Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: VesaK - 22.11.2005 klo 16:56:45
-
Joulu tuli jo! Taattua ja meillä ennenlukematonta Goscinny - Sempé yhteistyötä saatavilla jälleen! Pikkasen hyvä! Riemua jubel!
Ranskassa juhlittiin viime syksynä iloista kirjallista comebackiä, kun
rakastetun Pikku Niken (Petit Nicolas) kadoksissa olleet seikkailut
ilmestyivät ensimmäistä kertaa kirjan kansien välissä. Kolmen viikon aikana
kirjaa myytiin 150 000 kappaletta.
Nyt ranskalaisen kirjallisuushistorian kuuluisin koululainen laukoo ennen
kuulumattomia hilpeyksiä myös suomeksi. WSOY kustantaa uudelleen löydetyt
Pikku Niken seikkailut suomeksi kahdessa osassa, joista ensimmäinen Nikke
palaa lomilta, on juuri ilmestynyt. Nikke palaa lomilta sisältää 40
tarinaa, jotka ovat alun perin ilmestyneet ranskalaisissa lehdissä vuosina
1959 - 1965. Jälkimmäinen osa ilmestyy ensi keväänä.
Niken uusista seikkailuista saamme kiittää kirjailija René Goscinnyn
tytärtä Anne Goscinnya, joka löysi kadoksissa olleet tarinat muuton
yhteydessä viisi vuotta sitten.
"Olen aina tiennyt, että Nikke-tarinoita on olemassa enemmän kuin ne, jotka
on julkaistu viidessä Pikku Nikke -kirjassa, sillä Niken seikkailuja
julkaistiin 60-luvun alussa kuuden vuoden ajan ranskalaisessa Sud-Ouest
Dimanche -maakuntalehdessä", Anne Goscinny kertoo ranskalaisen
kustantajansa sivuilla.
"Tiesin myös, että äidilläni oli aikomus saattaa nuo tarinat julkisuuteen,
mutta hänen vaikean sairautensa takia se jäi tekemättä."
Goscinny - Sempé: Nikke palaa lomilta, Pikku Niken uudet seikkailut (suom.
Anna-Maija Viitanen), WSOY 2005, ovh 25 €
www.petitnicolas.net
-
Taattua ja meillä ennenlukematonta Goscinny - Sempé yhteistyötä saatavilla jälleen!
Vänkä siemaus raitista ilmaa!
Eikä tarvitse lossata lainkaan!
-
Uutinen ennenjukaisemattomista Nikeistä ei ollut uusi, mutta se että ne tulee suomeksi on! Jee!
Nyt vielä ne Goscinny-Uderzo, Goscinny- kuka-vain -sarjat suomeksi. Siellä on vaikka kuinka paljon suomentamatonta hienoa Goscinny-kamaa.
Timo
-
Entäs Uderzon Belloy-ritari? Hahmot näyttävät asterixmaisilta. Kirjoittajana nimimies, Jean-Michel Charlier.
No vaikka nekin. Hyvän näköisiä juttuja.
Timo
-
Joulun pyhät meneekin mukavissa merkeissä Pikku Niken seurassa. Mahtavaa!
-
Kerrassaan.. kerrassaan vetää sanattomaksi tämä teos. Schulzin ohella tuskin kukaan on käsitellyt "pikku julmureita" yhtä hienosti kuin Goscinny ja Sempé. Mutta Nikke ja kaverinsa eivät ole pikku aikuisia, he ovat oikeita lapsia. Kirjan lopussa on vielä lyhyet - hyvin lyhyet - bio- ja bibliografiat molemmista tekijöistä. Listauksessa mainitaan sekä suomennetut että meillä vielä julkaisemattomat teokset. Jostakin syystä Sempén Mediaihmisiä (http://www.tammi.net/asp/empty.asp?P=2413&VID=default&SID=707237480220371&S=2&A=closeall&C=26944) on unohtunut listalta. No, eipä siinä ole kaikkia Goscinny-käännöksiäkään, esmes Tabaryn kanssa tehtyä Valentin Vaeltajaa (Ruutu), jota väitetään suomentamattomaksi.
Mutta hei oikeesti, onhan näitä vielä paljon mitä pitäisi... esim.
G & Franquin: Modeste et Pompon - vain muutama sivu ilm. suomeksi.
G & Attanasio: Spaghetti, 11 albumia!
