-
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1032)
Nuorten lehti (ei ne yhdyssanat ennen vanhaankaan ihan hallussa olleet) Kimmo sisälsi paljon sarjakuvaa, sekä seikkailua että huumoria. Kimmo ilmestyi 24 kertaa vuodessa, päätoimittaja oli Lasse Marttinen ja kustantaja Lehtiyhtymä Oy.
Numerossa 9-10/1948 oli mukana Monte Criston kreivi, joka kuului tuohon aikaan joka pojan sivistykseen (aikaan ennen televisiota).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1033)
Piirtäjää ei ilmoiteta (valitettavan yleistä tuohon aikaan), mutta on todennäköisesti suomalainen sillä mitään nimikirjaimia tai syndikaattimerkintöjä ei ruuduista löydy. Ihan kelpo käyttösarjakuvaa.
Pioneeri Haukansilmä seikkailee myös. Näitä klassikkoja taidettiin tehdä aika paljon sarjakuviksi, koska ne olivat vapaan käytön piirissä jo tuolloin.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1034)
Taitelija on tällä kertaa vähän fuskannut. Tässä koko sivun sarjakuvassa vältetään piirtämästä kasvoja, ne ovat aina varjossa tai muuten piilossa. Ekan ruudun perusteella ehkä ihan hyvä ratkaisu taiteilijalta. Muutenkin anatomia on aika "erikoista." Tämäkin lienee suomalaista tuotantoa.
Silvain-taikuri onkin sitten jo selvästi jostain muualta Euroopasta. Sen on signeerannut salaperäinen J.Eddy - ken lienee.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1035)
Kimmon huumorisarjakuviin palaan myöhemmin...
-
Nuorten lehti (ei ne yhdyssanat ennen vanhaankaan ihan hallussa olleet)
Mutta ehkäpä siinä ei haetakaan yhdyssanaa. Se ei siis ole nuortenlehti vaan nimenomaan nuorten lehti.
Mutta tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että kyllä 1900-luvun alkupuoliskollakin osattiin piirtää oikein etevästi. Joskus nuoruudessa mulle jäi (Siegelin&Shusterin ensimmäisestä Teräsmiehestä) tunnelma, että kaikki sarjakuvat ennen 1960-lukua oli piirretty melko yksinkertaisesti ja kehnosti. Tietenkin sitä luuloa ovat kaikenmaaliman halfosterit ja alexraymondit murentaneet, mutta aina tämmösten näkeminen sykähdyttää.
-
Mutta ehkäpä siinä ei haetakaan yhdyssanaa. Se ei siis ole nuortenlehti vaan nimenomaan nuorten lehti.
<snip>
Voit olla oikeassa. Onhan silläkin eroa, onko kyseessä miesten lehti vai miestenlehti.
-
Suomessa julkaistun sarjakuvan historian verhoa raotetaan jälleen...
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1042)
Kannessa on ajankohtainen aihe, elokuista ravunkalastusta. Kimmon kannet olivat hienosti maalattuja, julistetyylisiä taidonnäytteitä. Tekijästä ei tietoa.
Kimmossa ilmestyi paljon myös huumorisarjakuvaa, joista osa on sarjakuvan klassikoita
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1043)
Carl Anderson on yksi sarjakuvan suuria ja hänen Henrynsä (suomeksi Heikki) oli aikoinaan hyvin suosittu ympäri maailmaa. Tähän vaikutti varmasti se, että kyseessä oli (lähes) sanaton sarjakuva. Päähahmo ei osaa puhua ja hänellä ne selvästi jokin kehitysvamma (vesipää?). Heikin tunnelma on sydämellinen ja joskus hyvin omalaatuisensa. Tämä on ns. "helmee."
Henry-linkkejä:
http://www.tegneseriemuseet.dk/emner/anderson.htm
http://www.toonopedia.com/henry.htm
http://www.kingfeatures.com/features/comics/henry/about.htm
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1044)
Kaksoset on unohdettu (?) perhesarjakuvan klassikko. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Toodles ja siinä seurataan kaksosten kommelluksia, jotka usein johtavat vanhempien hermostumiseen. Ajaton aihe, siis. Sarjaa kirjoittivat Betsy ja Stanley Baer ja piirsi Rod Ruth.
Ylläolevasta avausruudusta näkee, että "lokalisoinnissa" on nähty vaivaa. Pelkästään tätä strippiä varten on piirretty huolellisesti sarjan nimi osaksi kuvaa ja sitten vielä signeeraus lumeen. Huolellista työtä. Muutenkin sarjat ovat ammattitaitoisesti tekstattuja. Olikohan asialla ollut lehden vakitaitelija, Martti Viitala (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4056.0)?
Sarja muuttui myöhemmin realistisemman tyyliseksi, kts. http://www.lambiek.net/ruth_rod.htm
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1045)
Kimmosta löytyi myös Urhea Janne niminen, selvästi eurooppalainen sarjakuva, jonka oli signeerannut A. Sylvain. Tästä vaatimattomasta sarjakuvasta en löytänyt mitään tietoa.
