Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Toimintasarjakuvat => : Antti Vainio 18.12.2003 klo 12:03:56
-
Comicon.com Pulse haastattelee Morrisonia (http://www.comicon.com/cgi-bin/pulse.cgi?http%3A//www.comicon.com/cgi-bin/ultimatebb.cgi%3Fubb%3Dget_topic%26f%3D36%26t%3D001597)
poliittinen korrektius ja diplomatia ovat jätkän vahvimmat puolet
Rami: Korjasin otsikon ja linkin
-
Suosikkiläppäni:
Imagine monkey-pirates! Imagine what sort of hijinks those rollicking rascals might get up to? It'd be less F&*^ing soul-destroying than seeing Ant Man crawling out of the Wasp's urethra, that's for sure.
All these soldiers-in-tights comics seem miserly and lacking in wonder, surrealism or novelty. Even Alan Moore himself ran screaming from this kind of story and began an ungainly, 15-year long attempt to reinvent himself as me.
-
Tämä sarjakuva kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta:
Supertrendy Young Doctor
-
Tuosta haastattelusta kuulsi (ainakin minusta) läpi aika terve itsetunto. Tiedä häntä, mutta ei ainakaan minusta vaikuttanut erityisen vaatimattomalta. Varsinkin tuo juttu Mooresta (kts. yllä) sai minut ainakin määrittelemään Grantin aika omahyväisenä tyyppinä.
Kyllä, hän on hyvä käsikirjoittaja. En ole nähnyt jätkän piirrosjälkeä, joten tiedä siitä. Käyttäytyypä kun Hollywoodin raskaan sarjan näyttelijät. Ehkä on aihetta, en tiedä. En pidä kyllä niiden näyttelijöiden käytöksestä; tiedä sitten minkä takia pitäisi siitä pitää käsikirjoittajillakaan.
En tiedä teistä, mutta minä olen aina asosioinut käsikirjoittajan iloiseksi ja lepsoksi tyypiksi (kyllä, stereotypia), joka heittää kivaa läppää ja on kohtelias. Kuten Gaiman.
BTW, ainakin Animal Manin ekan volumen esittelyssä herra vaikutti viellä melko vaatimattomalta. Tämä taisi olla ennen miljoonasopimuksia?
-
Sitä kutsutaan huumoriksi. Luepa haastattelu uudestaan, ja pidä mielessäsi sellainen iloinen ja lepso kaljupää, joka heittää kivaa läppää (okei, kohteliaisuuden joutuu valitettavasti unohtamaan, mutta kaikkiahan ei voi miellyttää).
-
Myönnän, en lukenut kokonaan läpi. Pari kysymystä Moore viittauksen jälkeen alko keittää ja menin nukkumaan. Ehkä olisi pitänyt?
EDIT. Siis lukea läpi, ei mennä nukkumaan. Mutta varmasti tajusitte?
-
Ja huumorin lisäksi pitää muistaa että Morrison tykkää luoda tahallaan itselleen eri persoonia haastatteluissa ja näin sekoittaa ihmisten käsityksiä hänestä.
-
Mistäs Ilja tiedät ettei Mr. Morrison ole vain skitsofreenikko!? Jos sulla on sen mentaalipaperit jostakin syystä hallaussasi niin voisitko lainata, voisi olla mielenkiintoista luettavaa... ;D
-
Mistäs Ilja tiedät ettei Mr. Morrison ole vain skitsofreenikko!? Jos sulla on sen mentaalipaperit jostakin syystä hallaussasi niin voisitko lainata, voisi olla mielenkiintoista luettavaa... ;D
Kai niissä papereissa on sitte notaarin todistus, etteivät ole vain nopeasti kirjaston printterissä ja WordPadin avulla tehty?
-
kai tämä pitää eurooppalaiseksi laskea vaikka DC:n sarjakuva onkin. kuulostaa tsekkaamisen arvoiselta:
http://www.guardian.co.uk/arts/news/story/0,11711,1410684,00.html
-
Minäpä siirsin.
-
Eikä Lloyd toki festarin ainoa vieras ole...
Me tahdomme Grant Morrisonin!
Me tahdomme Grant Morrisonin!
Me tahdomme Grant Morrisonin!
(Huokaus...)
-
Te tahtoa Alan Moore, te tahtoa Grant Morrison... me sarjakuvaseurassa vain haluta moccaan mennä... Kuka tahansa heebo joka tulee Angoulémeen on potentiaalinen Helsinkiin-tulija myös (tai Kemiin). Mutta Morrison on hankala tyyppi, lupaa saapua mutta ei tule, Mooresta nyt puhumattakaan...
-
Jos luulitte, että viime festareilla touhu karkasi käsistä, niin odottakaapas vain, kun sunnuntaiaamuna löydetään Grant Morrison makaamassa alastomana festarisalissa, jonka seinät hän on maalannut täyteen sigilejä. Ja te ette halua tietää, millä hän ne maalaa...
-
Mutta Morrison on hankala tyyppi, lupaa saapua mutta ei tule, Mooresta nyt puhumattakaan...
Hemmetti! Murskasit juuri unelmani... Aivan kelvollinen vaihtoehto olisi tosin Grant Morrisonin monivuotinen rikoskumppani Frank Quitely, hän on kuulemma hieman helpommin lähestyttävä tapaus ja kenties jopa sanojensa mittainen mies, vaikka herra piilotteleekin todellista henkilöllisyyttään vallan merkilliseen nimimerkkiin turvautuen...
-
Aivan kelvollinen vaihtoehto olisi tosin Grant Morrisonin monivuotinen rikoskumppani Frank Quitely, hän on kuulemma hieman helpommin lähestyttävä tapaus ja kenties jopa sanojensa mittainen mies, vaikka herra piilotteleekin todellista henkilöllisyyttään vallan merkilliseen nimimerkkiin turvautuen...
Jos joku nyt Jaarittelijan ehdotuksesta ottaa vaarin, niin kannattaa etsiä puhelinluettelosta nimeä Vince Deighan. Eihän se mikään salaisuus ole, Morrisonkin haastatteluissaan yleensä puhuu Vincestä eikä Frankistä. Muistaakseni hän ryhtyi käyttämään taiteilijanimeä uransa alkuvaiheessa, koska halusi suojella äitiään siltä tosiasialta, että poika piirsi töikseen jotain riettaita sarjakuvia.
-
...sunnuntaiaamuna löydetään Grant Morrison makaamassa alastomana festarisalissa, jonka seinät hän on maalannut täyteen sigilejä...
Miksemme ottaisi Grant Morrisonin omia (tai ainakin tunnetuksi tekemiä) keinoja käyttöön? Ei muuta kuin väsäämään sigilejä, joilla hra. Morrison saadaan saapumaan festareille, ja mars loitsuamaan. Hänen omien sanojensa mukaan hän useimmiten tekee sigilejä joiden tarkoitus on kiinnostavien ihmisten tapaaminen. Eli omiaan meidän Tahtoomme. Ohjeet helppoon pop-magiaan(?) löytyy herran kotisivuilta: http://www.grantmorrison.com/mag.htm
-
Jos teitä yhtään lohduttaa, niin tässä juuri hiljattain keskustelimme aiheesta "sarjakuva tekee tekijöistään mielipuolia". Ainakin auteureista.
Eilettäinkin kuulin varsin mielenkiintoisia Vertigon naisnimisistä käsikirjoittajista...
-
http://www.newsarama.com/dcnew/MorrisonDCU.htm
Seven Soldiers -saagansa jälkeen Grant Morisonin on tarkoitus jäädä DC:lle jonkinsoritin ideanikkariksi ja konsultiksi. Muiden käsikirjoittajien meneillä oleviin tarinoihin hän ei mene puuttumaan, vaan enemmänkin kehittelemään unohduksiin jääneitä hahmoja. Morrisonilla on tuon jutun mukaan lukuisiat muistikirjat kaikenmaailman supersankareista tukuittain tarinaskenaarioita ja ideoita.
