Rubiini on punatukkainen amerikkalainen naisetsivä, joka selvittää rikoksia kaahailemalla Chicagon kaduilla ja ammuskelemalla konnia ketoon kovin paljoa kyselemättä. Hän rentoutuu ottamalla suihkuja ja kylpyjä, jotka ikävä kyllä keskeytyvät aina puhelinsoittoon.
Walthéryn rooli oli sangen pieni luotaessa Rubiinin seikkailuja lukuunottamatta sitä että hän loi hahmolle ulkonäön.
--
--Tai ehkä Walthery teki Rubiinin tv-sarjan innoittamana. Mene ja tiedä. --
Ah. Mielenkiintoista! Jospa ton saisin jostain joskus luettavakseni.
Walthéryn rooli itse hahmon luonnissa oli perin vähäinen. Kirjasta Pourquoi Sherlock s'appelle Sherlock löytyy Rubiinin syntytarina.
Mythicin piti alunperin luoda Hélyode-kustantamolle kyttäkaksikosta kertova sarja, mutta se jäi lopulta tekemättä. Jatkuvana vitsinä siinä oli, ettei toinen poliiseista, koskaan uskaltanut kertoa äidilleen oikeaa ammattiaan.
-- Toivottavasti vielä joskus saamme nähdä lisää Rubiinia, ainakin sen suomentamattoman kakkosalbumin verran, jos ei muuta :)
Eli ostakeepa sankoin joukoin muutkin tätä, että lisää saataisiin ;)
Kadotettujen halloween on paras Rubiini.
--
Dodiin!
Vaaralliset muistit oli aika kamala. Lähinnä paikoitellen avuttonan kuvakerronnan ja kömpelöiden piirrosten takia. Myötähäpäeän vallassa piti lukea.
Kadotettujen Halloween oli oikeastaan aika kiva. Juoni rullasi sujuvastii ja lopussa oli jopa yllätyskäänne. De Lazare oli kehittynyt ekan albumin ajoista huomattavasti, oikeastaan hämmästyttävästi. Mukana oli komeita ruutuja ja napakoita siirtymiä. Ei mitään suurta sarjakuvataidetta tai -elämystä, mutta mukava reilu puolituntinen. Oikeastaan Kadotettujen Halloweenin voisi ehkä lukea muutaman päivän kuluttua uudelleen.