-
Kyllä nämä esimerkit minusta (Henryä ja Kaksosia lukuunottamatta) vaikuttavat kovin suomalaisilta. Kansi -47 lienee Poika Vesannon ja -49 Ami Hauhion. Hauhion tiliin voisi ehkä laskea myös Monte Criston kreivin.
Silvain tarinoita lienee Martti Viitalan käsialaa ja siitähän johtuisi mukavasti nimimerkki A.Sylvain. Myös Harry Nieminen, tms. sopisi tyyliltään Urhean Jannen tekijäksi? Viitala tosiaan lienee tekstannut useammankin sarjan. Hauhion harakanvarpaat sen sijaan paljstavat nähdäkseni juuri tuon Monte Criston. Haukansilmästä en sano vielä mitään noin lyhyen näytteen perusteella.
-
<snip>Hauhion tiliin voisi ehkä laskea myös Monte Criston kreivin.
Reima, sinullahan alkaa olla silmää suomalaiselle sarjakuvalle.
Olen itsekin taipuvainen pitämään kreiviä Hauhion piirtämänä. Sitä paitsi hän on piirtänyt näitä poikakirjaklassikoita muutenkin, kuten tiedämme. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3673.msg60143#msg60143)
Silvain tarinoita lienee Martti Viitalan käsialaa ja siitähän johtuisi mukavasti nimimerkki A.Sylvain. Myös Harry Nieminen, tms. sopisi tyyliltään Urhean Jannen tekijäksi? Viitala tosiaan lienee tekstannut useammankin sarjan.
Muistan Eisnerin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Will_Eisner) jossain haastattelussaan kertoneen, että hän piirsi samaan lehteen usealla eri tyylillä sarjakuvia. Olisivatko nämä suomalaiset mestarit pystyneet samaan?
Haukansilmästä en sano vielä mitään noin lyhyen näytteen perusteella.
Tässä vähän laajempi näyte. Jotenkin tämä on tyylitään vähän vanhahtavampi kuin Monte Criston kreivi. Voisiko tämäkin olla Hauhiota, mutta varhaisempaa?
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1054)
Näytteen ensimmäistä ruutua (vasen yläkulma) on selvästi korjailtu. Varjostus on kuin suoraan Alex Raymondin alkuajoilta. Kuten jo aikaisemmin totesin, kasvojen piirtämistä vältellään - mutta esimerkiksi Colt on hienosti ja tarkkaan piirretty.
Harmillista, että en löytänyt tätä Kimmon vuosikertaa (-47) enemmän... täytyy pitää divareissa ja kirpputoreilla silmät auki.
-
Nuorten lehti Kimmo sisälsi paljon sarjakuvaa, sekä seikkailua että huumoria. Kimmo ilmestyi 24 kertaa vuodessa, päätoimittaja oli Lasse Marttinen ja kustantaja Lehtiyhtymä Oy.
Vuonna 45 päätoimittaja oli Armand "Pekka Puupää" Lohikoski.
Laitetaan nyt noiden sarjojenkin nimiä ja tekijöitä lehdestä 1945-3
Kimmo: L. Marttinen
Janne Jännäri: Jussipaitainen nuorimies, eli varmasti suomalainen tekijä, mutta nimestä ei tietoa
Touhukas Maija : Ami Hauhio
Käärmenotkon kulta : Signeerattu " S H tai jotakin, länkkäri
Väkevä Matti: Maija Kaarina Nenonen
Lisään kuviakin, kunhan pääsen skannerille.
-
Ekaks muutama korjaus.
Tuo ei ole Silvain-taikuri vaan Sylvain-taikuri. Ja lieneeköhän piirtäjäkään Viitala?! Ekassa ruudussahan lukee Par Eaf tai Per Lof tms. sekä tuo A. Sylvain?
Tiedustelija Haukansilmän tekijäkin on edelleen hakusessa. Tuo tekstaus on kyllä tutun oloista. Samaa sarjaa on julkaistu (stripin verran) Lukemista kaikille lehdessä jolloin tekijäksi on merkitty Boy. Varhaista Poika Vesantoako uudelleen tekstattuna (Tigerstedt?) ?! En kyllä tajua miten HÄN olisi saanut tylinsä millään noin keturalleen?! Ikänsä puolesta Pentti Lehto (s.1924) tai Olavi Hurmerinta (s.1928) sopisivat myös. Tyylissä on myös jotain Jaatista, mutta hän ei muuten ole ollenkaan noin huono.
Ainakin Hauhiolla, Jaatisella, Vesannolla, Alholla ja Koivulla oli useampaa tyyliä, Samoin mainitulla Niemisellä ja vaikkapa Tilgmannilla joka oli varsinainen kameleontti (ei mikään hirveän pro kameleontti, mut kummiski). Tietenkin myös Tove Janssonilla oli kaks tyyliä. Kai se on aika normaalia.
