Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => Aiheen aloitti: tertsi - 16.06.2003 klo 13:10:49
-
Onko kukaan saanut vielä käsiinsä Bilalin uusinta albumia: trente-deux decembre.
Ajattelin tilata sen netistä alkukielellä heti tuoreltaan. Mutta olisi hauska kuulla, minkälaatuinen teos on kyseessä. Koska ei oikein viitsi tavata ranskaa sanakirjan avulla, jos kyseessä on kovin kökkö teos.
Sillä lopetettuaan yhteistyön Pierre Christinin kanssa, Bilal ei ole enää niin takuuvarma ostos kuin ennenvanhaan...
Huomasin muuten juuri, että Brysselissä on avattu museo Jijé. Eli nyt siellä on sitten toinenkin sarjakuvamuseo. Tämä vinkiksi Brysseliin menijöille.
-
Mitä muuten olette pitäneet Bilalin Joulukuun 32.:sta? Ensilukemalta vaikutti Hirviön unta kepeämmältä mutta loppujen lopuksi siinä oli jopa enemmän pähkäiltävää mikä johtunee hankalammasta aihevalinnasta. Melkoinen lataus oli tässäkin albumissa vaikka ei saavutakaan ekan osan koskettavuutta. Toivottavasti kolmatta ei tarvitse odottaa ihan viittä vuotta...
-
Enpä ole vielä ehtinyt hankkia ja lukea tuota. Tässä vielä suora linkki niille, joilta Kataiston uutinen aiheesta (täällä Kvaakissa) livahti ohi...
http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=94
-
Eipä ole täällä Kvaakissa ollut juuri mitään juttua Bilalin uudesta albumista. Ei edes arvostelua jutun muodossa. Kummaa.
Onko 32. joulukuuta niin huono, että siitä vaietaan totaalisesti? Vaiko vain niin epäkiinnostava, ettei sitä ole tullut edes luettua?
Olen silmäillyt sitä kirjakaupassa, mutta nopeasti tarkasteltuna kuvat näyttävät jotenkin töksähteleviltä, eivät kovin "imeviltä". Myönteisen ostopäätöksen tehdäkseni tarvitsisin kuulla kehuja kyseisestä teoksesta.
Terroristit, Metsästysretki, Staden som inte fanns, kaikki mielestäni mahtavaa sarjakuvaa.
-
Eipä ole täällä Kvaakissa ollut juuri mitään juttua Bilalin uudesta albumista. Ei edes arvostelua jutun muodossa. Kummaa.
Alppari uutisoitiin, kun se ilmestyi Humanoidsilta:
http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=48 (http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=48)
sekä myöhemmin, kun se käänettiin (ks. tämä viestiketju).
Rehellisesti sanottuna syy siihen, miksen ole itse kirjoittanut siitä on se, etten ole onnistunut ruinaamaan kustantamolta arvostelukappaletta (olen pihi).
-
Luulisi olevan kustantajan etu, että albumista kirjoitettaisiin. Ainakaan minä en ole ostanut sitä, koska en ole saanut siitä mitään informaatiota. Tyhmä kustantaja.
Kannattaisi ehkä heidänkin hieman panostaa arvostelijaan.
-
Kustantaja sen paremmin kuin arvostelijakaan eivät voi vaikuttaa siihen, mitä arvosteluja lehdissä julkaistaan. Nykyään asiat ovat hyvin. Parikymmentä vuotta sitten lehdet eivät julkaisseet sarjakuva-arvioita ollenkaan. Ikinä. Mistään sarjakuvasta. Ihan tosi.
Tämä syksy tuntuu sillä sarjakuvan saralla olevan aika tunkuinen. Hyvää matskua tulee enemmän kuin aikoihin. Bilalin tekele on myös aika tuore, notta elä hoppuile.
-
Hirviön uni löytyy hyllystä, joten kaippa se jatko-osakin tulee ostettua. Hienoa taidetta näyttää olevan siinäkin ja pläräilyn perusteella aiko rankkaa goreiluakin.
-
Rehellisesti sanottuna syy siihen, miksen ole itse kirjoittanut siitä on se, etten ole onnistunut ruinaamaan kustantamolta arvostelukappaletta (olen pihi).
Kiinnostaisi vain tietää. Kun olet noin niinkuin kriitikko, niin tuleeko ostettua kuinka usein sarjakuvia. Vai oletatko aina, että saat albumit ilmaiseksi?
Mielestäni kriitikko ja ostaja ovat eriarvoisessa asemassa, sillä ostaja joutuu väkisinkin miettimään oliko jokin teos sen rahan arvoinen, jonka siihen joutui sijoittamaan. Kriitikko ei.