Hän tekee kansion jokaisesta valitsemastaan hahmosta, ja miettii heidän alkuperät ja viholliset tms ja juoniluonnokset puoleksi vuodeksi. Siitä on vähemmän mielikuvituksekkaiden tekijöiden helppo lähteä liikkeelle...
Sinänsä ihan kiinnostavaa, ja kiinnostavaa että Morrisonin kaltaiseen happopäähän luotetaan noin vahvasti DC:llä... No, onhan hän supersankarigenren suurimpia visionäärejä, ja hänen mielikuvituksestaan riittää armopaloja siis varmaan ainakin tusinalle käsikirjoittajalle.
Bendis valtaa Marvelin, Morrison DC:n. Kova kovaa vastaan.
-
Kerrankin mielenkiintoista menoa.
Morrison on osoittanut muutamalla sarjallaan olevansa a) sarjakuvakäsikirjoittajana erinomainen ja b) ihan helvetin sekaisin. Yhdistelmä ainakin tuntuu perustellulta. Pelkään vaan hieman sitä, miten Morrisonin mieltä kahlitaan - ja toisaalta sitä, miten mies jakaa itseään monelle taholle suorastaan mooremaisella tehokkuudella. Sitä myös suren, että taitaa jäädä Invisiblesin kaltaiset mestariteokset tulevaisuudessa vähemmälle, jos päätyönä on lähinnä ohjailla muiden hahmoja ja työtä psykoottisempaan suuntaan.
-
Niin, ja onhan siinä itse asiassa vaarna se, että kuinka nerokkaita skeemoja Morrison kehittäisikään, saattaa varsinaiset käsikirjoittajat ne vesittää.
JA en tiedä, mitä olen Seven Soldiersia silmäillyt, ei ne kyllä ole minua vakuuttaneet. Mutta toivoa sopii että noilla suunnitemilla pitkäkestoisempiakin, positiivisia vaikutuksia... vaikutuksia, joita ei ollut Morrisonin New X-Menillä...
-
Morrisonin omat jutut viimeajoilta, eli Seaguy ja We3 ovat kyllä olleet molemmat hyviä, jälkimmäinen jopa suorastaan nerokas (tietysti myös Quitelyn ansiosta, harvoin näkee mitään yhtä naurattavan pimeää mutta oudolla tavalla koskettavaa). On sääli, ettei tällaista kamaa nyt sitten varmaan vähään aikaan nähdä kun herra ideoi merkillisiä trikooseikkailuja toisille ihmisille, mutta jos luomisvimma nyt vetää äijää tuoho suuntaan niin minkäs teet. Varmaan siitä maksetaankin paremmin.
-
Mitä enemmän tätä olen pohtinut, niin sitä enemmän se minua hieman pelottaa. Luin juuri uudestaan suomalaisen JLA-lehden ekan numeron (niitä ilmestyi neljä numeroa jokunen vuosi sitten). Siis Morrisonin aloittamaa JLA:ta. Tarina on kyllä hyvää ja sujuvaa, mutta jotenkin tuntuu, että ei kuitenkaan ihan kohdallaan.
Ehkä se on vaan tämä vanhahtava makuni...Tai ei. Morrisonin JLA tarinoissa on selkeä silver age tuntu, mutta se tuntuu jotenkin vieraalta siinä ympäristössä. Emmä tiä. Sittenhän sen näkee. Mutta eikös Geoff Johnsista tullu kans joku konsultti? Taitaa koordinoida sitten sitä Infinite Crisistä.
-
Öh, eihän niitä rääkätty mitenkään tekijöiden kannalta pahansuovasti, siis ei enää paljon selkeämmin niiden puolella olisi voinut sympatiat olla.
-
Minä luulen on että tämä ideakonsultin virka on osa Morrisonin suurempaa suunnitelmaa. Tässä pätkä Morrisonin haastattelua(lyhentelin että kaikki jaksaa lukia):
Haastattelija: In a recent public interview you discussed bringing sentience to DC comics through the logical progression of essentially making the work more and more intelligent and relevant. Really, do you believe this?
Grant Morrison: Of course I do.
You may have misunderstood my thinking... It's not about making the comic more intelligent and relevant although that might be one result. It's simply about adding complexity to a story until it begins to compute and think for itself...
'Emergence' is the science of spontaneous order, which means quite simply that 'intelligence' can be regarded as a by-product of complexity.
...One bee is not particularly smart but group a number of bees together and at a critical threshold something interesting happens - a 'hive' emerges. That is to say, from the aggregation of a number of not very intelligent units, a mass intelligence emerges...
So, now that we have the idea in our heads that 'intelligence' appears when systems become increasingly complex, we can approach my notion of 'living comics.'
...Think of a STORY. My contention is that a story can be made sufficiently complex that it achieves some measure of self-awareness - in fact I believe this is what's happening when authors talk about characters 'taking control' or when they say 'the story just took a turn I wasn't planning...'.
...I'd like to see if I can deliberately 'wake up' a story and let it make its own decisions...
Koko haastattelu: http://www.slushfactory.com/content/EpVFZpuFFERLibpJJK.php
Grant Morrison aikoo tehdä jotain maagista, sanokaa mun sanoneen. Ja ideakonsulttina hän pääsee vaikuttamaan moneen lehteen, paljon useampaan kuin jos hän itse varsinaisesti käsikirjoittaisi. Tohtori Von Morrisonin suuruudenhullu suunnitelma on nyt tapahtumassa.
-
lapset lapset...Grant Morrison EI ole sekaisin.
Te vain ette ymmärrä.
Jos te haluatte yrittää ymmärtää:
Dokumentti "Grant Morrison:Talking with Gods" (http://www.blip.tv/file/2940222)
-
Grant Morrisonhan on tässä viime aikoina laajentanut taas, paitsi moninaisissa sarjakuvaprojekteissa (kyllä, minä olen semmoinen sivistymätön moukka joka ihan pitää näistä Batmankuvioistakin. Haastakaa oikeuteen tjs) niin myös taatusti aiheuttaa outoja (epä)maagisia läpätyksiä nuorehkojen naisihmisten libidoissa Korsena ja on mennyt mokoma laajentamaan niin televisuunin puolelle (skotlantilaista scififantasiaa? Stephen fryn ja Paul McGuinanin kanssa? no jopas. Bonnyroad (http://www.bleedingcool.com/2010/11/04/bonnyroad-on-undetermined-level-of-development-hell-at-bbc/) omaa tieksi kuoppaisen alkutaipaleen) ja ompa vääntämässä elokuvaakin:
Sinatoro (http://sinatoro.com/)
elokuvan konsepti on kirjoittajan huomioonottaen aikasta tavallinen:
Sinatoro, a man with no past and no memories; the sole survivor of a car crash in the middle of a desolate American desert road. When he encounters the beautiful daughter of a cult leader, she convinces him to help defeat the forces of evil, which have overrun her town. His journey pits him against the world’s most dangerous gangster and allies him with a deranged astronaut, a drunken cowboy, and an army of hobos. As Sinatoro travels through an American landscape made of pop culture nightmares, he struggles to understand who he is and why everyone is out to get him.
-
Minusta Grantin visioita on mahdoton vääntää elokuva muotoon, ja ne toimivat paremmin sarjakuvana. Esim. All-star Supermanin animaatio versio oli paljon köyhempi. Elokuvissa kun on aina poistettava juttuja, jotta saadaan pari tuntinen aikaiseksi. Ja Morrisonin visiot pitää näkyä kokonaan, palaakaan poistamatta. TV-sarja sen sijaan voisi toimia vähän paremmin. Mutta kyllä silti Morrison toimii paremmin sarjakuvassa Frank Quitelyn tai muun huippupiirtäjän kanssa.
-
tyypillistä. Vaahtoan taas vaikka ja mistä ja unohdan kertoa että Grant Morrison on kirjoittanut sitten kirjan.
