-
Sarjakuva on taidetta. Mutta entä taide sarjakuvissa... Muistelen Suomessa joskus olleen otsikon mukaisen näyttelyn, ainakin arkkitehtuurin osalta, Turun yliopistossa.
Aloitan tällä kuvalla:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1064)
Copyright Dark Horse Comics, Art by Dan Barry
Ruudun yläosan täyttää Gustav Klimtin Suudelma (vuodelta 1908).
Kontrasti suutelevan tytön ja pojan, Indyn ja kruununprinsessa Sophien, ja maalauksen miehen ja naisen eroottisen suutelon välillä on suorastaan värähdyttävä. Näiden vielä lähes lasten ensisuudelmassa on lupaus siitä rakkaudesta, mikä heidän kohdallaan jää täyttymättä.
Nuori Indy näkee taulun ensimmäisen kerran Wienin kaupunkia kierrellessään, ja taulu herättää hänessä uusia tunteita. "Der Kuss" näytetään toisenkin kerran, kun rakkaudessa on vastoinkäymisiä. Se on psykologinen kuva pojan ajatusten taustalla.
Klimtin taulun kuvakieltä on usein tulkittu myös siten, että tilaisuuteen on tarttuva, menetettyä hetkeä ei koskaan saa takaisin. Tämähän kuvaa oikeastaan laajemminkin Indiana Jonesin elämänasennetta.
Nämä Dan Barryn piirtämät tarinat ovat muuten todella hienoja. Itseltäni ne menivät aikoinaan täysin ohi, mutta satuin ostamaan niitä nipun divarin halpislaatikosta. Tein hyvät kaupat.
Muistaako kukaan Nuori Indiana Jones televisiosarjan nähneistä, käytettiinkö Klimtiä siinä samalla tavalla?
Linkkejä:
http://www.theraider.net/information/books/comics_youngindy.php
http://www.lambiek.net/barry_daniel.htm
http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/klimt/
-
Hyi helvetti, on sitä Klimtiä ja Suudelmaa raiskattu jo ihan loputtomasti, mutta tuossa nyt ei ole mitään makua tai suhtaa. Klimtin täydelliseen eleganssiin ei tommonen vaan sovi! Tuo on pelkkää halpamaista ryöstöviljelyä. Pistää vihaksi!
Mr. Mack taasen on ihan oivaltavasti tehnyt taidetribuuttiaan Kabukissa ja DD:ssä ( Vision Quest).
Ja Klimtin vaikutus nähtävissä useammallakin sarjakuvamaalarilla.
-
Hyi helvetti, on sitä Klimtiä ja Suudelmaa raiskattu jo ihan loputtomasti, mutta tuossa nyt ei ole mitään makua tai suhtaa. Klimtin täydelliseen eleganssiin ei tommonen vaan sovi! Tuo on pelkkää halpamaista ryöstöviljelyä. Pistää vihaksi! <snip>
Mielestäni sarjakuvataitelija teki tässä tapauksessa kunniaa Klimtille, ja osasi käyttää kyseistä teosta hienosti osana tarinan kerrontaa.
Mutta "taidepläjäykset" jatkuvat komparatiivisen metodin merkeissä.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1088)
Tässä Roope-setä lehden kansi. Jotain tuttuahan siinä on.
Norman Rockwell on varmasti Yhdysvaltain tunnetuin ja rakastetuin taiteilija. Alkuperäisen teoksen "Kolminkertainen omakuva" itseironinen sävy on kansikuvassa täysin hävinnyt ja tilalle on tullut Roopen suunnaton itsekeskeisyys ja mammonan palvotna. Roopen unelma ei ole olla nuori ja komea vaan muuttua konkreettisesti rahaksi.
Linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Norman_Rockwell
http://www.artcyclopedia.com/artists/rockwell_norman.html
-
Väärennetyn maailman viimeinen ruutu on minusta Mezieresin täysosuma eikä siinä ole mitään pakotettua, looginen loppu tarinalle
-
Mutta "taidepläjäykset" jatkuvat komparatiivisen metodin merkeissä.
Tässä oma suosikkini kyseisestä aihepiiristä:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1091)
Kuvat puhunevat puolestaan :).
Kolmas oli Cult-TV-lehden kansikuva (poistin siitä tekstit häiritsemästä;
tässä alkuperäinen (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1090) jos joku haluaa nähdä) ja keskimmäinen
juliste on luullakseni tehty sen jälkeen.
Tuo pinkki on minusta onnistuneempi parodiana, vaikka molemmat ovat todella hauskoja.
Esim. julisteessa nuo käsissä olevat tavarat ovat vähän ylimääräisiä, ja parodia toimii yleensä paremmin kun se ei ole niin 1:1, värimaailmoineen kaikkineen.
(Riippuu tietty tilanteestakin minkälainen tyyli ja värit sopivat kulloinkin parhaiten.)
-
Jotenkin tää idea tuntuu erittäin väkinäiseltä tai tosi turhalta ja päälleliimatulta. Tai tekijän tyhmältä kikkailulta.
Young-Indy-J. sarjaa tuli silloin tällöin katseltua mutta multa ainakin puutu lopulta kokonaan kiinnostus juuri sen takia että ne oli niin täyteen ahdattua “todellisuuden” puuroa .. Siis (Young) Indy oli tuttu kaikille merkittäville euroopan (ja aasiankin) henkilölle! Ja mukana lähestulkoon jokaisessa merkittävässä, historiallisessa tapahtumassa.
Olihan Jones-in perhekunta sarjassa illallisella hr. Freud-in ja Jung-inkin kanssa Wienissä. Luulisin että Klimt on myöskin jossain vaiheessa vilahtanut ohi, olihan hän myös tärkeä “vaikuttaja” sen ajan Wienissä. Tässä muuten linkki sarjaa käsittelevään sivustoon >> (http://www.indianajones.com/young/) (joka on mielestäni vähän sekava)
Niin, ja ainahan tämä “hyväkkö” vaikuttaa jotenkin suurmaailman tapahtumiin. Sanookohan hän kertaakaan “Fuck You”.. tai mitään vastaavaa sen ajan ärräpäätä? Sarjan ydin vaikuttaisi olevan : Jones=Spielberg=Jeesus. Tai Jones on lähinnä se joka S.S. itse haluaisi olla .. mutta kun maailma ei ole enään sellainen ..
