Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Manga ja anime => : maru 09.03.2005 klo 22:55:45
-
Elikkäs,haluaisin kuulla mielipiteitä siitä että mikä teidän mielestänne on parasta animessa ja mangassa. minä itse pidän siitä että ne ovat niin toisesta maailmasta. niiden mukana pääsee itse sukeltamaan pois tästä meidän maailmastamme,edes hetkeksi. ne on erittäin hyvin tehty. ja luovuutta ei ole säästelty. huomaa kuinka joillain on todellakin suuri mielikuvitus! mutta antakaas tulla mielipiteitä:)
-
Animessa on kyllä parasta se, että oppii hieman samalla japania ja englanti kehittyy. Mutta myös ne huumori asiat ovat ihan mukavia, kuten Narutossa.
Ja ei tarvitse ollenkaan kääntää sivuja. :p
Mangasta en tiedä, kuten Animen lailla, rahan kiskontaa. Eli helposti mangoihin uppoaa vuodessa jo jopa 100 euroa, että ne pitäisi säästää joskus muihin sarjakuviin, että Ranma ½ tulee enää kerättyä.
-
Animessa on kyllä parasta se, että oppii hieman samalla japania ja englanti kehittyy. Mutta myös ne huumori asiat ovat ihan mukavia, kuten Narutossa.
Ja ei tarvitse ollenkaan kääntää sivuja. :p
Mangasta en tiedä, kuten Animen lailla, rahan kiskontaa. Eli helposti mangoihin uppoaa vuodessa jo jopa 100 euroa, että ne pitäisi säästää joskus muihin sarjakuviin, että Ranma ½ tulee enää kerättyä.
....ei sata euroa vuodessa oo mitään, kun meikäläisellä uppoo mangoihin vuodessa helposti 800 euroa! (ihmettelen välillä mistä sitä rahaa oikein ilmestyy). Asiaan vaikuttaa tietenkin se että ostan kaikki mangani Saksasta ja siellä mangamarkkinat on todella, todella paljon laajemmat kuin Suomessa, kuin jotkut ehkä tietävät. Itsellä on noin runsaat 50 eri mangasarjaa ja yhteensä yli 400 mangaa.
-
Piirtotyyli on todella taidokasta ja hienoa mangoissa yleensä.
Huumori on kaikkein parasta niissä missä sitä on.
Ja japanilainen lukutyyli on myös mukavaa vaihtelua.
-
....ei sata euroa vuodessa oo mitään, kun meikäläisellä uppoo mangoihin vuodessa helposti 800 euroa! (ihmettelen välillä mistä sitä rahaa oikein ilmestyy). Asiaan vaikuttaa tietenkin se että ostan kaikki mangani Saksasta ja siellä mangamarkkinat on todella, todella paljon laajemmat kuin Suomessa, kuin jotkut ehkä tietävät. Itsellä on noin runsaat 50 eri mangasarjaa ja yhteensä yli 400 mangaa.
Heihei, eipäs lähdetä vertailemaan rahamääriä, toiselle vähän on toiselle paljon, jos minä käytän 100 euroa mangaan olen aivan järkyttynyt omasta rahankäytöstäni ;D
..vaikka niinhän mie olenkin x3;;
Muttah. Olen enemmän manga- kuin animeihmisiä koska minulle on aina se lukeminen ollut kivempaa kuin katsominen. Animessa kuitenkin plussaa on joissakin sarjoissa sellaiset hassut tilannekomiikkakohtaukset joissa soi vielä mahdollisesti jotain hupaisaa kvaa kvaak-musaa taustalla xD Ja sitten musiikki yleisesti. Harmitta kun ei ole mitään tunnelmaan sopivaa musaa kun lukee jotain mangaa mistä ei ole tehty animea.
Mangassa taas kiehtoo se että ne ovat sarjakuvia ja minähän rakastan sarjiksia. Lisäksi mangaa on helpompi hankkia kuin animea ja se tulee halvemmaksi. Ja mangakoiden kynänjälki on yleensä aina tasalaadukasta ja paljon silmäystävällisempää kuin animeissa joiden eri episodien laatu saattaa vaihdellla hurjasti. Ja mangan voi ottaa sinnekin mukaan minne DVD-levysoittimet eivät yllä ;)
-
Enpä mä tässä mitään vertaile, välillä mua itsekin hirvittää kuinka paljon rahaa mulla kuluu mangoihin.Oonkin koittanut karsia että ei tarttis kaikkia mahdollisia sarjoja ostaa, kun rahaa tarttis muuhunkin. Mutta toteanpa vain että MANGOIHIN JÄÄ KOUKKUUN!
Mua viehättää niissä niin tarina kuin kuvatkin. Pidän siitä, että itse tarina toimii joskus enemmän kehyksenä kuin itse pääasiana ja henkilöiden mielenmaaimaan ja tunteisiin uppoudaan kunnolla. Henkilöt mangoissa on yleensä hyvin sympaattisia, niistä löytää omia piirteitä ja ne ei ole täydellisiä (paitsi ehkä ulkonäöltään). Mangoissa kuvataan hienosti pelkoja, unelmia ja tunteita.
-
Aikanaan kun itäaasialaisesta populaarikulttuurista kiinnostui, siinä viehättävintä oli uutuudenviehätys; erilaisuus kaikkeen siihen, mitä länsimaisessa eetoksessa oli tottunut näkemään. Erilainen huumori, erilainen suhtautuminen vaikkapa seksiin ja väkivaltaan - ajoittainen päättömyys. Myös esteettiset arvot, sekä kyky kertoa eeppisiä tarinoita.
Kun sitten japanilaiseen populaarikulttuurin on tutustunut enemmän, alkavat nuo piirteet tuntua yhä tutummilta. Uutuudenviehätys vaihtuu johonkin - en tiedä mihin. Viime aikoina niin mangan kuin animenkin suosiminen on jäänyt kovin vähäiseksi, oikeastaan kiksejä olen saanut ainoastaan Miyazakin kauniiden satujen maailmoista. Esimerkiksi nyt televisiokierroksella NGE ei vaan ole napannut - sen aika oli elämässäni ehkä kuutisen vuotta sitten. Nyt se ei enää tunnu niin ihmeelliseltä. Tavallaan sääli.
-
....ei sata euroa vuodessa oo mitään, kun meikäläisellä uppoo mangoihin vuodessa helposti 800 euroa! (ihmettelen välillä mistä sitä rahaa oikein ilmestyy). Asiaan vaikuttaa tietenkin se että ostan kaikki mangani Saksasta ja siellä mangamarkkinat on todella, todella paljon laajemmat kuin Suomessa, kuin jotkut ehkä tietävät. Itsellä on noin runsaat 50 eri mangasarjaa ja yhteensä yli 400 mangaa.
Huh, huh :o
Minulla menee rahat kyllä muuhun... Harmi, että ne tuntuu euroina niin halvoilta, mutta markkoissa taas niin kalliilta.
Jo 800 euro on jo 4760mk! (Siinä menee jo hetkessä kaikki minun tienaamani rahat kuukaudessa.)
Onneksi vain tulee ostettua Mangaa, mitä en halua animena...
-
Minä arvostan aina ja kaikessa eniten tarinaa ja uskallusta puhua asioista, joista muut niin helposti vaikenevat.
Piirtotyyli, huumori, tekomaa, lukutyyli, ruututilan käyttö ja kaikki muu tuommoinen tulee vasta tarinan ja uskalluksen jälkeen.
Se mikä minut aikoinaan koukutti mangaan ja animeen oli juuri valtavirta tarjonnan junnaavista juonikuvioista poikkeavat tarinat.
