Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : Lurker 02.04.2005 klo 10:07:02
-
Ylläpito tiedottaa: Eristin tämän aiheen omakseen kun keskustelu eksyi toisessa ketjussa pahasti sivuraiteelle. Reima
Justenin pitkä ja mielenkiintoinen viesti pisti miettimään.
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2492.msg45037#msg45037
Onko mangaa niin paljon tarjolla, että sen kuluttajia voi uhata luku-bulimia. Ahmitaan mangaa pahoinvointiin saakka...
...tai sitten käy niin kuin Don Quijotelle ritariromaanien kanssa, pää menee pyörällä ja lopulta tosi ja taru alkavat sekoittua keskenään.
Korjasin linkin. - Petteri
-
Minulle iski "lukubulimia" fantasiakirjallisuudessa. Sitä tuli ahmittua sangen ripeällä tahdilla, kunnes yhdessä vaiheessa yhtä kirjaa taas lukiessa totesi, että nyt ei kyllä jaksa enää. Tämä tapahtui ennen kuin Harry Potteria oli ehtinyt ilmestyä.
Ehkä tämä taas on vahvistanut anime/manga-harrastustani.
-
Kyllähän tuo mitan täyttyminen on erittäin mahdollista, mutta en sanoisi sitä vain mangan uhaksi.
Sama riskihän on myös Ryhmä-X:llä, Hämähäkkimiehellä, Batmanillä ja jopa Sandman tyylisellä sarjakuvalla.
Ei ihminen kestä mukaviakaan asioita määräänsä enempää.
Liiasta karkin syönnistäkin tulee masu kipiäksi.
Mangaa tursuaa joka tuutista, eikä tällöin ole mikään ihme jos mitta täyttyy.
Tasapaino pitää muistaa!
Ei niitä Sadmaneja ja Sandman tyylisiä sarjiksiakaan pidä pinota yhdeksi torniksi ja lukea vain siitä tornista.
Täytyy lukea vähän Sandmania ja vetää sitten Maailman vahvinta nallea ja tuon päälle hiukan Action Forcea (tai muuta vastaavaa)...Ja sitten luetaan taas vähän Sandmania.
Sama pätee mangaan.
Ei pidä lukea vain mangaa, eikä suinkaan pidä vain sokeasti lähteä tutustumaan nimikkeeseen toisensa perään.
Ennen kuin aloittaa uuden sarjakuva nimikkeen seuraamisen (niin mangan kuin muidenkin tyylilajien kohdalla) on suositeltavaa (muttei pakollista), että suorittaa pientä etsivä työtä.
Selvittää kuinka suosittu kyseinen nimike on ja vähän tietoja siitä, mihin on oikein sekaantumassa.
Tämän jälkeen pitää pohtia vaikuttaako silmäilyn alla oleva kohde nimensä perusteella mielenkiintoiselta (joskus pelkkä sarjakuvan nimi on niin hyvä, että sitä alkaa melkeinpä lukemaan jo pelkän nimensä takia. Joskus taas aivan hirveän nimen taakse piiloutuu ensiluokkaisen hienoa sarjakuvaa).
Kun tämä on ohi pitää junnata päätöksensä kanssa ja selata käsissä olevaa kohdetta huolella, monta kertaa ja pitkään.
Täytyy miettiä tarkoin, että jaksaako sitä nyt kuitenkaan alkaa tutustumaan juuri tähän sarjakuvaan, vai otetaanko sittenkin tuo viereinen.
Ja näitä seikkoja pitää miettiä mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hartaasti.
Näin ainakin minun kohdallani.
Asiaan tietenkin voi vaikuttaa se, että olen köyhä opiskelijan renttu, jolle sarjakuvalehden ostaminen tietää viikon paastoa (jonka aikana illallinen haetaan lähikapakan roskiksesta ja aamiaiseksi syödään lattian alta löytyviä torakoitta).
Mutta eipä ole vielä tullut luku-bulimia vastaan, eikä ole pahemmin tullut petyttyä.
-
Nykyään voi saada ähkyn ihan mistä vaan, jos on laajakaista, kyky käyttää Bittorrentia ja liikaa vapaa-aikaa.
-
"Animeähkystä" ollut puhetta.
Elämässä tuntuu olevan niin, että kaikesta kulttuuritarjonnasta 95% on enemmän tai vähemmän roskaa. Oli kyse sitten elokuvista, fantasiakirjoista, shoujo-mangasta, lonkerohentaianimesta tai tietokonepeleistä. Kun törmää siihen laadukkaampaan viiteen prosenttiin, se automaattisesti laskee jäljellä olevan 95%:n arvostusta - miksi tuhlata aikaa tähän, kun on paljon parempaakin tarjolla?
Kun kaikki on nähty ja koettu, kyllästyshän siinä iskee, ja äkkiseltään alkaa etsiä intoa uusista asioista. Minä olen sen verran kulttuuriholisti, että osaan kyllä nauttia siitä viidestä prosentista, mutta myös siinä määrin jo vanha, että enää en jaksa intoilla suuresta kuonamäärästä vain siksi, että se on tullut Japanista tai että sen on kirjoittanut vaikkapa Guy Gavriel Kay.
Pääasia, että löytää omat suosikkinsa. Ehkä siinä ei sitten pääse mukaan mihinkään suunnattomiin alakulttuureihin, mutta mitäpä moisilla. Aikansa kutakin.
-
Minä olen melko kyllästynyt mangaan ja animeen. Molemmat kiinnostivat minua hurjasti joskus pari vuotta sitten, mutta silloin ei vielä ollut nimikkeitä tarjolla niin paljon, kuin nykyään. Nyt, kun sitten voisin aivan helposti laittaa kaikki rahani Japanin ihmeisiin, ei enää huvitakaan.
Kyllästymiseni ei tosin johdu siitä, että olisin ahminut liikaa. Olin varmaankin sellainen muka-fani, joka piti animesta vain, koska se oli uutta ja sillä oli kiva ärsyttää tietämättömiä vanhempia ja uskotella kuuluvansa johonkin alakulttuuriin. Nyt olen sentään kasvanut sen verran, etten ihquta jotain vain sen perusteella, missä se on tehty.
-
Itse olen siitä harvinainen tyyppi, että Ranma ½:n uudet pokkarit onnistuvat edelleen naurattamaan. Vaikka pidän vakavammastakin mangasta, kuten Lone Wolf & Cub, Samurai Executioner ja Crying Freeman niin kyllä Ranma edelleen onnistuu viihdyttämään oikein hyvin.
Nykyään en ehkä ole aivan samanlanen japani-intoilija kuin ennen mutta kyllä edelleen pidän monia japanilaisia teoksia omien alueidensa huipulla.