Mutta tietenkään kriitikolta ei voi vaatia albumien ostamista, mutta tämmöinenkin ristiriita kriitikon ja tavallisen lukijan välillä on.
Itselläni on pressikortti ja sen takia tulee käytyä kaiken maailman messuilla ja museoissa. Jos niissä kävisi omalla rahalla, suhtautumiseni ei olisi ollenkaan niin ennakkoluulotonta ja avaraa.
-
Kiinnostaisi vain tietää. Kun olet noin niinkuin kriitikko, niin tuleeko ostettua kuinka usein sarjakuvia. Vai oletatko aina, että saat albumit ilmaiseksi?
Ostan sarjakuvia viikoittain. Joistain niistä kirjoitan. Arvostelukappaleita saan pari kuussa eri kustantajilta ja tekijöiltä, lähinnä jos pyydän itse.
Mielestäni kriitikko ja ostaja ovat eriarvoisessa asemassa, sillä ostaja joutuu väkisinkin miettimään oliko jokin teos sen rahan arvoinen, jonka siihen joutui sijoittamaan. Kriitikko ei.
Hinta-laatusuhde (miten se kulloinkin määritellään) on asia, josta voi, ja kannattaakin, arviossa kirjoittaa, etenkin jos sisällön ja hinnan välillä on ristiriita (hyvää halvalla / huonoa kalliilla). Eli siis vaikkei sitä "väkisin" joutuisikaan pohtimaan, kannattaa silti.
-
Olisihan se moraalitonta, jos kriitikko joutuisi maksamaan siitä, että saa edun arvostella jonkin teoksen.
Mitä kriitikko muuten toteaa sarjakuvasta, jota hän itse vihaa, mutta joka on älden suosittu? Toteaako tylysti universaalin totuutensa ;D vai myöntääkö nöyrästi, että "Kai tässä jotain on, mutt en ymmärrä tätä silti".
-
Eipä ole täällä Kvaakissa ollut juuri mitään juttua Bilalin uudesta albumista. Ei edes arvostelua jutun muodossa. Kummaa.
Onko 32. joulukuuta niin huono, että siitä vaietaan totaalisesti? Vaiko vain niin epäkiinnostava, ettei sitä ole tullut edes luettua?
Olen silmäillyt sitä kirjakaupassa, mutta nopeasti tarkasteltuna kuvat näyttävät jotenkin töksähteleviltä, eivät kovin "imeviltä". Myönteisen ostopäätöksen tehdäkseni tarvitsisin kuulla kehuja kyseisestä teoksesta.
Terroristit, Metsästysretki, Staden som inte fanns, kaikki mielestäni mahtavaa sarjakuvaa.
Missään nimessä 32. joulukuuta ei ole epäkiinnostava, päin vastoin. Ongelmana on että sisältö jyrää tarinan alleen ja jos Hirviön unen sisältämän henkilöiden esittelyn jälkeen odotat suoraviivaisempaa tarinaa tulet pettymään. Teema siirtyy etnisyydestä enemmän kulttuuriin ja yleisemmin maailmankuvan kehittymiseen.
Luin muuten Jumalattoman näytelmän juuri uudestaan ja Sarajevo-trilogian parin ekaan osaan verrattuna se tuntuu lähinnä Avaruuden korkeajännitykseltä.
-
Luin muuten Jumalattoman näytelmän juuri uudestaan ja Sarajevo-trilogian parin ekaan osaan verrattuna se tuntuu lähinnä Avaruuden korkeajännitykseltä.
Jumalaton näytelmä ei ole koskaan kuulunut henkilökohtaisiin suosikkeihini, vaikka onkin upeasti piirretty. Mutta sehän ei yksin riitä.
Mielestäni Bilalin tuotannon taso laski ratkaisevasti silloin, kun hän lopetti yhteistyönsä Christinin kanssa.
Olisin tosiaan kaivannut suoraviivaisempaa toimintaa Hirviön unen jälkeen. Sarjakuvaruuduissakaan ei ole oikein kaipaamaani sujuvuutta, ruudut ovat enemmänkin
yksittäisiä maalauksia, kuin sarjakuvaa.
Eli taitaapi jäädä 32. joulukuuta ostamatta, voihan sen lainata kirjastostakin.
-
Uusimmassa Tähtivaeltajassa Toni Jerrman teilaa 32. joulukuuta-albun aika totaalisesti, kun taas tuoreimmassa Sarjainfossa Ville Hänninen oli myönteisempi. Makuasioita nämä aina ovat.
