Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvantekijöiden keskustelut => Välineet ja oppaat => Aiheen aloitti: Renki - 04.02.2005 klo 14:26:14
-
Moro!
Tuumiskelen tässä millainen luonnosvihon pitäisi olla?
ilmeisesti ei ole suotavaa, että se olisi ruutuvihko?
Entäs sitten koko? Itse tuumiskelin, että A5:nen vois olla aika hyvä. Kulkee mukana vielä aika helposti.
???
-
Joo, ei ruutuja, mutta muuten tämä on vähän makuasia. Ja luonnosvihkon valintaan vaikuttaa sekin, millä niitä luonnoksia tekee (tussi, lyijykynä, muste, vesivärit tms.). A5 on kokona hyvä, koska mahtuu helposti mukaan, kuten sanoitkin. Myös kierrevihko on erittäin hyvä luonnosteluun. Ja sellainen, missä on vähintään toinen kansi vahvempaa kartonkia tai jopa pahvia (aina kun ei ole pöytää, minkä päällä piirtää).
Mulla on tällä hetkellä Cansonin sketch pad. A5-kokoinen kierrelhetiö. Sivuja 60 ja vahvuus 90 g/m2.
-
Jotain tuollaista mitä Veli mainittee, 70g/m2 ja ylöspäin sopii lyijykynälle, liidulle tms. Paksumpaa (+160g/m2) jos aiot käyttää (vesi)värejä. Hapotonta paperia (ei kellastu iän myötä).
Omat oon aina sovittanut sopivaksi sillä hetkellä olevaan laukkuun. (Yhtä kannoin aina mukana, kunnes jäi autooni ja joku muka tarvi sitä paremmin. Vei kynät, grafiikkalevyt, paperit ja kaikki!)
Tai sitten takintaskuun sopivana, oisi kai jotakin min.A6/B6- A5/B5. Liika iso on hankala ja herätät huomioo jos piirtelet kaupungilla.
-- j --
-
Minä olen sitä mieltä, että luonnoslehtiön ei tarvitse olla mitään kallista paperia, kunhan kynä siinä hyvin kulkee. Kalliin lehtiön kanssa tulee sellainen olo, "ettei tällaiseen nyt ihan mitä tahansa voi sutata" ja sitten alkaa oikein väkisin vääntämään, ettei vain tulisi huonoja luonnoksia! Vähän kuin jo etukäteen suunnittelisi, että myöhemmin siitä luonnoslehtiöstä julkaistaan hieno kirjanen, kuten Sienkiewiczillä.
Pah. Minä ainakin olen onnellisempi, kunhan saan tuhertaa jollekin ja antaa vain huonojen luonnosten tulla. Ihan tavallinen kopiopaperikin käy, siitä on vielä se etu, että ohuena se näkyy hyvin valopöydällä. Ongelma vain on, että se ruttaantuu helposti (toisaalta, niinhän luonnoksille tapaa yleensä käydä niiden lopulta päätyessä arkistoitavaksi ö-mappiin). Tarkempia ja lopullisia luonnoksia varten käytän sitten Cansonin Bristol -paperia (225g).
-
Löysin tiimarista piirrustusvihon A4 50s. 100g/m2, Acid free, hinta 4€. Ovatko nuo vihot tosissaan aina noin kalliita?
Mitenkäs tuollainen paperi, onko se tussaukseen sopivaa?
-
Se on oikein hyvää, painaa jo sen verran, että ei käy helposti kupruilemaankaan, jos ei suuria aloja käy mustaamaan. Oma (ja ensimmäinen) luonnoskirjani on Cachet FlexiCraft 112g josta olen näköjään 10:n maksanut. Pitääkin käydä Tiimarissa katsomassa vaihtoehtoja...
Joka tapauksessa, tässä paperi on hiukan karheaa ja tussiterä tuntuu kulkevan siinä hyvin, HB lyijykynällä en saanut kunnollista jälkeä aikaseksi vaan paperi söi terää liikaa, mutta 2H:lla alkoi jo sujua.
