Millä vinkeellä saa esimerkiksi kohti horisonttia pienenevän kerrostalon julkisivun ikkunat ja ikkunanvälit pienenemään oikeaoppisesti? Valopylväisiin verrattuna tuo on monimutkaisempi koska siinä on ikäänkuin kaksi muuttujaa, ikkunan leveys joka muuttuu kauemmas mentäessä ja lisäksi ikkunoitten väli, joka muuttuu kauemmas mentäessä.
Toi on kai semmonen kahden pisteen perspektiivi. En ole mikään paras minäkään perspektiivihommissa. Kirjastosta löytää parhaiten oppaita ja hauskempi niitä on kirjasta zoomaillakin.Joo siis kahdella pisteellä onnistuu kyllä, mutta tällöin kuvakulma on tosiaan jotain äärimmäisyyksiin väännettyä sammakko- tai lintuperspektiiviä. Jos kuvataan normaalia raittia ihmisen tasolta niin tahtoo se toinen pakopiste karata reippaasti työpöydän puolelle.
Jos kuvataan normaalia raittia ihmisen tasolta niin tahtoo se toinen pakopiste karata reippaasti työpöydän puolelle.Saattaa joo, en tiä. Tuo on ainakin toisinaan ollut ongelma. En tiedä miten muut tekee. Kirottua on tämä.
Silmämääräisesti?
Horisonttiin vedetyillä viivoilla saat ikkunan ylä- ja alapokat vatupassiin, mutta liekö noiden pystykarmien paikkoihin mitään muuta konstia kuin harjaannuttaa silmää.
Tämäkin on sarjakuvassa joskus vähän toissijainen juttu. Pientä perspektiiviliioittelua (esim. ns. kalansilmälinssin läpi katsottu kuva) heittää kyllä nuo horisonttiviivatkin sopivasti mutkille, ettei siinä paljon viivoitinta tarvitse.
Vai oletko ihan Giraudia tekemässä?
Köyhän miehen vektorigrafiikkaa voi tehdä käsipelillä kynällä ja viivoittemella.
(Nyt tulee vähän sekavaa juttua - Olis helpompi piirtää kuva , mutta töissä ei viitti ja kotona on modeemi sökö)
Eli piirretään kuvan viereen edestä perspektiivitön projektio (x,y)- koordinaatistoon, ja päälle ylhäältäpäin kuvattu(x,z)-koordinaatteihin.
Jossa siis x on vaaka-, y korkeus-, ja z syvyyssuunta.
En ihan ensilukemalta osaa mieltää mitä syvyyssuunnalla on asian kanssa tekemistä,
En ihan ensilukemalta osaa mieltää mitä syvyyssuunnalla on asian kanssa tekemistä,
Perspektiivillä ei paljon muun kanssa taida tekemistä ollakkaan.
Unoihtui vielä toinen takuuvarma ja helppo tekniikka , eli ns. tarmokoivistot.
Ota valokuva ja piirrä päälle ;)
Ai niinkö se tekee? Sitä pitäisi muutenkin räiskiä digikameralla aivan helkkaristi kuvia kaiken maailman kohteista kaiken aikaa, jotta olisi mistä ammentaa sitten kun tarvii mallia, ettei tarvisi sitten viime hädässä aina plarata epätoivoisena lehdyköitä ja surffailla...
Sitten mangapiirtäjillä on kans joku sellanen puolihulvaton käytäntö ihan kai melki maan tapana. En nyt muista millä nimellä sitä kutsuttiin. Se kumminkin perustuu siihen, että syvyysvaikutelmaa latistetaan.
Eli piirretään kuvan viereen edestä perspektiivitön projektio (x,y)- koordinaatistoon, ja päälle ylhäältäpäin kuvattu(x,z)-koordinaatteihin.
Jossa siis x on vaaka-, y korkeus-, ja z syvyyssuunta.