Sarjakuvista en ole lukenut muuta kuin jonkun harvan ohimennen.
Mitä taasen taiteen parafraaseihin tulee sarjakuvissa, niin ainoana onnistuneena mielestäni on “Kamut” (Mutts), onkos ne sunnuntaisivuilla? Kati tai Jalo on kuvattuna johonkin taideteoksen jäljitelmään. Siis tässä ei kaiketi ole yhtään mitään viittaavaa tai muuta tarkoitusta kuin se että McDonnell on huvitellut kynänsä kanssa. Vai onko? Tai sitten lukijana olen helposti huvitettava, saanhan niistä bongailla ns. tunnettuja taideteoksia ..
-- j --
-
<snip>Jones=Spielberg=Jeesus.<snip>
Spielbergin tilalle pitää vaihtaa kyllä Lucas. Ei kai Spielbergillä ollut mitään tekemistä koko televisiosarjan kanssa?
-
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1092) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1092)
Klikkaa suuremmaksi.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1093
) (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1094)
Don Rosan pastissikansi on varsin hieno. Siinäkin on tosin otettu suoraan alkuperäisestä Pohjolan akka ja oikea yläreuna, toisin kuin itse tarinan sarjisruudussa (lähde (http://www.laakisarjat.fi/sarjis_alb3b.html#6)) pysytään Disney-maailmassa Milla Magian kera.
Kyseinen ruutu ei olisi kantena niin näyttävä, vaikkakin tietty siitä olisi sommiteltu ja piirretty uusi versio, jos olisi haluttu käyttää Millaa kannessa.
Tässä kuitenkin varmaan sellainen poikkeus mistä edellä puhuin, eli enemmänkin voinee lainailla tilanteesta riippuen.
(Sivuhuomatuksena Rosan "rakeista" meininkiä en niin hirveästi fanita; mestari-Barksin klassinen tyyli on aina ollut enemmän mieleeni. Tarinankertojana Rosa on kyllä omiaan. Ja taiteilijan Suomi-kiinnostuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä suurta plussaa 8])
PS. Perunamaan mainioilla Don Rosa -sivuilla oli tällainen:
http://www.perunamaa.net/donrosa/images/ec_kuvat.jpg
-
Mitä taasen taiteen parafraaseihin tulee sarjakuvissa, niin ainoana onnistuneena mielestäni on “Kamut” (Mutts), onkos ne sunnuntaisivuilla? Kati tai Jalo on kuvattuna johonkin taideteoksen jäljitelmään. Siis tässä ei kaiketi ole yhtään mitään viittaavaa tai muuta tarkoitusta kuin se että McDonnell on huvitellut kynänsä kanssa. Vai onko? Tai sitten lukijana olen helposti huvitettava, saanhan niistä bongailla ns. tunnettuja taideteoksia ..
McDonnellin taideversioinneista minäkin olen kovasti nauttinut. Puolisolla on kaikki englanninkieliset Mutts-kokoelmakirjat, niissä niitä taidekuvia on kovasti. Ei taida suomalaisissa kokoelmissa niinkään olla?
Otsikon 'arkkitehtuuri'-sanasta tuli mieleen tää kolmiosainen Batman-juttu, jossa Gotham Cityn rakennukset suunnitteli Anton Furst.
(http://www.comics.org/graphics/covers/3809/400/3809_4_027.jpg)
Sikäli ihan onnistunut toteutus, että arkkitehtuuri liittyi olennaisesti itse tarinaankin. Pahiksena oli vinksahtanut arkkitehti tms.
Ja Anton Fursthan lavasti Burtonin ekan Batmanin. Muttei toista, koska otti itsensä hengiltä ennen sitä.
-
Mauri Kunnashan on tehnyt aika tyylikkäitä versioita noista Gallen-Kalleloista. Daniel Torresin jossain scifijutussa Helsingin rautatieaseman kiviäijät vilahti jossain futuristisessa kaupungissa
-
McDonnellin taideversioinneista minäkin olen kovasti nauttinut. / ... / Ei taida suomalaisissa kokoelmissa niinkään olla?
Enpä tuotakaan mahdollisuutta huomioinut, juu. Irtostrippejä oon lukenut ties millä kielellä. Mutta koottuina kansiin taas aina vain alkukielellä jos mahdollista.
Otsikon 'arkkitehtuuri'-sanasta tuli mieleen tää kolmiosainen Batman-juttu, jossa Gotham Cityn rakennukset suunnitteli Anton Furst. / ... / Sikäli ihan onnistunut toteutus, että arkkitehtuuri liittyi olennaisesti itse tarinaankin. Pahiksena oli vinksahtanut arkkitehti tms. ..
On hapara muisti, mutta joku italialainen sarjakuvan piirtäjä olikin alkuaan arkkitehti koulutukseltaan ja taisi se näkyä kuvistakin. En muista kuka, tarviipa penkoa lehtikasoja ..
Lisä : Muuten, eiköhän Tardin hyvin fiilistelty (vaikkakin yksinkertaistettu) Pariisi-kuvaus anna myös lisää ulottuvuutta Adèle Blanc-Sec-sarjaan? .. Siinähän arkkitehtuuri on monin paikoin myös tärkeänä osana juoninrakenteesta.
-- j --
-
Mitenkäs Kuumetta Ubricandessa -albumi? Sehän on suorastaan arkkitehtoonista sarjakuvaa -> http://www.urbicande.be/
-
Muistaakseni Marc-Antoine Mathieun suomeksi julkaistuissa albumeissa on tehokkaasti käytetty arkkitehtuurisia rakennelmia ja kikkailtu tila-illuusioilla, ja muutenkin kikkailtu tavalla jota kai sitten voi aika postmodernistiseksi kutsua.....
-
McDonnellin taideversioinneista minäkin olen kovasti nauttinut. Ei taida suomalaisissa kokoelmissa niinkään olla?