G & Berck: Strapontin, kuusi albumia!
G & Gotlib: Les Dingodossiers, kolme albumia.
G & Uderzo: Jehan Pistolet, neljä albumia.
G & Uderzo: Luc Junior, kaksi albumia
G & Uderzo: Benjamin et Benjamine
Sekä tietenkin neliosainen Les Archives Goscinny...
-
Koht' sillään olen lukenut "Nikkke palaa lomilta". Eli en malttanutkaan odottaa joulunpyhiä.
Tässä kirjassa Niken vanhemmat ovat enemmän esillä kuin aikaisemmin lukemissani Nikeissä. Mutta se ei tahtia haittaa. Nautittavaa luettavaa. Oikein harmittaa, että itsellä ei ole omaa Nikkeä kotona.
No, ei vaiskaan...
-
Saatan kyllä ymmärtää, miksi iso G on aikanaan rankannut nämä Nikke-tarinat pois alkuperäisistä kokoelmakirjoista. Toistoa esiintyy, ja ennalta-arvattavuuttakin. Mutta kyllä esimerkiksi tarina Nikestä ja kavereista muuttoapuna oli todella hieno. Goscinny on heikoimmillaankin parempi kuin yksikään hänen jälkeensä tullut kirjoittaja. Ihailtavaa, miten hän pystyi rakentamaan kokonaisen tarinan yhden termin tai käsitteen ympärille. Hän todella rakasti kielellä leikittelyä, ja onneksi myös suomennos tavoittaa alkuperäisen hengen. Maailma vanhenee, eivät Goscinnyn tarinat.
-
Minusta tämä uusi on ihan laadukas opus.
Parempi kuin "Pikku Nikke", siis se sarjan eka kirja.
Ootko varma, että iso G on heivannut nämä tarinat laidan yli? Jos nämä vaan on tehty viimeisen "vanhan " Nikke-kirjan jälkeen.
Aika yhtenäistä juonijatkumoahan näissä on, mm. ne uudet naapurit ja niiden tyttö. Eivät taida esiintyä aikaisemmissa Nikeissä.
Naapurin tytössä on ainesta! ;)
-
Ootko varma, että iso G on heivannut nämä tarinat laidan yli? Jos nämä vaan ovat tehty viimeisen "vanhan " Nikke-kirjan jälkeen.
Ei, kyllä nämä ovat ilmestyneet samaan aikaan kuin aiempienkin kirjojen tarinat, 1959 - 1965. Ks. tuosta ensimmäisestä viestistä Anne Goscinnyn kommentit.
Aiemmissa kirjoissa Nikke ja nenä, Nikke ja kaverit, Pikku Nikke lomailee... jne, on lievää temaattisuutta. Ehkä olisi tullut vielä "Nikke ja naapuri", mutta aika loppui Renéeltä kesken. Piti keskittyä Asterixiin.
Onneksi nyt viimein saatiin luettavaksi sellainenkin mestarinäyte kuin tarina Pikku Nikestä torvensoittajana.
-
Jostakin syystä Sempén Mediaihmisiä (http://www.tammi.net/asp/empty.asp?P=2413&VID=default&SID=707237480220371&S=2&A=closeall&C=26944) on unohtunut listalta. No, eipä siinä ole kaikkia Goscinny-käännöksiäkään, esmes Tabaryn kanssa tehtyä Valentin Vaeltajaa (Ruutu), jota väitetään suomentamattomaksi.
Onpa hauskaa, että Niken ja kumppanien uusi tuleminen vetoaa lukijoihin myös meillä Suomessa!
Tuo Vesan mainitsema Mediaihmisten puuttuminen on huolimattoman kustannustoimittajan häpeällinen lapsus. Sen sijaan Valentin on kyllä minun tietääkseni oikeassa listassa, sillä se Ruudussa julkaistu ainoa suomennettu tarina on kokonaan Tabaryn tekemä eikä siis kuulu Goscinnyn bibliografiaan. Mutta yksi asia jota en varmuudella onnistunut saamaan selville on Modeste et Pompon eli Heiska ja Heta: onko Goscinnyn käsikirjoittamia juttuja julkaistu suomeksi, esim. ammoisessa Nasta-lehdessä? Jos joku tietää, korjataan ihmeessä seuraaviin painoksiin.