-
Ite ihastuin Moleskinen sketch-bookkeihin, joita löysin Akateemisesta. Tietty maksavat vähän enemmän, mutta niitä saa ihan näppärän kokoisina (semmonen paltteerallaa B5 koko tai sitten ihan taskuversio). Ohuempi paperi on sen verran korkealaatuista, että lyijärillä piirtäminen on varsin miellyttävää. Paksumpi papru soveltuu hyvin tussille. Tosin sivuja on tietysti vähemmän...
Hemmottele itseäsi! Osta Molski! ;)
-
Itse suosin karkeatekstuurista paperia. Hyvä sekä lyijärille että tussille. Koko on makuasia, itsellä se vaihtelee päivittäin, siksi on sekä A4 että A5 lehtiöt yleensä mukana.
Jos tykkää piirtää lyijykynällä, niin kannattaa piirtää aina vaan toiselle puolelle, (vaikka se tuhlaukselta tuntuukin) ainakin jos käyttää pehmyttä lyijykynää. Kuvat sotkeutuu muuten ajan kanssa, ja se harmittaa vuosien päästä, kun selaa vanhoja kuvia. nimim. asiaa tutkinut.
Mark0
-
Se on oikein hyvää, painaa jo sen verran, että ei käy helposti kupruilemaankaan, jos ei suuria aloja käy mustaamaan. Oma (ja ensimmäinen) luonnoskirjani on Cachet FlexiCraft 112g josta olen näköjään 10:n maksanut. Pitääkin käydä Tiimarissa katsomassa vaihtoehtoja...
Joka tapauksessa, tässä paperi on hiukan karheaa ja tussiterä tuntuu kulkevan siinä hyvin, HB lyijykynällä en saanut kunnollista jälkeä aikaseksi vaan paperi söi terää liikaa, mutta 2H:lla alkoi jo sujua.
Jeps. Tänään tuli piirreltyä. Hb oli 100g:seenkin mielestäni huono kynä. Jälki ei ollut kovin hyvä. pitääpä nyt kokeilla seuraavaksi tuota H2:sta. Muuten huomasin,että tuolla 100g:maisella ainakin minulla tulee ongelmia tussauksen kanssa ts. paperi imee liikaa ja siitä syystä epätasainen jälki. En tiedä sitten pitäisikö käyttää paksumpaa tussia. Nyt oli käytössä tussi 0,1mm kärjellä joka kuitenkin tekee aika ohutta viivaa.
-
Olisin Hiekkalan kanssa tässä vähän samoilla linjoilla, että sehän on nimenomaan tarkoitus olla luonnoslehtiö. Sanoisin että jos se on sopivan kokoinen ja siinä kynänjälki pysyy niin kelpaa. Luonnostelu ei ole välineurheilua.
-
Mulla on käytössä sama kuin Weltzulla. Tykkään aika paljon. Isompana luonnoslehtiönä käytän Canson A4 keltaista piirrustuslehtiötä 180g/m2 30 sivua tämä on parempi tussille.
Tämä on kierrevihko, mutta tätä saa ihan irtoarkkeinakin.
Valitsen luonnoslehtiön sen mukaan minne olen menossa tai mitä olen siellä tekemässä ja kuinka kauan viivyn. Aina on kuitenkin joku pikku vihkonen mukana, vaikka olisi tunnin kauppa reissu kyseessä. Kun omistan semmoisen maanisen käden...
Olen MarkZeron kanssa samaa mieltä siinä että paperin pitää olla kestävää ja soveltua mahdollisimman monelle välineelle. Ei sitten tarvitse ostaa erikseen pastelleille, tussille, akvarelleille, hiilelle ja lyijärille kymmentä eri vihkoa.
-
Sopivia luonnoskirjoja on vaikea löytää. Itselleni ne ovat vain ideoitten muistiinmerkitsemistä varten... joko sanallisten tai kuvallisten. Yleiseen riipusteluun ja raapusteluun. Eli saisivat olla ihan tavallista paperia ja halpoja.
Edullisia viivattomia ja ruuduttomia kirjoja ja vihkoja ei tahdo olla markkinoilla. Luonnoskirjat ovat yleensä minun käyttööni liian isoja, paperi on liiankin hyvää ja hinta kallis. Yleensäkin puhtaasta valkoisesta paperista vihon tai kirjan valmistaminen näyttää maksavan ainakin tuplasti viivalliseen verrattuna, heh.