Tietoteoksen jossa käy läpi supersankarit, mikä on modernin mytologian merkitys, tausta ja nähtävästi tulevaisuuskin.
(http://i53.tinypic.com/9uszfd.jpg)
julkaistaan heinäkuussa alustavasti 19.07.2011.
Kuulemma ,täysin loogisesti, myös osittain omaelämäkerta.
464/512 sivua (lähteestä riippuen)
ISBN-10 1400069122
ISBN-13 978-1400069125
-
Supergods on erittäin viihdyttävää iltalukemista, kehtaan suositella.
Grant Morrison jutusteli Rolling stones lehden kanssa sarjakuvan kuolemasta (http://www.rollingstone.com/music/news/grant-morrison-on-the-death-of-comics-20110822)
sangen fiksu haastattelu ja syventää jossain määrin Morrison-Millar-Moore akseliakin.
-
Supergods on erittäin viihdyttävää iltalukemista, kehtaan suositella.
Sarjakuvien suhteen olen herra Grantin kanssa hyvinkin samaa mieltä, sisäavaruusmatkailua taas ei oikein voi suositella. Sen tuloksena syntyneet tarinat ovat välillä aikamoista tuubadadaa.
Morrisonin henkilöhistoriaa oli mielenkiintoista lukea: ydinvoimaa/sotaa vastustava isä ja scifisti-äiti - Skotlannissa...
Nyt voi jo myöntää että on se Arkham Asylumkin ...mmmh... pikkuisen yliarvostettu. Ei sentään kullattu kikkare (kuten Moore määritteli) mutta tosiaan Kubrickin kyvyillä toteutettu lauantaiaamun tv-piirretty (kuten Gaiman sanoi).
-
Supergods on erittäin viihdyttävää iltalukemista, kehtaan suositella.
Grant Morrison jutusteli Rolling stones lehden kanssa sarjakuvan kuolemasta (http://www.rollingstone.com/music/news/grant-morrison-on-the-death-of-comics-20110822)
sangen fiksu haastattelu ja syventää jossain määrin Morrison-Millar-Moore akseliakin.
Tuo haastattelu oli jotenkin synkkä, ja antoi myös Morrisonista ihmisenä miellyttävän kuvan. Pisti kyllä miettimään pariakin asiaa. Tuosta nousi myös mieleen ensimmäistä kertaa ajatus, että jos sarjakuva kuolee, menettää monet lahjakkaat ihmiset työpaikkansa. Mikä on hyvin surullista. Haastattelussa tehtiin asiasta hyvin henkilökohtainen. Hyvä, vaikkakin synkkä haastattelu.
-
Se mitenkään synkkä minusta ollut, enemmän realistinen.
oli "sisäavaruusmatkailusta" mitä mieltä hyvänsä niin noinhan se menee.
Laatu ei ole minkään tae, edes lahjakkaille ihmisille ja heidän elannolleen.
Morrisonilla itsellään on kyllä turvattu tilanne, kaikille ei.
Isoin ongelmahan tuossa minusta lienee se että Morrison kertoi rehellisesti kantansa mikä ei ikinä ole mitenkään ystäviä ja ymmärtämystä lisäävä tekijä missään.
-
"Comics" tarkoittaa tuossa yhteydessä amerikkalaisia sarjakuvalehtiä. Ei sarjakuva mihinkään kuole, formaatti vain muuttuu.
Samantapainen, mutta pidempi artikkeli sarjakuvalehtien kuolemasta oli Comics Scenessä jo 20 vuotta sitten.
luin tuon jutun silloin, on arkistoissani jossakin.
En usko että puhutaan pelkästään sarjakuvalehdistä muotona, tai maantieteellisestä sijainnista vaan eräästä sarjakuvan genrestä, vankasti haastattelua typistäen ja turhaankin yksinkertaistaen:
Do you think this is the death spiral?
Yeah. I kind of do, but again, you can always be wrong. There's a real feeling of things just going off the rails, to be honest. Superhero comics. The concept is quite a ruthless concept, and it's moved on, and it's kind of abandoned, the first-stage rocket.
Abandoning comics?
And moving on to movies, where it can be more powerful, more effective. The definition of a meme is an idea that wants to replicate, and it's found a better medium through which to replicate, games, movies.
tuo on se ydinajatus.
Formaatit elävät toki, itse muistan kuinka eritoten 80-luvulla julistettiin kuinka video tappaa kirjat.
No niinpä.
Sarjakuva kuten mikä tahansa kulttuurin muoto, elää ja kehittyy, muotoutuu, sopeutuu. Moni hihkuu innoissaan että "jihuu trikoopellet loppuvat! Vihdoin oikeaa asiaa oikeista koskettavista asioista"
Niin.
Ja video tappoi kirjat.
(nuoremmille lukijoille: se video josta setä puhuu oli sellainenmagneettinauhoihin pohjaava antiikkistydeemi ennen BluRayta ja DVDta joka alunperin sai nimensä osan siitä; Digital Video Disk tämä myöhempi Versatile sana on sexympi ja retconnaa nätisti)
Ja jos ei edellinen saanut uskomaan että internjetti muuttaa asioita ja niiden markkinointia, myyntiä jne niin hyvässä kuin pahassa niin kannattaa hakea lääkäriltä uudet paremmat napit.
toisaalta täytyy asettaa Morrisonin tuska perspektiiviin: kun ei toukokuussa yksikään sen kuun sadoista julkaisuista ylittänyt 100 000 kpl myyntiä.
Itse odottelen ensi kuuta ja sosialistista kapinallisteräsmiestä Morrisonilta.
-
tämä oikeastaan sopisi yhtä hyvin sarjakuvia dissaavaan "Ihan kaikki sarjakuvat elokuviksi" tai "DCn uusi 52" ketjuihin mutta jos joltain on mennyt ohi:
Grant Morrison käsikirjoittaa/sovittaa Dinosaurukset vastaan muukalaiset sarjakuvaelokuvaa ja ROGUE TROOPERia! (http://www.dailyrecord.co.uk/showbiz/celebrity-interviews/2011/10/03/monster-success-top-comic-writer-grant-morrison-set-to-turn-his-novel-dinosaurs-vs-aliens-into-a-movie-86908-23463776/)
on siinä sukutaustaakin ja skotlantilaista teräsmiestäkin.
-
Grant Morrison alkaa kirjoittaa Avengersia!
(sitä alkuperäistä Avengersia elikkä John Steedia ja Emma Peelia [jos joku mainitseekin sen Fiennes/Thurman/Connery kammotuksen en välttämättä vastaa teoistani])
Boom! Studios (http://www.boom-studios.com/steed-and-mrs-peel-2.html) pistää vissiinkin tässä kuussa ulos ensimmäisen numeron.
1960-luvun agenttisvengia Invisiblesin kirjoittajalta?
Miksei, ei ole montaa kertaa krikettimailalla hutia lyönyt.
-
Tuo on reprintti vuosien takaa...
-
Mikä alkuperäinen? Emma Peel tuli sarjaan mukaan vasta vuonna 1965, John Steedilla oli ollut kolme partneria jo aikaisemmin.
joo mutta brittiAvengers alkoi jo 1961 ja se sarjisAvengers johon Morrison olisi voinut ihan yhtä lailla viitata vasta 1963.
Sellainen alkuperäinen.
-
Huom. Linkki on Playboyhin, mutta ei näy alastomia naisia.
:(
-
Batmanin kohdalla en pitänyt yhtään Morrisonin ajatuksista. Muuten olen aikalailla samaa mieltä tulkinnoista. Ainakin periaatteessa.
-
Mikä ihme se on tuossa taikuudessa mikä vetoaa sarjakuvien kirjoittajiin. Olin kuvitellut, että Morrison on sekaisin vain huumeista, mutta yllätyin lukiessani, että hän on Mooren tavoin uponnut mystiikan suohon. Ehkä se on vain seurausta tajuntaalaajentavien aineiden käytöstä. Vaikea sanoa, kun ei ole omakohtaista kokemusta.