Hauskoja ja hienoja Mutts-taidejäljitelmiä on tosiaan paljon ja laajalti, varsinkin alkukielisisissä värillisissä vaakatason suuralbumeissa, mutta myös normaalien koosteiden höysteenä. Juuri tänään bongasin tuon säikeen aloitus-Klimtinkin Mutts-versiona kovakantisesta luksus-historiikista etsiessäni seuraavan albumin ensisivun ja päätössivun vinjettikuvaa. Ei tosin valittu taidetta esittävää taidetta tällä kertaa.
Kaikkiaan O'Donnellin kirjo ulottuu todella mielikuvituksellisesti ja pop-taiteellisisti tavaramerkeistä ja tutuista tuotteista levy- ja sarjakuvakansiin, satukirjakuvituksiin (esim. alkuperäistä Nalle Puhia on myötäilty), japanilaisiin teemoihin, sekä monien tunnettujen maalarien teoksiin (Monet, Rousseau, Renoir, Picasso, Warhol – you name it...) Niistä saisi upeita pikkutauluja.
Kotimaisiin Kamut-alppuihin on jyvitetty joitakin taidejäljitelmiä aloitus- tai lopetuskuviksi sekä viimeaikaisten sunnuntaisarjojen viimeisille sivuille.
Nyt kun taiteesta kysyttiin, mainittakoon kesän Jatkosodan Korkkarin kuvitukseen päätyneen kaksikin ilmiselvää ja röyhkeää taidevarkautta – sekä yksi kirjankansi.
-
Väärennetyn maailman viimeinen ruutu on minusta Mezieresin täysosuma eikä siinä ole mitään pakotettua, looginen loppu tarinalle
Antti hyvä, olisit nyt kertonut kvaakilaisille mitä siinä ruudussa oli. Mutta laitetetaanpa taas kuvan kera, sarjakuva kun on visuaalinen medium:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1098)
Tällä kertaa innoituksen tuottaja on ollut Pierre Auguste Renoir, Soutajien aamiainen (1881). Loppuruutu on upea. Albumin kiivaan rytmin ja lukuisten "kuolemien" jälkeen se on kuin ihana suvanto, johon kerronta rauhoittuu.
Linkkejä:
http://www.expo-renoir.com/
http://www.renoir.org.yu/
-
Kah, Renoir on napannut kuvansa just pikkuisen toisesta kulmasta niin jotta Valerian ja Laureline rajautuvat ulkopuolelle.
Muistattekos heti lonkalta, mistä albbarista löytyykään sovitus tästä T. Gericaultin maalauksesta Le radeau de la Meduse:
(http://www.latribunedelart.com/images/Theodore_Gericault_-_Le_radeau_de_la_Meduse.JPG)
-
Jostain Asterixista.
-
Jostain Asterixista.
Vai olisiko ollut Filemon ja lautalla olijat laukoneet jotain turistirepliikkejä...
EDIT: Filemon ja A:n haaksirikkoinense tosiaan oli - tarkistin kun pääsin taas kirjahyllyn ääreen.
-
Kyllä se oli jossain Asterixissakin, merirosvot esiintyi siinä. Mutta eikös tuo ole Poguesin levyn kansi?
-
Johan ny? Ettekö te osaa Asterixejanne ulkoa? Kuvahan on albbarista Asterix Legioonalaisena, sivu 31 (alkuperäisen sivunumeroinnin mukaan).
Merirosvo Punaparta tokaisee vielä ko. ruudussa: "Je suis Meduse", suomennoksessa "Minä olen merisairas".
-
"Henri, älä ota liikaa aurinkoa."
Asterixista en tiedä mutta Filemonit osaan kyllä melkein ulkoa.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1106)
-
Merirosvo Punaparta tokaisee vielä ko. ruudussa: "Je suis Meduse", suomennoksessa "Minä olen merisairas".
Ettei se olisi tokaissut: "Je suis medusé" ? Oli ihan pakko mennä selaamaan divarista ostamaani Littrén isoa ensyklopediaa, missä selitettiin sen tarkoittavan myös ikäänkuin olla "äimän käkenä/aivan änkkänä/ällikällä lyöty" tai siihen malliin...
Tässä se taas nähdään, miten rankkaa ja vaikeaa on käännöstyöläisen elo ja olo maailmassa, jossa elämme. Eivätkä vain sanaleikit , kielikuvat ja nokkelat sutkaukset ole kompastuskivinä: joskus joutuu vielä umpikujaan murresanojen kanssa.Ranskankielisessä Natashassakin pääkallonmetsästäjät puhuvat vallonia, ne pakanat.
Toivottavasti tämä topikki pysyy pinnalla vielä pitkään, ettäs ehdin töitten taakan alta vähän osallistumaankin. Nimittäin aiheestahan riittää vatvottavaa, jo vain riittää.
Ja ellen ole ymmärtänyt kovin väärin, eikös Schuiten (se Urbicande-mies) ole koulutettu arkkitehti? Vai oliko se Peeters?
-
Patrick McDonnell on kantanut myös kortensa kekoon - tosin suoranaisesti sarjakuvistahan kyseinenkään kuva ei ole karannut. Rohkenen olettaa, että kaikki tietänevät esimerkkinä toimineen työn ja sen tekijän ilman eri mainintaa.
(http://muttscomics.com/art/images/influences/10_10_99.gif)
-
Löytyy varmaan useampiakin pastisseja tuosta. McDonnellin versiota en ollut aiemmin nähnyt.
Tässä Simpsonien:
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1112)
Ja lienee myös yleistietoa, että Simpsonit-sarjahan perustuu melkeinpä kokonaan populaarikulttuurin, taiteen, elokuvien ym. pastissointiin ja parodiointiin, joten sieltähän näitä esimerkkejä riittäisi vaikka omaksi threadikseen tai useammaksi.
(Nämä esille laittamani eivät kuitenkaan ole itse TV-sarjaan liittyviä vaan sarjakuva-tyylisiä piirroksia.)