Kyuuhan sanoi eilisessä Otaku-dokumenttisarjan osassa, ettei manga tai anime sulje pois myös muita juttuja vaan ne tulevat niiden rinnalle. Kyllä minä edelleen pidän joistakin Disney-leffoista vaikka ne mielestäni häviävätkin vaikkapa Ghiblin tuotannolle ja Batmanista pidän edelleen.
-
Kaikkeen kyllästyy, jos sitä harrastaa liiaksi.
Välillä on hyvä ottaa tiettyä etäisyyttä asiaan ku asiaan.
Kokeilla rohkeasti jotain muuta.
Itse en ole niin syvällä anime/manga-maailmassa,
että voisin sanoa olevani kyllästynyt - päinvastoin...
Olen päättänyt aloittaa käsikirjoittamisen (mangan suuntaisesti)
ja ehkä siinä sivussa verrytellä hiukan piirrustustaitojani Jaappanin suuntaan.
_______________________________________ __________________________
Valvoja edit: Hymiörivistö lähti kvaakin netiketin hengessä. Have a nice day.
-
Itse olen tykkäillyt japanilaisista jutuista jo kauan ennen mitään japanibuumeja. Japani kiinnostaa noin yleensä... ei vain anime ja manga. Itse jopa luen länsimaista sarjakuvaa huomattavasti enemmän, kuin japanilaista, joten olen kuitenkin enemmän sarjakuvaharrastaja, kuin vain manga tai anime harrastaja. Vaikka opiskelen japania, luen mangaa, katselen animea (ja muita japanilaisia elokuvia) ei ähkyä ole tullut. Jos on oikeasti kiinnostunut jostakin, niin ei siitä pitäisi tulla mitään yliannostusta (paitsi ehkä ruuan suhteen...). Tuskin kitaristikaan kovin helposti saa ähkyä kitarasta, vaikka soittaisi sitä 50 vuotta.
Animessa ja mangassa on paljon pa... kakkaa, mutta niin on kaikessa muussakin. Ei siinä sonnassa tarvitse rypeä, kun voi poimia ne jutut mistä itse pitää.
Ja mangassakin on niin paljon vaihtelua, että jos kyllästyy mangaan, niin silloin kyllästyy sarjakuvaan... Miksi se, että kyllästyisi vaikkapa Ranmaan vaikuttaisi yhtään siihen, miten suhtautuu esimerkiksi Battle Angel Alitaan tai Lone Wolf and Cubiin.....?
-
Itse olen tykkäillyt japanilaisista jutuista jo kauan ennen mitään japanibuumeja.
Muistan olleeni minäkin tykänneeni siitä jo ennen tätä nykyistä innostusta. Mutta kun Dragonball ja sitä seuraavat sarjat tulivat, niin kyllästyinkin sitten aika nopeasti. Ehkä syynä on se, että lyhyen ajan sisällä aloitettiin monta sarjaa, jotka kaikki olivat aika saman oloisia. Uutuuden- ja erilaisuudenviehätys karisi nopeasti pois ja kun sitä ei ollut, niin ei ainakaan minulle löytynyt sitten mitään, mikä olisi pitänyt kiinnostuksen yllä.
Mutta ehkä Suomessakin tarjonnan lisääntyessä lisääntyy myös tarjonnan erilaisuus...
-
Muistan olleeni minäkin tykänneeni siitä jo ennen tätä nykyistä innostusta. Mutta kun Dragonball ja sitä seuraavat sarjat tulivat, niin kyllästyinkin sitten aika nopeasti. Ehkä syynä on se, että lyhyen ajan sisällä aloitettiin monta sarjaa, jotka kaikki olivat aika saman oloisia.
Juu... siis tarkoitin sitä, että ihan pienstä asti japanilaiset jutut ovat kiinnostaneet. Siis kauan ennen kuin suomessa alettiin julkaisemaan Dragonballia...
Eikä Dragonballin tai muiden melko tasottomien mangojen julkaisu minua ainakaan häiritse. Ei niiden hyvien juttujen arvo tai taso kuitenkaan mihinkään laske.
-
Juu... siis tarkoitin sitä, että ihan pienstä asti japanilaiset jutut ovat kiinnostaneet. Siis kauan ennen kuin suomessa alettiin julkaisemaan Dragonballia...
Joo tajusin sen. Mulla ei ihan mitään yleistä Japani-innostusta ole ollut vaikka ninjaa olikin kiva leikkiä muksuna, kun oli nähny jonkun jänskän ninjafilmin (joita 80-luvulla oli aika määrä).
Eikä Dragonballin tai muiden melko tasottomien mangojen julkaisu minua ainakaan häiritse. Ei niiden hyvien juttujen arvo tai taso kuitenkaan mihinkään laske.
Mulla tässä vaikuttaa tietenkin se, että manga ei kiinnosta mua niin paljoa, että jaksaisin etsiskellä sieltä seasta niitä kiinnostavia juttuja, joita varmasti myös on. Mun kosketus mangaan on siis lähes yksinomaan se, mitä suomeksi julkaistaan.
-
Mangaa kun on tullut luettuja jo liki vuosikymmen länsimaisen sarjakuvan ohella, on tullut huomattua, että molemmista löytyy omat kliseensä. Mangassahan on se tyypillinen tyyli tehdä päälle 30 osaisia megasarjoja joissa juoni ei etene hiuskarvan vertaa ja henkilöt kiertävät samoja vanhoja asioita voluumista ja sarjasta toiseen. Nämä mainstream manga tuotteet tosiaan ottavat jo hiukan päähän ja minulle ne ovat lähes kertakäyttöviihdettä johon on turha tuhlata rahaa. Luenkin nykyään pääasissa "lyhyitä erikoisia" mangasarjoja joista löytyy vielä omalaatuisiakin tekeleitä. Minun Hyllystä löytyvän yli kymmenen osaisten sarjojen määrän laskee yhden käden sormilla ja vielä sormia käyttämättä. Sopii vain toivoa, että mangan vielä yleistyttyä Suomessa aletaan kääntämään vähän erikoisempiakin tekeleitä eikä vain aina sitä saman hutun uutta muunnosta.
-
Mulla tässä vaikuttaa tietenkin se, että manga ei kiinnosta mua niin paljoa, että jaksaisin etsiskellä sieltä seasta niitä kiinnostavia juttuja, joita varmasti myös on. Mun kosketus mangaan on siis lähes yksinomaan se, mitä suomeksi julkaistaan.
Oletko lukenut Keiji Nakazawan Hiroshiman pojan? Sentään eka suomeksi ja Paul Gravettin mukaan eka länsimaissa yleensäkään käännetty manga.