-
Batmanin kohdalla en pitänyt yhtään Morrisonin ajatuksista. Muuten olen aikalailla samaa mieltä tulkinnoista. Ainakin periaatteessa.
Ai siksi, ettei Batman voi olla, ei saa olla, ei suinkaan ole gay?
Ylittihän tämä Suomessakin uutiskynnyksen, jipii. Ihan kuin tästä ei olisi vitsejä jo vuosikymmenten ajan väännetty.
http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/sarjakuvalegenda-tilittaa-batman-on-lapeensa-homo
-
Kaikki Batmanin naisseikkailut tuntien ehkä pikemminkin bi?
-
Juuri kun pääsin toisessa ketjussa kehumasta vanhaa Spiroun Isabelle-sarjakuvaa. Se on sitä taikuutta. Sitä on kuvattu fiktiossa aina ja se käy yleensä kaupaksikin.
Kyllä minullekin uppoaa taikuus fiktiossa ja taikatempuissa mutta en minä siihen usko saati sitten suorita jotain riittejä oikeassa elämässä.
-
Kaikki Batmanin naisseikkailut tuntien ehkä pikemminkin bi?
Batman on vain niin syvällä kaapissa, ettei ole vielä itsekään löytänyt seksuaalistaminuuttaan. Ehkä juuri tuo seksuaalinen epävarmuus pistää miehen jatkamaan rikollisten pieksämistä. Vanhempien kuolema suisti pojan raiteiltaan ja nyt hänen pitää todistaa olevansa tosimies eikä mikään hempeilevä ruskeanreiän ritari, joka tahtoisi vain käpertyä rakkaansa kainaloon katsomaan Täydellisiä naisia.
-
Ette sitten ikinä ole kuulleet Freddie Mercuryn Fat Bottom Girlsia? Ja niille joille homot ovat yhdestä puusta leikattuja neitihomoja...menkää kertomaan se Leonard Pinelle.
Itä-Teksasin terveydenhuolto on kuulemma suht ok.
Muistakaa myös että Morrison on skotti. Auttaa ymmärtämään asiaa.
-
Ette sitten ikinä ole kuulleet Freddie Mercuryn Fat Bottom Girlsia? Ja niille joille homot ovat yhdestä puusta leikattuja neitihomoja...menkää kertomaan se Leonard Pinelle.
Itä-Teksasin terveydenhuolto on kuulemma suht ok.
Muistakaa myös että Morrison on skotti. Auttaa ymmärtämään asiaa.
MIhis Curtin huumorintaju on jäänyt? Ei tavalliset homot ole huvittavia, mutta neitihomot (ja heterot) aiheuttavat aina hilpeyttä. Leonard on homo, mutta ei siinä ole mitään huvittavaa mikä sinällään vahvistaa pointtini.
-
Minulla ei ainakaan ole mitään mitään homoja sen paremmin kuin heterojakaan vastaan. Päinvastoin. Pidän tulkintoja hahmojen kaappisalaisuuksista ainoastaan mielenkiintoisina.
-
Ai siksi, ettei Batman voi olla, ei saa olla, ei suinkaan ole gay?
Ylittihän tämä Suomessakin uutiskynnyksen, jipii. Ihan kuin tästä ei olisi vitsejä jo vuosikymmenten ajan väännetty.
http://ylex.yle.fi/uutiset/popuutiset/sarjakuvalegenda-tilittaa-batman-on-lapeensa-homo
No joo, ehkä siksi. Mutta myös siksi että odotin Morrisonilta vähän enemmän. Ja en tiedä, eräs kaverini vikisee kokoajan että supersankarit ovat homoja, ja en jaksa sitä lässyn lässyä, mikäli hän tästä lukee.
Ette sitten ikinä ole kuulleet Freddie Mercuryn Fat Bottom Girlsia? Ja niille joille homot ovat yhdestä puusta leikattuja neitihomoja...menkää kertomaan se Leonard Pinelle.
Itä-Teksasin terveydenhuolto on kuulemma suht ok.
No en minä sitä nyt ihan noin ajatellut. Tämä vaan sattuu villitsemään niitä ihmisiä jotka vihaavat supersankareita. Ja taas joutuu laittamaan oikeaaseen mittasuhteeseen tuon uutiseen ja selittämään ihmisille. Esimerkiksi yhdestä uutisesta sai käsityksen että Morrison on keksinyt Batmanin...
-
Asiaan liittyen hyvä kuva ja hyvä kommentti sen alla:
http://www.the-gutters.com/comic/287-sebastian-cichon (http://www.the-gutters.com/comic/287-sebastian-cichon)
-
Ja ovatko amerikkalaiset yltiökristilliset piirit oivaltaneet tätä vanhaa, uutta asiaa...
-
Tässä on taas hyvä hetki valittaa, et miten harmittaa, kun Tom of Finland ei kerinny piirtämään yhtään Batmania. (tietääkseni).
Timo
-
tmielone: oma huumorintajuni on nähtävästi skotti myös.
Itse pidän suuresti Morrisonin töistä mutta saan silti iloa myös Grant Morrison Bingosta:
(http://www.timemachinego.com/linkmachinego/wordpress/wp-content/uploads/2012/03/grant-morrison-comic-bingo.jpg)
(joo=huumoria)
-
Kuningatar Elisabet teki hra Grant Morrisonista MBEn eli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenen.
lähde: http://www.direct.gov.uk/en/Nl1/Newsroom/DG_202127 (http://www.direct.gov.uk/en/Nl1/Newsroom/DG_202127)
-
Grant Morrisonin ja Darick Robertsonin oma(Imagen käytäntö muistetaan) neliosainen sarjakuvaprojekti Happy kuulostaa omiin korviini sangen viehkolta:
Nick Sax sai kenkää poliisilaitokselta, hänen omat työntekijänsä palkkamurhabisneksessä ovat hänen perässään, Nick Saxilla on alkoholiongelma.
Ja se *******n ekseema riivaa häntä koko ajan.
Ja Nick Saxilla on Happy, siivekäs sininen miniatyyriponi.
Tai kuten Grant itse kertoi haastattelussa:
I wanted to do a classic Christmas story - like A Christmas Carol or It’s A Wonderful Life - but with all the junkies, killers and pedophiles which make our modern world so colorful!
Niinpä.
alkaa syyskuussa 2012.
-
Kuulostaa erittäin hyvältä ja selkeältä.
-
johon kannattanee tottua, Grant Morrison kun tekee DClle Action comicsia numeroon 16 Batman incorporatedia nroon 12 ja sitten "Wonder woman projektin" ja siirtyy oman ilmoituksensa mukaan omistamiensa hahmojen pariin Imagelle ja muille kustantamoille.
Ainakin hetkeksi.
-
terve.
Mene sivu taaksepäin. Joo, ihan totta. Mene nyt vaan ja lue se playboylinkki ja viestit siitä eteenpäin.
Ei siellä ei vieläkään ole alastomia naisia. Mene nyt.
Oikeasti.
Ei kun mene nyt, en minä usko että muistat sitä, muistirakenteemme vaan ei toimi niin lajina.
Minä odotan.
Hmm? ok.
Grant Morrison New Statesmanin haastattelussa Batmanin seksuaalisuudesta, kirjoja "sisäistävistä" lukijoista joista morrison surmaa vaihtoehtokulttuurin, Before watchemenistä, pax Americanasta, Ihmenaisestaan, kiroilevasta Happysta ja miten Invisiblesin kirjoittaja saa saavitolkulla niskaan ritaroinnista (http://www.newstatesman.com/blogs/voices/2012/09/grant-morrison-gay-batman-superheroes-wonder-woman)
jatkakaa.
-
näyttää siltä että ensi vuoden lopulla hovihankkijani saa hommata Grant Morrisonin Pax Americanan (http://www.hollywoodreporter.com/heat-vision/grant-morrison-comic-multiversity-pax-americana-dc-entertainment-frank-quitely-375171)
jotenkin se että käsikirjoitusta on hiottu 6 vuotta on itse asiassa lupaava.