-
Kvaakissa on paljon nuoria lukijoita, jotka eivät välttämättä tunne näitä taiteen mestariteoksia. Ja vaikka Salvador Dali olisikin tuttu nimi, kuinka moni tietää taulun nimen tai nimet. Sehän tunnetaan yleisesti nimellä Muiston pysyvyys (The Persistence of Memory, La persistencia de la memoria) tai Pehmeät kellot (Soft Watches). Dali maalasi taululle myös "jatko-osan", Muiston pysyvyyden hajoaminen (The Disintegration of the Persistence of Memory, La desintegración de la persistencia de la memoria).
Wikipedia tietää kertoa, että maalausta on käytetty taustana jopa Putte Possussa!
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Persistence_of_Memory
Hyvä suomenkielinen Dali-linkki:
http://www.kotinet.com/tuomas.valtanen/dali/
-
Kvaakissa on paljon nuoria lukijoita, jotka eivät välttämättä tunne näitä taiteen mestariteoksia.
Totta turiset, minun virheeni.
McDonnellin versiota en ollut aiemmin nähnyt.
Kamujen (Mutts) omilta nettisivuilta (http://muttscomics.com/art/tributes.asp) löytyy lisää vastaavia, mikäli sattuu kiinnostamaan. Itse ainakin sain pidätellä ajoittain nauruani.
-
Surrealismin suhteen voi kysyä, mistä suunnasta ne vaikutteet ovat tulleet. Että on se joskus toisinkin päin. Eiköhän alla oleva Winsor McCayn Pikku Nemo höyhensaarilla itsessään ole surrealistista taidetta ja vaikuttanut maalaustaiteeseen.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1120)
Filemon on sekin teemallisesti Nemo-pojan perillisiä. Hei, ja nyt tosi jysäri...
FILEMON --> FIL NEMO
Aivan ilmeistä!
http://www.toonopedia.com/nemo.htm
-
Ei pidä unohtaa Asterix Belgiassa -alpparin loppupuolen maalausta Brueghel vanhemman tyyliin. ks: http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Bruegel_peasant_wedding_dsc01965.jpg (http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Bruegel_peasant_wedding_dsc01965.jpg) Samoilta suunnilta kotoisin olevaa Hieronymus Boschia on taas paljon Kaspar Keskiyö -alppareissa. ks: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/kaspar.html
Ja onhan sitä kaikkea.
Hyvä ostos saattaisi olla Craig Yoen toimittama Modern Arf (Fantagraphics):
"Modern Arf
Edited by Craig Yoe
An irreverent new journal devoted to the art of the comics, Modern Arf is the first in a series of volumes in which the award-winning artist and editor, Craig Yoe, explores the unholy marriage of Modern Art and the Funnies in a bombastic and entertaining way. The first blast features material created just for this book as well as classic material by Rube Goldberg, Jack Kirby, Hy Mayer, Winsor McCay, and Patrick McDonnell at the zenith of their wacky, surreal, and innovative best. Did you know Salvador Dalí drew comics? You’ll be able to see them in this first volume of Modern Arf accompanying an essay exploring his influence on comics, his animated cartoon, and examples of comic artists such as Steranko and Crepax who paid homage to the Spanish surrealist. Modern Arf is stunningly designed in an oversized format to give justice to the incredible art collected between it s covers. The Arf series will delight both comic and fine art lovers. Both will be sure to exclaim, “I don’t know much about Arf, but this is what I like!”
120-page B&W with 60pp in full color, softcover $19.95"
http://www.fantagraphics.com/anthol/anthol.html
timo
-
Ja selvällä suomenkielellä saa irti runsaasti lisää faktoja otsikon aiheista, kun kaivaa esille Sarjainfon numeron 74 (2/1992).
Siinä on mm. artikkeli "Aku Ankka laskeutuu portaita", Schuitenin ja Peetersin haastattelu jne.
-
Tässä lisää Simpsoneita, yllättäen :).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1130)(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1131)
Edward Hopper: Nighthawks.
(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps3.jpg)(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps3b.jpg)(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps3c.jpg)
Edward Munch: Huuto.
(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps4.jpg)(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps4b.jpg)
Vincent van Gogh: Omakuva.
(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps6.jpg)(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps6b.jpg)
Michelangelo: Aatamin luominen. Tästähän vasta pastisseja riittää.
Seuraavat ovat piirretyistä, mutta haitanneeko tuo (mielestäni animaatio-cellit voisi sisällyttää myös tähän threadiin kun piirroksiahan nekin ovat. No itseasiassa eivät nämä ylemmätkään itse sarjakuvista varsinaisesti ole.)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1128)(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1129)
Sandro Botticelli: Venuksen syntymä.
(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps5.jpg)
(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps5b.jpg)(http://koti.mbnet.fi/psychic/pics/temp/simps5c.jpg)
M.C. Escher: Relativity (Suhteellisuus) Simpsonien sohva-kohtauksena ja Futurama-jaksosta.
-
THROON-planeetalla on vain yksi jättiläiskaupunki, jossa kaikki asuvat. Throonilaiset vihaavat koko maailmankaikkeutta. Maan asukkaiden olisi varmasti käynyt samoin, ellei Jumala olisi pistänyt loppua koko projektille kielten sekoittamisella.
Terasmiehen poika 1/1965 ja Allain Manneson Mallet'n Baabelin torni 1600-luvulta.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=1157)
Teräsmiehen pojatkin ovat syvällistä luettavaa...
1. Moos.11:1-9
5. Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, 6. ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. 7. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta."
-
Kvaakissa on paljon nuoria lukijoita, jotka eivät välttämättä tunne näitä taiteen mestariteoksia. Ja vaikka Salvador Dali olisikin tuttu nimi, kuinka moni tietää taulun nimen tai nimet. Sehän tunnetaan yleisesti nimellä Muiston pysyvyys (The Persistence of Memory, La persistencia de la memoria) tai Pehmeät kellot (Soft Watches). Dali maalasi taululle myös "jatko-osan", Muiston pysyvyyden hajoaminen (The Disintegration of the Persistence of Memory, La desintegración de la persistencia de la memoria).
