Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Bastard 16.10.2003 klo 12:49:25
-
Alejandro Jodorowskyn elokuvat kuuluvat omiin suosikkeihini, mutta miehen kirjoittamat sarjakuvat ovat jääneet vielä meikäläisellä vähemmälle huomiolle. Mustan Incalin osia olen lukenut ja Enkelikynsi on tultu selailtua läpi, mutta suomentamattomia albumeja en ole käsiini saanut. Mitä suosittelette?
-
Onhan suomeksi tullut vielä Jodorowsky-Bess: Hannibal viisi - Kymmenen naista ennen kuolemaa.
Olisiko ollut joskus 1980-luvun lopulla - 90-luvun alussa.
Timo
-
Muita täällä ilmestyneitä ovat esimerkiksi ne Arnon kanssa tehdyt Alef-Thau albumit. Suomeksi ehti ilmestyä kaksi osaa, ennen kuin kustantaja meni konkkaan.
Sarja jäi ikävä kyllä kesken.. (1 osa: Tynkälapsi 2 osa: Käsipuoli prinssi)
-
Entä onko kukaan lukenut esim. Metabaronsia tai white Lamaa? Mad woman of the sacred heart-albumi kiinnostaisi myös.
-
Entä onko kukaan lukenut esim. Metabaronsia tai white Lamaa?
Metabaronsin ekaa albumia lueskelin joskus Cosmicissa. Vaikutti kovin mielenkiintoiselta, mutta vaatisi paremmin aikaa kun se on ulkomaankielinenkin. Ostoslistalla on. Herra Jodorowsky tekee hyviä tarinoita. Toivottavasti joku kustantamo ottaisi loput Alef-Thaut (miksei ne vanhatkin uusintapainoksina) suomennettavikseen.
-
Madwoman of the sacred heart, sekalainen joukkion odottaa uutta messiasta, jolle tarvitaan isä. Seksiä, sattumia/ johdatusta ja Moebiuksen kuvitus. Moebiuksen kuvituksen takia minä tämän aikoinani ostin, joka on aika pelkistettyä(?), semmoista rautalankaa (ohut tussiterä) jota ei ole liikoja hiottu ja hinkattu. Tarinakin on ihan kiva (en ole käynyt sitä sen kummemmin tulkitsemaan), mielestäni se parani, mitä pidemmälle eteni.
Mielenkiintoinen yksityiskohta: tarina sisältää ruudun, jossa nainen on WC-pöntöllä miehen harjatessa hampaitaan. Siis jo vuonna 1996, eli ennen tätä Kubrickin suurta kohtausta.
-
Hassua, minä luin tuon edellisen ensin pariinkiin otteeseen näin:
uutta messiasta, jolle tarvitaan isä, seksiä, sattumia/ johdatusta ja Moebiuksen kuvitus.
Ei se messias ilman Moebiuksen kuvitusta tule ;D
timo
-
Madwoman of the sacred heart kannattaa kyllä hankkia. Mutta tarina jää ikävästi kesken jännään vaiheeseen.
Jatko-osa Le Fou de la Sorbonne on ilmeisesti saatavana vain ranskankielisenä. Siinä lapsi sitten syntyy ja langat punotaan yhteen.
-
Ei se messias ilman Moebiuksen kuvitusta tule ;D
;D
Koetan vastaisuudessa yksinkertaistaa lauserakenteitani. Eipä se taida kielioppitarkastuksesta läpi mennä. :P
Ja että Madwomanille on siis olemassa se loppuosakin. Olin aina luullut, että kyseessä on semmoinen avoin loppu/tehdään jos jaksetaan -ratkaisu.
Pitänee mennä kansalaisopiston Ranskan alkeet-kurssille.
-
Mitenkäs tämä aikoinaan suomennettu 'Musta Incal' suhteutuu 'Incal #1; Orphan of the City Shaftiin' ja 'Incal #2; John Difool, Class "R" Detectiveen'? 'Musta Incalia' en ole kuin selaillut, luulin että se olisi juurikin samaa materiaalia kuin edellä mainituissa kokoomissa. Nyt 'Musta Incalia' pikaisesti plärättyäni sain sen kuvan, että siinä John Difoolin tarina jatkuu siitä, mihin se noissa kokoomissa päättyy. Lisäksi olen saanut sen käsityksen, että 'Musta Incal' on ensimmäinen osa kaksitoistaosaisesta albumisarjasta (muut suomentamatta). Incal #2:en lopussa mainostetaan Incal #3:a. Lieneekö siihen tulossa jotain uutta materiaalia vai kenties niitä kahtatoista vanhaa? Mietin tässä vaan alkaako kerätä sitä kaksitoistaosaista sarjaa vai kannattaako vain odottaa Incal #3:a.