Hei Rauta, mulla on toi sama Kimmo. Mut yks sivu puuttuu. :( Mitä on painettuna takakannen molemmin puolin? Tuo Käärmenotkon kulta on mielenkiintoinen. Must se häkkyrä ei ole signeeraus. Pitää miettiä kuka se vois olla... Mutta samaa mieltä olen siitä, että Marttinen on ässä tekijä. Just se Kimmo-koira on tässä numpassa tosi pätevästi tehty.
Edelleen tuo Maija Kaarina Nenonen mietityttää.Onkohan se mennyt naimisiin sen jälkeen vaikkapa jonkun Karman kanssa?
-
Ekaks muutama korjaus.
Tuo ei ole Silvain-taikuri vaan Sylvain-taikuri. Ja lieneeköhän piirtäjäkään Viitala?! Ekassa ruudussahan lukee Par Eaf tai Per Lof tms. sekä tuo A. Sylvain?<snip>
Taisi mennä Silvainit ja Sylvainit sekaisin... Veikkaisin silti yhä, että on ostosarjakuva rajojemme ulkopuolelta.
Kimmo 5/1950 sisälsi myös signeerattoman sarjakuvan Sinbad Merenkulkija, joka perustuu RKO:n elokuvaan Sinbad the Sailor (http://movies2.nytimes.com/gst/movies/movie.html?v_id=44820).
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1107)(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=1107)
[/url]
-
Joop, ehkä se Sylvain on ulkolainen(?). Samoin tosiaan tuo Sinbad. Mutta tämä sarja on tässä.
(http://www.nic.fi/~kuvagra/kvaak/boy.jpg)
Ja lähde oli siis Lukemista kaikille 20/1951. Nähtäväksi jää selviääkö tämän/näiden sarjojen tekijä vielä. :)
Edit: / Vielä yksi vahva ehdokas: Egon Meuronen. Ainakin Kaukoranta-Kemppisen ja Sarjainfon(2/2005) kuvanäytteiden sekä ikänsä ja muiden töidensä perusteella hän on erittäin todennäköinen tekijä tuolle. Kimmon sarjassa tekstauskin on 1:1 Meurosta. Enää ei voi häneltä itseltään kysyä, Infon negrologin perusteella E.M. siirtyi autuaammille metsästysmaille 30.3.2005!
-
Oikein selkäpiissä kihisee kun miettii näiden kaikkien vanhojen tekijöiden sukulaisia, joidenka varastoissa kenties nämä kaikki teokset piileksii, ja mitä siellä on sellaista mitä kukaan ei ole nähnyt?
Jonkun pitäisi mennä pimpottelemaan ovikelloja ja kysellä saako näitä teoksia julkaista.
-
Kyllä täällä on taas keskuteltu paljon ja mielenkiintoista sen viikon aikana, jonka olen ollut poissa. A. Sylvain on arvatenkin ranskalainen, onhan siinä toisen nimmarin edessä "par". Se tarkoittaa samaa kuin englannin "by".
"Muukalainen" saattaisi olla vaikkapa ruotsalainenkin Bovil. Bovil, eli Björn Vilson, oli Ruotsin amihauhio tai marttiviitala, joka teki pinon fantasia- ja historiallisaiheisia seikkailusarjoja 1940- ja 50 -luvuilla. Mukavalla tyylillä vielä. Joukossa oli jopa Sinuhe ja Välskärin kertomuksia. Laitan pian kuvanäytteitä.
Kari Suomalainenkin teki länkkärisarjiksia Lukemista kaikille -lehteen 1940 -luvulla. 1951 on liian myöhäinen ajankohta, Kari oli jo aloittanut pilapiirtäjän pestinsä.
Timo
-
Ei ei Timo, kyllä se on Meuronen. Ota file alas tässä keskustelun leveydessä ei tarkkuus ihan riitä vaan toi menee turhan muhjuksi.
Käärmenotkon kulta, puolestaan on hyvin todennäköisesti Seppo Launiksen. Sama mies josta Google löytää pari viitettä. Alttaritaulun maalarina ja kirjankuvittajana. Eli se häkkyrä lienee sittenkin signeeraus. Tarinan teema, nimikirjaimet, piirrostyyli ja aikakausi stemmaa. (Ja mulla on hyvä mielikuvitus) Harmi, että taiteilijain verkkomatrikkeli ei tunne Launista. Pitänee kaivaa elämäkertatietoa matrikkelikirjasta. Ja onko hän sukua Mika Launikselle?!
Lurker, jatkuuko tää Käärmenotko vielä v.1947? Voisitko pistää listaa mitä kaikkia sarjiksia noissa lehdissäs on? Onks niissä esim. Tauno Kunnasta? Siltä oli tossa -45 lehdessä jatkis Olli ja Ulla (osa2) sekä "Pieni kepponen".