Wikipedia tietää kertoa, että maalausta on käytetty taustana jopa Putte Possussa!
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Persistence_of_Memory
Hyvä suomenkielinen Dali-linkki:
http://www.kotinet.com/tuomas.valtanen/dali/
Muistelen että Teräsmies Helsingissä -albumissa Teris olisi loppupuolella kovistellessaan pahista sulattanut lämpökatseellaan yhden kellon pöydän reunalle.
-
Aivan oikein muistelet:
(http://members.surfeu.fi/welzunet/terisdali.jpg)
-
ROAD TO PERDITION – MATKALLA PERDITIONIIN on sarjakuva, josta on tehty elokuva, mutta jo sarjakuvassa oli paljon viittauksia elokuvaan. Tässä yksi Richard Raynerin kunnianosoituksista. Tunnistatteko elokuvan?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;id=2321)
Huomasittehan aikoinaan Egmontin sivuilta Maxin haastattelun (http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=665)
-
Minulla oli muistikuva, että sen Dalin taulun nimi olisi ollut "laiskat kellot". :/
-
... sarjakuvassa oli paljon viittauksia elokuvaan. Tässä yksi Richard Raynerin kunnianosoituksista. Tunnistatteko elokuvan?
Eikös siinä vain olekin Orson Welles voimansa päivinä, Harry Limena elokuvassa Kolmas Mies. Suvereenisti yksi hienoimpia koskaan tehtyjä elokuvia. Tai sitten puhun läpiä päähäni.
-
Eikös siinä vain olekin Orson Welles voimansa päivinä, Harry Limena elokuvassa Kolmas Mies. Suvereenisti yksi hienoimpia koskaan tehtyjä elokuvia. Tai sitten puhun läpiä päähäni.
Et puhu.
Nerokas elokuva metatasojaan myöten - ja silti realismissaan kouriintuntuva.
Amerikkalainen länkkärikirjailija (Joseph Cotten) aidon sodanjälkeisen mysteerin riepoteltavana ja kiehtovan "kuolleen miehen" ja antisankari Limen marionettina Wienin raunioiden keskellä ja viemäriverkoston uumenissa.
Carol Reed ottaa Wellesin karismasta kaiken irti. Jo pelkkä Limen näyttämölle ilmaantuminen on sävähdyttävän hieno.
-
Näin tuon vasta jotain vuosia sitten kun se oli Rexissä mutta kerrankin klassikko oli juuri niin hyvä kuin mitä siitä on sanottu. Minulla on sellainen mielikuva että Harry Lime ilmaantuu vasta aika elokuvan lopussa vaikka juuri Welles on se mikä kaikille tulee elokuvasta mieleen. Olisipa kiva nähdä se taas, pyydä Asko broidiltasi että laittasi sen Orioniin kaiken kansan nähtäväksi
-
Gravettin artikkeli (näyttelykataloogin teksti) käsittelee pikemminkin sarjakuvaa taiteessa kuin toisinpäin, mutta mielenkiintoista luettavaa silti...
INTIMATE & STRANGE SITUATIONS (http://www.paulgravett.com/articles/112_cult_fiction/112_cult_fiction.htm)
-
Ja nythän tuossa tuli Mäkelältä Kuolematon mestariteos, sitä voi lukea vaikka miten paljon ilman että intertekstuaalisuuden huumasta pääsee :)
-
Surrealismin suhteen voi kysyä, mistä suunnasta ne vaikutteet ovat tulleet. Että on se joskus toisinkin päin.
Tässä yhteydessä sopii ehkä mainita saksalais-amerikkalainen taiteilija ja sarjakuvanpiirtäjä Lyonel Feininger, jonka karriääriin mahtui sekä nerokkaat Kin-der-Kids-sarjakuvat USA:ssa (1909, kun saksalaisuus oli vielä valttia markkinoilla) että opettajan virka urauurtavassa Bauhaus-muotoilukoulussa Saksassa. Hän yhdisti kubismia ja ekspressionismia sekä taiteessaan että sarjakuvissaan, vaikea sanoa kumpi media ruokki kumpaa. Harmi että sarjakuvaura jäi lyhyeksi. Kävin joulukuussa Berliinissä Bauhaus-museossa ja Feiningerin työt jäivät parhaiten mieleen. Netistä on vain vähän vaikea pikaselailulla löytää kattavaa kuvausta.
http://lambiek.net/artists/f/feininger_l.htm (http://lambiek.net/artists/f/feininger_l.htm)
http://madinkbeard.com/blog/archives/the-comic-strip-art-of-lyonel-feininger (http://madinkbeard.com/blog/archives/the-comic-strip-art-of-lyonel-feininger)
Kuvitus Bauhausin manifestiin 1919, jonka kautta saamme myös ujutettua arkkitehtuurin mukaan aiheeseen: "Kaiken luovan toiminnan lopullinen päämäärä on rakennus!"
http://www.bauhaus.de/english/bauhaus1919/manifest1919.htm (http://www.bauhaus.de/english/bauhaus1919/manifest1919.htm)
Taitessta ja sarjakuvista tulee mieleen vanha väittelynaihe korkea- ja popkulttuurin eroista. En tiedä tuottiko Bauhaus sarjakuvia (kollaaseja joissa on sarjakuvamaista merkkikieltä olen kyllä nähnyt) mutta manifeston mukaan koulu halusi rikkoa rajoja, ainakin taiteen ja käsityön välillä. Ajatus kiehtoo minua, koska sarjakuvanpiirtäminen on mielestäni molempia asioita.
Natsien päästyä valtaan Feiningerin työt tuomittiin "entartete Kunstiksi" ja mies joutui maanpakoon USA:han. Kauniita ja vaarallisia kuvia siis:
http://reisserbilder.at/index.asp?produktsuche=Feininger (http://reisserbilder.at/index.asp?produktsuche=Feininger)
-
Lyonel Feiningerin töitä löytyy myös MoMAn sivuilta. (https://moma.org/collection/browse_results.php?criteria=O%3AAD%3AE%3A1832&page_number=1&template_id=6&sort_order=1)
Omakuvakin on joukossa, ja ohessa.