-
Pari albumillista Metabaronsia ostin joku aika sitten.
En tiedä miksi, en yleisesti ottaen pidä Jorodoworowskin tarinankerronnasta,
Musta Incal ja Alef Thau olivat sääntöä vahvistavia poikkeuksia.
Petyin taas kerran. Huonojahan nuo metabaronit olivat.
Ei uskottavuuden rahtuakaan päähenkilöissä, tai juonissakaan.
-
Mitenkäs tämä aikoinaan suomennettu 'Musta Incal' suhteutuu 'Incal #1; Orphan of the City Shaftiin' ja 'Incal #2; John Difool, Class "R" Detectiveen'?
Tuo musta Incal on ensimmäinen albumi Jodorowskyn ja Moebiuksen 6-osaisesta sarjasta vuosilta 1980-1988. Epic julkaisi nuo englanniksi kolmena kokooma-albumina 80-luvun lopulla. En tiedä onko niitä tuon jälkeen julkaistu englanniksi.
Nuo yllämainitut kaksi kokooma-albumia taas ovat myöhempää Jodorowskyn ja Janjetovin tuotantoa 90-luvulta. Julkaistu englanniksi ensin lehtinä ja sitten kokooma-albumeina 2000-luvulla. Ja niissä tosiaan kuvataan tapahtumia ajalta ennen Mustaa Incalia.
Ja Madwoman of Sacred Heartista vielä sen verran, että Le Fou de la Sorbonne on oikeasti sarjan kolmas osa. Tuossa Madwoman of Sacred Heart-albumissa julkaistiin kaksi ensimmäistä osaa sarjasta.
-
Pari Jodorowsky-linkkiä:
Ukon kotisivu (luulisin ??? ), ranskaksi:
http://jodorow.free.fr/jodorowsky/ (http://jodorow.free.fr/jodorowsky/)
Lambiekin englanninkielinen esittely:
http://www.lambiek.net/jodorowsky.htm (http://www.lambiek.net/jodorowsky.htm)
-
Tietääkö kukaan tuliko Alef Thau -sarja päätöseensä osassa kahdeksan? Ja onko mitään huhuja sarjan uudesta suomeksi tulemisesta. En löytänyt nettiä selaamalla edes englanniksi painettua versiota.
-
Ei kait ole Jodoa tulossa suomeksi mitään. Alejandron itsensä piti tulla piipahtamaan Suomessa helmikuussa, mutta kas kummaa, perui visiittinsä viime tipassa. Kuten on tehnyt kaikkien vierailukutsujensa kanssa viimeisten parin vuoden aikana. Kemissä sentäs kävi 1986.
La Folle du Sacré-Coeur on ilmestynyt mustavalkeana yhteisniteenä (Les Humanoides Associés/Collection Styx, 2004). Sarjan kolmannessa albbarissa formaatti hiukan muuttuu, kuvien määrä tihenee, ja samalla meininki käy vaan hurjemmaksi. Sen verran voinee paljastaa, että professori Alain Mangelin käy lopulta hyvin.
-
Pari albumillista Metabaronsia ostin joku aika sitten.
En tiedä miksi, en yleisesti ottaen pidä Jorodoworowskin tarinankerronnasta,
Musta Incal ja Alef Thau olivat sääntöä vahvistavia poikkeuksia.
Petyin taas kerran. Huonojahan nuo metabaronit olivat.
Ei uskottavuuden rahtuakaan päähenkilöissä, tai juonissakaan.
Riippuu ehkä siitä millaisesta sci-fistä pitää. Uskottavaa? ei todellakaan mutta miksi pitäisikään, eihän juuri mikään sci-fi ole. Itse pidän juuri tästä Jodon asenteesta tehdä tarinoita, joissa voi tapahtua oikeastaan mitä tahansa. Metabaronsien lukukokemus oli aivan mahtava, albumit tuli luettua läpi ilman että malttoi hetkeksikään laskea niitä käsistään. Gimenezin taiteesta en tosin paljoakaan pidä, Moebius olisi sopinut mielestäni paremmin kuvittajaksi.