Piirtäjiä käy hiukan sääliksi.
-
Buhuhuhaha.
http://www.theouthousers.com/index.php/news/118239-illegal-narcotics-industry-denies-drug-shortage-after-morrisoncon.html
-
HAPPY
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4998.0;attach=23196;image)
luin setin läpi ja Morrison ei pettänyt lain.
Tarina on ennalta-arvattava, perin mutta se ei haittaa yhtään. Nick Sax on ikävä ihminen, kuten isoin osa ihmisiä oikeasti on(vaikeivät sitä myönnäkään).
Muista poiketen oli hyvä työssään poliisina ja on sitä nykyään tappajana.
Joulu lähestyy ja monen pitää kuolla, mutta Nick tulee ottaneeksi osumaa.
Ja saa siten seurakseen pirtsakan sinisen lentävän yksisarvisen.
Happy the Horsen.
Darick Robertson jatkaa omaa "kerää koko sarja" (Ellis, Ennis, Morrison)linjaansa upealla rupisen realistisella kuvituksella, jossa mukana mainittu mielikuvitusystävä.
Tämän olisi helposti heittänyt lekkeriksi, hekohekoheko rankisteluja ja yli äyräiden ja sitten sitten my little pony siirappia jotta tyhmäkin olisi tajunnut "on huumoria".
Hetken pelotti että tässä tosiaan heitetään hauskuutukseksi, että Morrison päästää sarjakuvaskenen sisäiset antipatiansa irti ja revittelee vain saadakseen lukijasta naurut ja itsestään matkalla pankkiin.
Onneksi ei näin.
Sen sijaan Happy on surullinen ja vakava kertomus toivosta ja epätoivosta väkivallalla kuorrutettuna, ilman päähän taputtavaa sokerointia,tosin lopun ennalta-arvattavuuden sietää ja ymmärtää.
Skottitausta näkyy vuolaassa kiroilussa, joka ei haittaa. Joskus pitää näyttää että me emme ole tähtien pölyä, laulun arvoisia pieniä timantteja, kukin vaalittavia omassa ainutkertaisuudessaan.
Vaan paskiaisia.
Tarkoituksettomiakin.
Tai lentävän yksisarvisen sanoin
"Supernatural? I am an imaginary friend.
Imaginary.
What's your excuse for existing?"
Lukemisen väärti.
Niille joille lukeminen ja sen ymmärtäminen on vaikeaa voivat odotta elokuvasovitusta (http://www.hollywoodreporter.com/heat-vision/rza-grant-morrison-happy-377536)
Sai kyllä entisestään odottamaan Pax Americanaa, Thunder worldia ja muuta Multiversitya ja tietenkin Wonder woman year onea
(sitaatti vapaasti pätkitty Morrisonin haastattelusta aiheesta):
“So Marston had all these ideas and it was very deep, there was a book by him which was hidden in the DC Comics vaults because they didn’t really want anyone to see it, and a friend of mine at DC sneaked it out for me one time. And it’s this thing, and honestly you can’t read it, it’s deranged, it’s like the guys just done mescaline or something, talking about his sexual theories.
…But then Marston died, and that energy left the strip, it just disappeared… when you took the sex out of Wonder Woman, the thing went flat. And the sales died immediately after Marston himself died and never ever recovered.
… I think I’ve found a way, but I’m not gonna tell you what I’ve done because hopefully the Wonder Woman series will be out next year sometime or thereabouts. But I think I’ve found a way to get all that back in again but it took a lot of reading. This has been the hardest project I’ve ever done.
That Superman’s meant to be this ultimate expression of masculinity and he still gets to be sexual, while Wonder Woman’s meant to be the ultimate expression of womanhood and yet she isn’t allowed anything to do with sex.”
minusta lupaavaa.
-
Zenith palaa takaisin (http://www.2000adonline.com/news/29-05-2013/zenith_to_be_reprinted/)
2000ADn linkin complete 480-sivuista Zenithiä siis otetaan vain 1000 kpl painos.
Ja vain yksi painos.
100£ hulppeaan kappalehintaan.
Syy on selkeä miksi: sarjan oikeuksien kohdalla on pientä epäselvyyttä, 2000AD/rebellion on "informoinut" uudelleenjulkaisusta Grant Morrisonia ja Steve Yeowellia jotka mielestään omaavat sen oikeudet aiemman sopimuksen rauettua.
Sarjakuva on silti silkkaa rautaa: natseja, mythosta, supersankareita ja rokkareita.
Onneksi on aikaa miettiä minulta kun uupuu vaihe 2ta Zenithistä jonkin verran.
-
Ensi vuonna setti tulee neljässä hardcoverissa:
http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=49463 (http://www.comicbookresources.com/?page=article&id=49463)
-
Jaa, kiva huomata, että mullahan puuttuukin Phase IV, joka on julkaistu 1992. Sitä ei ole Titanin mustaselkäisissä albumeissa. No nyt puute on helppo korjata. Sitten joutuu kyllä miettimään koko sarjan vaihtamista uuteen painokseen. :(
-
Jaa, kiva huomata, että mullahan puuttuukin Phase IV, joka on julkaistu 1992. Sitä ei ole Titanin mustaselkäisissä albumeissa.
No jopas! Sma tilanne.
Toisaalta nuo Titanitkin ovat odottaneet hyllyssä lukemista jo jokusen vuoden...
-
No jopas! Sma tilanne.
Toisaalta nuo Titanitkin ovat odottaneet hyllyssä lukemista jo jokusen vuoden...
Mistä te oikeastaan puhutte, ja miksi sillä pitäisi olla väliä?
-
Mistä te oikeastaan puhutte, ja miksi sillä pitäisi olla väliä?
Kun olen kyvytön vastaamaan retorisiin kysymyksiin.
Zenith on näitä 1980-90-luvun supersankarieepoksia joita voi verrata Watchmeniin, Marvel/Miraclemaniin ja Morrisonin ensimmäisiä hittejä joilla rakensi nimensä.
Ottaen huomioon miten paljon Zenithin teemoja löytyy nykyisistä lajityypin sarjakuvista ei välttämättä tunnu monelle niin erikoiselta nykyään.
Hyvää sarjakuvaa kun ei vieläkään ole liikaa.
-
Kun olen kyvytön vastaamaan retorisiin kysymyksiin.
Zenith on näitä 1980-90-luvun supersankarieepoksia joita voi verrata Watchmeniin, Marvel/Miraclemaniin ja Morrisonin ensimmäisiä hittejä joilla rakensi nimensä.
Ottaen huomioon miten paljon Zenithin teemoja löytyy nykyisistä lajityypin sarjakuvista ei välttämättä tunnu monelle niin erikoiselta nykyään.
Hyvää sarjakuvaa kun ei vieläkään ole liikaa.
Kysymys ei ollut retorinen. Vaikka retoriikka onkin mieleeni.
Tuntee itsensä kovin ulkopuoliseksi, kun kaksi henkilöä brittiläisestä sarjakuvasta, jonka saattaa olla nähnyt divarin ison lehti kasan joukossa, mutta ei ole oikein osanut kommentoida tuohon tuolloinkaan mitään. Ne ovat vain nimiä, kunnes joku rikkoo varmasti kovin nominalistisen maailmankuvan.
Toiseen kysymykseen vielä tarkentava vastaus:
Jos nyt kuvitellaan, että minä menisin tuonne divariin, ja poimisin nämä lehdet, niin miksi juuri tämä sarjakuvamullistaja on niin uniikki, kun kuten varmasti itsekin huomasit, luettelit itsekin jo kolme kyseisen tyyppistä mullistajaa? Sitten vielä herää kysymys, että miksi juuri minun pitäisi noihin tarttua, ja mitä ne minulle tarjoaisivat?