-
Jaa-a, minen ainakaan oo vielä kyllästymässä :D
Tosin en oo kun muutaman kuukauden mangaa lukenu/kattonu vähän animee, mutten varmaan kyllä kyllästy. Animen takia pitää hommata koneeseen polttava dvd-asema, että pääsee imuroimaan ohjelmaa kunnolla ja saa ne sit pois koneelta.
Mut noin yleisesti voi olla, et tää mangajuttu Suomessa on ohimenevä muoti, nyt niitä sarjoja suomennetaan innolla ja uusia tulee, mut kuinka kauan?
-
Animen takia pitää hommata koneeseen polttava dvd-asema, että pääsee imuroimaan ohjelmaa kunnolla ja saa ne sit pois koneelta.
Hienoa, että osaat arvostaa tekijöiden näkemää vaivaa... :P Tekijöille varmasti todella mieluinen "fani".
-
Oletko lukenut Keiji Nakazawan Hiroshiman pojan?
En, vaikka kyllä tiedän sen. Odottelen, jos se vaikka joskus tulisi eteen kokonaisena (suomeksihan julkaistiin vain ensimmäinen osa), niin voisin lukeakin.
Animen takia pitää hommata koneeseen polttava dvd-asema, että pääsee imuroimaan ohjelmaa kunnolla ja saa ne sit pois koneelta.
Ei suinkaan. Helpommalla pääset, jos ostat lempianimesi ihan alkuperäisenä. Samalla saat levyn mukana hienon kotelon kansipapereineen, eikä dvd-hylly näytä joltakin piraatin hyllyltä.
-
jaa. Ei sitä saa mistään :P
Ihan sama.
Kiitos vaan hyväksynnästä.
-
joo itsekkin luin vielä joskus paljooonn marvel tuotantoa mutta jotenkin se vain rupi tympimään ja päätin siirtyä mangaan.Ja olen nyt lukenut melkein vuoden DB kirjoja ;)
-
Minä olen melko kyllästynyt mangaan ja animeen. Molemmat kiinnostivat minua hurjasti joskus pari vuotta sitten, mutta silloin ei vielä ollut nimikkeitä tarjolla niin paljon, kuin nykyään. Nyt, kun sitten voisin aivan helposti laittaa kaikki rahani Japanin ihmeisiin, ei enää huvitakaan.
joo itsekkin luin vielä joskus paljooonn marvel tuotantoa mutta jotenkin se vain rupi tympimään ja päätin siirtyä mangaan.Ja olen nyt lukenut melkein vuoden DB kirjoja ;)
Nämähän ovat nyt sitten aika tarkkaan sitä, mitä maru on kironnut ketjussa "Anime ja manga, tämän päivän muoti-ilmiöt..."
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2525.0
Ei sikäli. Muoti-ilmiöt ovat varsin luonnollinen asia ja mielestäni on useissa tapauksissa aika tylsä ihminen, jos ei koskaan innostu jostain asiasta vain sen vuoksi, että se sattuu olemaan uutuudenviehättävä.
Sen puoleen, kuten muutama muukin täällä, olen itse aika tasainen mangan ja Marvelinkin suhteen. Marvelia on tullut seurattua vuodesta 84 lähtien (tai jotain semmoista) ja edelleen (taas vaihteeksi) tulee Ryhmä-X tilattuna kotiin. Japani on kiehtonut myös kauan ja manga ja anime liittyvät tähän pysyvän oloiseen kiinnostukseen. Niiden olemassaolosta valistuin joskus vuoden 1995 tienoilla.
Mihinkähän trendiin olen viimeksi kyllästynyt..? En muista. Ne unohtuvat aika pian, vaikka kuinka voimakkaita innostuksia olisivat, siten että pitää oikein kaivella muistiaan niiden palauttamiseksi sinne. Tai sitten nähdä jossain jokin muistutus.
Jojojen comeback oli tuossa joskus, mutta sekin taisi olla jo aika kauan sitten...
IRC-galleria..?
-
Minulle iski "lukubulimia" fantasiakirjallisuudessa. Sitä tuli ahmittua sangen ripeällä tahdilla, kunnes yhdessä vaiheessa yhtä kirjaa taas lukiessa totesi, että nyt ei kyllä jaksa enää. Tämä tapahtui ennen kuin Harry Potteria oli ehtinyt ilmestyä.
Ehkä tämä taas on vahvistanut anime/manga-harrastustani.
Joskus teininä ahmin kaikki Eddingsin kootut sepustukset enkä uskaltanut sen jälkeen koskea fantasiaan pitkällä tikullakaan.
Minulla kyllästyminen liittyy enemmän aiheeseen kuin tiettyyn taiteen tai viihteenalaan. Tällä hetkellä olen totaalisesti kyllästynyt kaikkeen, mihin liittyy magiaa tai yliluonnollisia kykyjä noin ylipäätään. Varauksella, jos löytäisin sarjakuvan tai kirjan, joka käsittelisi KRIITTISESTI, jopa NEGATIIVISESTI magiaa, olisin aika onnellinen. Toinen ähky liittyy supersankareihin, noihin mystisiin miehiin tiukoissa trikoissaan. En pysty kirkumatta katselemaan mitään, missä mahtava voima tuo mukanaa suuren vastuun.
varsinaisesti mangan löysin vasta viime kesänä. mutta huuhaameininkiin kyllästyneenä joudun varovasti valikoimaan mitä tulee ostettua, etten vahingossa tuhlaa opintotukeani jonkun kivan teininoita X:n suuriin maailmanpelastussuunnitelmiin.
Kauhuun en näköjään kyllästy ikinä, koska olen fanittanut Poe-Le Fanu-kumppanit-osastoa jo kohta kymmenen vuotta. Japanilainen kauhu tuo siihen mukavasti uutta näkökulmaa, koska nykyisessä länsimaisessa kauhutuotannossa ainoa pelottava asia on laadun taso. :o
-
En minä vaan ole kyllästynyt animeen enkä mangaan vaikka olen harrastanut nyt noin viisi vuotta joista kolme viimeistä vuotta hyvinkin aktiivisesti.
Riippuu täysin sarjasta kyllästyykö vaiko ei.Pienempänä olin täysin hullaantunut
Pokémoniin ja Digimoniin(öh ei puhuta siitä).Mutta esim Muumit ovat pysyneet suosikkina hamasta alusta lähtien.Nykyään diggailen eniten Inuyashaa,Slayersia,Oh My Goddesia,xxxHolicia,Tsubasa reser voir Chroniclea,
Ruin Exploseria,G-on Projectia(paitsi sen extra jaksoa),Saber Marionetssia,Grave of the firefliesiä,Liikkuvaa linnaa,Kiki's delivery serviciä...