Parasta lukemaani sci-fi sarjista.
p.s. sori kun palaan näin myöhään aiheeseen, en vieraile tällä foorumilla kovin usein.
-
Wautsi wau, Jodorowsky puuhaa uutta elokuvaa (http://www.youtube.com/watch?v=U_xMpcN3IIc)!
The story is to be set in a casino in the desert. The film involves gangsters, the discovery of a man as big as King Kong, and Marilyn Manson is said to portray a 300 year old pope.
-
Yle uutisten juttu (http://yle.fi/uutiset/yli_40_vuotta_seksia_vakivaltaa_ja_uskonnollista_provokaatiota_-_alejandro_jodorowskyn_elokuvat_loydettiin_uudelleen/7628916) esittelee Alejandro Jodorowskyn uusinta elokuvaa Elämän tanssi (2013) ja haastattelee ohjaaja-käsikirjoittajan poikaa Brontis Jodorowskya. Haastattelussa on kiinnostavaa infoa mm. toteutumattomasta Dyyni-leffasta.
Itse en välitä Jodon läheskään kaikista sekoiluista ja raakuuksista, mutta arvostan kovasti mm. hänen tinkimättömyyttään, omaperäisyyttään ja mystiikkanäkemyksiään, ja Incal-sarjis on ehdottomia suosikkejani. Joka tapauksessa mies on muuttunut sensuroidusta kulttiohjaajasta hyväksytyksi. Omaelämäkerrallista Elämän tanssia näytetään parhaillaan tavallisissa elokuvateattereissa useilla Suomen paikkakunnilla – se on hänen ensimmäinen elokuvansa, joka on Suomessa tavallisessa levityksessä. Ylen em. jutun mukaan Jodorowskyn aiempia elokuvia tullaan esittämään tammikuussa Helsingissä Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa (esityspaikkana elokuvateatteri Orion).
Ketjun edellisessä viestissä mainittu King Shot –filmi ei toteutunut, kertoo Rakkautta ja anarkiaa –festarin julkaisu (http://www.sanomapaino.fi/DIGIJULKAISU/Rakkautta_ja_Anarkiaa_2014/index.html#/14/). Ja heh, ohjaajanerolla sanotaan olevan Facebookissa 1 200 000 ystävää!
-
Kävin katsomassa Elämän tanssin eilen ensi-illassa. Koska Jodorowskyn elokuvat ovat aina melkoisia kokemuksia jopa herran tyyliin tottuneille, oli hauskaa seurata myös muun yleisön reaktioita kankaan tapahtumiin; hämmästys, kun Jodon äiti laulaa kaikki vuorosanansa; tukahdetettua naureskelua isän kutittaessa poikaansa sulalla raivoten samalla "Jos naurat, et ole poikani!"; epämukavaa tuolilla pyörimistä, kun sama isä hakkaa poikaansa niin, että tämä kaatuu lattialle ja sylkee verta. Omat suosikit olivat heti alkupuolella nähtävä, komean musiikin siivittämänä merestä nouseva jättiläismäinen aalto ja makaaberin humoristinen "Tehän syötte ne aasit!"
Elämän tanssi alkaa suoraan yleisölle puhuvan Jodorowskyn kertoessa vertauskuvia rahasta. Tämän jälkeen siirrytään sirkukseen, missä on meneillään kolikkoja sisältävä performanssi. Sirkuksen telttakangas on tietysti iloisista perusväreistä koottu. Sirkuksesta siirrytään kaupunkiin, missä nuoren Alejandron isä pitää kauppaansa ja sirkuksen värit toistuvat monesti yksivärisissä rakennuksissa. Jodorowskyn filosofia, taiteen vertauskuvat ja niitä inspiroineet todellisen elämän tapahtumat sekoittuvat peräkkäisissä kohtauksissa. Jodorowskylle aina yhtä rakas alkemia ja herran tällä kertaa itseensä kohdistaman psykomaagisen prosessin lisäksi vahvasti läsnä; elementit sekoitetaan ja eritellään, epäpuhtaat ainekset erillään puhtaista. Visuaalisesta tyylistä tuli eniten mieleen vähän yllättäen elokuvista The Rainbow Thief ja sarjakuvista Pietrolino, eli ei millään muotoa Jodorowskyn tunnetuimmat tai pidetyimmät teokset. Jatkuvasti uusia käänteitä, mietteitä ja huimia ideoita tarjoileva käsikirjoitus taas on nopeatempoisinta menoa sitten The Holy Mountainin tai The Incalin, vaikka maapallolla tällä kertaa pysytäänkin; viipyilevämmällä kerronnalla tästä olisi tullut ainakin 6 tuntia pitkä!
