Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Angel 23.07.2005 klo 22:20:54
-
Mikä on ollut se järkyttävin ja kauhein anime jota olette katsoneet? :-\
Onneksi mun kohalle ei oo semmosta sattunu ;D
-
Ei itselle ole sattunut sellaista sarjaa, josta ihan trauma olisi tullut, mutta pelottavia on varmasti ollut moni silloin pienempänä esim. Hopeanuoli tai Muumit (Jotkut Muumi-jaksot ovat olleet oikeasti pelottavia :'()
-
Kyllä hän ne muumit oli ku niist musista tulee kylmät väreet ja se mörkö ja jäärouva oli pelottavii niinku jostain syystä hatti vatit ja toi hopeenuoli kyl oli kans ku se oli aika raaka
-
Now And Then, Here And There (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=287) on aika vaikeaa katsottavaa (shonen sankari helvetissä). Grave of the Fireflies (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=152)a en halua edes ajatella. End of Eva (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=419) vain häiritsee minua jostain syystä.
-
Kaikki katsomani animet ovat aiheuttaneet pysyviä traumoja, mutta pahin kaikista on Neon evangelion genesis vaimikälie...se tulee vieläpä melkeen joka päivä, joten on ikävän hyvät mahkut kanavia selaillellessa törmätä siihen. Ei tommosta rainaa sais muuten niin hyvä Suomen tv näyttää.
-
Kaikki katsomani animet ovat aiheuttaneet pysyviä traumoja, mutta pahin kaikista on Neon evangelion genesis vaimikälie...se tulee vieläpä melkeen joka päivä, joten on ikävän hyvät mahkut kanavia selaillellessa törmätä siihen. Ei tommosta rainaa sais muuten niin hyvä Suomen tv näyttää.
Tähän kommenttiin on helppo samaistua.
-
Kyllä hän ne muumit oli ku niist musista tulee kylmät väreet ja se mörkö ja jäärouva oli pelottavii niinku jostain syystä hatti vatit ja toi hopeenuoli kyl oli kans ku se oli aika raaka
En edelleenkään osaa pitää muumeja täysin animena (vaikka animaatio eroaakin alkuperäisestä niin paljon) mutta yhdyn tuohon mielipiteeseen mörön ja jäärouvan osalta. Muistan silloin joskus kun katsottiin ekoja jaksoja, se jäärouva varsinkin oli sairaan pelottava kun se tuijotti ja liiti jäällä... ;D Jos olisin ollut pienempi olisi tullut varmaan iso trauma. :D
Muuten on tullut trauma mm. jostain Ninja Scroll TV-sarjan jaksosta, jota kukaan ei millään olisi halunnut katsoa loppuun asti koska se oli niin totaalisen HUONO. Joku saattaa tietty olla eri mieltä... Toinen trauma tuli, kun katsottiin Project A-ko uudestaan. HUONO. Tästäkin joku voi olla eri mieltä. Sen muisti huomattavasti parempana kun oli nähnyt joskus skidinä, nyt tuli vain hyvin vaivautunut olo. Pelottavuuden takia traumoja on tullut enemmän pienenä mm. Pikkuponeista. Mutta sehän ei animea ole. (Kai?) Sitten häiritsevät jutut ovat erikseen, mutta ne voivat olla ihan hyviäkin... esim. Perfect Blue, hyvä leffa, tosi häiritsevää katsottavaa.
-
Now And Then, Here And There (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=287) on aika vaikeaa katsottavaa (shonen sankari helvetissä). Grave of the Fireflies (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=152)a en halua edes ajatella. End of Eva (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=419) vain häiritsee minua jostain syystä.
Tämähän näyttää silmissäni viiden tähden arvostelulta. ;D Pitääkin koettaa nähdä näitä.
-
Voit sitten Tulikärpästen haudan ajaksi varata viereen paksun paketin nessuja ja varautua sydämen murtumiseen. Varsinkin jos katsot yksin niin vollota vaan kaikessa rauhassa, muutkin ovat niin tehneet.
Dragon Ball Z, joka tuli (tulee?) Subilta aiheutti jonkinlaista vauriota keskushermostoon, aina sama "juoni", paska animaatio, mitään ei tapahdu useisiin jaksoihin (juoni etenee hitaammin kuin kolmosen saippuasarjoissa) ja jokaisen jakson jälkeen teki mieli kohdella televisiota väkivaltaisesti. Ja silti sitä tuli katsottua.