Nöö lista on pitkä,mutta lisään siihen vielä muutamat suosikki anime pelini:
Final Fantasyt erit.X ja X-2,.hackit ja square softin ja Disneyn yhteistyönä tekemän Kingdom Heartsin!!!
-
En minä vaan ole kyllästynyt animeen enkä mangaan vaikka olen harrastanut nyt noin viisi vuotta joista kolme viimeistä vuotta hyvinkin aktiivisesti.
Riippuu täysin sarjasta kyllästyykö vaiko ei.Pienempänä olin täysin hullaantunut
Pokémoniin ja Digimoniin(öh ei puhuta siitä).Mutta esim Muumit ovat pysyneet suosikkina hamasta alusta lähtien.Nykyään diggailen eniten Inuyashaa,Slayersia,Oh My Goddesia,xxxHolicia,Tsubasa reser voir Chroniclea,
Ruin Exploseria,G-on Projectia(paitsi sen extra jaksoa),Saber Marionetssia,Grave of the firefliesiä,Liikkuvaa linnaa,Kiki's delivery serviciä...
Nöö lista on pitkä,mutta lisään siihen vielä muutamat suosikki anime pelini:
Final Fantasyt erit.X ja X-2,.hackit ja square softin ja Disneyn yhteistyönä tekemän Kingdom Heartsin!!!
Mhhh, minäkin olen tällä kannalla, sorry. :P Olen nähnyt kyllä tosin niitäkin mangoja/animeja, jotka ovat kamalia. Esim. Dragon Ball on mielestäni huono.
-
Hahaha.Onneksi on vielä olemassa kaltaisiani,köyhiä,laiskoja ja vieläpä epäonnisia ihmisiä jotka eivät luultavasti koskaan tule saamaan mangasta ja animesta ähkyä.Ei siinä voi paljon yliannostuksia tulla kun mutsi vippaa kuukaudessa korkeintaan 50e "että osta housut".Silloin kun on rahaa niin ei jaksa sitten millään alkaa polkea Fantasiapeleihin.Jaa että olenko kuullut netin ihmeistä?Toki,mutta tietokoneen olen omistanut "jo" 2 kuukautta.Koneen muisti ei ole varsinaisesti tukossa ja muutenkin aika harvoin repeää aikaa rueta näytön eteen istumaan ja lukemaan yhtään mitään.Kaltaiseni ihmiset pitävät Suomen Japanifiksaation elossa (aina kunnes jokin muu on in).
-
Mangaahan on Suomessakin todella paljon tarjolla, ja kai siitä voi jonkinlaisen luku-bulimiankin saada...Mutta kai ihmisellä nyt sen verran itsekuria pitää olla että pystyy pitämään sarjakuvien lukemisen ja todellisen elämän erossa toisistaan. Pitää miettiä itse, mitä lukee ja kuinka paljon, ja miten pitkälle aikoo mennä sen sarjakuvan takia.
Itse luen mangaa melkein aina kun saatavilla on, mutta ei se mulle mikään hirveän suuri juttu ole.
Toiset kyllästyy nopeammin ja toiset ei lainkaan, meitä ihmisiä on niin moneen junaan ;D
-
Ja sitten on tietysti niitä niin sanottuja "sarjakuvaharrastajia"...
-
PTJ, viitsitkö laajentaa? Kuulostaa mielenkiintoiselta mutta mun sarkasmin ymmärrys - jos tuo sitä oli - on aika heikko. Muilla ei ole varmaan ongelmia, mutta kiinnostais kuulla lisää :)
-
mielelläni kyllä lukisin kunnon paksun eurooppalaisen sarjakuvan kuin mangaa
-
Niin no, onhan se vähän hassua että japanilaisiin sarjakuviin perehtyvää saatetaan pitää nörttinä mutta länsimaiset sarjakuvat ovat korkeakulttuuria. Harrastaminen on kuitenkin aika kokonaisvaltainen piirre ihmisessä, eikä määritelmäksi riitä että lukee sen uusimman pokkarin silloin tällöin.
-
Kaikessa genretaiteessa tuppaa olemaan vähän sama ongelma: niissä kierrätetään tiettyjä teemoja, ideaali- ja stereotyyppejä ja vielä konventioitakin. Niistä kyllä nauttii aikansa, varsinkin jos ne iskevät kulloiseenkin elämäntilanteeseen ja harrastajaan jollain salaperäisellä henkilökohtaisella tasolla, mutta ihmisten muuttuessa ja nautitun määrän lisääntyessä sitä alkaa vaatia lisää.
Tämä tapahtuu kovin monelle miekka ja magia -fantasiakirjallisuuden parissa, kun tuntuu vaan siltä, että kaikki on luettu. Minä olen malliesimerkki niistä, jotka teinivuosinaan ahmivat kaikki em. tyyliset fantsukirjat, mutta enää ei niihin koske pitkällä tikullakaan. Ainoastaan lajityypin valiot maistuvat (niminä J.R.R. Tolkien, Guy Gavriel Kay ja George R.R. Martin), mutta kynnys niidenkin aloittamiseen on aika korkea.
Jos laajennetaan fantasian käsitettä sinne "spekulatiivinen fiktio" -suuntaan, sitten toki kirjoja tulee luettua vaikka miten paljon. Tämänhetkisiä tykkinimiä uudemmista tekijöistä ovat mm. Jeff VanderMeer, China Mieville ja Jonathan Carroll.
Animen ja mangan suhteen on käynyt vähän samalla lailla. Niitä täällä tulvivia pikkuhauskoja toimintasarjoja, malliin animen puolelta Slayers tai mangan puolelta Dragonball, ei nyt vaan enää jaksa. Sarjat, jotka käsittelevät peruskoulun tai lukion teiniromansseja, ensirakkauksia (ellei käsittelytapa ole tosi vilpittömän upea, kuten Craig Thompsonin sarjakuvassa Blankets) menevät ihan surutta ohi, kiitos vaan. Perustoimintakauraa ei kestä, ei sellaista, jossa hupsu sankarijoukko matkaa paikasta toiseen jonkin tehtävän tai kliseisen motiivin vuoksi. (Ellei näissäkin ole jotain erityisen upeaa.)