Lyijy ei kuitenkaan muutu Jodorowskyn käsissä kullaksi vaikka mies alkemisti olisikin, ihan maallista rahaa tämä projekti olisi kaivannut selvästi enemmän. 35mm filmille kuvaamista jäi kaipaamaan, sillä täysin 'kuollut' (rakeeton) kuva näyttää halvan lattealta erityisesti valkokankaalla. Mitään Santa Sangren kaltaista henkeäsalpaavan kaunista kuvausta ei kannata odottaa. Elokuva tapahtuu pitkälti noin keskipäivällä, varjojen ja hämärän tuoma tunnelma & dynamiikka (vrt. Santa Sangre) puuttu. Yöllä tapahtuvat kohtaukset on kuvattu päivällä ja niiden päälle lyöty sininen väritys vähän kuin 70-luvun halvimmissa kauhuelokuvissa. Osa tietokone-efekteistä näytti aika pahoilta, varsinkin kun Jodo oli päättänyt välillä käyttää niiden yhteydessä hidastuksia dramatiikan lisäämiseksi - lopputulos oli lähinnä luokkaa "katsokaa oikein hidastettuna kuinka huono efekti!" Veikkaan, että elokuva toimii television tai kotiteatterin pienemässä koossa paremmin, kun vajaa visuaalinen puoli ei vedä niin kiusallisesti huomiota itseensä. Kolmannen neljänneksen tai vähän enemmän tarinasta vievä Jodon isän matka diktaattoria salamurhaamaan oli kaikin puolin muuta elokuvaa köyhempi ja tuntui lainailevan turhan paljon Jodorowskyn muista tarinoista.
Soundtrack oli hieno. Jodon elokuvissa on aina ollut hyvät musiikit mutta ei nyt sentään näin mahtavat. Toivottavasti se kädettömien & jalattomien mariachi-henkinen musisointi on onettu mukaan soundtrack-levylle. Myös lopputekstien aikana soitettu kappale jäi aivan erityisesti mieleen.
100% Jodorowsky-kokemus, vaikka pieni budjetti onkin katkonut parhaan visuaalisen terän. Humanoids on uudelleenaktivoitumisensa jälkeen julkaissut melkoiset määrät miehen sarjakuvia. Paljon vanhoja klassikoita ja Humanoidsin DC-vuosien uudellenjulkaisuja yksissä kansissa, mutta myös aikaisemmin ilman englanninkielistä käännöstä jääneitä. Nyt alkoi tehdä mieli antaa niille aikaisemmin vähän vähemmän kiinnostaneillekin mahdollisuus.
-
Tässä ketjussa on pääosin turistu elokuvista, mutta mainitaan nyt, että Titan Comics on julkaissut englanniksi miekanheiluttelun Royal Blood (alkuperäisjulkaisu Sang royal, Glénat, 2010), mikä näyttää ainakin kuvituksen osalta melko mojovalta.
-
Voisivatko muut Technopriestsin omistajat mahdollisesti kommentoida eri julkaisujen laatua? Ostin Humanoidsin 2013 julkaiseman kovakantisen Supreme Collectionin ja sen laatu osoittautui pettymykseksi, heti ensimmäinen sivu on selvästi rasteroitunut. Toinen hyvä esimerkki on sivu 236, jolla Albino muistelee, kuinka rukoili äidiltään lupaa liittyä Tekno-killan harjoituskouluun - katon vertikaaliset viivat näyttävät todella pahoilta. En ainakaan muista tällaista ongelmaa Humanoidsin DC-vuosina julkaisemissa pehmeäkantissa albumeissa, tosin niiden lukemisesta on jo aikaa. 2012 julkaistua Oversized Deluxe Editionia en ole nähnyt.