Ihmemiehen ihmeellisyys ei ole vielä auennut niin pitkälle, että olisin vaivautunut lukemaan. Watchmen vertailu, on kuin sanoisi, että on muitakin hyviä mafia elokuvia kuin Kummisetä. Minulle moinen ei tule yllätyksenä, mutta se lienee makukysymys, että mitkä niistäkin ovat juuri minun mieleen.
-
Ei kukaan pysty lupaamaan (ainakaan tosissaan) että Zenith tarjoaisi juuri jotakin uutta.
Kuten mainitut sarjat oli aikoinaan toisenlainen kuvaus, päähenkilön pop/rocktähteys ja julkkisstatus oli tuoretta, kuten myös maailmankuvan sekoittuneisuus.
Tavanomaisen perinteen lisäksi poimi vaikutteita sekä brittiläisistä scifiperinteistä, New Wavesta, Lovecraftilta ja ja.
Nykyisellään tuo ei ole missään määrin ihmeellistä, julkaisuajankohtana osui ainakin allekirjoittaneeseen kuin jyrä.
Vähän sama kuin toiseen taiteenlajiin verrattuna ensimmäinen Matrix oli jotain erilaista ja erikoista, silloin.
Jatko-osiensa ja kopioijiensa myötä se mikä teki siitä erilaisen on vaikeampi selittää taholle jolle näin on aina ollut.
Toivottavasti edes joku tulee selityksestäni hullua hurskaammaksi.
Zenith oli niitä töitä jotka pistivät itseni laittamaan Morrisonin nimen mieleen, lupaus jonka ko. herra lunasti Animal manien, Doom Patrolien, Invisiblejen, Flex Mentallojen ja lukuisten muiden nimikkeiden myötä.
-
Vähän sama kuin toiseen taiteenlajiin verrattuna ensimmäinen Matrix oli jotain erilaista ja erikoista, silloin.
Jatko-osiensa ja kopioijiensa myötä se mikä teki siitä erilaisen on vaikeampi selittää taholle jolle näin on aina ollut.
No ehkä avain vastaukseen on juuri tässä.
Monille ihmisille Matrix oli uutta ja ihmeellistä, koska siinä kerrottiin, että elämä on harhaa. Itse henkilökohtaisesti en yllättynyt tästä uutisesta, ja siitä että todellisuus on subjektiivinen käsite, varsinkin kun sitä on hyvin varmasti käsitelty jo muualla, vaikka en Hard Boiledin lisäksi nyt jaksaisi esimerkkejä poimia ja filosofiankin puolella asiaa on saatettu pohtia jo jonkin aikaa.
Minusta elokuva oli yhdistelmänä uniikkia, ja on sitä vieläkin.
Jos osaa yhdistää Hard Boiledin, Liisa Ihmemaassa kirjat, itämaisen filosofian, länsimaisen ateismin, itämaiset taistelulajit, aseet, huumeet, hakkeroinnin, mytologian, Raamatun, mustiin pukeutumisen ilot ja tehdä sen kohtuullisen uniikilla tehoste teknologialla, ja yllättää vielä seuraavassa elokuvassakin menemällä hieman syvemmälle tuohon maailmaan tarjoten ainakin vielä muutaman panoksen elokuvan maailmasta, jolla tehdä siitä mielenkiintoinen, voidaan sanoa, että elokuvan katselu arvo ei katoa vaikka kolmas elokuva ei tarjonnut oikeastaan yhtään mitään käänteentekevää ja tehosteitakin on jäljitelty (yleensä huonosti) sekä parodisessa mielessä että ihan "asiallisessa" mielessä, ymmärtämättä oikeastaan lainkaan, miksi kyseiset tehoste ratkaisut olivat tuossa alkuperäisessä yhteydessä yllättävä veto.
Olen jo aiemminkin viitannut, että sekin, että jossakin asiassa asioiden yhdistämisestä voi syntyä enemmän uutta ja uniikkia, kuin siitä, että yrittää luoda täysin uutta, ja luo taas yhden kopion klassikosta.
Visionäärin ero edelläkävijöihin on se, että hän näkee, että mikä toimii, mikä ei, ja luo sen omilla ehdoillaan. Edelläkävijät eivät seuraa muita, vaan hutaisevat, ja katsovat jos se vaikka osuisi johonkin.
Morrison on enemmän visionääri.
-
Nyt on pakko sanoa, kun sadatta kertaa tulee mieleen.
Miksi tämä TAAS menee näin?
Normaali keskustelu, jonka sitten "se tyyppi, joka jostain syystä vaihtelee nimeään" ylimielisesti katkaisee ja sitten sylkee haukotuttavan monologin sivuseikasta.
Pointtini:
"Mistä te oikeastaan puhutte, ja miksi sillä pitäisi olla väliä?" on keskustelua tuhoava kommentti. Se ei vie juttua mihinkään suuntaan ja halventaa asiasta puhuvia. Jokaiseen ketjuun ei ole pakko kommentoida.
Vanhan kaavan mukaan Greysma kohta selittää miksi näin ei ole. Se on sääli, koska haluaisin seurata Morrison-ketjussa Morrison-ketjua.
-
Ettei Veonmaksajamme jäisi ilman palautetta :'Olen kanssasi samaa mieltä'. Sori,Mikael.
Minusta on myös mukavempi seurata elävää keskustelua. Ei vaihteeksi tekstivuorta.
(ei pahalla)
-
Rikotaan sitten kaava.
Ei kukaan pysty lupaamaan (ainakaan tosissaan) että Zenith tarjoaisi juuri jotakin uutta.
Kuten mainitut sarjat oli aikoinaan toisenlainen kuvaus, päähenkilön pop/rocktähteys ja julkkisstatus oli tuoretta, kuten myös maailmankuvan sekoittuneisuus.
Tavanomaisen perinteen lisäksi poimi vaikutteita sekä brittiläisistä scifiperinteistä, New Wavesta, Lovecraftilta ja ja.
Tältä pohjalta, ja edellisen viestini pohjalta uskon, että tämä sarjakuva on lukemisen arvoinen, nyt kun tiedän mistä siinä on kyse ja osaan laittaa sen oikeaan perspektiiviin. Morrison fanius ei tarkoita minulle "Lue kaikki Morrisoniin liittyvä siltä seisomalta", mutta en voi kiistää, ettenkö haluaisi tehdä niin. Nyt jokatapauksessa luen tämän, ja uskon sen olevan ensi vuonna se sarjakuva, jonka lukeminen ei kaduta, ja aivan syystä.
-
Nyt on pakko sanoa, kun sadatta kertaa tulee mieleen.
Miksi tämä TAAS menee näin?
Normaali keskustelu, jonka sitten "se tyyppi, joka jostain syystä vaihtelee nimeään" ylimielisesti katkaisee ja sitten sylkee haukotuttavan monologin sivuseikasta.
Suosittelen että aina kun näet viestin tältä tai joltain muulta kirjoittajalta jonka kirjoittelutapa nyppii niin hyppää tylysti viestin yli lukematta sitä.
Taanoin moisen päätöksen tehtyäni ainakin minun Kvaak -kokemukseni parani...
-
Suosittelen että aina kun näet viestin tältä tai joltain muulta kirjoittajalta jonka kirjoittelutapa nyppii niin hyppää tylysti viestin yli lukematta sitä.
Taanoin moisen päätöksen tehtyäni ainakin minun Kvaak -kokemukseni parani...
Sellaisena joka lukee kaiken täällä en voisi olla enempää samaa mieltä.
Mutta jatketaan kuitenkin ihan Grant Morrisonin ansioista tai jos jostakusta on ansiottomuuksia niin niistä sitten.
Sillä kohta tulee skotilta lisää tuotantoa. Paljon.
-
Sillä kohta tulee skotilta lisää tuotantoa. Paljon.
Ja siihen ei siis vielä ole mitään kuvausta, listaa...mitään tarkentavaa informaatiota vielä? Ei edes siitä, että koska tämä kohta alkaa?
-
Tulisiko se Multiversity nyt sitten tänä vuonna (http://whatculture.com/comics/10-anticipated-comics-2014.php/11).
