Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus => : Veli Loponen 12.11.2003 klo 14:47:24
-
Eli minkäslaisia työtapoja/työtahtia teillä on, jotka sarjakuvia teette (joko työksenne tai harrastuksella)?
Kuinka monella on esim. suht säännöllistä tekemistä ja kuinka monella tekeminen on satunnaisempaa (tai jopa satunnaisen säännöllistä)? Tämä on siis jonkinlainen jatko-osa sille vanhalle, mitä teet -keskustelulle.
Myöskin muu tekemiseen liittyvä kiinnostaa: eli kuunteletko musiikkia tehdessäsi, mihin vuorokauden aikaan on otollisin aika istua piirustuspöydän ääreen yms. Sana on vapaa.
Itse olen tätä miettinyt, kun olen nyt koittanut harjoittaa itselleni jonkinmoista rutiinia. Olen oikein pistänyt kellon soittamaan aamulla ja kaikki :o
Piirtämään olen alkanut kahdentoista aikaan päivällä ja jatkan siitä jonnekin kolmeen tai neljään (kun sitten pitää lähteä kouluun). Siinä välissä surffailen netissä ja etsiskelen lähdemateriaalia (mm. kuvia). Sitten vielä illalla, kun palaan koulusta piirtelen pari tuntia.
Yhteensä siis aktiivista piirrusteluaikaa n. 4 tuntia päivässä (jos jaksan olla piirustuspöydän ääressä, niin määrä on jopa 6-8 tuntia!). Tällä tahdilla näyttäisi, että viikottainen sivumäärä (valmiita sivuja siis) olisi 5-15 sivua (nyt on esim. menossa 5. sivu tälle viikolle).
Musiikkia kuuntelen useimmiten piirtäessäni. Välillä ei jaksa mennä vaihtaan tai kääntään levyä (radiota kuuntelen tosi harvoin) ja tuhraan hiljaisuudessa. Ja normaalisti tykkään ottaa pienen jaloitteluhetken lähes jokaisen piirretyn ruudun jälkeen.
Täytyy vielä sanoa, että mulla ei paljoa nopeus vaikuta jälkeen paljoakaan (paitsi yksityiskohtien paljoudella), eli se on yhtä huonoa/hyvää piirsin sitä tunnin tai viikon.
-
Työtahtini on hävettävän epäsäännöllinen. Joskus ei vain jaksa ottaa sitä kynää käteensä ja joskus on sellainen olo, että jos minä nyt piirrän, niin tulee rumaa jälkeä.
Saan aikaiseksi yleensä yhdes sivun parissa päivässä, mutta kun on välissä jopa viikkojen taukoja, niin ei se kovin nopsaan edisty. Nyt minulla on ongelmana se, että harmaat tussini loppuvat aina parin sivun jälkeen, eikä niitä jaksa käydä koko ajan ostamassa... ja kerralakaan ei montaa viitsi ostaa, koska olen typerä...
Joskus tulee kuunneltua musiikkia, kun tekee sarjakuvaa. Uusimman projektin alusta tuli aika synkkää tavaraa, kun sitä piirtäessäni kuuntelin lähinnä Danny Elfmania. Jostain syystä tuo musiikki kannusti minua tekemään alkuosiosta täysin "äänettömän"...
-
Pakostakin säännöllistä on tekeminen kun ammatikseen tekee. Sarjakuvien studiopiirtämistä. Saavun paikalle klo 10 ja tsekkaan sähköpostit ja kvaakkailen ensin. ;) Sitten alkaa työ, katton mitä on tehtäväksi annettu ja miten pian pitää olla valmista. Sitten kvaakkailen vähän. Sitten piirrän tunnin pari kolme tai mitä onkaan agendassa, väritystä, tussausta... Sitten tsekkaan Kvaakin ruokatunnilla... ja sitten jatkan hommia niin kauan kunneka päivä on ohi klo 16, välillä kvaakkaillen. Hommat vaihtelee ryhmäideoinnista yksin nyhjäykseen valopöydän tai koneen ääressä. Viisi päivää viikossa.
Kotona teen omia juttuja jos jaksan, harvoin jaksan.
Freelancerina ollessa rutiinia ei ollut, hommat jäi viime tippaan ja keskiyön jälkeen.
Niin no jaa, teenhän minä vielä jotain tekstauksia freepohjalta. Ja artikkeleita.
En kuuntele mitään. On varmaan sama kuuluuko mitään tai ei, jos keskittyy kunnolla tekemiseensä.
-
Kotona teen omia juttuja jos jaksan, harvoin jaksan.
Freelancerina ollessa rutiinia ei ollut, hommat jäi viime tippaan ja keskiyön jälkeen.
Jotenkin sarjakuvien teko on sen verran työlästä, että puuduttavan työpäivän jälkeen on helpompi pötkähtää tietokoneen eteen ja ruveta pelaamaan tai tsiigata joku DVD...
Saapa nähdä miten minun käy, jos ryhdyn freelancermediamieheksi... tuleeko noutaja vai joku-muu-mikä.
-
olen niin yksin.
-
olen niin yksin.
Hienoa. Minä jo ehdiin luulla, että minä puhun täällä joutavia.
Onko kellään muulla kommentoitavaa sarjakuvien teon työtahtiin. Itselläni ongelma on se, että pääharrastukseni (sarjakuvat) alkaa jäämään muident toimien (esim. työ) alle.
-
Mulla on se etu että ei ole päivätyötä ja kouluakin iltaisin vain kolme tuntia (4 päivää viikossa), joten on aikaa. Tänäänkin tussasin kahdeksan strippiä ja väritin neljä. Menevät nettiin yhteen joulukalenteriin.
Illalla vois sitten ehkä tussata sarjakuvaa, jos jaksaa.
-
Pakostakin säännöllistä on tekeminen kun ammatikseen tekee. Sarjakuvien studiopiirtämistä. Saavun paikalle klo 10 ja tsekkaan sähköpostit ja kvaakkailen ensin. Sitten alkaa työ, katton mitä on tehtäväksi annettu ja miten pian pitää olla valmista. Sitten kvaakkailen vähän. Sitten piirrän tunnin pari kolme tai mitä onkaan agendassa, väritystä, tussausta... Sitten tsekkaan Kvaakin ruokatunnilla... ja sitten jatkan hommia niin kauan kunneka päivä on ohi klo 16, välillä kvaakkaillen. Hommat vaihtelee ryhmäideoinnista yksin nyhjäykseen valopöydän tai koneen ääressä. Viisi päivää viikossa.