Itse sytyin mangalle ja animelle nähtyäni Ghost in the shell pätkän, mikä ei varmaankaan ole niitä puritaanistisinpia tapoja aloittaa harrastus, mutta minkäs teet.
10-vuotiaalle koltiaiselle kun vielä noihin aikoihin Action Force oli ehdotonta sarjakuva eliittiä ja sen huikeat juonikiemurat (olen veljesi, olen äitisi, olen saunakaverisi) olivat ns. älykkäitä.
Tykästyin heti GITS:in monimutkaiseen ja syvään juoneen.
Ja elokuvan arvostus vain parani kun sitten viimein tajusin GITS:in kysyvän "Missä kulkee ihmisyyden raja".
Jahka mangaan ja animeen oli päässyt sisälle (ja ikää oli kertynyt) niin aloin myös arvostamaan japanilaisten tiettyä kainostelemattomuutta puhuttaessa asioista kuten pedofilia, asioiden yleinen pohdinta, mielensairaudet, poliittinen kantaa ottavuus ja tietenkin myös sangen mehevät veriroiskeet (roiskeet tulivat mukaan kuvaan kun näin pari kuvaa Battle Royalen manga versiosta joitain vuosia sitten).
Eihän näitä asioita jokaisessa mangassa tahi animessa tuoda esille, eivätkä ne ole vain mangan ja animen etuoikeuksia, mutta ihan mukavasti etsivä löytää haluamaansa juuri mangan ja animen saralta (tai näin nyt ainakin omasta kokemuksestani).
-
Erilaisuus tietysti viehättää, ja se että suomessa sarjakuva on totuttu käsittämään vähäm nuorempien juttuna (hei haloo, mitä mä selitän. Itekkin ihan lapsi vielä) duh... Tajuatte kyllä...ehkä. Että mangassa on niin erilaiset juonet kuin näissä länsimaisissa sarjakuvissa...
Ja se piirustustyyli. Miten ihmisten tunteet pystyy piirtämään niin hyvin luettavaksi... Ja ne silmät. Jos (varmasti aika moni) on kattonu Gravitation mangaa ja animea niin tietää että Yukilla on aivan ihanat simmut. Eikä Shu-chankaan kauaksi jää.
Enkun kielen taito kehittyy, mielikuvitus kehittyy (ainakin mulla...), japaniakin tulee opittua ja tulee löydettyä hyviä biisejä... Ja sitten, noin vuosi sitten olin rankasti sitä mieltä että homot ei ansaitse elää. Kun katsoin gravitationit ensimmäisen kerran, tajusin että nehän oikeastaan on ihan tavallisia ihmisiä joilla on omat ongelmansa ja unelmansa. Ja rakkaushan on rakkautta sukupuolesta riippumatta... Eli gravit kasvatti myös minun suvaitsevaisuuttani.
Ja tässäkohtaa lopetan, ettei mene ihan ulos aiheesta.
-
Pienen tytön isänä - vaikka myös muutenkin - minusta animessa on parasta se, että tytöt ja tyttöjen jutut on paljon esillä. Ja että tytöt voi olla samanaikaisesti viehättäviä ja herkkiä mutta myös rohkeita, pystyviä ja voimakkaita. Tytöt rules!
-
Ekan kerran kuin näin mangaa, kaveri luki. Olin 16, luulen. Teini-ikä menossa täysillä ja moraalit superkorkealla. Vastakultuuria sekin, kai. Pyysin saada katsoa ja siinä oli paljaat tissit. Oi ei. Se siitä sitten. Kaverit kiihkoilivat mangan hienoudesta. Eivät koskeneetkaan muuhun sarjakuvaan, kuulemma ihan kakkaa suhteessa mangaan. Itsekin puhuin, säädyllisen puutteesta. Seuraava vuosi menikin puhuessa mangan moraalittomuudesta.
Sitten löysin Ranman kun etsin Sandmania kirjaston englantilaisten sarjisten laarista. Selailin, ja oli yllättäen ihan hyvä. Ne paljaat tissit vähän hämmensi, mutta kyllä se siitä!
Itseä innosti se erillainen kerrontatapa, kuinka ruudut klikkasivat yhteen. Jotenkin erillaista kaiken amerikkalaisen sarjakuvan jälkeen (niin DC/Marvel, Vertigo kuin independent), tai edes ranskalaisen. Se viehätti. Myös se tosiasia, että tuolla ulkona oli saarivaltio jossa oli tehty niin rutkaasti sarjakuvaa, ja jolla oli erillainen kulttuuri ja josta tiesin niin vähän lisäsi eksoottisuutta. Tarinoiden peruskuviotkin olivat erillaisia.
Myös piirrostyylin energisyys.. liike, lisäsi sarjakuvan intoa. Jotenkin ne ihmiset hyppäsivät silmille, varsinkin kun ne olivat nopeassa liikkeessä. Ne tissit ja erillainen käsitys säädyllisyydestä ei enään haitannut.
Animen puolella, aina on kiinnostantu piirretyt. Se tosiasia että kerrankin sai katsella tarinaa missä ei ole "kukaan ei kuole, verta ei saa näkyä" sääntöä (vrt. X-Men: EVOLUTION [hyvä sarja se silti oli, btw]). Myös ajatus, että sarjalla oli alku, keskikohta ja loppu oli jotain hienoa. Jotenkin alko kyllästyttää että yhdessä jaksossa määritellään status quo ja vihollinen, ja sitten seuraavat kuusi tuokkaria jokaisessa jaksossa vihollinen luo uuden uhan ja lähettää sen kimppuun. Kenties vikassa jaksossa pahis tuhotaan... tai kenties ei. Siinä kohtaa katsojaluvut yleensä on niin matalalla, että ketään ei kiinnosta.
Se tosiasia, että sarjaan on investoitu oikein kunnolla, että se ei ole näyttelijöille vain "kyllä tässä vuokran maksaa" duunia (vrt. about kaikki MTV3:n lastenohjelmien käännökset nykypäivänä, vs. Muumit YLEllä 90:n alussa). Se tosiasia, että animaatiossa ei ole menty sieltä mistä aita on matalin, vaan välillä tulee jotain todella näyttävää jälkeä. Kenties, näin jälkikäteen (enään ei ole aikaa/halua katsoa sarjoja) ajateltuna Cowboy Bebop oli se vaikuttavin.
Mutta mihin se tyssäsi? Tein esitelmän Japanista lukiossa. Siihen piti lukea aika paljon materiaalia Japanin historiasta ja kultuurista. Tappoi aika mukavasti kiinnostuksen kultuuria kohtaan; sitä tunsi että sai tietää tarpeeksi. Se lakkasi olemasta jännä fantasiamaailma, joka oikeasti on olemassa (jälkikäteen hämmästelin miksi alunperinkään luulin niin.. ja monet ilmeisesti yhä ovat tässä uskossa), ja tipahti vain kultuuriksi kultuurien joukkoon. Kiva sielä olisi vieläkin käydä. Toiseksi, olin ahminut aika monta mangaa, jotka olin..krhm.. löytänyt.. netistä. Välillä käteen osui oikea kultamuna, mutta suurin osa osoittautui ohueksi, mielikuvituksettomaksi. Omat kriteerini koskien "hyvää" piirrustustasoa nousi. Alkoi ärsyttää kuinka samankaltaisia niin moni sarjakuva oli, myös piirrustustyyliltään. Mutta ennenkaikkea alkoi ärsyttää puhekuplien pienuus ja pieni sanasto, fraasien määrä suhteessa "orginaaliin" tekstiin. Käännösten uskollisuus suhteessa lokalisointiin ("Olen kuullut huhuja..." tulee korvista ulos. Kaikesta on kuultu huhuja, oli kyseessä sitten kaverin tentin reputus tai 3000 vuotta sitten aavikolle hautautunut avaruusalus jota kukaan ei ole nähnyt. Joku voisi keksiä tälle pari vastinetta toisissa kielissä). Stereotyyppien yleisyys alkoi myös erottua. Kuinka monessa sarjassa se "hiljainen goottityttö" on ollut? Ja lopulta, näyttelijöiden vähyys. Jos sarjassa on "vanha mummo", niin mahdollisia vaihtoehtoja siitä kuka sitä esittää on vain yksi. Samoin, jos sarjassa on "vanha ukko".