Tiedänpä ihmisen, joka ei katso telkastaan elokuvaa, jos kyseinen raina ei ole saanut Aamulehdessä vähintään kolmea tähteä...
-
Makuasioita nämä aina ovat.
Tiedänpä ihmisen, joka ei katso telkastaan elokuvaa, jos kyseinen raina ei ole saanut Aamulehdessä vähintään kolmea tähteä...
Onneksi tuo toimii myös toisin päin ;) Yleensä ne kahden tähden leffat tuppaavat olemaan omaan mieleen. Ja Turun-Sanomien Tapani Maskulan (mikäli nimen oikein muistan) arvioissa en muita leffoja menisikään katsomaan, kun niitä jotka ovat saaneet yhden tähden.
-
??? Menisit siis katsomaan Koivusalon Sibeliuksen (Maskula: yksi tähti) mutta et Dogvillea tai Happiness:ia (Maskula: viisi tähteä) 8)
Joo, no, oma harkinta ja järjen käyttö on yleensä toimiva yhdistelmä. Bilalilla ei oikein rytmitys aina pelaa, on todella upeita kuvia, jotka tuntuvat tosin tarinaa ajatellen hiukan tarpeettomilta, ja sitten taas Enki pulputtaa puhetta koko sivun täyteen. Pitää nyt lukea tuo 32. joulukuuta itse ennen kuin sanon siitä mitn enempää.
-
Keskustelua Maskulasta:
http://www.hohto.to/forums/index.php?board=1;action=display;threadid=15086
Pari viestiä tuosta alaspäin.
-
Usklataudun kommentoimaan tuota 32. Joulukuuta teosta, vaikka aihe onkin jotenkin harhautunut Tapani Maskulaan... sellaista sattuu.
Juuu... eli mielestäni tämä 32. joulukuuta oli parempi, kuin Hirviön Uni. Minusta se ei ollut sen töksähtelevämpi tai huonommin rytmitetty... itseasiassa tarina meni mielestäni sujuvammin eteenpäin. Tämän sarjakuvan loppu jättää myös sellaisen olon, että "ÄKKIÄ JATKOA!"... mikä on mielestäni merkki siitä, että tarina on ollut mielenkiintoinen.
-
Jep, kuumottaa todella ajatus kolmannesta albumista, Bilalilla on kyllä haastetta kuroa teemat ja tarina yhteen viimeisessä albumissa.
-
Nyt on mahdollisuus lukea miten tarina päättyy! Bilalin Neljä? on löytänyt tiensä kauppojen hyllyille ja Suomalaisessa hintaa oli vain 11.90. Vielä en ole ennättänyt albumia lukea, mutta nyt jo uskallan väittää, että hinta-laatu-suhde on erinomainen. Kuvat näyttävät jälleen kerran upeilta.
-
Vähän erikoisia nämä vaatimukset että Bilalin on tehtävä yhteenveto kaikesta tapahtuneesta ja selvittää missä tässä mennään. Minustakin sdarja on sekava kokonaisuus mutta Euroopan historia (ja vielä vähemmän Balkanin) ei ole kovin selkeä ja lineaarinen tarina. Miksi siis meidän tulevaisuudelta odotetaan että se noudattaisi jotain Hollywood-kaavaa tyyliin Fukuyaman historian loppu, kaikki olemme onnellisia kokoomuslaisia ja rauha maassa?
-
Ostin muistaakseni keskiviikkona tuon Bilal: Neljä? -albumin. Suomalaisen tarjouksesta minäkin. Albumia on koitettu lukea tässä useampaan kertaan, mutta aina into häviää kesken kaiken. Ei voi sanoa että koko neljän albumin tarina tässä lopussa aukeutuisi. Harmittavaisen sekavaa tavaraa.
Pidän kyllä Bilalin alkuaikojen tuotannosta huomattavasti enemmän. Tämä ei vain enää uppoa, vaikka piirrosjäljessä ei ole moittimista.
-
Huomasinpa tämänkin lähinnä sen takia, että uusimmasta albumista on avattu vastaava keskustelu.
Lyhyt arvostelu: Paskaa.
Pidempi arvostelu: Bilal on jo vuosia sitten hautautunut jonnekin taidesekoilujen pariin. Enää ei näköjään selkeästi seurattavalla juonella ja järjellisellä dialogilla ole mitään merkitystä. Suorastaan pitkästyttävää luettavaa. Tämän albumisarjan ensimmäinen osa oli kohtuullisen luettava, seuraavakin ehkä. Tosin voin olla muistoissani harhautunut, sillä ne olivat melkoisen tyhjänpäiväisiä joka tapauksessa. Tämä sen sijaan oli jo silkkaa kidutusta.