Grant Morrison has been promising Multiversity for some time now with publication expected last year but now looks to (hopefully) be released this year.
The series will be nine 40-page issues exploring the DC Multiverse with 7 different artists for 7 different issues. Each comic will take place in a different parallel universe and feature a different storytelling approach. The basic premise is that something is bringing down the structure of the Multiverse.
Tästä tulee kyllä iso tapaus. Jos se sitten tulee.
-
Multiversity ja Ihmenainen ovat tulossa ja sitten Imagen puolella Grant Morrison liittää voimat yhteen Chris Burnhamin (batman inc) kanssa.
Nameless on kauhua
USA Todayn haastattelussa (http://www.usatoday.com/story/life/2014/01/09/grant-morrison-nameless-horror-comic-book-series/4386589/) grant on hyvässä vauhdissa.
jos et jaksa koko haastattelua: I wanted to take it beyond that Frank Miller hard-boiled thing into a quite weird stream-of-consciousness, Lovecraftian kind of thing
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4998.0;attach=27352;image)
-
Morrison-Quitely-kaksikon tuotoksista ainoa väliin jäänyt taisi kohdallani olla vaikeasti mieleen jäävä kolmiosainen Vertigo-minisarja WE3. Ei ole enää.
On tämä sellaista scifi-herkkua, ettei sanotuksi saa. Ensimmäinen osa on oodi käsikirjoituksen ja kuvituksen yhteispelille ja muu menee suupalana siihen jatkoksi. Nami nami.
-
-- oodi käsikirjoituksen ja kuvituksen yhteispelille ja muu menee suupalana siihen jatkoksi. Nami nami.
Ruututaide WE3:ssa oli melkoisen luovaa. Sarjakuvassa on niin paljon mahdollisuuksia kekseliääseen visualisointiin!
-
Ruututaide WE3:ssa oli melkoisen luovaa. Sarjakuvassa on niin paljon mahdollisuuksia kekseliääseen visualisointiin!
Quitely tosiaan loistaa loppuun saakka. Visuaalisestihan tämä on huikean hieno loppuun saakka.
-
Sivistynyttä keskustelua maailman sarjakuvantekijöiden välillä. Tai, Morrison ehkä ei ole vielä vastapuheenvuoroaan pitänyt ja toki kaikki voi olla kosmista pilaa, mutta silti.
http://comicsbeat.com/alan-moores-eight-best-grant-morrison-burns/
-
Grant Morrisonin sen seitsemän parasta (http://whatculture.com/comics/7-best-grant-morrison-comics.php), What Culture panee paremmuusjärjestykseen. Eka on aika ylläri.
-
Kenelle on kenelle ei.
Mutta toisaalta Annihilatorin myötä on kiva kuulla ihan skottihevosen suustakin Grantista ja sarjakuvista:
Legendaryn Grant Morrison tuokio (https://www.youtube.com/watch?v=RCxl9hfTNQM)
-
Vimanarama (2005), kolmiosainen Vertigo-minisarja, on varmaan nyt taas niitä sarjoja, jotka tekijän haastattelun perusteella avautuisivat sellaisiin nerouden sfääreihin, joita ei maallikko tavoita.
Taustoihin tutustumatta tämä on vain omituinen minisarja, jonka huumori ei uppoa. Philip Bond kuvittaa huumorin sävyt kuitenkin kohdalleen.
-
Flex Mentallo, jälleen yhteistyö Quitelyn kanssa, on suurta sarjakuvaa pienissä kuosissa.
On tämä niin vaikeaa – ja paikoitellen jotenkin vaikealukuista – ettei tätä voi suositella kenellekään.
Opus vaatii ehdottomasti uudelleenlukukerran, ja mahdollisesti suurin ilo tästä irtoaa vasta vuosien myötä, mutta toistaiseksi tämä meni läpi sellaisena Morrison-lukuprojektina.
Onhan tämä sellaista 1990-luvun supersankarisarjakuvan alennustilasta kumpuavien traumojen purkamista.
EDIT: Viimeinen lause muokattu (tuli vahingossa vastattua kun piti muokata).
-
Luin pariin kertaan Jiksin mielipiteen Flex Mentallosta.
Mielipiteitä on monia tietty.
Vaikealukuista?
Just just.
-
Kolmeosainen Seaguy (Vertigo, 2004) on samassa päädyssä Vimanaraman kanssa.
Tekijänsä mukaan tämä oli osa taistelua kaikkea sitä vastaan, mikä 1990-luvulla supersankarisarjakuvassa meni vikaan. Toisaalta kun Morrison itse oli nostamassa supersankarisarjakuvaa erityisesti Suomessakin nähdyn JLA:n voimin ei tällaisia terapiaprojekteja oikein täysin voi ymmärtää. Eipähän ollut sentään Flex Mentallon tapaista metatekstiä.
Jatkoakin on vuodelta 2009 (ja lisääkin tulossa), mutta kun sauhuttelevat Pääsiäissaaren kivipäät ja muu satunnaiskuvasto oli tämän sarjan parhaimmistoa, ei oikein pelkkä lukuprojekti riitä syyksi seurata jatkoa. Härskisti Morrison jätti lopun cliffhanger-tyyliin auki ja vieläpä Paluu tulevaisuuteen -mallisen tiiserin kanssa.
Cameron Stewart on pätevä, selkeälinjainen kuvittaja.
-
Kolmeosainen Seaguy (Vertigo, 2004)
Seuraavat kolme osaa kattava minisarja, eli Slaves of Mickey Eye, tuli nyt kuitenkin luettua.
Kulutusyhteiskunta- ja mediasatiiria löytyi ensimmäisestä minisarjasta, mutta en oikein edes tiennyt, mitä olin lukemassa. Toisen kohdalla löytyi Kippari-Kallea ja muuta piirrettyä, mutta en vieläkään tiedä mitä olen lukenut.
On tässä kai jotain yhteiskunnan (valtakulttuurin) ylivallasta (alikulttuuriin/vähemmistöön), mutta toisaalta on tämä myös niin tylsää ettei tämä saa virtaa edes kahden aivosolun yhteentörmäyttämiseen.
Morrisonin haastattelut eivät valota mistään mitään. Kolmen minisarjan allegoria ihmiselämästä, minkä Morrison keksi vasta luettuaan itse oman minisarjansa aloituksen...
-
On se hurja... :o
Grant Morrison stars in the video for Midnitemen’s ‘Killer’ (http://robot6.comicbookresources.com/2015/06/grant-morrison-stars-in-the-video-for-midnitemens-killer)
-
Anteeksi, kun jaksa kahlata tätä ketjua läpi, mutta onko Morrisonilta julkaistu suomeksi mitään Batman-koostetta/kovakantista?
-
Onko Morrison enemmän digi kuin Stan Lee (http://www.comicbookresources.com/article/sdcc-grant-morrison-stan-lee-to-launch-new-series-exclusively-on-humble-bundle)?
Intialaisten mytologiat ne aina kiehtovat, mutta harvoin niistä aineksista syntyy hyvää sarjakuvaa, ei syntynyt Morrisoniltakaan edellisellä yrittämällä.
-
The Multiversity eli aloitus- ja päätösnumeroista koostuva "crossover" sekä näiden väliin sijoittuvat kuusi erillistarinaa olin jostain syystä luokitellut kesän crossover-tapahtumien kanssa samaan laariin, eli jonnekin hieman ö-mappia korkeammalle. ISO VIRHE!
Onhan tätä metasarjakuvaa DC-universumista nähty, mutta vain Iso-G voi kirjoittaa tyylipuhdasta metasarjakuvaa supersankarisarjakuvasta – hahmot mm. katsovat ja puhuttelevat lukijaa suoraan sekä tietävät olevansa osa sarjakuvaa ja kommentoivat asiaa – niin, että lukukokemus on älyllisesti palkitseva ja seikkailu vangitseva. Morrison varmaan myös kakkaa 24-karaatin kultapökäleitä.