Tietysti tässä voisi sanoa, että sain yliannoksen. Mutta kun oli oppinut näkemään ne heikot kohdat, niin sitä oli vaikea löytää niitä vahvuuksia. Sarjakuvan piti olla TODELLA hyvä omalla alallaan, että sytytti. Siinä piti olla jotain... orginaalia.
Niin, jossain vaiheessa musta tuli se elitisti joka seisoo Finncon/Animeconin käytävällä pepsiä hörppien, haukkuen ihmisten animefanitusta. Käännettyjen skannien avulla sain vuodessa, kahdessa, luettua monta sataa kirjaa mangaa, nähtyä parikymmentä animesarjaa... kuten sanottu, yliannos. Sitä oppi näkemään, että vaikka niitä kultaisia helmiä oli sielä, kuten Cowboy Bebop, niin niitä todella outoja sarjoja, jotka eivät selkeästi ansaitse elää, oli kolkytkertaa enemmän (Onegai Twins!). Mangan puolella ratio on varmaan yksi sataan. Ihmiset sanovat, kuinka jos pitäisi valita mangan tai länsimaisen sarjiksen välillä, niin he valitsevat japanilaisen koska siinä on useampia genrejä, kun länsimaisesta niin suuri osa kaatuu osioon "supersankarit". Viime aikoina on tullut sellainen käsitys, että siinä missä USAssa mitä omintakeisimmat tarinat tulevat sitä samaa taustaa vasten (vrt. Kissanainen v2, Ex Machina, She-Hulk, Formely Known as JL..), niin ne ovat selkeästi erilaisia toisiinsa nähden. Kun taas manga, sijoittui se avaruuteen, historiaan kuin fantasiamaailmaan, tai oli se menestystarina urheilussa, niin jotenkin se kertasi saman juonen askel askeleelta eteenpäin. Samat kuviot, samat hahmot.. vain nimet vaihtuivat.
Anteeksi menikö ohi, aiheen?
-
Kentän laajuus ja valinnanvara kiehtovat. Manga pakottaa pitämään pään kylmänä ja kysymään alituisesti itseltään, mikä oikeasti on tärkeää, mitä haluan pitää hyllyssä saakka ja miksi?
Myös paikoin villi kerronta ja erilainen, mutta helposti omaksuttava kuvakieli hykerryttävät. Minusta olisi pöljää sivuuttaa sarjakuvakulttuuri, jossa esim. perverssiä himoa kuvastaa nenästä pyrskähtävä veri.
-
Mielenkiintoisiin maailmoihin voi toki sukeltaa muunkin kuin mangan avulla (esim. hyvän romaanin) mutta henkilökohtaisesti itseäni on viehättänyt juuri tuo "manga-tyyli". Eri piirtäjien tyylit ovat tietenkin hyvinkin erilaisia, enkä kaikista "manga-tyyleistä" välitä.... Ymmärrätte varmaan kuitenkin, mitä tarkoitan. :) Mangan kuvakerronta antaa paljon mahdollisuuksia, ja koska sivumäärä ei ole niin rajattu, voi tilaa käyttää vapaammin. Pidän elokuvamaisesta kuvakerronnasta, jota useimmista mangoista löytyy sekä siitä, miten eläviksi hahmot on saatu.
Pokkariformaatti on sarjakuvalle mukava. Pidän pitemmistä tarinoista. Moni manga vain jatkuu hieman liian pitkään... ja alkaa junnata. Kaikkea mielenkiintoista ei tule ostettua, sillä on 12 euroa kuitenkin aika iso raha - varsinkin jos sen kertoo viidelläkymmenellä. Animepuolella on ostaminen jäänyt vähemmälle, kalliita kun ovat. (Varsinkin importit) Lisäksi hieman ärsyttää, että moni TV-sarja julkaistaan mahdollisimman monella levyllä, vaikka DVDlle taitaa mahtua reippaasti enemmän kuin 4 jaksoa? :-\
-
pirostapa,en muita keksi :)
silmät ovat aika kivan näkösiä,lapselinen ulkoasu ei haitaa Kiss
-
No, eivät mangat pahimpia ole, vaan alunperin suuremmassa koossa julkaistut ja sitten pienennetty pokkariin.
Juu, tuo on todella ärsyttävää. Itse pidän pokkarikoosta (tai oikeastaan A5 tai jotain sinnepäin) mutta lukunautinto kärsii jos alunperin isommassa koossa julkaistavaksi tarkoitettu sarjis tungetaan liian pieneen tilaan. Ja vielä kamalampaa, jos värillisestä sarjasta tehdään mustavalkoinen, kuten Elfquestille taisi käydä. Nausicaäkin julkaistiin alunperin niin pienessä koossa, että lukeminen oli hankalaa.... siksipä hypin kattoon riemusta huomatessani, että sarja oli saatavana englanniksi isommassa koossa.
-
No, eivät mangat pahimpia ole, vaan alunperin suuremmassa koossa julkaistut ja sitten pienennetty pokkariin.
Mangat tosin kuuluvat samaan kastiin. Alunperin ne on julkaistu suuremmassa koossa viikko/kuukausijulkaisuissa ja sitten koottu pienempiin pokkareihin. Ei tuo yleensä haittaa, kun fonttikoon valinta on tehty länsimaissa valmiiksi pokkarijulkaisua varten. Tosin Great Teacher Onizukassa on välillä niin pientä tekstiä, että suurennuslasia kaipaa. En tiedä sitten, kutistavatko Japanissa sarjikset kanjineen päivineen vai tehdäänkö sielläkin merkkikoon säätöä. Voisi kuvitella, että monimutkaisempia kanjia on aika vaikea erottaa toisistaan pienennetyssä koossa.
-
Ja vielä kamalampaa, jos värillisestä sarjasta tehdään mustavalkoinen, kuten Elfquestille taisi käydä.
Elfquest taisi kyllä olla (iirc) alunperin mustavalkoinen, ja vasta myöhemmin sarjat väritettiin niihin isoihin kovakantisiin teoksiin. Pienennys saattoi olla epäinhimillistä, mutta värien poisto ei - niin ne sarjat alunperinkin julkaistiin!
Eikä Elfquesteja edes *niin* paljoa niihin pokkareihin kutistettu. Muistaakseni se alkuperäinen julkaistu lehti oli pikkusen Akkaria pienempi -> siitä ei ole kovin pitkä matka pokkariin. Ne kovakantiset kirjat, joita varmaan ajattelit, esittelivät sivuja suurempina kuin ne oli "alunperin".
-
Elfquest taisi kyllä olla (iirc) alunperin mustavalkoinen, ja vasta myöhemmin sarjat väritettiin niihin isoihin kovakantisiin teoksiin. Pienennys saattoi olla epäinhimillistä, mutta värien poisto ei - niin ne sarjat alunperinkin julkaistiin!