Tokihan paskempienkin tekijöiden töitä julkaistaan. Mutta sehän tässä harmittaakin, että yksi eurooppalaisen sarjakuvan suurista nimistä on vajonnut lillumaan jonnekin artsy-fartsiuden ihmemaahan. Millaista potentiaalin haaskauska.
Eikä se kuvitus ole oikeasti yhtä skarppia ja elävää kuin aikaisemmin. Hahmoilla on kaikilla sama ilme naamalla, anatomia ei ole aina erityisen luontevaa ja muutenkin kädenjälki on sotkuista.
Jumalainen näytelmä jäänee edelleen Bilalilta siksi suureksi suosikikseni. Siinä on oikeastaan kaikki kohdallaan. Siihen verrattuna 32. joulukuuta sen sijaan on jotain pössyssä vasemmalla kädellä piirrettyä.
-
Minulla on ollut aina ongelma Bilalin töiden kanssa. Osaahan mies piirtää ja yksittäiset kuvat ovat älyttömän upeita, mutta jälki on niin perhanan jäykkää ja tarinat tyhjänpäiväisiä ettei vain uppoa ei niin millään. Pierre Christin on taatusti laatukirjoittaja ja yhteistyön hedelmät Bilalin soolotuotantoa antoisampia, mutta jokin siinä kuivakkaan tarinankerronnan yhdistämisessä jähmeään kuvakerrontaan aiheuttaa olon että istuisin mieluummin suoneniskennässä kuin lukemassa kaverusten alppareita.
-
Lyhyt arvostelu: Paskaa.
Samaa mieltä.
Olen lukenut tämän quadrologian kaksi ensimmäistä albumia ja se saa riittää.
Huolimattomasti piirrettyjä kuvia ja täysin sekopää tarina. Henkilöitä ei erota toisistaan. Surkeaa kuvakerrontaa, jota ei voi edes kutsua kuvakerronnaksi.
Muistelen hämärästi, että ensimmäistä osaa olisi hehkutettu Hesarin (vai oliko Iltis) arvostelussa, vaikka sekin on ihan samaa paskaa. No, nämä kotomaamme arvostelijathan tiedetään.
(Kvaakissa, on sentään havaittavissa aitoa ja rehellistä sarjakuva-arvostelua, eikä perässähiihtämistä ja kuvien kumartelua.)
Janne T:
Ootko lukenut Bilalin ja Christinin albumit
Terroristit ja Metsästysretki. Minulle ainakin nuo uppoavat ihan kybällä.
-
Janne T:
Ootko lukenut Bilalin ja Christinin albumit
Terroristit ja Metsästysretki. Minulle ainakin nuo uppoavat ihan kybällä.
Metsästysretki tuli joskus koulupoikana luettua. Ehkä sille pitäisi sitten antaa uusi mahdollisuus. Täytyypä katsoa jos kirjastossa tulee vastaan.
-
Mä näin ensi kertaa Metsästyretken jatkiksena Pilotessa. Se oli/on kieleltään kuitenkin niin vaikeaa ranskaa, että en pystynyt sitä lukemaan, vain katsomaan. Mutta Bilalin grafiikka toimii Piloten kiiltävällä paerilla aivan sairaan hyvin!!! Suomalainen albumi on visuaaliselta anniltaan siihen verrattuna vain kalpea haamu. Vaikka onkin aika komea teos sekin. ;)
-
Jumalaton näytelmä tuli luettua aikana, jolloin mikä tahansa scifi kolahti. Ostin sen sitten omaksikin, mutta kahden lukukerran jälkeen ei ole enää ollut mitään haluja tarttua opukseen. Unien vankila tuli ostamisen jälkeen luettua kertaalleen, samoin Kylmä päiväntasaaja on kerran kirjastosta tullut lainattua.
Ei auta, kyllä Bilalin tekeleet ovat jo kauan olleet sekavaa soopaa ilman sen kummempaa sisältöä. Lystikästä vain todeta, ettei niitä voinut haukkua julkisesti ennen kuin pahimmatkin "se on Ranskasta, se on siis hyvää" -linjan lukijatkin olivat tuskastuneet.
Pari askelta yksinkertaisempaan suuntaan kuvituksen puolella ja joku kirjoittaja pariksi, niin kyllä Bilalillekin vielä jotain käyttöä löytyisi.
-
Onko Terroristit sama kuin Koston veljeskunta? Ruotsiksi se oli muistaakseni Terroristerna.
On.
Mulla on tuo ruotsi-versio.
Siitä tuo väärä nimi.
Kiitos korjauksesta.