Oletko muuten Timo laskenut, kuinka monta tuntia työajastasi valuu päivän mittaan hukkaan Kvaakatessa? ;D
-
Oletko muuten Timo laskenut, kuinka monta tuntia työajastasi valuu päivän mittaan hukkaan Kvaakatessa? ;D
Jaa juu ei näihin nii kauan mene :-) Täytyy vähän henkireikää olla... Koko ajan oon kirjautuneena, mut vilkasen aina välillä nopsasti vaan.
Timo
-
Jopas. Ennen tajunnutkaan että NÄIN moni teistä on itsekin sarjakuvan väsääjiä. Itse kokeilin joskus nuorna miehenä jotain pientä huvikseni muttei kärsivällisyys riittänyt - eikä anatomian tuntemus, edes pilapiirroksiin - joten nykyisin piirtelen vain puhelimessa jutustaessani hämäriä pilaukkoja ja omituisia fraktaalikoukeroita. Ja niitähän syntyy yhden puhelun aikana...hehheh...
Missäs töitänne voi nähdä???
-
Ei säännöllisyyttä. Eihän siitä mitään tulisi. Oikea taiteilija odottaa inspiraatiota ja piirtää sille päälle sattuessaan vuorokaudenputkeen. ;)
No ei vaan tietysti jos piirtäisi tai käsikirjoittaisi ammatikseen niin pakkohan sitä olisi jonkinlainen rutiini kehittää. Tällä hetkellä sitä "ongelmaa" ei ole ja sarjakuvia teen aina kun sille päälle satun. Ideat pyrin kyllä aina kirjaamaan ylös sitä mukaa kun niitä päähän pälkähtää. Toteutus on sitten eri asia ja minua odottaa monta ruutuvihkoa strippikäsikirjoituksia ja hahmosuunnitelmia ja kaikkea muuta epäselvää. Parhaita ovat ne kännissä baarissa saadut ideat joista aamulla saa enää mitään selvää tai jos jotain saa niin lauseenpätkän jossa lukee jonkun tyypin nimi.
Eli mitään rutiinia ei vielä ole mutta toivottasti joskus saavuttaa sen tason että sellainen on pakko kehittää.
-
Täytyy vähän henkireikää olla... Koko ajan oon kirjautuneena, mut vilkasen aina välillä nopsasti vaan.
Huijaat vain itseäsi. Addiktiosi on edennyt jo hälyttävän pitkälle.
Onko kokeneilla konkareilla vinkkiä siihen, että miten pitää mielenkiinto yllä pitkää, synkää, traagista ja ahdistavaa tarinaa tehdessä? Kannattaako vain noudattaa orjallisesti käsistä vai kannattaako piristää prosessia heittämällä väliin hetken mielijohteesta jotakin yllättäviä ideoita? En minä tarkoita, että projekti sinänsä kyllästyttää, mutta usein minulla tulee kesken sarjakuva teon idea jostakin aivan muusta sarjakuvasta, joka ainakin idean syntyhetkellä tuntuu hauskalta piirrettävältä. Se on ärsyttävää.
-
Yksi hyvä tapa on itse asiassa tehdä samanaikaisesti useampaa juttua (no vuorotellen tietenkin). Silloin jos rupeaa toinen tökkimään, niin voi ottaa toisen työn alle. Mulla aika usein (ihan musta riippumattakin) on työn alla yksi pidempi juttu ja sitten ainakin yksi lyhyt parin sivun juttu, joita väsäilen sitten ristiin.
-
Täytyy vähän henkireikää olla... Koko ajan oon kirjautuneena, mut vilkasen aina välillä nopsasti vaan.
Huijaat vain itseäsi. Addiktiosi on edennyt jo hälyttävän pitkälle.
Ei ole. Ei ei.... Kyllä minä hallitsen tämän! Homma on hanskassa! Aaaa.....
Timo
-
Mulla aika usein (ihan musta riippumattakin) on työn alla yksi pidempi juttu ja sitten ainakin yksi lyhyt parin sivun juttu, joita väsäilen sitten ristiin.
Kuulostaa pelottavalta. Jos minä yrittäisin tuota, niin huomaisin pian, että minulla on 23 pitkän sarjakuvan alkua, joissa jokaisessa on 2 - 6 sivua tehtynä, mutta ei enempää...
Tälläkin hetkellä minulla on kesken vain kaksi lyhyttä ja yksi pitkä. Sekin on jo liikaa.
-
No, olen pitänyt periaatteena sitä, että vain yksi pitkä juttu kerrallaan. Alle kymmensivuisia lyhykäsiä voi sitten olla useampikin. Joku 1-3 on sellanen hyvä määrä niille.
Kyllähän se kieltämättä noilla lyhyillä jutuilla sitten kestääkin valmistua. Mulla on vieläkin sen fantasiajutun, josta näytin sivun aiemmin, viimeinen sivu tekemättä, vaikka tää tarina on ollut pöydällä jo viime keväästä asti!
-
Olen oikein pistänyt kellon soittamaan aamulla ja kaikki
Joo mullakin soi kello puoli seitsemältä . Sitten juostaan junaan ja illalla seitsemän maissa pääsee takaisin kotiin , käydään kaupassa ,imuroidaan astia ja tiskataan matot.
Sitten 23:15 kun Conan lopettaa vitsien kertomisen ja sen oudon ulkomaan julkkisvieraan haastattelu alkaa, pannaan joutsenlampea tai tannhäuseria korvalappuun, napit kaakkoon ja sekopäisessä mielentilassa huidotaan luonnoksia.
Tussaus täytyy tehdä kiireettömästi pyhäaamupäivänä virkeässä mielentilassa . Tauko kolmen vartin välein, muuten tulee sutta.
Täytyy vielä sanoa, että mulla ei paljoa nopeus vaikuta jälkeen paljoakaan (paitsi yksityiskohtien paljoudella), eli se on yhtä huonoa/hyvää piirsin sitä tunnin tai viikon.
Vaikuttaa se varmaan sullakin sitten kun lyhentää sen tunnin varttiin. Varsinkin , jos jäljen tekemiseen lasketaan luonnostelut , mallien etsimiset ja epäonnistuneiden töhryjen uudelleen piirtämiset.
-
No joo. Kun puhun läpiä päähäni niin...
Tietenkin se vauhti vaikuttaa. Jos rupeaa kauheasti ylittymään 3 sivua päivässä, niin sitten rupee olemaan jo harakanvarvasta mutta jos tota normaalitahtia rupeaa hidastamaan, niin tuloksena on vain pikkuriikkisillä yksityiskohdilla varustettu sivu, joka tukkoisuudessaan vetää vertoja vaikka nuhaiselle nenälle.