Like valmisti joskus melko sopivia n. A5-kokoisia pehmeäkantisia muistiinpanokirjoja, mutta en ole niitäkään nähnyt vähään aikaan.
Valkoisesta paperista valmistettuja vihkojakin on yleensä vain A4-kokoisia, ja ne on liian isoja mun käyttööni. Seuraavat onkin sitten yleensä kauppalistalehtiöitä, ja nekin on aika karuja käyttää.
-
Muuten huomasin,että tuolla 100g:maisella ainakin minulla tulee ongelmia tussauksen kanssa ts. paperi imee liikaa ja siitä syystä epätasainen jälki.
Tarkennus tähän ihan varmuuden vuoksi. Paperin grammapaino ei vaikuta tussausominaisuuksiin muuta kuin nestemäisen musteen kanssa (kupruilee helposti, jos on ohutta eli kevyttä paperia). Siis paperin laatu (esim. onko sileää vai karheaa yms.) ratkaisee sen, mille välineelle paperi sopii parhaiten. Tussaukseen (jos tussailee tavallisilla huopakynillä) sopii paremmin kiiltäväpintainen (ei kuitenkaan liian kiiltävä, että tussi myös kuivuu eikä vain tahraa) paperi, joka ei ime paljoa.
-
Olisin Hiekkalan kanssa tässä vähän samoilla linjoilla, että sehän on nimenomaan tarkoitus olla luonnoslehtiö. Sanoisin että jos se on sopivan kokoinen ja siinä kynänjälki pysyy niin kelpaa. Luonnostelu ei ole välineurheilua.
Samaa mieltä täälläkin. Piirtelen ja suttailen usein tavalliselle kopiopaperille, joskus jopa vanhojen kirjekuorten kääntöpuolille, koulumonisteista leikkaamiini kauppalappuihin, lehtien marginaaleihin, luentomuistiinpanovihkoihin... Toki jos meinaa luonnoskirjaa mukanaan kantaa, siinä olisi varmasti paikallaan paksut pahvikannet ja mielellään vielä kierteet, jotta sivun voi sitten kätevästi ja helposti repäistä irti.
-
Minä piirrän aina kopiopaperille. Se on mukavan sielää ja sitä löytyy aina kotoa. Mukana kannan jos jaksan (pitää kai alkaa taas jaksamaan) Ruohonjuuresta ostamaani A5-kokoista kansiota, johon laitan klipseillä kiinni puolittamiani papereita.
-
Mulla on yleinsä pikaluonnoslehtiönä ihan ruudullinen kirjoituslehtiö. Paperin laatu on mulle ihan yksi ja sama, koska teen lähes kaikki luonnokset kuulakärkikynällä. Takin rintataskussa kulkee aina pienenpieni mustakantinen ja sivuilta punaiseksi värjätty kirjanen, johon tuhertelen kahvilassa/koulussa iskeneet ideat. Näyttää kuulemma epäilyttävästi mustalta raamatulta ja on pari kertaa johtanutkin hupaisiin väärinkäsityksiin ;D
Hienostelua varten mulla on kyllä myös ihan oikeita luonnoslehtiöitä, joihin voi piirtää ihan lyijykynällä ;)
-
Mä käytän Temperasta saatavia mustakantisia luonnoskirjoja, joissa on paksu paperi ihan jo siitä syystä, että reissuilla mulla on vesivärit (sellainen Schminken noin 6x10 senttiä -kokoinen peltirasia mikä aukeaa paletiksi, ja sisään mahtuu vielä pari sopivan mittaiseksi vuoltua sivellintä) ja pikkupurkki vettä (kaprispurkki on just sopiva) takintaskussa. Luonnoskirjan pitää kestää se, että siihen maalaa.
Aina kun mahdollista, esimerkiksi oluelle tai kahville pysähtyessä, teen näkemäni maiseman. Tai jos aika on vähissä, mulla on Staedtlerin kahden millin lyijytäytekyniä erilaisilla lyijyillä.