Paljaalla silmällä huomattavasti rasteroituneita sivuja on vähän, eli ei tämä mikään hukkaostos ole. Humanoidsin kovakantiset ovat kuitenkin sen verran kalliita, että laatukontrollin olettaisi olevan aivan toisella tasolla kuin se firmalla oikeasti on.
-
Titan Comics on julkaissut englanniksi miekanheiluttelun Royal Blood (alkuperäisjulkaisu Sang royal, Glénat, 2010), mikä näyttää ainakin kuvituksen osalta melko mojovalta.
Valitettavasti kuvituksen lisäksi tästä ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa. Jodorowsky on laittanut 100 sivuun kaikki heikkoutensa tarinankertojana. Tarina on sellaista valtaistuinpeliä ja Jodolle tyypillisiä polveilevia ihmissuhteita, henkisellä kasvulla ja vertauskuvilla terästettynä. Toimii hyvin Incalin pitkässä muodossa ja scifin maailmoihin etäännytettynä, huonosti näin lyhyenä ja todelliseen maailmaan sijoitettuna. Tarinassa ihmiset ovat valtakunnan kohtaloa suuremmassa osassa mutta Jodo ei edelleenkään osaa uskottavaa henkilökuvausta, vaan laittaa päähenkilöt rakastumaan ja vihaamaan toisiaan viiden sivun välein. Dialogi on epäluontevaa, raskaasti alleviivaavaa pömpöösiä, joka saa Metabaronsin dialogit tuntumaan hyvin kirjoitetuilta. Ei ole kovin kiinnostavaa lukea tarinaa, jonka käänteistä suurin osa tehdään tyhjäksi jo muutaman sivun päästä.
Jodorowskyn paljon puhutusta provosoivasta tyylistä sen verran, että tässä tarinassa on aika hurja meno jopa miehen muihin töihin suhteutettuna. Eläimet, orjat, petturit ja pappi teurastetaan. Naisen rinnat ja kasvot silvotaan, insesti on tarinan keskeisimpiä elementtejä ja nekrofiliaankin vihjataan. Ei edes haittaisi herran tyyliin tottunutta, jos tarina olisi pidempi ja kaikille elementeille olisi oma paikkansa. Nyt mukana on liikaa aivan kaikkea paitsi niitä hiljaisia hetkiä, joiden aikana niin päähekilöt kuin lukijakin pääsevät hengähtämään ennen seuraavaa suurta käännettä.
Komeasti kuvitettu tämä kyllä on. Toivottavasti minulle tuntematon Dongzi Liu pääsee seuraavaksi taiteilemaan jotain paremmin käsikirjoitettua tarinaa.
Yksi Elämän tanssin juonenkäänne on muuten suoraan tämän tarinan alkupuolelta.
-
Titan Comics jatkaa Jodorowsky-julkaisujen sarjaa Showman Killerillä. Kolme albumia 2010-2012. Aika puhdasta Metabaronsia niin juonen, henkilöiden kuin taiteenkin osalta.
http://www.bleedingcool.com/2015/05/24/alejandro-jodorowskys-esoteric-flair-coming-titan-comics-showman-killer-heartless-hero/
Ensi vuonna on tulossa myös virallinen jatko-osa Metabaronsille.
-
Titan Comics jatkaa Jodorowsky-julkaisujen sarjaa Showman Killerillä. Kolme albumia 2010-2012. Aika puhdasta Metabaronsia niin juonen, henkilöiden kuin taiteenkin osalta.
Tämähän on hieno uutinen.
Ensi vuonna on tulossa myös virallinen jatko-osa Metabaronsille.
Tämä ei kai ole enää Jodorowskyn kirjoittama. Jerry Frissen hoitaa kässärin ja kuvituksesta vastaavat Valentin Sécher ja Niko Henrichon.
-
Luin nuo vasta nyt. Kyllä tarina selvästi päättyi kahdeksannessa osassa. Mutta Jodorowsky on kirjoittanut sille jatkoa, ja Marco Nizzoli on piirtäjä. Ainakin kaksi albumia nimellä Le monde d'Alef-Thau.