Käväiskää myös Kongressin kirjastossa, isoja kuvia (http://www.loc.gov/exhibits/treasures/tri139.html).
Mitenkähän Suomessa etenee se kansallisaarteiden digitointiprojekti? Ja onko joukossa vanhaa sarjakuvaa?
-
Apua kaipaan! Muistaako kukaan sellaisia albumeita, joissa on mukana taideteoksia muutenkin kuin pastisseina (esim. ketjun ensimmäisen esimerkin ja Tuntemattoman mestariteoksen kaltaisesti)? Itselläni on hämärä mielikuva jostain Ankardosta, jossa olisi ollut Magritten maalaus mukana. Vai oliko se joku muu albumi?.. Eikä tarvitse olla pelkkää maalaustaidetta, myös patsaat jne. muut käyvät, kunhan selkeästi esittävät jo tehtyä teosta, eivätkä vain mukaile tai lainaa tms.
(Mun olisi tarkoituksenani tutkia gradussani ekfrasiks-käsitteen mahdollisuutta sarjakuvassa. Kun perinteisesti ekfrasis on liitetty vain kirjallisuuteen, ja mä haluan eritellä, mitkä ovat sarjakuvan (kuvallissanalliskerronnalliset) keinot tuottaa uudelleen jo tehtyjä representaatioita. Ja luulen tarvitsevani lisää ensisijaista lähdemateriaalia.)
-
Tavattoman mielenkiintoinen gradun aihe! Kerro ihmeessä löydöistäsi täällä.
-
Eikä tarvitse olla pelkkää maalaustaidetta, myös patsaat jne. muut käyvät, kunhan selkeästi esittävät jo tehtyä teosta, eivätkä vain mukaile tai lainaa tms.
Vois kuvitella että kaupunkikuvassa esiintyviä veistoksia löytyy, olisiko kolmeaseppää, asemanpatsaita, paavonurmea ja sibeliusmonumenttia Tarmo Koiviston tuotannossa? Arto Nyyssönen ja Neekeri-Artsiessa oli hienoja miljöitä. Olisiko pariisilaisia pystejä Tardin sarjakuvissa? Mona Lisa tai Guernica lie vilahtanut. Kaipa olet googletellut.
Ainakin Regis Franc on kuvannut Vapauden patsasta rakennusvaiheessaan Pariisissa. Spiegelman käsitteli Picassoa siinä veikeässä yksityisetsivätarinassa (Midget Detective).
-
Mike Mignolalla on ainakin töissään usein mukana erilaisia patsaita, vanhoja rakennuksia yms. Tiedä sitten löytyisikö niille todellista esikuvaa mistään...
-
Tardin Tuntemattoman sotilaan tarina tulee mieleen.
-
Jes, kiitoksia. Täytyy käydä katsomassa, mitä kirjastosta löytyy. Jos pääsisi alkuun tässä vähitellen...
-
Suomalaisista sarjakuvantekijöistä Timo Mäkelä on taidetta täynnä, varsinkin "Rooma", "Kuolematon mestariteos" sekä "Emil ja Sofi".
Eikös Jysäyksessä se Iso-Vampyyri hiippaillut Louvressa, vai missä se nyt oli?
-
Jossain Tardin Adelessa on se Boulevard St Michelin päässä oleva
iso leijonapatsas. Place Denfert-Rochereau.
(http://parispassion.canalblog.com/images/019b_LionDenfert.JPG)
-
Ja hei joo, tietysti on H.Paakkasen alpparit: Käet Taskusta - Viipuri Palaa, Sissi ja Siviilipalvelushenkilö, Pariisiin - Ei Kai Taas, Tukholma-Ilmiö ja Marssiopas Venäjälle.
Aina on juonessa mukana (vaikkei useinkaan erityisen keskimmäisellä etusijalla, vaan kenties vain nasevassa repliikissä) jotain Agricolan patsasta, Ilja Repiniä, Jean Cocteaun ulostekokoelmia ja muuta hubaa. Paakkasen alpparissa kaikki Pariisin julkinen taide oli rakennustelineitten alla entisöitävänä. Paitsi Pont Neuf, joka "olisi pitänyt nähdä 1985, kun Christo paketoi sen".
Ihailtavan ryhdikäs on myös taidepoliittinen kannanotto performanssiin, joka oli suomennettu selkokielelle sanoin: "Kuikelo laappii paskaa ovenkahvaan".
Selkeästi keskeisemmällä sijalla tosiaan on taide Mäkelän Kuolemattomassa Mestariteoksessa.
-
Apua kaipaan! Muistaako kukaan sellaisia albumeita, joissa on mukana taideteoksia muutenkin kuin pastisseina ... Eikä tarvitse olla pelkkää maalaustaidetta, myös patsaat jne. muut käyvät, kunhan selkeästi esittävät jo tehtyä teosta, eivätkä vain mukaile tai lainaa tms.
Piko ja Fantasio -seikkailu Tokio. Siinä on kuuluisa tapaamispaikka Tokiosta eli Hachiko koiran patsas (googlaa vaikka "hatchiko statue"). Tapahtumapaikan ympäristöä tuntevalle albumin kohtaus on hupaisa. Sillä siinä kuvataan selvästi takaa-ajo Shibuyassa. Kohtaus huipentuu siihen kun ensin ajetaan sen patsaan ohi ja sitten seuraavassa ruudussa auto melkein törmää patsaaseen mutta pysähtyy kuitenkin ennen sitä "patsaspuistikkoon". Tekijät ovat selvästi käyneet kuvaamassa paikalla ja järjestäneet ympäristön sitten uusiksi piirtämisvaiheessa joko tarinaa palvelllakseen tai sitten vain huonomuistisuuttaan.
Koirapatsaan ympäristö on myös aina täynnä porukkaa, mutta tässä sarjiksessa se on ihan autio. No, sittemmin sarjiksessa kyseinen patsas herätetään henkiin, mutta alkuun se tosiaan esitetään ihan omana itsenään (tosin voimakkaasti tyyliteltynä).