-
End of Evangelionin jälkeen olin aivan rikki. Kesti pari päivää toipua siitä. Komm Susser Todd! :-[
-
Dragon Ball Z:n puolittainen seuraaminen aiheutti traumoja. Tuotannollisesti paskaa, tuskaisen typerä juoni ja eteni helvetin hitaasti (ei vähiten koska jokaisesta jaksosta 15min oli pelkkiä takaumia). Siis eräänlainen animoitu kauniit ja rohkeat :P
-
Mikään anime ei ole aiheuttanut traumoja... Jotkin mangat tosin kun niitä on tullu enemmän luettua kuin katsottua animea. Esim. Yksi netissä oleva lapsi yaoi sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä. :o Huh huh... Traumaattinen kokemus, ihan hyvin oli kyl piirretty... Mut muuten aika sairas :-X
-
pelottavin anime on ollu kyl iha yli voimasesti muumi ja neon genesis evangelion
muumissa oli aina kauheeta ku tuli mörkö tai muurahais leijona... :-\
-
Mikään anime ei ole aiheuttanut traumoja... Jotkin mangat tosin kun niitä on tullu enemmän luettua kuin katsottua animea. Esim. Yksi netissä oleva lapsi yaoi sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä. :o Huh huh... Traumaattinen kokemus, ihan hyvin oli kyl piirretty... Mut muuten aika sairas :-X
Juu, on minullakin ollut yksi tuommoinen kokemus... haluaisi kumittaa kuvan aivoista, mutta ikävä kyllä se on syöpynyt sinne... >:( Jos manga-linjalle lähtee, niin oli Hiroshiman Poika aika kamalaa luettavaa. Luin sen ensimmäisen kerran vielä suhteellisen nuorena. Alpparin viimeiset sivut ovat syöpyneet aika elävästi mieleen. :o
-
Mua pelotti pienempänä muumimörkö ja jäärouva. Pari vuotta sitten tuli vielä kylmät väreet selkään, ku muisteli jäärouvan katsetta ja sitä kauheeta musiikkii mikä siin aina soi ku ne tuli ruutuun..Brrr..!!
-
En kyllä minäkään osaa pitää muumia animena. Mutta kun nyt aiheeksi on tullut, niin kyllä minäkin pätkänä kammosin mörköä.
Pahoja traumoja aiheuttanut anime, Utena. Mitään niin säälittävää en ole nähnyt ikuisuuksiin. Huono piirrosjälki, aivan surkea musiikki. Traumoja vähensi sitten hieman se, että luin Utenan mangana, joka oli paremmin mieleen.
-
Minäpä olikin (jo) pienenä niin kova jätkä, etten pelännyt Mörköä tippaakaan.
Harmi muuten, että vain ei-suomenkielisistä Muumeista voi saada selville, että Mörkö onkin nainen. Senkin sain vasta tänä vuonna selville.
Täytyy kyllä tosiaan myöntää, että mörkö on yksi animen hienoimmista (ainakin tunnelmallisimmista [huh, mikä sana]) hahmoista. Hieno syntytarina ainakin moisella.
-
Kaikki katsomani animet ovat aiheuttaneet pysyviä traumoja, mutta pahin kaikista on Neon evangelion genesis vaimikälie...se tulee vieläpä melkeen joka päivä, joten on ikävän hyvät mahkut kanavia selaillellessa törmätä siihen. Ei tommosta rainaa sais muuten niin hyvä Suomen tv näyttää.
todella helppo samaistua. toodella.
-
Mulle on aiheuttanut traumoja Muumit, mutta ei se mörkö vaan se kohta kun Muumipeikko muuttu peikon näköseksi taikurin hatussa. Rupesin itkeen ku se oli musta niin järkyttävää kun kukaan ei sitä meinannu tunnistaa. Hopeanuolessa ne isot karhutkin oli pelottavia. Olen nähnyt myöhemmin monia painajaisia karhuista. Jostain syystä en nähnyt silloin lapsena karhuista painajaisia, vaan yläasteella.
-
Minulle muuten Muurahaisleijona taisi olla pelottavin Muumihahmo.
-
Brrr.....(tärisee kauhusta.) Akira.... Se on PELOTTAVA!!!! *Pujahtaa sängyn alle piiloon.* Ja hopea nuoli oli raaka mutta kun olen vielä lemmikki eläin rakas ja erityisesti koira rakas!! :'(
-
Sanoisin että Hellsing! Jumaloin mangaa, ja oli aivan järkyttävää nähdä kuinka story ja henkilöt oli totaalisesti raiskattu animeversiossa. Grrr...
-
muumien kummitus laiva on pelottava.
-
Sanoisin että Hellsing! Jumaloin mangaa, ja oli aivan järkyttävää nähdä kuinka story ja henkilöt oli totaalisesti raiskattu animeversiossa. Grrr...
Eikös teoriassa voitaisi sanoa tarina?
Anteeksi, oli pakko.