Vilpittömät teokset tai vähän varttuneemmat teemat maistuisivat, mutta niitä ei tunnu tulevan eteen. Kukaan ei oikein osaa suositellakaan moista mangaa tai animea, vaikka täälläkin olen kysellyt jo sen n kertaa. Kun sanon, että haluan aikuiseen makuun sopivaa mangaa tai animea, kaikki tunkevat nokan eteen rupista hentaita. En minä semmoista, vaan yksinkertaisesti tavaraa, josta ei tule oloa, että "tämä on suunnattu minua 10 vuotta nuoremmille" ja jossa on jonkin sortin älykästä sisältöä, tyylikästä taidetta, kaunista kerrontaa ja jotain ... kosketuspintaa. Sellaisia, jotka ovat rehellisen hyviä töitä. Sellaisia, jotka haluaa katsoa siksi, mitä ne ovat - ei siksi, että joku hupsu japanilainen ne on tehnyt suurine silmineen.
Ghiblin työt ovat tästä malliesimerkkejä. Niitä katsoessa ei tule sitä ikävää myötähäpeän tunnetta, jota vaikka NGE pikkufilosofioineen tai Slayers huvituksineen tai joku Escaflowne "eeppisyyksineen" tänä päivänä aiheuttaa. Akirakin toimii.
Eurooppalaisessa - ja myös amerikkalaisessa - sarjakuvassa tällaista aikuisempaa tavaraa on helppo löytää. (Genre)kirjallisuudessa vielä helpommin. Vaan missä ovat ne Japanin jeffreybrownit, villerannat, herget, craigthompsonit sun muut kun heitä kaivataan? Missä mangan Mieville? Saa vinkata!
(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)
-
Animesta voin suositella "aikuisille" ainakin seuraavia:
Kino's Journey
Perfect Blue
Patlabor
Memories
Barefoot Gen
Jin-Roh
Ghost in the Shell (Innocence)
Nyt ei tule äkkiseltään muita mieleen... paitsi tietysti Ghiblin puolelta.
-
Animesta voin suositella "aikuisille" ainakin seuraavia:
... snipsnip...
Nyt ei tule äkkiseltään muita mieleen... paitsi tietysti Ghiblin puolelta.
Kiitoksia, noita voisi joskus katsella, jos käsiinsä sattuu saamaan. Lisää tällaisia listoja kovasti toivoisin. :)
-
Ole hyvä.
Lisäisin vielä, että ensimmäisessä Patalabor-leffassa on vielä hiemn "lapsellisuutta" mukana, mutta erityisesti toinen osa on oikein vakuuttavaa tavaraa.
Ainakin Kino's Journey (sarja), Memories, Jin-Roh ja GitS (eri muodoissaan) löytyvät ihan virallisesti Suomesta.
-
Kauhia kauhia, Wilpurihan unohti Perfect Bluen lisäksi Satoshi Konin kokonaan. Elikkäs Tokyo Godfathers ja Millennium Actress, joista edellinen on "ei-lapsilta-kielletty" -kategoriaan putoava joulutarina perhesuhteiden merkityksestä (kolme koditonta yrittää löytää löytölapsen vanhemmat), ja jälkimmäinen taas mielenkiintoisesti elokuvan sisäistä totuutta ja fiktiota limittävä elokuva, jossa tehdään dokumenttia takavuosien idolinäyttelijättärestä. Molemmat erittäin suositeltavia.
Ja tietysti on sitten se Konin uusi sarja, Paranoia Agent, joka myös löytyy suomijulkaisuna.
Mutta älkäätten Cowboy Bebopia unohtako! Vaikka pinnalla on tulevaisuuden palkkionmetsästäjiä, sarjan syvemmät pohjavirtaukset käyttävät teemoinaan menneisyyttä. Siitä se oikeastaan kertookin. Ja kaiken päällä soi Yoko Kannon säveltämä musiikki, josta löytyykin about kaikki musiikin lajityypit.
Edit:
Tässä on Time.comixin (http://www.time.com/time/columnist/arnold/article/0,9565,781511,00.html) juttu, jossa käsitellään sitä, ja toista "nouvelle mangaa", Kazuichi Hanawan Doing Timea.
Onko väärin saada ikäviä väristyksiä aina kun näkee jonkun käyttävän sanaa "comix"?
-
(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)
Barefoot Gen
Käyhän se noinkin.
Mutta vakavasti. En ole tätä mangaa itse lukenut, mutta satun tietämään, että siitä oli valittu ruutu kirjamessujen mangapaneelin taustakuvaan juuri sen takia, että se edustaa mangan aikuisempaa suuntausta: Jiro Taniguchin Walking man (Aruku Hito). Tässä on Time.comixin (http://www.time.com/time/columnist/arnold/article/0,9565,781511,00.html) juttu, jossa käsitellään sitä, ja toista "nouvelle mangaa", Kazuichi Hanawan Doing Timea. Ehkä noista voisi vesapai saada vainun.
-
Aikuisemmasta animesta tulee mieleen ainakin Serial Experiments Lain (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=166) ja Haibane Renmei (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=1871), joissa Yoshitoshi ABella on näppinsä pelissä. Varsinkin edellinen oli haastavaa ja mielenkiintoista katsottavaa todellisuuden luonteesta. Vastikään R1-dvd:lle tullut Gankutsuou (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=4194) on myös mielenkiintoinen tapaus, Monte Criston kreivi siirrettynä scifi-ympäristöön. Pidin kirjasta kovin, kun sen vuosia sitten luin, ja sarjan hiukan poikkeava tulkinta tarinasta iski ainakin minuun kovaa. Puhumattakaan jumalaisen hienosta animaatiosta, joka vangitsee kohtuullisen täydellisesti tulevaisuuden aateliston hengen ja saa minun leukani roikkumaan useasti avoimena. Now and then, here and there (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=287) ei ole ihan lapsekasta viihdettä, vaikka pääosissa lapsia onkin. Varsin karua kuvaa vaihtoehtoismaailmasta lapsisotilaineen ja hulluine diktaattoreineen.
Mangan puolelta ei ole hirveästi aikuismaista kamaa tarttunut. Joku Planetes voisi käydä tähän kategoriaan hyvinkin.
PTJ: Minulla ei ole tarpeeksi sanottavaa uutta viestiä varten, mutta pistän tähän linkin Gankutsuo-arvosteluun (http://www.kupoli.net/arvostelut/?id=28). Feel the visuals! Ah, ja onhan meillä Planetes-ketjukin (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4296.0).