Itse vertaisin Bovilia pikemminkin Frankeihin eli Bellamyyn tai Hampsoniin kuin näihin kotimaisiin. Tai no eeee. Mut kummiski se teki kai aika paljon ohuella kynällä siinä missä Hauhio ja muut veikot käytteli sivellintä. Minusta meillä ei kukaan ole tehnyt syväpainoaikaan niin pikkutarkkaa ja puleerattua "sarjakuvaosastoa" kuin Vilson. Joku jenkkipiirtäjäkin (Al Williamson?) kävisi myös vertailukohdaksi. ...Tosin en kyllä ole liikaa näiden kotimaisten herrojen töitä myöskään nähnyt.
-
Ei ei Timo, kyllä se on Meuronen. Ota file alas tässä keskustelun leveydessä ei tarkkuus ihan riitä vaan toi menee turhan muhjuksi.
Ai tämä Urhea Janne? Voihan se ollakin. Kuva ei kyllä aukea sen isompana ja suurentaminen ei auta. Hitsi että näitä vanhoja suomalaisia on paljon, joista ei tiedetä oikeastaan mitään.
Bovilia ajattelin lähinnä sisällön kannalta, historiallis-kirjallisia aiheita. Ohessa Välskärin kertomuksia:
(http://www.geocities.com/timoro2/BovilFaltskarens.jpg)
Hauhion Lentävästä lautasesta laitoin kuvan Hauhio -ketjuun. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=3673.msg67157#msg67157)
Timo
-
Eiku tarkotin tota nimimerkki Boyn piirtämää sarjaa. Se ei näy samalla resolla Kvaakissa ku mitä se on servulla. Tässä vielä pala tätä Launikseksi väittämääni.
(http://www.nic.fi/~kuvagra/kvaak/knotko.jpg)
P.S. Miälettömän hieno se Hauhio!
-
Hei Rauta, mulla on toi sama Kimmo. Mut yks sivu puuttuu. :( Mitä on painettuna takakannen molemmin puolin?
Jännää.. myös minun lehdestäni puuttuu takakansi. Eli ei aavistustakaan.
-
<snip>
Lurker, jatkuuko tää Käärmenotko vielä v.1947? Voisitko pistää listaa mitä kaikkia sarjiksia noissa lehdissäs on? Onks niissä esim. Tauno Kunnasta? Siltä oli tossa -45 lehdessä jatkis Olli ja Ulla (osa2) sekä "Pieni kepponen".
<snip>
Eipä jatku. Joo, laitan listan jossain vaiheessa - tosin olen jo mielenkiintoisimmista lähettänyt tänne näytteet.
-
Edelleen tuo Maija Kaarina Nenonen mietityttää.Onkohan se mennyt naimisiin sen jälkeen vaikkapa jonkun Karman kanssa?
Nenonen on kyllä ilmeisesti ihan eri henkilö kuin Karma. Netistä ei juuri tietoa löydy, mutta Fennica-tietokannasta löytyy julkaisuja 14 kpl vuosilta 1943-79.
Maija Karman nimi oli alunperin Ann-Maj Kaarina Gustafson. Naimisissa ei kai ollut, vaan muutti nimensä ihan muuten vaan, vuonna 1931. Näin ainakin kertoo Seppo Heiskasen kirja Maija Karma- sadun kuvaaja (WSOY 1992). Karmakin toki teki sarjakuvia. Tässä kirjassa on näyte Lotta Svärd-lehdestä vuodelta 1944. Opettavaisessa sarjiksessa Lotta Valpuri luovuttaa verta.
Edit:
Kirjaa selaillessani sattui silmään kohta, jossa mainitaan Maija Karman yhtenä ensimmäisistä lastenkirjakuvituksista oleen Aili Somersalon kirja Tonttujen joulunäyttely (1944), jossa on toisena päähenkilönä Georg Malmstenin hittibiisin tunnetuksi tekemä Mikki Hiiri. Somersalon Mikki on supisuomalainen ja asustaa metsämökin lattian alla. Karma otti kuviin mallia "Walt Disneyn alkuperäisestä Mikki Hiirestä, siitä jolla on nykyistä sarjakuvahahmoa pienempi pää."
-
Juttu jatkuu Maija Karmasta täällä:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHP&topic=4235.msg67845#msg67845
-
Käärmenotkon kulta, puolestaan on hyvin todennäköisesti Seppo Launiksen.
Käärmenotkon kullasta mulle tuli alunperin mielikuva, että se voisi olla Arvo "Tiikeri" Tigerstedtin viivaa. Jotain samaa siinä on, mutta voin olla ihan hakoteilläkin. Tekstaus ei ole samanlaista kuin Tiikerin urheilukuvissa, ja miehen muusta tuotannosta mulla ei ole vertailukohtia. Launis taas on mulle ihan tuntematon, eli siitä en osaa sanoa mitään.