Mutta onhan näitä taideteoksia vaikka millä mitalla varsinkin seikkailusarjakuvissa. Siis jos taideteokseksi lasketaan vanhempi etninen taide, elikäs semmoiset aarteet. Alkaen nyt vaikka Mustanaamioissa esitellyistä kristallikalloista. Tinteistä esimerkiksi tulee mieleen Lento 714 ja Särkynyt korva.
-
Jossain Tardin Adelessa on se Boulevard St Michelin päässä oleva iso leijonapatsas. Place Denfert-Rochereau.
Olet väärässä. Se oli albumissa 120 Rue de la Gare.
-
Arkkitehtuurikeskustelun perään taidetta:
http://goldenagecomicbookstories.blogspot.com/
-
Lisää taidetta sarjakuva...
Turvatarhasta (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,642.0.html) löytyi tämä populaarikulttuurin yksi ikonisimmista kuvista.
Tunnistatteko? Paula ojentelee reittään ja Reijo katsoo. Kuva: Frank Cho (http://www.libertymeadows.com/)
-
Olet väärässä. Se oli albumissa 120 Rue de la Gare.
Olen oikeassa.
(http://photos1.blogger.com/blogger/6973/2171/400/tardi_vetensk_defenceleijon.4.jpg)
-
Tuolla on noita sarjismiljöitä enemmänkin;
http://comictraveler.blogspot.com/
Ja täällä:
http://lebrunf9.free.fr/parisenbd/lexique.html
-
Löytyihän vihdoin arkistostain tämä Adele-albumi, jossa esiintyy Denfert-Rochereaun aukio.
Tardi: Adele, Den galne vetenskapsmannen
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;attach=11333;image)
-
No, Miehuuskokeesta tietty oli kyse.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;attach=11319)
-
No, Miehuuskokeesta tietty oli kyse.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;attach=11319)
Joo, unohdin vastata kysymykseesi, kun piti selailla Adele-albumeja.
-
Vartijoissa eräs ruutu on aina tuntunut tutulta; siis se, missä ne kellon hammasrattaat putoavat.
HAA!
Nyt minä sen keksin. Man Ray ja hänen rayographinsa! Se se oli. Kellon hammasrattaita valokuvapaperilla (siis ilman negatiivia suoraan kehitteeseen, tässähän taitaa olla ihan sisällöllistä symboliikkaa mitä Mooren kerrontaan tulee...).
Klikkaa kuvaa alla. Man Ray meets Doctor Manhattan.
Sen Disney ja Euroopan taide -näyttelyn jälkeen mieli on herkkä näille taiteellisille vaikutteille.
-
Korkea- ja populaarikulttuuri kohtaavat jälleen... Blacksadissa, Punaisessa sielussa. Taidenäyttelyssä käydään ja tutun tyylisiä tauluja on näytillä.
Ylimmäinen on selvästi Jackson Pollockia ja alimmainen Mark Rothkoa. Jälkimmäinen on toki pantu Sergei Litvakin nimiin, joka ne Blacksadin maailmassa on maalannut. Galleriassa taulun nimi on Maailman sielu (s. 7) mutta lopussa Punainen sielu (s. 47). Saattoi olla sitten jo uusi teos, tai teokset...
-
Tässä on nyt ainakin arkkitehtuuria... ja Alan Moore asialla (Tom Strong, Mustanaamio 10/2002).
Watchmenin maailma tulee mieleen, varsinkin pilvenpiirtäjään ankkuroidusta ilmalaivasta. Tom Strongin maailmassa Millenium Cityn arkkitehti oli Winsor McCay - tietty.
Upeaa retrofutua. "Hyvät hyssykät!"
-
... tutun tyylisiä tauluja on näytillä.
Ylimmäinen on selvästi Jackson Pollockia ...
Mutta tuo versio, missä on harmaapukuinen herra taulun edessä, on Norman Rockwellia, The Connoisseur vuodelta 1962. ;)
http://www.artchive.com/artchive/r/rockwell/rockwell_connoisseur.jpg
-
Uusimman Spider-manin taidemissäliessä tapahtuvassa kohtauksesta löytyi jokin perin tuttu teos, tai oikeastaan sen Kapteeni Amerikka tulkinta. Tätä populaarikulttuurin yhtä tunnetuimmista tauluista on tulkittu vaikka kuinka moneen kertaan.
Otin kuvat kameralla, joten älkää ihmetelkö kuvien laatua. Jos joltakulta löytyy parempaa kuvaa, pistäkööt ihmeessä.
Edit: Tässä alkuperäinen, Andy Warhol:han se oli.
(http://i3.photobucket.com/albums/y59/booey7/Warhol4Marilyn.jpg?t=1241022059)
-
Mutta tuo versio, missä on harmaapukuinen herra taulun edessä, on Norman Rockwellia, The Connoisseur vuodelta 1962. ;)
http://www.artchive.com/artchive/r/rockwell/rockwell_connoisseur.jpg
Tänks! Tosi hyvä spottaus. On kaikki lainaa vain...
-
brittien arkkitehtien lehti listasi heinäkuulla sarjakuvan kaupunkeja:
http://www.architectsjournal.co.uk/the-critics/top-10-comic-book-cities/5204772.article
ei ehkä kaikkein mielenkiintoisin lista ja tietty painottuu siihen sarjakuvaan, jota britanniassa tunnetaan. silti hauska lukea.
-
ei ehkä kaikkein mielenkiintoisin lista ja tietty painottuu siihen sarjakuvaan, jota britanniassa tunnetaan. silti hauska lukea.
Ja erinomainen kuvitus! Kuvien alla on liukunäppäimiä, joista voi valita lisää katseltavaa. Meinasin ensin missata ne.
Onneksi ei Bätmän asu Civic Cityssä...
Batman co-creator Bill Finger explains: ‘Originally I was going to call Gotham City “Civic City”. Then I tried Capital City, then Coast City. Then I flipped through the phone book and spotted the name “Gotham Jewellers” and said, “That’s it”, Gotham City. We didn’t call it New York because we wanted anybody in any city to identify with it.’