Luonnoskirjan kohdalla pitää vain muistaa se, että se on luonnoskirja, siihen on siis ihan luvallista sutata kaikki mitä mieleen juolahtaa, ja kirjoittaa vaikka kauppalista tai canastapelin pistelasku. On suhtautumisesta kiinni, miten paljon hyötyä siitä on. Raha on vain rahaa, eikä hyvä paperi oo sen kalliimpaa kuin huonokaan, jos se parantaa duunin tasoa.
Hienompia maalauskuvia varten on sitten noi povitaskukokoiset liimareunaiset akvarellilehtiöt. Niitä kannattaa olla monta, että yks duuni saa rauhassa kuivua kokonaan, ennen kuin alkaa irrotella arkkeja. Baarin pöydästä vain lautasliina väliin, ja seuraava kuva uuteen lehtiöön.
Muuten mulle kelpaa mikä tahansa paperi. Nytkin on pöydällä pari aukirevittyä tupakka-askia, joihin on luonnosteltu porilaisessa baarissa istuskellessa yhden kaverin vastailmestyneen levyn kannet.
-
Itse käytän yleensä sellaista musta-ja kovakantista luonnoskirjaa, joita saa yleensä kirjakaupoista ja taidetarvikekaupoista.
Se on melkein aina mukana, ja sinne syntyy tasaiseen tahtiin kaikenlaista sotkua ja ideanpoikasta. Sitten kun se tulee täyteen niin ostan uuden. Pysyvätpähän ainakin kaikki töherrykset ja dialoginpätkät samojen kansien välissä, eikä niitä ajele irtopapereina taskunpohjilla ym.
Viime vuonna taisin piirtää täyteen neljä kirjaa.
Luonnoskirja on minulle sitten tosiaan pelkkä luonnoskirja. Ei mikään kokonaistaideteos, jossa jokaisen sivun pitää näyttää hienolta ja oikealla välineellä tehdyltä. Viime aikoina olen käyttänyt kuulakärkikyniä ja Halpa-hallista ostettua kahden euron tussipakkausta.
-
Mua taas ahdistaa kun kunnollista luonnoskirjaa ei yksinkertaiseti tunnu löytyvän. Sellaista joka kestäisi pullotussia ja terää. Ovatko Lana-lehtiö ja Temperasta saatava Fabrianon(?) kirja (kallis ja kartonkimainen missä on vähän sivuja) todella ainoita?
Mikä/mistä toi Lana on? Ei heti tunnu tutulta.
Temperasta saa Fabrianon punavalkopilkullista kirjaa, joka on toistaiseksi käyttökelpoisin löytämäni kirja. Ei vielä ihana, mutta aika hyvä jo.
-
Itseäni ainakin on kovasti miellyttänyt Winsor & Newtonin mustat, kovakantiset kierreluonnoskirjat. Eikä hintakaan mikään mahdoton mielestäni, kun on mieleistäni paperia. Kovat kannet myös hyvä jos joutuu piirtämään ilman alustaa.
Ja kestää jopa musteella tehdyt washit kohtalaisen hyvin :o
-
Mikä/mistä toi Lana on? Ei heti tunnu tutulta.
Temperasta saa Fabrianon punavalkopilkullista kirjaa, joka on toistaiseksi käyttökelpoisin löytämäni kirja. Ei vielä ihana, mutta aika hyvä jo.
Esquisse on lehtiön nimi, ja Lana valmistaja. Saa Akateemisesta, sellainen valkea. Nyt tuota on tullut testattua, ja se tuntuu toimivan luonnoskirjana ihan hyvin, mitä nyt ei kestä laukussa retuuttamista yhtä hyvin kuin kirja ja Pentelin sivellinkynä leviää hieman ja menee läpi. Tuo Fabrianon kirja on tuttu, sivuja siinä on vähän ja kalliskin on, mutta kai paras kirja mitä nyt on saatavilla.
Ja kestää jopa musteella tehdyt washit kohtalaisen hyvin :o
Onkohan niissäkin sitten paperi huonontunut? Itselläni on pieni Winsor&Newtonin kierrekantinen, mutta se ei kestä pullotussia ja terää, mikä on tietty eri asia kuin se kestääkö paperi pientä vedellä läträystä.