Tämä on nyt sitä sarjaa, että sen kaikenlainen sanallinen kuvaaminen on syntiinlankeemukseen verrattava erhe. Tämä täytyy todella kokea itse. Mikäli olet joskus nähnyt Teräsmiehen tai tuntenut mitään vetoa supersankarisarjakuvaa kohtaan, tämä on juuri sinulle. Siis JUST sinulle!
Jos tästä jotain heikkoa on löydettävä, niin The Society of Super-Heroes oli kuudesta osuudesta selkeästi muita heikompi. Kaikki muut olivat puhdasta timanttia.
Minulla vain pää pyörii väkkäränä tämän jälkilöylyissä, itse tunnen jokseenkin pinnallisesti DC-maailmaa, mutta se ei tämän nauttimista rajoita missään määrin. Hassusti Morrison sotki vielä kaikki Marvel-todellisuudet tähän päälle.
The Multiversity on yhden neron pään sisällä syntynyt taidonnäyte, ja nyt on ilmeisesti pakko lukea myös se väliin jätetty Seven Soldiers of Victory, joka on kyllä näppärästi julkaistu kahtena hirmuisena järkäleenä.
-
Saitpa sitten minutkin kiinnostumaan tuosta tarinasta. Etenkin kun tuosta Multiversestäkin ilmestyi se kovakantinen kokooma jenkeissä vasta viime viikolla.
-
Minusta oli aika hyvä ratkaisu lukea The Multiversity -välipalat digitaalisena siinä järjestyksessä, mikä eniten kiinnosti.
Morrison taitaa olla sisältä aika fanipoika, sillä The Multiversity on nimensäkin mukaan ensisijaisesti tarina DC-universumista ja sen historiasta, ei niinkään sen hahmoista.
Lisäksi kyllä Morrisonilla alkavat nämä Cthulhu-tyyliset ihmismielelle käsittämättömät pahat avaruusjumalat olla jo melko lailla tavaramerkkiä, viimeksi taas Image-sarjassa The Nameless sellainen kolkuttelee järkikullan jättömailla.
Tuo Seven Soldiers jne. tuntuu kokoelmamuodossa hieman kömpelöltä, että siinä aina kukin minisarja kuljetaan tasatahtia lävitse. Ei kuulosta kovin luontevalta lukujärjestykseltä. Diginä sen voisi lukea tietysti omassa järjestyksessä, mutta kun ei aina jaksaisi pelkkää digiäkään lukea.
-
Seven Soldiers of Victory ei ensimmäisen järkäleen perusteella ola varsinaisesti pettymys, mutta ei se myöskään erityisemmin kannusta riemunkiljahduksiin.
Sujuvaa tarinointia, mojovat kuvittajat mutta high-concept (seitsemän sankaria pelastavat maailman koskaan kohtaamatta toisiaan) tulee ulos päälleliimattuina kohtauksina. Näistä kohtauksista muodostuu yhteinen universumi, joka tuntuu keinotekoisemmalta kuin perinteiset supersankarien universumit.
Ehkä tähän voisi muutoin jotenkin vielä suhtautua, mutta Morrison latistaa lukukokemuksen alkusanoillaan. Käytännössä mies toteaa, että rahastahan tämä tehtiin. Jii-haa!
EDIT: Kokoelmamuotoon eri hahmojen itsenäiset 4-osaiset minisarjat (hahmoja siis kaikkiaan seitsemän) esitetään osa kerrallaan niin, että ensimmäinen ja toinen järkäle painottuvat eri hahmojen seikkailuihin. Tietysti nämä on jaettu kahden järkäleen kesken niin, ettei yhden lukemalla käteen jää järkevää kokonaisuutta. Suositellaan ehdottomasti digilukuun, jolloin minkä hyvänsä minisarjan voi jättää haluamaansa kohtaan tai sivuuttaa täysin.
-
Jiksi, se Supergods oikeasti kannattaa lukea...
-
Jiksi, se Supergods oikeasti kannattaa lukea...
Täytyy se joku kaunis päivä lukea sekin.
-
Grant Morrisonin uusin sarjakuva Klaus kertoo...Joulupukista.
http://www.comicbookresources.com/article/exclusive-grant-morrison-tells-santa-claus-year-one-in-klaus
Ja nyt on ekat näytteet nähtävillä:
http://www.comicbookresources.com/comic-previews/klaus-1-boom-studios-2015-2015 (http://www.comicbookresources.com/comic-previews/klaus-1-boom-studios-2015-2015)
-
Sarjakuva-aiheista kirjallisuutta -ketjuun kirjoitin mietteitäni Supergods-kirjasta.
Olihan siihen jatkoksi sitten luettava neliosainen One million. Ei siinä mitään sen suurempaa juhlan aihetta ollut, mutta siihen jatkoksi oli puolestaan luettava taas Morrisonin JLA-sarjaa.
Suomessakin julkaistussa tarinakokonaisuudessa Luthor on Morrisonin alter ego. Käsikirjoittajansa tavoin Luthor selviytyy juonistaan naarmuitta. Lisäksi eräässä kohtaa Morrison kohdistaa sanansa suoraan lukijalle. Saattaisi joku nokkelampi nämä metasarjakuvalliset keinot poimia yhdellä lukemallakin, mutta Supergods ikään kuin avaa Morrisonin työkalupakin ja siten myös uuden tason vanhoistakin jutuista.
-
Grant Morrison on nyt Heavy Metal. (http://io9.gizmodo.com/grant-morrison-talks-about-running-heavy-metal-the-cla-1786069423)
-
Zenith jatkuu (https://www.newsarama.com/36398-morrison-yeowell-s-zenith-returning-to-2000-ad-with-new-story.html) tai palaa takaisin tai jotain.
-
Joe the Barbarian (Vertigo, 2011) – tekijät Grant Morrison & Sean Murphy – on älyä ja sydäntä samassa paketissa.
Tarinan päähenkilö on diabetes-potilas, joka ponnistelee yläkerrasta alakertaan jääkaapille. Samalla hän ponnistelee fantasiamaailmassa, jossa tosimaailmassa auki jäänyt hana on muodostanut vuolaana virtaavan joen.
Sama kaksisuuntaisuus toistuu myös siten, että fantasiamaailman (alitajunnan muodostamat) viestit ratkaisevat päähenkilön tosimaailman ongelmia.
Tämän pohjalla on hyvä bonus, mikäli on lukenut Morrisonin kirjan Supergods, jossa hän kuvaa uskovansa tahdonvoimalla vaikuttamaan tosimaailmaan. Siten sairasvuoteella Morrison voi piirtää itsestään tarinan, jossa hän on terve ja näin itsesuggeroi/taikoo itsensä terveeksi.
-
Onko Happy! enää katsomisen jälkeen lukemisen arvoinen?
Kuvittelen jo osaavani visualisoida sarjakuvan televisiosarjan perusteella.
-
Onko Happy! enää katsomisen jälkeen lukemisen arvoinen?
Kuvittelen jo osaavani visualisoida sarjakuvan televisiosarjan perusteella.
tämä lienee retorinen kysymys.
On se.
-
Marvel Knights -sarjassa julkaistu Marvel Boy -kokoelma on julkaistu 2018, mutta alun perin tarina on julkaistu vuonna 2000.
Silläpä se selittyi, miksi ensimmäisillä sivuilla on niin kovat Wildstorm-fibat, ja nimenomaan positiivisessa mielessä
J.G. Jones ja kumppanit olivat niin hyvässä vedossa, että sarja antaa itsestään ulospäin raikkaan vaikutelman.
On se myös melkoinen supervoima tuo Morrisonin kyky keksiä uusia hahmoja, tässä myös sivuhahmot, ja kirjoittaa niillä ihan selkeästi genrensä kovatasoisinta materiaalia.
Hämmästyttävää, että tästä on pari vuosikymmentä, ja ilman nostalgia-apuja ihan kympin supersankarihubaa.