Ja tietenkin vauhtiin vaikuttaa mm. innostus (joka vaikuttaa myös jälkeen) ja aika. Mutta esim. tussausvauhti mulla on aika vakio. Jos sitä yritän nopeuttaa, niin jälki huononee heti. Hitaammalla tahdilla tulee taas tuo tukkoisuus ja ehkä myös kaavamaisuus, kun rupee sitten viilailemaan niitä viivoja liikaa.
Mutta mun piirrustustyyli tosiaan onkin se, että melkein joka ruudun jälkeen pidän tauon. Eli tuskin koskaan piirrän yhteen menoon edes puolta tuntia. Sillä lailla pysyy se vire ja innostus päällä, kun ei ehi puutumaan piirtämiseen.
Ja olen itekin miettinyt, että mitenkäköhän käy mun sarjakuvaharrastuksen, kun pääsen töihin (sitten joskus parin vuoden päästä, kun koulu on loppu). Täytynnee siis nyt ottaa kaikki ilo irti.
-
Ja olen itekin miettinyt, että mitenkäköhän käy mun sarjakuvaharrastuksen, kun pääsen töihin (sitten joskus parin vuoden päästä, kun koulu on loppu). Täytynnee siis nyt ottaa kaikki ilo irti.
Joskus työni on niin kuluttavaa, että ei juuri muuta jaksa, vaikka kuinka haluaisi. Ihannetyö sarjakuvistille on varmaan sellainen, jonka aikana voi pohdiskella uusia seikkailuja. Tai sitten itse sarjakuvistin työ, joka tuntuu aika utopialta monille meistä. Toisaalta työssä tapahtuu kaikenlaisia asioita, joita voi sitten heijastella töihinsä. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.
Oma työtahtini on melko hidas, koska minulla on taipumus tehdä liian tarkkaa nyherrystä. Yhden sivun tekemiseen menee monta päivää. Täytynee opetella suurpiirteisempää fiilistelyä ja rutinoitua enemmän.
Tsemiä sarjisgurut!
-
tahtini on rönsyilevä. teen pistopiirtoja jotka kestävät noin 2-20 min. näitä tulee usein päivässä.
lisä pontta ja unenomaista leijuntaa haen sitten yöllä joka on passiivisessa humalassa toimivalle oiva keino saada outoja "lapsen" omaisia ajatuksia ulos.
-
Aika vanhahan tämä ketju on, mutta tuolla toisaalla sanoin, että yritän etsiskellä jotain työtahti-ketjua...
Itsellä työtahti on ollut (liian) vaihteleva, välillä ei huvita piirtää inspiksen puutteessa yhtään tai ei ole aikaa, joskus taas on se toinen ääripää että deadline hyökkää äkkiarvaamatta päälle. Joskus olen tehnyt kaksi värisivua yhden viikonlopun aikana, käsihän siinä heti kipeytyi. :( Sitten yritin tehdä ruudun kerrallaan ja pitää taukoa.
Joillakuilla on täällä ollut jopa kolme sivua päivässä, itsellä hajosi käsi heti kun jouduin tekemään kaksi sivua per päivä, olkoonkin, että yritin pitää taukoa ja fuskata taustoissa mahdollisimman paljon. Pitäisi yrittää löytää se oma työtahti, niin kauan kun kädestä on mitään jäljellä... ehkä suurin ongelma on juuri tuo töiden jaksollisuus, joku taisi mainita käden kramppaavan heti kun on ollut taukoa piirtämisessä? Kiire ei ole muutenkaan kivaa, itsellä jälki kärsii heti, vaikka ei se koskaan kauhean siistiä ole.
-
Joillakuilla on täällä ollut jopa kolme sivua päivässä, itsellä hajosi käsi heti kun jouduin tekemään kaksi sivua per päivä, olkoonkin, että yritin pitää taukoa ja fuskata taustoissa mahdollisimman paljon. Pitäisi yrittää löytää se oma työtahti, niin kauan kun kädestä on mitään jäljellä
Tai nyt voi olla kysymys ergonomisesta virheasennosta joka kipeytymistä ja tulehtumista aiheuttaa. Kuitenkin joillekin on mahdollista piirtää vammautumatta. Olisiko käden asento korjattavissa...? Olisiko jumpasta apua? Fysioterapeutti saattaisi löytää keinoja, se on kohdannut kaiken laista. Fysioterapia on kallista mutta saisiko opiskelijaterveydenhuollosta lähetteen?
-
Fysioterapeutti saattaisi löytää keinoja, se on kohdannut kaiken laista. Fysioterapia on kallista mutta saisiko opiskelijaterveydenhuollosta lähetteen?
Jaa-a. Tähän asti ei kukaan ole oikein jaksanut perehtyä ongelmaan, ja entäs jos se onkin jo liian paha. Sitten voisi pahimmassa tapauksessa tulla stoppi uralle. (Sitä ei halua edes ajatella. Tai no, vaikkei ammattilaiseksi voisikaan ryhtyä, olisi kuitenkin kiva, jos käsi kestäisi harrastuksena piirtämisen.) Voin kysellä jos lähetteen saisi, ei se lääkäri ainakaan heti passittanut minnekään... Käsituki tuntuu vähän hankalalta, sen kanssa ei ainakaan voi piirtää. Voin tietty yrittää itsekin muuttaa ihan aktiivisesti tapaa, jolla pidän kynää. Ehkä käteni on vain kummallista mallia.
-
Nyt on semmoinen projekti päällä, että aikataulun mukaan pitää saada joka viikko kolme sivua piirrettyä puhtaaksi, ja syksyn aikana olen jäänyt vasta yhden sivun jälkeen suunnitellusta tahdista!... Kun "oikeatkin" työt ovat keikkatöitä, olen onnistunut siirtämään väliaikaisesti lähes kaikki hommat kotiin. Konttorille piipahdan pahimmillaankin nyt vain parina päivänä viikossa.
Siis vaihtelevasti ruudun - pari kerrallaan piirtämällä, välillä maalaamalla tai referenssejä kirjahyllystä etsimällä, välillä koneella värittämällä, skannaamalla, töitä vastaanottamalla tai lähettämällä, sitten muutaman tunnin välein välipalaa laittamalla tai kahvia keittämällä onnistuu toistaiseksi pysymään ihan inhimillisessä kunnossa ja piirtämään hyvänä päivänä sivun sarjakuvaa.
Päivän verran viikossa näkyy kuitenkin aina menevän siihen täydelliseen väsymykseen, kun ei mitään jaksa. Nehän tunnit luonnollisesti otetaan öistä takaisin. Mutta se paljonpuhuttu taukojumppa tekee oikeasti hyvää.
