Luonnosvihon valinta

[Tuukka]

Mulla on yleinsä pikaluonnoslehtiönä ihan ruudullinen kirjoituslehtiö. Paperin laatu on mulle ihan yksi ja sama, koska teen lähes kaikki luonnokset kuulakärkikynällä. Takin rintataskussa kulkee aina pienenpieni mustakantinen ja sivuilta punaiseksi värjätty kirjanen, johon tuhertelen kahvilassa/koulussa iskeneet ideat. Näyttää kuulemma epäilyttävästi mustalta raamatulta ja on pari kertaa johtanutkin hupaisiin väärinkäsityksiin

Hienostelua varten mulla on kyllä myös ihan oikeita luonnoslehtiöitä, joihin voi piirtää ihan lyijykynällä

[[kivi]]

Mä käytän Temperasta saatavia mustakantisia luonnoskirjoja, joissa on paksu paperi ihan jo siitä syystä, että reissuilla mulla on vesivärit (sellainen Schminken noin 6x10 senttiä -kokoinen peltirasia mikä aukeaa paletiksi, ja sisään mahtuu vielä pari sopivan mittaiseksi vuoltua sivellintä) ja pikkupurkki vettä (kaprispurkki on just sopiva) takintaskussa. Luonnoskirjan pitää kestää se, että siihen maalaa.

Aina kun mahdollista, esimerkiksi oluelle tai kahville pysähtyessä, teen näkemäni maiseman. Tai jos aika on vähissä, mulla on Staedtlerin kahden millin lyijytäytekyniä erilaisilla lyijyillä.

Luonnoskirjan kohdalla pitää vain muistaa se, että se on luonnoskirja, siihen on siis ihan luvallista sutata kaikki mitä mieleen juolahtaa, ja kirjoittaa vaikka kauppalista tai canastapelin pistelasku. On suhtautumisesta kiinni, miten paljon hyötyä siitä on. Raha on vain rahaa, eikä hyvä paperi oo sen kalliimpaa kuin huonokaan, jos se parantaa duunin tasoa.

Hienompia maalauskuvia varten on sitten noi povitaskukokoiset liimareunaiset akvarellilehtiöt. Niitä kannattaa olla monta, että yks duuni saa rauhassa kuivua kokonaan, ennen kuin alkaa irrotella arkkeja. Baarin pöydästä vain lautasliina väliin, ja seuraava kuva uuteen lehtiöön.

Muuten mulle kelpaa mikä tahansa paperi. Nytkin on pöydällä pari aukirevittyä tupakka-askia, joihin on luonnosteltu porilaisessa baarissa istuskellessa yhden kaverin vastailmestyneen levyn kannet.

[Jukka]

Itse käytän yleensä sellaista musta-ja kovakantista luonnoskirjaa, joita saa yleensä kirjakaupoista ja taidetarvikekaupoista.
Se on melkein aina mukana, ja sinne syntyy tasaiseen tahtiin kaikenlaista sotkua ja ideanpoikasta. Sitten kun se tulee täyteen niin ostan uuden. Pysyvätpähän ainakin kaikki töherrykset ja dialoginpätkät samojen kansien välissä, eikä niitä ajele irtopapereina taskunpohjilla ym.
Viime vuonna taisin piirtää täyteen neljä kirjaa.

Luonnoskirja on minulle sitten tosiaan pelkkä luonnoskirja. Ei mikään kokonaistaideteos, jossa jokaisen sivun pitää näyttää hienolta ja oikealla välineellä tehdyltä. Viime aikoina olen käyttänyt kuulakärkikyniä ja Halpa-hallista ostettua kahden euron tussipakkausta.

[Pekka Salonen]

Mua taas ahdistaa kun kunnollista luonnoskirjaa ei yksinkertaiseti tunnu löytyvän. Sellaista joka kestäisi pullotussia ja terää. Ovatko Lana-lehtiö ja Temperasta saatava Fabrianon(?) kirja (kallis ja kartonkimainen missä on vähän sivuja) todella ainoita?

Mikä/mistä toi Lana on? Ei heti tunnu tutulta.