-
Onkohan niissäkin sitten paperi huonontunut? Itselläni on pieni Winsor&Newtonin kierrekantinen, mutta se ei kestä pullotussia ja terää, mikä on tietty eri asia kuin se kestääkö paperi pientä vedellä läträystä.
Miulla toimi ainakin ihan kohtalaisesti terän ja musteen kanssa tuo W & N lehtiö tosiaan. Paperi nyt tietty kupristelee luonnollisesti kun ei vedellä lutraamiseen ole tarkoitettu, mutta kyllä silti ihan hyvin on saanut tehtyä ihan molemmin puolin samaa arkkia. Tai sitten en vaan tiedä paremmasta ainakaan vielä :(
-
Esquisse on lehtiön nimi, ja Lana valmistaja. Saa Akateemisesta, sellainen valkea.
Ai se, joo. Kyl mulla on noita. Duunin paperikaupasta. Hämäsi kun ajattelin liikaa luonnoskirjaa kirjasidottuna luonnoskirjana. Eh.
Aikalailla samantapaisia lehtiöitä kun toi Lanan olis Fabrianon sinivalkokantinen ja Cansonin punakantinen luonnoslehtiö. Noissa kolmessa on aavistus hammasta paperissa. Paljon mukavampia yleiskäytössä kun W&N:n liian sileä paperi.
[Lisäys: Oikeesti mun piti mollata Daler-Rowney:n Cachet-kirjoja eikä W&N:nää, mutta eiköhän W&N:kin ole samamalla lailla hepposta.]
(Vaan paljonko iloa mun mielipiteestä on... Ökpö testasi joskus kaljamiitissä terää mun (Fabrianon?) lehtiöön, ja sen mielestä paperi oli kurja terän kanssa. Kun mulle kelpas.)
-
Aikalailla samantapaisia lehtiöitä kun toi Lanan olis Fabrianon sinivalkokantinen ja Cansonin punakantinen luonnoslehtiö. Noissa kolmessa on aavistus hammasta paperissa.
Fabrianon sinivalkokantista en ole testannut, Cansonin punakantista mulla oli joskus, mutta silloin paperi oli liian huokoista ja se ei kestänyt terää. Ehkäpä noitakin voisi kokeilla luonnoskirjana jos A5-kokoisena vain saa ja jos paperi on muuttunut. Oisi ihan mukava että kuvapäivis kestäisi paitsi terää myös Pentelettä. Muuten nuo kierrekantiset tuntuvat muussaantuvan käytössä.
Sääli että Classic-kirjojen (D&R/Cachet, ilm) paperi huononi. Entiset sellaiset olivat lähes täydellisiä. Muistaakseni kestivät terääkin oikein hyvin. Edelleen kyllä kiinnostaisi kokeilla Akateemisesta saatavia kirjoja, sidottuina oli parikin sellaista joiden paperi tuntui tarpeeksi tukevalta... Mutta takana lukee "Cachet" ja hintaa on sen verran ettei viitsisi tuhlata rahaa hutiin. Mikä smoke niitä nyt oli ja sitten se kangaskantinen joita oli kolmea väriä, tuntui heppoisammalta. Oli vielä kolmas lupaavan oloinen, mutta en muista mikä.
-
No, tuli sitten kokeiltua kahta Akateemisesta saatavaa luonnoskirjaa, jotka näppituntumalta tuntuivat siltä että saattaisivat jopa kestää terää ja pullotussia. Molemmissa on paksu, sileä paperi.
Derwent hard back sketch book, 170g sileä paperi, 56 sivua
Kirjassa on kovat kannet, mutta kansimateriaali on karmean tuntuista nukkaa joka kerää varmasti pölyä sun muuta roinaa. Kirja on sidottu, sivuissa on katkoviivat joka on joko hyvä tai huono asia, miten kukin asian näkee. Sivut ovat paksut, paperi sileää ja mitään ei mene läpi paperin toiselle puolelle. Mutta silti paperi ei kestä kosteutta, eli terällä tehdessä jälki leviää ja vesiväri ja harmaa litku "läikistyy". Pentelin sivellinkynä leviää sekin hiukan.