Sopimuksen mukaan painovalmista pitäisi olla joulukuun puolessavälissä. Luottavaisin mielin suuntaamme katseemme eteenpäin, tulevaisuuteen.
-
Nyt on semmoinen projekti päällä, että aikataulun mukaan pitää saada joka viikko kolme sivua piirrettyä puhtaaksi
Olisi kiinnostava nähdä näytettä proggiksesta, jota puuhaat... Tuo sivu päivässäkin on niin suhteellista, sehän riippuu vallan siitä tyylistä ja ruutumäärästä, miten paljon aikaa yksi sivu vaatii... Vaikka tapauksessa kuin tapauksessa, se sivu päivässä olisi ihan hyvä tahti.
-
Teen ”leipätyöpiirtämisen” ohessa myös omia sarjisprojekteja vapaa-ajalla. Koska freelancerin vapaa-aika vaihtelee aikalailla riippuen työtilanteesta saattaa joskus mennä useitakin viikkoja ennenkuin pääsee takaisin harrasteprojektinsa pariin.
Palatessani tällaisen projektin ääreen huomaan usein parin aiemman jakson jäljen liian huonoksi, ja päätään tuskaisena piirtää nämä jaksot uudelleen. No, sen jälkeenhän tietysti se viimeksi ”eka kertaa”piirretty jakso ei enää näytäkään niin hyvältä kuin tehdessä, ja siinä sitä taas mentiin... :-\
Onko kellään muulla moista ongelmaa, ja onko siihen muuta ratkaisua kuin lukita tehdyt jaksot pöytälaatikkoon ja heittää avain pois?
-
Onko kellään muulla moista ongelmaa, ja onko siihen muuta ratkaisua kuin lukita tehdyt jaksot pöytälaatikkoon ja heittää avain pois?
Joo, aina joskus tuntuu siltä, että kaikki vanha on aina huonoa. Toisaalta se kai kertoo omasta kehittymisestä, mutta sitten taas toisaalta ei tunnu kehittyvän yhtään... Välillä taas menee piirustustaito ihan täysin, tai siltä ainakin tuntuu. :(
Se on vähän hankalaa, jos tyyli muuttuu radikaalisti kesken sarjakuvan, siis tyyliin seuraavassa ruudussa. Normaalia kehittymistähän näkyy sarjiksessa kuin sarjiksessa, mutta se menee hissukseen... Itse harmittelin tässä sitä, että erään projektin ensimmäinen luku on niin luvattoman kökköä jälkeä, että tekisi mieli piirtää se uudestaan. Tuon ensimmäisen luvun piirsin joskus kesällä, enkä tiedä, missä välissä on aikaa aloittaa seuraava. Toisaalta tuo mahdollinen, hyvinkin äkkinäinen, tyylin vaihdos menee sitten lukujen välissä, ei keskellä sarjakuvaa.
Tietenkin voisit näyttää projektia jollekin ulkopuoliselle, saattaahan olla, ettei kukaan muu huomaa mitään kuin piirtäjä itse. Tai sitten voi katsoa jotain kohtia, jotka ottavat päähän ihan erityisesti, ja piirtää niitä uudestaan liimaamalla vain uusi ruutu päälle. Toisaalta liekö siitä apua, jos uusi ja vanha tyyli eroavat kuin yö ja päivä. (Mistä tuskin kuitenkaan on kyse?)
Kun ja jos pystyn tai ehdin aloittaa projektin (jonka haluan tehdä)... niin mietin juuri tuota että millaista jäljestä tulee jos piirrän pari sivua ja sitten pidän kuukauden taukoa. Saan tuskin koskaan mitään pitkää alpparia ulos, tällä aikataululla ja niin eespäin...
-
Työtahtikeskustelussa heränneen uteliaisuuden johdosta yritän nyt liittää tähän maistiaissivun tulevasta albumistani. Lyijäys on vienyt vajaan päivän, tussaus suunnilleen päivän, väritys useita tunteja. Lähdeaineistoa on pengottu kaikkiaan noin vuoden alusta lähtien.
http://img186.imageshack.us/img186/5053/mk04rgb3fc.jpg
Paikan päällä käyneille: En ole koskaan ollut Pariisissa. Sekös mua surettaa.
Taisi olla vähän väärä threadi laittaa tuota näytettä, mutta kyllähän tuo havainnollisti. Paljon ihmisiä ja yksityiskohtia, jotka pitää tarkistaa kirjoista - kyllä siihen aikaa tuhraantuu... Kiinnostaa nähdä miten kokonaisuus toimii. Tietokonesprayväritykset kyllä nostaa vähän karvat pystyyn, muuten sujuvaa jälkeä.
-
Mullakin on ollut yksi projekti työn alla kohta kaksi vuotta. Viime joulukuussa mulla oli kolme viikkoa lomaa ja ajattelin, että piirrän sivun jokaisena arkipäivänä. MUTTA sitten reilun viikon jälkeen iski paha flunssa ja projekti jäi siihen. Sitten on "oikeita" töitä ollut niin paljon, että en ole jaksanut jatkaa kyseista projektia.
Suunnitelmissa olisi tarkoitus tarttua härkää sarvista uudelleen. Mulla on lomaa 12.12. - 5.1..
Mutta nyt on käsi tullut kipeäksi.
RRRogntudjunrogntudju!!!
-
Onko kellään muulla moista ongelmaa,
Ei ainakaan täällä, mutta minua onkin siunattu paljon sillä, että perfektionistiä minusta ei löydy etsimälläkään. Kai. Ehkä osittain siinä on sekin, että yleensä työtahti on sen verran kiivas, että muutosta tyylissä ei ehdi näkemään. Sitten myöhemmin kun kattelee vanhoja töitä, näkee, että jotain on tapahtunut. Aika harvoin kuitenkin piirrän mitään uusiksi.
-
Kun ja jos pystyn tai ehdin aloittaa projektin (jonka haluan tehdä)... niin mietin juuri tuota että millaista jäljestä tulee jos piirrän pari sivua ja sitten pidän kuukauden taukoa. Saan tuskin koskaan mitään pitkää alpparia ulos, tällä aikataululla ja niin eespäin...
Precis...
ensin kertomus, sivulayoutit ja sellaiset valmiiksi (näitä voi nykertää vaikka kuinka kauan), ja lopuksi puhtaaksipiirtäminen yhteen putkeen esm loman aikana kuten tertsi suunnitteli.
-
ensin kertomus, sivulayoutit ja sellaiset valmiiksi (näitä voi nykertää vaikka kuinka kauan), ja lopuksi puhtaaksipiirtäminen yhteen putkeen esm loman aikana kuten tertsi suunnitteli.