Terv. Mikael/WSOY
-
Niin, ihan kaikki Heiskat ja Hetat eivät kuitenkaan ole Goscinnyn kirjaamia. Suomeksi on Modeste & Pomponia julkaistu paitsi Nastasarjoissa ja Nasta-lehdessä, myös alla mainitussa teoksessa. Kiitokset taas kerran Lakomalle. (http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/)
Suuri sarjakuvakirja 2 - 1985 / Jalava -- (151 s. mv)
32. Heiska ja Heta -- Modest et Pompon -- (20 s. mv)
Teksti: Greg -- Kuvitus: Andre Franquin
Sarjaa julkaistu alunperin ranskalaisessa Tintin-lehdessä vuosina 1957-58.
Niin, olivatko nuo kaikki 20 siv. tosiaan Gregin kässäämiä??? Nastoissa oli ainakin jokunen sivu "scenario: Goscinny" -merkinnällä...
-
Nastasta pitää (vielä kerran) mainita numerossa 11/1962 alkanut T.A.X Suhari ja Gorilla -jatkosarja "piirtänyt Berck - kertonut Goscinny".
Timo
-
Mikäli joltakulta löytyy pöytälaatikosta bibliografinen listaus Nastan eurosarjakuvista, olen hyvin kiinnostunut saamaan moisen käsiini!
Mikael
-
Oli joulu ja odotin kovasti saavani Nikke palaa lomilta -kirjan, sillä VesaKoolla joka on Sarjainfon päätoimittaja ja Tertsillä joka piirtää MTV3:lla oli jo uusin Nikke omissa hyllyissään. Itse asiassa olin paketista melko varma, sillä olin kertonut kirjasta Joulupukille hyvissä ajoin. Sain kuitenkin vain yhden kirjan sisältävän paketin ja siinä oli Don Rosaa. Kokeilin itkeä vähän, mutta se ei auttanut, eikä tämän ikäinen henkilö voi enää uhata karkaavansa kotoa ja tappavansa itsensä kirjan tähden, joten joulu meni ankkojen seikkailuja lukiessa ja syödessä suklaata.
Joulun jälkeen menin pikimmiten kirjakauppaan paikkaamaan Joulupukin erehdystä ja sainkin viimeisen hyllyllä makoilleen kappaleen. Tuskallisesti säästelin kirjaa uuteen vuoteen asti jolloin nautiskelin kirjasta suklaan kera.
Olin nimittäin saanut lahjaksi paljon suklaata, laatikollisen Brunbergin marsipaanisuklaata ja laatikollisen Fazerin geishoja. Marsipaanisuklaat olivat jotenkin rasvaisen oloisia siinä missä geishat olivat mukavan kevyitä. Sitten minulle tuli hiukan huono olo ja päätin ottaa hiukan taukoa suklaan syömisestä ja muutoinkin jos syö samalla kun lukee, on mahdollista että tuhrii kirjansa ja sitä en halua.
Kun kaiken lisäksi lukemisen lomassa katsoin useita jaksoja Top Gear –ohjelmaa ja söin suklaata niin kirjasta on vieläkin noin 100 sivua lukematta, eli tätä ihanuutta riittää vielä torstaihin asti jos säännöstelen oikein. Kaikki Top Gearit katsoin jo.
-
Tänne Nikke löysi tiensä aattona vaikka olinkin toivonut sitä eri henkilöltä, kuin jolta sen sitten sain... Pitäisi lukea historiaa lomalla mahdollisimman paljon niin jäänyt vielä lukematta Nikke, mutta kyllä sen vielä ehtii.
Joulun aika tosiaan oli sottaista kuten sanottu. Maailmanhistorian Eepoksessa taitaa olla pari pientä tahraa fazerin tuotteista, mutta koulukirja kun on niin eiköhän siellä sivujen välissä ole noin puoli kupillista kahviakin ruokalasta. Laiskistaa vaan niin ettei meinaa jaksaa muuta tehdä kuin olla koneella. Onneksi Top Gear sentään loppui tältä keväältä viime viikolla, ettei se ainakaan häiritse ;)
-
Pikku Niken paluu on erinomainen teos, vaikka ei ihan parasta Goscinnyä olekaan. Hän nyt vain oli niin loistava, että heikommillakin ideoilla kirjoittaessaan G oli kaukana edellä muista. Pitääpä tästä kohta kun Ranskassa käyn haalia Angguleemen festivaalien divariosastolta mahdollisimman paljon suomeksi julkaisemattomia Goscinnyjä mukaan. Sillä, ikävä kyllä, ihan kaikkea ei varmasti koskaan meidänkielellä tule julki.
