaa kiittää Liken aiemmasta sarjis-aallosta, joka valitettavasti karahti rantaan kun Puikkonen läksi Likeltä. Onneksi nyt taas kuohuja nousee.
-
Minäkin menin heti ostamaan tuon Lutesin Berliinin. Tarina imi heti mukaansa ja ajankuvaus oli tosi hienosti toteutettu. Muutamat naamat oli piirretty hieman ärsyttävästi, mutta dialogi ja taustat olivat todella kauniita.
Tuli muuten mieleen että montako niistä 12 lehdestä tuohon albumiin oli ympätty? Tietääkö kukaan?
-
Tuli muuten mieleen että montako niistä 12 lehdestä tuohon albumiin oli ympätty? Tietääkö kukaan?
antaisiko 8 lukua jonkinlaista vastausta? Veikkaan kahdeksaa, mutta erehtyväinen se minäkin joskus olen.
-
Päivän Helsingin sanomissa (03.06.2006) Harri Römpötin arvostelu Lutesin Berliinistä.
Artikkelin äänenpainoihin on helppo yhtyä, vaikka arvostankin kuvakerronnan sujuvuutta nähtävästi Römpöttiä enemmän.
Toki kerronta on ergonomista ja toimii tarinan ehdoilla, mutta tämä on vähän kuin sanoisi U2n konserttien yleensä keräävän kuulijoita ainakin kymmenissä määrin.
Toivottavasti herättelee edes muutamia tarttumaan opukseen.
-
Toki kerronta on ergonomista ja toimii tarinan ehdoilla
Millaista on ergonominen kerronta? Mieleen nousi sekavahkoja mielikuvia jotka on todennäköisesti harhaisia.
Berliinin kerronta on tiheää, mutta vaikka viivapiirros on etevää, henkilöitä ei ole vaivaton erottaa toisistaan. Kasvojen samanlaiset rakenteet - ehkä anatominen maneeri - tekevät tunnistamisen epävarmaksi siirtymissä kohtauksesta toiseen. Mutta valittu tyyli on vaativa. Saa harkita tarkkaan mitä pintoja värittää mustaksi jotta muoto riittää tunnistamiseen eikä aukeamasta tule läikikästä. Tasapaksu viiva edellyttää tussatessa taloudellista päättäväisyyttä.
Ympäristöihin on käytetty valtavasti aikaa ja vaivaa. Lukija kiittää päästessään hengittämään viime vuosisadan tuoksuja.
Tämä kannattaa hankkia omaksi. Kovin moni maailmassa ei tuommosta vaivaa näe.
-
Millaista on ergonominen kerronta?
Tasapaksu viiva edellyttää tussatessa taloudellista päättäväisyyttä.
Hän vastaa itse! Hurraa.
Jaan kantasi. Upeaa jälkeä, olen yhtä myyty kuin Berliinin painoskin toivoakseni.
Ihan vakavissaan: se missä albumi loistaa, useiden lankojen näpeissään pitelyn lisäksi, on se ettei siinä ole mitään turhaa.
Ykstyiskohtia, miljöötä, tunnelmaa ja syvyyttä, mutta ei mitään turhaa. Pistää nöyräksi ja ei aivan hieman kateeliseksi.
-
No jos:
Ergonomia tarkoittaa työmenetelmien, työvälineiden ja työympäristön kehittämistä niin, että ne vastaavat työntekijän fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia ja tarpeita. Siihen sisältyvät myös johtaminen ja työpaikan ihmissuhteet.
niin sarjakuvakerronta sopii kaikkinensa lukijan kropalle ja mielelle? Miksei. 8]
-
Berliinin lukeminen kesti aika kauan kun sitä ei tehnyt mieli kiirehtiä. Vähän kerrallaan ja nautiskellen, eilen luin loppuun. Ja toden totta, yksikään ylisana tästä teoksesta ei ole liikaa. Selvästi yksi parhaista sarjakuvista mitä koskaan on suomennettu.
Ilmeisesti jatkoa ei kannata odotella ihan heti:
Vasta ykköskirja on tullut englanniksikin (Drawn and Quarterly).
Jason Lutes puurtaa ko. sarjaa jo 9.vuotta joten ihan hetkessä ei taida valmista tulla. Herra taisi valittella jossain haastattelussa että ko. sarjasta irtoaa niin vähän rahaa että sitä voi tehdä vain harrastuksena, työn lomassa.