...ja sitten käsi hajoaa tai aika ei kuitenkaan riitä jos kyse on pitkästä jutusta. :-\ Tai ehkä pitkää alpparia ei kannata edes yrittää tehdä jos siihen ei voi keskittyä "päätyönä".
-
...ja sitten käsi hajoaa tai aika ei kuitenkaan riitä jos kyse on pitkästä jutusta. :-\ Tai ehkä pitkää alpparia ei kannata edes yrittää tehdä jos siihen ei voi keskittyä "päätyönä".
Word. Tekotahti on tietysti yksilöllistä, mutta tuo lienee varsin hyvä neuvo ainakin minunkaltaiselleni ”nyhertäjälle”... :P
-
Word. Tekotahti on tietysti yksilöllistä, mutta tuo lienee varsin hyvä neuvo ainakin minunkaltaiselleni ”nyhertäjälle”... :P
Itse kitisen tässä, että haluaisin aloittaa pitkän alpparin tietyistä hahmoista. Tai edes jotain. Mutta aika ei vain millään riitä... Ja muut ongelmat siihen päälle... Huomasin pitempien projektien kanssa juuri sen, että niihin pitää voida keskittyä, miljoonan asian ajatteleminen yhtä aikaa on aivan tuhoon tuomittu idea. :( Ja itse teen aina liian nopeaa jälkeä, pitäisi oppia maltillisempi työtahti. Ehkä piirrosjälkiki pysyisi tasalaatuisempana. Tuntuu siltä, etten saa siistiä jälkeä aikaan vaikka kuinka yritän.
Toisaalta, jos sarjakuvan tekee pieniin lukuihin jaoteltuna ei tyylinvaihdos haittaa niin paljoa. Noista pienistä osista saa koottua isonkin tarinan.
-
Ja itse teen aina liian nopeaa jälkeä, pitäisi oppia maltillisempi työtahti. Ehkä piirrosjälkiki pysyisi tasalaatuisempana. Tuntuu siltä, etten saa siistiä jälkeä aikaan vaikka kuinka yritän.
Meillä on itseasiassa täysin päinvastainen ongelma ;)
Näkemättä on tietysti vaikea sanoa, mutta nopella piirrostavalla tulee usein paremman näköistä jälkeä, kuin täydellisyyttä himoavalla, kliinisellä nyhertämisellä. Itse yritän opetella ”suttaamaan” enemmän. No jaa, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen...
-
Näkemättä on tietysti vaikea sanoa, mutta nopella piirrostavalla tulee usein paremman näköistä jälkeä, kuin täydellisyyttä himoavalla, kliinisellä nyhertämisellä.
Totta, liika nykertäminen ei ole hyvä homma, mutta ei liika hosuminenkaan... Tarkoitan lähinnä sitä, että haluan saada aikaan rentoa jälkeä, mutta kuitenkin ei-hutaistua. Mutta niinhän se ruoho vihertää aina niin kauniisti puolella toisella... :D
-
Piirsin just puoli sivua sarjakuvaa, seitsemän ruutua. Siihen meni aikaa viisi tuntia. Taustoja on jonkin verran, mutta ne ovat aika yksinkertaisia.
Sitten mulle kävi taas vanhanaikaisesti: Tässä jaksossa on nainen pääroolissa. Huomasin koko homman piirrettyäni, että toihan näyttää ihan mieheltä! No, sitten piirsin valopöydällä naiselle naisellisemman pään joka ruutuun, eri paperiarkille. Liitän uuden pään sitten photoshopissa. Harmittaa vain, etten taaskaan onnistunut tekemään paperioriginaalia!
Aika paljon menee aikaa tekstaamiseen ja viivoittamiseen.
Semmosta.
EDIT:
Sitten värittämiseen mennee huomenna pari tuntia. Eli puolen sivun graafiseen toteutukseen menee täysi, tiukkatahtinen työpäivä (7 tuntia, tai ylikin). Sitten lähetän modeemilla toimittajalle ja taittajalle sarjiksen, siihen menee tunti.
Aika rankaksi kävisi, jos pitäisi tehdä tämmöistä viisi päivää viikossa, vaikka tollaset 20 vuotta.
-
Itse kitisen tässä, että haluaisin aloittaa pitkän alpparin tietyistä hahmoista. Tai edes jotain. Mutta aika ei vain millään riitä... Ja muut ongelmat siihen päälle...
Hmm... Tekee mieli kysyä että kuinka pitkä mielestäsi on pitkä alppari?
Mulla on työn alla 42-sivuinen jutska, jota olen tähän mennessä piirtänyt päivätyön ohessa jotain 26 sivua yhteensä, tussattu ehkä kymmenisen sivua. Olen tehnyt tätä jo vuoden ja alan kyllä huomata omien taitojen kehittymisen siinä ajassa... joskin vähemmän kuin luulin. Alkuaikoina piirsin todella hitaasti ja huolellisesti, nykyään tulee samantasoista lyhyemmässä ajassa. On kuitenkin ruutuja, jotka tekisi mieli piirtää uudestaan. Yritän vaan pidätellä itseäni siihen saakka, että olen piirtänyt homman loppuun. Jätän tussaamatta ruudut, joihin en ole tyytyväinen, ja katon sitten lopuksi että onko joku juttu uudelleenpiirtämisen arvoinen. Luultavasti huomaan, että en oikeastaan jaksa (paitsi ehkä ne pari kaikista kauheinta).
Valmista pitäisi tulla piirrosjäljen puolesta ensi vuoden helmikuussa ettei niinsanotusti projektit ala kuseen... Mutta toivon kyllä, että saisin tässä syksyn aikana jo väännettyä suurimman osan sivuista. Kunhan nyt pääsis taas vauhtiin, tahtoo uudemman projektin tutkimustyö, käsikirjoitus ja layout viedä vähän turhan paljon aikaa. Lisäksi innostun vähän väliä piirtelemään kaikkea muuta :-\
-
Hmm... Tekee mieli kysyä että kuinka pitkä mielestäsi on pitkä alppari?
42 sivuakin on aika pitkä tarina, mutta lähinnä mielessä on semmoinen sata sivua jossa oikeasti ehtii keskittyä yhteen jos toiseenkin asiaan. Mutta 42 sivuakin vaatii jo keskittymistä tarinaan... paljon.
Suunnittelin tässä että kun sen pitkän alpparin (kuinka pitkä siitä sitten tuleekaan, ehkä ei 50 sivua enempää tai sitten liikaa niin että pitää karsia) niin yritän piirtää sitä vähä vähältä. Oma jälki tuntuu muuttuvan vähän liikaakin, eikä aina positiiviseen suuntaan. Kuitenkin ensimmäistä ruutua jaksaa vielä nyhertää, jospas tekisi ruudun kerrallaan... jälki saattaisi pysyä tasaisempana. Yleensä on aina kiire tullut vastaan.