-
Turun kaupunginkirjaston hakukone löytää Goscinnyn nimellä neljä(!) Pikku Nikkeä joista niistäkin kolme on äänitteitä.
Eli nepä on luetteloitu kuvittajansa nimellä. Kirjastoinformaatikkovirkailijaksi opiskellaan monta vuotta ja sitten tehdään tommosta.
Timo
-
Katsoin hyllystä, että kaikissa edellisissä Nikeissä ovat tekijöiden nimet järjestyksessä Sempé - Goscinny. Uusimmassa ainoastaan Goscinny - Sempé, kuten sen varmaan pitääkin olla.
Eikös sarjakuvissakin jopa ole käsikirjoittajat ensimmäisenä? (tosin niissä mun mielestä vähän hassu käytäntö)
-
Aivan yhtenäistä käytäntöä ei ole olemassa, mutta kyllähän useimmiten kirjoittajaa nostetaan - ja Amerikassa sarjakuvan alkuperäistä tuottajaa, olipa tällä sitten miten paljon eli vähän tekoa kyseisen julkaisun kanssa enää (Walt Disney, Stan Lee). Terkkuja vaan Steve Ditkolle!
Joskus menee todella hankalaksi, esmes mangojen (raakojenkin) kohdalla, tekijöiden nimet lukevat muodossa sukunimi etunimi eli sikäläisittäin aivan normaalisti oikealta vasemmalle.
Perusmuoto kuitenkin on kirjoittaja - piirtäjä.
-
Luin uuden Pikku Niken loppuun tänään. Lapsena tykkäsin Nikke-tarinoista kovasti, ja mukavia huumoripalasia nuo olivat edelleenkin, mutta ehkä lievää toistoa oli havaittavissa. Juttu, jossa Niken isä lainaa naapurilleen työkaluja, oli silkkaa parhautta.
Minun pitäisi olla perillä noista luettelointisäännöistä, mutta enpä jaksa muistaa tältä istumalta, millä perustein nuo Niket pitäisi hyllyyn latoa. Jotenkin tuntuisi, että käsikirjoittaja menisi aina... Ääh, olkoon.
-
Minun pitäisi olla perillä noista luettelointisäännöistä, mutta enpä jaksa muistaa tältä istumalta, millä perustein nuo Niket pitäisi hyllyyn latoa. Jotenkin tuntuisi, että käsikirjoittaja menisi aina... Ääh, olkoon.
Mutta kun nämä ei olekaan sarjakuvia. Laitetaanko Liisa ihmemaassa hyllyyn Tennielin nimellä?
Timo
-
Mutta kun nämä ei olekaan sarjakuvia. Laitetaanko Liisa ihmemaassa hyllyyn Tennielin nimellä?
Ei laiteta, kuten kysymyksenasettelusta päätellen tiedät, mutta toisaalta jos "Liisan" kuvittajan merkitystä haluttaisiin nikkemäisesti korostaa niin paljon että Tennielin nimi laitettaisiin kirjan kanteen ja nimiösivulle yhdenvertaisena Lewis Carrollin rinnalle, niin silloin tilanne voisi olla toinen.
Luetteloinnille on kyllä olemassa tarkat säännöt, ja ehkä joku asiaan kokopäivätoimisemmin perehtynyt voisi sanoa painavan sanansa tähän kohtaan?
-
Nyt se kirja loppui, mutta täytyy hehkuttaa vielä lisää. Nimittäin mielestäni pakahduttavan hienosti onnistutaan kuvaamaan tunteita sekä asioita joita lapsi ei ymmärrä mutta tajuaa niiden olemassaolon.
Esim. tarinassa Lits läts!: "Äiti pyörähti ympäri ja kiljaisi ja otti minut syliinsä, ja hänen vaatteensa kastuivat, ja sitten hän läimäytti minua kaksi kertaa muttei naamalle ja me kumpikin ruvettiin itkemään."
Tai tarinassa Äiti menee kouluun: "'Seuraavana iltana isä piti suunsa kiinni ja äidin silmät olivat punaiset ja turvoksissa. Minä söin kiisselini ihan hiljaa, koska huomasin ettei kannattanut ruveta pelleilemään."