Tarkoitin niitä värillisiä Elfquesteja jotka julkaistiin mustavalkoisena. Värityksen muuttaminen harmaasävyiksi on aina hieman tökännyt silmääni, aivan eri asia on tehdä harmaasävyt suoraan harmaasävyiksi, esim rastereilla, mutta jälki oli paikoin lievästi suttuista mitä kaverilta lainatusta alpparista katseltiin. Itselläni ei Elfquestia löydy hyllystä, joten en pääse asiaa tarkistelemaan... Lainasin taannoin koko sarjan, siis niitä alkuperäisiä mustavalkoversioita joissa oli pelkkää lineartia. Niin siististä jäljestä saisi helpommin pienempää, joskin liika pienennys on aika liikaa. Mutta pokkarit, siis "manga-kokoa" olevat, oli muistaakseni tehty juuri värillisistä... ellen sitten muista ihan väärin. ???
-
Manga on kyllä luovuutta parhaimmillaan. :) Manga ei ole koskaan sitä yhtä ja samaa, siinä on aina jotain uutta. :> Kaunista se on.
-
Hyvä piirtotyyli ja huumori.Riippuu vähän sarjiksesta.Conanissa parasta on nuo edellä mainitsemani jutut ja monimutkaiset tapaukset.
-
Minulle mangan kohdalla on ollut tärkeää, että sarja muodostaa rajatun tarinakokonaisuuden, eivätkä jatku Kauniit ja Rohkeat -tyyliin iät ja ajat. Tästä syystä Ranman kaltaiset, itseään toistavat sarjat eivät oikein innosta.
Toki mangan viehätykseen kuuluu osittain kulttuuri, joskaan ei niin keskeisesti kuin monessa anime-sarjassa. Piirrostyyli ja tarinan jaksotus sekä kerronta itsessään voidaan tietysti laskea osaksi tuota kulttuuria, osittain sen ulkopuolelle.
-
Tämä ei päde omalta kohdalta, mutta monelle tuntuu olevan parasta se että animea ja mangaa on määrättömästi, se ei lopu vaan sitä voi ahmia ja fanittaa loputtomiin...
-
Hm..tuo oli paha kysymys.
Mangassa kai se, että olen aina pitänyt sarjakuvista, muttei ankkojen tai taikatyttöjen jutut oikein jaksaisi kiinnostaa.
Kai mangassa on sitä jotain.Itse mangaa näin ensimmäisen kerran..9-10 vanhana.
Akira se oli, ei kuitenkaan mikään paras ensikosketus kaikkine..ahem..juttuineen,
jotka eivät ihan sen ikäisille sovi..eivät ainakaan silloin sopineet.
Kirjastossa Akiraa on läjäpäin, muttei se oikein ole.. minun juttuni.
Liikaa väkivaltaa,juu.
Animessa on juuri parhainta ettei sivuja tarvitse käännellä, ja kielitaito kehittyy.
Mutta jotkut animet maksavatkin paljon, niihin saataa siis kulua paljon rahaa.
Olen myynyt joitain vanhoja, ja ostanut tilalle uusia, ja kiinnostavempia.
Alkuvaiheessa ainakin minä osasin erehtyä siinä, että luulin kannen paljastavan kaiken sarjasta/elokuvasta. Ja toisin kävi.
-
Mangassa minua kiehtoo lähinnä aiheet, hahmot ja ilmaisutyyli.
Japanissa on tehty sarjakuvia aiheista joita ei länsimaissa ole älytty tai uskallettu ottaa esille, ainakaan kovin laajalti. Vastaavanlaisia tapauksia saa hakemalla hakea, usein eurooppalaisen taidesarjakuvan joukosta.
Mangan puolella myös hahmot ovat useimmiten hyvin erilaisia kuin länsimaisen mainstream supersankari touhun yksiulotteiset hahmot, jotka ovat vain hyviä ja pahoja sitä sen enempää selittelemättä. Mangassa pahiksillakin on, ainakin useimmiten, perustellut syyt toimintaansa.
Mangan elokuvamainen ilmaisutyyli myös iskee paremmin kuin länsimaisen vastineen usein nukketeatteria muistuttava ilmaisu. Piirrustyyli ei niinkään iske. Onhan se hyvä, että yksityikohdissa ja jättisilmissä löytyy, mutta on niitä pesusoikon kokoisia silmiä nähty Disneynkin tuotannossa jo 80-vuotta.
En tiedä sitten, kutistavatko Japanissa sarjikset kanjineen päivineen vai tehdäänkö sielläkin merkkikoon säätöä. Voisi kuvitella, että monimutkaisempia kanjia on aika vaikea erottaa toisistaan pienennetyssä koossa.
Eipä niitä ole hirveästi säädelty ja pokkarimuotoisten alkuperäiskielisten lukemisessa sanakirjan lisäksi on hyvä olla apuna myös suurennuslasi.
-
Parasta on se, että parhaimmissa teoksissa on jotain, jonka vuoksi niihin pystyy suhtautumaan intohimoisesti!
Pitkään suhtautumiseni sarjakuvaan oli laimennut vanhojen, rakkaiden klassikoiden palvomiseksi tai akateemisen kuivakkaaksi arvostamiseksi. (Crumbin, Prattin ja Baggen jutut olivat ainoita nimikkeitä, joita pystyi oikeasti fanittamaan kohtuullisen innostuneesti.) Nyt innostukseni sarjakuvaan on mangan kautta kasvanut jälleen yhtä suureksi kuin joskus silloin, kun ensimmäisen kerran luin Tintit, Asterixit ja Lucky Luket läpi.
Azumanga Daioh, Nausicaa, Planetes, Maison Ikkoku, NGE, Kare Kano, Haibane Renmei, Miyazakin ja Takahatan leffat...
Humalluttavan kaunista shittiä. :)
-
Se on kyllä totta että englannin ja japanin taito kartuu huomattavasti animea katsoessa!
Sitten pidän kovasti siitä animessa kuinka ääninäyttelijät valitaan huolella ja kuinka hyvin he osaavat eläytyä rooliin! Toisin kuin täällä kotimaassa >:(
Mangassa rakastan silmiä hivelevän kaunista piirtotyyliä ja huumoria/juonta.
Sama pätee animeen ;)
-
Hmmm... Ehkä huumori on sitä parhaimmistoa. Tai enhän ole kaikkia eri mangoja lukenut, mutta aika monessa on hyvää huumoria. Ilmeet ovat välillä todella huvittavia ;D! Ja kyllähän se piirrosjälkikin on aika nättiä.
-
Herättää tunteita, joita länsisarjakuvat harvoin herättävät. Esim. Sandman on ihan ok luettavaa mutta siihen ei osaa ollenkaan samaistua ja esim. Sandmanin vankina oloon ei edes yritetty samaistaa lukijaa.
Kuvakulmat, liikkeiden kuvaus ja ilmeikkyys miellyttävät myös kovasti ja mustavalkoisuudessa on se hyvä juttu, että ei tarvitse sietää oksennuksen värisiä piirroksia.
-
:)ranma on paras.
-
<snip>Sandman on ihan ok luettavaa mutta siihen ei osaa ollenkaan samaistua ja esim. Sandmanin vankina oloon ei edes yritetty samaistaa lukijaa.
Kuvakulmat, liikkeiden kuvaus ja ilmeikkyys miellyttävät myös kovasti ja mustavalkoisuudessa on se hyvä juttu, että ei tarvitse sietää oksennuksen värisiä piirroksia.
Sandmanin aiheet ja jopa tyyli (eri taitelijoiden myötä) vaihtelivat numerosta toiseen - lukija yllättyi ja sai elämyksiä.
Valitettavan usein jonkin mangasarjan jokainen numero on sitä samaa, kuten hyvin moni mangan lukijakin valittelee ketjussa jonkin mahgan lukemisen lopettamisesta.