Huomasin koko homman piirrettyäni, että toihan näyttää ihan mieheltä! No, sitten piirsin valopöydällä naiselle naisellisemman pään joka ruutuun, eri paperiarkille. Liitän uuden pään sitten photoshopissa. Harmittaa vain, etten taaskaan onnistunut tekemään paperioriginaalia!
Joidenkin ihmisten sarjakuvaoriginaalithan ovat täynnä päälle liimattuja ruutuja ja kaikkia lappusia. Voisihan nuo päät liittää ihan originaaliinkin. Sitten siitä näkyisi sarjakuvan tekovaiheet ja muuta hienoa.
Mitä taas tuohon hahmo-ongelmaan tulee, itsellä on juuri päinvastoin: kaikki miehet alkavat näyttää naisilta. :P Minulla oli aivan mieletön homma saada Zacharias (Tulevaisuus) näyttämään joltain about 28-29-jotain mieheltä... Ja kehitystyö jatkuu yhä, nyt kai siihen oikeaan suuntaan...?
-
Sijaistoimintojen mestarin tunnustukset, osa 1
"Työpöydälläni" on nyt ollut hieman yli vuoden ajan kaksi A3-kokoista lyijykynäsivua odottamassa tussaamistaan. Sivut on tehty juhannusviikolla 2003 karjalohjalaisella mökillä, jossa vietin kolme päivää piirtäjäerakkona, aikaan sain 7-8 sivua. Vähän väliä nuo A3et pölyttyvät, ja täytyy siivotessa aina muistaa, ettei papereita pyyhi märällä rätillä. Muutama ruutu on jo semmoinen, että ne tulee "sitten joskus" piirrettyä peräte uusiksi.
Pöydän toisella laidalla on lokerikko. S'oon täynnä lyijykynähahmotelmia ja käsikirjoituksia, valehtelematta ainakin sadan sivun verran. Joskus harvoin kun saa sivun valmiiksi, saattaa siihen tulla vuosiluvuksi tyyliin "1997-2005".
Kuin lenkkeilyä tämä. Aloittaminen hankalinta. Juuri kun meinaa aloittaa, nostavat sijaistoiminnot päätään. Tuleekohan tv:stä jotain? Ulkonakin pitäisi tänään käydä. Suomalaisesta voisi käydä ostamassa siveltimen tai Pilotin 0.5:en. Hyllyissä on katsomattomia dvd:itä, pannaan pyörimään vaikkapa I,Robot. Selkää hieman pakottaa, paperin ylle kumartunut työasento ei tekisi hyvää. Kellokin on niin paljon, ja tussauksessa menee joka tapauksessa kuusi tuntia. Mitä jos paperi menee ryttyyn, kun kumitan? Ei millään voi piirtää, kun ei tuota valopöytääkään ole. Huomenna sitten. Opiskellakin pitäisi ja kaupassa käydä, siinä sivussa ehkä masturboida.
Tää on ihan hirveetä isi-elämää. Pitäisi ja pitäisi. Mikäli pystytte säännölliseen työhön, ottakaa vastaan nöyrä kateuteni.
-
Vahingossa huomasin tämän ketjun ja aattelin kirjoittaa komentin tänne.
Työtahtia on vaikea määrittää, paitsi viimeaikoina piirtämisestä tuli niin tärkeä asia mulle ja inspiraatiota on tullut niin paljon, että tekee mielii piirtä koko aika. Mutta kun olen opiskelija niin valitettavasti se rajaa sitä vähän.
Piirrän noin 5-6 h päivässä ja silti se on liian vähän. Aloitan joskus 17-18 aikoihin arkipäivisin. Muutama kerta oon piirtänyt niin kauan, että molemmat kädet puutui pariks tunniksi. Yhteen kuvaan (A4) menee jotain 3 päivää, koska olen niitä yksityiskohdat- tyyppejä.
-
Sijaistoimintojen mestarin tunnustukset, osa 1
Pöydän toisella laidalla on lokerikko. S'oon täynnä lyijykynähahmotelmia ja käsikirjoituksia, valehtelematta ainakin sadan sivun verran. Joskus harvoin kun saa sivun valmiiksi, saattaa siihen tulla vuosiluvuksi tyyliin "1997-2005".
Eikös tuo ole normaalia? En mä enää nykyään ajattele keskeneräisiä töitä keskeneräisinä, jos niitä ei ole luvattu mihinkään, vaan mulla on kaikenlaista "taiteellisempaa" ja synkempää kamaa työhuoneen hyllyssä pinossa, eri asteilla, alkaen papereista joissa on pelkät puhekuplat joihinkin siveltimellä laastittuihin fiilispiirros-sarjiksiin, parhaimmillaan kymmensivuisiin valmiisiin tarinoihin joista vain on jäänyt dialogin hiominen kesken.
Albumipiirräntä on jäänyt vähemmälle, kun ei ole tullut anottua apurahaa, mun luonteellani ja työtahdillani siihen pitää varata 8-9 kuukautta täyspäiväisesti, koska koko aikaa ei voi vain piirtää albaria, järki menee ja nälkä tulee.
Olen aikuisiällä vain hidastunut; vaikka piirrän "valmista" nopeammin kuin koskaan, pitää kaikki sarjakuvatussaus tehdä hitaasti, hidastettuna kuin liikkeet tae kwon do'ssa. Puolisivuisen tai sivun sarjan tussaaminen kestää sellaisen kolmisen tuntia, piirrän kyllä tarvittaessa sivun päivässä mutten joka päivä. Sellainen neljä sivua viikossa on tahti joka sopii mulle hyvin.
Joudun nykyään piirtämään osin vatsallaan maaten, osin erilaisia työtuoleja vaihdellen. Olen edelleen sitä mieltä, että TaiK:in kamalat Kukkapuro-tuolit yhdistettynä 16 tunnin työpäiviin (pelkkää piirtämistä) pilasivat selkäni ja häntäluuni silloin kauan kauan sitten (olis pitänyt ostaa konttaustuoli aiemmin). Jonkun verran on pakko edelleenkin olla piirustuspöydän ääressä, kokonaan makuuasennossa piirretyssä sarjakuvassa menevät aina perspektiivit väärin, ja mittasuhteet rumiksi.
Sivun värittäminen kestää koneellakin sellaiset 3-5 tuntia.