Temperasta saa Fabrianon punavalkopilkullista kirjaa, joka on toistaiseksi käyttökelpoisin löytämäni kirja. Ei vielä ihana, mutta aika hyvä jo.

[Fujisan]

Itseäni ainakin on kovasti miellyttänyt Winsor & Newtonin mustat, kovakantiset kierreluonnoskirjat. Eikä hintakaan mikään mahdoton mielestäni, kun on mieleistäni paperia. Kovat kannet myös hyvä jos joutuu piirtämään ilman alustaa.

Ja kestää jopa musteella tehdyt washit kohtalaisen hyvin

[Aura]

Mikä/mistä toi Lana on? Ei heti tunnu tutulta.

Temperasta saa Fabrianon punavalkopilkullista kirjaa, joka on toistaiseksi käyttökelpoisin löytämäni kirja. Ei vielä ihana, mutta aika hyvä jo.

Esquisse on lehtiön nimi, ja Lana valmistaja. Saa Akateemisesta, sellainen valkea. Nyt tuota on tullut testattua, ja se tuntuu toimivan luonnoskirjana ihan hyvin, mitä nyt ei kestä laukussa retuuttamista yhtä hyvin kuin kirja ja Pentelin sivellinkynä leviää hieman ja menee läpi. Tuo Fabrianon kirja on tuttu, sivuja siinä on vähän ja kalliskin on, mutta kai paras kirja mitä nyt on saatavilla.

Ja kestää jopa musteella tehdyt washit kohtalaisen hyvin

Onkohan niissäkin sitten paperi huonontunut? Itselläni on pieni Winsor&Newtonin kierrekantinen, mutta se ei kestä pullotussia ja terää, mikä on tietty eri asia kuin se kestääkö paperi pientä vedellä läträystä.

[Fujisan]

Onkohan niissäkin sitten paperi huonontunut? Itselläni on pieni Winsor&Newtonin kierrekantinen, mutta se ei kestä pullotussia ja terää, mikä on tietty eri asia kuin se kestääkö paperi pientä vedellä läträystä.

Miulla toimi ainakin ihan kohtalaisesti terän ja musteen kanssa tuo W & N lehtiö tosiaan. Paperi nyt tietty kupristelee luonnollisesti kun ei vedellä lutraamiseen ole tarkoitettu, mutta kyllä silti ihan hyvin on saanut tehtyä ihan molemmin puolin samaa arkkia. Tai sitten en vaan tiedä paremmasta ainakaan vielä

[Pekka Salonen]

Esquisse on lehtiön nimi, ja Lana valmistaja. Saa Akateemisesta, sellainen valkea.

Ai se, joo. Kyl mulla on noita. Duunin paperikaupasta. Hämäsi kun ajattelin liikaa luonnoskirjaa kirjasidottuna luonnoskirjana. Eh.

Aikalailla samantapaisia lehtiöitä kun toi Lanan olis Fabrianon sinivalkokantinen  ja Cansonin punakantinen luonnoslehtiö. Noissa kolmessa on aavistus hammasta paperissa. Paljon mukavampia yleiskäytössä kun W&N:n liian sileä paperi.
[Lisäys: Oikeesti mun piti mollata Daler-Rowney:n Cachet-kirjoja eikä W&N:nää, mutta eiköhän W&N:kin ole samamalla lailla hepposta.]

(Vaan paljonko iloa mun mielipiteestä on... Ökpö testasi joskus kaljamiitissä terää mun (Fabrianon?) lehtiöön, ja sen mielestä paperi oli kurja terän kanssa. Kun mulle kelpas.)

[Aura]

Aikalailla samantapaisia lehtiöitä kun toi Lanan olis Fabrianon sinivalkokantinen  ja Cansonin punakantinen luonnoslehtiö. Noissa kolmessa on aavistus hammasta paperissa.

Fabrianon sinivalkokantista en ole testannut, Cansonin punakantista mulla oli joskus, mutta silloin paperi oli liian huokoista ja se ei kestänyt terää. Ehkäpä noitakin voisi kokeilla luonnoskirjana jos A5-kokoisena vain saa ja jos paperi on muuttunut. Oisi ihan mukava että kuvapäivis kestäisi paitsi terää myös Pentelettä. Muuten nuo kierrekantiset tuntuvat muussaantuvan käytössä.