P oikein. Mutta: Millä vinkeellä saa esimerkiksi kohti horisonttia pienenevän kerrostalon julkisivun ikkunat ja ikkunanvälit pienenemään oikeaoppisesti?
http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi.html (http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi.html)
Mikäli ymmärsin kysymyksenasettelun oikein, ratkaisu on tässä:
http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi.html (http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi.html)
Mutta: Millä vinkeellä saa esimerkiksi kohti horisonttia pienenevän kerrostalon julkisivun ikkunat ja ikkunanvälit pienenemään oikeaoppisesti? Valopylväisiin verrattuna tuo on monimutkaisempi koska siinä on ikäänkuin kaksi muuttujaa, ikkunan leveys joka muuttuu kauemmas mentäessä ja lisäksi ikkunoitten väli, joka muuttuu kauemmas mentäessä.
Mutta: Millä vinkeellä saa esimerkiksi kohti horisonttia pienenevän kerrostalon julkisivun ikkunat ja ikkunanvälit pienenemään oikeaoppisesti?(...)Hah, tää onkin hauska kysymys, johon on ihan oikea ja toimiva keino:
-Piirrä talon seinä yhden pisteen perspektiivillä
-jaa talon seinän pystyviiva...
Ymmärsitkö? Tää on tehtynä helpompaa kuin selitettynä...
Jatketaan perspektiiviongelmilla: Miten tällaisessa tilanteessa tietää, mihin tuon oikeanpuoleisen seinän toinen pystyviiva pitää vetää? Ja seinä on siis samanmallinen kuin tuo vasemmanpuoleinen. Oletetaan, että siis tiedetään seinän viivojen muodostaman kulman suuruus pakopisteessä sekä sen mitat ilman perpektiiviä. Ja kuvahan on täällä (http://www.kolumbus.fi/pihkalat/ropleema.jpg).pitäisi ensin tietää tarkoitatko oikealla ja vasemmalla mallikuvan pystysuoria viivoja näytöllä vai katselupisteestä katsottuna oikeata tai vasenta viivaa. Toiseksi pitäisi tietää onko kaaviosi katsottu ylhäältäpäin vai onko se sivuprojektio.
Jatketaan perspektiiviongelmilla: Miten tällaisessa tilanteessa tietää, mihin tuon oikeanpuoleisen seinän toinen pystyviiva pitää vetää? Ja seinä on siis samanmallinen kuin tuo vasemmanpuoleinen. Oletetaan, että siis tiedetään seinän viivojen muodostaman kulman suuruus pakopisteessä sekä sen mitat ilman perpektiiviä. Ja kuvahan on täällä (http://www.kolumbus.fi/pihkalat/ropleema.jpg).pitäisi ensin tietää tarkoitatko oikealla ja vasemmalla mallikuvan pystysuoria viivoja näytöllä vai katselupisteestä katsottuna oikeata tai vasenta viivaa. Toiseksi pitäisi tietää onko kaaviosi katsottu ylhäältäpäin vai onko se sivuprojektio.
Sivultapäin, siis. Voidaan siis vaikka kuvitella nuo kahtena punaisena samankokoisena mainostauluna: toinen on kohtisuorassa katsojaan kohti (vasen) ja toinen vinossa (oikea), eli se täytyy kuvata perspektiivissä. Poikkiviiva on tietenkin horisontti ja rasti pakopiste. Oikeanpuoleinen mainostaulu täytyy tietenkin piirtää lyhyempänä kuin vasemmanpuoleinen, koska se on vinossa, ja kysymys kuuluukin kuinka lyhyeksi? Taitaa mennä loppupeleissä aika matemaattiseksi. En tiedä, voiko sitä ihan lukiotason trigonometrialla tms. ratkaista. Voisihan sen siis ihan silmämääräisestikin vetää, mutta kiinnostaisi tietää, onko sitä mahdollista saada jollakin matemaattisella tai muulla menetelmällä täsmälleen oikein.
_ / <- tuolla tavalla taulut ovat siis ylhäältäpäin katsottuna.