-
Verkkotaiteilijamatrikkelissa kerrotaan Seppo Arinan kuvittaneen Kimmo-lehteä 1946-47, lähinnä "satuja".
-
Haukansilmä-sarjakuvan taso oli alussa paljon parempi. Aikaisempi esimerkki oli numeroitu jaksoksi 11, tässä näyte jaksosta 2.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=2349)
Varsin kelvollista seikkailusarjakuvaa, ja jotkut ruudut ovat visuaalisesti suorastaan upeita! Tekijä taisi vielä vähän olla hakusessa...
-
<snip>Tässä vielä pala tätä Launikseksi väittämääni.<snip>
Kun niitä Käärmenotkon "nimmareita" katsoo niin nehän ovat selvästi SA, siis Seppo Arina. Kaverihan vielä kaiken lisäksi todistettavasti on piirtänyt ahkerasti Kimmoon.
Alla olevasta esimerkistä ei signeerausta löydy, mutta kyllä se tyyliltään voisi Arinaa olla. Mielipiteitä?
Kimmo 7/1945
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4066.0;id=2464)
-
Kimmo N:o 8 1945 sisältää sarjakuvat tai kuvasarjat:
Kimmo metsällä L. Marttinen
Ankat ja Sammakko, ilmeisesti Busch; aika realistinen kuva- ja
runosarja kahdesta ankasta jotka yrittävät vivisektioida sam-
makkoa."Mut Jaska pian huomasi tuon Kallen makupalan. Ja
riensi saaliinjaolle:"Mä vaadin edes jalan!""
Janne Jännäri
Olli ja Ulla seikkaileva nukkepari. Olisiko tuo sign. "kunnas"?
Väkevä Matti 8 R.Roine ja Maija Kaarina Nenonen
Touhukas Maija
Käärmenotkon Kulta
Joka toiselle kuoppaa kaivaa 6 kuvaa ilman tekstiä
Sattui samalla käsiin Sotainvaliidi no 1 1941. Sarjakuva:
Sissi-Villen Seikkailuja. Kolmen kuvan strippi jossa Ville ovelasti
uunottaa (jurittaa? vasiloi?) ryssälauman kebab-kioskille.
sekä Pikkulotta no 3 1942. Sarjakuva:
Mirja ja Marja. Tekijät Irmeli ja Hele. Söpöä. Oli ilmeisen lähellä
ettei manga syntynyt Suomessa jo vuonna -43.
-
ei signeerausta löydy, mutta kyllä se tyyliltään voisi Arinaa olla. Mielipiteitä?
Voisi kai mutta tyyliltään tosiaan yhtä hyvin myös mainittua Launista, Asmo Alhoa tai vaikkapa Oki Räisästä. Tässä uudemmassa esimerkissä huomioni kiinnittyy siihen, että tekstaus on erilaista kun mun postaamassa sarjassa. Onko tekijä vain vaihtanut kynää vai mitä on tapahtunut?
Entäs jos Haukansilmä onkin Jaatisen luonnostelema ja jonkun tumpulan tussaama. Hämää vaan kun sommittelu ja kerronta on siinä kunnossa, mutta itse piirros (tussaus) oudolla tavalla kökköä?
Oli ilmeisen lähellä ettei manga syntynyt Suomessa jo vuonna -43.
Nii. Monissa maissa oli tuohon aikaan lastenlehdillä hyvät markkinat ja erikseen vielä tyttöjen ja poikien (ja partio, jne.) -lehdet. Mutta vain Japanissa, Ranskassa ja USA:ssa näistä siemenistä kehittyi oma kulttuurinsa joka muuttui yhä elinvoimaisemmaksi. Näiden maiden tuotanto myös kykeni laajenemaan menestyksekkäästi muiden maiden markkinoille (syöden siten kilpailijoitaan).
Mikä merkillisintä, expansioansio lankeaa muutaman taiteellisen ja kaupallisen neron laariin. Disney, Tezuka, Hergé ja muutama muu. Kuten Kissalan Prinsessa -artikkelissa (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=645) taisin todeta: kuinkahan meillä olisi käynyt jos Roine olisi ollut myös peto piirtämään tai jos Koivu olisi ollut hieman kaupallisempi persoona tai...? Entä jos Henrik Tikkanen olisi suunnannut kaiken kerronnallisen energiansa sarjakuvaan? No, turha meidän täällä on hävetä. Esimerkiksi engelsmannit ovat sössineet loistavan tulevaisuutensa vielä meitäkin lahjakkaammin. :)
-
Eiköhän tuo Käärmenotkon kultakin mahda sittenkin olla Lasse Marttisen kynästä? Hän osasi piirtää eri sarjakuvia vähän tyyliä vaihtaen.