:-\
-
Etusivulle on ilmestynyt arvostelut niin Berliinistä kuin Rumuudesta ja hulluudestakin.
En aivan jaa kaikkia Veltin näkökohtia albumien suhteen, mutta väliäkös tuolla pääasia että mahdollisimman moni tutustuu ja muodostaa itse oman näkemyksensä.
-
Minä hyvin pitkälti yhdyn Veltin näkemyksiin, en vaan olisi osannut ilmaista niitä noin kauniisti kuin V.
Tämän vuoden parhaat albumisuomennokset: Berliini, Rumuus ja hulluus, Vartijat?
-
Kappas Vee pirua: On Helsingin Akateemisessa Berliini kivunnut myydyimpien kaunokirjojen listan sijalle 10. Häkellyttävätä.
Suuri on Römpötin mahti tai sitten tähän maahan alkaa viimein kehittyä jotenkin älyllinen sukupolvi.
Tai ehkä Lutesin kirjaa luullaan mangaksi, kun se on niin tuhti ja kuvakerronta etenee verkkaisesti.
-
Kappas Vee pirua: On Helsingin Akateemisessa Berliini kivunnut myydyimpien kaunokirjojen listan sijalle 10. Häkellyttävätä.
Suuri on Römpötin mahti tai sitten tähän maahan alkaa viimein kehittyä jotenkin älyllinen sukupolvi.
Ehkä meillä on vielä toivoa. Ehkä.
Tai ehkä Lutesin kirjaa luullaan mangaksi, kun se on niin tuhti ja kuvakerronta etenee verkkaisesti.
VesaK:han taitaa päteä sama kuin allekirjoittaneeseen:
ei mikään humoristi, mutta risti kumminkin. ;)
mangaa..
-
Vasta ykköskirja on tullut englanniksikin (Drawn and Quarterly).
Onkohan tämä suomalainen kokoelma käännetty englannista vai saksasta? Alkuteoksiksi on mainittu sekä "berlin - steinerne stadt" että "berlin - city of stones"?
Kansikuva ainakin on suomi-versiossa sama kuin saksalaisessa.
Onko Lutes itse tehnyt englanti-saksa -käännöksen?
Sivulla 207 näkyy mustia lippuja, joissa on valkoinen ympyrä. Pitäisikö ympyrässä olla hakaristi? Onko alkuperäisissa USA-versioissa, saksalaisesta olisi ehkä sensuroitu?
-
Kansikuva ainakin on suomi-versiossa sama kuin saksalaisessa.
Onko Lutes itse tehnyt englanti-saksa -käännöksen?
Sivulla 207 näkyy mustia lippuja, joissa on valkoinen ympyrä. Pitäisikö ympyrässä olla hakaristi? Onko alkuperäisissa USA-versioissa, saksalaisesta olisi ehkä sensuroitu?
Mainitsemasi valkoinen ympyrä viittaisi saksalaiseen versioon. Saksassa kun tietyt symbolit on lailla kielletty.
Jostain kumman syystä.
Tosin tämä on vain arvaus.
-
Mainitsemasi valkoinen ympyrä viittaisi saksalaiseen versioon. Saksassa kun tietyt symbolit on lailla kielletty.
Kirjakaupassa satuin näkemään englanninkielisen version Berliinistä, siinäkään ei hakaristejä ollut. Joten saksalaisesta sensuurista ei siis ollut kysymys.
-
Luin molemmat.
Berliinin piirrosjälki oli jäykkää ja veretöntä, samoin kerronta. Juttu ei etene eikä yllätä. Aika puuduttavaa. Ei tämä nyt huonokaan ollut, mutta keskivertotekele, "ihan hyvä." En lue seuraavaa osaa.
Rumuus ja hulluus oli parempi. Piirrosjälki toi mieleen enemmän Munozin kuin Prattin, mutta jälki oli epävarmempaa (korjauslakan päälle uusiksi piirretty musta oli jäänyt rosoiseksi) ja perspektiivit viturallaan. Tarina on miljoona kertaa nähty, joskin tällä kertaa hyvin kerrottu.