Vaikka tehdäänkin "lastenkirjallisuutta" niin on käytetty muitakin sävyjä kuin vaaleanpunaista. No niin, minulla on tainnut mennä roska silmään tms...
-
Menin kirjakauppaan vilkuilemaan Liken uutuuksia niin silmääni osui yllättäen Pikku Niken uusien seikkailujen toinen osa Nikke on paras. Tämäkin pääsi näin tutkan alta livahtamaan hyllylle asti...
-
Pikku Niken uudet seikkailut kakkonen ostettu. Vielä kun ehtis lukemaankin.
-
Päivän Helsingin sanomat 22.07.2006 uutisoi kulttuurisivulla C3
puolen sivun juttu Anne Goscinnysta, Sempesta ja tietenkin Rene Goscinnysta.
ihan heti ei kyllä tule mieleen koska viimeksi vastaavanlainen informaatiopaketti näinkin olennaisesta sarajkuvatekijästä.
Asterix ja Lucky Luke ja Ranskan lastenkirjallisuuskenttäkin käsitellään.
Harri Römpötti onneksi jaksaa puurtaa alalla.
-
Joku jos muuten vielä kitisee, että Sarjainfon jutut tulee puoli vuotta myöhässä, niin minä syötän sille paketin chilimaustettuja siankorvia. Tuo Anne Goscinnyn haastattelu on tehty Pariisissa tammikuun lopussa 2006... hyvä että Hesari julkaisi kumminkin, lopulta.
-
VesaK hyvä en minä kitise, kunhan osoitan että Hesarilla voi olla kolme lukijaa enemmän kuin Sarjainfoa.
Selvennetään sen verran että koska viimeksi on tullut nk. valtavirtalehdistöpuolella yhtä edustavaa pakettia Sarjakuvatekijästä.
Sarjainfohan on tullut parhaimmillaan viikkolehtenäkin.
Kaikki näkyvyys Pikku Nikelle on silti tervetullutta.
-
VesaK hyvä en minä kitise, kunhan osoitan että Hesarilla voi olla kolme lukijaa enemmän kuin Sarjainfoa.
Sarjainfohan on tullut parhaimmillaan viikkolehtenäkin.
Kaikki näkyvyys Pikku Nikelle on silti tervetullutta.
Enhän minä sinulle osoita kritiikkiä, en suinkaan, eikä koskaan voi olla tarpeeksi juttuja Goscinnystä missään.
Tarkoitin vain sanoa sitä, että ei Hesarikaan mitään instant-ka(r)maa ole.
Pikku Nikke = aina hyvä.
-
Ostin Hesarin ihan tuon Anne Goscinny -jutun takia. Ihan näyttävä juttu ja hyväili sarjakuvafriikin (siis mun) itsetuntoa.
Mulla on tällainen(kin) henkilökohtainen ongelma:
Aina kun Goscinnyä kehutaan ja ylistetään esim. edellämainitun Hesarin jutun tavoin, pieni Franquin -fani sisälläni huutaa tuskasta.
Saisipa hänkin joskus vastaavanlaista huomiota Suomen tiedotusvälineissä!
Mutta totuus on se, ettäFranquinia alettiin julkaista meillä Suomessa liian myöhään. Asterixit, Lucky Luket ja Ahmed Ahneet tuntevat kaikki, mutta Pikon ja Pielisen tuntevat vain sarjakuvafanit.
Silti minulle itsellein Franquin on se kaikkein suurin. Goscinny tulee maaliin hyvänä kakkosena.
Että tämmöstä tällä kertaa.
EDIT: Ja tarttuipa Akateemisesta taas yksi Pikku Nikke mukaani.
Viehättävä myyjätyttökin oli Nikkensä lukenut. :-*
-
...pieni Franquin -fani sisälläni huutaa tuskasta. Saisipa hänkin joskus vastaavanlaista huomiota Suomen tiedotusvälineissä!
Mutta totuus on se, että Franquinia alettiin julkaista meillä Suomessa liian myöhään.
Arvaapas, olinko äimistynyt kun perjantaina yhytin heinolalaisesta marketista telineellisen Niilo Pielinen -onnittelukortteja! Printed in Finland, med finsk text.
Niilo Pielinen-FAQ:in parissa voimme ehkä jatkaa aiheesta ja kysyä, onko moinen korruptio ja kauppatavara Tenavien ja Karviaisten malliin hyväksi vaiko pahaksi.