Aika sitten jätti hänestäkin viime vuoden lopulla. Vanhaksi eli. Hesarin muistokirjoituksessa ei hänen sarjakuva-urastaan kerrottu mitään. Tosin ei häntä ole Suomalaisen sarjakuvan ensyklopediassakaan mainittu.
Laitoin PopuLAARIin pari näytettä mieheltä:
http://populaari.blogspot.com/2008/01/lasse-marttinen.html
(http://lh3.google.com/LurkerAgain/R5Ra6y_HPkI/AAAAAAAABTw/Uoll3UnQAZY/Janne.jpg)Janne Jännäri
-
Tuo Kimmohan on aivan älyttömän sympaattinen karvaturri! Onkos kyseisen piskin seikkailuja kovinkin paljon? Meinaan vain, että vahtailin tuossa kuukautena jonakin myös Laikku05-keskustelua, ja vaikutuin näin puolitaviksenakin Wanhan suomalaisen sarjakuvan tasosta kovin. Surettaa, että ovat unohtuneet kotiarkistojen kätköihin - toivon mukaan edes sinne.
Mutta jos joku epäitsekäs kulttuurin esitaistelija jaksaa näitä julkaistavaksi asti kaivella, niin Kimmo-koirasta voisi olla hyvä aloittaa. Uppoaisi koiraihmisiin ja muihin hellämielisiin kuin säkillinen puruluita liikasyötettyyn labbikseen! Kimmo on piirretty niin elävästi, että koiramaiset sielunliikkeet välittyvät suoraan kuvista ja hurmaavat jokaisen koirien kanssa joskus puljanneen.
-
Tuo Kimmohan on aivan älyttömän sympaattinen karvaturri! Onkos kyseisen piskin seikkailuja kovinkin paljon?
Kimmon seikkailuja on vaikka kuinka paljon, koska hän seikkaili (lehden maskottina) Kimmon jokaisessa numerossa.
Mutta jos joku epäitsekäs kulttuurin esitaistelija jaksaa näitä julkaistavaksi asti kaivella, niin Kimmo-koirasta voisi olla hyvä aloittaa.
Koirat ovat olleet kautta aikain suosittuja sarjakuvahahmoja! Suomalaista vanhaa sarjakuvaa on löytämättä vielä vaikka kuinka paljon. Mutta ei se taida ostavaa yleisöä kiinnostaa... Täällä on jo aikaisemmin keskusteltu siitä, kuinka huonosti Laikku05 myi.
(Nuo kuvalinkit blogspotiin eivät näytä oikein toimivan.)
-
Kimmo-lehdestä etusivulla (klikkaa tästä!). Murheesta nousee Elektra, ei vaan unohduksen suosta nousee vanha suomalainen sarjakuva! (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1122)
(http://www.kvaak.fi/images/articles/21092008105337-5.jpg)
Käärmenotkon kulta
-
Hieno artikkeli, kiitos! Mielenkiinnolla odottelen jatkoa.
Olen kyllä edelleen vähän sitä mieltä että Käärmenotko ei ole tyylistä päätellen Arinan vaan Launiksen. :)
Kirjoittamassani Kissalan Pinsessa -artikkelissa on muuten mielenkiintoinen se väitetty/kreditoitu piirtäjä: Annele Tahkolahti. Käyttiköhän Arina ensin tuota naisnimeä nimimerkkinään?!
-
Olen kyllä edelleen vähän sitä mieltä että Käärmenotko ei ole tyylistä päätellen Arinan vaan Launiksen. :)
Arina oli Kimmon vakituisia kuvittajia, teki kansiakin. Ko. sarjakuvan viivakin oli niin saman sorttista kuin Arinan muissa piirroksissa. Mutta varmuutta ei tästä varmaan saada. Sitä en kyllä tajua, että nämä sarjakuvat julkaistiin anonyymeina. Komeata jälkeätä, joista voisi kyllä meriitin ottaa. En tajua.
Käärmenotkon kulta kesti vain ekan vuosikerran verran.
-
Lasse Marttisen "Vaaroja päin" sarjakuvan sankari Jaakko Jaakonpoika tuo mieleen jonkun filmitähden, mutta en saa päähäni kenet... Osaako joku sanoa?
-
... tuo mieleen jonkun filmitähden, mutta en saa päähäni kenet... Osaako joku sanoa?
Helppoa! Gene Kelly Technicolor-spektaakelissa Kolme Muskettisoturia.
(http://www.lanaturneronline.com/Three%20Musketeers-Lana%20and%20Gene%20Kelly%20Autograph.jpg)
Ei kun hittolainen: elokuva tehtiin vasta 1948. :-\
-
Helppoa! Gene Kelly Technicolor-spektaakelissa Kolme Muskettisoturia.
Tattis, Anssi! Komea on leuka niin Kellylla kuin Jaakonpojallakin...
Lasse Marttisen kuolinilmoitus oli muuten tämän vuoden tammikuun Hesarissa (kuolinpäivä oli 28.11.). Marttinen oli yksi ns. Brondan Vintin perustajista.
