Sinä et ole 13 vuotias! Tai sitten minulla on väärä käsitys 13 vuotiaiden älykkyydestä tai sitten sinä olet todella poikkeustapaus. Ainoa kommenti on että kun keskustellaan animen parhaista puolista niin yleensä se tuppaa keskittymään niihin hyvin tehtyihin sarjoihin. Ihmisillä on paha tapa yleistää se kaikkeen muuhunkin. Varmasti suurin osa täällä kuitenkin tietää että joukossa on täyttä roskaa ja todellisia helmiä.
Paheksut yleistystä mutta sorrut siihen itsekin. Tietenkin myönteiset kokemukset aiemmista manga-sarjoista vaikuttavat myöhempään kiinnostukseen. Länsisarjoista esim. Batman on parhaimmillaan ollut erittäin hyvä, joten itsestäänselvästi esim. Batman Chronicles: Vol 1. tai Year One kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin vaikka Sandman, joka on tähän mennessä vaikuttanut minusta korkeintaan ok-luettavalta isoksi osaksi paskasti kuvitettuna.
Manga kiinnostaa minua länsisarjiksia enemmän yksinkertaisesti siksi, että se on parhaimmillaan saanut minussa esiin suurempia tunne-elämyksiä kuin parhaat lukemani länsisarjat. Esim. Barefoot Gen on iskenyt kovempaa kuin Maus, Lone Wolf & Cub ja Samurai Executioner kovempaa kuin Usagi Yojimbo(ok, sitä piirtää käsittääkseni Amerikan japanilainen, kuitenkin) ja Ranma ½:ta luen itsestääntoistavuudestaankin huolimatta mieluummin kuin vaikka Asterixia, joka sekään ei ole varsinaisesti huono.
Vaikka en tunne lähellekään kaikkia länsimaissa tehtyjä sarjakuvia, en voi kuitenkaan väittää olevani täydelliisen tietämätön kaikesta lännessä arvostetusta kamasta. Will Eisner on ihan jees kamaa, jenkiksi harvinaisen ilmeikäs ei-pelkkä-huumori-sarjispiirtäjä ja Joe Saccon Palestiina ja Marjane Satrapin Persepolis ovat vähintään kiinnostavia ja Valerianit ovat parhaimmillaan hyvää kamaa mutta näistäkin huolimatta manga kiinnostaa minua yleisesti ottaen lännessä tehtäviä sarjakuvia enemmän. En tunne häpeää, koska monet sarjakuvaharrastajat ovat huomattavsti suvaitsemattomampia mangaa kohtaan kuin minä länsisarjoja kohtaan.