Luonnostellessani en kestä musiikkia enkä häiriöitä, käsikirjoittaessa vielä vähemmän, piirtäessä levy saa soida rauhassa kun en mä sitä huomaa kuitenkaan. Nykyään myös vältän deadline-kiirettä, vaan ennemmin menen nukkumaan sitten kun aamuneljältä jälki alkaa huonontua, ja sovin aikataulut niin ettei maailma siihen kaadu. Nytkin teen ensi tammikuun deadlinea
:-)
Ja sitten se vihje albumin tekoon - toimi mulla: Piirrä sivu kerrallaan, enintään aukeama kerrallaan valmiiksi (mutta ilman tekstauksia), tekstaa kopioon vasta lopuksi. jokaisen työpäivän päätteeksi laita seuraavan päivän sivu valmiiksi pöydälle ja piirrä siihen ruutujen uloimmat rajat tms - sotke paperi jotenkin, silloin ei tule valkoisen paperin kammoa.
Työn iloa.
-
Aluksi odotan vain, että päähän pälkähtää jokin idea, jota rupean sitten ideoimaan viikkokaupalla. Kun juoni on selvillä teen siitä käsikirjoituksen, joka yleensä tulee paljon muuttumaan piirtämis prosessin aikana
Sitten aloitan hahmojen luonnostelemisella suttupaperiin, vain jos kysenen hahmo/hahmot ovat uusia. Tällä tavoin voi estää ainakin vähän hahmon radikaalista muodonmuutosta sivujen aikana.
Ja lopulta päästää sitten piirtämään :D Nykyään luonnostelen ensin 5 sivua 3 päivässä, jotka piirän puhtaaksi sitten 5 päivässä. Tämä työvauhti on osoittautunut itselleni erittäin sopivaksi.
-
Kun nyt itse tein 18 sivuisen sarjiksen Aalto yhteispienlehteen niin tahtina oli about sivu päivässä. Eli luonnostelu ja tussaus samana päivänä (mietintä saattoi olla aikaisemmin) tai että tussasin yhden sivun ja aloin luonnostelemaan seuraavaa.
Takapakkia tuli kun en vain osannut piirtää jotain mutta periaatteeni oli että kunhan pidän edes yhdestä ruudusta per sivu, niin muut saavat olla vaikka mitä sontaa (ei nyt ihan mutta jos jokin ei onnistunut täydellisesti, en antanut sen viivyttää liikaa.)
Aikaa meni noin kuukausi ja rapiat kymmenen päivää päälle. Piirtoaikaa kerääntyi ehkä 2-8 tuntia per päivä ja suurin osa työstä tehtiin yöaikaan asuntolan hiljaisuudessa.
Taustat on repäisty jostain hevon kuusesta mutta ei se mitään. Tarina etenee liian nopeasti eikä siinä ole juonta mutta ei sekään mitään!
Musiikkina toimi ensin radio ja sitten Silent Hill 3:n soundtrack.
-
Vielä koulua käydessä ja muutenkin aika seesteistä lapsuutta viettäen en ole halunnut itselleni mitään työtahtia määrittää.
Joskus istun heti koulusta tultuani myöhään yöhön (kl. 02.00).
Joskus taas saattaa mennä monta päivää että en edes koske kynällä paperiin.
Mutta käsikirjoitus vie tarinan pituudesta riipumatta aina vähemmän kuin piirtäminen.
Ehkä sitten kun elanto pitäisi repiä sarjakuvalla niin olisi tiukempi aikataulu.
-
Tällä hetkellä yritän löytää töitä, ns. hanttihommia vuodeksi koska ylioppilaslakin saanti lykkääntyy jouluun. Nyt minulla ei siis muuta olekkaan kuin aikaa piirtää joten piirtelen pitkin päivää. Mutta kotoa pitäisi nyt pois päästä johonkin luukkuun muuttamaan koska täällä kaaoksessa työskentelystä ei tule valitettavasti mitään ja tahdon ihan oikeasti saada jotain aikaan tällä kertaa.
Pitäisi yrittää päästä eroon tuosta siisteysintoilusta. En kertakaikkiaan saa ajateltua selkeästi jos tiskit on tiskaamatta, lattialla koirankarvoja ja ilma tunkkainen. Vielä hyvän päälle jos itsekin alkaa olla suihkun tarpeessa niin siinähän se päivä menee :P Jos olisin omassa kämpässä minun ei tarvitsisi olla koko ajan siivoamassa muiden sotkuja. En halua nipottaa..ei kukaan minua pakota siivoamaan mutta muutto olisi hyvä juttu.
Ja musiikkia pitää kuunnella piirtämisen ohella! Tai jos radiota, niin siinä tapauksessa mieluiten pelkkää puhetta ::)
-
Mä oon viime aikoina tuskaillut saamattomuuteni vuoksi. Niinpä olen kaavaillut, että koitan saada itselleni jonkinmoista päivärutiinia käyttöön. Esim. 4 tai 6 tuntia töitä joka päivä sen sijaan, että teen pikkusen kerrallaan silloin tällöin. Vielä en sarjakuviin ole päässyt kunnolla soveltamaan tätä, kun on ollut muita hommia, mutta pari viimeistä päivää on silläkin saralla ollut vähän onnistuneempia, kun olen saanut luonnosteltua reilut neljä sivua ja liki kaksi sivua on jo tussattukin. Varmaan yksi sivu tänään vielä tulee tussattua ja yhden sivun luonnostelen loppuun. Jee.
-
Sarjakuvako?
Harrastelia (11v taiteilijaksi :o)
ma, ti, ke,
luonnostelua
to, pe,
tussausta
la, su,
tietokoneella sähläys eli väritys, muokkaus sekä otsikon liittäminen+ tekstit
Abode photoshop elements 2.0 :lalla ;D
-
Ennen tuli piirreltyä 17.00, mutta nykyään on mennyt 22.00-23.00
Muutenkin on on tuo tahti hieman hidastunut. Mistä lie johtuneen.
-
Koulun jälkeen, viikonloppuisin piirtelen milloin nyt aikaa on. Piirrän kyllä kouluissakin ja kirjotan sarjakuviin kässäriä tunneilla, kun on tylsää x) Huono tapainen oppilas taidan olla... Viikonloppuna voin piirtää viisi-kuusikin tuntia putkeen jos vaan sujuu, ja ihmetellä sitten minne kaikki aika katosi. Arkisin yleensä aika myöhään tulee piirreltyä... Missä vaan voi piirtää, mutta yleensä omas huonees pöydän ääressä ja musaa kuunnellessa n_n
Eka viestini tällä foorumilla :P
-
Tänään laskeskelin huvikseni potentiaalista työtahtia, kun lievästi deadlinen (kävi silleen hassusti, että olin kattonut päivämäärän väärin ja deadline läheni yhtäkkiä yhdeksällä päivällä) painostamana olen joutunut oikeasti tekemään vaihteeksi sarjakuvahommiakin.