Alkuperäinen sarja tosiaan päättyi kahdeksanteen osaan, mutta ei Jodorowskyn toiveesta vaan enemmänkin pakon sanelemana. Seitsemän ensimmäistä osaa kuvittanut Arno kuoli 1996, jonka jälkeen Jodo yritti etsiä sarjalle uutta kuvittajaa. Covialin jälki 8. osassa ei ilmeisesti miellyttänyt, joten koko projekti sai jäädä kymmeneksi vuodeksi.
Nizzolin kuvitus Day of the Magiciansiin miellytti Jodoa niin paljon, että tämä pyysi miestä työskentelemään Alef-Thaun parissa. Sitä en tiedä, ovatko nuo Le monde d'Alef-Thaut suoraa jatkoa Arnon & Covialin albumeille vai onko tarinan suuntaa mietitty uusiksi, kuten Jodolla on ongelmiin joutuneiden projektien kohdalla tapana tehdä (After the/Final Incal, Weapons of the Metabaron).
Humanoids voisi julkaista Arnon & Covialin sarjan englanniksi integraalina. Varmaan joskus julkaiseekin, kun uusia Jodo-julkaisuja tuntuu firmalla riittävän.
-
Kahdeksannen albumin kolme viimeistä sivua piirsi Beltran, komea tribuutti Arnolle.
Beltranin kontribuutiota sarjaan en enää edes muista, olen nämä vain selaillut läpi ranskankielisinä. Covialin osuus on todella jäykkää & kömpelöä jälkeä, huonolla tavalla "elfquestmaista".
Mites Alef-Thaun taso näin kokonaisuutena? Kotimaiset kaksi albumia tekivät aikonaan suuren vaikutuksen.
-
Kas vaan pirua, nyt Jodo on viimeistelemässä Ladrönnin kanssa sarjakuvamuotoista jatkoa El Topolle.
-
Luin tänään kaksi ekaa osaa tosta "The Sons Of El Topo" -trilogiasta. Määrittelisikö sen mytologiseksi westernikisi vai miksi, mutta tarina on taas kerran niin Jodomaisen päänräjäyttävän ennalta-arvaamatonta ja herkullista, että molemmat kaksi osaa nautiskelin putkeen. Ja kohtaukset välillä niin raakoja, että toisia voi heikottaa. Ja Ladrönn kuvittajana istuu kyllä kokonaisuuteen todella hyvin. Esittelytekstissä oli maininta, että ovat syntyneet El Topo ja Holy Mountain leffojen pohjalle ja että kuvallinen kerronta rakennettiin elokuvamaiseksi niin, että joka sivulla on kolme kuvapaneelia, jotka vievät kerrontaa eteenpäin kuin elokuvaa. No tokassa albumissa toki oli jo kahden paneelin sivujakin megessä.
Jodorowsky taitaa kyllä olla mun lemppari juuri narratiivisten eeppisten tarinoiden vuoksi. Kiitos Humanoids kustantamolle, joka on tuottanun niin paljon Jodoa ulos: Metabarons, Metabaron, Technopriest, Megalex, Bouncer, White Lama, Son of The Gun, The White Lama, Madwoman at the Sacred Heart, Piertolino, Diosamante ja vielä Moonface. Titan Comicsille kiitos Showman Killer -sarjasta. Ja nyt tosiaan vielä tämä El Topo Archaialta. Ja Incal ei mielestäni kerronnallisesti ole lainkaan parasta Jodoa.
Oon kyllä niin superfani, että voin vaan kirjoittaa lopuksi "Praise the Great Jodorowsky"
-
Kuopion Vilimeillä 1.10.2022 esitetään Jodorowskyn The Holy Mountain (La Montana Sagrada) vuodelta 1973. Mainostavat olevan "vihdoinkin Suomessa".
Vilimien ohjelma (https://isakry.fi/kuopion-vilimit/ohjelmakartta/)
-
Vaajaat pari kuukautta vielä Areenassa katsottavissa Jodorowskyn Dyyni (https://areena.yle.fi/1-70280236). Ei itse elokuva vaan "dokumentti" tämän kuvitteellisen elokuvan tekemisestä. Ilmeistä paskan puhumista, performanssia ja turhaa hypetystä, mutta kuvitus on mainio. (mm. Moebius ja Giger) Siten ihan mukiinmenevää katsottavaa.