Markkinamiehet ovat todenneet, että (yllätys, yllätys) kuluttaja rakastaa toistoa. Manga hyödyntää juuri sitä. Varsinkin japanilainen kuluttaja ei halua "yllätyksiä", Japanissa taitelija on parhaimmillaan kun hän pystyy mestarillisesti toistamaan itseään tai jotain mestaria. Yllättyminen on huono, negatiivinen asia, joka häiritsee...
-
:)ranma on paras.
Ja eikös kysymys ollut "Parasta animessa ja mangassa?"
-
Upea piirrostyyli.Huumori rutkasti parempaa kuin muissa sarjakuvissa.Yleensä mielenkiintoisia hahmoja ja mielenkiintoisia tarinoita.
-
Sandmanin aiheet ja jopa tyyli (eri taitelijoiden myötä) vaihtelivat numerosta toiseen - lukija yllättyi ja sai elämyksiä.
Elii punainen lanka puuttuu ja taiteen taso vaihtelee paskasta ihan katsottavaan. Olen lukenut Sandmania vain jokusen albumin mutta eivät ne tarinat ole kauhean suurta vaikutusta onnistuneet tehdä. Pelkät kirjallisuusviittaukset eivät onnistu tekemään sarjakuvasta hyvää.
Valitettavan usein jonkin mangasarjan jokainen numero on sitä samaa, kuten hyvin moni mangan lukijakin valittelee ketjussa jonkin mahgan lukemisen lopettamisesta.
Joku voisi huvikseen laskea, kuinka monta kertaa Hämähäkkimies on meinannut lopettaa sankarina olemisen ja päättänytkin taas jatkaa. Esim Devilman, Galaxy Express 999 kestävät vain viiiden pokkarin verran, joten niiden tapahtumat ovat melko lopulliisia. Arvostan myös, että yhtä sarjaa tekee yleensä yksi taiteilija/tiimi alusta loppuun eivätkä pitkätkään sarjat kestä vuosikymmeniä jotakin Doraemonia lukuunottamatta ja tekihän Osamu Tezukakin Phoenixiä 50-luvulta kuolemaansa asti.
Jos Ranma ½ olisi amerikkalainen sarjakuva, se jatkuisi yhä jatkuvasti vaihtuvalla tekijätiimillä.
Markkinamiehet ovat todenneet, että (yllätys, yllätys) kuluttaja rakastaa toistoa. Manga hyödyntää juuri sitä. Varsinkin japanilainen kuluttaja ei halua "yllätyksiä", Japanissa taitelija on parhaimmillaan kun hän pystyy mestarillisesti toistamaan itseään tai jotain mestaria. Yllättyminen on huono, negatiivinen asia, joka häiritsee...
Ainakaan minun lukemani mangat eivät ole sen yllätyksettömämpiä kuin länsisarjikset yleensä.
-
Elii punainen lanka puuttuu ja taiteen taso vaihtelee paskasta ihan katsottavaan. Olen lukenut Sandmania vain jokusen albumin mutta eivät ne tarinat ole kauhean suurta vaikutusta onnistuneet tehdä. Pelkät kirjallisuusviittaukset eivät onnistu tekemään sarjakuvasta hyvää.
Tai sitten punainen lanka on ja yhdeksännessä osassa ihan konkreettinen narukin. Sandmanin ydintä eivät minun mielestäni muodosta viittaukset kirjoihin ja myytteihin, vaikka tuovatkin erinomaista lisämaustetta tarinoihin, vaan ne kymmenet hienot ja kiinnostavat hahmot, joita kymmenen osan aikana tulee vastaan. Vaikka osa heistä onkin tuttuja ties mistä yhteyksistä, Gaimanin on onnistunut rakentaa esimerkiksi Luciferista, Valhallan asukeista tai Shakespearesta tuoreelta tuntuvia hahmoja. Samalla tutustutaan koko ajan paremmin itse päähenkilöön eli Uneen ja lopussa sitä on niin masentunut, kun umpikuja tulee vastaan ja ainoa ulospääsy on pelottavan selvä. Kuvitus vaihtelee pikemminkin keskinkertaisesta erinomaiseen (Ramadan by P. Craig Russell tai The Wake by Michael Zulli) ja oli miten oli: Sandman toimii yksittäisinä tarinoina tai pitempinä kaarina täydellisesti ja on onnistunut valtaamaan paikan kolmen universumin parhaan sarjakuvan joukossa (toiset kaksi ovat Nausicaä ja Lassi ja Leevi).
Jaah, pitkän off-topicin jälkeen voisi puhua asiaakin. Mikä on parasta animessa ja mangassa? Mangassa se on hinta. Kun jyrää Goodfellowsiin ja katsoo, että tässä olisi jenkki-TPB hintaan 20 euroa ja tässä mangapokkari hintaan 10 euroa, niin sisällöltään yhtä hyvissä tapauksissa kallistun mangan puoleen. Tästä johtuen ostan säännöllisesti kahta jenkkisarjaa kokoelmina ja kuutta mangaa englannin kielellä. Animessa se, että muuten on aika hiljaista animaatiopuolella, jos yrittää löytää scifi- ja fantasiasarjoja katsottavaksi. Tai täysin pimeitä virityksiä. Eli monipuolisuus on valttia. Lisäksi silmäkarkkia animesta löytyy yllin kyllin, mitä myös arvostan.
-
Niin, jossain vaiheessa musta tuli se elitisti joka seisoo Finncon/Animeconin käytävällä pepsiä hörppien, haukkuen ihmisten animefanitusta. Käännettyjen skannien avulla sain vuodessa, kahdessa, luettua monta sataa kirjaa mangaa, nähtyä parikymmentä animesarjaa... kuten sanottu, yliannos.
Ansaitsetkin kyllästymisesi. Lataapa seuraavaksi pari tuhatta leffaa ja katso ne kaikki peräjälkeen. Nähdään sitten vaikuttaako mikään leffa sen jälkeen omaperäiseltä. Warettamiesi leffojen ansiosta voitkin mennä leikkimään elitistä vaikka elokuvafestareille.
-
Mitäkö parasta? Kaikki! No ei ny ihan.. :) Hyvä juoni, todella upeasti piirretyt kuvat! En ymmärrä miten jotkut voi olla nii hyvii piirtää!! Suuret suloiset isot silmät ja pikkutarkasti piirretyt kuvat! :D <3
-
Manga ja anime on toooosi hienosti tehty.Ittekki opettelen piirtää mangaa ja luen niitä sekä katon animeita!Se vaan on nii hienoo ja sitä on kiva kattoo. Jäin siihen vaan koukkuu. Lainaan kirjastostaki mangoja ku niitä on! ;D
-
Olen todella nirso animen ja mangan suhteen. Tärkeintä niissä on aina tunnelma ja jos se on kohdallan niin se on parasta ;)
Pidän erityisesti Angel Sanctuaryn, Death Noten,Naruton,Hellsingin tunnelmista.
Musiikit,ääninäyttely ja viimeisen päälle hyvin piirretty ovat myös animen tärkeimmät ominaisuudet.
-
kaikki....piirtojälki,juoni...siis kaikki ;D ei sitä voi paremmin selitellä
-
Se on japanista kaikki mikä tulee japanista on hienoa xD no ei
se on se yleensä hienosti piirretty loistavat ideat huh huh vaikka mikä
-
Se on japanista kaikki mikä tulee japanista on hienoa xD no ei
se on se yleensä hienosti piirretty loistavat ideat huhhu vaikka mikä
"Huhhu."
Mikä on huhhu?
-
"Huhhu."
Mikä on huhhu?