Täältä löytyy lisätietoa. (http://lassemarttinen.karigrohn.com/) Hänen sarjakuvamenneisyydestään ei puhuta missään mitään.
-
Lisää komeita sarjakuvasankareita Kimmo-lehdestä, ao. kuvassa säteilee onnesta Edmond Dantes - tuore kapteeni ja sulho. Vaan kohta käy tie Ifin linnaan... jonka jälkeen syntyy Monte Criston kreivi.
Kimmo-jutun toinen osa on etusivulla. (http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=1134)
-
Lasse Marttisen "Vaaroja päin" sarjakuvan sankari Jaakko Jaakonpoika tuo mieleen jonkun filmitähden,
Errol Flynn tuli mulle mieleen tuosta pitkästä tukasta ja saapikkaista. Vähän enemmän kirveellä veistetty on vain tämä Viitalan hahmo :)
TUossa Edmond Dantesissa taas voisi olla vaikka Tauno Palon Rosvo Roopea. (Ei, en ole tsekannut tyyppien ilmestymisaikoja valkokankaille. Kunhan lämpimikseni...)
Mut hieno artikkeli kaiken kaikkiaan, kiitos. Tulee aina silloin tällöin mieleen se Hauhion haastattelussaan antama kommentti että suomalaisella sarjakuvalla on suuri tulevasuus, tms. Mahtoi ukko olla pettynyt kun homma kuivui totaalisesti kokoon silloin joskus noin 55 vuotta sitten. >:(
-
... silloin tällöin mieleen se Hauhion haastattelussaan antama kommentti että suomalaisella sarjakuvalla on suuri tulevasuus, tms. Mahtoi ukko olla pettynyt kun homma kuivui totaalisesti kokoon silloin joskus noin 55 vuotta sitten. >:(
Kaikki lapsuutensa 50-luvulla Suomessa eläneet muistavat Aku Ankan, mutta eivät suomalaista sarjakuvaa - paitsi P. Puupään, säännön vahvistavan poikkeuksen. Jotkut harvat muistavat myös Antti Puuhaaran. Sekä Puupää että Puuhaara ilmestyivät albumeina, jotka myös säilyivät pitempään kuin lehdet. Kimmot ja Lasten Maailmat ovat vuosien myötä vaipuneet täysin unohduksiin, vaikka ne olivat aivan keskeinen osa suomalaista lastenkulttuuria aikoinaan.
Lasse Marttisessa, "Brondan vintin" -taiteilijassa, oli jo idullaan hyvä sarjakuvatoimittaja ja -piirtäjä. Mutta suomalaista sarjakuvalehteä ja/tai -studioa ja/tai -syndikaattia ei jostain syystä syntynyt, ei kotitekoista versiota Pilotesta tai Spirousta. Aku Ankka oli Ilmiö, joka vei Suomen lapset mennessään. 50-luvun alussa oli kova nälkä saada Suomeen länsimaista unelmaa; vaikka televisiota ei vielä ollut, luettiin Aku Ankasta sitä kun Aku Ankka katsoi televisiota. Barksin kultakausi totta kai avitti laadullisesti Ankan läpilyöntiä. Ja se oli värikäs! Paperipulakin hellitti juuri silloin, ja Akkarin levikin kasvulla ei ollut tätäkään estettä. Puupäät ja Puuhaarat olivat vanhahtavia ja mustavalkoisia sarjoja, enemmänkin aikuisille kuin lapsille tehtyjä.
Suomalaisen sarjakuvan potentiaali sotien jälkeen oli kyllä olemassa, mutta se ei toteutunut. Ja vaikka suuri ja suosittu suomalainen sarjakuvalehti olisikin syntynyt 50-luvun alussa, olisiko se sittenkään voittanut Disneyn aviisia... No, ajatusleikkiähän tämä vain on.
-
Mutta suomalaista sarjakuvalehteä ja/tai -studioa ja/tai -syndikaattia ei jostain syystä syntynyt, ei kotitekoista versiota Pilotesta tai Spirousta.
Piirtopaloissa oli ymmärtääkseni 1945 kiinteähkö yhteisö sitä tekemässä ja oma Piirtopaino. Tekijätoimisto-syndikaatti koitti välittää suomalaisia sarjakuvia ja kuvituksia lehtiin, mm. just Hauhiota, Vesantoa ja Meurosta etc. Tutkittavaa vielä olisi, vaan mitä tutkia jos kaikki on häveyksissä ja ihmiset kuolleet?
Timo
-
Piirtopaloissa oli ymmärtääkseni 1945 kiinteähkö yhteisö sitä tekemässä ja oma Piirtopaino. Tekijätoimisto-syndikaatti koitti välittää suomalaisia sarjakuvia ja kuvituksia lehtiin, mm. just Hauhiota, Vesantoa ja Meurosta etc. Tutkittavaa vielä olisi, vaan mitä tutkia jos kaikki on häveyksissä ja ihmiset kuolleet?