-
Aikuisemmasta animesta tulee mieleen ainakin Serial Experiments Lain (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=166)
Serial Experiments Lain ei ollut kyllä lainkaan sitä. Ehkä jonkin sortin ABe-tutkimus se oli, mutta sisällöllisesti se kolisi tyhjyyttään ja varsinkin loppua kohti muuttui täydellisen mielenkiinnottomaksi tuubaksi. Sääli. Joka tapauksessa, kiitoksia kaikista vinkeistä, näitä sitten tsekkauslistalle laitettakoon. Lupaan sanoa jokaisesta katsomastani tahi lukemastani jotain. :)
-
Itse olen tällä hetkellä rajamailla, sillä minua on jotenkin alkanut hieman häiritä, että itse tutustuin näin animen ja mangan maailmaan pahimman anime ja manga buumin aikana *sigh*
Mutta yritän mielelläni pysyä ei viellä suostuissa animen ja mangan seurassa, sillä kuten Inuyasha, sitä toilotetaan joka paikassa ja se ottaa hieman hermoille, että siitä haluaa nyt rauhaa.
Onneksi sentään ehtiin polttaa jaksot ja pari numeroa hankkia, ennen kuin sitä alettiin pahemmin hoilaan.
Mutta en pahemmin ole katsellut ja lukenut animea, kun ei ole konetta ja se lievittää hermoja. Mutta tietysti yhtä manga sarjaa tulee sopivan hitaasti nyt englanniksi, niin myös senkin suunnalla hermot saa levätä. Joten parasta suunnata katse pitkästä aikaa Marveliin.
-
Eurooppalaisessa - ja myös amerikkalaisessa - sarjakuvassa tällaista aikuisempaa tavaraa on helppo löytää. (Genre)kirjallisuudessa vielä helpommin. Vaan missä ovat ne Japanin jeffreybrownit, villerannat, herget, craigthompsonit sun muut kun heitä kaivataan? Missä mangan Mieville? Saa vinkata!
Makuasioita. Minuun Osamu Tezuka on tehnyt huomattavasti Hergeä suuremman vaikutuksen vaikka Adolfeihin, Black Jackiin ja vastaaviin tutustuin huomattavasti myöhemmällä iällä kuin Tinttiin ja Quickiin ja Flupkeen. Oikeastaan minusta länsimaiset aikuisten sarjakuvat ovat aika kuivaa luettavaa. Viimeisin lukemani länsisarjakuva, jota uskallan väittää jopa koskettavaksi on Raymond Briggsin Ethel & Ernest.
(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)
Tämähän julkaistiin alunperin Weekly Shounen Jumpissa, jossa on julkaistu myös Dragon Ballia. Eli nuorten sarjakuva sekin vaikka onkin riittävän hyvä, että aikuisetkin pitävät siitä. Vertauskohteena Maus julkaistiin aikuisten underground-lehdessä.
-
Serial Experiments Lain ei ollut kyllä lainkaan sitä. Ehkä jonkin sortin ABe-tutkimus se oli, mutta sisällöllisesti se kolisi tyhjyyttään ja varsinkin loppua kohti muuttui täydellisen mielenkiinnottomaksi tuubaksi. Sääli.
Hui, tuuba soi ja raikaa. Myönnettäköön, että katselmuksestani on jo 2,5 vuotta ja tarkat muistikuvat sisällöstä ovat häipyneet tuulen mukana korvasta ulos, mutta muistan kyllä sen tunteen, kun viimeisen jakson loppu tuli. Ihan kuin joku olisi käyttänyt aivoja Rubikin kuutiona ja kääntänyt ainakin pari sivua oikeaan asentoon. Jos lopun monsteriepisodia ei oteta huomioon, Lainin todellisuuden hidas pilkkoutuminen veti minut todella tehokkaasti mukaansa.
Tuubasta ja kolinasta tuli mieleeni Mamoru Oshiin Angel's Egg (http://www.animenfo.com/animetitle,464,hglhvq,angel_s_egg.html), jota en ole itse katsonut (uskallus ei riitä), mutta kommenttien perusteella kyseessä voi olla maailmankaikkeuden mahtavin teos, jonka arvo ymmärretään vasta 1000 vuoden päässä tulevaisuudessa tai sitten hmmm... plagioin... Oshii-tutkimus.
-
Käyhän se noinkin.
Hän sanoi vain lukeneensa sen. Minä suosittelin animea. 8]
PTJ: Ei oikein voi suositella sellaisia leffoja joita ei ole vielä itsekään ehtinyt katsomaan.
-
Eurooppalaisessa - ja myös amerikkalaisessa - sarjakuvassa tällaista aikuisempaa tavaraa on helppo löytää. (Genre)kirjallisuudessa vielä helpommin. Vaan missä ovat ne Japanin jeffreybrownit, villerannat, herget, craigthompsonit sun muut kun heitä kaivataan? Missä mangan Mieville? Saa vinkata!
(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)
Huomasin hämmästyksekseni ettei kukaan ollut vielä suositellut Hiroaki Samura'n Blade of the Immortal'ia.
Toisaalta Japanista löytyy liuta animen ja mangan tekijöitä, joita itse arvostan huomattavasti enemmän kuin jeffreybrowneja, villerantoja, hergejä, craigthompsoneita sekä mievillejä. Makunsa kullakin.
-
Toisaalta Japanista löytyy liuta animen ja mangan tekijöitä, joita itse arvostan huomattavasti enemmän kuin jeffreybrowneja, villerantoja, hergejä, craigthompsoneita sekä mievillejä. Makunsa kullakin.
Mangan jeffreybrowneja, villerantoja, hergejä, craigthompsoneita sekä mievillejä ei ole vielä suomennettu. (No, mangan villerantoja ei tarvitsikaan suomentaa, ainoastaan painaa :P)...
Timo
-
Huomasin hämmästyksekseni ettei kukaan ollut vielä suositellut Hiroaki Samura'n Blade of the Immortal'ia.
Toinen ääni tälle. Ainoa sarja, jota säännöllisesti seuraan tällä hetkellä. Alkuvoimainen tarina, jossa on omat suvantohetkensä ja siloittelemattomat väkivallanpurkauksensa, vetää väkisin puoleensa.
-
Serial Experiments Lain ei ollut kyllä lainkaan sitä. Ehkä jonkin sortin ABe-tutkimus se oli, mutta sisällöllisesti se kolisi tyhjyyttään ja varsinkin loppua kohti muuttui täydellisen mielenkiinnottomaksi tuubaksi. Sääli. Joka tapauksessa, kiitoksia kaikista vinkeistä, näitä sitten tsekkauslistalle laitettakoon. Lupaan sanoa jokaisesta katsomastani tahi lukemastani jotain. :)
Ja montas kertaa olet sattunut katsomaan lävitse? Itse olen seitsemän kertaa ja vieläkin löydän siitä elementtejä, joita tarvitsisi lähempää tutkimusta. Sarja on pitkäikäisin anime, mitä koskaan olen nähnyt ja varmasti pysyy sellaisena, sillä Haibene Renmei eikä Texhnolyze ole laisinkaan päässeet samaan suoritukseen.