Eli jokseensakin näin:
(http://members.surfeu.fi/welzunet/pera2.jpg)
Jos tämä mitään selventää...
Yksi virhe Welzun kuvassa kyllä on. Nimittäin tuo toinen taulu pitäisi tietysti käsitellä samalla metodilla.Tota mietinkin, mutta jätin sen pois, kun en halunnut liikaa tavaraa kuvaan. Kysehän oli kuitenkin vain siitä vinosta esineestä. Mutta jos toisaan molempien taulujen pitäisi olla samankokoisia, niin tuohon suoraan tauluunkin pitää tehdä sama "mittaus".
(http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi2.gif)
Oikeastaan asia on niin, että näköpisteen, taulun ja perustason väliset etäisyydet ovat edelleen mielivaltaisia, siis siinä mielessä että Napparin alkuperäinen kuva ei välitä mitään informaatiota siitä, kuinka lähellä kamera on kuvattavia kohteita. Eli nyt itse asiassa laitoin kameran liian lähelle, ottaen huomioon sen 60 asteen katselukulmarajoituksen. Jos tuohon nyt piirtäisi lisää jotain kolmiulotteisia objekteja, huomaisi, että ne vääristyvät kovasti reunoilla.
Toinen mahdollisuus on siis laittaa pakopiste paperin toiselle puolelle - toimii paremmin jos osa kappleista on hyvin lähellä ja osa kaukana.
Jeah! Nyt alkaa monet jutut selkiytyä. Kiitoksia vaan kaikille avusta!
Sellaista vielä mietin, että miten tuon perustason paikka määräytyy (siis ihan yleisellä tasolla, ei välttämättä juuri tässä esimerkissä)? Tai miten sen sijainti vaikuttaa? Sori, jos kyselen tyhmiä, aivot eivät ihan vielä taivu tähän kaikkeen :)
Mitä merkitsee Ramin piirroksessa tuo vino lyhyt punainen katkoviiva, jossa on neliöt päissä? En keksi, mihin sitä tarvitaan.
Oho, taisin olla jossain muualla kuin matikantunnilla silloin, kun käsiteltiin geometriaa. Ja siitä kaikesta on jo Niin Kauankin...Mitä merkitsee Ramin piirroksessa tuo vino lyhyt punainen katkoviiva, jossa on neliöt päissä? En keksi, mihin sitä tarvitaan.
Nyt kyllä tulee karttakepistä kynsille...
(http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi2.gif)
Vasemman puoleinen taulu ei kai voi missään nimessä muuttua leveämmäksi kuin mitä se jo on
Luulisin että korrektimpaa on vetää (4) ääriviivaa suorakulmassa vihreään KOKO-viivaan nähden ja koskien näillä kumpienkin taulujan ulkoreunoja/leikkauspisteitä.
Tyhmä kysymys:
Mitä merkitsee Ramin piirroksessa tuo vino lyhyt punainen katkoviiva, jossa on neliöt päissä? En keksi, mihin sitä tarvitaan.
Kiitoksia vain kovasti aiheeseen paneutuneille!
Tämä on mielenkiintoista!
Vasemman puoleinen taulu ei kai voi missään nimessä muuttua leveämmäksi kuin mitä se jo on
Taulu ei muutu miksikään. Sen projektion koko muuttuu. Jpan selittikin jo, että perustason (vihreä KOKO-viiva) paikan voi valita vapaasti. Se vaikuttaa ainoastaan kuvan kokoon, ei kuvassa näkyviin mittasuhteisiin.
Itse asiassa perustason voisi periaatteessa siirtää aivan näköpisteen eteen, jolloin se edustaisi paperia, jolle näkymä piirretään. Todellista näkymää piirrettäessähän taulut ovat monta metriä leveitä, mutta ne projisoituvat paperille paljon pienemmiksi. Luulisin kuitenkin, että loppujen lopuksi kuvio on selkeämpi näin.