-
Römpötti kertoi, että olivat Hesarissa silpaisseet viimeisen kappaleen jutustaan pois. Vaikka se ei olekaan kokonaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä asiasisällöltään, kerrottakoon se silti tässä kaikkien särkkärien ym. iloksi:
"René Goscinny tapasi tulevan vaimonsa laivaristeilyllä. Tosin nainen (en muista nimeään nyt) oli huomattavasti Goscinnya nuorempi, ja kaiken lisäksi jo kihloissa - Jaq Cousteaun serkun kanssa! Asterixeista tai Lucky Lukeista ei nainen tiennyt silloin mitään, joten esitelläkseen töitään René antoi naiselle Pikku Nikke -kirjan.
Muuta ei sitten tarvittukaan, nainen purki aiemman kihlauksensa ja kohtapa jo vietti häitä Renén kanssa!"
-
Mä olen kuullut sellaisen tarinan tästä parin ensitapaamisesta, että kun nainen (siis tuleva rouva Goscinny) ei ollut kovin kiinnostunut herra Goscinnystä, niin tämä nappasi pöydältä kukkakimpun ja alkoi pistelemään sitä poskeensa. Johan lyylin kiinnostus heräsi...
Onko totta vaiko vain legendaa?
-
Muuta ei sitten tarvittukaan, nainen purki aiemman kihlauksensa ja kohtapa jo vietti häitä Renén kanssa!"
Dziisös! Nyt tirisee kyynel aalkvistilta, kaanista.
-
Mä olen kuullut sellaisen tarinan tästä parin ensitapaamisesta, että kun nainen (siis tuleva rouva Goscinny) ei ollut kovin kiinnostunut herra Goscinnystä, niin tämä nappasi pöydältä kukkakimpun ja alkoi pistelemään sitä poskeensa. Johan lyylin kiinnostus heräsi...
Jotain hassuttelua asiaan liittyi, kerrotaan myös teoksessa René Goscinny; Profession: Humoristé. Tuo nyt oli se versio minkä Anne Goscinny oli tammikuusssa 06 Römpötille (ja Juhani Tolvaselle) kertonut. Eli Pikku Nikke oli puhemies, ja René hehkutti lopun elämäänsä "olevansa aivan liian onnekas".
-
Olen tässä ihmetellyt, että eikö muut ole lukeneet näitä Nikkejä, vaikka me iäkkäät ukot ollaan niitä näinkin vuolaasti kehuttu.
Mä kun odotin, että tämä ketju olisi pullollaan ihastelevia kommentteja, äänestettäisiin parasta Nikke-tarinaa jne...
???
-
Nikke ja kostajain sakki on aika onnistunut, hyvää uhoa
-
Minusta kauneimpia Nikkejä ovat ne tarinat, joissa aikuisten kaksinaamaisuus paljastuu "rivien välistä", kuten se juttu jossa Niken isän pomo on tulossa vierailulle ja vanhemmat palkkaavat tilapäis-sisäkön. Nikke käy ennen nukkumaanmenoa tekemässä työtä käskettyä eli "kättelemässä vieraat" - myös sisäkön, joka vanhempien mukaan "on ollut perheen palveluksessa jo kauan..."
Tai sitten tarina siitä miten pojat vievät rulettipelin kouluun.
-
Postimerkkeily on hyvä ja kannatettava harrastus, koska eräällä englannin kuninkaalla, mikä hänen nimensä nyt mahtoikaan olla, oli huomattava kokoelma. Ja Pikku Kemisti toki on älyttömän kehittävää.
Paras Nikke-tarina: Niken kaveri ylpeili koulussa, kuinka hänen sotaväessä oleva isoveljensä tulee käymään kotona. Poikien silmissä loistivat komeat kuvat univormupukuisista hohdokkaista sotasankareista, joiden rinta on kuin romukaupan näyteikkuna, ja kun velimies tulee hakemaan poikaa koulusta, hän onkin pukeutunut villapuseroon ja farkkuihin kuin kuka hyvänsä opiskelijakundi.
Muistan hyvin kuinka ensimmäisellä kerralla luin viimeisen kappaleen täysin väärin.Ymmärsin lopun sarkasmiksi, kunnes myöhemmin suorastaan otsaani läimäyttäen tajusin, että Nikke ja kaverit olivat oikeasti kateellisia kaverilleen (joka oli täysin onneton koska veljellä ei ollut univormua), koska heistä oli komeaa, että kaverilla oli isoveli, jota ihailla. Veljeä, ei univormua.