Ja itse asiaan: Animen saralta olen kyllästynyt aikoja sitten ja mangakin alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan. Ei kyseessä ole se, että markkinoilla olisi liian paljon, mielestäni päin vastoin, liian vähän. Etenkin scifin saralta, mangatarjonta on jäänyt täysin mitäänsanomattomaksi.
-
Etenkin scifin saralta, mangatarjonta on jäänyt täysin mitäänsanomattomaksi.
Itse suosittelen:
Planetes
Figure 17 (mangaversiosta en osaa sanoa mitään, mutta animena ainakin katsomisen arvoinen)
Cowboy Bebop
Battle Angel Alita
Ja tässä (http://browse.minitokyo.net/science-fiction/) pitkä liuta muuta sci-fi mangaa (joskin en ole kaikkien genreluokituksesta aivan samaa mieltä)
-
Itse suosittelen:
Planetes
Figure 17 (mangaversiosta en osaa sanoa mitään, mutta animena ainakin katsomisen arvoinen)
Cowboy Bebop
Battle Angel Alita
Ja tässä (http://browse.minitokyo.net/science-fiction/) pitkä liuta muuta sci-fi mangaa (joskin en ole kaikkien genreluokituksesta aivan samaa mieltä)
En tarkoittanut niinkään animen saralta (aika paljon sieltä on tullut möngittyä), mutta esim. BAA:n ja Deus Vitaen tyylistä häröilyä olisin odottanut enemmän Viziltä ja Tokyopopilta (tähän voisi tietenkin iskeä Akiran, mutta itseäni kyseinen sarja ei pahemmin kiinnosta graafisesti). Kuten esimerkiksi Gundamit ja juuri tuo Cowboy Bebop perustuu enemmän tai vähemmän komiikkaan ja actioniakin siinä on sen verran reippaasti, että scifiosuus jää aika minimaaliseksi.
-
minä ainakin olen kyllästynyt aku ankkojen taskukirjoihin.
No, ovathan Aku Ankan taskukirjat mangaformaatissa.
-
Ja montas kertaa olet sattunut katsomaan lävitse? Itse olen seitsemän kertaa ja vieläkin löydän siitä elementtejä, joita tarvitsisi lähempää tutkimusta.
Onneksi olkoon. Mä en löytäny ainuttakaan. Ainakaan sellaista elementtiä mikä pistäisi katsomaan sarjan seitsemän kertaa tai edes kerran uusiksi. Päähenkilö oli sympaattinen ja kerronta piti aika mainiosti otteessaan mut osittain senki takia oli niin pettynyt kun mitään tolkullista ei oltu nuoren ihmisen "todellisuuden hitaan pilkkoutumisen" taustalle keksitty.
minä ainakin olen kyllästynyt aku ankkojen taskukirjoihin.
Manga ja anime ovat varmasti oikein virkistävä vaihtoehto taskukirjoihin verrattuna.
-
Melkein mikä vain on aika virkistävää nykyisiin taskukirjoihin verrattuna... :P
Osaisiko joku suositella jotain hyvää hirviöanimea? Jättirobottejahan on vaikka missä, mutta onko jotain legendaarisia monsterijuttuja? ;D Olen erityisen innostunut kaikista jättiötököistä yms.
Esimerkkeinä omistamistani (ja varsin viihdyttävistä) monsteripläjäyksistä vaikka Bio Hunter ja Patlabor 3 (WXIII)...
-
Berserk on täynnä hirviöitä, useimmat heistä vieläpä jumalia ;)
-
Jos isoja ötököitä kaipaat, niin ei ole Nausicaä (http://nausicaa.net/miyazaki/nausicaa/)n voittanutta... Sen ötökkkäkerroin (http://www.angelfire.com/anime/NVOW/Ohmu.html) on uskomaton. Ja on vielä hyvä elokuvakin.
-
Nausikaata on tullut luettua, mutta täytynee tsekata animenkin muodossa (onhan toki Mononokessakin paljon hulvattomia hirvityksiä!).
Vaikka animeen ja mangaan kyllästyisi, niin jättiötököihin ei koskaan!
Kuinkas pitkä sarja tuo Berserkki on? Löytyykö kenties jopa yhtenä boksina?
-
Kuinkas pitkä sarja tuo Berserkki on? Löytyykö kenties jopa yhtenä boksina?
24 osaa, boxiakin löytyy:
http://www.webhallen.com/prod.php?id=24022
-
Etenkin scifin saralta, mangatarjonta on jäänyt täysin mitäänsanomattomaksi.
Tässä yksi poikkeus, 2001 nights: ehkä paras koskaan lukemani scifisarjakuva. Tiedettä ilman mitään tähtien sottailua.
http://www.netjaunt.com/manga/2001.html
-
Olen erityisen innostunut kaikista jättiötököistä yms.
Blue Gender (http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/anime.php?id=253) on aikalailla täydellinen paketti ötökkäanimea. Löytyy halvahkona boksina vaikka Dvdpacificista.
-
Katselinpa Amazonissa ja Lambiekin kuvanäytteistä Craig Thompsonin ja Jeffrey Brownin näytteitä ja epäilenpä kovasti, että ne tekisivät minuun samanlaista vaikutusta kuin Osamu Tezuka, Rumiko Takahashi parhaimmillaan, Yoshihiro Tatsumi ja Kazuo Koike ja Goseki Kojima (ei käsikirjoittaja mutta, koska sarjakuva on visuaalinen media, niin kuvituksen taso ei ole merkityksetöntä).
-
Katselinpa Amazonissa ja Lambiekin kuvanäytteistä Craig Thompsonin ja Jeffrey Brownin näytteitä ja epäilenpä kovasti, että ne tekisivät minuun samanlaista vaikutusta kuin Osamu Tezuka, Rumiko Takahashi parhaimmillaan, Yoshihiro Tatsumi ja Kazuo Koike ja Goseki Kojima (ei käsikirjoittaja mutta, koska sarjakuva on visuaalinen media, niin kuvituksen taso ei ole merkityksetöntä).
Ja ennen oli niin, että mangat tuomittiin parin esimerkin perusteella...eiköhän ole parasta tutustua mahdollisimman laajalti kaikenmaalaisiin sarjakuviin.
-
Ja ennen oli niin, että mangat tuomittiin parin esimerkin perusteella...eiköhän ole parasta tutustua mahdollisimman laajalti kaikenmaalaisiin sarjakuviin.
Viittasin vesapain viestiin, joka havainnollisti näillä tyypeillä länsimaisen sarjakuvan aikuisuutta verrattuna mangaan. Tietenkään parin näytteen perusteella ei voi tehdä tyhjentävää johtopäätöstä heidän tuotostensa laadukkuudesta.