Edit: Vai tarkoitatko mahdollisesti sitä, että Hellsingin animeversio olikin väkivaltaista pornoa?!
-
no jos haluu sekavaa tai traumoja aiheuttavaa animea kattoo ni kannattaa tsekata
Boogiepop phantom, Lain ja Texhnolyze jotka on samalta ohjaajalta.
Boogiepop phantom on aika sekava . Mut Hyviä ne on kaikki. No lainia en oo jaksanu kattoo.
-
Di-Gi-Charat melkein aiheutti aivovaurion, tuhannesti kirottu olkoon Broccoli!!
Saman yhtiön Tennimon lienee myös rampauttanut monia, mikäli oikein muistan, itse en sitä (onneksi?) ole nähnyt.
-
Saman yhtiön Tennimon lienee myös rampauttanut monia, mikäli oikein muistan, itse en sitä (onneksi?) ole nähnyt.
Muistat oikein.
t. uhri
P.S. Poista se kysymysmerkki.
-
Muumien monesti mainittu mörkö sai minut pienenä jopa itkemään. Onneksi isä olis siinä vieressä niin ei sen pahempia tapahtunut.
Ja vähän tuoreempi tuotanto, digimonin ensimäisen tuotantokauden alun duppaukset. Agapio Racing Team onnistui tekemään duppauksista niin hirvittävät että vaikea kuvitella pahempia. Mielestäni muuten digimon on ihan ok katsottavaa, mutta se ART duppi... hrrr... *tärisee tutisee*
-
muumit pienenä tuli mörköö pelättyä.... :-[
toivattavasti en oo ainoa.. :-[
-
En ole vielä saanut traumoja yhdestäkään anime-leffasta/sarjasta, mutta Barefoot Gen ja Grave of the Fireflies odottavat hyllyssä katsomista. Molemmat leffat ovat kuulemma saaneet karskimmatkin miehet kyynelehtimään pikkutyttöjen tavoin. Monet ovat julistaneet Grave of the Firefliesin surullisimmaksi elokuvaksi, mitä ovat nähneet...
Eli ilmeisesti positiivisesti traumaattisia elokuvia. ;) Mikään ei voita kunnon tragediaa!
-
Tao Tao -leffa sai kyllä katsomisen jälkeen kyynelehtimään. Ei se nyt sentään traumoja aiheuttanut mutta liikutti erittäin paljon.
-
Kyllä hän ne muumit oli ku niist musista tulee kylmät väreet ja se mörkö ja jäärouva oli pelottavii niinku jostain syystä hatti vatit ja toi hopeenuoli kyl oli kans ku se oli aika raaka
ARGH!Ne lihansyöjäkasvit!Ne oli todella pelottavia.Kaverin kanssa katsottin sohvan takaa.Vieläkin näen painajaisia joka yö.
-
muumit on kyl äika pelottavii.........
ainaki jos pienenä kattoo.......
no on kyl kans aika törkyi............ jestas toi "törky" sana on tyhmä sana...... ::)
-
Brr.... Hopeanuoli, Hellsing, Akira ja ehdottomasti MUUMIT!!! :'( Ei kai oo häpeä sanoa että pienenä pelkäsi "jää rouvaa" ja "mörköä"....?
Oh well... Gotta go.
-
Vähän aikaa sitten pelästyin Akiraa, jonka lainasin VHS-muodossa. Sen jenkkidubbaus sai kylmät väreet selkäpiihin. Tunnistin jopa etelävaltioiden murteen. Sopii todella hyvin yhteen japanilaisen tarinan kanssa...