Tarkoittanee "huh huh".
-
Tarkoittanee "huh huh".
Ja maailmahan kaatuu tommoseen virheseen mul ei oo mikää hyvä äikkä ja muutenki kirjotinton nopeeesti ku kattoo mun tekstii niist löytyy vaikka mitä virheitä
-
Mjaah...
Ihmiset puhuvat täällä japanilaisen animaation/sarjakuvan hienoista juonista, piirosjäljestä, huumorista sun muusta ikään kuin japanissa asuisi vain yksi käsikirjoittaja/piirtäjä, joka olisi sitten todellinen mestari. Jos ihmiset täällä vain viitsisivät vain tarkastella niitä mangojaan/animejaan - vaikka me kaikki toki tiedämme että kaikki japanista tullut on niin ihQn täydellistä kuin maailmankaikkeuden tasapaino vain suinkin pystyy käsittämään - hiukan tarkemmin, saattaisivat jopa huomata että se ei välttämättä niin upeaa olekaan. Manga-/animesarjoja on tuhat ziljoonaa, jotenka jonkin on pakko olla huonoa. Monessa sarjassa juoni on käsittämättömän tökerö. Eri piirtäjien jälki muistuttaa usein erehdyttävästi toisiaan, koska on pakko, sillä eihän se muuten olisi animea/mangaa(japanilaista animaatiota/sarjakuvaa), eikä myisi. Jos länsimaisten taiteilijoiden ei tarvitse tehdä hahmoja tiettyjen kaavojen mukaan, niin miksi japanilaisten pitää?
(koska se myy hyvin)
Ja ne maailmat, joihin ihmiset tuntuvat olevan niin rakastuneita, saisivat välillä avata silmänsä. Osa niistä on niin kliseisiä, typeriä ja epäloogisia, että ihan kaipaa Dungeons & Dragons-elokuvaa (sille muuten kai tulee jatko-osakin).
Mutta on siinä jotain hyvääkin. Piirrosjälki on siedettävää, huumori parhaimmillaan hauskaa (tai niin järjettömän tyhmää kuten Rizelminessä, ettei sille voi olla nauramatta, ainakaan kello 3 yöllä) ja juonetkin joskus mainioita.
Yritin tällä viestillä lähinnä sanoa, että tuo anime-on-ihmeellinen-messias, joka-on-palannut-maan-päälle-pelastamaan-ihmiskunnan-tuomiolta-ja-huonolta musiikilta-siinä-sivussa-puhe on naurettavaa. Yhtä hyvin voisitte sanoa, että kaikki maassa X tuotettu sarjakuva on huonoa, niin kuin eräät täällä tuntuvat väittävän (X=kaikki Japanin ulkopuolinen). On täysin typerää väittää, että kaikki paikassa X tehty Y on laadukasta/huonoa.
Saatoin liiotella tietyissä viestin kohdissa, fiksu lukija luultavasti huomaa ne.
Fiksu lukija luultavasti tietää ketä tarkoitan fiksulla.
-
Saatoin liiotella tietyissä viestin kohdissa, fiksu lukija luultavasti huomaa ne.
Fiksu lukija luultavasti tietää ketä tarkoitan fiksulla.
:D Odotan innolla miten tähän viestiin reagoidaan. ;)
Joo, kyllä minäkin nautin hyvästä animesta. Manga ei jaksanu sytyttää niin paljon, tosin en sitä ole lukenu dragonballia enempää ;D
Mutta minua viehättää animaatioissa ja sarjakuvissa, oli se nyt japanilaista tai länsimaista, se joukosta erottuvuus. Olen samaa mieltä siitä että tämmönen joukko hypetys on aika turhaa.
Täytyy kyllä myöntää sekin että japanilaiset animaatioelokuvat on olleet parempia ku länsimaiset animaatioleffat (lukuunottamatta muutamia indepentend? leffoja).
Esim: Henkien kätkemä ja Naapurini Totoro. Loistavia leffoja :)
-
:D Odotan innolla miten tähän viestiin reagoidaan. ;)
Samoin. Se D&D-juttu saattoi mennä hiukan yli. Saattoi. Mutta tuo viesti olikin lähetetty kello 02:14.
-
Mjaah...
Ihmiset puhuvat täällä japanilaisen animaation/sarjakuvan hienoista juonista, piirosjäljestä, huumorista sun muusta ikään kuin japanissa asuisi vain yksi
Sinä et ole 13 vuotias! Tai sitten minulla on väärä käsitys 13 vuotiaiden älykkyydestä tai sitten sinä olet todella poikkeustapaus. Ainoa kommenti on että kun keskustellaan animen parhaista puolista niin yleensä se tuppaa keskittymään niihin hyvin tehtyihin sarjoihin. Ihmisillä on paha tapa yleistää se kaikkeen muuhunkin. Varmasti suurin osa täällä kuitenkin tietää että joukossa on täyttä roskaa ja todellisia helmiä. Toki jotkut edelleen ovat tässä mainitsemassasi ikävässä tilassa jossa kaikki yleistetään joko täydeksi roskaksi tai toiseksi tulemiseksi ja välillä tuntuu että mitään muuta mieltä ei edes saa olla. On pieni joukko ihmisiä jotka ovat innostuneet muutamista sarjoista niin paljon että yleistävän sen sanomalla että kaikki anime on hyvää ja vastareaktiona näille intoilijoille on syntynyt pieni joukko ihmisiä joiden mielestä kaikki on roskaa. Tosin kun keskustelee näiden ihmisen kanssa vähän enemmän niin tähän asti aina on löytynyt japanilaisia sarjoja jotka he laskevat roskaksi tai joista he pitävät. Vaikka tämä nimenomainen keskustelu helposti johtaa yleisyksiin väittäisin että liki kaikki keskustelijat kuitenkin osaavat täälläkin arvostaa teoksia ihan yksittäisinä teoksina. Tämän aihen alle kun ei kuulu keskustelu niistä sarjoista joita vihaa. Jossa on tyhmiä maailmoja jne.
-
Sinä et ole 13 vuotias! Tai sitten minulla on väärä käsitys 13 vuotiaiden älykkyydestä tai sitten sinä olet todella poikkeustapaus.
Noh, täytän toki syksyllä 14, mutta muuttaneeko se sitten asiaa...
Mikäli pidät 13-vuotiaita tyhminä, olen kanssassi täysin samaa mieltä. Harvassa törmää oikeasti fiksuun yläasteikäiseen, ihmiset kun tuntuvat saavan jonkin asteen megalomaniakohtauksen yläasteelle siirtyessään, kun pitävät itseään hirmu älykkäinä. Mutta purnasin juuri tästä aiheesta minun mittapuullani pitkän jutun Kerro "väärä" mielipiteesi-alueelle, enkä nyt jaksaisi sitä ruveta toistamaan.
-
Noh, täytän toki syksyllä 14, mutta muuttaneeko se sitten asiaa...
Mikäli pidät 13-vuotiaita tyhminä, olen kanssassi täysin samaa mieltä. Harvassa törmää oikeasti fiksuun yläasteikäiseen, ihmiset kun tuntuvat saavan jonkin asteen megalomaniakohtauksen yläasteelle siirtyessään, kun pitävät itseään hirmu älykkäinä. Mutta purnasin juuri tästä aiheesta minun mittapuullani pitkän jutun Kerro "väärä" mielipiteesi-alueelle, enkä nyt jaksaisi sitä ruveta toistamaan.