Sääli että Classic-kirjojen (D&R/Cachet, ilm) paperi huononi. Entiset sellaiset olivat lähes täydellisiä. Muistaakseni kestivät terääkin oikein hyvin. Edelleen kyllä kiinnostaisi kokeilla Akateemisesta saatavia kirjoja, sidottuina oli parikin sellaista joiden paperi tuntui tarpeeksi tukevalta... Mutta takana lukee "Cachet" ja hintaa on sen verran ettei viitsisi tuhlata rahaa hutiin. Mikä smoke niitä nyt oli ja sitten se kangaskantinen joita oli kolmea väriä, tuntui heppoisammalta. Oli vielä kolmas lupaavan oloinen, mutta en muista mikä.

[Aura]

No, tuli sitten kokeiltua kahta Akateemisesta saatavaa luonnoskirjaa, jotka näppituntumalta tuntuivat siltä että saattaisivat jopa kestää terää ja pullotussia. Molemmissa on paksu, sileä paperi.

Derwent hard back sketch book, 170g sileä paperi, 56 sivua

Kirjassa on kovat kannet, mutta kansimateriaali on karmean tuntuista nukkaa joka kerää varmasti pölyä sun muuta roinaa. Kirja on sidottu, sivuissa on katkoviivat joka on joko hyvä tai huono asia, miten kukin asian näkee. Sivut ovat paksut, paperi sileää ja mitään ei mene läpi paperin toiselle puolelle. Mutta silti paperi ei kestä kosteutta, eli terällä tehdessä jälki leviää ja vesiväri ja harmaa litku "läikistyy". Pentelin sivellinkynä leviää sekin hiukan.

Cachet sketch (Riata?), 110g sileä paperi, 112 (eli 224) sivua

Kannet ovat sidettävämmät kuin tuossa toisessa, tosin pehmeät, mikä hankaloittaa käyttöä. Kirja on sidottu ja kestää taivuttelua ja litistelyä. Vesiväriä ja harmaata litkua tämä tuntuisi kestävän kohtalaisesti, mutta Pentelin sivellinkynä menee hieman läpi. Terää ja pullotussia ei tämäkään kirja kestä, jälki leviää hieman ja menee läpi.

Eli ei näistäkään kai liene mihinkään jos terää (tai tussia yleensä) haluaa käyttää. Fabrianon punapikullinen pitää kai ostaa jos se kestäisi terää. Lanan kanssa tuli huomattua että siihen G-terä tökkii ikävästi, olen kai liian tottunut siihen että G-terällä voi yleensä piirtää joka suuntaan.

[Pekka Salonen]

Eli ei näistäkään kai liene mihinkään jos terää (tai tussia yleensä) haluaa käyttää. Fabrianon punapikullinen pitää kai ostaa jos se kestäisi terää. Lanan kanssa tuli huomattua että siihen G-terä tökkii ikävästi, olen kai liian tottunut siihen että G-terällä voi yleensä piirtää joka suuntaan.

Musta punapilkku on ihan jees terälläkin. Mutta mutta, mä käytän noita puna-Cansonia, Fabrianon schizziä ja Lanaakin ihan mielelläni terän kanssa. Ja ilmeisesti olen väärässä ;-)


Korkkasin sitten viimein aikoinaan Akateemisesta hankkimani Moleskine-kirjan. On oikeestaan sangen hyvä esine. Tää on ilmeisesti "Watercolour notebook". Noita mollukoita on pirusti eri malleja, ja melkein kaikki näyttäs olevan sekatekniikkakäyttöön liian hepposia.

Mut tää vesivärikirja on siis hyvä. Ei ole liian karkea kynillä piirtämiseen, kuha on paksua paperia. Mainostavat verkkosivullaan, että tässä olis 72 sivua, mutta siinä on sitten laskettu paperin molemmat puolet. Mikä on musta kyseenalainen laskutapa lehtiölle. Vaikka paperin molemmat puolet oliskin samanlaisia, ja kirja tarkoitettu molemminpuoliseen käyttöön. Hyvä sidonta, sivut aukeavat nätisti. Harmi ettei tosta ole isompia versioita.