-
muumit pienenä tuli mörköö pelättyä.... :-[
toivattavasti en oo ainoa.. :-[
Et ole lähimaiskaan ainoa, sillä meikäkin pelkäsi mörköä. En kylläkään ulkonäön vuoksi (tai no, kyllä niitä kalseita käsiä katsellessa vähän inhotti), pikemminkin sen kivan mörinän ("ÄRRRRRRRRRRR!") ja "sisääntulomusiikin" takia. Katsoin Muumeja ensi kertaa 3-vuotiaana, ja eka näkemäni jakso oli tietysti juuri Taikatalvi, jossa oli mörkökin mukana, ja siitä jäi mahtava rauma! (Lihavoitu osa on lainaus Shrek 2:sta.) En uskaltanut katsoa Muumeja ehkä 7-vuotiaaksi asti. Nykyään mörkö vain naurattaa minua, koska äitini kissan nimi on Mörkö. Katselin Muumien Taikatalvi-jaksoa mummon luona. Mummolla oli kissoille muikkuja, ja juuri kohdassa, jossa mörön ääni kuului (muttei kaveria itseään näkynyt) mummoni kysyi: "Tahtoisitko viedä Mörölle nämä muikut?" Olin hetken aikaa ihan ällistynyt, mutta sitten tajusin. "Mitä? Viedä mörölle... ai jaa." :D
-
Mikä on ollut se järkyttävin ja kauhein anime jota olette katsoneet? :-\
Kyllä karmeinta oli katsoa Rakkautta & Anarkiaa-festareilla XXXXX:n (sensuroin nimen koska joku lapsi kuitenkin menee ja katsoo sen enkä halua ko. vastuuta) - siinä meinas mennä popcornit väärään kurkkuun...Siinä tuli traumoja vaikka muille jakaa ;D
Se oli silloin vuonna 0 kun kukaan ei ollut kuullutkaan koko Anime-sanaa Suomessa, ehkä paria omituista tyyppiä lukuunottamatta, v.91-92?! Olin jostain saanut kaivettua Akiran videokasetilla huonona kopiona, olin aivan myyty, maailman parasta animaatiota! Edistyksellisesti R&A-festareilla mainostettiin tätä animea, hankin liput ja menin isoveljieni kanssa katsomaan - vakuutettuani näille, että tämä on varmasti yhtä hyvä.
Ennen leffan alkua sen ohjaaja esitteli elokuvansa. Koko puhe oli itse-asiassa Suuri Anteeksipyyntö, tyyppi oli selvästi häpeissään ja pahoitteli, että joudumme katsomaan hänen elokuvansa - pyysi vielä lopuksi anteeksi, että oli tehnyt moisen meidän katsottavaksemme...
Tästä olisi pitänyt arvata ja häipyä paikalta mutta enpäs älynnyt. Sitten seurasi mitä seurasi ja hävetti, että olin maksanut lippujen hinnan.. Kestettiin loppuun asti mutta oli se rankkaa! Että on ne kipeitä, ne japanilaiset! :o
Ko. leffa julkaistiin sitten Suomessakin videolla ja piti aina sarjiskaupassa myyjänä estellä, ettei mummot vaan osta sitä lahjaksi - "Hei oikeesti, et sinä halua, että lapsenlapsesi katsoo tämän!"...
-
Animeroskaa en ole onneksinut seurannut, mutta enköhän minä saisi niistä kaikista elinikäiset traumat (Minäkö ennekkoluuloinen?).
Jos lähdetään sarjakuvapuolelle, niin kyllä se japanilainen tuubakin tälläkin osa-alueella mukavaa kuin nyrkki naamassa. Hiroshiman poika sai sai kyyneleitä osakseen, mutta ei se traumaa tuottanut.
Nyt kun ajattellen tarkemmin asiaa niin ihmettelen, kuinka näistä voisi millään saada traumoja (ellei inhoa nipponin poikien tuotantoa suunnattomasti).
-
Animeroskaa en ole onneksinut seurannut, mutta enköhän minä saisi niistä kaikista elinikäiset traumat (Minäkö ennekkoluuloinen?).
Jos lähdetään sarjakuvapuolelle, niin kyllä se japanilainen tuubakin tälläkin osa-alueella mukavaa kuin nyrkki naamassa. Hiroshiman poika sai sai kyyneleitä osakseen, mutta ei se traumaa tuottanut.
Nyt kun ajattellen tarkemmin asiaa niin ihmettelen, kuinka näistä voisi millään saada traumoja (ellei inhoa nipponin poikien tuotantoa suunnattomasti).
Tämä nyt on ihan puhdasta provosointia ja tarpeetonta itsensä korostamista.
Häppee (sanoi edesmennyt mammani)!!!
-
Tämä nyt on ihan puhdasta provosointia ja tarpeetonta itsensä korostamista.
Häppee (sanoi edesmennyt mammani)!!!
Sitähän se on. Kun piirtää ja turhautuu, ei pitäisi tulla Kvaakkiin aukomaan päätään. Itsensä korostamisena en kirjoitustani kuitenkaan näkisi.
Häpeä? En koskaan ;)
-
Löysin sattumalta animen joka meinas sulattaa aivot mössöks ja polttaa silmät päästä! HELLO KITTY! Meillä oli nighteri ja katsoimme isolta kankaalta animea. Joku oli tuonut englanniksi subatut Hello kittyn osat. Sitä oli tarkoitus tuijottaa alkuilta, mutta ei... Ei vain pystynyt. Porukka alkoi piirrellä epätoivoissaan kuolleita Hello kittyjä ja raakoja doujinshi:seja moisesta sarjasta.