Koska tutustun sarjakuviin päällimmäisenä syynä sen perusteella, mikä itseäni kiinnostaa eniten (itseäni kiinnostavia sarjiksia on aivan pirusti), enkä yleissivistyksen perusteella, en luonnollisestikaan jaksa tutustua mahdollisimman laajalti kaikenmaalaisiin sarjakuviin (en ole sarjakuvatoimittaja tai -historioitsija). Kirjastostakin tulee lainattua varsinaisten omien kiinnostusten lisäksi vain hypetetyimmät sarjikset (Sandman, V for Vendetta, Helvetistä, jonka lukeminen jäi kesken jne.). Olen kuitenkin jossain määrin tutustunut länsimaisen sarjakuvan arvostetuimpiin teoksiiin (miinus underground). Paljon on kuitenkin sellaista mihin en ole vielä tutustunut.
-
Suomessa on nyt meneillään joku ihme anime/mangabuumi. Kaikki haluaa harrastaa sitä nyt niin kympillä, mutta muutama kuukausi eteenpäin niin ei niitä enää kiinnosta.
-
Suomessa on nyt meneillään joku ihme anime/mangabuumi. Kaikki haluaa harrastaa sitä nyt niin kympillä, mutta muutama kuukausi eteenpäin niin ei niitä enää kiinnosta.
Mahtaa nolottaa, jos muutaman vuoden päästä luet tämän viestin. Muutaman vuoden päästä lehtihyllyt notkuvat mangaa. Nyt hyllyillä nähdään vasta hyvin yksiulotteinen kuva monipuolisesta tarjonnasta. Kun volyymi kasvaa, nähdään mangaa laidasta laitaan.
-
Ja volyymin kasvettua tarpeeksi huomataan että prkl fanit ei osta kymmentä pokkaria kuussa, pitää vähä leikata, ja sitte tiskillä on neljä eri sarjaa, yksi alle viistoista vuotiaille pojille, yksi saman ikäryhmän tytöille ja kaksi sarjaa yli viistoistavuotiaille.
-
Ja volyymin kasvettua tarpeeksi huomataan että prkl fanit ei osta kymmentä pokkaria kuussa
Ollaan sitä nyt niin pessimistisiä, ettei tosikaan. DC-spesiaalin kuolemistakin toivotaan täällä Kvaakissa enemmän kuin sen jatkumista. Jösses sentään. Kun vuonna 2009 sarjishyllyillä ei ole muuta kuin mangaa ja uusin DC-spesiaali, minä poika se vain irvailen teille synkistelijöille.
-
Ei sarjojen jatkumiseen mitään faneja tarvita. Kun päästään tarpeeksi valtavirtaan, sarjakuvia alkaa ostaa tavallinen kansakin ihan vain huvikseen.
-
Ei sarjojen jatkumiseen mitään faneja tarvita. Kun päästään tarpeeksi valtavirtaan, sarjakuvia alkaa ostaa tavallinen kansakin ihan vain huvikseen.
Toivottavasti siinä vaiheessa lopetetaan hienohelmailu ja ruvetaan pitämään mangaa ja sarjakuvaa ihan vaan sarjakuvana ja mangafanitkin laskeutuu tänne meidän normaalien sarjakuvaharrastajien tasolle. ;D
-P.
-
Mahtaa nolottaa, jos muutaman vuoden päästä luet tämän viestin. Muutaman vuoden päästä lehtihyllyt notkuvat mangaa. Nyt hyllyillä nähdään vasta hyvin yksiulotteinen kuva monipuolisesta tarjonnasta. Kun volyymi kasvaa, nähdään mangaa laidasta laitaan.
Lehtihyllyt eivät koskaan notku Suomessa sarjakuvasta koska täällä on vain rajallinen määrä ostajia. Eri sarjakuvat ja tyylit joutuvat vain jakamaan tuon ostajamäärän keskenään.
-
Ei sarjojen jatkumiseen mitään faneja tarvita. Kun päästään tarpeeksi valtavirtaan, sarjakuvia alkaa ostaa tavallinen kansakin ihan vain huvikseen.
Joo, kandee muistaa että Suomen suosituin viikkojulkaisu on sarjakuvalehti.
-
Joo, kandee muistaa että Suomen suosituin viikkojulkaisu on sarjakuvalehti.
Jep, kyllähän Ankka myy ja on kovin pitkään myynyt Suomessa käsittämättömän hyvin.
Mutta eipä sen lukijamääristä ole juurikaan tihkunut lukijoita muille lehdille. Ovat vaan elitististä roskajoukkoa joka haluaa lukea tarkinoita puolialastomina kekkuloivista eläinhahmoista ;D
-
Toivottavasti siinä vaiheessa lopetetaan hienohelmailu ja ruvetaan pitämään mangaa ja sarjakuvaa ihan vaan sarjakuvana ja mangafanitkin laskeutuu tänne meidän normaalien sarjakuvaharrastajien tasolle. ;D
Tai pikemminkin niin päin, että sarjakuvaharrastajat lakkaavat pelkäämästä, että mangan vuoksi muita sarjakuvia ei enää julkaistaisi... "Manga-sarjat tulevat ja vievät meiltä työt ja Iinekset."
Manga kerää hieman erilaista lukijakuntaa. Mitä suurempi lukijapohja Suomeen kasvaa, sitä varmempaa on että kaikenlaisen sarjakuvan kuluttajamäärä kasvaa.
-
Manga kerää hieman erilaista lukijakuntaa. Mitä suurempi lukijapohja Suomeen kasvaa, sitä varmempaa on että kaikenlaisen sarjakuvan kuluttajamäärä kasvaa.
Allekirjoitan. Itse ihan (pseudo)nätin kannen hämäämänä pyysin isipappaa tuomaan kaupasta tuon Jysäyksen kolmannen osan ja vähän aikaan sitten ostin neljännen ja rakastuin suunnattomasti Blacksad -pätkään, joka tässä uusimmassa Jysäyksessä oli. Ihan mielelläni ostaisin tuota, jos joskus satun törmäämäämään :) (ja huom! vaikka teidän muiden sarjakuvaharrastajien kauhuksi kamala mangafriikki olenkin, niin Blacksad on hankintalistalla paljon korkeammalla kuin moni manganimike)
-
(ja huom! vaikka teidän muiden sarjakuvaharrastajien kauhuksi kamala mangafriikki olenkin, niin Blacksad on hankintalistalla paljon korkeammalla kuin moni manganimike)
Näin se porttiteoria toimii, riippumatta mitä mietoa "huumetta" ensin käyttää. ;D
-P.