Luulisin että korrektimpaa on vetää (4) ääriviivaa suorakulmassa vihreään KOKO-viivaan nähden ja koskien näillä kumpienkin taulujan ulkoreunoja/leikkauspisteitä.
Toinen mahdollisuus on siis laittaa pakopiste paperin toiselle puolelle - toimii paremmin jos osa kappleista on hyvin lähellä ja osa kaukana.
Eli toisen pakopisteen valinta vastaa tuota katselupisteen ja perustason sijoittelua? Voisin kokeilla lisätä tuon menetelmän kuvaan, koska se taitaa olla loppujen lopuksi paljon yksinkertaisempi.
EDIT: No jos nyt en kuitenkaan. Kysyin itseltäni: "Mihin toinen pakopiste tässä kuvassa sijoittuisi?" ja se tuli rumasti kuvan keskelle. Antaa olla.
Ei sitä mihinkään tarvitakaan, se on hyödytön, kuten on myös vihreä katkoviivakin. >:(
Siinä mielessä olet oikeassa että korkeuden pitäisi myös muuttua. Nythän käy niin, että katsojan siirtyessä hyvin lähelle kohdetta, leveys kasvaa järjettömän suureksi.
Mielestäni loogisinta on sijoittaa tuo perustaso juuri katselupisteen ja kappaleiden väliin, tässä järjestyksessähän se menee tosielämässäkin.
ei tuosta mielestäni isometristä tule koska tuohan ei vaikuta lainkaan pakopisteiden paikkaan, jotka loppujen lopuksi määräävät perspektiivin.
Tietääkö kukaan mikä pitäisi pakopisteiden ja katsojan muodostaman kulman oltava, jotta se vastaisi ihmissilmää.
Joku puhui aiemmin 60 asteen katselukulmasta, mutta ihmisen näkökenttä taas on sivuttaissuunnassa lähes 180 astetta.
Ei sitä mihinkään tarvitakaan, se on hyödytön, kuten on myös vihreä katkoviivakin. >:(
Oikeastaan pitää varmaan vielä tähdentää, että tätä esimerkkiä monimutkaistaa se, että liikkeelle lähdettiin Napparin osittain valmiista perspektiivikuvasta. Normaalisti linnunsilmäkuva kannattaa piirtää ensin, ja lähteä kehittelemään perspektiivikuvaa siitä. Silloin vihreää ja punaista katkoviivaa ei tietenkään tarvita, koska oikeanpuoleisen taulun paikan ja suunnan voi valita vapaasti.
Siinä mielessä olet oikeassa että korkeuden pitäisi myös muuttua. Nythän käy niin, että katsojan siirtyessä hyvin lähelle kohdetta, leveys kasvaa järjettömän suureksi.
Tietääkö kukaan mikä pitäisi pakopisteiden ja katsojan muodostaman kulman oltava, jotta se vastaisi ihmissilmää.
Pakopisteiden ja katseen välistä kulmaa ei valita tuolla tavalla. Katsopa sitä linnunsilmäkuvaa. Pakopiste on merkitty perustasolle siihen kohtaan, jonka suuntaan vino taulu (ja kaikki sen suhteen yhdensuuntaiset tasot) näyttää "pakenevan". Jos kuvassa olisi perustasoa vastaan kohtisuorassa olevia tasoja (vanha kunnon "katunäkymä"), niiden pakopiste merkittäisiin perustasolle täsmälleen katseen kohdalle.Joku puhui aiemmin 60 asteen katselukulmasta, mutta ihmisen näkökenttä taas on sivuttaissuunnassa lähes 180 astetta.
Itse asiassa jotain 100 asteen luokkaa, jos ei liikuta silmiään. Mutta tuo 60 asteen rajoitus johtuu siitä, että perspektiivikuvat ovat normaalisti tasoprojektioita, jotka vääristävät kuvaa reunoilta. Rajoittamalla katselukulmaa saadaan kuva näyttämään suhteellisen vääristymättömältä.