Huomasin kyllä :) En pidä 13 vuotiaita tyhminä noin yleensä. Kuitenkin pidin tekstiäsi varsin "kypsänä." Kypsempänä mihin esim. itse olisin pystynyt ... vaikka 18 vuotiaana tai edes näin kolmikymppisenä. Olen sitä mieltä ettei ihmisiä pidä tuomita iän perusteella mutta tietty ennakkoluulo minullekin on syntynyt vaikka muutama Kvaakkilainen onkin osottanut että ikärasimiin ei ole mitään syytä. Sinä olet yksi niistä.
-
Huomasin kyllä :) En pidä 13 vuotiaita tyhminä noin yleensä. Kuitenkin pidin tekstiäsi varsin "kypsänä." Kypsempänä mihin esim. itse olisin pystynyt ... vaikka 18 vuotiaana tai edes näin kolmikymppisenä. Olen sitä mieltä ettei ihmisiä pidä tuomita iän perusteella mutta tietty ennakkoluulo minullekin on syntynyt vaikka muutama Kvaakkilainen onkin osottanut että ikärasimiin ei ole mitään syytä. Sinä olet yksi niistä.
Joo. Ei se ikä ole mikään kypsyyden tae. Olen 22 näin fyysisesti mutta niinku moni on varmasti minun juttuja lukiessa huomannu etten yllä henkisesti paljoa 5 vuotta ylemmäs. ;)
Tuo otsikko "parasta animessa ja mangassa" on kyllä aika turha. Se ei sinänsä aiheuta mielipiteen vaihtoa ja tällainen pelkkä ylistäminen on pitemmän päälle aika puuduttavaa. Jos tuohon olis lisätty myös ne animen ja mangan huonot puolet niin keskustelu saattais olla paljonki kiinnostavempaa.
Vai laitetaanko jonnekkin pystyyn länsimaisen animaation ja sarjakuvan hyvistä puolista?
Niissä kun on hyvää söpöt hahmot, musiikki ja ilmeet on tosi hienoja. Juonikaan ei jaksa ikinä kyllästyttää ;D ::)
No, suotakoon ilonsa kullekkin. ;)
-
Sinä et ole 13 vuotias! Tai sitten minulla on väärä käsitys 13 vuotiaiden älykkyydestä tai sitten sinä olet todella poikkeustapaus. Ainoa kommenti on että kun keskustellaan animen parhaista puolista niin yleensä se tuppaa keskittymään niihin hyvin tehtyihin sarjoihin. Ihmisillä on paha tapa yleistää se kaikkeen muuhunkin. Varmasti suurin osa täällä kuitenkin tietää että joukossa on täyttä roskaa ja todellisia helmiä.
Paheksut yleistystä mutta sorrut siihen itsekin. Tietenkin myönteiset kokemukset aiemmista manga-sarjoista vaikuttavat myöhempään kiinnostukseen. Länsisarjoista esim. Batman on parhaimmillaan ollut erittäin hyvä, joten itsestäänselvästi esim. Batman Chronicles: Vol 1. tai Year One kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin vaikka Sandman, joka on tähän mennessä vaikuttanut minusta korkeintaan ok-luettavalta isoksi osaksi paskasti kuvitettuna.
Manga kiinnostaa minua länsisarjiksia enemmän yksinkertaisesti siksi, että se on parhaimmillaan saanut minussa esiin suurempia tunne-elämyksiä kuin parhaat lukemani länsisarjat. Esim. Barefoot Gen on iskenyt kovempaa kuin Maus, Lone Wolf & Cub ja Samurai Executioner kovempaa kuin Usagi Yojimbo(ok, sitä piirtää käsittääkseni Amerikan japanilainen, kuitenkin) ja Ranma ½:ta luen itsestääntoistavuudestaankin huolimatta mieluummin kuin vaikka Asterixia, joka sekään ei ole varsinaisesti huono.
Vaikka en tunne lähellekään kaikkia länsimaissa tehtyjä sarjakuvia, en voi kuitenkaan väittää olevani täydelliisen tietämätön kaikesta lännessä arvostetusta kamasta. Will Eisner on ihan jees kamaa, jenkiksi harvinaisen ilmeikäs ei-pelkkä-huumori-sarjispiirtäjä ja Joe Saccon Palestiina ja Marjane Satrapin Persepolis ovat vähintään kiinnostavia ja Valerianit ovat parhaimmillaan hyvää kamaa mutta näistäkin huolimatta manga kiinnostaa minua yleisesti ottaen lännessä tehtäviä sarjakuvia enemmän. En tunne häpeää, koska monet sarjakuvaharrastajat ovat huomattavsti suvaitsemattomampia mangaa kohtaan kuin minä länsisarjoja kohtaan.
-
Paheksut yleistystä mutta sorrut siihen itsekin.
Täytyy nyt puhua taas vähän asian vierestä kun minua syytellään. Ikä yleistys oli huonosti valittu kehu. Yleistyksien paheksunta ja sortuminen yleistyksiin eivät olleet kumpikaan tarkoituksellisia. Pahoitteluni. Ja se että itse tekee "syntiä" ei tarkoita etteikö voisi yrittää parantaa maailmaa niistä "synneistä". Helpoiten huomaa virheet itsessään joita sitten yrittää korjata.
-
Täytyy nyt puhua taas vähän asian vierestä kun minua syytellään. Ikä yleistys oli huonosti valittu kehu. Yleistyksien paheksunta ja sortuminen yleistyksiin eivät olleet kumpikaan tarkoituksellisia. Pahoitteluni. Ja se että itse tekee "syntiä" ei tarkoita etteikö voisi yrittää parantaa maailmaa niistä "synneistä". Helpoiten huomaa virheet itsessään joita sitten yrittää korjata.
En tarkoittanut ikäyleistystä vaan yleistystä manga-harrastajista, mutta hyväksytään kuitenkin pahoittelu.
-
Itse diggaan sci-fi meiningistä (Evangelionit sun muut)
ja tietty toi miten osa piirtää noi hahmot - mullistavaa,
seksikästä, visuaalista mannaa... liian moni tekee samanlaista huttua...
Llisää rohkeutta ja ei muuta ku toisiin fääreihin.
-
Tuo otsikko "parasta animessa ja mangassa" on kyllä aika turha. Se ei sinänsä aiheuta mielipiteen vaihtoa ja tällainen pelkkä ylistäminen on pitemmän päälle aika puuduttavaa. Jos tuohon olis lisätty myös ne animen ja mangan huonot puolet niin keskustelu saattais olla paljonki kiinnostavempaa.
pyydän anteeksi että pistin aiheen otsikoksi sen minkä pistin. ehkä vain halusin tuon olevan otsikko,ei pitäisi olla kamalasti valittamista. ehkä lisään seuraavalla kerralla tuon sinunkin haluaman asiasi siihen,tai sitten joku toinen tekee sen puolestani,ehkäsitten sinäkin olet tyytyväinen. :)
-
Voi kuulostaa vähän kummalta, mutta itse opin mangan ja animen myötä että jos haluaa piirtää sarjakuvan, niin mikä tahansa on mahdollista eikä minun tarvitse noudattaa mtään kaavaa (eli kaiken raiskaaminen on enemmän kuin sallittua). Ja sitten opin vielä tämän tarpeettomien, mutta niin ihanien hilavitkuttimien yms piirtämisen mangan ja animen kautta.
Se oli paras asia mitä olen omaksunut näistä kahdesta osa-alueesta.
Ja jotkin näkemäni animet ovat päihittäneet kirkkaasti juonessaan ja laadussaan monet länsimaalaiset animaatiot. Sama koskee mangoja, mutta niitä onkin jo vähän vaikeampi alkaa vertailemaan länsimaalaisten sarjakuvien kanssa.