Neljän sarjakuvasivun käsikirjoittamiseen, luonnosteluun, tussaamiseen, värittämiseen ja tekstaamiseen menee noin kaksi kokonaista työpäivää (=16h). Käytännössä en noita ole putkeen kuitenkaan tehnyt, vaan hiukan reilu viikon aikana muiden töiden ohessa tunti tai pari päivässä.
Olen aina ajatellut, että deadlinet ovat hyvästä, mutta nyt se on sitten todistettukin.
-
Opinnäytetyötä painaa pieni deadline, joten olen joutunut moninkertaistamaan piirrosmääräni. Sarjakuvassani on hirveästi pieniä yksityiskohtia, joiden tekeminen on mahdollista suuremmassa koossa, joten samalla aikaa kuluu paljon enemän. Piirsin kerran yhden oven koristeita melkein tunnin ajan. Liian pikkutarkkaa ei saa tehdä, mutta on hienoa nähdä kuinka rikkaita ja runsaita ruudut ovatkaan.
Aluksi teen karkeatluonnokset, joiden piirtäminen vie pari tuntia. Lopullisten luonnosten tekemiseen kuluu kuutisen tuntia. Monesti menee puoleen kahteen yöhön, mutta olen iloinen, että piirrän nyt näin huolellisesti.
-
Käytännössä en noita ole putkeen kuitenkaan tehnyt, vaan hiukan reilu viikon aikana muiden töiden ohessa tunti tai pari päivässä.
Olen aina ajatellut, että deadlinet ovat hyvästä, mutta nyt se on sitten todistettukin.
Mä mietinkin, että onko tää kovinkin yleistä, siis ylipäätänsä kuvitus/sarjispuolella. Tuli vaan kauhea olo, kun laskutti noin 2 viikon työmäärästä, minkä tekemiseen meni noin 3 kuukautta. :l
-
Piirrän sillon kun jaksan.
-
Jos teen pidemmän tarinan (yli 10 sivuisen), suunnittelen ensin käsikirjoituksen ja kun saapuu pitkä loma (kesä,-syys ja hiishtolomalla) alan piirtää sitä. Strippejä, jos vain jaksan niitä piirtää, teen kouluviikolla parissa tunnissa.
Pidempää tarinaa tehdessä aloitan työt yleensä yhden aikaan. Saan 2 sivua tussattua päivässä. Pidän tauon vain silloin kun käyn hakemassa jotain sapuskaa Ja katson telkkua n. tunnin ajan. Nettiä koitan olla käymättä kertaankaan (muuten jään sinne kokopäiväksi X))
Kun olen tussannut sivut, väritän ne PhotoShopissa. Saan väritettyy myös 2 sivua päivässä. Sitten lisään tekstit ja se on siinä.
Joskus mulle tulee kausi, jollen yksinkertaisesti jaksa piirtää, silloin käyn ulkona kävelyllä ja toivon, että innostus palaa takaisin. Kouluviikolla saisin ainakin yhden sivun tussattua.
-
Yhden A4-sivun luonnosteluun ja tussaamiseen menee yhteensä n. 5-7 tuntia. Teen hommia kuitenkin tietyissä pätkissä. (luonnostelu - tauko - tussaaminen - tauko jne.) Näin työskentely sujuu mukavemmin, kun se on jonkin sortin rytmityksessä. A3-kokoisen sivun tekemiseen menee sitten luonnollisesti kauemmin, karkeasti n. kaksi kertaa tuo A4:n työ.
Luonnostelu ja vapaa harjoittelu onnistuu kyllä melko nopeastikin ja todellakin se on hyvä tapa "avata kurkkua": rento kynäily puhdistaa ilmaa.
-
Mulla on aivan vitun surkean hidasta toimintaa, kun en osaa piirtää ollenkaan niin hyvin, kuin haluaisin. Lopputuloksena on hirveetä hinkkaamista. Yhden tietokonevärjätyn sivun tekemisen menee nykysin ehkä 30 tuntia, että nopeesti tulee..
Yhtään ei auta myöskään se, että mulle sommittelun tekeminen on kuin hirveä seinä, josta ei vaan pääse yli. Tuntuu siltä, että 50% ruuduista jotka saan aikaan, on sellasia "no, menee kai toi" -tyyppisiä ratkaisuja, joihin en oikeasti ole yhtään tyytyväinen, mutta kun en keksi parempaakaan.
Armoton vitutus paitsi tekee työstämisestä epämiellyttävää, tuo myös lisää hitautta, kun jatkuvasti pysähtyy kiroilemaan, ettei tää kyllä ole hyvä.
Tietokoneella tehdessä hauska juttu on se, että tota zoomiahan löytyy, ja sitten tuleekin näperrettyä monia kohtia pitkään ja hartaasti.
En silti hevin piirtäis paperille, koska sittenhän kärsimys ruutujen kanssa olis vielä vaikeempaa, kun ei saa siirreltyä ja kikkailtua. (Tai ehkä se olis helpompaa, kun kerran tehty on ja pysyy, pakko siirtyä eteenpäin..)
-
Palasin pitkästä aikaa perinteisiin menetelmiin eli ihan kynään ja paperiin. Olosuhteiden pakosta. Lähdin Tampereelle ja totta kai jäi se piirtolauta kotiin. Ja deadline uhkaa päällä (ollaan jo jatkoajalla). Koitin aluksi lähistön tietokonekauppoja josko pitäisivät hyllyssään jotakin edullista piirtolautaa. Eivät pidä. No, ei sitten muuta kuin kirjakauppaan ja ostamaan paperia ja kyniä (en tietenkään ottanut mitään piirustusvehkeitä mukaan, kuulakärkikynä oli ainoa, mutta en mitään vihkoa tai kirjoituspaperia).
Ja kun perinteiselle linjalle mentiin, niin ajattelin oikein kunnolla palata juurille. Paperista en raaskinut tinkiä, joten ostin vähän vahvempaa (+100 g), mutta päätin ostaa vain yhden tussin. Textmark 500 oli valintani. Se oli sopivan ohut. Nyt on yksi sivu piirretty valmiiksi ja kyllä se näköjään näinkin vielä onnistuu.
Saas nähdä, että kuinka nopsaan saan koko homman (4 sivua) valmiiksi. Tänään aloitin ja kasassa on nyt siis yksi valmiiksi piirretty sivu sekä kolme luonnosteltua. Sen jälkeen pitäisi vielä värittää ja tekstata. Ehkä menee huomiseen...