Eli ikäänkuin luonnollinen pohjapiirros tilanteesta , jossa kuvaa katsotaan.
Jos aloitamme piirtämisen linnunsilmäkuvasta, niin silloinhan meillä ei ole mitään valmista pakopistettä, vaan ne voidaan sijoittaa suht vapaasti.
Vai olenko vain totaalisen pihalla asioista ? ???
Vau! Mahtavaa! Ei yhtään kysymystä, eli kaikki ovat ymmärtäneet ensimmäiset osat täydellisesti!
Ei kun jatkoa peliin:
http://koti.mbnet.fi/ramir/perspektiivi/perspektiivi2.html
Ja taas toivoisin kysymyksiä ja kommentteja.
Ja minkätakia vedät rinnakaisen viivan (oikean puoliseen laatikkoon nähden -- sininen katkoviiva) tähän pisteeseen?
Merkitään ensimmäiseksi pakopiste niille laatikon sivuille, jotka ovat melkein kohtisuorassa projektiotasoa vastaan. Näiden sivujen suuntaiset viivat "pakenevat" samaan pisteeseen; siis sivujen ylä- ja alareunat, sekä niiden suuntainen viiva, joka kulkee katselupisteen läpi. Piirretään tämä viiva projektiotasolle asti, ja merkitään leikkauskohtaan pakopiste.
Mitäs mieltä olette tästä Conradin perspektiivitutkielmasta?
Ja kaiken lisäksi vielä kuva pylvään vasemmalla puolella noudattaa erilaista perspektiivilogiikkaa kuin oikealla puolella.
On tehty väärin sen verran röyhkeästi, että toimii. Taustan kalansilmäefekti on tietysti se oikein tapa tehdä perpektiivi, näinhän silmä sen näkee, perspektiiviviivat kun eivät tietenkään koskaan mene oikeasti viivasuorana katoamispistettä kohti. Etuala on littana, tällainen efekti syntyisi jos ottaisi kuvan tehokkaalla objektilla kaukaa, mutta silloin taustan kalansilmäefektikin tasoittuisi. Tavallaan tämä luonnonvastainen efekti erottaa etualan taustasta hyvin tehokkaasti, mikä epäilemättä on tarkoitus, ja samalla kun se on sen verran piilotajuisesti vaikuttava efekti, että sitä ei ensi silmäyksellä huomaa, se toimii hyvin.
Mitäs mieltä olette tästä Conradin perspektiivitutkielmasta?Tuotahan ei ole piirretty kalansilmäefektiä matkien, vaan mallina on ollut valokuva joka on otettu kalansilmäobjektiivilla.
tunnetaloutta
Off-topic mutta kuka tuollaisen sanakammotuksen on lanseerannut?Kansallinen Kokoomus? En tiedä, se vain on jäänyt mulle suuhun. Olipa sarjakuva viihdettä tai taidetta, sillä pyritään aina tiettyyn tunnekokemukseen.
Hergé kyllä oikein herkutteli näillä viivasuorilla perspektiiveillä!Tuossa se ei juurikaan haittaa, vaikka iso valkoinen seinä onkin aika tyly pinta. Laajat kaupunkikuvat on pahempia.
Hergé kyllä oikein herkutteli näillä viivasuorilla perspektiiveillä! Tässä kaksi rinnakkaista ruutua "taittuu" eri suuntiin.
Melkoinen mittarimatoefekti seinällä kyllä. Vai onkohan kyseessä kaksi eri seinää..?
Juu, kakkoskuvan seinä on lyhkäsempi, vaan ehkäpä siinä jo käännyttiin kulman taa?Tai sitten se on siedettävää huolimattomuutta (kun lukija ei yleensä ole pikkutarkka): muurinhelma on jälkimmäisessä kuvassa korkeampi suhteessa pojan vartaloon.
Timo
Tai sitten se on siedettävää huolimattomuutta (kun lukija ei yleensä ole pikkutarkka): muurinhelma on jälkimmäisessä kuvassa korkeampi suhteessa pojan vartaloon.