Ja jotta nyt jotain kehittävää saisin lisättyä tähän ylistykseen niin annan hieman negatiivistakin palautetta. Vihaan mangaa ja animea ylipopulaarisena (taipuuks toi sana ees tolleen???) kaupallisena tuotteena/aiheena. Moni ymmärtänee mistä puhun...
-
Parata animessa ja mangassa on hyvä grafiikka ja juoni. Toimiva ja rikas juonikin on parempi kuin huono piirrustustyyli, mutta päinvastoin köyhän juonen voi pelastaa taitavasti väkerretyt bishyt.. ^__^
Musat animessa on plussaa jos ne ovat tarttuvia!! Mangassa on kiva, jos siellä välissä on semmoisia sarjaan liittymättömiä kuvia (esim. Naruto) tai että pari sivua siitä on väritetty (esim. Chrno Crusade).
-
Piirtotyyli, totta kai, on mangassa viehättävää (vai vain sitäkö mangalla tarkoitetaankin?). Siinä viehättää esimerkiksi sympaattiset isot silmät ja huolettomuus. Hahmojen tunteita kuvataan ehkäpä enemmän kuin muissa sarjakuvissa... Riippuu totta kai tekijästä! Ja ja... Japanilaisittain lukeminen on nykyään helppoa, en enää osaa lukea "tavallisesti" sarjakuvia, siitä plussaa mangalle myös. On varmasti paljon muutakin, mutten ole mikään loistava kuvailemaan. :D
-
Aivot narikkaan-touhua. Se onkin niide ainoo hyvä puoli, huonoja puolia löytyyki sitten roppakaupalla. =D
-
Hmmm... itse pidän parhaana asiana mangassa ehkä siitä, että jotkut näistä sarjakuvista ovat erittäin hyviä ja niitä on kiva lukea. Voisin kuvitella hankkivani käsiini lisääkin hyvää sarjakuvaa, sillä yleisesti ottaen tämä on mielestäni positiivinen asia. Sama pätee myös animeen.
Toinen vähemmän itsestäänselvä seikka on tietenkin se, että kuten usein täälläkin on mainittu, sallii Japanin laajat ja vahvat sarjakuva ja animaatiomarkkinat useiden kauniiden kukkasten kasvavan lantakasasta. Kasvupohja on sitä terveempi, mitä paremmin sitä lannoitetaan. Ja kun kukkia on vieläpä montaa eri väriä ja lajia, niin sehän on tosi ässää, sillä vaikka kaikista ruohoista ei pidäkään, löytyy sieltä suurimmalle osalle edes jotain lukemisen tai katselemisen arvoista.
Kyseessä on siis jokseenkin köyhä analogia, joka toivottavasti onnistuu kuvaamaan mielipidettäni ko. asiassa.
-
Monissa animeissa kiehtoo se kun ne ovat kuin toisesta mailmasta, eli seikkaillaan eri mailmassa.
Taistelut ovat myös hyviä ja sitten se huumori. ;)
-
Pidän mangassa ja animessa niitten monipuolisuudesta. Ne ovat hyviä vaihteluja tavallisille elokuville tai piirretyille.
-
Ai mikä parasta? No tietenkin ne hienot efektit ja naaman vääntelyt! Erityisesti järkyttyneet ilmeet ja hirveät raivarit (hupi mielessä) on niin mahtavia! ;D
Ja sitten vielä ne iskujen ja vauhdin korostus...(kuola valuu).
-
Ai mikä parasta?
Ylisuuret rinnat pikkutytöillä ;D
Timo
-
Parasta Mangassa ja Animessa on piirtotyyli ja jne.
Oikeastaan kaikki on niissä on parasta . . . ::)
-
Parasta animessa ja etenkin mangassa ovat yleensä se juoni ja se, että näkee kuinka paljon pieni ihmisporukka on tehnyt lukijaansa/katsojaansa viihdyttääksesi. Dynaaminen ja vauhdikas kuvakerronta ovat todella kivoja, kun vauhdin näkee esim. kun Monkey D. Luffy venyessä, Son Gokun liitäessä ilman halki tai Elricin veljekset käynnistäessä alkeemisen synteesin, se hipoo silmää ja saa miltei kyyneliin. :'(
Myös kiinnostavat miljööt ja elollinen maailma tekevät mangasta ja animesta erinomaista luettavaa/katsottavaa.
-
Minusta parasta mangassa on, Japanilaisten hienosti kuvitetut ja olen ihastunut tyyliin jolla mangaa piirretään. Animessa on japanin kieli, Sekä hienosti tehty animaatio... :-*
-
mangat ja animet on jotenkin vaan tehty mielenkiintoisiksi ja ne on tehty huolella ja tietyllä tyylillä jota suomalaisissa sarjakuvissa ei käytetä..mangassa ja animessa saa eräällä tavalla opittua kieltä ja kulttuuria...vähänkuin jos kuuntelee japanilaista musiikkia kuten minä teen ( :-*kuuntelen miyavia :-* ihana on monella tavalla)(gazettekin on hyvä) no joo lopetan tähän ettei tuu taas j-rock sitä ja j-rock sitä pitää johki muualle siitä sit puhuun....hehe no tossa oli siis se mun mielipide
-
Olen viime aikoina alkanut arvostaa sitä että opin paljon Japanin kulttuurista. Otan animen ja mangan seuraamisen opiskelun kannalta. x)
-
Aivot narikkaan-touhua. Se onkin niide ainoo hyvä puoli, huonoja puolia löytyyki sitten roppakaupalla. =D
Ei ainakaan päde Tezukaan. Olen Buddhan 1 - 8 luettuani varmaan kauan sitä mieltä että siinä nobelin arvoinen miesi.
-
Animessa ja mangassakin on niin monta erilaista piirtotyyliä ja -tapaa ettei varmasti voi kehua niitä sanomatta jotakin sitten jälkeenpäin aika surkeaksi. Mutta siis... Laajuus on se mistä minä tykkään. Että jos lukee/katsoo pari sarjaa sieltä täältä, niin ei varmastikaan tiedä vielä mitään mangasta tai animesta. Se on harrastus.
Minä kuuluun näihin manganlukijoihin enemmin kuin animenkatselijoihin. Netti pätkii eikä muutenkaan toimi, enkä vain pidä siitä etten voi animea käsin kosketella niinkuin mangapokkaria. Jäädä ihailemaan sitä yhtä kuvaa. Toisaalta animessa on hyvätkin puolensa, niitä löytyy varmasti yhtä monta kuin mangassakin.
Mutta asiaan: ihmeellistä että ennen vihasin mustavalkoisia sarjiksia. Nykyään inhoan värillisiä. Mangahan on miltei aina (..? Joku voisi vinkata jonkun värillisen mangan, missä itse piirtäjä on myös värittäjä) mustavalkoista.
Rastereilla pelleily on kanssa aivan ihanaa nannaa silmille, jos se on onnistunutta.
-
No vähintään se että miltei kaikesta osataan tehdä eeppistä ja "coolia" vaikka sitten joskus juonen ja älyn kustannuksella.
Tosin en tiedä mitä kertoo se että viime aikoina olen hakeutunut enemmän vanhempien (Devilmanista ja Black Jackista Hopeanuoleen ja Jigoku Sensei Nūbēen) anime/manga sarjojen seuraan...
-
En oikein osaa päättää kumpi olisi parempaa koska olen hulluna molempiin. Mutta piirrän mielummin mangaa, vaikka olen toki yrittänyt piirtää animeakin mutta manga tuntuu sujuvan paremmin minun kohdallani. Olen hankkinut manga piirros-oppaita aina kirja-kaupoista koska joka paikka kunnalla on MELKO VARMASTI edes yksi kirja-kauppa :DD