Ai niin, tästä taisi joskus jotain keskustelua ollakin. Hauhiota ja Vesantoa todellakin löytyy melkein joka lehdestä (ja valtavan monen kirjan kannesta). Tekivätkö he suoraan töitä lehdille freelancereina vai välittikö Tekijätoimisto heitä?
-
Luulisin, että Tekijätoimiston kautta, vaikka mistäs sitä ihan varma voi olla. Ja luulisin että samaa Piirtopainon ja -palojen porukkaa oli sitäkin perustamassa. Vaan tutkittamattahan se on. Sarjoissa joskus näkee tekstin "Tekijätoimisto".
Timo
-
Pentti Haanpään muistiinpanoista löytyy tällainen merkintä:
"22.10.1943: Ei mitään väliä, vaikka Tekijätoimisto palauttikin (käsikirjoituksen): kyllä aika tavaran kaupitsee. Olen aloittanut kirjeenvaihto shakkiturnauksen."
http://personal.inet.fi/koti/jt.joutsi/haanpaa.html
Tekijätoimisto on mainittu isolla teellä.
Olisiko Tekijätoimisto ollut ihan kustantamokin? Vai olisiko se voinut toimia kirjailjoiden agenttina? Semmoinen tapa ei myöskään ole koskaan Suomeen juurtunut.
-
Pentti Haanpään muistiinpanoista löytyy tällainen merkintä:
---
Olisiko Tekijätoimisto ollut ihan kustantamokin?
Eiköhän se välittänyt viihdettä lehdille, kuten syndikaatit yleensä. Novelleja, sarjakuvia, kuvituksia, ristikoita. Novellejahan julkaisi joka toinen lehti tuohon aikaan.
Timo
-
Ja vaikka suuri ja suosittu suomalainen sarjakuvalehti olisikin syntynyt 50-luvun alussa, olisiko se sittenkään voittanut Disneyn aviisia... No, ajatusleikkiähän tämä vain on.
En tästä sen enempää jauha, mutten malta olla puuttumatta ajatukseen.
Minua nimittäin hämmästyttää, miksi manga nähdään kulttuuri-imperialismina, kun kerran täällä ollaan antauduttu täysin sille kulttuuri-imperialismille, jota Disneykin edustaa. Parhaimmillaan hyväksytään eurooppalainen sarjakuva (kyllä, kyllä, Disney-sarjakuvaa tuotetaan Euroopassa, osin jopa kotimaisin voimin), mutta kotimainen sarjakuva on vieläkin lähes sylkykuppina. Liekö missään toisaalla vastaavaa tilannetta?
-
Minua nimittäin hämmästyttää, miksi manga nähdään kulttuuri-imperialismina,
Se on taas jotain uutta, outoa ja siksi "pelottavaa" - tuomittavaakin. 1970 -luvulla tulleet kauhulehdet saivat samaa kohtelua. Jotain mitä aikuiset ei pysty oikein kontrolloimaan, kun eivät ymmärrä. Onhan se nyt ihan "väärää" kulttuuria. ;)
Mutta että suomalainen sarjakuvako sylkykuppina? Missä? Vielä 15 vuotta sitten oli harvinaista nähdä suomalainen sarjakuva sanomalehtien sivuilla. Nyt kaikissa maakuntalehdissä on vähintään kaksi suomalaista sarjakuvaa, joissakin kolme - neljä, siis 4/6. Myyntilistoillakin näkyvät. No, ehkä harvat ja valitut, mutta kuitenkin.
Timo
-
No joo, ei se aivan niinkään ole, mutta säästetään tämä ketju mielenkiintoiselle, kotimaisen sarjakuvan historialle.
-
No joo, ei se aivan niinkään ole, mutta säästetään tämä ketju mielenkiintoiselle, kotimaisen sarjakuvan historialle.
Sopii mutta keksipä joku ketju jossa voin torpata tämän:
Minua nimittäin hämmästyttää, miksi manga nähdään kulttuuri-imperialismina, kun kerran täällä ollaan antauduttu täysin sille kulttuuri-imperialismille, jota Disneykin edustaa. Parhaimmillaan hyväksytään eurooppalainen sarjakuva (kyllä, kyllä, Disney-sarjakuvaa tuotetaan Euroopassa, osin jopa kotimaisin voimin), mutta kotimainen sarjakuva on vieläkin lähes sylkykuppina. Liekö missään toisaalla vastaavaa tilannetta?
Ennen muuta tuon kotimainen sarjakuva sylkykuppina.
Sitä se ei ole, vaikka osan kohdalla siihen olisi syytäkin.
-
Olisiko tämä sopiva ketju, Sarjakuva-Finlandia ja sarjakuvan arvostus (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,7779.0.html)?
-
Kimmon mainos, Uusi Suomi 4.1.1949.