Täydellinen aivopesu lapsille. Onneksi oli tanssimatot seuraavassa huoneessa, joten ei jäänyt traumoja siitä illasta :D
-
Minulle traumoja antoi Hopeanuoli elokuva 4. Se oli niin väkivaltainen ja surullinen. En tiedä teistä muista, mutta minua ei saa sen kokemuksen jälkeen Hopeanuoli faniksi millään. :o Se antoi ikuiset traumat, vaikka siitä on jo aikaa. :'(
-
Yleensäkin hypetyssarjat tyyliin Ranma ½, DBZ ja nuo leveäpäiset koirasysteemit (Hopeanuoliko se on?). En vain tajua, miksi ihmiset tykkäävät huonosta laadusta ja itseääntoistavasta mössöstä.
KUNNON traumoja voisi etsiä vaikka Rah Xephon ja muu scifimussutus-akselilta; vaikka ole hemofobinen, silti goremätöt eivät tahdo pelottaa. Mutta täysin agorafobisena ihmisenä en voi enää katsoa Rah Xephonia juuri sen megalomanisuuden takia; okei, mechat ovat kivoja, juoni on hyvä, vaikka vähän NGE-kopio, mutta siis se syvyysvaikutelma...se on tosiaan ensimmäinen anime, jossa olen koskaan pelännyt. Kiitos vain ko. sarjan, nyt pelkään lentokoneitakin taivaalla.
Myös Infinite Ryvius on niitä maailman traumatisoivimpia sarjoja; en oisi koskaan uskonut, että naisnäyttelijöistä saisi NOIN kimeitä ääniä irti. :l
-
No se muumien mörkö on ollu pienempänä aika hurja.Myös Hopeanuoli.
-
Mäkin sain traumoja muumeista, koska pinenä pelkäsin mörköä yli kaiken. Oli aina pakko juosta vessaan piilon kun mörkö tuli ruutuun xD Ja mun pikku veli pelkäs pienenä muumeissa Hattivatteja ;D
Muista animeista ei sitten traumoja ole tullut
-
Eiköhän toi muumit mörkö nimittäin on kauhea vieläkin...
-
Väittäisin ettei tuo piirretty mörkö le pelottava...vain järjetön olento, kirjoista tuon oikean löytää ja muumipappa ja meri on mielestäni edelleen pelottava (tietyllä tavalla). Muutenkin eikö mörkö ole oikeasti nainen? ja sarjassa sen ääni kuuluu vuorien takaa "minä palaan" miehen ääni? ainakin kuulin että ruotsin kielen kirjoissa hän-muoto oli nainen.
-
Ah, mulle aiheutti aikanaan tulessaan tuo Pokemon-meininki melkoiset traumat. Olin ihan ihmeissäni pitkään, että mikä sen pointti on? Siis pitäiskö mun opettaa mun kiltti koira tappeleen? Lapseni taistelemaan? Noh, olen päässyt nyt yli moisesta "Mun elävä lelu hakkaa kyllä ton elävän lelun koska vaan!" mielettömyyksistä. Nui.
Itse olen varttunut YLEn lastenohjelmien parissa kasariluvulla ja ei meille mitään tommosii nykyisii tsingahtelu-taistelusarjoja näytetty. Kaikenlaisia aatteellisen toverillisia kommarisarjoja kylläkin.
Hattivattien kanssa olin heti ensinäkemältä valmis bilettämään. Mörkökin oli mun mielestä vaan ihan symppis mörökölli kaikessa synkkyydessäänkin.
-
Elfen Lied... Siinä on sairaasti väkivaltaa ja kuolemia ekassa jaksossa tais kuolla pari kymmentä tyyppiä.
-
Mulle p+äänsärkyä aiheutti digimon :P Ja nykyään välillä Kyporgi 009.
Juuri muuta ei ole eteen tullu, mutta olihan tuo muumien mörkö hieman pelottava... :'(
-
Akira. Hyyh, lainasin kerran kirjastosta, (joskus n. 8-vuotiaana, vaikka se olikin muistaakseni joka K- 12? ) Ja katoin sen erään 12vuotiaan sukulaiseni kanssa. Yyh, kamalaa katsottavaa.
-
Love Hina animesta sain :D
Oli niin hirveää katsoa, kun rillipäistä nörttiä potkittiin ;D
-
Väittäisin ettei tuo piirretty mörkö le pelottava...vain järjetön olento, kirjoista tuon oikean löytää ja muumipappa ja meri on mielestäni edelleen pelottava (tietyllä tavalla). Muutenkin eikö mörkö ole oikeasti nainen? ja sarjassa sen ääni kuuluu vuorien takaa "minä palaan" miehen ääni? ainakin kuulin että ruotsin kielen kirjoissa hän-muoto oli nainen.