Cachet sketch (Riata?), 110g sileä paperi, 112 (eli 224) sivua
Kannet ovat sidettävämmät kuin tuossa toisessa, tosin pehmeät, mikä hankaloittaa käyttöä. Kirja on sidottu ja kestää taivuttelua ja litistelyä. Vesiväriä ja harmaata litkua tämä tuntuisi kestävän kohtalaisesti, mutta Pentelin sivellinkynä menee hieman läpi. Terää ja pullotussia ei tämäkään kirja kestä, jälki leviää hieman ja menee läpi.
Eli ei näistäkään kai liene mihinkään jos terää (tai tussia yleensä) haluaa käyttää. Fabrianon punapikullinen pitää kai ostaa jos se kestäisi terää. Lanan kanssa tuli huomattua että siihen G-terä tökkii ikävästi, olen kai liian tottunut siihen että G-terällä voi yleensä piirtää joka suuntaan.
-
Eli ei näistäkään kai liene mihinkään jos terää (tai tussia yleensä) haluaa käyttää. Fabrianon punapikullinen pitää kai ostaa jos se kestäisi terää. Lanan kanssa tuli huomattua että siihen G-terä tökkii ikävästi, olen kai liian tottunut siihen että G-terällä voi yleensä piirtää joka suuntaan.
Musta punapilkku on ihan jees terälläkin. Mutta mutta, mä käytän noita puna-Cansonia, Fabrianon schizziä ja Lanaakin ihan mielelläni terän kanssa. Ja ilmeisesti olen väärässä ;-)
Korkkasin sitten viimein aikoinaan Akateemisesta hankkimani Moleskine-kirjan. On oikeestaan sangen hyvä esine. Tää on ilmeisesti "Watercolour notebook". Noita mollukoita on pirusti eri malleja, ja melkein kaikki näyttäs olevan sekatekniikkakäyttöön liian hepposia.
Mut tää vesivärikirja on siis hyvä. Ei ole liian karkea kynillä piirtämiseen, kuha on paksua paperia. Mainostavat verkkosivullaan, että tässä olis 72 sivua, mutta siinä on sitten laskettu paperin molemmat puolet. Mikä on musta kyseenalainen laskutapa lehtiölle. Vaikka paperin molemmat puolet oliskin samanlaisia, ja kirja tarkoitettu molemminpuoliseen käyttöön. Hyvä sidonta, sivut aukeavat nätisti. Harmi ettei tosta ole isompia versioita.
Molessa ei äkkiä ole muuta huonoa kun härski markkinointi. Hintavia esineitä. Kauhee hehkutus historiasta, ja sitten tätä kaupasta löytyvää Moleskineä® on tehty vuodesta 1998.
-
Jos olisin reipas, niin ostaisin ison hyvän irtopaperin. Sitten leikkaisin sen pieniksi sivuiksi, ja sitoisin kirjaksi. Sitte olis paperi sellasta kuin haluaa eikä maksais paljoakaan.
Mut en ole reipas, ja noilla alle satagrammasilla halvoilla luonnosvihkoilla tulee riittävän hyvin toimeen.
-
Luonnoslehtiön löytäminen oli minullekin ihan tajuttoman vaikeaa.
Mutta sitten löysin Akateemisesta omiin tarpeisiini täydellisen kierrelehtiön. Sellainen vihreäkantinen, ilmeisesti Akateemisen oma lehtiö. Paperi siinä on sellaista tavallisen kopiopaperin oloista sileää ja ohutta. Tussilla piirrettäessä näkyy vähän läpi, mutta koska ne on luonnoksia niin minua se ei ainakaan haittaa. Ja koska paperi ei ole mitenkään ihmeellistä niin tähän uskaltaa sutata kunnolla. A5-kokoisena kulkee mukavasti mukana ja on takana paksu pahvi ja mitäs kaikkea.
Niin ja sitten se hintahan tässä oli parasta eli muistaakseni maksaa kahden euron tietämillä.