-
Berliini ansaitsee suomiversionsa ainakin sitten upean piirrosjälkensä vuoksi, jos ei muuten. Robert Altman -meininki ei kuitenkaan mitenkään mahdottoman paljoa innostanut, lisäksi hakaristien sensurointi on idioottimaisinta, mitä olen kohdannut pitkään aikaan. Se, ettei seksillä ja väkivallalla mässäilty, tuntui jopa piristävältä. Huumorittomuutta en lähde arvostelemaan, kun kerran mistään viihdepaketista ei ole kyse. Silti koin Berliinin raskaaksi sarjakuvatiiliskiveksi, johon olisin toivonut eisnermäistä hengittävyyttä: en hirveämmin sula esim. levyille, elokuville ja sarjakuville, jotka on "pakko" kahlata läpi useampaan kertaan. Teosten on mielestäni auettava jollain tavalla jo ensimmäisen lukukerran jälkeen, ja sitä Berliini ei onnistunut tekemään.
Sääntö numero 1 Berliinin lukemisen kohdalla on se, ettei sitä kannata lukea väsyneenä, väkisin alusta loppuun. Sen verta on kieslowskia meininkiä.
-
TO 21.9 kello 18.00 — 20.00
VTL Marja Vuorinen: Jacques Tardi ja arjen historia
Jacques Tardin tuotannosta käsitellään kaksi erillistä saagaa. 1900-luvun alun Jugend-Pariisiin sijoittuu seikkailuromaaneja tehtailevan Adèle Blanc-Secin, sarjakuvien maailmassa tuiki harvinaisen naispuolisen päähenkilön tarina. Se peilaa parodioivaan sävyyn teknologiaoptimismin loppukautta, joka päättyy ensimmäisen maailmansodan katastrofiin. Tardi jatkaa pasifististen sotakuvausten linjaa myös toisessa Leo Malét'n Nestor Burma -dekkareihin perustuvassa albumissa.
Sarjakuvan historiankuvat -seminaari 18. - 21.9. klo 18.00 — 20.00 Kirjasto 10:n stagella. Vapaa pääsy.
Elielinaukio 2 G, pääpostitalo (sisäänkäynti myös Mannerheimintien puolelta)
Lainaus kupla.net/fest2006
Tässä muistelen, että Marja oli kesällä hyvin innoissaan Berliinissä ja aikoi liittää tämän teoksen Tardi luentoonsa. Mielenkiinnolla menen kuuntelemaan.
-
Berliinin piirrosjälki oli jäykkää ja veretöntä, samoin kerronta. Juttu ei etene eikä yllätä. Aika puuduttavaa. Ei tämä nyt huonokaan ollut, mutta keskivertotekele, "ihan hyvä." En lue seuraavaa osaa.
Provosoidun. Rohkenen sanoa, että tämä albumi ei ole missään suhteessa keskivertotekele. Katso viivaa, nauti yksityiskohtien määrästä, ajattele kuvien liikettä. Kerrankin sarjakuva, joka antaa aikaa ja tilaa. Voi pysähtyä miettimään lukemaansa/näkemäänsä, keittää kahvit ja jatkaa hetken sulattelun jälkeen. Toimii siis kuten hyvä kaunokirjallisuus.En oikein saa otetta kritiikistäsi, joten siirrän sen osastoon "ei vaivautunut lukemaan huolella, joten turhautui". Ja hei, "juttu ei etene tai yllätä"? Tiesit tapahtumat ilmeisesti jo ennalta ;D
-
Juonensa puolesta kyllä Berliini vetää kaulaa kunhan jatkoa saadaan suomeksi. Kiinnostus historiaan ja Weimarin tasavaltaan auttaa huomattavasti. Jos nyt haluaa spoilata itsensä, kannatttaa loikata suoraan ko. ajanjakson loppuun katsomalla "hieno treffi-elokuva" Perikato.
Rumuudesta ja hulluudesta tavallaan kyllä pidin, mutta... se nyt vaan oli siinä. Ei oikein mitään huipennusta. Toki taas tuli jotenkin elokuvat mieleen...
http://www.imdb.com/name/nm0002545/
-
Provosoidun. Rohkenen sanoa, että tämä albumi ei ole missään suhteessa keskivertotekele. Katso viivaa, nauti yksityiskohtien määrästä, ajattele kuvien liikettä. Kerrankin sarjakuva, joka antaa aikaa ja tilaa. Voi pysähtyä miettimään lukemaansa/näkemäänsä, keittää kahvit ja jatkaa hetken sulattelun jälkeen. Toimii siis kuten hyvä kaunokirjallisuus.En oikein saa otetta kritiikistäsi, joten siirrän sen osastoon "ei vaivautunut lukemaan huolella, joten turhautui". Ja hei, "juttu ei etene tai yllätä"? Tiesit tapahtumat ilmeisesti jo ennalta ;D
Provosoidu pois. Katsoin viivaa ja näin kaikki perspektiivivirheet. En viitsinyt tuijottaa niin kauaa että lakkaisin näkemästä niitä. Hyvä kaunokirjallisuus toimii ihan eri tavalla: se luo odotuksia pienin vihjein, se tarjoaa viisautta ja näkemystä ja pistää lukijan ajattelemaan. Tämä ei sitä tee. Turhauduin, siinä olet oikeassa. Ja se ettei juttu yllätä tarkoittaa sitä, että olen nähnyt tämän saman jutun kymmeniä kertoja, henkilöt ja miljööt vain oli toiset.