Tai sitten se on siedettävää huolimattomuutta (kun lukija ei yleensä ole pikkutarkka): muurinhelma on jälkimmäisessä kuvassa korkeampi suhteessa pojan vartaloon.
Ja mahtaakohan miehellä olla jotain graafikon koulutusta, kun välillä taustat ovat niin täynnä pikkuviivaa ja -pistettä että silmiä väsyttää.
Texin tuoppi valahtaa kohta lattialle, vanhempi viiksivallu on sen verta järkevämpi että tajuaa pidellä tuopistaan kiinni. Kuka tää piirtäjä on?
Niinpä on. Totta tuokin. Olipa Hergé nuorempana huolimaton. :P
Timo, olit itsekin tuolloin mukana ko. Civitelli-keskustelussa!
Nuo kaksi kuvaa eivät olleet alunperin rinnakkain tai edes samalla sivulla. 30-luvulla tarina ilmestyi lehdessä kolmirivisenä aukeama kerrallaan ja toka kuva aloitti uuden aukeman. Kuvien välissä on vierähtänyt aikaa (viikon verran, heh) ja kulma tai edes rakennus ei ole välttämättä sama. Lisäksi Hergé ei ollut piirtänyt muuriin mitään helmaa.Ei hassumpaa. Olipa mielenkiintoista saada muistutus, että mikään koskaan ei ole miltä näyttää.
40-luvulla tarina taitettiin uudestaan neliriviseksi. Silloin kuvat päätyivät rinnakkain ja muuriin ilmestyi tuo helma. Varmaan joku studiolaisista on sen lisännyt. Lisäksi tokan kuvan vasemmasta reunasta on niistetty pala pois.
Mulla on perspetkiivin kanssa pari pulmaa:
Kun piirrän hahmon puolikuvaan, tausta on helppo piirtää. Kun piirrän saman tyypin samassa kohdassa lähikuvaan, taustalla olevien asioiden koko muuttuu niiden etäisyydestä riippuen. Minulta puuttuu täysin intuitiivinen kyky hahmottaa kuinka suuriksi taustalla olevat objektit pitäisi lähikuvaan piirtää.
Toinen ongelma on pitkien ihmisten perspektiivi. Kun itse olen varsin lyhyt, näyttää pitkien ihmisten perspektiivi usein väärältä. Samoin on hankala hahmottaa mille korkeudelle eri tasot (esim pöydät) hahmottuvat suhteessa niiden vieressä seisoviin (tai istuviin) pitkiin ihmisiin.
Mulla on perspetkiivin kanssa pari pulmaa...
Voisiko joku pistää linkiä jollekin sivulle, jossa olisi ohjeita portaiden piirtämiseen?
Tämä varmaan auttaa. (http://hoon.deviantart.com/art/New-perspective-on-perspective-19043867) En ole vain täysin varma, että tuo ei ole turhan monimutkainen.
Jos ollaan korkeintaan kahden pakopisteen perspektiivissä, voidaan lähteä siitä että välimatkat pystysuoralla eivät vääristy. Eli vedät portaiden kumpaankin reunaan pystysuoran apuviivan, johon merkitset tasavälein portaiden korkeudet. Niistä viivat pakopisteeseen.
Sitten haet korkeimman portaan reunan kohdan yhdeltä puolelta. Vedät apuviivan ylimmän portaan nurkasta alimman portaan nurkkaan. Portaiden pystysuorat tulevat tämän apuviivan ja pakopisteeseen vedettyjen viivojen leikkauspisteisiin.
Jatka apuviivaa, kunnes se leikkaa pakopisteen kautta piirretyn pystysuoran. Toinen apuviiva lähtee tästä leikkauspisteestä portaiden toiseen alareunaan.
Joku voi varmaan laittaa tästä näkyville mallipiirroksen, jos se nyt oikeasti jopa toimii.