Noh, tähän tässä näin kirjoitettuna tämä ei kuulosta yhtään miltään. Voin vain sanoa, että olin silloin vaikuttunut.
Joka tapauksessa kirjallisuuspalkinto tiesi paikkansa. Jalkaa eteen, veteen!
-
Ei hullumpi ole sekään jossa luokkaan tulee (tosin vain yhdeksi päiväksi) ulkomaalainen oppilas kanaalin takaa. Asiallista asiaa kulttuurieroista
-
Olinpa kirjakaupassa ihan muilla asioilla kun haukankatseeni havaitsi Pikku Nike uudet seikkailut 3: Nikke vauhdissa. :o Osa kolme? Luulin että kahdessa edellisessä oli jo kaikki mitä löytyi, mutta nyt on saatu vielä kirjallinen Sud-Ouest Dimanchessa ja Pilotessa vuosina 1959-65 ilmestyneitä juttuja. Liki 350 sivua parhautta nautiskeltavaksi.
-
Liki 350 sivua parhautta nautiskeltavaksi.
Ohooo!
hankintaan!
Mulla menee Niket sekaisin, en tiedä , mitkä mulla on ja mitkä ei. ¨Siis kansikuvan perusteella.
Parhautta!!!!!!!!!!!!!
-
Parnassossa (!!, kyllä, myönnän selanneeni Parnassoa, tosin vain häveliäästi Erotica-julkaisun kansien väliin piilotettuna kauppareissullani) huomautettiin uusien Nikkejen käännösfibauksista - aikaa on sen verran kulunut, että ilmeisesti suomentaja ei ole aivan kaikkia juttuja hoksannut saati lukenut alkuperäisiä Nikkejä pohjiksi.
Pikku flakki muuten upeassa hommassa, sillä kielienkäyttä on aina Goscinnyn jutuissa erittäin tärkeää. Mutta ja silti. Hienoa. Pakkohankinta on tämä kolmas - ja viimeinen :'( Nikke-kooste.
-
Parnassossa (!!, kyllä, myönnän selanneeni Parnassoa, tosin vain häveliäästi Erotica-julkaisun kansien väliin piilotettuna kauppareissullani) huomautettiin uusien Nikkejen käännösfibauksista - aikaa on sen verran kulunut, että ilmeisesti suomentaja ei ole aivan kaikkia juttuja hoksannut saati lukenut alkuperäisiä Nikkejä pohjiksi.
Häh? Minä en ole huomannut mitään fiboja uusien ja vanhojen käännösten välillä. Soppa on soppa, Kloku on Kloku, Jokkis on Jokkis ja Niken isä ja herra Blédurt 'kiusoittelevat' toisiaan niinkuin aina ennenkin.
Ainoa ero, jonka näissä uusissa käännöksissä olen huomannut, on se, että kaatopaikka on nyt joutomaa, joka ainakin minusta kuulostaa oikeammalta. On jotakin uskottavaa, että Nikke ja kumppanit leikkivät joutomaalla, eivätkä oikealla kaatopaikalla.
Ja mitä tähän kolmanteen uuteen kirjaan tulee, tarinat ovat hyviä, mutta ehkä vähän itseään toistavia. Koko kirjaa ei kannata lukea yhdeltä istumalta. Ja ikävä kyllä, nämä muutamat Sempén piirtämät uudet kuvat pistävät silmään. Etenkin sivulla 136 Niken äiti näyttää olevan humalassa, tai rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Ikä painaa jo mestarinkin kynää, onhan mies jo yli seitsemänkymmentä.
-
Graafisen viestinnän erikoislehti Julkaisija kertoo uusimmassa numerossaan Pariisin bukinisteista ja mm. myös siitä kuinka Pikku Nikeistä (Petit Nicolas) on tullut juuri nyt suosittuja klassikoita.
"Kaikki vertaavat Pikku Niken piirroshahmoa presidentti Nicolas Sarkozyyn, Pienikokoinen presidenttikin on ilmeisesti kasvanut piirrosten tahtiin, sillä jopa hänen kävelytyylinsä muistuttaa Nikestä".
(kirj. Tuulikki Muller).
Timo