-
Tämä oli hyvä kritiikki :) Hyväksyn täysin näkemyksesi, vaikka olen eri mieltä. Jatketaan tältä pohjalta :).
-
Hyvä kaunokirjallisuus toimii ihan eri tavalla: se luo odotuksia pienin vihjein, se tarjoaa viisautta ja näkemystä ja pistää lukijan ajattelemaan. Tämä ei sitä tee.
Ei tee sinulle ikävä kyllä, mutta teki mulle. Luin Berliinin tänään aamupäivästä ja vieläkin mietin sitä tarinaa, henkilöitä, maailmaa ja ihan viivoitus/varjostusratkaisuja. Ehdottomasti parhaita Suomessa koskaan julkaistuja sarjakuvia, tosin se lista on mulla aika pitkä...
Time-lehden kehu takakannessa nauratti: "piirrostyyli, joka tuo mieleen Hergen Tintin". Vähän sama kun sanoisi että "Watchmenin piirustustyyli tuo mieleen Siegelin ja Shusterin Teräsmiehen". Ei taida olla eurosarjis Timen tyypille liian tuttua.
-
Berliini on saavuttanut lehtimuodossaan jo puolivälin eli numeron 12 joten albumijatkoa saataneen odottaa aikaisintaan 2008.
Onko monikin tutustunut Nick Bertozzin kanssa tehtyyn Houdini: handcuff king
albumiin?
Jar of Fools on myös Houdinia käsittelevä sarjakuva jonka Lutes teki. Laajentaako edellistä vai onko toistoa?
sillä odottavan aika on pitkä ja itseeni tämä käsittelytapa upposi.
-
Hei, oletteko huomanneet, että myös Lutesin Berliini 2 on ilmestynyt suomeksi kauppoihin?
-
Hei, oletteko huomanneet, että myös Lutesin Berliini 2 on ilmestynyt suomeksi kauppoihin?
No, ei olla. Ilman Kvaakia puolet sarjakuvista jäisi hokaamatta...
-
En aiemmin tohtinut Berliinistä puhua pahaa, mutta kyllä tämän toisenkin lukeminen oli melkoinen työvoitto.
Lutes on toki varsinainen työn sankari ja puurtamisen määrä myös välittyy sivuilta. Teoriassa myös tapahtuma-aika ja -paikka ovat mielenkiintoisia ja taidokkaalle ajankuvaukselle on aina sijansa.
Kaikesta huolimatta Berliini on kohdallani painostavan kuivaa luettavaa. Hieman eloa kynänjälkeen, ihmiskuvaukseen tai kerrontaan ja lukijalla olisi henkireikä, jonka avulla kokonaisuus ehkä toimisi, mutta nyt tämä on vain julkaisijan ja innokkaan harrastajakunnan keskiarvo siitä, millaista hyvän eurooppalaisen sarjakuvan tulisi olla.
-
Herramakiesus kun se kesti! Yksitoista vuotta! No lopultakin.
Timo
-
En aiemmin tohtinut Berliinistä puhua pahaa, mutta kyllä tämän toisenkin lukeminen oli melkoinen työvoitto.
On tämä raskasta luettavaa, nykymaailman tilasta johtuen raskaampaa kuin kymmenen vuotta sitten.
Suurtyö asettuu omalle tasolleen kokonaisuutena, kun sen lukee alusta loppuun. Sarjakuvaromaani sanan todellisessa merkityksessä.
Teoksen päättymisen jälkeen ajatuksia on vaikea järjestellä purkaakseen niitä yhteen viestiin.
On mahdotonta lukea tätä peilaamatta maailmansotien väliseen aikaan sijoittuvia tapahtumia todellisen maailman menoon.
-
Berliini näyttää olevan todella suosittu. Trilogian eka ja vika osa ovat Helmet-varauksien top vitosessa.