No pakkohan sen on olla nainen!!! Eikai se nyt homppeli ole sehän oli ihastunut muumipeikkoon...
-
No toisaalta miksei? Jos kerran Tovekin oli homoseksuaali. En tiennytkään että sarjassa oli ihastumis pätkä. (oliko uudempia jaksoja?) Kun otetaan ruotsin kielinen versio muumeista puhuuko ne Möröstä missä muodossa? Tietääkö kukaan?
-
No toisaalta miksei?
Ei ollu uudenpia taisi Niiskuneiti vain joskus kiusoitella asialla... :D
-
Lasteb saduissa on se perinteinen "normaali" malli että prinssi sa prinsessan... Tosiasiassa tämä on aika syrjivää "epä-normaaleja" kohtaan. Miksei prinssi ja prinssi tai prinsessa ja prinsessa? Pienenä koulussa sai homoksi nimittelystä turpaansa. Se oli pahin loukkaus mitä saattoi sanoa vaikka ei kaikki tienneetkään mitä se tarkoitti. Lasten saduilla tämä voitaisiin korjata. No kun nykyisin on manga ja ainime muotia niin ne voisivat olla ihan hyvä keino tähän? Nuorison kohdalta.
Piru kun ottaa kaaliin tämmöinen epä kohta. Vaikka en tunne vetoa samaa sukupuolta kohtaan niin tasaarvoa toivoisin.
-
Muumeista nyt Mörkö ja mikä Jääneito lieneekään. Kyllä se puistatti katsoa sitä :)
-
Ehdottomasti traumaattisin animekokemus on ollut Magic knight rayearth... Ja luulen sen katsoneiden tietävän mitä tarkoitan. Kun on katsonut yhden taikatyttösarjan on nähnyt ne kaikki, end of the story.
Söpöjä isosilmäisiä tyttöjä pelastamassa maailmaa ja siinä sivussa romansseja ja söpöjä eläimiä. Jos tuollaisesta ei saa traumoja niin ei sitten mistään.
-
En ole oikeastaan pelännyt mitään animeen liittyvää,sanotaan
nyt vaikka Muumien joku Jäärouva,kun näin eka kertaa sen
taikatalvi jakson niin sain oikeasti kylmät värreet :o,kun söin
jäätelöa.Kun olin jotain 4-5 vuotias niin pidin Muumeja ja
myöskin yhä hauskaksi Animeksi,vaikka en edes tiennyt että
Muumit on Japanissa käsikirjoitettu. :-\
-
Se yks missoli lonkeroita ja koulutyttöjä ja demoneita...
-
En ole animesta pahemmin traumoja saanut, mutta tuleepa silti mieleen jotain kamalaa. Dragonball Z... Kamalaa tässä sarjassa on se, että yhden tyypin päihittämiseen menee ainakin kymmenen jaksoa. Olen sattunut muutaman kerran heräämään jo niin aikaisin, että näen kun Goku ja muut kohtaavat über vahvan pahiksen ensimmäisen kerran. Monen viikon jälkeen on sattunut taas niin onnettomasti, että olen herännyt aikaisin ja laittanut tv:n päälle. Siellä Goku kumppaneineen on edelleen saman pahiksen kimpussa. Onhan se kiva ettei sarja lopu ikinä, jos se on jonkun mielestä tosi hyvä, mutta tämä on naurettavaa.
-
No ei se kyllä niin naurettavaa ole jos sattuu sarjaa seuraamaan.
Ja sitä paitsi jaksoissa häämöttää jo loppusuora :'(
-
No pienenä pelkäsin mörköä (ei näköjään uus juttu), mutta Jäärouvaa en pelännyt, vaikka se jakso olikin aika pelottava. Se on edelleenkin minun suosikki jaksoni Muumeista. 8]
Hopeanuolta en ole katsonut pienenä, mutta nyt vähän isompana vilkaisin pari kohtaa YouTubessa ja järkytyin, kuinka raaka se oikeastaan oli (ja animointi hiukan kökköä, dubista puhumattakaan). Miten sitä pystyttiin näyttämään lapsille?
Mutta minulle ikuisia traumoja on aiheuttanut Akira. Se oli niin kuvottava, että meinas laatta lentää. Varsinkin silloin kun Tetsuosta rupes purkautumaan niitä lonkeroita ja se rupes paisuu. Pääni melkein räjähti. :P
-
Juu... kyllä se taitaa mennä osastolle koulu-uniformuja ja eritteitä. Ja taas punastellaan kun veli tuli huoneeseen kun sisko puristeli tissejään peilin edessä...