-
Musta punapilkku on ihan jees terälläkin. Mutta mutta, mä käytän noita puna-Cansonia, Fabrianon schizziä ja Lanaakin ihan mielelläni terän kanssa. Ja ilmeisesti olen väärässä ;-)
No nyt kokeilin Lanaa uudestaan terän kanssa, ja kyllä sen kanssa pystyy elämään. Olen ehkä liian tottunut bristol-papereihin ja siihen että G-terällä voi suht vapaasti piirrellä joka suuntaan, mutta peräännyn tuomiostani sen verran että nyt onnistui ihan hyvin. (Liekö vika ollut terässä vai teinkö toiselle puolelle paperia edellisellä kerralla?)
Kyl toi Lana tuntuu olevan paras vaihtoehto, kestää kaiken ja kaksipuoleisena, joskin Pentelin brushpenin kanssa pieni varaus. Hintaakaan ei ole kuin vähän alle 4 euroa, Fabrianon punapilkuisessa kun sivuja on yhtä vähän ja hintaa kolme kertaa enemmän. Ehkä hieman liian luksuskirja suttaamiseen. Noita kahta muutakin lehtiötä pitänee kokeilla.
Eli tästä voidaan päätellä että Lana Esquissen maahantuonti tai valmistus lopetetaan parin vuoden sisään nyt kun olen löytänyt sen... tai sitten se huononee mystisesti. Niin siinä aina käy.
-
Itseäni ainakin on kovasti miellyttänyt Winsor & Newtonin mustat, kovakantiset kierreluonnoskirjat. Eikä hintakaan mikään mahdoton mielestäni, kun on mieleistäni paperia. Kovat kannet myös hyvä jos joutuu piirtämään ilman alustaa.
Ja kestää jopa musteella tehdyt washit kohtalaisen hyvin :o
Winsor & Newton-kirjanen on kyllä hyvä valinta. Itselleni on sopinut hyvin, vaikkakin paperit suttaantuvat joskus vähän liiankin helposti. Tussatesa ei onneksi tule läpi kovinkaan helposti. Muuten kätevä ja sopivan pieni kirjanen. Rovaniemellä käydessäni on tullut ostettu Suomalaisesta näitä, 2 € taisi olla per kipale, jos A5-koko kelpaa. Ja olenkin laittanut siihen tehtyjä luonnoksianikin, jotka on tussattu. (Onko ne sitten enää luonnoksiakaan? :D)
-
Molessa ei äkkiä ole muuta huonoa kun härski markkinointi. Hintavia esineitä. Kauhee hehkutus historiasta, ja sitten tätä kaupasta löytyvää Moleskineä® on tehty vuodesta 1998.
Onko sitä uutta mallia? Paksusivuinen ei ottanut vesiväriä vastaan niin ollenkaan ja silti pentele meni läpi.
Ylempi kuva on vesiväriyritystä, alempi toiselta puolelta jossa brushpen tihkuu läpi. Pidän tosi humpuukitavarana.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=2225.0;attach=8932)
-
Onko sitä uutta mallia? Paksusivuinen ei ottanut vesiväriä vastaan niin ollenkaan ja silti pentele meni läpi.
Ei siitä niin vanhojakaan malleja ole. Italialainen putka keksi kymmenkunta vuotta sitten omia omaan käyttöönsä vanhan ranskalaisten muistikirjojen lempinimen.
Mitä tarkoitat "paksusivuisella?" Sketchbookkia? Siinä on kiiltävää vähän kellertävää paperia, eikä näköjään huoli vesiväriä. Mä puhuin Watercolour Notebookista, joka on merkittävästi käyttökelpoisempaa paperia.
Sketchbook ja Watercolour Notebook:
(http://www.moleskine.com/eng/_interni/catalogo/Cat_int/_img/icone/sketch.gif) (http://www.moleskine.com/eng/_interni/catalogo/_img/watercolor.gif)
-
Mites Cansonin kirjat? Saako niitä enää mistään (Suomesta)? En ole nähnyt niissä liikkeissä joissa nyt olen käynyt, mutta ilmeisesti liikkeellä on ollut sidottujen kirjojen lisäksi kierreselkäisiä versioita. Kierreselkäisistä olisi ilmeisesti kaksikin eri versiota, kosteutta kestävä ja kuiville tekniikoille (ei kestä terää?)
Lana on kiva mutta se pieni on niin turkasen ohut...