Molessa ei äkkiä ole muuta huonoa kun härski markkinointi. Hintavia esineitä. Kauhee hehkutus historiasta, ja sitten tätä kaupasta löytyvää Moleskineä® on tehty vuodesta 1998.

[Pekka Salonen]

Jos olisin reipas, niin ostaisin ison hyvän irtopaperin. Sitten leikkaisin sen pieniksi sivuiksi, ja sitoisin kirjaksi. Sitte olis paperi sellasta kuin haluaa eikä maksais paljoakaan.

Mut en ole reipas, ja noilla alle satagrammasilla halvoilla luonnosvihkoilla tulee riittävän hyvin toimeen.

[Maria D]

Luonnoslehtiön löytäminen oli minullekin ihan tajuttoman vaikeaa.
Mutta sitten löysin Akateemisesta omiin tarpeisiini täydellisen kierrelehtiön. Sellainen vihreäkantinen, ilmeisesti Akateemisen oma lehtiö. Paperi siinä on sellaista tavallisen kopiopaperin oloista sileää ja ohutta. Tussilla piirrettäessä näkyy vähän läpi, mutta koska ne on luonnoksia niin minua se ei ainakaan haittaa. Ja koska paperi ei ole mitenkään ihmeellistä niin tähän uskaltaa sutata kunnolla. A5-kokoisena kulkee mukavasti mukana ja on takana paksu pahvi ja mitäs kaikkea.
Niin ja sitten se hintahan tässä oli parasta eli muistaakseni maksaa kahden euron tietämillä.

[Aura]

Musta punapilkku on ihan jees terälläkin. Mutta mutta, mä käytän noita puna-Cansonia, Fabrianon schizziä ja Lanaakin ihan mielelläni terän kanssa. Ja ilmeisesti olen väärässä ;-)

No nyt kokeilin Lanaa uudestaan terän kanssa, ja kyllä sen kanssa pystyy elämään. Olen ehkä liian tottunut bristol-papereihin ja siihen että G-terällä voi suht vapaasti piirrellä joka suuntaan, mutta peräännyn tuomiostani sen verran että nyt onnistui ihan hyvin. (Liekö vika ollut terässä vai teinkö toiselle puolelle paperia edellisellä kerralla?)

Kyl toi Lana tuntuu olevan paras vaihtoehto, kestää kaiken ja kaksipuoleisena, joskin Pentelin brushpenin kanssa pieni varaus. Hintaakaan ei ole kuin vähän alle 4 euroa, Fabrianon punapilkuisessa kun sivuja on yhtä vähän ja hintaa kolme kertaa enemmän. Ehkä hieman liian luksuskirja suttaamiseen. Noita kahta muutakin lehtiötä pitänee kokeilla.

Eli tästä voidaan päätellä että Lana Esquissen maahantuonti tai valmistus lopetetaan parin vuoden sisään nyt kun olen löytänyt sen... tai sitten se huononee mystisesti. Niin siinä aina käy.

[Prof. 0.]

Itseäni ainakin on kovasti miellyttänyt Winsor & Newtonin mustat, kovakantiset kierreluonnoskirjat. Eikä hintakaan mikään mahdoton mielestäni, kun on mieleistäni paperia. Kovat kannet myös hyvä jos joutuu piirtämään ilman alustaa.

Ja kestää jopa musteella tehdyt washit kohtalaisen hyvin

Winsor & Newton-kirjanen on kyllä hyvä valinta. Itselleni on sopinut hyvin, vaikkakin paperit suttaantuvat joskus vähän liiankin helposti. Tussatesa ei onneksi tule läpi kovinkaan helposti. Muuten kätevä ja sopivan pieni kirjanen. Rovaniemellä käydessäni on tullut ostettu Suomalaisesta näitä, 2 € taisi olla per kipale, jos A5-koko kelpaa. Ja olenkin laittanut siihen tehtyjä luonnoksianikin, jotka on tussattu. (Onko ne sitten enää luonnoksiakaan? )