-
Hotaru no Haka (Tulikärpästen Hauta) ei sinänsä aiheuttanut traumoja, mutta se oli todella koskettava. :'( Hopeanuoli ei ole koskaan traumoja aiheuttanut, kun sitä 4 v katsoin, mutta heti kun ain käsiini leikkaamattomat, tuli traumoja siitä, kun Benizakura kuolikin ennen kuin pääsi Akaka Bootoa vastaan taistelee, kun tuota kohtaa ei ollut dubissa. 4 vuotiaasta uskoin että sekin selvis hengissä. :D
Akiran enkkudubbi aiheutti traumat, kun oli niin huono. >.<
Muumit aiheuttavat aina traumoja, niin pervoja kun ovat.
DBZ:sta ei sitten sen enempää. -__-'
-
No ei ehkä traumoja, mutta Wolf`s rain saa mulle pahan olon moneksi päivää, ja tippa tulee siinä silmään kun kattoo niitä viimesiä jaksoja. :'(
-
Muumit aiheuttavat aina traumoja, niin pervoja kun ovat.
Ai pervoja muka? ANIME TASOLLA??? ???
-
Enzai, tämä oli aika "köh köh" erikoinen sarja.. Mutta en suosittele, liikaa yaoita ja lapsien hyväksi käyttöä"tälläistä ei pitäisi olla". En itse koko animea ole katsonut paha maku siitäkin jäi suuhun mitä näin -_-'
-
Ush... Pahiten on antanut ns. Pure Shonen-ai, nimeltä Papa Kiss in the Dark. Minä en todellakaan pidä shonen-aista tai Yaoista. Mieluummin isken pääni seinään, kuin alan katsoa sitä. Myös on jotain muuta, mutta en muista niitä ollenkaan
Pienenä pelkäsin hitosti hattivatteja ja mörköä. Sitten kun asiaa pahensi ne hiton muumi verhot. Mutta ei ne enää niin paljon, mutta silti haaveenani on polttaa ne hiton verhot.
-
Minä en todellakaan pidä shonen-aista tai Yaoista. Mieluummin isken pääni seinään, kuin alan katsoa sitä. Myös on jotain muuta, mutta en muista niitä ollenkaan
Wauw, tuota kyllä kuulee harvoin tyttöjen suusta. =D
-
Wauw, tuota kyllä kuulee harvoin tyttöjen suusta. =D
Tuo näköjään pitää ottaa kohteliaisuutena? :)
Tosin jos haluan päästä kokonaan eroon, niin pitää iskeä täydellä voimalla pääni seinään.
Minä olen selvästi tälläinen ja minä en kyllä pahemmin edes pidä romanttisista sarjoista, että se toiminta ja huumori toimii... Tosin Naruto on alkanut aiheuttaan fillereiden takia traumoja... Ei ne alut, mutta ne uudet... *huokaa raskaasti*
-
muumit.. EHDOTTOMASTI :P mä pidän sitä animena, koska japanilaset on piirtäny sen.... <---sori toi xD
-
muumit.. EHDOTTOMASTI
Mikähän noissa Muumeissa oikein on? Nekun on pelottavia kaikkien mielestä. :-\
-
Ehdottomasti Tokyo Mew Mew!!! :-X
Se on todella j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä sarja, jota olen eläissäni katsonut/lukenut.
Miten sellaista kehtaa edes panna julkiseen! >:(
-
Mikähän noissa Muumeissa oikein on? Nekun on pelottavia kaikkien mielestä. :-\
No sen sarjan tunnelmaan on painotettu niin paljon. Varsinkin Muumien musiikki puoleen on painotettu hirveästi. Jos muumeja katsoisi äänettömänä niin ei lapset mitenkään reagoisi. Mutta kun kuulee sen matalan basson ja kimeät viulut kuorolauluineen Mörön saapuessa... Hrrrr! Kylmät väreet tulee pitkin selkää.
-
Hrrrr! Kylmät väreet tulee pitkin selkää.
Ai niin sehän se olikin itsellänikin tulee kylmät väreet vieläkin sitä katsessa.
-
Mielestäni tokyo mew mew ei ole ollenkaan järkyttävä. Enkä ole myöskäåän saanut traumoja mistään sarjasta. Onneksi. :D
-
Pahoja traumoja aiheuttanut anime, Utena. Mitään niin säälittävää en ole nähnyt ikuisuuksiin. Huono piirrosjälki, aivan surkea musiikki. Traumoja vähensi sitten hieman se, että luin Utenan mangana, joka oli paremmin mieleen.