-
Jaa, voisi tämän tännekin pistää...
(http://www.kvaak.fi/images/articles/02102009105709-5.jpg)
Joann Sfarin piirtämä (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1294) Julius (Jules) Pascin luontoaihetta luonnostelemassa. Oikealla sitten valmis tuotos, joka on vain yksi versio tästä aiheesta.
Taulu nimi on yllättäen "Kaksi alastonta". Se on vuodelta 1925.
Alla on yksi toisinto aiheesta vuodelta 1928.
-
Kas, olin laittamassa tuota Rockwell-kuvaa mutta Anssihan olikin jo ehtinyt.
En viitsi skannata 100 Bulletsin viimeistä kuvaa ja spoilata tarinan hienoa loppua mutta kyseessä on selvä Pietà.
-
Demian-kakkoskirjan vedosta tarkastellessa osuivat silmiin "Kuolema Barcelonassa" seikkailun pakolliset paikallis-Gaudit ja muutkin parin vuoden takaiselta turistiretkeltä tutut maamerkit esimerkiksi Rambla-raitin sataman päässä. Kohoaa siellä Sagrada Famiglia -kirkkokin jossain kohden...
-
Man Rayn valokuva Kikistä (Alice Prinistä) ja Catelin kansi sarjakuvakirjaan Kiki – Montparnassen kuningatar.
http://en.wikipedia.org/wiki/Man_Ray
http://en.wikipedia.org/wiki/Alice_Prin
-
Bonellin Jan Dix sarjakuva.
Päähenkilö on taidemaailman oma salapoliisi, Amsterdamin Rijksmuseumin konsultti.
Avausjakson tapaus liittyy Vermeerin "nuori tyttö turbaanissa" työhön ja myöhemmin rembrandtin ja Van Gochin kädenjälkiin.
Kyllä, tämä todellakin on taidesarjakuvaa.
-
Minun elämäni oli tänään 13.12. sunnuntaina myös Van Gogh -tunnelmissa, ja hienosti olikin.
"Ne ovat aivan liian hyviä teille poroporvarit!"
-
YES IS MORE! an Archicomic
tämä on sarjakuvamuotoinen(ei piirretty, vaan valokuvamontaasi/CGImanipulaatiosarjakuva) teos arkkitehtuurista ja sen mahdollisuuksista.
Hienoa että sarjakuva valittiin sen populismin takia.
näytteitä teoksesta löytyy mm. tästä blogista (http://www.dezeen.com/2009/03/30/competiton-five-copies-of-yes-is-more-by-big-to-be-won/)
-
Sakkaran porraspyramidi ja Niilin prinssi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sakkara
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;attach=18892)
-
Nyt mennään ohi aiheen ja ei:
Sharon Moody (http://www.sharonmoody.com/pgs/galleryone.html) ei tee sarjakuvia vaan taidetta.
Tarkemmin mm. fotorealistisia maalauksia sarjakuvista.
linkissä galleriaa, alla yksi töistä.
-
Don Rosaanhan jo viitattiinkin. Sammon arvoituksesta löytyy myös Gallén-Kallelan Sammon taonta, sekä erinäisiä Helsingin katunäkymiä. Kuva, jossa Iku-Turso kekkuloi Nikolainkirkon katolla, on ehdottomia suosikkejani.
Lisäksi ankka-albumissa Rokkikukot on kansi versioitu legendaarisesta Roadrunnerin kannesta.
Ottaen huomioon aiheen visuaalisuuden voisin kai opetella linkittämään tänne kuvia.
-
Architects Journal: Top 10 Comic Book Cities (http://www.architectsjournal.co.uk/culture/top-10-comic-book-cities-1-mega-city-one/5204830.article)
From Gotham City to Mega City One, the Architects’ Journal presents a selection of the greatest illustrated urban spaces
Ykkönen on tietty Mega City 1. Ikävä ettei listaa pääse tarkemmin katsomaan maksamatta.
10 - Radiant City
9 - Tintin’s Inca city
8 - Metropolis
7 - Ubicand
6 - Gotham City
5 - The city in Moebius’ The Long Tomorrow
4 - Daredevil’s New York
3 - From Hell’s London
2 - Chris Ware’s Chicago
1 - Mega City One
Timo
-
2000AD:n sarjakuvissa piirtäjä nimeltä S.M.S. on laittanut ainakin pari lainausta sarjakuvien ulkopuolelta. ABC-warriorsin Escher oli mielestäni onnistunut sekä kuvana että tarinankerronnan kannalta, Nemesiksessä ollut Alfons Mucha-lainaus olikin sitten huonompi (mutta selvästi tunnistettava). Valitettavsti siitä en löytänyt kuvaa tähän hätään.
-
Habibi-sarjakuvaromaanissa ironisoidaan aika sattuvasti (ja satuttavasti) Jean Auguste Dominique Ingresin orientalistisia haaremimaalauksia, kuten Suuri odaliski (jalkavaimo) ja Turkkilainen kylpylä.
Ohessa kaksi esimerkkiä. Suuri odaliski on nerokkaasti käännetty vallan väärinpäin, niin kuvallisesti kuin sisällöllisesti.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;attach=28592)
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4083.0;attach=28594)
Olin tunnistavinani lisääkin maalauksia, mutta nämä kaksi löytyivät helposti.
-
Charles Dana Gibsonin Never Too Old To Yearn ja John Prenticen versio Rip Kirby-tarinasta Living In Harmony ( Wikin listauksessa nimellä The Town That Time Forgot )
-
Vertigon tulevan Art Ops (http://www.vertigocomics.com/comics/art-ops-2015/art-ops-1)in koko idea on karanneessa taiteessa.
-
Liekö karanneen taiteen idea ollu ensimmäistä kertaa Monty Pythonillakaan (https://www.youtube.com/watch?v=QBS_twXhI30).
Tämä oli Ankassa 12/2003.
Timo
-
Brooklynin silta sarjakuvana (https://www.nytimes.com/2018/04/15/nyregion/building-the-brooklyn-bridge-graphic-novel.html?)
linkki vie New York Timesiin