Olen kanssasi eri mieltä. Piirrosjälki oli hienoa, varsinkin rakennukset olivat näyttäviä ja unenomaisia. Henkilöt olivat jotakuinkin kaikki bishejä, suuret silmät ja erittäin laihoja ja pitkäjalkaisia, mikä tosin tuo omaa tunnelmaansa (miten sen nyt sanoisin...) Koko sarja on vahvaa fantasiaa, joka ei siitä pidä niin en suosittele katsomista. Musiikista sen verran, että alkumusiikki on yhä yksi lempitunnareistani animesarjoissa. Toisia saattaa ärsyttää sama toistuva musiikki taisteluareenalle mentäessä.
Se on harmi kun epäilen viestin kirjoittajan vihaavan kyseistä animea siksi, koska Utenalle ei kehitykkään mitään perinteisiä romanttisia high school- ihmissuhdekiemuroita ja animessa mennäänkin enemmän shoujo-ain (ja sankarillisuuden) puolelle. Mangaa en ole lukenut, mutta siitä saaman käsitykseni mukaan siinä toteutuu tämä normaaliparitus (tyttöxpoika) päähenkilön suhteen ja on enemmänkin tätä high school- romantiikkaa.
-
Toisia saattaa ärsyttää sama toistuva musiikki taisteluareenalle mentäessä.
Toistuva? Niitä biisejähän on parikymmentä erilaista.
Minäkin pidin Utenasta. Ehdottomasti rautaa, tunnelma rakentuu tehokkaasti musiikilla ja hyvällä piirrosjäljellä. Maailma on mukavan unenomainen ja täysin järjetön - curryjakso on suorastaan legendaarinen.
Kaikki 39 jaksoa kahlattuaan kannattaa väijyä elokuvaversio, joka tiivistää erään näkemyksen olennaisesta yhteen puolentoista tunnin REM-jaksoon.
Sarjisversiota en ole ehtinyt lukemaan, mutta kai sekin vielä joskus tulee kahlattua.
-
siis muumithan ne traumoja on aiheuttanu. Mentiin aina itkee äitin syliin kun muumeis oli mörköjä tai hattivatteja :'(
-
Minullakaan ei ole käynyt silleen ikinä, että oisin nähnyt jotain kauheaa animea. :) Onneksi <3
-
Muumien muurahaisleijona oli aika pelottava pienenä. Mörköä sen sijaan en muista pelänneeni. Eipä oikeastaan taida olla muuta animea, joka olisi traumoja aiheuttanut.
-
Jotkin yaoi sarjat joita olen lukenut tai katsonut (esimerkit ovat sairasta materiaalia minusta, en ole katsonut/lukenut paljoa!) ovat kyllä järkyttäviä. esim. noin 30-vuotias lääkäri rakastuu noin 14 vuotiaaseen potilaaseensa joka on vammainen. molemmat ovat miehiä, ja kun kyseessä on kunnon yaoi sarja niin kyse on seksisuhteesta. jotain hentaita on jossa äiti nussii poikaansa... tällainen menee yli.
-
En edelleenkään osaa pitää muumeja täysin animena (vaikka animaatio eroaakin alkuperäisestä niin paljon) mutta yhdyn tuohon mielipiteeseen mörön ja jäärouvan osalta. Muistan silloin joskus kun katsottiin ekoja jaksoja, se jäärouva varsinkin oli sairaan pelottava kun se tuijotti ja liiti jäällä... ;D Jos olisin ollut pienempi olisi tullut varmaan iso trauma. :D
Isovejeni meni kätevästi telkkarin alle piiloon, aina mörön aikaan. Itse olin niin pieni, etten tajunnut, miksi hän pelkää :D
Minulle ei varsinaisesti ole jäänyt traumoja mistään animesta, paitsi ehkä Digimonista, mutta siitä voimme kiittä Agapio Racing Teamia, (suom. duppaus) emmekä itse animea :D
-
Minun kohdalleni ei ole sattunut hirveitä animeja. Toivoisin ettei monen muunkaan . . .
-
Täytyy sanoa että Melody of Oblivion. Siinä ihminen yhtyy koneeseen, joka hetkeä aikaisemmin oli nuori poika ja jonka otsasta törrötti sarvi, viulumusiikin säestyksellä. Ja tässä ei edes ole kyse mistään pervoilusta. Jos joku tietää mistä minä puhun niin sitten joku tietää. Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Paikoista toisiin mentiin, pahiksia voitettiin ja tarina oli kenties siellä jossain mukana.. Se oli.. kokemus. Traumaattinen kokemus.
-
Hah, tajusin juuri, että ensikosketukseni animeen (niin, että tajusin kyseessä olevan jotain outoa vierailta maalta eikä puolijapanilainen lastenanimaatio) taisi olla Pätkiksessä tullut kohtaus Hiroshiman pojasta. Justiinsa se kohtaus jossa pommi putoaa ja paineaalto repii lapsilta lihat luista. Kaunista.